Raamattu ja arkeologia
Asettavatko arkeologiset löydöt Raamatun kyseenalaiseksi? Tällainen kysymys herää aina silloin kun uutiset kertovat sensaatiomaisesti
miten jokin Raamatun kertoma asia on 'todistettu' taruksi. Jos uutinen sitten myöhemmin osoittautuukin paikkansapitämättömäksi tai
heikosti perustelluksi, siitä ei enää kerrota yhtä näyttävästi, jos ollenkaan. Teologit ja arkeologit kiistelevät löydösten yksityiskohdista,
ajoituksista ym. seikoista, raamatuntutkijat usein vähättelevät arkeologiaa ja arkeologit raamatuntutkimusta. Tavallisella ihmisellä ei ole
useinkaan edes hataraa kokonaiskuvaa siitä, mitä arkeologia on saanut selville.
Mitä arkeologia sitten on saanut selville? Suomalaisryhmien Israelissa tekemiä kaivauksia johtamassa ollut Eero Junkkaala tekee siitä seuraavan
yhteenvedon:
"Raamattu on täynnä paikannimiä, henkilönimiä ja sotakuvauksia. Onko kyseessä todellisen vai fiktiivisen historian kuvaus?
Ensin on sanottava, että useimmat Raamatussa mainitut paikkakunnat on kaivauksissa löydetty ja niissä on ollut asutusta Raamatun kuvaamana
aikana (esim. Aharonin kirjassa The Land of the Bible on viittauksia yli 2000 paikannimeen ja kirjassa on yli 1200 raamatunkohtaviitettä).
Useat Raamatun kertomat sodat on dokumentoitavissa kaivauskerrostumien perusteella (esim. Hasorin tuho 1200-luvulla eKr., Lakisin taistelu vuonna
701 eKr., Jerusalemin hävitys 586 eKr. jne.). Jopa joidenkin Raamatun henkilöiden nimet on löydetty piirtokirjoituksista (esim. Mesa Moabin kuningas,
Ahab Israelin kuningas, useat Assyrian hallitsijat, kuningas Hiskia, jopa Bileam Beorin poika, Baaruk Nerian poika ja viisi muuta Jeremian aikalaista
sinettileimoista sekä uusimpana vähän kiisteltykin Daavidin nimilöytö Danin stelassa; Uuden testamentin henkilöistä on löydetty mm. Pontius
Pilatuksen ja Kaifaan nimet).
Toisaalta on aivan selvää, että sinänsä varsin sattumanvarainen kaivaustoiminta ei pysty löytämään läheskään kaikkea vanhaa historiaa. Monet jäljet
ovat aikojen saatossa myös kuluneet pois.
Osa on kovin tulkinnanvaraista ja alttista erilaisille selityksille (ns. pots and people -ongelma eli ruukut eivät kerro, kenen ne ovat).
On myös kohteita, joissa kaivaustulokset ja Raamatun kuvaus näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Klassisia esimerkkejä ovat esim. Jeriko ja Ai.
Arkeologia ei siis pysty vastaamaan läheskään kaikkiin Raamatun historiallisuutta koskeviin kysymyksiin. On kuitenkin todettava, että useimmat
Raamatun kuvaamat tapahtumat sopivat erittäin hyvin kaivausten antamaan käsitykseen maan yleisestä historiasta." (Suomen Teologisen Instituutin luentoja,
1997)
Asettavatko arkeologiset löydöt Raamatun kyseenalaiseksi? Tällainen kysymys herää aina silloin kun uutiset kertovat sensaatiomaisesti
miten jokin Raamatun kertoma asia on 'todistettu' taruksi. Jos uutinen sitten myöhemmin osoittautuukin paikkansapitämättömäksi tai
heikosti perustelluksi, siitä ei enää kerrota yhtä näyttävästi, jos ollenkaan. Teologit ja arkeologit kiistelevät löydösten yksityiskohdista,
ajoituksista ym. seikoista, raamatuntutkijat usein vähättelevät arkeologiaa ja arkeologit raamatuntutkimusta. Tavallisella ihmisellä ei ole
useinkaan edes hataraa kokonaiskuvaa siitä, mitä arkeologia on saanut selville.
