Siteeraus vanhasta profeetan saarnasta, jota Jeesus käytti kovakorvaisen kansan herättämiseksi, osuu hyvin meidänkin aikamme ydinongelmaan:
"Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” (Matt. 13:15)
Syitähän altistumisellemme erilaisille synneille löytyy. Jokainen meistä on eri tavoin ja eri asteisesti sisäisesti särkynyt.
Ongelmaksemme kaiken tämän terapian tarpeemme keskellä muodostuu kuitenkin helposti se, että alamme kutsua sisäiseksi rikkinäisyydeksi niitäkin asioita, jotka tulee käsitellä syntinä.
Sen sijaan, että tunnustaisimme rikoksemme Jumalalle ja saisimme anteeksiantamuksen kautta niistä vapauden, alammekin käsitellä asioitamme pelkän parantumisen tarpeen pohjalta. Silloin ajaudumme prosessiin, joka jää useimmiten kesken tai ei edisty lainkaan, koska asiaa ei ole käsitelty pohjimmiltaan synnin kannalta, vaan sitä on tahdottu yksinomaan ymmärtää ja hoitaa.
Helpotus: syntiä ei tarvitse terapoida, prosessoida, tai hoitaa!
Jumala ei paranna syntiäni, koska synti ei ole parannettavissa. Se on vain tunnustettava ja hylättävä. Sitä ei pidä selittää tai perustella. Jumala hyväksyy kyllä minut, mutta ei syntiäni. Siksi Hänen parantava tahtonsa alkaa toimia käytännössä kohdallani vasta parannuksenteon, eli todellisen kääntymisen jälkeen:
”…eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”
Raamatun perusopetuksia on, ettei syntiemme syy ole sisäisessä rikkinäisyydessä, vaan päinvastoin sisäinen rikkinäisyytemme on seurausta synnistä. Sielumme on haavoittunut joko omien syntiemme tähden, tai toisten syntien ja rikosten tähden, jotka ovat kohdistuneet meihin. Ja jumalallinen ratkaisu tähän oli se, että Messias Jeesus Kristus kuoli meidän sijastamme:
”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5).
Tästä ilosanomasta nousee meille maailman vapauttavin mahdollisuus:
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista”. (Ap. t. 3:19,20).
( Lainaus: Veikko Pekki)
"Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” (Matt. 13:15)
Syitähän altistumisellemme erilaisille synneille löytyy. Jokainen meistä on eri tavoin ja eri asteisesti sisäisesti särkynyt.
Ongelmaksemme kaiken tämän terapian tarpeemme keskellä muodostuu kuitenkin helposti se, että alamme kutsua sisäiseksi rikkinäisyydeksi niitäkin asioita, jotka tulee käsitellä syntinä.
Sen sijaan, että tunnustaisimme rikoksemme Jumalalle ja saisimme anteeksiantamuksen kautta niistä vapauden, alammekin käsitellä asioitamme pelkän parantumisen tarpeen pohjalta. Silloin ajaudumme prosessiin, joka jää useimmiten kesken tai ei edisty lainkaan, koska asiaa ei ole käsitelty pohjimmiltaan synnin kannalta, vaan sitä on tahdottu yksinomaan ymmärtää ja hoitaa.
Helpotus: syntiä ei tarvitse terapoida, prosessoida, tai hoitaa!
Jumala ei paranna syntiäni, koska synti ei ole parannettavissa. Se on vain tunnustettava ja hylättävä. Sitä ei pidä selittää tai perustella. Jumala hyväksyy kyllä minut, mutta ei syntiäni. Siksi Hänen parantava tahtonsa alkaa toimia käytännössä kohdallani vasta parannuksenteon, eli todellisen kääntymisen jälkeen:
”…eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”
Raamatun perusopetuksia on, ettei syntiemme syy ole sisäisessä rikkinäisyydessä, vaan päinvastoin sisäinen rikkinäisyytemme on seurausta synnistä. Sielumme on haavoittunut joko omien syntiemme tähden, tai toisten syntien ja rikosten tähden, jotka ovat kohdistuneet meihin. Ja jumalallinen ratkaisu tähän oli se, että Messias Jeesus Kristus kuoli meidän sijastamme:
”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5).
