Kristinusko kieltää tieteellisen tutkimuksen koko laajuudessaan.
Suomalaisten kohonnut sivistystaso on viemässä tältä salaliitolta pohjaa yhä nopeammin.
Suomalaisten kohonnut sivistystaso on viemässä tältä salaliitolta pohjaa yhä nopeammin.
Kristinusko on pakanallinen jäänne ja salaliitto!
Anonyymi-ap
34254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei se tieteellisen tutkimuksen kielto sentään koko kristinuskoa koske. Joissakin lahkoissa ei vaan uskota lääketieteeseenkään ja annetaan asiat ihmeparantajien hoitoon.
Kyllä kristinusko perustuu hyväuskoisten höynäytykseen. Kyseessä on tyylipuhdas salaliitto ihmisten hallitsemiseksi.
Koska sekä Bhagavad-gita että Srimad-Bhagavatam sisältävät monia samankaltaisia tunteita ja kuvauksia kuin kristinusko, lukuisat kristityt tutkijat ovat yrittäneet todistaa, että niiden tarinat on lainattu Raamatusta. Tämä on kuitenkin osoittautunut päinvastaiseksi. Tämän on hyväksynyt pastori J. B. S. Carwithen, joka tunnetaan yhtenä "Bramptonin luennoitsijoista", joka sanoo, kuten on lainattu pastori J. P. Lundyn teoksessa Monumental Christianity (s. 151-2): "Sekä Krishnan nimi että hänen tarinansa pääpiirteittäinen hahmotelma ovat kauan ennen Vapahtajamme [Jeesuksen Kristuksen] syntymää; ja tämän tiedämme, emmekä pelkästään hindulaisten muistiinpanojen oletetun muinaisuuden perusteella.
Jälleen kerran Monier korostaa vedalaisen kulttuurin muinaisuutta, joka on käytännössä kaikkien muiden kulttuurien yläpuolella, kun hän selittää kirjansa sivulla iv: "Ei pidä unohtaa, että vaikka Euroopan kansat ovat muuttaneet uskontojaan viimeisten kahdeksantoista vuosisadan aikana, hindut eivät ole tehneet niin, paitsi hyvin osittain. Islam käännytti jonkin verran ihmisiä aseiden voimalla kahdeksantena ja sitä seuraavina vuosisatoina, ja kristillinen totuus on vihdoin hitaasti hiipimässä eteenpäin ja voittamassa tiensä omalla luontaisella energiallaan yhdeksännellätoista vuosisadalla; mutta hindujen uskonnolliset uskontunnustukset, riitit, tavat ja ajattelutavat ovat yleisesti ottaen muuttuneet vain vähän Manun päivistä lähtien. . ."
Joka tapauksessa kristillinen kirkko alkoi siitä, mitä Paavali sanoi Jeesuksen ylösnousemuksesta. Sitä, tapahtuiko ylösnousemus todella vai ei, ei voida todistaa. Siitä huolimatta syntyi uusi usko. Mutta vuosien varrella on ollut paljon kiistaa Jeesuksen luonteesta ja siitä, oliko hän todella Jumala, kuten jotkut kristityt näyttävät uskovan. Kukaan hänen välittömistä opetuslapsistaan ei uskonut, että hän oli, ja itse asiassa on monia Raamatun jakeita, joissa sanotaan suoraan, että hän oli Jumalan poika, kuten Luuk. 1.35, Matt. 17.5, Joh. 4.15, 8.28, 14.28 ja muut. Vain Paavali esitti ajatuksen, että Jeesus oli Jumala. Historiallisesti on kuitenkin todettu, että Paavali ei koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti, ja hän kääntyi kristinuskoon useita vuosia Jeesuksen katoamisen jälkeen. Muuten suurin osa Jeesuksen seuraajista ajatteli, että hän oli ehkä juutalainen Messias. Mutta juutalainen Messias ei heidän ennustustensa mukaan ollut Jumala vaan pikemminkin juutalainen, joka oli Jumalan valtuuttama. Tämä sopii itse asiassa vedalaiseen näkemykseen, koska aika ajoin ilmestyy monia valtuutettuja eläviä olentoja, jotka Jumala on lähettänyt edustamaan ja levittämään Hänen lakiaan
Ihmiset saattavat sanoa, että Jeesus käveli veden päällä, paransi sairaita ja herätti kuolleita, joten hänen on täytynyt olla Jumala. Mutta vielä nykyäänkin Intiassa on ollut joogeja, jotka ovat kävelleet veden päällä tai pystyneet tekemään muita hämmästyttäviä asioita...