Mitä arkeologia sitten on saanut selville? Suomalaisryhmien Israelissa tekemiä kaivauksia johtamassa ollut Eero Junkkaala tekee siitä seuraavan
yhteenvedon:
"Raamattu on täynnä paikannimiä, henkilönimiä ja sotakuvauksia. Onko kyseessä todellisen vai fiktiivisen historian kuvaus?
Ensin on sanottava, että useimmat Raamatussa mainitut paikkakunnat on kaivauksissa löydetty ja niissä on ollut asutusta Raamatun kuvaamana
aikana (esim. Aharonin kirjassa The Land of the Bible on viittauksia yli 2000 paikannimeen ja kirjassa on yli 1200 raamatunkohtaviitettä).
Useat Raamatun kertomat sodat on dokumentoitavissa kaivauskerrostumien perusteella (esim. Hasorin tuho 1200-luvulla eKr., Lakisin taistelu vuonna
701 eKr., Jerusalemin hävitys 586 eKr. jne.). Jopa joidenkin Raamatun henkilöiden nimet on löydetty piirtokirjoituksista (esim. Mesa Moabin kuningas,
Ahab Israelin kuningas, useat Assyrian hallitsijat, kuningas Hiskia, jopa Bileam Beorin poika, Baaruk Nerian poika ja viisi muuta Jeremian aikalaista
sinettileimoista sekä uusimpana vähän kiisteltykin Daavidin nimilöytö Danin stelassa; Uuden testamentin henkilöistä on löydetty mm. Pontius
Pilatuksen ja Kaifaan nimet).
Toisaalta on aivan selvää, että sinänsä varsin sattumanvarainen kaivaustoiminta ei pysty löytämään läheskään kaikkea vanhaa historiaa. Monet jäljet
ovat aikojen saatossa myös kuluneet pois.
Osa on kovin tulkinnanvaraista ja alttista erilaisille selityksille (ns. pots and people -ongelma eli ruukut eivät kerro, kenen ne ovat).
On myös kohteita, joissa kaivaustulokset ja Raamatun kuvaus näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Klassisia esimerkkejä ovat esim. Jeriko ja Ai.
Arkeologia ei siis pysty vastaamaan läheskään kaikkiin Raamatun historiallisuutta koskeviin kysymyksiin. On kuitenkin todettava, että useimmat
Raamatun kuvaamat tapahtumat sopivat erittäin hyvin kaivausten antamaan käsitykseen maan yleisestä historiasta." (Suomen Teologisen Instituutin luentoja,
1997)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Raamattu on kirjoitettu karkeasti sanottuna noin 2000-3000 vuotta sitten. Siinä on mainittu paikannimiä tai oman aikansa tapahtumia, joita on arkeologisesti tai historiallisesti todennettu.
Näillä asioilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Raamatun opillisen sisällön arvioimisen suhteen. Muutenhan tuo logiikka tarkoittaisi sitä, että KAIKKI hitoriankirjat, joiden voidaan todeta pitävän paikkansa arkelogian tai muun historian tutkimuksen valossa, olisivat lähtöisin Jumalasta.
Raamatun oppien jumalisuudesta ei arkeologia anna minkäänlaista todistusta.
Pitäisikö taas mainita miten Heinrich Scliemann löysi Troijan rauniot, käyttäen apuvälineenä Homeroksen Iliasta...
Onhan vanha fakta, että parhaiten historiantiedot säilyvät uskonnollisissa kirjoissa, ja taruissa.
Esimerkkinä Sumerit, Mayat ja monet muut.
