Viimeisten miljoonien vuosien aikana maapallolla on ollut jääkausi noin 100 000 vuoden välein. Tämä sykli on todellakin olemassa, ja eri tutkijaryhmät ovat eri aikoina yrittäneet löytää syyn sen olemassaololle. On totta, että asiasta ei ole vielä vallitsevaa näkemystä.
Yli miljoona vuotta sitten sykli oli erilainen. Jääkautta seurasi ilmaston lämpeneminen noin 40 000 vuoden välein. Mutta sitten jäätiköiden alkamisen jaksotus muuttui 40 tuhannesta vuodesta 100 tuhanteen vuoteen. miksi näin tapahtui?
Cardiffin yliopiston asiantuntijat ovat keksineet oman selityksensä muutokselle. Tutkijoiden työn tulokset on julkaistu arvovaltaisessa Geology-lehdessä. Asiantuntijoiden mukaan tärkein syy jääkausien alkamisen jaksoittaiseen vaihteluun on valtameret, tai pikemminkin niiden kyky imeä hiilidioksidia ilmakehästä.
Tutkimalla valtamerten sedimenttejä työryhmä havaitsi, että hiilidioksidipitoisuus vaihtelee sedimenttikerroksesta toiseen täsmälleen samalla nopeudella kuin 100 000 vuoden välein. Tutkijat sanovat, että on todennäköistä, että ylimääräinen hiilidioksidi on otettu ilmakehästä pois meren pinnalta, jolloin kaasu on edelleen sitoutunut. Tämän seurauksena vuotuinen keskilämpötila on vähitellen laskenut, ja uusi jääkausi on alkanut. Niinpä yli miljoona vuotta sitten vallinneen jääkauden kesto pidentyi ja lämpö-kylmä-sykli pidentyi.
"Valtameret luultavasti imevät ja vapauttavat hiilidioksidia, ja kun jäätä on enemmän, valtameret imevät enemmän hiilidioksidia ilmakehästä, mikä tekee planeetasta kylmemmän. Kun jäätä on vähän, valtameret vapauttavat hiilidioksidia, joten ilmasto lämpenee", professori Carrie Lear sanoo. "Tutkimalla hiilidioksidipitoisuutta pikkuruisten olentojen jäännöksissä saimme selville, että aikana, jolloin jäätiköiden pinta-ala kasvoi, valtameret imivät enemmän hiilidioksidia, joten voimme olettaa, että sitä on vähemmän ilmakehässä."
Asiantuntijoiden mukaan merilevillä oli merkittävä rooli hiilidioksidin imeytymisessä, koska hiilidioksidi on tärkeä osa fotosynteesiprosessia.
Hiilidioksidia vapautuu merestä ilmakehään nousuveden vaikutuksesta. Nousuvesi on prosessi, jossa syvänmeren vedet nousevat pintaan. Se on yleisimmin havaittavissa lähellä mantereiden länsirajoja, missä se siirtää viileämpiä, ravinteikkaita vesiä syvänmeren syvyyksistä pintaan ja korvaa lämpimät, ravinneköyhät pintavedet. Sitä voi esiintyä lähes missä tahansa maailman merissä.
Veden pinnalla oleva jääkerros estää hiilidioksidin pääsyn ilmakehään, joten jos suuri osa merestä jäätyy, jääkauden kesto pitenee. "Jos ajatellaan, että valtameret päästävät ja imevät hiilidioksidia, on ymmärrettävä, että suuret jäämäärät estävät tämän prosessin. Se on kuin kansi meren pinnalla", professori Liar sanoo.
Kun jäätiköt peittävät yhä enemmän jään pintaa, "lämpenevän" hiilidioksidipitoisuuden vähenemisen lisäksi myös jään peittämien alueiden albedo kasvaa. Tämän seurauksena planeetta saa vähemmän energiaa ja jäähtyy siten entistä nopeammin.