Tästä ilosanomasta nousee meille maailman vapauttavin mahdollisuus:
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista”. (Ap. t. 3:19,20).
( Lainaus: Veikko Pekki)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jes.6:8-10 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: Kenetkä minä tänetän? Kuka menee meidän puolestamme? Minä sanoin: Katso, tässä minä olen, lähetä minut. Niin hän sanoi: Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämeltään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi. Room.11:7-15
Kääntyminen Jumalan puoleen , eng.repent
tarkoittaa syntisyyden tunnustamisa ennen kastetta, sitä hellarit eivät tee
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne,
38 Then Peter said unto them, Repent, and be baptized every one of you in the name of Jesus Christ for the remission of sins, and ye shall receive the gift of the Holy Ghost.
39 For the promise is unto you, and to your children,
hellarit muuttavat sen muotoon, että ennen kastetta ihmisen on mentävä tekemään niitä parannuksen tekoja, jotta he tulisivat kelvolliseksi kastettavaksi synnittömänä ja uskovaisena
Raamattu opettaa, että kasten on syntisille tarkoitettu kun ennen kastetta tunnustaa olevansa syntinen ja siksi kääntyy Jumalan puoleen, jotta Jumala kasteessa pesee synnit pois ja katkaiseen perisynnin kadotustuomion ihisestä pois
16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
16 Varför dröjer du då nu? Stå upp och låt döpa dig och avtvå dina synder, och åkalla därvid hans namn.' [Apg. 2,38]
16 And now why tarriest thou? arise, and be baptized, and wash away thy sins, calling on the name of the Lord.
Kirkonpenkit on koviksi kalkitut.
-poissamaailmassa-
Raamatussa parantaa ja pelastaa on sama asia.
Maan päällä Jeesuksella oli valta parantaa ja pelastaa ihmisiä keitä hän vain tapasikin, siksi ihmiset tungeksivat hänen ympärillään.
Pelkkä Jeesuksn vaipan tupsun kosketus paransi ja pelasti ihmisen.
Luuk. 5:24
Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla* on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle -- "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
Luuk. 8:46
Mutta Jeesus sanoi: "Joku koski minuun. Minä tunsin, että minusta lähti voimaa."
Luuk. 18:15
Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, [Matt. 19:13-15; Mark. 10:13-16]
Jeesuksen "kosketus" maan päällä tarkoitti parantumista, pelastumista ja uskon Hengen saamista.
Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Nyt Jeesus on taivaassa. Sama Jeesuksen pelastava "kosketus" tapahtuu Kristittyjen yhdessä kasteessa. Ef.4:5
Siinä puhutaan Kristukseen kastamattomille synnin tilassa oleville ihmisille, jotta he kääntyisivät Jumalan puoleen syntisinä, niin Jumala kasteessa pesee synnit pois ja lahjoittaa puhtaaseen sydämeen luvatun uskon Hengen lahjan.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista”. (Ap. t. 3:19,20).
Paavalille sama asia sanottiin näin: Ap. t. 22:16
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Pyhä Henki aina ensin näyttää todeksi synnin ja siksi ihminen kääntyy Jumalan puoleen ennen kastetta syntisenä, jotta Jumala kasteessa pesee ne synnit pois Kristuksen veren tähden ja lahjoittaa sydämeen uskon Hengen lahjan.
Synti - tuo perusteeton ja turha käsite jolla kaikista yksinkertaisimpia alistetaan yhä.
