Emilia on taas mukana laajassa koalitiossa muiden antifasististen toimijoiden kanssa järjestämässä talvisen Helsingin hienointa perinnettä, Helsinki ilman natseja -mielenosoitusta! Tässä tekstissä avaamme syitä ja laajempaa yhteiskunnallista analyysia osallistumisen taustalla. Tarkemmat tiedot Helsinki ilman natseja -mielenosoituksesta löytyvät Facebook-tapahtumasivulta. Ympäristöblokin kutsu löytyy täältä ja tarkemmat tiedot Facebook-tapahtumasta.
Lähdimme mukaan koalitioon järjestämään tapahtumaa, sillä koemme fasistien ja äärioikeiston vastustamisen kaduilla tärkeäksi osaksi liikkemme ja kamppailumme itsepuolustusta. Me kamppailemme vapaan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta, ja antifasismi on osa sitä kamppailua. Antifasismi on fasistien järjestäytymisen ja vallan kasvattamisen vastustamista sen kaikissa mahdollisissa muodoissa ja tilanteissa. Ja se on moninaisen työväenliikeen itsepuolustusta meidän voimaamme ja toimintamahdollisuuksia rajoittavia tahoja vastaan. Antifasistinen työ on siten osa laajempaa strategiaa, jonka avulla saavutamme vapaan maailman kaikille.
Lisäksi näemme, että antifasistisen rintaman vahvistaminen ja yhteistyön syventäminen eri toimijoiden välillä on tarpeellista, sillä nykyisessä limittyvässä ja kiihtyneellä tahdilla kriisiytyvässä yhteiskunnassa kamppailut eivät tapahdu toisista erillään, vaan ovat osa samaa ongelmien vyyhtiä.
Itsenäisyyspäivän mielenosoitus on myös tarjonnut mahdollisuuden osallistua osana laajaa ja moninaista joukkoa matalan kynnyksen antifasistiseen toimintaan. Uskomme strategioiden monimuotoisuuteen, emme siihen, että antifasistiseen toimintaan on olemassa yhtä tai muutamaa oikeaa keinoa, vaan se on aina sidoksissa kontekstiin, jossa sitä tehdään. Kun äärioikeisto ja fasistit pyrkivät järjestäytymään kaduilla ja tekemään itsenäisyyspäivästä heidän perinteensä, on perusteltua vastata siihen mielenosoituksella ja näyttää heille, ettei Helsingissä tai missään muuallakaan ole heille tilaa. Koko järjestämishistorian ajan Helsinki ilman natseja on onnistunut kokoamaan kaduille koko päivän suurimman mielenosoituksen todistaen, että meitä, jotka vastustavat fasisimia on enemmän kuin heitä, jotka sitä kannattavat!
Jotta pystymme vastaamaan äärioikeiston toimintaan ja yrityksiin järjestäytyä eri muodoissa ja tavoilla, on tärkeää vahvistaa eri liikkeiden yhteistyötä yhteistä vihollista vastaan, oppia yhdessä ja luoda kontekstiin sopivia strategioita. Osa tätä järjestäytymistä on myös positiivisten ja tavoittelemisen arvoisten vaihtoehtojen esiin tuomista ja niiden puolesta toimimista, jolloin viemme äärioikeistolta kasvualustan.
Oikeisto & fasistit, yhteiset intressit
Kun puhumme antifasismista itsepuolustuksena, tarkoitamme sitä laajassa käsityksessä: vapautuksellisten liikkeiden toiminnan mahdollistamisena ja suojelemisena. Näin ollen antifasismi sisällyttää äärioikeiston poliittisen järjestäytymisen lisäksi myös sellaisten maailmankuvien ja instituutioiden vastustamisen, jotka pyrkivät rajaamaan ja heikentämään toimintaamme. Vaikka suuri osa antifasistisesta järjestäytymisestä tapahtuu kaduilla ja pyrkii suoraan vaikuttamaan heidän toimintansa estämiseen, on tärkeää pitää mielessä millaisesta yhteiskunnasta heidän maailmankuvansa ponnistaa. Äärioikeiston toiminnan mahdollistaa yhteiskuntamalli, jota ylläpitää oikeistolainen politiikka ja arvomaailma. Yhteiskuntamalli, joka hyödyttää harvoja ja ylläpitää eroja ihmisten välillä väkivalloin ja pakolla.
