Kuinka sinä valitset eläväsi?
"Elämä jota elät ja maailma, jossa elät, ovat tulosta omista valinnoistasi."
Lupaukseni oli kirjoittaa eroottinen novelli.Kirjoitinkin sen , mutta samalla turhauduin ajatuksessani, kuinka se täällä kaffeessa tulisi mahdollisesti koetuksi.Joten jätin sen omalle koneelleni talteen.
Toinen sukupuoli; Simone de Beauvorin , suurteos sai huomioni....ja jäin pohtimaan naiseuden mystifisoitua teemaa.
Sitten sainkin käsiini kirjan , joka käsitteleen veden merkillistä maailmaa.Tässä kirjassa on myös teksti:
"Ollessasi rakastunut teet työsi paremmin ja työ mitä teet (myöskin ympäristösi) saattaa hyvinkin muuttua ilman , että edes huomaat sitä.Ihmiset jotka kykenevät loistaviin suorituksiin ovat miltei poikkeuksetta rakastuneita."
---päätin hankkiutua rakastuneeseen tilaan
välittömästi------
Aamulla luin artikkelin venäiläisistä DNA löydöistä ja tieto teki mieleni äärettömän onnelliseksi.
Toinen sykähdyttävä artikkeli käsitteli aihetta, kuinka voimme saada sellaisen elämän , kuin haluamme.
Mietinkin kuinka upeita juttuja juuri nyt maailmassamme tapahtuu ja kuinka suuret mahdollisuutemme ovat kehityksellemme. Kiipesimme ystäväni kanssa eilen kaikkein korkeimalle paikalle, mikä täällä asuinpaikallani on mahdollista ja nauroimme yhdessä miten mitättömissä asiossa mielemme askartelee.
---päätin saattaa mieleni luovaan tilaan----
Tämä maapallo on suunattoman kaunis , mutta toisinaan on nähtävä kaikki laajemalta ja korkeammalta.Ruohonjuuritasolla pienikin eläväinen siten saa suhteet oikeammiksi.
Millainen on sinun maailmasi, missä elät?
"Elämä jota elät ja maailma, jossa elät, ovat tulosta omista valinnoistasi."
Lupaukseni oli kirjoittaa eroottinen novelli.Kirjoitinkin sen , mutta samalla turhauduin ajatuksessani, kuinka se täällä kaffeessa tulisi mahdollisesti koetuksi.Joten jätin sen omalle koneelleni talteen.
Toinen sukupuoli; Simone de Beauvorin , suurteos sai huomioni....ja jäin pohtimaan naiseuden mystifisoitua teemaa.
Sitten sainkin käsiini kirjan , joka käsitteleen veden merkillistä maailmaa.Tässä kirjassa on myös teksti:
"Ollessasi rakastunut teet työsi paremmin ja työ mitä teet (myöskin ympäristösi) saattaa hyvinkin muuttua ilman , että edes huomaat sitä.Ihmiset jotka kykenevät loistaviin suorituksiin ovat miltei poikkeuksetta rakastuneita."
---päätin hankkiutua rakastuneeseen tilaan
välittömästi------
Aamulla luin artikkelin venäiläisistä DNA löydöistä ja tieto teki mieleni äärettömän onnelliseksi.
Toinen sykähdyttävä artikkeli käsitteli aihetta, kuinka voimme saada sellaisen elämän , kuin haluamme.
Mietinkin kuinka upeita juttuja juuri nyt maailmassamme tapahtuu ja kuinka suuret mahdollisuutemme ovat kehityksellemme. Kiipesimme ystäväni kanssa eilen kaikkein korkeimalle paikalle, mikä täällä asuinpaikallani on mahdollista ja nauroimme yhdessä miten mitättömissä asiossa mielemme askartelee.
---päätin saattaa mieleni luovaan tilaan----
Tämä maapallo on suunattoman kaunis , mutta toisinaan on nähtävä kaikki laajemalta ja korkeammalta.Ruohonjuuritasolla pienikin eläväinen siten saa suhteet oikeammiksi.
Millainen on sinun maailmasi, missä elät?
Vastaukset 54
Vanhimmat
..tarkoituseni oli herättää keskustelua luovasta ajattelusta......
ote tästä DNA artikkelista:
"Ihmiskunnalla, joka on kehittänyt uudentyyppisen ryhmätietoisuuden, ei olisi sen enempää ympäristöongelmia kuin energiapulaakaan.Sillä jos se käyttäisi ajatusvoimaansa yhtenäisenä sivilisaationa, se voisi luonnollisena seurauksena hallita oman kotiplanettansa energioita. Ja tähän lasketaan mukaan myöskin kaikki luonnonkatastrofit."
----huikeaa ainakin minusta------
..jos voimme olla kerta ajattelevia ihmisolentoja ...niin kyllä me voidaan ajatuksin luodakin.
siis maailmasi missä elät on , niin kuin sen koet ajatuksinkin.....
----en osaa tätä nyt paremminkaan ilmaista-----
kysäiseppäs huviksesi joltain ystävältäsi, miten hän kokee tämän elämän ja mitä useamalta kysyt sen useammanlaiset ovat vastauksekin.....
aihe menee yli hilseen mulla :))
... "päätin hankkiutua rakastuneeseen tilaan
välittömästi"... Hienoa!... saisimmeko tarkemmin kuulla toimintasuunnitelmasi?