Yksi tärkeä osa itämaista tietoa, joka oli läsnä varhaisessa kristinuskossa, oli käsitys karmasta ja jälleensyntymisestä.
Tiedetään kuitenkin, että Konstantinopolin toinen kirkolliskokous vuonna 553 jKr. hävitti kaikki viittaukset jälleensyntymiseen ja totesi, että ajatus siitä oli myytti ja että jokainen, joka siihen uskoi, tulisi kirkonkiroukseen. Tämä toiminta ei tietenkään olisi odottamatonta niiden muiden asioiden valossa, joita kirkko on historian aikana tehnyt asettaakseen itsensä ainoaksi keinoksi päästä taivaaseen ja saavuttaa Jumalan armo. Poistamalla jälleensyntymisen ja sielun olemassaolon mahdollisuuden ennen tätä elämää, sielulla ei voisi olla mitään mahdollisuutta saavuttaa hengellisen täydellisyyden tilaa useiden elämien aikana. Olisi vain tämä yksi elämä, jonka aikana sielu syntyi, ja yksi mahdollisuus saavuttaa joko taivas tai ikuinen helvetti, joka määräytyisi kirkon väliintulon perusteella. Toisin sanoen kirkko koki uhkana sen tosiasian, että sielulla on ikuinen ja henkilökohtainen suhde Jumalaan, joka on sytytettävä uudelleen joko yhdessä, kahdessa tai kuinka monessa elämässä tahansa, eikä tämä suhde välttämättä riipu henkilön hyvästä asemasta missään uskonnollisessa järjestössä. Näin ollen ihmiset voisivat yrittää palauttaa suhteensa Jumalaan muilla keinoin kuin kirkon sanelemalla, mitä kirkko ei voinut sietää.
Valitettavasti poistamalla tiedon jälleensyntymisestä ja karmasta kirkko on luonut filosofiaansa valtavia aukkoja, jotka jättävät kysymyksiä, joihin se ei pysty vastaamaan.
Itse asiassa kristittyjen on edelleen hyväksyttävä jossain määrin käsitys karmasta ja jälleensyntymisestä, jotta he voivat selittää loogisesti, miten ihmisellä voi olla kuoleman jälkeinen elämä taivaassa tai helvetissä. Kristillisen opin mukaan taivaaseen tai helvettiin pääseminen riippuu ihmisen teoista tässä elämässä. Sitä kutsutaan vedalaisessa kirjallisuudessa karmaksi. Ja kun ihminen pääsee seuraavassa elämässään taivaaseen tai helvettiin, hän ottaa tai inkarnoituu eri muotoon. Tämä on jälleensyntyminen. Kristittyjen on siis ainakin jossain määrin hyväksyttävä karma ja jälleensyntyminen, ymmärsivätpä he sitä täysin tai eivät. Mutta ymmärtämällä sitä täydellisemmin, kuten veda-kirjallisuuden filosofiassa selitetään, voimme ymmärtää, että hyvät tai epämiellyttävät tilanteemme tässä elämässä riippuvat aiempien elämiemme toiminnasta. Ja tämän elämän toiminnallamme voimme aiheuttaa sen, että tuleva olemassaolomme on hyvä tai huono, tai voimme päästä taivaallisiin tai helvetillisiin planeettajärjestelmiin suorittamaan karmaamme. Tämä käsitys on hyväksytty monissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa. Itse asiassa tutkija Max Muller huomautti, että ihmiskunnan suurimmat mielet ovat hyväksyneet jälleensyntymisen.
Kun kristityt sanovat "aamen" virsiensä lopussa tai korostaakseen jotakin, he sanovat vääristyneen muodon "Aum" tai "Om", joka on muinaisen meditaation vakiomuoto...