Fasistit vihaavat avoimesti. He kokevat uhaksi kaikki ne, jotka ulkoisesti ja nähtävästi poikkeavat heidän kuvitteellisesti “normaalista”. Heidän “normaali” tukeutuu ennen kaikkea “omaan kansaan” ja valkoisen hetero-ydinperheen ympärille rakennettuun ideaaliin, ja he asettavat kaiken muun hierarkiassa sen alapuolelle. Tämä tiukasti rajattu “ansaitsevien” joukko on oikeutettu sortamaan kaikkia niitä, jotka eivät syystä tai toisesta sovi tai halua sopia tähän muottiin. Mutta myös laajemmin, kaikki ajattelu ja toiminta, joka pyrkii purkamaan ja vastustamaan hierarkioita, vallan epätasaista jakautumista sekä ahtaita rooleja ja ajatusmalleja, koetaan fasistien toimesta uhaksi. Siksi fasistit kohdistavat väkivaltaa, uhkailua ja häiriköintiä myös ympäristöliikkeeseen ja heihin, jotka puhuvat vahvan feminismin ja tasa-arvon puolesta, naisiin tai muunsukupuolisiin, jotka eivät suostu tulemaan alistetuiksi sekä muihin, jotka haastavat heidät toiminallaan. Fasistien kuvitteelliset vastakkainasettelut ja ihmisten toisiaan vastaan asettaminen pyrkii hajottamaan työväenluokkaa ja näin ollen heikentämään sen toimintamahdollisuuksia ja yhteistä voimaa.
...
Rohkeasti Mukaan
8
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Siinä missä äärioikeisto ei pelkää näyttää vihaansa muita kohtaan avoimesti, ja nostaa sen keskeiseksi osaksi omaa maailmankuvaansa, pyrkii niin sanottu maltillinen oikeisto näennäisesti asettumaan vapauden ja ihmisoikeuksien puolelle. Heidän ideologiansa peruspilarit, kapitalistiset tuotantosuhteet, ihmisten välinen kilpailu ja hierarkiat estävät kaikkien tasavertaisuutta ja vapautta toteutumasta edes teoriassa. Jotta jotkut voivat menestyä kilpailussa, täytyy toisten hävitä. Jotta jotkut voivat olla rikkaita, on toisten oltava köyhiä. Jotta jotkut voivat kerryttää valtaa, täytyy se ottaa toisilta pois. Jotta joku voi olla suomalainen, täytyy toiset rajata tämän ulkopuolelle.
Oli kyse sitten laitaoikeiston perussuomalaisista, jotka haikailevat kuvitellun menneisyyden perään, jota ei koskaan ollutkaan; konservatiiveista, joiden maailmankuvan ytimessä ovat “koti, uskonto ja isänmaa” ja joille kaikki muutos näyttäytyy uhkana; tai markkinaliberaaleista menestys-tsemppareista, joiden ratkaisu kaikkeen on “kyllä vapaat markkinat hoitaa!”, näitä kaikkia tahoja yhdistää ajatus siitä, että nykyisen kaltainen yksityisomistukseen, kilpailuun ja valtioon perustava yhteiskunta on säilyttämisen arvoinen ja tavoiteltava tapa järjestää elämä.
Oikeisto ei ole valmis tinkimään kapitalismiin sisäänrakennetuista epäkohdista, päinvastoin. Kun vastakkain ovat pääoman kerryttäminen ja ihmisten vapaus, kallistuu oikeisto aina pääoman puolelle. Olemassa olevista valta-suhteista ja eriarvoisuuksista pidetään kiinni ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden, itsemääräämisoikeuden ja elinkelpoisen planeetan kustannuksella. Kun ihmiset asetetaan vastakkain yhä enenevissä määrin kaikilla elämän osa-alueilla ja pakotetaan kilpailemaan keskenään, viedään meiltä aika ja mahdollisuudet toimia yhdessä meitä alistavia rakenteita vastaan. Tämä jatkuva kilpailu ja jatkuva pelko omien elinehtojen turvaamisesta vie huomion pois siitä, että meillä vallan ulkopuolella olevilla on enemmän yhteistä toistemme kanssa kuin mitä meillä on valtaapitävien kanssa.