Yli miljoona vuotta sitten sykli oli erilainen. Jääkautta seurasi ilmaston lämpeneminen noin 40 000 vuoden välein. Mutta sitten jäätiköiden alkamisen jaksotus muuttui 40 tuhannesta vuodesta 100 tuhanteen vuoteen. miksi näin tapahtui?
Cardiffin yliopiston asiantuntijat ovat keksineet oman selityksensä muutokselle. Tutkijoiden työn tulokset on julkaistu arvovaltaisessa Geology-lehdessä. Asiantuntijoiden mukaan tärkein syy jääkausien alkamisen jaksoittaiseen vaihteluun on valtameret, tai pikemminkin niiden kyky imeä hiilidioksidia ilmakehästä.
Tutkimalla valtamerten sedimenttejä työryhmä havaitsi, että hiilidioksidipitoisuus vaihtelee sedimenttikerroksesta toiseen täsmälleen samalla nopeudella kuin 100 000 vuoden välein. Tutkijat sanovat, että on todennäköistä, että ylimääräinen hiilidioksidi on otettu ilmakehästä pois meren pinnalta, jolloin kaasu on edelleen sitoutunut. Tämän seurauksena vuotuinen keskilämpötila on vähitellen laskenut, ja uusi jääkausi on alkanut. Niinpä yli miljoona vuotta sitten vallinneen jääkauden kesto pidentyi ja lämpö-kylmä-sykli pidentyi.
"Valtameret luultavasti imevät ja vapauttavat hiilidioksidia, ja kun jäätä on enemmän, valtameret imevät enemmän hiilidioksidia ilmakehästä, mikä tekee planeetasta kylmemmän. Kun jäätä on vähän, valtameret vapauttavat hiilidioksidia, joten ilmasto lämpenee", professori Carrie Lear sanoo. "Tutkimalla hiilidioksidipitoisuutta pikkuruisten olentojen jäännöksissä saimme selville, että aikana, jolloin jäätiköiden pinta-ala kasvoi, valtameret imivät enemmän hiilidioksidia, joten voimme olettaa, että sitä on vähemmän ilmakehässä."
Asiantuntijoiden mukaan merilevillä oli merkittävä rooli hiilidioksidin imeytymisessä, koska hiilidioksidi on tärkeä osa fotosynteesiprosessia.
Hiilidioksidia vapautuu merestä ilmakehään nousuveden vaikutuksesta. Nousuvesi on prosessi, jossa syvänmeren vedet nousevat pintaan. Se on yleisimmin havaittavissa lähellä mantereiden länsirajoja, missä se siirtää viileämpiä, ravinteikkaita vesiä syvänmeren syvyyksistä pintaan ja korvaa lämpimät, ravinneköyhät pintavedet. Sitä voi esiintyä lähes missä tahansa maailman merissä.
Veden pinnalla oleva jääkerros estää hiilidioksidin pääsyn ilmakehään, joten jos suuri osa merestä jäätyy, jääkauden kesto pitenee. "Jos ajatellaan, että valtameret päästävät ja imevät hiilidioksidia, on ymmärrettävä, että suuret jäämäärät estävät tämän prosessin. Se on kuin kansi meren pinnalla", professori Liar sanoo.
Kun jäätiköt peittävät yhä enemmän jään pintaa, "lämpenevän" hiilidioksidipitoisuuden vähenemisen lisäksi myös jään peittämien alueiden albedo kasvaa. Tämän seurauksena planeetta saa vähemmän energiaa ja jäähtyy siten entistä nopeammin.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tiedämme, että maapallon lämpötila muuttuu miljoonien vuosien välein. Mielenkiintoista on se, että noin 100 tuhannen vuoden välein on suhteellisen lyhyt lämmin jakso, ja lopun aikaa on paljon kylmempää - jääkaudet. Nyt elämme lämmintä aikaa.
Miksi näin tapahtuu? Tutkijat arvelevat, että jääkausien ja niitä seuranneiden lämpenemisjaksojen syyt ovat tähtitieteellisiä.