..vastakysymyksen: Mikä estää minua/meitä olemasta rakastuneessa tilassa vaikka kaiken aikaa?
Meissä kaikissa (olettasin) on kyky kokea rakkautta.
Kun ajattelemme vaikka pientä lasta,siinä vaiheessa jolloin tuo kyky on vielä rikkoutumattomana olemassa.Voimme nähdä, että jokainen lapsi on alkujaan luova, innostunut, utelias ja vilpitön.
Tämä sama luovuus, rakkaus ilmenee kaikkialla.Ole hetki heräävässä luonnossa.Puut puhkeavat lehtiin. Kukat levittävät huumaavan tuoksunsa ja *puhuuvat* olemuksellaan kauneudesta. Purot virtaavat.Taivas
värittää sinfonian.Miksi? Elämä ilmentää itseään rakkaudessa ja luovuudessa.
Mihin me ihmisolennot hukkaamme tuon kykymme joka on meidän sisäisessä olemuksessamme?
Jos emme määritä rakastumisen tilaa ainostaan kahden aikuisen väliseksi, vaan vastavuoroisuudeksi koko elämän kanssa, niin saatamme ymmärtää kuinka tuo värähtelytaajuus on olemassa. Me voimme itse siihen myös virittäytyä.
Rakkastumisen /rakastamisen tilassa olemme yhteydessä tähän syvimpään elämän olemukseen ja sen tarkoitukseen.
Pirstoutunut mielemme eroittaa meidät siitä ja saa meidät kokemaan erillisyyden.Eheytyneessä mielessä taas tämä läsnäolo on virtaavassa muodossa.
Jos tarkastelee rakastunutta ihmistä , niin voi kokea kuinka ihminen silloin värähtelee ympäristöönsäkkin tätä samaa hienoa ja lempeää energiaa. Onko siis olemassa jokin ulkopuolinen tekijä ,joka voisi estää meitä kokemasta tätä tilaa? Nähdäkseni ei ole. Voin siten itse valita.
Ja jos valitsen näin, niin voin myös säveltyä tuohon samaan sinfoniaan , mikä on elämän itsensä pyrkimystä ilmentyä meissä ihmisolennoissa ,samoin kuin kaikessa muussakin elävässä.
kaunis paikka, jossa kuitenkin on mukana paljon surua ja tuskaa. Ei itselläni, mutta niin monella muulla joita kuuntelen.... Maailmassani - omassa nimittäin on naurua, vitsejä,ihania ihmisiä,lapset ja miniänalut, koirat ja oma mies sekä puutarhani, ja luontokuvaus - se on minun oma maailmani, jonka turvin jaksan usein henkisesti raskaan työni.
Olen aloittanut kirjoitustyön joka on fiktion ja faktan sekoitus omasta elämästäni, joka on ollut erittäin tapahtumarikas. Jos sen joskus kymmenen vuoden päästä saan valmiiksi -olen ihan tyytyväinen. Siinä on oikeastaan syy, miksi kirjoittelen täällä netissä - haen sitä taitoa kirjoittaa, ja juuri sinun kaltaisilta kirjoittajilta opin koko ajan lisää.
Luen usein sinun ja muiden pitkiä kirjoituksia kirjoittavien nikkien kirjoituksia - harvemmin vastaan, koska minulla on liian vähän aikaa ajatella sitä mitä kirjoitan.
Mutta maailmaani kuuluu niin paljon ja on tapahtunut niin valtavasti, että voin sanoa tietäväni elämästä muutakin kuin pintakiillon.
..olisi hyvä kirjoittaa omasta elämästään.Tuskin kustantajat niitä kaikkia julkaisisivat, mutta voisimme vaikka jättää niitä jälkipolville luettaviksi.
Katsoin eilen ykköseltä Harmaiden pantterien äidistä , tehdyn dokumentin.Olipa elämyksiä tuottava ja sai todellakin hyvälle mielelle.
Tämä Maggie Kuhni näyttäytyi vaikuttavana yksilönä.
Me tarvitsemme näitä myönteisiä esimerkkejä , voidaksemme myös itsessämme löytää omat mahdollisuutemme.
Kuinka monesti olenkaan pohtinut, että mikä on se voima ja tahto, jolla jotkut ihmiset soutavat läpi harmaiden ja synkkien vesien itsensä rannalle ja taas toiset taipuvat jo vähäisimmänkin vastoinkäymisen edessä.
On aina mieluisaa kuultavaa, kun ihminen näkee ja kokee elämänsä runsaana ja antoisana. Ehkä me todellakin voimme tehdä paljonkin valintoja...ja mahdollisuutemme suunnan muutokseen, sinne valoisampaan ovat yllättävän suuret.
Kuinka hienoa on näiden kirjoituspalstojen olemassa olo ja samoin kuin sinäkin koen saaneeni paljon muiden kirjoittajien teksteitä.
Kirjoittamisen taitokin kehittyy sitä harjoittaessa:-)
itseni iloksi, tuskinpa koskaan kukaan julkaisee
sepitelmääni - ja voi olla etten edes koskaan sitä valmiikisi saa enkä tyrkylle laitakaan. Se on lähinnä oma projektini, joka on ollut jonkin aikaa jäissä koneen uumenissa. Kirjoittaminen tarvii oman innostuksensa ja aina sitä sopivaa mielentilaa ei ole. Kevät vei mukanaan metsiin ja rannoille kuvailemaan, kevät tuntuu olevan myös monille yksinäisille vaikeaa aikaa - vaikka toisin luulisi.