Myös oikeisto pelkää ja pyrkii vaientamaan ne, jotka haastavat hierarkiat ja niiden tarpeellisuuden, joskaan ei (yleensä) yhtä avoimen väkivaltaisesti kuin äärioikeisto. Sillä lopulta niin oikeistolla kuin äärioikeistollakin on pohjimmiltaan sama tavoite: turvata etuoikeudet, vallan keskittyminen ja elinehdot harvoille ja valituille, kaikkien meidän muiden sekä luonnon kustannuksella. Siksi kaikki kamppailu epäoikeudenmukaisuuksia, epätasava-arvoa ja elämän rajoittamista vastaan sekä vapauden, kestävän ja hyvän elämän puolesta on myös kamppailua oikeistoa vastaan!
Tämä näkyy nykypäivänäkin selkeästi: oikeistopuoleet ovat ottaneet fasistisia ja äärioikeistolaisia puolueita mukaan muodostamiinsa hallituksiin ja avanneet heille ovet vallan kahvaan. Ei tarvitse katsoa montaa vuotta taaksepäin Suomen hallitusta, jossa istuivat sulassa sovussa kokoomus ja perussuomalaiset, joka oli muuttunut entistä radikaalimmaksi jo ennen Halla-ahon puheenjohtajavalintaa ja puolueen jakautumista. Viime hallituksessa kokoomus pääsi toteuttamaan mieleistään leikkauspolitiikkaa niin kauan, kun se mukaili ja hyväksyi perussuomalaisten rasistisen maahanmuuttopolitiikan ja sen seuraukset. Nyt sama kaava toistuu Ruotsissa: pääministeriksi valittu Ulf Kristersson ja hänen johtamansa maltillinen kokoomus on täysin riippuvainen ruotsidemokraattien tuesta, joiden politiikan ydin koostuu maahanmuuttajien sekä muiden vähemmistöjen vihaamisesta.
Näin äärioikeispuolueet pääsevät joko suoraan päättämään tai painostamalla oikestohallituksia tekemään ihmisvihamielistä politiikkaansa kabineteissa. Samaan aikaan oikeiston leikkaus- ja kurjistamispolitiikan toteutus hyötyy siitä, että äärioikesto pyrkii omalla retoriikallaan hämärtämään valtasuhteita ja väkivallallaan kaduilla hajoittamaan ulkoparlamentaarisia ja työväenliikkeitä, jotka haastavat oikeiston päätökset ja maailmankuvan.
Ympäristöblokki ja taantumuksellisen ekologian vastustus
Ilmasto- ja ympäristökriisit nivoutuvat keskeisesti siihen, miten yhteiskunnan toiminta on järjestetty. Niin kauan kuin fossiilisella energialla pyörivä kapitalismi pysyy pystyssä, ei kestävää ja vapaata tulevaisuutta voida saavuttaa. Niin kauan kuin oikeisto ja äärioikeisto muodostavat uhan liikkeille, jotka pyrkivät muuttamaan yhteiskuntaa ja purkaa valta-asetelmia sekä hierarkioita, täytyy meidän puolustautua heiltä. Vain yhdessä ja toisistamme huolehtien voimme aikaansaada muutoksen, joka takaa elinehtojen turvaamisen tulevaisuudessa sekä elämisen arvoisen elämän kaikille.
Siksi myös tämän vuoden mielenosoituksessa nähdään vuodesta 2019 järjestetty ja tavaksi muodostunut ympäristöblokki, jota Emilia on järjestämässä toista kertaa. Ympäristöblokki tuo yhteen antifasistiset sekä ympäristöliikkeen toimijat vastustamaan natseja kadulla.
Nähdäksemme ympäristöliikkeen tulee olla avoimesti antifasistinen. Syitä tähän on monia:- Anonyymi
Äärioikeisto näkee ympäristöliikkeen vastustajanaan. Se kohdistaa häirintää ja uhkailua heihin, jotka taistelevat ja aktivoituvat kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta. Suomessa suureksi voimaksi kasvanut ympäristöliike Elokapina on jatkuvan häirinnän ja vihapuheen kohteena. Antifasismi on meidän liikkeemme itsepuolustusta.
Antifasismi on ympäristökysymys: oikeisto on pitkään yrittänyt kieltää tai vähätellä ilmastonmuutoksen olemassaoloa tai vakavuutta. Mutta kiihtyvässä kriisissä myös oikeisto on alkanut tarjoamaan omia ratkaisujaan käsillä olevaan ympäristökriisiin, jotka ovat kuitenkin täysin riittämättömiä. Sekä oikeisto että äärioikeisto ovat valmiita hyväksymään ja aktiivisesti ylläpitämään laajojen ihmisryhmien sortoa ja alistamista niin Suomessa kuin globaalisti, jotta rajattu ja harvalukuinen etuoikeutettujen ryhmä (työssäkäyvä ja veroja maksava kansalainen, useimmiten valkoinen heteromies) voi jatkaa elämäänsä kuten tähänkin mennessä. Siinä missä oikeisto hyväksyy tämän sorron ja hyväksikäytön, äärioikeiston mielestä sorto ja hierarkiat on vietävä äärimmilleen ekofasismin muodossa.
