Kaikkihan me muistamme seurakunnista erilaisia urbaaneja legendoja, joita toistettiin faktoista välittämättä tai niitä tarkistamatta.
Yksi legenda kuului niin, että Anssi Kela totesi ennen keikan alkua, että jos paikalla on Jehovan todistajia, heitä pyydetään poistumaan. Tämä on itse asiassa jalostunut alunperin Yhdysvalloista, jossa sama legenda on yhdistetty moniin bändeihin, mm. Bruce Bringsteeniin, KISS:iin, Annie Lennoxiin, Metallicaan, Shakiraan, John Denveriin, Green Dayhin ja Eric Claptoniin. Vain muutamia mainitakseni. Yksi legendan muoto on, että artisti on todennut, ettei voi soittaa keikkaa jos / kun paikalla on Jehovan todistajia.
Esimerkki osoittaa erinomaisesti, miten lapsellisiet legendat leviävät todistajien keskuudessa. Legendoihin suhtaudutaan harvoin terveellä kriittisyydellä, vaan niitä levitetään surutta eteenpäin. Ja miksi ei levitettäisi, ovathan "ystävät" luotettavia. Niinpä niin.
Toinen ja ehkä tunnetuin legenda kertoo, että jonkun lapsen Smurffi-pehmolelu sai valtakunnansalilla kokouksen aikaan hepulin, totesi tyyliin että VMP ja käveli salilta ulos. Tätäkin on levitetty ihan tosissaan ja legendan alkuperä on niin ikään Yhdysvalloissa.
Kolmas esimerkki kertoo julistamassa olleesta sisaresta, joka erehtyi sarjamurhaajan ovelle. Sarjamurhaaja ei kuitenkaan pyytänyt sisarta sisään murhatakseen tämän ja kertoi myöhemmin syyksi sen, että sisarella oli mukana kaksi isoa miestä. Tämä tulkittiin tietenkin siten, että enkelit suojelivat sisarta.
Esimerkkejä on paljon lisääkin, mutta mistä nämä naurettavat legendat sitten syntyvät? Ei enempää tai vähempää kuin järjestön kannustamana. Se kertoo paljon legendoja muodossa "eräs julistaja", "eräs tutkija", "eräässä maassa" ja niin edelleen. Tarinat ovat usein myös kirjallisuudessa pelkkää legendaa.
Jaa ette usko vai? No tässä yksi esimerkki. Jehovan todistajien mielestä sormuksetkin huutavat epätoivossaan. Tällaisten lapsellisten legendojen jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi saman sarjan naivismia levitetään saleilla ja keskusteluissa ilman mitään kriittisyyttä.
"On viisasta myös tarkkailla, onko kodissa sellaisia esineitä, jotka ehdottomasti liittyvät demonismiin, ja päästä eroon niistä. Hiljattain eräs nuoripari, jota demonit olivat kiusanneet, alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Talon rouva kuuli tavallisesti ääniä ja näki hahmoja talossa. Aina kun raamatuntutkistelu alkoi, kuultiin pienen kellon soivan. Sitten ääni koveni kovenemistaan kunnes oli mahdotonta tutkia. Koska perhe oli menneisyydessä ollut yhteydessä spiritismiin, ehdotettiin, että etsittäisiin esineet, joiden kautta demonit saattoivat päästä taloon. Vaikka näin tehtiin, vaiva jatkui.
Sitten eräänä päivänä mies huomasi vaimonsa kaulassa ketjun, johon oli kiinnitetty hänen isoäidilleen kuulunut vihkisormus. Isoäiti oli ollut spiritisti. Niinpä he nousivat autoonsa ja ajoivat veden partaalle ja pian sormus lensi veteen. Miten hämmästyneitä molemmat olivatkaan tuona hetkenä! Sormuksen irrotessa heittäjän kädestä kuultiin äänen huutavan: ”Voi . . . vooi . . . voooih”, kunnes sormus lopulta kosketti vettä ja tuli hiljaisuus.