Joten aika ja inspiraatio on ollut vähissä jonkin aikaa - odottelen niiden paluuta syksyn myötä.
En huomannut katsoa eilen ykkösen dokkaria, yleensä katselen kaikki mahdolliset vähänkin kiinnostavat dokumentit - en juurikaan mitään saippuasarjoja.
Joskus katselin Norjalaisen dokumentin kävelykyvyttömästä vanhuksesta joka sai valtavat voimat siitä, että hän pääsi välillä vuorille, vaikkakin vain auton kyydissä rullatuolilla.
Hän kertoi olevansa maailman onnellisin ihminen kun hänellä on omat rakkaat vuorensa joita käydä katsomassa, hänellä oli ystävä, nuori mies joka kuljetti häntä muutaman kerran viikossa hoitokodista missä vanhus asui, korkealle vuoren rinteelle - niin korkealle lunnes tie loppui, katselemaan laaksoja ja lumihuippuisia vuoria - jos voisimme kaikki olla niin vähään tyytyväisiä ja todella onnellisia niin minkähänlainen paikka olisi maailma??? Pistää ajattelemaan.
Luova ajattelu toimii. Käytännössa niin, että isojen aivojen kuori Cortex
toimii yhdessä "alempien", kehityshistoriallisesti aikaisempien
aivokerrostumien kanssa yhteyttävästi.
Näiden luovien ihmisten, myös Maron, kirjoituksista me tavalliset
innoitumme, saamme virikkeitä arjessa jaksamiseen.
Joillakin Universaalitajatukset menee "yli hilseen".
Kun ihmiset voivat ilmaista syvimpiä, aidoiksi koettuja ajatuksiaan, siinä
erottuvat jyvät akanoista.
Ikävää paatosta, mutta näin ne asiat menee.
juumassinen
ikävän piikkisi, miksi?
Kaikki ihmiset eivät innostu samoista keskustelunaiheista, en silti näkisi aiheelliseksi tuollaista ikävää letkauttelua. Mutta jos se helpotti omaa "luovaa ajatteluasi" niin silloinhan olen voinut olla kimmoikkeena luovuudellesi, joka näyttää suuntautuneen vallan muualle kuin universaaliin.
ikävän piikkisi, miksi?
Kaikki ihmiset eivät innostu samoista keskustelunaiheista, en silti näkisi aiheelliseksi tuollaista ikävää letkauttelua. Mutta jos se helpotti omaa "luovaa ajatteluasi" niin silloinhan olen voinut olla kimmoikkeena luovuudellesi, joka näyttää suuntautuneen vallan muualle kuin universaaliin.
ikävän piikkisi, miksi?
Kaikki ihmiset eivät innostu samoista keskustelunaiheista, en silti näkisi aiheelliseksi tuollaista ikävää letkauttelua. Mutta jos se helpotti omaa "luovaa ajatteluasi" niin silloinhan olen voinut olla kimmoikkeena luovuudellesi, joka näyttää suuntautuneen vallan muualle kuin universaaliin.
Voiko luovuuden määrittää vain* aivotoimintana?
Tämä *länsimaistuneen* ihmisen tapa ajatella pää jotenkin erillisenä...saa minut aina hämilleen.
Jospa tuo luvuuden prossissi ei olekkaan noin yksiselitteinen?
Tällä pitkähköllä* tutkimusmatkallani(tarkoitan sekä työni, että kokemukseni pohjalta) ihmismielen hienosäätöiseen järjästelmään, olen havainnut mitä yllättävämpiä juttuja.Miksi vaikkapa rentoutuneeseen tilaan päässyt ihminen saakin merkittäviä luovuuden kokemuksia? Eilen ykköseltä sai katsella Prismalta Himalajan pyhän miehen salaisuutta. Tutkijat jäivät pohtimaan arvoitusta, miten tuo noin 500 vuotta sitten muumioitunut oli
saanut elimistönsä muuntumaan itse muumiotumiseen ilman mitään kemikaaleja.Päätelmänä oli että hän kykeni sen tekemään tahdon ja ajatelun sekä harjoittamansa *salaisen* menetelmän avulla. Vaikuttavaa ---sanoisin.
Kakkosella oli Fred Adamsin pieni tuokio: Olen. Ajattelenko? Elämää multiversumissa.
Kiintoisa kuva , jossa lukemattomat aivot oli kyttettynä samaan tietoverkostoon ja näin saatiin multiversumin(ihmis-internetti) tuottamaan tarkoituksellisen ohjeman----tiedoston. Mielestäni hyvin hätkähdyttävää. ......minun luovaan ajatteluuni tuollainen kyllä *pureutuu* .....
...johdattelee Taikkiksen universailille keinuville aaalloille.....
Kuule , kyssäri: Peloittaaks sua lentsikassa?
----nuo luovuuden tilat, kun voivat ilmentyä mitä merkillisemmissä olosuhteissa...ja toisinaan lemmiskely on mitä parhainta *universumin kokemusta*
Hih*****
on käynyt selväksi että akanat leijuvat hyvinkin helposti ilmassa.
..tuli mieleen tätä lukiessani, että vilkaiseppa mies sinne housuihisi, että löytyykö sieltä Cortex vai Tampax..
Itsellä enemmän sumeaa logiikkaa, aivot viinan kyllästämät!
Onhan sulla takis ihan hyviä ja rakentavia kirjoituksia.