Ekofasistiset tahot ja toimijat syyttävät maailman sekä ympäristön tilasta ei-valkoisia, globaalissa etelässä asuvia ihmisiä. Lisäksi he väittävät ylivertaisena pitämänsä länsimaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja luonnon olevan uhattuna näiden muiden toimesta. Sekä fasistisen Sinimustan Liikkeen että taantumuksellisen ympäristökirjailija Pentti Linkolan poliittisessa ajattelussa on uhrattava joukko muita ihmisiä, jotta pilaantunut ja turmeltunut nyky-yhteiskunta tai ympäristö saadaan palautettua epämääräiseen, jo menetettyyn (kuviteltuun) tilaan.
Alistaminen, väkivalta ja eriarvoisuus, joita varsinkin äärioikeisto ajaa avoimesti, ulottuvat ihmisistä luontoon. Ne ryhmät, joita vastaan fasistit hyökkäävät, joutuvat myös kokemaan suurimman kärsimyksen ympäristökriisin edetessä, oli sitten kyseessä alkuperäiskansoista täällä Suomessa tai maailmalla, globaalin etelän työväestä tai niistä, jotka teollistuneissa maissa on ajettu yhteiskunnan marginaaliin.
Taantumuksellinen ekologia näkee hierarkioiden ylläpitämisen ja syventämisen joko pakollisena pahana tai kannatettavana, jotta vallassa olevien ja rikkaiden elämäntavat ja kulutus voidaan pitää entisellään, meidän kaikkien muiden kustannuksella. Ympäristön tila on alisteista kapitalismin ja nykyisenlaisen loputtoman talouskasvun ylläpidolle. Energiaa voidaan tuottaa “vihreästi” vain, jos siitä on mahdollista saada voittoja osakkeenomistajille. Päästöjä voidaan leikata vain, jos niistä on mahdollista tehdä uusi markkina, jolla kasvattaa yritysten pääomaa. Ympäristön tuhoa voidaan mitata rahallisessa määreissä ja “hyvittää” yhden lajin sukupuutto maksamalla siitä tarpeeksi rahaa yrityksellä, joka “kompensoi” tuhon toisaalla. On selvää, että oikeistolainen, pääoman kasvattamisen ja markkinoiden läpitunkema maailmankuva ei halua eikä kykene ottamaan ympäristökriisiä sen kaikessa monimutkaisuudessaan vakavasti.
Antifasismi on itsepuolustusta!
Antifasismi on laajan ja moninaisen työväenluokan käytäntö, kamppailun kieli, jolla se puolustautuu sortavia tahoja ja toimenpiteitä (esim. poliisia, katunatseja, armeijoita) vastaan. Uhkaa tälle moninaiselle liikkeelle muodostuu ennen kaikkea (katu- ja henkilökohtaisen väkivallan uhkaa vähättelemättä) instituutioiden ja virallista valtaa pitävien taholta: - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äärioikeisto näkee ympäristöliikkeen vastustajanaan. Se kohdistaa häirintää ja uhkailua heihin, jotka taistelevat ja aktivoituvat kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta. Suomessa suureksi voimaksi kasvanut ympäristöliike Elokapina on jatkuvan häirinnän ja vihapuheen kohteena. Antifasismi on meidän liikkeemme itsepuolustusta.
Antifasismi on ympäristökysymys: oikeisto on pitkään yrittänyt kieltää tai vähätellä ilmastonmuutoksen olemassaoloa tai vakavuutta. Mutta kiihtyvässä kriisissä myös oikeisto on alkanut tarjoamaan omia ratkaisujaan käsillä olevaan ympäristökriisiin, jotka ovat kuitenkin täysin riittämättömiä. Sekä oikeisto että äärioikeisto ovat valmiita hyväksymään ja aktiivisesti ylläpitämään laajojen ihmisryhmien sortoa ja alistamista niin Suomessa kuin globaalisti, jotta rajattu ja harvalukuinen etuoikeutettujen ryhmä (työssäkäyvä ja veroja maksava kansalainen, useimmiten valkoinen heteromies) voi jatkaa elämäänsä kuten tähänkin mennessä. Siinä missä oikeisto hyväksyy tämän sorron ja hyväksikäytön, äärioikeiston mielestä sorto ja hierarkiat on vietävä äärimmilleen ekofasismin muodossa.