Kristillinen termi "Saatana" ja islamilainen termi "Shaitan" ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin "Paholainen" langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.
Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala". Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta...
Tohtori Venu Gopalacharya huomauttaa myös kirjassaan World-Wide Hindu Culture (s. 158-9), että Ensimmäisen Mooseksen kirjan 22. luvussa Jumala sanoi Abrahamille, että hänet ja hänen vaimonsa Saara siunattaisiin ja Jumala tekisi jälkeläisistänne "yhtä monta kuin tähdet taivaalla ja kuin hiekka merenrannalla". . ja sinun jälkeläisesi kautta siunataan kaikki kansat, koska sinä olet totellut minun ääntäni."" Tohtori Venu Gopalacharya selittää: "Aabraham ja Saara [Sarai] viittaavat [tai oli johdettu] intialaiseen versioon Brahmasta ja Sarasvatista. Tämä osoittaa, että kyseessä on lyhennelmä joistakin intialaisissa puraaneissa olevista versioista, joissa viitataan 'Brahmaan ja hänen puolisoonsa Korkeimman Herran ensimmäisinä aspekteina tai Hänen luomisagentteinaan ja uhrausten uhraajina [tai säästeliäisyyksien suorittajina]'. Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa on lause: 'Alussa Jumala loi taivaan ja maan, ja maa oli muodoton ja tyhjä, pimeys oli syvyyden pinnan päällä, ja Jumalan Henki liikkui vesien päällä'. Tämä on samankaltaista kuin se, että Veda-puraanoissa sanotaan, että MahaVishnu tai Narayana....
Se, että hänen veljensä tappoi Aabelin eläinuhrin vuoksi, viittaa siihen, että devat, heidän omat veljensä, surmasivat asurat, koska heillä oli erimielisyyksiä siitä, millä tavalla uhrauksia tulisi tarjota tai palvoa Jumalaa.
Tämä tekee varsin ilmeiseksi sen, että monet niin sanotuista kristillisistä käytännöistä ja terminologiasta, Paavalin luomia käytäntöjä ja terminologiaa lukuun ottamatta, ovat pelkkää jatkumoa esikristilliselle esseniläiselle perinteelle. Esseniläiset olivat myös Essanin (Issan) seuraajia tai palvojia, joka tulee sanskritin kielen termistä Isha, joka tarkoittaa Jumalaa.
Jeesus kuului esseniläisiin ja oli ilmeisesti yhden esseniläistemppelin johtaja. Kaikissa esseniläisten temppeleissä oli yksi johtaja ja kaksitoista avustajaa. Kun he pitivät rituaalinsa, jota he olivat tehneet jo monta vuotta ennen Jeesuksen ilmestymistä, he mursivat leipää ja ottivat viiniä. Johtaja seisoi viinin ja leivän päällä ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni", ja toimi Jumalan edustajana. Sitten hän jakoi sen. Nämä tiedot ovat peräisin Kuolleenmeren kääröistä, jotka kirjoitettiin kauan ennen Kristuksen ilmestymistä. Voimme siis nähdä, että kyseessä on Kristusta edeltävä perinne, jota kristilliset kirkot jatkavat edelleen nykyäänkin.