Nyt tämän avioparin kodissa on rauha. He voivat tutkia Raamattua ja olla läsnä kristillisissä kokouksissa, ja kaikki on levollista. Tämä osoittaa, että sellaisia vaikeuksia koettaessa on tärkeätä päästä eroon kaikesta, jolla on jotain tekemistä spiritismin kanssa." - Herätkää 22.7.1970
Yksi legenda kuului niin, että Anssi Kela totesi ennen keikan alkua, että jos paikalla on Jehovan todistajia, heitä pyydetään poistumaan. Tämä on itse asiassa jalostunut alunperin Yhdysvalloista, jossa sama legenda on yhdistetty moniin bändeihin, mm. Bruce Bringsteeniin, KISS:iin, Annie Lennoxiin, Metallicaan, Shakiraan, John Denveriin, Green Dayhin ja Eric Claptoniin. Vain muutamia mainitakseni. Yksi legendan muoto on, että artisti on todennut, ettei voi soittaa keikkaa jos / kun paikalla on Jehovan todistajia.
Esimerkki osoittaa erinomaisesti, miten lapsellisiet legendat leviävät todistajien keskuudessa. Legendoihin suhtaudutaan harvoin terveellä kriittisyydellä, vaan niitä levitetään surutta eteenpäin. Ja miksi ei levitettäisi, ovathan "ystävät" luotettavia. Niinpä niin.
Toinen ja ehkä tunnetuin legenda kertoo, että jonkun lapsen Smurffi-pehmolelu sai valtakunnansalilla kokouksen aikaan hepulin, totesi tyyliin että VMP ja käveli salilta ulos. Tätäkin on levitetty ihan tosissaan ja legendan alkuperä on niin ikään Yhdysvalloissa.
Kolmas esimerkki kertoo julistamassa olleesta sisaresta, joka erehtyi sarjamurhaajan ovelle. Sarjamurhaaja ei kuitenkaan pyytänyt sisarta sisään murhatakseen tämän ja kertoi myöhemmin syyksi sen, että sisarella oli mukana kaksi isoa miestä. Tämä tulkittiin tietenkin siten, että enkelit suojelivat sisarta.
Esimerkkejä on paljon lisääkin, mutta mistä nämä naurettavat legendat sitten syntyvät? Ei enempää tai vähempää kuin järjestön kannustamana. Se kertoo paljon legendoja muodossa "eräs julistaja", "eräs tutkija", "eräässä maassa" ja niin edelleen. Tarinat ovat usein myös kirjallisuudessa pelkkää legendaa.
Jaa ette usko vai? No tässä yksi esimerkki. Jehovan todistajien mielestä sormuksetkin huutavat epätoivossaan. Tällaisten lapsellisten legendojen jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi saman sarjan naivismia levitetään saleilla ja keskusteluissa ilman mitään kriittisyyttä.
"On viisasta myös tarkkailla, onko kodissa sellaisia esineitä, jotka ehdottomasti liittyvät demonismiin, ja päästä eroon niistä. Hiljattain eräs nuoripari, jota demonit olivat kiusanneet, alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Talon rouva kuuli tavallisesti ääniä ja näki hahmoja talossa. Aina kun raamatuntutkistelu alkoi, kuultiin pienen kellon soivan. Sitten ääni koveni kovenemistaan kunnes oli mahdotonta tutkia. Koska perhe oli menneisyydessä ollut yhteydessä spiritismiin, ehdotettiin, että etsittäisiin esineet, joiden kautta demonit saattoivat päästä taloon. Vaikka näin tehtiin, vaiva jatkui.
Sitten eräänä päivänä mies huomasi vaimonsa kaulassa ketjun, johon oli kiinnitetty hänen isoäidilleen kuulunut vihkisormus. Isoäiti oli ollut spiritisti. Niinpä he nousivat autoonsa ja ajoivat veden partaalle ja pian sormus lensi veteen. Miten hämmästyneitä molemmat olivatkaan tuona hetkenä! Sormuksen irrotessa heittäjän kädestä kuultiin äänen huutavan: ”Voi . . . vooi . . . voooih”, kunnes sormus lopulta kosketti vettä ja tuli hiljaisuus.
Nyt tämän avioparin kodissa on rauha. He voivat tutkia Raamattua ja olla läsnä kristillisissä kokouksissa, ja kaikki on levollista. Tämä osoittaa, että sellaisia vaikeuksia koettaessa on tärkeätä päästä eroon kaikesta, jolla on jotain tekemistä spiritismin kanssa." - Herätkää 22.7.1970
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.