Ekofasistiset tahot ja toimijat syyttävät maailman sekä ympäristön tilasta ei-valkoisia, globaalissa etelässä asuvia ihmisiä. Lisäksi he väittävät ylivertaisena pitämänsä länsimaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja luonnon olevan uhattuna näiden muiden toimesta. Sekä fasistisen Sinimustan Liikkeen että taantumuksellisen ympäristökirjailija Pentti Linkolan poliittisessa ajattelussa on uhrattava joukko muita ihmisiä, jotta pilaantunut ja turmeltunut nyky-yhteiskunta tai ympäristö saadaan palautettua epämääräiseen, jo menetettyyn (kuviteltuun) tilaan.
Alistaminen, väkivalta ja eriarvoisuus, joita varsinkin äärioikeisto ajaa avoimesti, ulottuvat ihmisistä luontoon. Ne ryhmät, joita vastaan fasistit hyökkäävät, joutuvat myös kokemaan suurimman kärsimyksen ympäristökriisin edetessä, oli sitten kyseessä alkuperäiskansoista täällä Suomessa tai maailmalla, globaalin etelän työväestä tai niistä, jotka teollistuneissa maissa on ajettu yhteiskunnan marginaaliin.
Taantumuksellinen ekologia näkee hierarkioiden ylläpitämisen ja syventämisen joko pakollisena pahana tai kannatettavana, jotta vallassa olevien ja rikkaiden elämäntavat ja kulutus voidaan pitää entisellään, meidän kaikkien muiden kustannuksella. Ympäristön tila on alisteista kapitalismin ja nykyisenlaisen loputtoman talouskasvun ylläpidolle. Energiaa voidaan tuottaa “vihreästi” vain, jos siitä on mahdollista saada voittoja osakkeenomistajille. Päästöjä voidaan leikata vain, jos niistä on mahdollista tehdä uusi markkina, jolla kasvattaa yritysten pääomaa. Ympäristön tuhoa voidaan mitata rahallisessa määreissä ja “hyvittää” yhden lajin sukupuutto maksamalla siitä tarpeeksi rahaa yrityksellä, joka “kompensoi” tuhon toisaalla. On selvää, että oikeistolainen, pääoman kasvattamisen ja markkinoiden läpitunkema maailmankuva ei halua eikä kykene ottamaan ympäristökriisiä sen kaikessa monimutkaisuudessaan vakavasti.
Antifasismi on itsepuolustusta!
Antifasismi on laajan ja moninaisen työväenluokan käytäntö, kamppailun kieli, jolla se puolustautuu sortavia tahoja ja toimenpiteitä (esim. poliisia, katunatseja, armeijoita) vastaan. Uhkaa tälle moninaiselle liikkeelle muodostuu ennen kaikkea (katu- ja henkilökohtaisen väkivallan uhkaa vähättelemättä) instituutioiden ja virallista valtaa pitävien taholta:Siirtolaisuuspolitiikan ja rajavalvonnan tiukentuntuminen ympäri Eurooppaa. Tästä ovat osoituksena rajojen sulkemiset ja käännytykset, EU:n rajavalvonnan ulkoistaminen esimerkiksi Libyaan, siirtolaisleirien karseat olosuhteet ja niiden ylläpito etenkin Välimerellä. Tämä näkyy myös Suomen omissa tiukentuneissa oleskelulupaprosesseissa ja paperittomien marginalisoimisessa yhteiskunnassa valtion toiminnan tuloksena.
Nato, sota & armeija: Suomen hallitus on valmis myöntymään mihin tahansa Turkin itsevaltiaan presidentin edessä päästäkseen osaksi Natoa. Samaan aikaan Turkissa Erdogan pommittaa taas kerran Pohjois-Syyrian ja Pohjois-Irakin alueita ja vangitsee omia kansalaisiaan “terroristeina”. Kansainvälisesti Turkki vaatii muita maita suhtautumaan kurdeihin ja muihin toisinajattelijoihin “terroristeina” oman absurdin määritelmänsä mukaan. Samaan aikaan Suomi panostaa ennätykselliset määrät verorahoja niin hävittäjiin kuin muun sotakalustonsa päivittämiseen, vaikka esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen palkankorotuksiin hädin tuskin löytyy rahaa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Hyökkäyksestä kärsimään joutuvat ennen kaikkea sivulliset, joilla ei ole mitään päätäntävaltaa sodan kulkuun sekä työväenluokka, joka pakotetaan taistelemaan toisiaan vastaan valtaapitävien toimesta.