Universaali on täällä keskellämme!
Oikeasti hiukan autistisena henkilönä mielenkiintoiset asiat
ja aiheet ovat hyvin rajoittuneet
Pyydän anteeksi, jos tunsit joutuneesi tulilinjalleni.
no kyllä tuo kirjoituksesi ihan näyttää sellaiselta että seuloit minut akanaksi. Olenkin tänään kantanut akanateemikon kaapua päälläni ja koittanut puolustella akanaparkoja :)
Enhän minä kovin luova tietenkään olekaan, mutta surulliselta tuntui ajatella jonkun pitävän ihan roskana.
No, se oli sitten väärinkäsitystä, tällaisia vääriä tulkintoja kanssakirjoittajien teksteistä näköjään tulee itsekenelläkin toisinaan. Olen pahoillani ja pyydän myös anteeksi.
ps. siitä sai kyllä koko päiväksi puheenaihetta, tuosta jyvä/akanajutusta.
Haluaisin rohkaista sinua, taikanainen. Älä suotta lannistu, sillä niistä kaikkein lennokkaimmistakin ajatuksista on vielä vuosien taival vaikkapa sellaisiin näyttöihin, jotka avaavat tien korkeimpiin akateemisiin piireihin. Oikeasti ajatteleminen on vaikeaa. Se on ollut sitä niin Sartrelle kuin Beauvoirillekin. Ajatteleminen vaatii myös pysähtymistä, aikaa. Monet meistä valitsevat ennemmin tekemisen, kuin kivuliaan ajattelemisen. Eikä useinkaan ole kyse kyvyn, vaan motivaation puutteesta.
Jenkeillä on tähän kohtaan osuva mietelmä, joka menee jotenkin näin: Ei riitä, että puhut matkasta. Jos aiot perille, sinun on myös kuljettava koko matka.
saivat miettimään, siis ajattelemaan..
Kiitän rohkaisustasi, tottahan on ainakin minun kohdallani, etten jaksa paneutua näillä palstoilla kovin syvällisiin aiheisiin, koen hakevani täältä ennemminkin sellaista kevyttä vastapainoa, ajankulua tähän live-elämääni. Toimin yrittäjänä ja siellä puolen joutuu joskus pistämään ajatusvolyymistään likoon niin paljon, ettei motiivia enää vapaa-aikana riitä miettimään kovin syvällisiä,tai ainakaan pistämään miettimäänsä kirjalliseen muotoon.Olen kirjoittanut suhteellisen vähän, sekin vaikuttaa siten, että vaikka kuinka ajatus olisi kirkkaana kokonaisuutena mielessä niin sen saattaminen kirjalliseen muotoon on työlästä.
En toki ole edes ajatellut haluavani kuulua suurten ajattelijoiden akatemiaan, minulle riittää tämä oma pieni maailmani johon olen suhteellisen tyytyväinen kuitenkin.
Luin toistamiseen oman viestini ja huomasin olleeni epäselvä. Yritin oikeastaan sanoa, että kaikesta sinällään luovasta, osuvasta ja nokkelasta palstakirjoittamisesta on vielä pitkä ja kivulias matka vaikkapa erilaisten käsitteiden määrittelyyn. Eli kaikki täällä on enemmän tai vähemmän lörpöttelyä.
pudotit taakan harteiltani, kaunis kiitos. Voin siis hyvillä mielin olla oma lörpöttelevä itseni näillä palstoilla. :)
...määriteltäisiin käsite lörpöttely?
Onkohan se sellaista diibadaabajaappausta vai liittyykö se jotenkin siihen, että muodostaa ääntä suljetun suun sisään, pistää huulet törrölleen ja hipsuttaa sormella huulia jolloin syntyy semmonen lörpöttävä saundi? :)
... niin samankaltaisissa mielenmaisemissa ajatuksesi liikkuvat.
Jos ajattelee, niin kirjoittamista kuin kuvantekoakin, niin kyetäkseen kokemaan tekemänsä arvokkaaksi on se, ainakin minusta, tehtävä jollekin. Ja intohimoisimmat ja sielua paljastavimmat kuvat ja tekstit syntyvät nimenomaan silloin, kun ne tekee rakkaudesta vereslihalla...
Kukaan ei yksin kykene tekemään taidetta. Taide syntyy vasta jakamisesta, siitä kun kuvat tai tekstit...tai musiikki jne... resonoi jonkun toisen kanssa, koskettaa, tavoittaa sen meitä yhdistävän kollektiivisen alitajunnan.
Ja se asia mikä, liki kaikkia, meitä ihmisiä yhdistää on kyky rakastaa.
Tiedätkö, NainenKirjoittaa... juuri tästä ja naiseudesta olen kirjoittanut kirjan.
Et halunnut jakaa eroottista novelliasi meidän kanssamme. Pelkäsit kuinka se täällä kafessa koetaan. Auttaisiko se, jos minä kulkisin rinnallasi ja julkaisisin omani? Kahden eri naisen näkökulmat naisena kokemisesta, eroottisesta kokemisesta?
..ja innostuneeksi lukiessasi tekstisi.Kiitos:-)
Kysymykseesi, että jos myös sinä kirjoittaisit oman teksti näkyyviin , niin auttaisikko se? Auttaisi se ja paljonkin. Olen huomannut lukiessani sinun tekstejäsi , että ajatteluni virtaa samoilla taajuuksilla. On totta , että on helpompi ymmärtää niitä ihmisiä , joiden kanssa tämä "yhteissoitto" sujuu vaivattomammin.
