https://www.nextory.fi/kirja/talvisota-venäläisin-silmin-10089146/
Silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos antaa hyvän kuvan siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä.
Silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos antaa hyvän kuvan siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Laatokan pohjoispuolella puna-armeijan monia yksiköitä jäi saarroksiin. Venäläiset söivät hevosiaan, kun elintarvikkeet loppuivat. Upseereilla oli ajoneuvoja, joihion saatiin jonkinlainen lämmitys, mutta miehistö paleli taivasalla.
Joukot odottivat vapautustaan saarrostuksista, jota heille oli luvattu toistuvasti, mutta sitä ei tullut, ja epätoivo alkoi kasvaa. Kuri oli ankara, ja yhä useampia rivisotilaita oli teloitettu niskuroinnista.
Sodan päättyminen oli monille suuri helpotus. Useiden kohtalo oli kuitenkin joutua Stalinin perustamille vankileireille pettureina. Osa ammuttiin siilä perusteella, että he eivät olleet taistelleet isänmaallisesti.
Kun hevoset oli kaluttu loppuun, niin neukut söivät omia kuolleitaan.
Siberiassa oli hyvä leireillä. Siellä oli raikas ja puhdas ilmasto.
Anatoli Gordijenko, Kuoleman divisioona.
Karmeaa luettavaa todellisesta sodasta. Kyllä talvi 1939-1940 oli ankara sekä puolustavalle Suomelle että hyökkäävälle Neuvostoliitolle.
Tahtojen taistelu 3,5 miljoonan asukkaan maan ja 150 miljoonan asukkaan maan kesken. Silloista hyökkääjää ei enää ole.
https://tuntematon-lukija.blogspot.com/2019/06/anatoli-gordijenko-kuoleman-divisioona.html
Onko bair löytänyt jotain uutta ja ennen kertomatonta, no, pitäneen lukaista jossain välissä. Onhan aiheesta jopa Neuvostoliittolaisten kirjoittajien suomennoksia aiemmin ollut.
Bair piti pitkään pientä, kai lähinnä ns. yhdenmiehen matkatoimistoa Helsingissä, sittemmin järjesti itse opastamiaan matkoja vanhoille taistelupaikoille jne.
Noissa N- liittolaisten sotapäiväkirjoissa ja taistelukuvauksissa kohta tapahtumien jälkeen laadittuina tiettävästi yleisesti korostuu viholliselle aiheutettujen tappioiden valtaisa liioittelu, niin ja niin monta sataa tai tuhatta valkobandiittia tuhottiin niille sijoilleen taas tänään jne. jne.
Esim. 1990- luvulla suomennettu ja painettu kirja PARAATIMARSSI SUOMEEN, 359 sivua, tekijät Stepakov & Orenhov, on yksi noita suomeksikin julkaistuja Neuvostoliittolaisten kirjoittamia teoksia.
Olikohan se Klinin kirja samalla otsikolla Venäläisin silmin, kun lukemattomat muistelijat väittivät suomalaisten harrastaneen tarkka-ammuntaa ja väijytyksiä puista käsin ja näitä olisi nimitetty sanalla "käki". Muisti tekee tepposet tai ovat melko epäluotettavia muistelijoita. Joko kaikkia tarkka-ampujia sanottin sellaiseksi tai sitten on legendaaa. Eivät suomalaiset tiettävästi puihin kiipeilleet?
Ne jutut puissa vaanivista tarkka- ampujista käki- nimityksineen ovat huuhaata. Muistaakseni kerrotaan jonkun USA:n kirjeenvaihtajankin toistaneen tätä. Niin ikään USA:n kirjeenvaihtajat olivat liioitelleet esim. kovia pakkasia väittämällä että jos sotilaaseen osui kuolettava vihollisen luoti hänen ollessa seisaallaan, hän jäätyi jääpatsaaksi ennen kuin ehti kaatua ja jäi niille sijoilleen edelleen seisomaan...
Ainoa maininta suomalaisesta ampujasta puussa jonka olen lukenut on Eino Hosian Talvisotaa Taipaleessa käsittelevässä romaanissa "Tuliholvin alla".
Hosian joukko siirrettiin Talvisodan loppuvaiheessa Taipaleesta Vuoksen varrelle torjumaan venäläisten joen ylitystä.Kyseisellä paikalla Vuoksi virtaa syvällä metsäisten rantaharjujen alla.
Hosia kertoo nähneensä puuhun kiivenneen suomalaisen ampujan,joka oli vyöttänyt itsensä runkoon kiinni.Tarkoituksena on ollut päästä näkölinjalle jokiuomassa piileskeleviä venäläisiä ampumaan.
Mutta kyse lienee hyvin harvinaisesta menettelystä.Kyseinen ampujakin oli retkottanut vainajana.
Stalin ajatteli että ukrainalaiset ovat samannäköisiä, kun suomalaiset ja tulevat vapauttamaan heidät ?
Silloin 21-vuotias isäni oli Laatokan luoteispuolen taisteluissa kevättalvella 1940. Kuoli niin nuorena, etten juuri aikuisena kerennyt itse hänen kanssaan niistä asioista keskustelemaan, mutta historiikeistä ja kantakortista ovat nuo selvenneet myöhemmin. Kova oli Suomen ja suomalaisten kohtalo tuona talvena 1939-40 selviytymisen itsenäisenä valtiona oltua monasti hiuskarvan varassa.
Tästä kannattaa lukea etenkin LASSE LAAKSONEN:
Olisiko taisteluja pystytty jatkamaan? Suomalaisten
tilanne Kannaksella talvisodan lopussa 1940 ................... 128
https://www.sshs.fi/pdf/Suomen voima talvisodassa.pdf
Luen juuri Englantilaisen lehtimiehen ja kirjailijan Robert Erwadsin suomennettua teosta "Talvisota Eurooppalaisin silmin" ja siinä Raatteentien mottitaisteluihin liittyen kerrotaan puunlatvoista ampuvista suomalaisista.
Varmaan ollut kivaa 25- 35 asteen pakkasilla paksuissa talvikamppeissa ase mukana kiivetä puiden latvoihin roikkumaan...Eli ihan puhdasta puppua,
Raatteentien ukrainalaiset ilmeisesti vain luulivat, että ampujat oli puussa, kun ketään ei näkynyt.
Mene tiedä. Ukrainalaisia oli kaikista noista joukoista vain osa vaikka juuri he ovat saaneet "kunnian" huonohkosti sujuneesta operaatiosta.
Talvi tulee nytkin, hintava talvi https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11121
Onko tarkoitus tehdä talvea vastustava kansalaisaloite? No, saahan sitä yrittää. En availe täällä linkkisivustoja joten tiedä häntä mitä halutaan...