Yhteiskunnallinen kamppailu niin Afganistanissa kuin Iranissa äärifundamentalistista hallintoa vastaan. Niiden ideologia on kuin peilikuva äärioikeistosta: tiukat hierarkiat ja laaja kontrolli väestöstä ulottuvat kaikille elämän osa-alueille. Tämän ajatusmaailman keskiössä on patriarkaalinen, uskontoon nojaava ja taantumuksellinen yhteiskuntamalli, jossa harvat ja valitut miehet päättävät kaikkien muiden puolesta miten elää. Ihmisten hallintaa ylläpidetään valvonnalla, laajentuneella väkivallalla ja sen uhalla.
Laajentunut valvonta ja toimintamahdollisuuksen kapeneminen. Tämä tuli näkyväksi, kun “vasemmistohallitus” halusi rajata kamppailevien hoitajien lakko-oikeutta ja pistää hoitajat pakkotyöhön. Vaikka hoivatyö on kriisien (etenkin koronan ja sodan) keskellä se keskeinen voima, joka pitää yhteiskuntaa pystyssä, niin siitä huolimatta materiaalisiin olosuhteisiin ei ole haluttu vuosikymmeniin panostaa (riippumatta hallituksesta). Päinvastoin jatkuvat leikkaukset ja työolosuhteiden kurjistaminen on johtanut pitkittyneeseen kriisitilaan, josta päästään pois vain tekemällä ne palkankorotukset ja muut parannukset, joiden puolesta hoitoloalalla kamppaillaan ja jotka alalle oikeutetusti kuuluvat. Samaan aikaan KRP ja SuPo vaativat jatkuvasti lisää oikeuksia kansalaisten valvontaan, vaikka niitä vastikään lisättiin.
Ilmasto- ja ympäristö: kaiken päivänpoliittisen taustalla häämöttää kiihtyvä ja kriisiytyvä ympäristön tila, jota mikään valtaapitävä taho ei ota tosissaan. Metsät halutaan laittaa selluksi, kaivoksia halutaan lisää, mikään ympäirstön ennallistaminen tai raaka-aineiden käytön vähentäminen ei ole edes vakavasti keskustelussa. Samalla kun ympäristökriisin seurauksiin kuolee jo miljoonia siellä, missä sen aiheuttamiseksi on tehty vähiten eli globaalissa etelässä, ohjaavat länsimaiden politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua talouskasvu, valtionvelka ja työllisyysaste.
Vaihtoehtona vapaampi ja parempi elämä
Tällä hetkellä edustuksellista valtaa pitävä vasemmisto-keskustalainen hallitus ei ole tarjonnut myöskään ratkaisuja tai edes kunnon helpotusta meneillään oleviin kriiseihin: energian ja ruoan hinta nousevat, itärajaa halutaan aidata, terveydenhuolto on romahtamispisteessä ja tulevaisuus näyttää kaikin puolin vain kurjistamiselta. Tunne siitä, että on oltava muutakin kuin vain jatkuvasti huonontuva maailmantila ja oma elämä, kasvaa. On oltava vaihtoehtoja, jotka innostavat ihmiset kamppailemaan yhdessä. Yhdessä paremman elämän ja paremman tulevaisuuden puolesta.
Vaikka Emilia ei pysty eikä halua kattavasti rajata millaisen elämän puolesta autonomisen vasemmiston tulisi kamppailla, voimme hahmotella joitain konkreettisia tavoitteita, jotka edistävät ihmisten itsemääräämisoikeutta, mahdollisuuuksia vaikuttaa oman elämänsä ja ympäristönsä sisältöön sekä taata vapauden itse päättää mitä elämältään haluaa. Konkreettisesti tälläisiä muutoksia voisivat olla esimerkiksi: - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siirtolaisuuspolitiikan ja rajavalvonnan tiukentuntuminen ympäri Eurooppaa. Tästä ovat osoituksena rajojen sulkemiset ja käännytykset, EU:n rajavalvonnan ulkoistaminen esimerkiksi Libyaan, siirtolaisleirien karseat olosuhteet ja niiden ylläpito etenkin Välimerellä. Tämä näkyy myös Suomen omissa tiukentuneissa oleskelulupaprosesseissa ja paperittomien marginalisoimisessa yhteiskunnassa valtion toiminnan tuloksena.