Samoin kuin sinäkin, niin minäkin kirjoitan ja maalaan:-) Kiintoisaa tuo ilmaisusi, että intohimoisimmat luovat toteutukset syntyvät rakkaudesta vereslihalla....Kuinka usein tuon olenkaan kokenut. Luovuutemme kautta meillä on väylä tutkimiseen , oivaltamiseen ja ongelmien selvittämiseen.Huomaan monesti , kuinka juuri tuollaisessa kivun ja hurmion välitilassa tietoisempi olemukseni tarkastelee kokemusta , kuin ulkopäin* ja taas tämä syvä itseni samalla syventää kokemusta sisäänpäin.
Yksi läheinen ystäväni kerran totesikin, että oletpas sinä viisas kirjoittaessasi.Kun utelin ettenkö sitä nyt muutenkin ole,,,niin vastaus taisi olla jotain..no jaa...ehkäpä tuo on tapasi viisastua.
Juuri noin minäkin ajattelen ettemme todellakaan tee yksin mitään... vaan tehdessämme vaikka ns. taidetta olemme yhteydessä aina myöskin suurempiin kokonaisuuksiin ja julkituominen onkin se suurin nautinto.Tosin tietystikkin voidakseen "soitta" on instrumenttinsa hallinta ja sen kanssa työskentely harjoituksen tulosta. Silloin kun kokee tuon luovuuden nirvaanisen tilan, niin instrumentti on yhtä itsensä kanssa. Tämä sama ilmenee yhtähyvin maalatessa, kirjoittaessa tai vaikka rakastelessa:-)
Mieleeni on jäänyt yksi talvinen päivä , jolloin katsellessani bussinikkunasta ohikiitävää maisemaa puut alkoivat yhtäkkiä tuottaa mitä huikeimman sävellyksen. Tunnin matkalla sain nautinnollisen konsertin kuultavakseni. Oli ihan tavallinen arkipäivä. Mutta tajusin silloin kuinka säveltäjät voivat kuulla kaikessa musiikin. Tuon jälkeen olen kyennyt milloin tahansa halutessani virittäytymään puiden laluun.Unissani olen kerran säveltänyt upean sinfonian. Harmittelin suunattomasti, ettei minulla ollut kykyä tuoda sitä nuotteihin. No lohdutin itseäni, että jospa joku säveltäjä mahdollisesti oli samoilla värähtelyillä ja tämä sävellys tulisi sitten hänen kauttaan julki.
----kokemuksen jakamisessa on suunaton ilo-----
..silmissä vilisee kehykset ja paspat... ja odotettavissa oleva laskukin, jossain alitajunnassa kummittelee.
Olen tarkka taulujen kehysten kanssa ja se, jos joku, maksaa... huooooooks....
Sovitaanko kellonaika...jollin nuo novellimme tänne lätkäisemme;)) ... Sitä voisi vaikka avata uuden keskustelun...? Mielummin vasta iltavilakalla... minulla nimittäin ei vielä ole aavistustakaan, minkä teksteistäni jne..
...ja täytyy vielä hetki ahkeroida...
..tai jos yöllä ei nukuta ..niin voi sen silloin pimeässä käydä napsauttamassa....jeeh..sen me teemme.
..ja vilpittömin mielin, sydän seljällään;))
...että KUINKAHAN eroottista tekstiä täällä voi julkaista;)))
... nuo omani kun...eivät ole ihan pehmoeroottisia... hmm...
Olisi mukava etukäteen tietää vastustaako joku, tätä NainenKirjoittaa ja minun hanketta... nostaa naiseuden kokeminen ja eroottisen kokemisen iso tiikeri ...kaffilan pöydälle;))?
Uskoo, että kaikki ne hyvät luovat ajatukset, joita te luovat ihmiset julkistatte,
ovat tavallaan lahjaa kulttuuriympäristömme virikkeistä ja ihmisistä.
Kulttuuri on kaikille tarkoitettua, mutta vain harvoilla on se etuoikeus, että
voivat tätä hyödyntää.
Hassu juttu; lähes kaikki maailman kirjoitukset on kirjoitettu n.30 kirjoitusmerkillä.
Tarkantaisitko...tuota kulttuuriympäristöä , mitä sillä tarkoitat?
Sanot , että kulttuuri on kaikille tarkoitettu, mutta vain harvoilla etuoikeus sitä hyödyntää?
Jäin pohtimaan, että mahdollistaako se luovuuden , jos pääsee taidenäyttelyihin, teatteriin, musikaaleihin,....vai mitähän mahdoit tarkoittaa?
Luovuus ilmenee niin monenlaisissa ympäristöissä.
Luonto on luovuutta tulvillaan ja toistaiseksi ei metsässä tai tuntureilla tai merenrannalla tarvitse pääsylippuakaan lunastaa.
---Kirjoituspaperia luulisi vaikka työttömänkin kykenevän palasen ostamaan ja eivät enää nämä laajakaistatkaan niin päätähuimaavan kalliita ole.
Mikä vaikkapa sinua estää luovuutesi ilmaisussa?
Vai millaisia ihmisiä tarkoitit?
kommentoida.
"---päätin hankkiutua rakastuneeseen tilaan
välittömästi------ "
Sarasvuo varmaan kertoo näin rakastumisestaan...
Bullshittiä.
