Jeesus tuli omaan huoneeseensa, Israelin huoneeseen profeettana ja ihmeiden tekijänä. ”Heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa”(Matt.13:58). Ihmeellinen lausuma. Epäusko rajoitti jopa Kristuksen voimaa toimia.
Näemme epäuskon surulliset tulokset läpi Uuden Testamentin. Opetuslapset eivät voineet ajaa ulos riivaajaa pienestä lapsesta epäuskonsa takia. Jeesus moitti heitä siitä (ks. Matt.17:14- 21). Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus järkyttyi jälleen heidän epäuskonsa tähden: ”Hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi”(Mark.16:14). Paavali sanoikin juutalaisista: ”Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois”(Room.11:20).
Miksi Jumala tuomitsee epäuskon Uudessa Testamentissa niin ankarasti? Siksi, että nykyajan uskoville on annettu jotakin, mistä Vanhan Testamentin pyhät saattoivat vain uneksia. Jumala on siunannut meitä Pyhän Henkensä lahjalla. Vanhan Liiton aikana Jumalan Henki vieraili uskovien luona vain satunnaisesti. Heidän piti mennä temppeliin kokemaan Herran läsnäoloa. Tänä päivänä Jumala tekee asuinsijansa kansansa sisimpään. Me olemme Hänen temppelinsä, ja Hänen läsnäolonsa on jokaisessa uskovassa.
Vanhassa Testamentissa Aabraham sai vieraakseen enkelin tai sai sanan Jumalalta. Hän uskoi Jumalan kykenevän tekemään kaiken, mitä hän anoi ja ”Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt”(Room.4:20). Tänään Jeesus on aina saapuvilla minä päivän hetkenä hyvänsä. Me voimme huutaa Häntä avuksi koko elämämme ajan. Me tiedämme Hänen vastaavan. Hän kehottaa meitä tulemaan rohkeasti armon istuimen eteen ja tekemään anomisemme tiettäviksi. Hän lohduttaa ja johdattaa meitä Pyhän Hengen kautta.
Näistä siunauksista huolimatta me yhä epäilemme Jumalaa kovien koetusten aikoina. Jeesus moittii sellaista epäuskoa ja sanoo: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:7-8). Jos Kristus tulisi takaisin tänään, löytäisikö Hän uskoa sinussa?
( Lainaus: David Wilkerson/World Challenge - sivusto)
Näemme epäuskon surulliset tulokset läpi Uuden Testamentin. Opetuslapset eivät voineet ajaa ulos riivaajaa pienestä lapsesta epäuskonsa takia. Jeesus moitti heitä siitä (ks. Matt.17:14- 21). Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus järkyttyi jälleen heidän epäuskonsa tähden: ”Hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi”(Mark.16:14). Paavali sanoikin juutalaisista: ”Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois”(Room.11:20).
Miksi Jumala tuomitsee epäuskon Uudessa Testamentissa niin ankarasti? Siksi, että nykyajan uskoville on annettu jotakin, mistä Vanhan Testamentin pyhät saattoivat vain uneksia. Jumala on siunannut meitä Pyhän Henkensä lahjalla. Vanhan Liiton aikana Jumalan Henki vieraili uskovien luona vain satunnaisesti. Heidän piti mennä temppeliin kokemaan Herran läsnäoloa. Tänä päivänä Jumala tekee asuinsijansa kansansa sisimpään. Me olemme Hänen temppelinsä, ja Hänen läsnäolonsa on jokaisessa uskovassa.
Vanhassa Testamentissa Aabraham sai vieraakseen enkelin tai sai sanan Jumalalta. Hän uskoi Jumalan kykenevän tekemään kaiken, mitä hän anoi ja ”Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt”(Room.4:20). Tänään Jeesus on aina saapuvilla minä päivän hetkenä hyvänsä. Me voimme huutaa Häntä avuksi koko elämämme ajan. Me tiedämme Hänen vastaavan. Hän kehottaa meitä tulemaan rohkeasti armon istuimen eteen ja tekemään anomisemme tiettäviksi. Hän lohduttaa ja johdattaa meitä Pyhän Hengen kautta.
Näistä siunauksista huolimatta me yhä epäilemme Jumalaa kovien koetusten aikoina. Jeesus moittii sellaista epäuskoa ja sanoo: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:7-8). Jos Kristus tulisi takaisin tänään, löytäisikö Hän uskoa sinussa?
( Lainaus: David Wilkerson/World Challenge - sivusto)
Vastaukset 3
Vanhimmat
1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni."
6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."
8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
( Hebr. 4)
Eivät fariseuset uskoneet Jeesukseen, eivät pitäneet ihmeitä minään eivätkä Hänen opetuksiaan vaikuttavina, vaan kyttäsivät vain miten hän noudattaa Jumalan lakia. Ja kun rikkoi sapattia vastaan, olivat valmiit tappamaan hänet.