Kristinusko ei onneksi kerinnyt hävittää ihan kaikkia todisteita vaikkapa juuri Etelä-Amerikan historiasta, vaikka yritys olikin kova.
Ovathan Egyptin faaraoidenkin vaiheet aika tarkasti selvitetty, varmasti osaltaan juuri siksi, koska he olivat kansallleen jumalia (tosin nämä(kin) jumalat muuntivat historiaa kaiverruttamalla oman nimensä vihatun edeltäjän päälle).
Miten tuleekaan taas mieleen Raamatun ja vanhan kunnon Gilgames eepoksen yhtäläisyydet...
Sinänsä on hienoa, että historiasta jotain Raamatun avulla tiedetään, itse en kiistäkään ko. kirjan historiaa, varsinkaan VT:n puolelta. Siellä on varmasti paljonkin totuutta mukana.
Sensijaan jo Jeesuksen historiallisuus on enemmän kuin kyseenalainen tarkistettava (ei tarvitse luetella listaa mitkä historioitsijat ovat "muka" dokumentoineet Jeesuksen).
Yhtään virallista silminnäkijähavaintoa Jeesuksen historiallisuudesta EI ole. Kaikki mainitut lähteet nojautuvat 50-70 vuotta jälkeen Jeesuksen (alhaisemmillaan 35 vuotta jälkeen).
Kummaa sinänsä, kun ajattelee miten tärkeäksi Jeesuksen sija UT:n ansiosta on noussut.
Monestakohan rakennustyöläisestä Jeesuksen ajoilta on historiallisia dokumentteja? Entäs Jeesuksen ajalta Sinun omista esivanhemmista (joita voi olla miljoonia), monestako niistä on todisteita?
Voiko em. todisteiden vähäisyydestä tai puuttumisesta vetää jonkin olemassaoloa koskevan johtopäätöksen?
Mulla on sentään kirja, missä kerrotaan Jeesuksesta.
Monestakohan käsityöläisestä Ilmarisen ajoilta on historiallisia
dokumentteja? Entäs Ilmarisen ajalta Sinun omista esivanhemmista (joita voi olla miljoonia), monestako niistä on todisteita?
Voiko em. todisteiden vähäisyydestä tai puuttumisesta vetää jonkin
olemassaoloa koskevan johtopäätöksen?
Mulla on sentään kirja, missä kerrotaan Ilmarisesta.
Ja sama pätee Robin Hoodiin ja Kuningas Arthuriin ja...
Joo, on mullakin kirja, joka kertoo Ilmarisesta, mutta se kirja ei ole ensimmäiseltä käsikirjoitukseltakaan kovin vanha. Jos otetaan kirjan syntyvuosi huomioon, pystyn nimeämään suurimman osan esi-isistäni.
Sen sijaan kirja, joka kertoo Jeesuksesta on ensimmäisten (Jeesuksesta kertovien) käsikirjoitusten osalta yli 1800 vuotta vanha. Ja kirjassa Jeesus sijoitetaan kirjoittamishetkestä melko läheiseen menneisyyteen.
Kaiken lisäksi Jeesuksen historiallisuuden kieltäminen on tietääkseni "keksitty" vasta 1800-luvulla. Olisihan tuo kieltäminen ollut varsin hyvä vastaväite alkukristittyjä ja evankeliumeja vastaan. Olihan vastustajia niin juutalaiset kuin roomalaisetkin.
Vaikka siis Jeesuksen aikaisten historioitsijoiden silminäkijä havainnot ehkä puuttuvatkin, on Jeesuksen historiallisuus ilmiselvää. Samoin kuin se, että samaan aikaan eli historioitsijoiden dokumentoimattomia esi-isiämme ja melkoinen liuta rakennustyöläisiäkin.
Ilmarinen-jutussa oli sama kuin Jeesus-jutussakin. Et saa Jeesuksesta historiallista, vaikka kuinka yrität.