"---päätin saattaa mieleni luovaan tilaan----
"
Tääsä kohden on hyvä noudattaa harkintaa. Monet on koittaneet hapoilla, jotkut nuolee sammakoita, viina lienee yleisimpiä...taiteilijoiden ammattitauti?
--hankkikaa mulle akanateemikon duuni-- :)
varmasti suorittanut akanateemikon loppututkinnon?
NAURUHERMONI* venähähtivät jo akanateemiseen* ulottuvuuteen:=)))
Tuota , kyssäri: Missä universumissa tuollaisen tohtori arvon voisi suorittaa?
--minä ainaskin haluasin akanateemisen loppututkinnon ja mieluusti sellaisen siivekkään akanahatun.....vitsit kuinka somanen se olisi.
Pää keikkuen ja hattu lepatellen kulkisin kaduilla ja kujilla ...niin luovassa tilassa , että oksat pois.
valitettavasti pääse akanateemikoksi, koska jyväteemikko tutkinto poissulkee mahdolllisuuden siihen :)
Vain akanahenkilöt voivat suorittaa ko tutkinnon :)
..*ÄIMÄN KÄKENÄ* oonkos minä joku jyväjemmari ...vai?
---olen minä akanankin joskus nähnyt....se oli aika kiva.
En kyllä suostu mihinkään jyvitettyyn juttuun...tai voin kai sitten mennä sinne jyvän ytimeen. Toi ainekkin kun on vain värähtelyä ja lopulta päästään atominin halkomiseen...eikä siinä akana ole juuri jyvää kumasempi. Ei kantsi tolla akanateemisella pahemmin leuhkia---niin on --tai ainaskin ELÄMÄ on:-)
sä oot se luovan ajattelun jyvä :)
Pitääkö sun nyt yrittää joka asia anastaa itsellesi,
Mä oon akana ja sillä siisti. Ja akanateemikko, kun en noihin atmosfääreihisi ylety. Tyydy nyt vaan siihen juvänosaasi, sehän on se paras osa, akanat on roskaa, suotta niitä kadehdit.
*leijailee akanamaisesti keinuen pitkin poikin universumia*
Vai että Sarasvuo. No jo tuolla aimmassa kommentissani taisin tätä valottaakin-----ja minulla on vaihtelunhaluinen mielen laatu. Ainkin itsestäni tälläinen rakastuneen olotila tuntuu kivalle....
ja luovuuteen en happolla pyri itseäni virittämään.
Olen kait niitä syntymähumalaisia* joten en viinallakaan oloani tarvitse kohentaa.
---olen tälläinen ja hyväksyn itseni----
Olenhan senkin kyllä kuullut läheiseltä ihmiseltä kommenttina, että kuinka on mahdollista , että saan välillä aikaan, kuin alkurähjähdyksen , niin mielessäni, kuin kotonakin. Tämän kans on ollut opittava elämään , kaaoksesta järjästykseen....sillai se menee.
...luottaa huumorintajuusi :)
..luottaa luovuuden tilaasi.....
....vitsit , että voikin olla makee titteli toi aknateemisen loppu läjäyksen suorittaja.
---pistän nyt kyllä jyviä purkiin, että nään mites ne kasvaa....Entä mites ois Itutohtorinna tai Siementitoisuuden asiantuntija....tai Mullittaja ...
-----kysäisen *vakavissani* täältä ruohonjuuri tasoiselta ulotuvuudestani, kädet mullassa ja sielu taivata hipoen------Tuota kun toi universumi ei mitenkään rajaudu mun aivolohkostossa ja siemenessä se elämän alku on nähtävänä ihankin multiversumin sisäisenä tapahtumana....jeeh:-)
oot käsittänyt vähän väärin...ei akanateemikko ole mitenkään maanviljelykseen liittyvää :)
Ennemminkin jyvät liittyvät maahan, akanat ovat vapaita kulkemaan ja leijailemaan, ne voivat tehdä mitä vaan koska niiltä ei odoteta mitään viksua ja vilmaattista yltiöpäisen luovaa ajattelua niinkuin jyviltä :))
Akanateemikolla ei ole leimoja otsissaan....
Just kun mä pääsin jyvälle tästä jutusta, niin,,,,
---ei tää näin kyllä mene....ei sit varmanakaan---
Voitaiskos nyt saada apua jo noilta maakosketuksessa olevilta miespuolisilta?
Eiks se sadan vaon kyntäjä toi Normix olekkin härkä ja löytyiskös noita muita maaihmisiä-----tämä nyt nimittäin menee jo ihan leijumiseksi...ja hilseen ylitykin on jo lakipisteessä--nitsit.
---siemen itää ja piste.
...pitkään kirjoittamaasi. Mielenkiintoinen aihe, mielenkiintoisia huomioita. Aihe on laaja, enkä oikein tiennyt, mihin osa-alueeseen ottaisin osaa. Kuitenkin alkuun kirjoittamasi eksistentialismia kuvaava lause, sekä vielä Sartren pitkäaikaisen kumppanin Simone de Beauvoirin mainitseminen sai aikaan sen, että kommentoin vain tältä osin mainiota kirjoitustasi.