Eikä se henki ole joskus kaukana meistäkään.
>>Henkilökohtaista elämää ajatellen eräs vaikeimpia Raamatun käyttämiä sanoja on usko. "Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen, sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa" (Hepr 11: 6). Ehkäpä sinulla ei ole tällä kertaa mitään vaikeutta uskoa. Tunnet olevasi varmasti uskossa, koet uskosi eläväksi ja varmaksi. Voit sivuuttaa helpostikin kaikenlaisen uskoasi koskevan kyselyn. Asia on itsestään selvä.
Minua ainakin on ruvennut pelottamaan oma varmauskoisuuteni. Eikö valvomisen ydinasiana ole itsensä valvominen (1 Tim 4:16)? "Pitäkää vaari itsestänne'' (Luuk 21:34). Mutta heti kun alan tutkistella itseäni rehellisesti, huomaan "kuinka petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen, kuka taitaa sen tuntea" (Jer 17:9).
On helppo olla varma silloin kun sulkee silmänsä todellisuudelta, kieltäytyy näkemästä itselleen vaikeita asioita. Valvominenhan on juuri päinvastaista. Siinä nimenomaan huomio kiintyy mahdolliseen vaaraan, siinä pelätään sokeutumista, asioiden unohtamista. Löysin Osmo Tiililän eräästä kirjasta rehellisen kuvauksen uskovasta. Ehkä uskonvarmuudessasi et voi siihen yhtyä, mutta aralla tunnolla valvoessasi koet tuon kaiken niin todeksi:
"Uskovan ihmisen tie käy erityisen kaidaksi siitä syystä, että Jumalan Henki paljastaa hänelle hänen oman kelvottomuutensa yhä selvemmin ja selvemmin. Aluksi ehkä 'juostiin ylpeinä' ja kuviteltiin paljonkin pyhyyden saavuttamisesta, mutta usein käy aivan päinvastoin. Ihanne jää saavuttamattomaksi, juoksusta tulee kompastelua, kaikki saattaa paljastua pelkäksi kehnoudeksi. Kun uskova ihminen katsoo vuosien jälkeen elämänsä tuloksia, ne näyttävät toinen toistaan huonommilta. En osannut tehdä oikein sitäkään, mitä luulin helpoimmaksi, en osannut enkä jaksanut pitää pahaa luontoani kurissa, vaan tieni varrella näen monen monia loukkaamiani ihmisiä, paljon rakkaudettomuutta, paljon sellaista, mikä on varmasti tehnyt Pyhän Hengen murheelliseksi. Oikeastaan kaikki on pelkkää suurta epäonnistumista. Elämäni on särkynyttä, niin huonoa, että ehkä olisi ollut parempi, jollei minua ollenkaan olisi maailmassa ollutkaan. Luulin jo voittaneeni sen ja sen synnin - ja sitten se yllätti minut uudestaan. Yritin uutta parannusta, mutta olen silti yhä matalalla, ehkäpä sisimmässäni itkevä ja onneton ihminen."
Tämä on todellisen uskon kokemusta. Ilman tällaisia tuntoja uskomme on kuviteltua, luuloa, siitä puuttuu vaarin pitäminen itsestä, siitä puuttuu jokapäiväinen katumus. Mutta samaan aikaan totiseen uskoon kuuluu myös sitkeä ojentautuminen ja tarttuminen siihen, kuka ja millainen Jeesus Kristus on. Tiililä jatkaa:
"Jumala rakastaa syntistä kuitenkin, Jumala armahtaa kuitenkin, Jumalalla on kuitenkin Poikansa meille Vapahtajaksi. - Vaikka tämä maailma onkin kaikin tavoin kauhea, kerta kaikkiaan sellainen pahuuden valtakunta, jossa pyhätkin lankeavat ja ihmiset rääkkääntyvät sisäisissä tuskissa niinkuin ulkonaisissakin, Jumala ei sitä kuitenkaan ole jättänyt, vaan on sen keskellä ja panee kätensä kurjan tueksi. - Olemme sekä Jumalan tuomoiden että armon alaisia, murheessa ja itkien tietä vaeltamassa - ja kuitenkin olemme tällaisinakin Jumalan armahtamia hänen Poikansa tähden ja hänellä huomatkaamme: hänellä joskaan ei enää meillä itsellämme on meistä vielä toivo. - Kun hän - Jeesus - ottaa meidät suojiinsa, siirtää oman pyhyytensä meille syntisille ikään kuin se olisi meidän omaamme, astuu Jumalan eteen meidän edesvastaajanamme ja sijaisenamme, olemme turvassa. Tämä on evankeliumin ääretön kuitenkin - lahja syntisille."
Ehkä tuo edellä oleva auttaa meitä tarkistamaan omaa uskoamme ja vie meidät omasta uskostamme pyytämään Jumalan Pojan uskoa (Gal 2:20), "hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.">>
( Lainaus: Olavi Peltola)