>Niin Aadam sanoi: Vaimo, jonka olet minulle antanut, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.» ( 1 Moos. 3:12)
Tässä Aadamin turmelus ja pahuus oikein ilmenee. Häneltä on suoraan kysytty, onko hän tehnyt syntiä. Hän ei voi olla puhumatta itse asiasta, mutta miten hän menettelee? Hänellä ei ole ainoatakaan todellisen tunnustuksen sanaa, vaan hän koettaa lykätä syyn päältään:
»Vaimo, jonka olet minulle antanut, oli syypää siihen, että minä söin.» Langenneiden ihmisten ensimmäinen tuntomerkki on se etteivät he tahdo tunnustaa syntejänsä, vaan tekeytyvät viattomiksi.
Kun Herra heti kääntyi vaimon puoleen kysyen: »Miksi sen teit?» oli hänellä sama mielenlaatu kuin Aadamillakin. Hän puhuu samaan tapaan, nim. että toinen vietteli hänet - ja sanoo, »Käärme petti minut, ja minä söin.»
Tämä mielenlaatu ilmaisee ihmisluonteelle niin ominaista. että me tapaamme sen jo pienissä lapsissakin, niin pian kuin he alkavat puhua. Jos on pienikin rikkomus tehty, heti koettavat he työntää syyn toisen niskoille. Tämä pahe on heissä ennen kuin he ovat sen muilta voineet oppia. Se on myötäsyntynyt.
Tämä luonteemme piirre ilmenee alinomaa suurissa ja pienissä asioissa. Ensinnäkin ihmisten edessä siten, ettei kukaan tahdo ottaa syytä päälleen, ei kukaan tunnustaa paheitansa, vaan petellä ja puolustella niitä, vaikka omatunto myöntäisikin syylliseksi.
Toiseksi Jumalan edessä siten, ettei koskaan tahdota asettautua hänen tuomioittensa alaiseksi ja tunnustaa niitä oikeiksi meidän kohdallamme, vaan alati koetetaan työntää syy pois päältään, joka seikka on kaiken suruttomuuden, katumattomuuden ja onnettomuuden syynä. Mutta jos Jumalan laki silloin lujemmin tarttuu ihmiseen ahdistaen häntä, yltyy pahuus vielä suuremmaksi. Silloin ihminen katkeroituu itse Jumalalle, joka on luonut meidät ja antanut meille lakinsa.
Tämä on toinen kohta, jonka huomaamme Aadamin vastauksessa. Hän ei vain puolustele itseään, vaan tahtoo vielä työntää syyn itse Herralle Jumalalle sanoessaan: »Vaimo, jonka olet minulle antanut.» Tästä näkyy selvästi, että hän täten tahtoo moittia Jumalaa siitä, että hän antoi hänelle vaimon. Hän olisi muuten voinut sanoa vain: Vaimo eli minun puolisoni – koskapa muuta vaimoa ei vielä ollutkaan – mutta hän lisää tahallaan: »Jonka olet minulle antanut.»">>
( Rosenius)
ja tämän ongelman sleyläiset ja kirkolliset meinaavat poistaa muutamalla vesitipalla !
kansasta sen näkee toimiiko se vaiko ei.
toki myls kansan tarkaillijalta vaaditaan sleyläinen silmä jotta voi havaita näkymättömiäkin ja selittää opille parhain päin.
26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
( Gal. 3)
Ps.69:23- 29 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. Soetkoon heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan. Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko. Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö . Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä teitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun. Val.3:64-66 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot. Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi. Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta. 2Kor.3:14-16 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sana peite vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
Helluntailaiset tekeytyvät ja väittävät olevansa perisynnistä vapaita täysin synnittömiä tähän maailmaan syntyissään.
-käärmeen oppeja sellaiset synnittömyysopit,mitä hellarit opettaa
Daavid i oli Jumalan mieleinen mies. Hän tunnusti rehellisesti olevansa syntinen heti tähän maailmaan tullessaan ja Adamin sukuun sikiämistä alkaen syntinen. Mitä helluntailaiset eivät koskaan tunnusta. Valheen henki ei tunnusta totuutta.
