Liian suuri globaali ja liian pieni nationalismi

Elämässä on vain erittäin isoja mittakaavoja.
Kaikesta epäonnesta ei voi globalisaatiota syyttää.
Esimerkiksi otetaan tähtitieteen mittakaavoja,
jossa vertaillaan erilaisia planeettoja,
pienempiä ja isompia, jolloin erot ovat mielettömiä.

Samoin globalisaatiossa on ongelma niin ikään
kun G maiden huippukokous saapuu kotikulmille.
Iso kenkänumero musertaa pienen muurahaisen.

Miltä nykyään italialaisilta tuntuu globaalin turistivirtauksen alla?
Mitä New Yorkin iso otsaiset päät tietävät maailman menosta?
Mitä yksinäisen valtameren saaren asukkaat ajattelevat muista maista?

Globalisaatiota hallitaan ymmärtämällä sen ilmiöt ja suojautumalla paremmin.

Sama asia on kun poliisi armeija ajaa yhtä siviiliä takaa kaiken keinoin.
Arkisessakin nationalistisessa elämässä on paljon koko eroja.
Mies ja lapsi, rikas ja köyhä, pitkä ja lyhyt...
Globalisaation koko ero on isompi.
2000 luvun maailman pitää osata tulla toimeen globalisaation kanssa.
Keskustelua on syvennettävä, eikä jäätävä pintatasolle.
Jokainen hyötyy globalisaatiosta, mutta tietenkin kunnioittaen kaiken nationalismin samassa.

Globalisaation paineen alla pahimmillaan voi kuolla ja varioitua, joten se ei ole lasten leikkiä, mutta se on tosiasia, jonka ihmisten on otettava vastaan.
Voi olla, että ihmiset eivät ota vastaan toisten maiden ongelmia.
Globalisaatiossa on vapaita markkinoita, mutta toisten ongelmia valtiot eivät tahdo.

Elämässä myös kivikaudella oli isoja aste eroja siinä kun pieni ihminen eli metsässä yksin ja yläpuolella vain loputon pimeys ja tähdet. Silloin ei ollut suojaava ihmiskulttuuria välissä ja mukavuuksia. Yksi ihminen avaruudessa on kaikista mielettömin mittakaava, joka musertaa.

Globalisaation siunauksena ja haittana on teknologia, joka pelastaa, mutta jonka kanssa pitää olla tietoisen varovainen, muuten voi käydä huonosti.