PAKANUUS KRISTINUSKOSSA
Nimi pakana tarkoittaa maalaismiestä. Nimi pakana tulee sanasta kanerva, joka on yleinen nimi erilaisille ikivihreille pensaille, jotka elävät soilla tai vuorten rinteillä. Näin ollen nimellä pakana viitattiin yksinkertaisesti niihin, jotka asuivat maaseudulla tällaisten kasvien lähellä. Siksi nimityksen pakana tai pakana käyttöä ei alun perin tarkoitettu alentavasti. Pakana tai pakana oleminen tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että henkilö noudatti niitä uskontoja, jotka olivat olemassa ennen kristinuskoa, tai että hän osallistui luontouskontoihin, mikä tarkoitti ensisijaisesti puolijumalan palvontaa. Pakanuus on siis yksinkertaisesti viittaus siihen, että seurattiin vanhoja arjalaisen, vedalaisen kulttuurin jäänteitä. Ja ihmiset kaikkialla esikristillisessä Euroopassa palvoivat erilaisia henkiä ja puolijumalia, jotka tunnettiin eri nimillä kulttuurin ja alueen mukaan. Myös silloiset roomalaiset ja kreikkalaiset palvoivat puolijumalia. Auringonjumala Mithraa pidettiin ilmeisesti puolijumalista korkeimpana. Jopa kuningas Konstantinus (280-337 jKr.) oli alun perin auringonjumalan palvoja. Hänen kuuluisa näky rististä, jonka hän sai marssiessaan Roomaan, tuli hänelle auringosta. Itse asiassa jopa sen jälkeen, kun hän kääntyi kristinuskoon, hän pysyi auringonjumalan palvojana, ja sen vuoksi hän jatkoi sapatin pitämistä sunnuntaina, joka perinteisesti oli lauantai.
Juutalaisen perinteen mukaan sapatti oli lauantai, jolloin Jumala sai luomakunnan valmiiksi ja lepäsi. Lauantai on siis seitsemäs päivä ja sunnuntai ensimmäinen päivä. Siksi seitsemännen päivän adventistit muuttivat eräänlaisena protestina sapatin takaisin alkuperäiseksi päiväksi. Niinpä vielä nykyäänkin sapattia vietetään eräänlaisena pakanallisena siirtona auringonpäivään. Tällä tavoin jokainen päivä varattiin eri puolijumalille, jotka ovat eri planeettojen johtavia jumaluuksia. Siten sunnuntai on auringon, maanantai kuun, tiistai on Marsin kreikkalainen nimi, keskiviikko Merkuriuksen, torstai Jupiterin, perjantai Venuksen ja lauantai Saturnuksen.
Kristinuskon, juutalaisuuden ja muiden kulttuurien välillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Yhden Raamatun ensimmäisten kertomusten alkuperä voidaan jäljittää zarathustralaisuuteen. Zarathustralaisuudessa Herra, Ahura Mazda, luo maailman kuudessa vaiheessa ja luo sitten ensimmäisen miehen ja naisen ja tuo heidät tietoisuuteen elämän henkäyksellä. Pian tämän jälkeen Ahriman, paholainen, suostuttelee miehen ja naisen syömään kiellettyä hedelmää, mikä tuo maailmaan synnin ja kuoleman.
Muut tavat, kuten ympärileikkaus, jota nykyään useimmat kristityt harjoittavat, eivät ole yksinomaan juutalaisia, vaan ne ovat itse asiassa peräisin Egyptistä. Egyptiläiset papit olivat harjoittaneet sitä jo 4 000 vuotta eKr. eli kauan ennen kuin juutalaista heimoa oli koskaan ollutkaan.
Kaste on toinen seremonia, jota pidetään usein yksinomaan kristillisenä. Tämä ei kuitenkaan pidä läheskään paikkaansa, kuten jotkut viranomaiset myöntävät. Pastori J. P. Lundy, joka on tehnyt muinaisista uskonnoista erityisen tutkimuksensa, kertoo kirjansa Monumental Christianity sivulla 385, että "Johannes Kastaja yksinkertaisesti omaksui ja harjoitti yleistä tapaa, joka koski pyhää kylpyä syntien anteeksiantamiseksi. Kristus hyväksyi sen; kirkko peri sen hänen esimerkistään."
Kaste on toinen seremonia, jota pidetään usein yksinomaan kristillisenä. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään totta, kuten jotkut viranomaiset myöntävät. Pastori J. P. Lundy, joka on tehnyt muinaisista uskonnoista erityisen tutkimuksensa, kertoo kirjansa Monumental Christianity sivulla 385, että "Johannes Kastaja yksinkertaisesti omaksui ja harjoitti yleismaailmallista tapaa, jonka mukaan pyhää kylpyä käytetään syntien anteeksiantamiseksi. Kristus hyväksyi sen; kirkko peri sen hänen esimerkistään."