Maapallon akselin kallistus muuttuu 41 tuhannen vuoden välein 22°:n ja 24,5°:n välillä (nyt se on 23,5°). Se tarkoittaa, että polaarinen yö pitenee ja lyhenee polaarialueilla. Auringosta Maahan saapuvan lämmön kokonaismäärään tämä ei vaikuta, mutta talven ankaruus ja pituus riippuvat siitä.
Maapallon akseli tekee ympyräliikkeitä 19-23 tuhannen vuoden välein. Muista: kun käynnistät yulun (pyörre), sen yläosa näyttää ensin suoraan ylöspäin, sitten se alkaa kuvata ympyröitä, ja sitten pyörre pysähtyy ja putoaa alas. Maa on kuin pyöritin. Pyörimisliikkeen pysähtyminen seuraavien miljoonien vuosien aikana ei tietenkään tule kysymykseenkään kysymykseen, mutta jonkinlaista pyörimisliikkeen hidastumista on jo tapahtunut, eikä maapallon akseli ole täsmälleen samassa paikassa tähtitaivaalla. Akselin kallistuksen tavoin sen kierto ei vaikuta auringon lämpöenergian saapumiseen, mutta se vaikuttaa kylmän kauden voimakkuuteen ja pituuteen napapiirillä.
Maan kiertorata auringon ympäri muuttuu noin 400 000 ja 100 000 vuoden välein. Kun maapallon rata on lähes ympyränmuotoinen, Auringosta tulevan lämpövirran kausivaihtelut ovat pienempiä kuin silloin, kun maapallon rata on elliptinen.
Kun talvet pidentyvät ja muuttuvat ankarammiksi napa-alueilla, lumi ei ehdi sulaa kesällä, vaan se kerääntyy ja muodostuu jäätiköiksi. Nämä valkoiset jäätiköt heijastavat lähes kaiken auringon säteilyn, toisin kuin maan tai veden tumma pinta. Kylmenee entisestään, ja jäätiköt kasvavat: ne siirtyvät navoilta lauhkeille leveysasteille. Tulee jääkausi.
Kuluu kymmeniä tuhansia vuosia, ja lauhkeilla ja korkeilla leveysasteilla luodaan olosuhteet lyhyemmille ja lämpimämmille talville. Jäätikkö alkaa vetäytyä, ja kaikki palaa paikalleen. Näin oli 13 000 vuotta sitten, kun viimeinen jääkausi päättyi.
Noin 5-7 tuhatta vuotta sitten ilmasto oli hieman nykyistä lämpimämpi ja kosteampi. Tällaiset olosuhteet olivat suotuisat muinaiselle ihmiselle ja sivilisaation kehittymiselle, mutta ei pitäisi ajatella, että sama parin asteen lämpeneminen olisi hyväksi nykyajan sivilisaatiolle! Ihmisellä on nykyään erilaiset vaatimukset ja elinolosuhteet, meillä ei ole enää riittävästi ruohoa kotieläimille, ja metsissä on runsaasti riistaa.
Jääkausien puhkeamisen myötä myös maailman valtamerten pinta muuttui. Kylmempinä kausina merenpinta oli 50-100 metriä alempana - silloin muinaiset ihmiset siirtyivät Euraasiasta Amerikkaan, luultavasti enimmäkseen maata pitkin ja osittain jään peittämää kapeaa salmea pitkin. Viimeisten satojen tuhansien vuosien lämpimämpinä kausina merenpinta oli nykyisen kaltainen eli 5-10 metriä korkeammalla.
Muutaman kymmenen tuhannen vuoden kuluttua maapallolla alkaa seuraava jääkausi. Tutkijat eivät osaa sanoa tarkalleen, milloin - 15, 20 tai 30 tuhatta vuotta, niin monimutkainen yhdistelmä ajanjaksoja muutosjaksojen kiertoradan ja maapallon pyörimisnopeuden.