Eksistentialismissahan on kyse ihmisen itsetajunnan sisällöstä. Ihmisen henkistä alkuperää, kohtaloa, elämän ja kuoleman tarkoitusta ei pyritäkään ratkaisemaan älyllisen ymmärtämisen vaan elämyksellisen kokemuksen avulla. Ihminen tulee maailmaan ja luo siten ominaisuutensa - eikä ole muuta kuin tekojensa summa. Eksistentialismi korostaa yksilöllisyyttä; sen mielestä ihminen on vapaa, joten hänellä on mahdollisuus luoda elämänsä tarkoitus. Ja silti hän on vastuussa kaikesta, minkä tekee.
Muistan aikoinani, miten suuresti pidinkään Sartren Inho -teoksesta. Kaikkea en suinkaan ymmärtänyt, mutta sen, minkä ymmärsin, teki vaikutuksen. Tässä kirjassa päähenkilöhän havahtuu eksistentiaaliseen peruskysymykseen ja perustunnoksi jää olemassaolon mielettömyys: inho. Mutta päähenkilön epämukavuuden tunne ja inhon alkuperän ja merkityksen selvittäminen johdattaa hänet itsensä kehittämiseen, itsensä ja ympäristön tutkimiseen ja ymmärtämiseen.
Ja tätä taustaakin vasten näen luomisen hyvin merkittävänä ihmisen olemassaololle, hyvinvoinnille. Ja se, tunnustammeko luovuuden itsessämme; on taas paljosti tulosta juuri näistä omista valinnoista.
Toki luovuus on hyvin laajalti ja eri tavoinkin ymmärretty sana. Luovuutta on osata sopeutua uudenlaisiin tilanteisiin omilla luovilla ratkaisumalleillaan. Luovuutta on myös itsensä esiintuominen kirjallisena, taitellisena ja tieteellisenäkin etc. Toisille jopa itse päivästä päivään selviäminen on hyvin luova olotila. Se, minkä kukin henkilö valitsee omaksi luovuuden esiintuomiseksi, lienee sitä tulosta omista valinnoista. Valinnoista, jotka kertovat mieltymyksistämme, jokaisen sisällä olevasta myötäsyntyisestä luovuudesta (pienemmästä tai suuremmasta) ja ennen kaikkea elämyksellisten kokemuksien vaikutuksesta itseemme.
Se, millainen minun maailmani taas on; lienee paljolti myös riippuvainen kulloisestakin olosuhteesta, jossa elän. Ja vaatisi hurlumparalta jo toisen kirjoituksen. Johan siitä seksinovellini kärsisivät, alter egostani nyt puhumattakaan...
Tulipas pitkä vastine; toivottavasti jotain selkoa sait. Kiitos sinulle kuitenkin vielä kerran upeasta, ajatuksia herättävästä avauksesta.
...kelpuutetaan kaffepalstan akanatemiaan,hieno kirjoitus. Vai pyritkö peräti jyväosastolle?
Pientä skarppia viikonlopun viettoihin ja ruokavalioon niin hyvä tulee. :)
...voin liittyä jyväSEKSi -osastoon, kun kerran on jo kelpuutettukin. Ja mitä viikonlopun viettoihin ja ruokavalioon tulee, niin olenhan toki vallan spartalaista itsekuria harjoittava. Niin no; ainakin haaveilen. Ettet taas vaan sekoittaisi tuohon surullisen kuuluisaan alter egooni tähtitoimittajaan?
PS. Ihan asiasta kolmanteen: miesten suonikohjut kiinnostavat - teoreettisesti vain, tietty. Ei sulla noin niinku sattus olemaan ensikäden tietoa? Koppalakkeihin voi palata myöhemmin...
..sää kultaseni taas höpäjät? :)
Oli mielyttävä lukuelämys:-)
Simonen ja Sartren suhde oli kiinostava. Heidän keskinäisessä rakkaudessaan vaihtelivat sulautuminen ja erillisyys, kipu ja hellyys, tuska ja rakkaus jotka kaikki keskenään sekottautuvat, mitä moninaisemmaksi ihmissuhteen vyyhdiksi. Kaksi lahjakasta ja luovaa yksilöä , jotka rassasivat toistensa syvät kipupisteet parantumisen riemuun.
Olisikko Simone kyennyt tuohon naiseuden mysterioden julkituomiseen ilman Sartren raivostuttavaa itsekeskeisyyttä------kiinostava kysymyksenäkin.
Tuo itsetajuisuus on kiehtovaa.Kuitenkin meissä oleva utelias ja seikkaleva itsemme pyrkii vetämään verhot pyhimpien alttarien edestä nähdäkseen salaisuudet ja ymmärtääkseen ne.
Tunnustan tehneeni sitä monesti ja jopa julkeastikkin. Kerran kun sain luvan olla Ortodoksisessa kirkossa yksikseni yhtenä sunnuntaina tein tietystikkin sen ,mistä kiellettiin. Pappi sanoi ovella lähtiessään, että voit katsella vapaasti ympärillesi, mutta kaikkein pyhmpään ei ole lupa mennä. Hänen lähdettyään menin ja avasin ne raskaat punaiset sametti verhot. Tunsin suunnatonta riemua niin tehdessäni , enkä suinkaan katunut tekoani. Oloni oli huikea.
Minä kävelin suoraan pyhimpään enkä joutunut kadotukseen enkä pannaan.
Emme voi paljastaa salaisuuksia , jollemme ole kyllin rohkeita. Nähdäkseni kaikki jotka vaikuttavat suuremmin uudistajina /uusien ajatusten herättelijöinä , he ovat aina pykineet salaisuuksien perimmäiseen totuteen.