Mistä kaste siis tuli? Tosiasia on, että sitä on harjoitettu upottamalla tai ripottelemalla syntien puhdistamiseksi yleisenä riittinä eri maissa kaukana ja kaukana, monien vuosisatojen ajan, uskonnoissa, joilla on vähiten yhteyttä toisiinsa. Yksi vanhimmista kasteen muodoista on peräisin ja löytyy Intiasta.
Muinaiset persialaiset myös kastoivat lapsensa pian syntymän jälkeen kastamalla vauvan vesimaljaan. Myös vanhoihin mitralaisiin vihkimisseremonioihin kuului kaste. Egyptiläiset käyttivät kastetta hengellisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.
kuten Jeesus paastosi 40 päivää ja joutui paholaisen kiusaamaksi, myös Buddha paastosi ja joutui paholainen Maran kiusaamaksi ankarammin kuin Jeesus. Ja aivan kuten Jeesus sanoi paholaiselle: "Mene taakseni, Saatana", myös Buddha sanoi Maralle: "Mene pois luotani". Kuitenkin myös muita eri kulttuurien persoonia kiusattiin samalla tavalla, kuten persialaisten Zarathustraa ja muinaisen Meksikon Quetzalcoatlia.
Tällä tavoin tarvittiin vain uskoa, ja usko ylitti hyvien tekojen tarpeen. Tämä voi olla kristityille yksinkertainen ja mukava käsite, mutta se ei ole totta, eikä sitä koskaan esitetty Jeesuksen todellisissa opetuksissa. Jeesus todella korosti hyvien töiden tarvetta. Niinpä kristinuskosta löytyy oikeastaan vain Paavalin opetuksia, joilla on joillakin alueilla vain vähän tekemistä sen kanssa, mitä Jeesus todella opetti.
Paavali hyväksyi myös sunnuntain lepopäiväksi mithralaisuudesta eikä lauantaita, seitsemättä päivää, kuten heprealaisessa perinteessä. Paavali otti myös miitralaisuudesta pääsiäisen, jolloin Jeesus nousi haudasta. Mithran sanotaan kuolleen taistelussa perjantaina ja haudattiin kivihautaan, josta hän kolmen päivän kuluttua nousi ylös kevätpäiväntasauksen juhlapäivänä, jota kutsuttiin nimellä Eastra, joka on latinankielinen sana Astartelle, maaäidin jumalattarelle. Mielenkiintoista on, että 40 päivää ennen kevätpäiväntasausta, joka vastaa paastonaikaa, oli tuossa perinteessä elämän uudistumisen etsimisen aikaa.
Lisäksi kreikkalaisen jumalan Adoniksen ylösnousemuksen juhlan sanotaan tapahtuneen Juudeassa vielä vuonna 386 jKr. samaan aikaan kuin Jeesuksen ylösnousemuksen pääsiäisjuhla. Värjättyjen pääsiäismunien käyttö oli laajalti tunnettua esimerkiksi egyptiläisten ja persialaisten keskuudessa, jotka tekivät niistä lahjoja, ja juutalaisten keskuudessa, jotka käyttivät niitä pääsiäisjuhlassa. Nämä ovat joitakin ei-kristillisiä perinteitä, jotka liitettiin osaksi kristillistä pääsiäisjuhlaa ja joita harjoitetaan yhä nykyäänkin.
Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät... sen jälkeen, kun pappi oli vihkinyt sen, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.
Vanhempi muoto tästä käytännöstä on löydettävissä vedalaisesta kulttuurista, jossa ihmiset ja papit tarjosivat yltäkylläisiä ruoka-aineita jumalille ja nauttivat sitten jäännökset prasadamina, joka tarkoittaa Herran armoa. Ruoka hyväksyttiin käytännössä Jumalalle samanarvoiseksi ja äärimmäisen puhdistavaksi ja pyhäksi. Tämä tapa on edelleen laajalle levinnyt ympäri maailmaa Veda-uskovaisten keskuudessa. Näistä seremonioista ja tavoista syntyivät ne käytännöt, joita nykyään nähdään kristillisessä sakramentissa.
Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät pyhää kakkua tai vohvelia sen jälkeen, kun pappi oli vihkinyt sen, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.