Kaksi asiaa on selvää. Ensimmäinen on se, että se tulee. Kaukaiset jälkeläisemme onnistuvat todennäköisesti sopeutumaan hyvin, koska keski- ja trooppisilla leveysasteilla ei ole paljon kylmempää kuin nyt. Toiseksi: jääkausi ei tule pitkään aikaan, eikä dramaattisena jäähtymisenä vuodessa tai sadassa vuodessa, vaan jäätikön liikkuminen kestää satoja ja tuhansia vuosia. "Jääkauden näkymät" eivät vaikuta viime vuosituhannen ja sitä seuraavien vuosisatojen ilmastoon.
Elämme varsin epätavallisella geologisella aikakaudella. Se on aika, jolle on ominaista yksi tunnusmerkki - jää.
Tämä saattaa tulla lukijalle yllätyksenä, koska olemme niin huolissamme ilmaston lämpenemisestä. Teollisen vallankumouksen jälkeen keskilämpötila on noussut tasaisesti ja erityisen nopeasti viimeisten 60 vuoden aikana, eikä tätä voida kiistää. Tämä ihmisen toiminnan aiheuttama hyppäys tapahtuu kuitenkin paljon laajemman jäätiköitymisen taustalla neljännesvuosikymmenen aikana.
Noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten, viimeisimmän geologisen aikakauden alussa, maapallolla alkoi uusi ilmastojärjestelmä - ajoittaisten jääkausien jakso. Näillä olosuhteilla on ollut syvällinen vaikutus siihen, millaisissa olosuhteissa elämme nykyisessä maailmassa ja miten olemme ottaneet paikkamme siinä.
Elämme nyt jääkauden välisenä aikana: ilmasto on suhteellisen lämmin, jääpeitteet kutistuvat, ja siksi merenpinta nousee. Viimeisten 2,6 miljoonan vuoden aikana jäätä on kuitenkin ollut keskimäärin paljon enemmän kuin nykyään.
Viimeisin jääkausi alkoi noin 117 000 vuotta sitten ja kesti noin 100 000 vuotta, ennen kuin nykyinen holoseeninen jääkausi alkoi. Jääkauden huipulla, 25 000-22 000 vuotta sitten, valtavat, jopa 4 kilometrin paksuiset jääpeitteet ryömivät pohjoisesta Pohjois-Euroopan ja Amerikan ylle ja tukahduttivat kaiken elämän.
Viimeisin jääkausi alkoi noin 117 000 vuotta sitten ja kesti noin 100 000 vuotta, ennen kuin nykyinen holoseeninen jääkausi alkoi. Jääkauden huipulla, 25 000-22 000 vuotta sitten, valtavat, jopa 4 kilometrin paksuiset jääpeitteet ryömivät pohjoisesta Pohjois-Euroopan ja Amerikan ylle ja tukahduttivat kaiken elämän.
Toinen pienempi jääpeite peitti Siperian, kun taas Alppien, Andeilla, Himalajalla ja Uuden-Seelannin vuoristossa olevat jääpeitteet levittäytyivät alaspäin. Valtavat jäätiköt ja jääpeitteet takavarikoivat suuria vesimääriä, ja merenpinta laski eri puolilla maailmaa jopa 120 metriä, jolloin suuria maamassoja reunustavista mannerjalustoista tuli myös maamassoja.
Pohjois-Amerikan, Grönlannin ja Skandinavian jääpeitteet ulottuivat mannerjalustojen reunoille, ja niiden ympärillä oleva meri näytti olevan kelluvan jään peitossa.
Näiden jääpeitteiden läheisyydessä oli kovaa pakkasta. Lisäksi jäätyneiden merien pinnalta haihtui vain vähän kosteutta, joten ilmasto oli paljon kuivempi. Hurrikaanituulet nostattivat pölymyrskyjä kuiville tasangoille. Euroopan ja Pohjois-Amerikan maisemat olivat kokonaisuudessaan tundramaisia, jäätynyt maa, joka ei sulanut ympäri vuoden (ikirouta), ja kuivia ruohoisia aroja, jotka ulottuivat etelään niin kauas kuin silmä näki.
