1. Viipurin punakaarti lähetti aseita Viipurista junalla Mikkeliin 17.1.-18. Suojeluskunta sai asiasta vihiä, ja he pysäyttivät junan matkalla ja varastivat junassa olleet 70 kivääriä ja ammuksia.
2. Kärjistyneessä tilanteessa punakaarti päätti tehdä tarkastuksen Pietisen puunsepäntehtäälle 19.1.-18 etsiäkseen sieltä suojeluskuntalaisten aseita (ei kuitenkaan samoja kuin edellä mainittuja). Tehtaalla oli kuusi suojeluskuntaan kuuluvaa paikalla. Heistä yksi, Karl Mata ampui tarkastusta suorittavan August Anderssonin portaikossa hengiltä. Syntyneessä tulitaistelussa haavoittui myös toinen punakaartilainen, joka kuoli myöhemmin vammoihinsa.
3. Karl Mata oli hälyttänyt Viipurin suojeluskunnan päällikön Woldemar Hägglundin apuun, jonka käskystä noin 40 suojeluskuntalaista yritti päästä Pietisen tehtaalle, mutta venäläiset joukot estivät sen. Tehtaalla olleet suojeluskuntaan kuuluvat onnistuivat kuitenkin pakenemaan yhden jäädessä punakaartin vangiksi.
4. Lappeenrannan punakaarti saapui 21.1.-18 palauttamaan (kohdassa 1) junasta anastetut aseet punaisille. Taisteluissa näistä aseista kaatui Lauri Pelkonen, joka johti suojeluskuntaan kuuvia joukkoja. Punakaartista kaatui myös yksi. Punakaarti vetäytyi taistelusta kuultuaan valkoisten saavan apujoukkoja.
5. Woldemar Hägglund määräsi noin 600 suojeluskuntaa kuuluvan miehen marssimaan Viipuriin 22.1.-18. Hägglund oli saanut virallisen pyynnön tähän toimeenpiteeseen Viipurin kaupunginvaltuustolta. Hän kuitenkin vetäytyi Viipurista jo samana iltana saarrostusvaaran takia.
6. 24.1.-18 useilla paikkakunnilla Karjalassa riisuttiin aseista venäläisiä joukkoja suojeluskuntaan kuuluvien joukkojen toimesta. Mannerheim ei ollut vielä tehnyt päätöstä venäläisten aseistariisumisesta.
7. Tilanteen vuoksi senaatin puheenjohtaja Svinhufvud neuvotteli venäläisen aluekomitean kanssa Helsingissä 24.1. ja 25.1-18. Viimeisessä neuvottelussa päästiin sopuun aselevosta, vankien vapauttamisesta puolin ja toisin ja venäläisiltä vietyjen aseiden palauttamisesta heille.
8. 25.1.-18 suojeluskunnan joukot julistettiin "hallituksen joukoiksi" ja sisällissota oli käytännössä alkanut. Sen aiheutti Woldemar Hägglundin toiminta Viipurissa. Kaikki muu on sen jälkeen ollut vain reagointia jo tapahtuneeseen.
2. Kärjistyneessä tilanteessa punakaarti päätti tehdä tarkastuksen Pietisen puunsepäntehtäälle 19.1.-18 etsiäkseen sieltä suojeluskuntalaisten aseita (ei kuitenkaan samoja kuin edellä mainittuja). Tehtaalla oli kuusi suojeluskuntaan kuuluvaa paikalla. Heistä yksi, Karl Mata ampui tarkastusta suorittavan August Anderssonin portaikossa hengiltä. Syntyneessä tulitaistelussa haavoittui myös toinen punakaartilainen, joka kuoli myöhemmin vammoihinsa.
3. Karl Mata oli hälyttänyt Viipurin suojeluskunnan päällikön Woldemar Hägglundin apuun, jonka käskystä noin 40 suojeluskuntalaista yritti päästä Pietisen tehtaalle, mutta venäläiset joukot estivät sen. Tehtaalla olleet suojeluskuntaan kuuluvat onnistuivat kuitenkin pakenemaan yhden jäädessä punakaartin vangiksi.
4. Lappeenrannan punakaarti saapui 21.1.-18 palauttamaan (kohdassa 1) junasta anastetut aseet punaisille. Taisteluissa näistä aseista kaatui Lauri Pelkonen, joka johti suojeluskuntaan kuuvia joukkoja. Punakaartista kaatui myös yksi. Punakaarti vetäytyi taistelusta kuultuaan valkoisten saavan apujoukkoja.
5. Woldemar Hägglund määräsi noin 600 suojeluskuntaa kuuluvan miehen marssimaan Viipuriin 22.1.-18. Hägglund oli saanut virallisen pyynnön tähän toimeenpiteeseen Viipurin kaupunginvaltuustolta. Hän kuitenkin vetäytyi Viipurista jo samana iltana saarrostusvaaran takia.
6. 24.1.-18 useilla paikkakunnilla Karjalassa riisuttiin aseista venäläisiä joukkoja suojeluskuntaan kuuluvien joukkojen toimesta. Mannerheim ei ollut vielä tehnyt päätöstä venäläisten aseistariisumisesta.
7. Tilanteen vuoksi senaatin puheenjohtaja Svinhufvud neuvotteli venäläisen aluekomitean kanssa Helsingissä 24.1. ja 25.1-18. Viimeisessä neuvottelussa päästiin sopuun aselevosta, vankien vapauttamisesta puolin ja toisin ja venäläisiltä vietyjen aseiden palauttamisesta heille.
8. 25.1.-18 suojeluskunnan joukot julistettiin "hallituksen joukoiksi" ja sisällissota oli käytännössä alkanut. Sen aiheutti Woldemar Hägglundin toiminta Viipurissa. Kaikki muu on sen jälkeen ollut vain reagointia jo tapahtuneeseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.