Vanhempi muoto tästä käytännöstä on löydettävissä vedalaisesta kulttuurista, jossa ihmiset ja papit tarjosivat yltäkylläisiä ruoka-aineita jumalille ja nauttivat sitten jäännökset prasadamina, joka tarkoittaa Herran armoa. Ruoka hyväksyttiin käytännössä Jumalalle samanarvoiseksi ja äärimmäisen puhdistavaksi ja pyhäksi. Tämä tapa on edelleen laajalle levinnyt ympäri maailmaa Veda-uskovaisten keskuudessa. Näistä seremonioista ja tavoista syntyivät ne käytännöt, joita nykyään nähdään kristillisessä sakramentissa.
Voimme helposti tunnistaa kristinuskossa monia muitakin ulkopuolisia vaikutteita, jos tarkastelemme asiaa tarkemmin. Esimerkiksi yksi kristinuskon perusoppeja on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kolminaisuus. Mutta pyhä kolminaisuus oli olemassa jo monta vuotta ennen kristinuskoa itämaisena perinteenä.
Kolminaisuus, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, on toinen käsite, joka on kaukana kristillisestä alkuperästä. Se on peräisin kristinuskon ulkopuolelta ja paljon varhaisemmasta lähteestä. Kolminaisuus esiintyy monissa kulttuureissa, kuten kiinalaisissa ja japanilaisissa buddhalaisissa, egyptiläisissä (Jumalan muodossa, joka esitetään siipenä, pallona ja käärmeenä ja jossa toista puolta kutsutaan Logokseksi tai Jumalan sanaksi), kreikkalaiset (Pythagoros, Herakleitos ja Platon opettivat kaikki kolminaisuutta teologisessa filosofiassaan), assyrialaiset, foinikialaiset, Siperian muinaiset asukkaat sekä mayat ja inkat. Skandinaavit palvoivat Odinia, Thoria ja Freytä. Druidit palvoivat Taulacia, Fania ja Mollacia. Roomalaisten kolminaisuus oli Jumala, Sana ja Henki. Persialaisilla oli kolminaisuus, johon kuuluivat Ahura Mazda luojana, Mithras poikana eli pelastajana ja Ahriman pahana eli tuhoojana.
Kaikki piispat kokoontuivat juuri tähän Nikean konsiiliin keskustelemaan siitä, mitä tulkintoja kristillisestä teologiasta kirkko opettaa. Näin pyrittiin rauhoittamaan ne monet kiistat, joita kirkon sisällä oli käyty sen erilaisista opetuksista. Kun asia oli ratkaistu, kaikki muut opetukset hylättiin ja niitä pidettiin harhaoppisina, ja niiden opettamisesta tai noudattamisesta rangaistiin kirkonkirouksella tai kuolemalla. Vakiinnuttaakseen nämä keskeiset opetukset kirkko kokosi ja muokkasi Uutta testamenttia, jätti pois sen, mitä ei voitu hyväksyä, ja lisäsi uutta materiaalia perustellakseen näkemyksiään ja täydentääkseen sitä, mitä se ei tiennyt. Näin kirkko esitti itsensä ainoana totuuden ja pelastuksen lähteenä.
Historia osoittaa, että ennen kristinuskoa risti oli lupaava ja mystinen symboli muinaisilla babylonialaisilla...egyptiläisillä, kreikkalaisilla, roomalaisilla, druideilla ja jopa lappilaisilla ja skandinaaveilla. Intiaanit käyttivät ristiä vuosisatojen ajan monissa eri muodoissa, erityisesti hakaristinä. ...Risti tunnettiin myös muinaisessa Meksikossa, kuten sinne ensimmäisen kerran matkanneet espanjalaiset munkit havaitsivat. Heille kerrottiin, että Jumalan poika Quetzalcoatl kuoli ristillä ihmiskunnan syntien tähden. Jopa Tertullianus vielä vuonna 211 jKr. kirjoitti, että kristityt eivät palvoneet eivätkä halunneet ristiä, ja arvosteli pakanoita siitä, että he tekivät niin ja että he myös asettivat ihmisen ristille. Pakanoille risti oli merkki ikuisuudesta.
Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina Jeesus esitettiin karitsana tai paimenena, jolla oli karitsa harteillaan. Vasta Konstantinopolin kuudennessa synodissa päätettiin, että kristinuskon symboli, jonka paavi Adrianus I vahvisti, olisi siitä lähtien ristillä ristiinnaulittu mies. Itse asiassa varhaisimmat taideteokset, jotka esittävät Jeesusta ristillä, ovat peräisin vasta kahdeksannelta tai yhdeksänneltä vuosisadalta. Kristityt ottivat siis ristiinnaulitsemisen symboliksi pakanoilta.
monet menneisyyden miehet, kuten piispa Faustas kirjoittaessaan pyhälle Augustinukselle, kreikkalainen filosofi Ammonius Saccus, epikurolainen filosofi Celsus, historioitsija Eusebius ja varhaiskristillinen kirjailija Justinus Marttyyri, ovat tunnustaneet, että kristinusko ei eroa vanhoista perinteistä ja tavoista, joita kutsuttiin pakanuudeksi, eikä kristinusko pidä sisällään mitään sellaista, mitä muinaiset eivät aiemmin tienneet. Yksinoikeusasenteensa ja yleisten ylpeän ylivertaisuuden tunteidensa vuoksi kristinusko on pikemminkin menettänyt aikoinaan hyvin tunnettujen totuuksien tarkat selitykset ja pitää nyt hallussaan vain hämäräperäisiä heijastuksia muinaisesta viisaudesta. Niin monet Raamatun tarinat kietoutuvat yhteen naapurikulttuureista lainattujen tarinoiden kanssa, ja lukuisat kristilliset rituaalit ja symbolit on otettu aiemmista muinaisista tavoista ja perinteistä. Niinpä kristittyjen tulisi katsoa nykyajan kristinuskon pinnallisuuksien taakse ja yrittää nähdä ne todelliset uskonnot ja kulttuurit, joista se on peräisin.
Käsittääkseni vedet tarkoittaa maailman matriisia.
Täten kävely vetten päällä tarkoittaa maailman matriisin "ulkopuolella" olevaa, kuten Jumala.
Vastaavaksi voisi kuvailla tietokone ohjelmiston koodaajaa, hän on eri paikassa ja pystyy vaikuttamaan asioihin toisin kuin tietokoneen ohjelmiston käyttäjät.
Uskonnot on täynnä symboli kuvauksia.
Käsittääkseni vedet tarkoittaa maailman matriisia.
Miksi niin ajattelet?
Henkien meri .,...Henget on kuin puroja jotka leviävät samankaltaisten kanssa muodostaen jokia sekä järviä. Kulttuureita pystyy vertaamaan järviin.
Tavara matriisia pystyy vertaamaan vastaavasti. Samanlaiset asiat on järviä asioiden meressä.
Asiat yhdessä järvessä on monenlaisia, mutta niitä kaikkia yhdistää tietyt samat mahdollistavat tekijät, ja siksi ovat samassa järvessä toistensa lähellä...
Symboli kielellä tietotekniikka vaikuttaa olevan nyky aikaisesti parhaiten ymmärrettävissä olevaa symboliikkaa.
Kuten ohjelmoija on matriisin takana oleva luoja ja käyttäjillä eri perspektiivi samaan asiaan.
Kristinuskon juuret ovat pakanuudessa, mutta he eivät usko sitä. Tekstit ja tutkimukset todistavat sen täällä ja monet muutkin.
Kiitos, oletko itse tullut siihen johtopäätöksen tai oletko lukenut siitä?
Henkimaailma asioita hankala yrittää selventää ilman yleisesti tunnettuja symboliikka mielikuvia.
Joet, järvet, purot, meret yleistietoa, varsin ajattoman oloista symboliikkaa.
Tietotekniikka vastaavaa, asiat virtaa piirilevyjen kanavissa. On myös näkymätön radio taajuuksien meri jossa asiat virtaavat jokina meressä...
Sanoisin että opastettu yliluonnollisesti havaitsemaan asioita....
Kiitos.