Lähes kaikki nykyään Euroopassa kasvavat puut olivat ennen vain Välimeren eristyksissä.
20 000 vuotta sitten nykyisen Keski-Euroopan tiheät metsät muistuttivat enemmänkin nykyisen Pohjois-Siperian metsiä. Jokaisen jääkauden lopussa valtameret nousivat jälleen ja tulvivat mannerjalustat. Vakiintunut interglasiaalinen ilmasto toi planeetan ekosysteemit vähitellen takaisin lähempänä napoja sijaitseville leveysasteille - jääpeitteet vetäytyivät ja olosuhteet muuttuivat leudommiksi. Eläinmaailmassa muuttoliike on yleistä: linnut muuttavat talveksi etelään, suuret villieläinlaumat pyyhkäisevät Serengetin yli kuin tsunami, mutta myös metsät vaeltavat.
Yksittäiset puut eivät tietenkään voi irrottaa itseään ja siirtyä omatoimisesti, mutta ilmaston lämmetessä siemenet ja nuoret kasvit itävät ja pysyvät joka vuosi hieman pohjoisempana, ja lopulta metsä marssii, aivan kuten Macbethin ennustuksessa.
Viimeisimmän jääkauden jälkeen joidenkin puulajien Euroopassa ja Aasiassa arvioidaan siirtyneen pohjoiseen 100 metriä vuodessa. Niitä seurasivat eläimet - kasvinsyöjät, jotka söivät suoraan kasveja, ja petoeläimet, jotka saalistivat kasvinsyöjiä. Peräkkäisten jääkausien välillä kasvit ja eläimet levisivät pohjoiseen ja etelään kuin elävä aalto.
Jääkausia on eri voimakkuudella, eivätkä jääkausien väliset kaudetkaan ole kaikki samanlaisia. Viimeisin jääkauden välinen ajanjakso, noin 130 000-115 000 vuotta sitten, oli yleisesti ottaen nykyistä lämpimämpi. Keskilämpötila oli vähintään 2 °C korkeampi, merenpinta oli 5 metriä korkeammalla, ja Euroopassa liikkui eläimiä, joita olemme tottuneet pitämään melko afrikkalaisina.
Viisikymmentäluvun lopulla Lontoon keskustassa sijaitsevalla Trafalgar Square -aukiolla kaivantoa kaivaneet työntekijät löysivät edelliseltä jääkauden väliseltä kaudelta säilyneet eläinten jäännökset - norsujen, sarvikuonojen ja virtahepojen lisäksi myös leijonia.
Nykypäivän turistit seisovat Nelsonin pylvään varjossa ja ottavat ahkerasti selfieitä nurkissa vartioivien pronssisten leijonapatsaiden kanssa. Kuinka moni heistä ymmärtää, että viime jääkauden välisenä aikana heidän olisi pitänyt pelätä kohtaamista oikean leijonan kanssa?
Huolimatta lyhyistä lämpimistä jaksoista, jotka mahdollistivat eläinten levittäytymisen, voidaan kuitenkin sanoa, että kvartäärikauden voidaan sanoa olevan jatkuva pitkä jääkausi, ja jopa jääkausien välisenä aikana napa-alueilla on edelleen paksuja jääpeitteitä.
Puhutaanpa siitä, mitkä tapahtumat ja prosessit maapallon lähihistoriassa ovat johtaneet tällaiseen kylmyyteen ja tällaisiin ilmastovaihteluihin. On käynyt ilmi, että ajoittaisilla jääkausilla on kosmisia syitä: ne voidaan selittää muutoksilla, jotka koskevat maapallon akselin kallistusta suhteessa aurinkoon ja planeettamme asemaa sen kiertoradalla.