Ps.51:7 " Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. "
[1. Moos. 8:21; Job 14:4, Job 25:4]
>>Koska uskovassakin asuu voittamaton synnin juuri, hän joutuu toistuvasti myös katumaan Jumalan edessä. Kristityn perustuntomerkkejä on jokapäiväinen katumus ja armahtajan, Jeesuksen luokse tuleminen. Uskova luottaa syntien anteeksiantamukseen. Anteeksiantamus on hänen rauhansa ja ilonsa järkkymätön perusta.
Kun hän näkee, että kaikissa hänen teoissaan on syntiä, hän ei voi olla ihmettelemättä Rakkautta, joka kaiken peittää. Se luo syvän perusturvallisuuden hänen elämäänsä. Jumala peittää syntisen olemuksemme Jeesuksen sovitustyöllään meille ansaitsemaan valkeaan, tahrattomaan vaatteeseen, eikä lue meille meidän syntejämme.
Halun ja voiman uskovana elämiseen antaa yksin anteeksiantamuksen evankeliumi. Ihminen kestää tuomiolla vain Jeesuksen sovitustyön tähden, ei sen tähden, mikä hänen sydämessään syntyy ja kasvaa. Jaksamme uskon tiellä, kun näemme, että perille pääseminen ei riipu meidän voimastamme/onnistumisistamme, vaan Jeesuksen sovitusrakkaudesta!>>
( O. Peltola)
Uskovaisia on joka lähtöön.
Raamatussa uskoviksi (kreikksi "pistos" alettiin kutsua Kristuksen ruumiiseen kasteessa liitettyjä, joilta perisynnin kadotustuomio oli poistettu kasteessa ja annettu tilalle Pyhä uskon Hengen sinetti. Sitä prosessia Raamattu kutsuu uudestisyntymisen pesoksi.
Nyt ei ole mitää kadotustuomiota niillä, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Kasteessa perisynnin kadotustuomio vaihtuu ikuisen elämän lahjaan Kristuksessa Jeesuksessa.
1. Kor. 12:13 "Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita,
ON KASTETTU YHDEKSI RUUMIIKSI. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä."
älä nyt viitsi koko mailmalle kertoa tietämättömyyttäsi, tai no miksei, voihan niinkin tehdä toki !
Syntien anteeksisaaminen ei tarkoita, että synti menee automaattisesti Jeesuksen piikkiin ja ihminen säästyy kaikelta rangaistukselta. Näin yksinkertainen se menettely ei suinkaan ole, kuten hellarit uskottelee ja antaa toisilleen vaikka murhan anteeksi.
Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että synnintekijä, vaikka saa synnin anteeksi, niin syntiä seuraava rangaistus tulee aina jokun kärsittäväksi.
2. Sam. 12:13
Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.
2. Sam. 12:15
Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti.
18 Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli.
Jumalan rangaistuksia synnin vuoksi mainitaan Raamatussa esim. perillisten tulon kieltäminen eli lapsettomuus. Sukukirous. Erilaiset sairaudet, ihottumat, paiseet ja paha äkkikuolema niille, jotka puhuivat väärin luvattuun maahan menemisestä ja pääsemisestä.
Ylivainiota kohtasi paha äkkikuolema Espanjassa vain 62-vuotiaana taudin kohtaukseen, josta taudista väitti parantuneensa täydellisesti omissa kokouksissaan. Sitä saa mitä pyytää.
Joka päivä on lehdessä kuolleita paljonkin nuorempia kuin ylivainio!
eli oletko jotenkin yksinkertainen vai miksi kirjoitat tuollaista ropaskaa, kerrotko?
25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
27 Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan."
( Joh. 11)
Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
( Joh. 14:1,27 )
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
( Fil. 4:6-7)
Helluntailaisilla ei ole mitään rauhaa, villitsevä hurmoshenki pistä heidät tavoittelemaan niitä hurmoskokemuksia aina vaan lisää.
Ylivainio ihmetteli muistelmissaan, mikä kumman voima heitä viskoo nurin selälleen, kun se sama voima ei pysty ketään parantamaan mistään todellisesta sairaudesta.