Siispä ihmisellä on halu ymmärtää yhtälaisesti kuolema ja elämä.Miksi kokisimme elämää ellei meillä olisi tarve sitä ymmärryksemme kautta selvittää.Luodessamme pääsemme lähämmäksi itse luomisen olemusta--näin käsittäisin tämän.
...höpäjän omiani kuten aina. Darling.
...minä tunnustan taas julkeasti ja häpeämättömästi raottaneeni ominta sisintääni, omia rajojani. Niin huimaa, hulvatonta tuo omien rajojen kokeilu. Ja matka jatkuu...
....omissa rajoissa ne suurimmat haasteet ovatkin.
Kummallista onkin, mitä enemmän sitä tekee , niin sitä vähemmän niitä rajoja muisssakaan näkee.
Taulut voivat olla rajatuissa kehyksissä , mutta me ihmisinä emme niissä kykene olemaan.
Sillä minkä kuvittelee totuudeksi on aina suhde suurempaan totuuteen joka on huolimatta siitä, mitä me uskottelemme sen olevan.
Tulipa nyt mieleeni yksi nainen , joka uskoi taulunsa pysyvän seinällä ilman, että se oli naulaan ripustettu. No hän sitä esitteli riemuissaan muille kertoen kuinka hänellä on tämä merkillinen kyky. Kaikki muut kyllä näkivät taulun olevan seinää vasten lattialla.Viimein tuli se päivä , jolloin hän havaitsi , että näin se taitaa olla,Ennen sen tajuamista taulu oli hänen mielessään ollut seinällä .....jaa mikähän tässäkin totuus onkaan. Ken mitäkin uskoo ,sen totuutena näkee. Matkalla olemme kaikki ja toistemme matkatovereita.....ja kivaa on vaihtaa kokemustemme erilaisuutta keskenään....minusta ainakin:-)
meistä voi luoda maailmansa ja olla universuminsa hallitsija tasan niin kauan kuin perintörahat riittävät. Siinä vaiheessa kun ne loppuvat alkavat neuvottelut todellisuuden kanssa. Ja ne ovat sitä vaikeammat, mitä enemmän siellä on samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.
Asioita jotka vaikuttavat vain itseemme voimme toki aina katsoa haluamallamme tavalla. Välttämättömyyksien kannattaa toivoa olevan juuri niin kuin ne ovat vaikkei se kovin rohkealta asenteelta vaikutakaan.
..tai sitten puhumme kahdesta eri asiasta. Koeaksesi itsesi universailiksi* perintörahojen pankkitili ei taida siinä se oleellisin pointti olla.
Mutta voihan se niinkin toisaalta mieltää, että lottovoittajalla on taivas jo vasikan nahan suuruinen.
Vaikuttamisen mahdollisuudet ovat siltikin paljoa suuremmat kuin mitä yleensä uskomme olevan.
Kuinkahan moni ihminen voi elämänsä aikana päättää vaikkapa vaihtavansa ammattiaan, elämäntapojaan,suhtautumistaan kanssaihmisiin jne..
Toki jos esimerkkinä on köyhyydessä ja kurjuudessa elävä ihminen ja niitähän maailmastamme löytyy, niin vaikuttamisen mahdollisuudet pienenevät huomattavasti.Mutta eikö taas meidän , jotka oleemme saaneet syntyä hyvinvoinnin keskellä, tulisi osaltamme auttaa heitä.
Onnelisuus ei näytä siltikään olevan täysin riippuvainen edes siitä, mitkä mahdollisuutemme ovat , vaan siitä kuinka tietoisesti niitä kykenemme käyttämään.
olen itse vaihtanut lähimpien vuosien aikaan niin ammattia, työpaikkaa, asuntoa, siviilisäätyä ym. ja lisäksi vielä vapaaehtoisia harrasteitakin. Ja kokemukseksi on tullut että onnellinen kannattaa olla siitä mikä on mahdollista.
Euroamerikkalaisten onni on sattumaa ja johtui tietysti sitä että täällä satuttiin ensimmäisenä keksimään aseet joilla muut voitiin ryöstää ja tappaa kurjuuteen. Mutta ei nykyinen omaisuuteni ketään lämmittäisi vaikka sen jakaisi kokonaan maailman köyhien kanssa tasan, hyvä että riittää minun pitämisekseni pois köyhimpien joukosta. Maailman köyhät pysyvät köyhinä niin kauan kunnes heillä on ylivoimainen ase nykyrikkaiden ryöstämiseksi ja tappamiseksi kurjuuteen. Sitten osat vaihtuvat, mutta kurjuus ei poistu.
Mutta, pihlajanlehdet aukeavat, koristeomenapuut kukkivat ja valkoposkihanhet muuttavat. Joka päivälle jotain.
rajoitukset ovat niitä raadollisia realiteetteja, joita kukaan, maalailipa sitä mielessään minkälaisia taivaanrantoja tahansa, ei voi olla ottamatta huomioon.
Kuvantekemisestä voi elää, kirjoittamisesta voi elää, henkisesti, mutta leipänsä eteen on tehtävä montaa muutakin asiaa, ainakin minun.
Sellaista tasapainottelua, ajan varastamista, asioiden arvojen punnitsemista, valintoja, kompromisseja... välillä koko elämä...
Silti, tiedän, että tärkeintä minulle on se, että kuolemani hetkellä voin ajatella, ainakin yrittäneeni. Ja toivon myös ...että voin ajatella siten, että en ole yrittänyt läheisteni elämän kustannuksella...