Jos maapallo pyörisi akselinsa ympäri täysin suorassa, vuodenaikoja ei olisi. Maapallon akselin kallistus määrää sen, että puolet vuodesta pohjoinen pallonpuolisko saa enemmän lämpöä kuin eteläinen, koska se on alttiina auringolle, joka näyttää meistä seisovan korkeammalla taivaalla, koska sen säteet osuvat "suorempana" maan pinnalle, ja tätä kutsutaan kesäksi. Toinen puoli vuotta on päinvastoin - pohjoisessa on talvi ja etelässä kesä.
Lisäksi Maa ei kierrä Aurinkoa ympyränmuotoisella radalla vaan hieman pitkänomaisella ellipsillä. Vuoden aikana Maa kiertää kerran pisteen, jossa se on hieman lähempänä Aurinkoa, ja kuusi kuukautta myöhemmin pisteen, jossa se on hieman kauempana. (Huomaa: Nykyään kesä osuu pohjoisella pallonpuoliskolla aikaan, jolloin Maa on elliptisellä radallaan kauempana Auringosta.)
Itse asiassa tilanne on vielä hämmentävämpi: nämä maailmamme ja sen radan piirteet muuttuvat ajan myötä, ja niihin vaikuttavat aurinkokunnan muiden planeettojen, erityisesti jättiläismäinen Jupiter, painovoima. Maapallon olemassaolon kosmisiin olosuhteisiin vaikuttavat kolme päätekijää, jotka muodostavat taivaallisten syklien kokonaisuuden.
Ensin kiertoradastamme tulee pyöreämpi, sitten pitkulaisempi, ja tämä tapahtuu noin 100 000 vuoden aikana, eksentrisyyssyklinä.
Toiseksi, noin 41 000 vuoden aikana maapallon kallistus aurinkoon nähden vaihtelee 22,2° ja 24,5° välillä, jolloin navat vuoroin paljastuvat ja vuoroin piiloutuvat auringolta. Tämä kallistus vaikuttaa suuresti vuodenaikojen vaihteluun, joten pienetkin kulmanmuutokset merkitsevät sitä, että arktinen alue lämpenee kesällä hieman enemmän tai vähemmän.
Kolmas, lyhin sykli on 26 000 vuoden sykli, jonka aikana planeetan akseli kiertää ympyrää kuin susi: tätä kutsutaan prekessioksi.
Media valehtelee.
kaikki on huijausta.
Ihmisille ei puhuta totuutta.
Ehkä he eivät itse tiedä?
Todellla outoa.
Älkää ajatelko liian suuria ajatuksia, siitä voi tulla pöpiksi.
Voi että.
Maapallo on nyt siirtymässä katastrofaaliseen jääkauteen. Vakuuttavat todisteet viittaavat siihen, että kaksitoista tuhatta vuotta kestänyt lämmin holoseeninen jääkausi on pian päättymässä. Maapallo palaa pian jääkauden olosuhteisiin. Kyseessä on suuri jääkausi eikä minijääkausi, josta on puhuttu laajalti tiedotusvälineissä. Viimeisimmän suuren jääkauden aikana suuri osa Ison-Britannian maa-alueesta hautautui jään alle. Jääpeite oli paikoin kilometrin paksuinen! Maapallollamme on joka 100 000. vuosi uusi jääkausi, joka kattaa laajoja alueita pohjoisista maamassoista, mukaan lukien Amerikan ja Ison-Britannian. Pohjoinen pallonpuolisko on suuren maamassansa vuoksi luonnostaan alttiimpi jääkaudelle, koska lumi laskeutuu maahan. Tässä kirjassa tarkastellaan varoitusmerkkejä, jotka viittaavat uuteen jääkauteen pohjoisella pallonpuoliskolla. Kaikkien jääkausien äiti voi saapua vuoteen 2050 mennessä.
Hajota ja hallitse. Divide et impera. Luodaan keinotekoinen ongelma ja sitten siihen tarjotaan ”ratkaisua”.