Nato, sota & armeija: Suomen hallitus on valmis myöntymään mihin tahansa Turkin itsevaltiaan presidentin edessä päästäkseen osaksi Natoa. Samaan aikaan Turkissa Erdogan pommittaa taas kerran Pohjois-Syyrian ja Pohjois-Irakin alueita ja vangitsee omia kansalaisiaan “terroristeina”. Kansainvälisesti Turkki vaatii muita maita suhtautumaan kurdeihin ja muihin toisinajattelijoihin “terroristeina” oman absurdin määritelmänsä mukaan. Samaan aikaan Suomi panostaa ennätykselliset määrät verorahoja niin hävittäjiin kuin muun sotakalustonsa päivittämiseen, vaikka esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen palkankorotuksiin hädin tuskin löytyy rahaa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Hyökkäyksestä kärsimään joutuvat ennen kaikkea sivulliset, joilla ei ole mitään päätäntävaltaa sodan kulkuun sekä työväenluokka, joka pakotetaan taistelemaan toisiaan vastaan valtaapitävien toimesta.
Yhteiskunnallinen kamppailu niin Afganistanissa kuin Iranissa äärifundamentalistista hallintoa vastaan. Niiden ideologia on kuin peilikuva äärioikeistosta: tiukat hierarkiat ja laaja kontrolli väestöstä ulottuvat kaikille elämän osa-alueille. Tämän ajatusmaailman keskiössä on patriarkaalinen, uskontoon nojaava ja taantumuksellinen yhteiskuntamalli, jossa harvat ja valitut miehet päättävät kaikkien muiden puolesta miten elää. Ihmisten hallintaa ylläpidetään valvonnalla, laajentuneella väkivallalla ja sen uhalla.
Laajentunut valvonta ja toimintamahdollisuuksen kapeneminen. Tämä tuli näkyväksi, kun “vasemmistohallitus” halusi rajata kamppailevien hoitajien lakko-oikeutta ja pistää hoitajat pakkotyöhön. Vaikka hoivatyö on kriisien (etenkin koronan ja sodan) keskellä se keskeinen voima, joka pitää yhteiskuntaa pystyssä, niin siitä huolimatta materiaalisiin olosuhteisiin ei ole haluttu vuosikymmeniin panostaa (riippumatta hallituksesta). Päinvastoin jatkuvat leikkaukset ja työolosuhteiden kurjistaminen on johtanut pitkittyneeseen kriisitilaan, josta päästään pois vain tekemällä ne palkankorotukset ja muut parannukset, joiden puolesta hoitoloalalla kamppaillaan ja jotka alalle oikeutetusti kuuluvat. Samaan aikaan KRP ja SuPo vaativat jatkuvasti lisää oikeuksia kansalaisten valvontaan, vaikka niitä vastikään lisättiin.
Ilmasto- ja ympäristö: kaiken päivänpoliittisen taustalla häämöttää kiihtyvä ja kriisiytyvä ympäristön tila, jota mikään valtaapitävä taho ei ota tosissaan. Metsät halutaan laittaa selluksi, kaivoksia halutaan lisää, mikään ympäirstön ennallistaminen tai raaka-aineiden käytön vähentäminen ei ole edes vakavasti keskustelussa. Samalla kun ympäristökriisin seurauksiin kuolee jo miljoonia siellä, missä sen aiheuttamiseksi on tehty vähiten eli globaalissa etelässä, ohjaavat länsimaiden politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua talouskasvu, valtionvelka ja työllisyysaste.
Vaihtoehtona vapaampi ja parempi elämä
Tällä hetkellä edustuksellista valtaa pitävä vasemmisto-keskustalainen hallitus ei ole tarjonnut myöskään ratkaisuja tai edes kunnon helpotusta meneillään oleviin kriiseihin: energian ja ruoan hinta nousevat, itärajaa halutaan aidata, terveydenhuolto on romahtamispisteessä ja tulevaisuus näyttää kaikin puolin vain kurjistamiselta. Tunne siitä, että on oltava muutakin kuin vain jatkuvasti huonontuva maailmantila ja oma elämä, kasvaa. On oltava vaihtoehtoja, jotka innostavat ihmiset kamppailemaan yhdessä. Yhdessä paremman elämän ja paremman tulevaisuuden puolesta.