Ei pidä paikkaansa, että Jeesuksen historiallisuutta olisi epäilty vasta ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Jo eräs aikaisista paaveista sanoi, että "kuinka paljon onkaan tuo taru Jeesukesta meitä hyödyttänyt". Rooman kirkko myös oli huolissaan jo suhteellisen varhain, koska väärensi "todistuksia" Jeesuksesta. Keskiajalla olisi tiennyt varmaa kuolemaa, jos olisi ääneen lausunut epäilyjä Jeesuksen olevaisuudesta. Ja emmehän edes tiedä, kuinka moni menetti ko.syystä henkensä.
On muistettava, että kristinuskosta tuli valtauskonto vain pakottamisen kautta. Ei koko Euroopasta olisi ikinä tullut kristittyä, jos kansat olisivat vapaasti saaneet määrätä mihin uskoivat.
"On muistettava, että kristinuskosta tuli valtauskonto vain pakottamisen kautta. Ei koko Euroopasta olisi ikinä tullut kristittyä, jos kansat olisivat vapaasti saaneet määrätä mihin uskoivat."
Juu, sinänsä huvittavaa, että palstalla haikaillaan jo alkukirkon vainomeininkiä uskovaisia kohtaan. Eihän todellakaan ole kuin pikkuisen runsas vuosisata, kun Kristityillä ei ole ollut mahtavinta asettaan väkivaltaa käytössään rajattomasti käännytystyöhön.
On yritetty pukeutua suvaitsevaisuuden ym. viittaan, mutta aika huonoin tuloksin muiden uskontojen kasvusta päätellen. Ennustehan on, että Maailma on Islamilainen vuosisadassa.
Tuo vertaaminen Kalevalan ja Raamatun välillä on aina huvittavaa. Uskovat voisivat sensijaan vertailla keskenään mieluummin vaikkapa Gilgamesia ja Raamattua:-)))
on varmaan jotain todisteita?
>ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Jo eräs aikaisista paaveista sanoi, että
>"kuinka paljon onkaan tuo taru Jeesukesta meitä hyödyttänyt". Rooman
>kirkko myös oli huolissaan jo suhteellisen varhain, koska väärensi
>"todistuksia" Jeesuksesta. Keskiajalla olisi tiennyt varmaa kuolemaa, jos
Tämä vaikuttaa taas "Pakana historialta".
". Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa."
". Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa."
Edellä on kahden kirjoittajan omakohtaiset todistukset Jeesuksesta tekemistään aistihavainnoista. Onko muuta syytä kuin epäusko kiistää näitä? Ilmarisesta ei ole minulla olevassa kirjassa vastaavia mainintoja.
...mistä moiset tekstit olet löytänyt ?!?
Lainaukseni ovat Raamatusta.
valheesta vasta jos voit todistaa minun valehtelevan.
Islannissa näkevät peikkoja tai menninkäisiä.
Onko muuta syytä kuin epäusko kiistää näitä? Jos Islannissa näkevät maahisia tms., niin mikä sinä olet väittämään, että he eivät näe niitä?
mistäpä muualtakaan. Saduillehan on ominaista, että niistä löytyy "tietoa" vain satukirjoista.
Millaiset havainnot sitten olisivat Sinulle uskottavia? Jeesuksen vastustajienko?
Olen jostakin lukenut, että juutalaisten perinnekirjoissa viitataan Jeesukseen, mutta käytetään kiertoilmauksia "tuo mies" tms. Heillehehän olisi ollut yksinkertaista kiistää koko "tuo mies".
Ilmeisesti jokainen, joka olisi nähnyt Jeesuksen, kirjoittanut havainnoistaan ja uskonut johonkin hänen tekemäänsä ihmeeseen, ellei ollut sen silminnäkijänä, olisi Sinulle epäkelpo todistaja?
Ehkäpä myös ne vastustajajuutalaiset?