Ja miten muuten kuin pelon kautta hallitaan. Jos ihmiset eivät pelkäisi, heitä ei voitaisi hallita millään tavalla. Elämme aikana, jolloin kaikki hyvä leimataan pahaksi ja kaikki paha hyväksi. Ihmisten moraali ajetaan alas kovaa vauhtia. . Elämme eräänlaisessa peiliyhteiskunnassa. Uutiset pitäisi ottaa toisin päin tai ei ollenkaan. Ei pidä uskoa mitääm mitä uutisissa sanotaan.
. Sääli, että meitä, ajatteleviä ihmisiä on vähemmistö.
Hyvä palsta.
Luin hauskan jutun viikolla FOSSIILISET polttoaineen aiheuttavat 1/8000 osan maapalomme lämpenemisestä. Loppu tulee pääosin auringosta.
Elämme suuren huijauksen keskellä.
Varmaan kaikki muukin on huijausta.
Jäätikön alta on paljastunut, mammutin jäänteitä Venäjän federaatiossa!!🤭🤭
Väitteet seurauksista on huijasta; sen näkee siitä, että ne vaihtelee A:sta Ö:hön.
media huijaa.
Maapallo palaa pian jääkauden olosuhteisiin. Kyseessä on suuri jääkausi eikä minijääkausi, josta on puhuttu laajalti tiedotusvälineissä.
Maapallollamme on joka 100 000. vuosi uusi jääkausi, joka kattaa laajoja alueita pohjoisista maamassoista, mukaan lukien Amerikan ja Ison-Britannian. Pohjoinen pallonpuolisko on suuren maamassansa vuoksi luonnostaan alttiimpi jääkaudelle, koska lumi laskeutuu maahan. Tässä kirjassa tarkastellaan varoitusmerkkejä, jotka viittaavat uuteen jääkauteen pohjoisella pallonpuoliskolla. Kaikkien jääkausien äiti voi saapua vuoteen 2050 mennessä.
https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=CS8-uzm3cvUC&oi=fnd&pg=PR9&dq=global warming is a hoax&ots=Z2A0PegF0b&sig=1UctSsqc-ZH8fC5iPlcAonDOpAE&redir_esc=y#v=onepage&q=global warming is a hoax&f=false
Tässä on selitetty.
Miksi ihmiskuntaa siis huijataan?
- Pariisin sopimuksen alullepanijat väittävät luottavansa maailmanlaajuiseen tieteelliseen konsensukseen, mutta näin ei ole. Monet tiedemiehet uskovat, että kyseessä on ennennäkemättömän laajuinen maailmanlaajuinen huijaus. Sen järjestäjät hyötyvät siitä poliittisesti ja taloudellisesti valtavasti. Kansallisen tiedeakatemian entinen puheenjohtaja, professori Frederick Zeitz kirjoitti 15 000 tiedemiehen allekirjoittamassa vetoomuksessa: "Ei ole olemassa uskottavia tieteellisiä todisteita siitä, että ihmisen aiheuttamat hiilidioksidi-, metaani- tai muut kasvihuonekaasupäästöt olisivat aiheuttaneet tai todennäköisesti aiheuttaisivat maapallon katastrofaalisen lämpenemisen ja ilmaston tuhoutumisen ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa.
Valitettavasti kysymys ihmisen aiheuttamasta vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen ei ole nyt niinkään tieteellinen kuin poliittinen. Jotain uskonnon kaltaista, jossa toisinajattelijat julistetaan harhaoppisiksi. Sivumennen sanoen myös tätä aihetta koskevat artikkelini ovat herättäneet hyvin aggressiivisen reaktion joissakin ilmastotutkijoissamme, jotka kannattavat ihmisen aiheuttamaa vaikutusta.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/fc7023fd-e407-40d4-93bf-b43eb61f12f9
Tässä taas ilmaston lämpenemis hauhatukselle totuutta.
Aina ilmasto on ollut oikukas, välillä todella lämpimiä jaksoja sitten taas kylmää kautta, Suomessakin monen viikon yli -30 pakkas kausia.
Vihreiden ja Ollikaisen manipulaatio suomalaisiin on vääristelyä eikä sillä ole totuus pohjaa.