Vaikka Emilia ei pysty eikä halua kattavasti rajata millaisen elämän puolesta autonomisen vasemmiston tulisi kamppailla, voimme hahmotella joitain konkreettisia tavoitteita, jotka edistävät ihmisten itsemääräämisoikeutta, mahdollisuuuksia vaikuttaa oman elämänsä ja ympäristönsä sisältöön sekä taata vapauden itse päättää mitä elämältään haluaa. Konkreettisesti tälläisiä muutoksia voisivat olla esimerkiksi:Perustulo: lisää vapautta, vähemmän valvontaa! Taataan kaikille ihmisille riittävä toimeentulo ja elämän edellytykset. Kenenkään ei tarvitse perustella omaa olemassaoloaan tuottavuudella, tai sillä kuinka hän hyödyttää yhteiskuntaa tai kasvattaa taloutta. Perustulon myötä voimme käyttää aikamme siihen mikä on meistä merkityksellistä ilman, että meidän tarvitsee huolehtia laskujen tai vuokran maksamisesta tai ruoan tai lääkkeiden saannista.
Hinnat alas: kriisistä hyötyjät maksakoot! Samaan aikaan kun ruoka, energia ja kaikki muut elämän perusedellytykset maksavat jatkuvasti enemmän, takovat energiayhtiöt, ruokakaupat ja muut yhtiöt ennätystulosta. Omistava luokka hyötyy kriisistä meidän kustannuksellamme. Rahat tulee jakaa uudestaan niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat, eli työnväenluokalle.
Vapaa liikkuvuus: luovutaan keinotekoisista valtion rajoista! Kaikki meistä ovat syntyneet sattumanvaraisesti jonnekin. Valtion rajat ovat viivoja kartalla, joiden ei tulisi määrittää millaista elämää kenenkään meistä on mahdollista elää. Vapaus liikkua alueelta toiselle kuuluu jokaiselle, ja kiihtyvien kriisien keskellä globaalin pohjoisen maiden, jotka ovat ne aiheuttaneet, tulee kantaa vastuunsa. Meillä kaikilla tulee olla mahdollisuus tavoitella elämisen arvoista elämää missä ikinä haluammekin.
Työn vähentäminen ja uudelleen järjestely: vähemmän ja mielekkäämpää työtä! Kaikki työ käyttää osaltaan resursseja, niin maapallon raaka-aineita kuin jokaisen työläisenkin fyysistä ja henkistä jaksamista. Vähentämällä työtä saamme lisää vapaata aikaa toteuttaa niitä asioita, joita oikeasti haluamme, sen sijaan että raadamme turhanpäiväisesti suurimman osan valveillaoloajastamme. Samalla vähennämme rajallisten resurssien kulutusta, joka on välttämätöntä kiihtyvien ekologisten kriisien keskellä. Samaan aikaan voimme ohjata omia voimavarojamme niihin töihin, jotka uusintavat meitä ja elämää maapallolla, oli kyse sitten maanviljelystä, kasvatuksesta tai hoitotyöstä.
Uusintava työ keskiöön: elämää ylläpitävä ja uusintava työ pitää yhteiskunnan pystyssä! Jos ja kun järjestämme työtä uudelleen, tulee hoiva- ja hoitotyön edellytykset nostaa keskeisiksi yhteiskunnan toiminnassa. Ilman ruokaa, hoivaa, kasvatusta ja terveydenhoitoa kukaan meistä ei olisi olemassa. Näin ollen on kaikkein vastuulla, että uusintava työ jakautuu uudelleen ihmisten kesken ja tasavertaisesti niin, että jokainen pystyy siihen osallistumaan omien kykyjensä ja halujensa mukaan.
Lopetetaan fossiiliteollisuus: maailma ei kestä nykyistä energiantuotantoa! Suurin osa energiasta menee teollisuuteen ja yritysten käyttöön, jotka tavoittelevat loputonta kasvua ja tuottavat vaurautta harvoille. Talousjärjestelmä, jonka toimintaa ruokkii fossiilinen energiantuotanto, tuhoaa elinehdot kaikilta meiltä. Siksi se on ajettava alas. Meidän tulee suunnata energiantuotanto ja -kulutus niihin asioihin, jotka yhdessä koemme ja sovimme tärkeiksi, ja vähentää sitä niillä osa-alueilla, jotka eivät edistä ihmisten hyvinvointia ja kestävän tulevaisuuden rakentamista.
Niin kauan kun emme yhdessä uneksi ja rakenna maailmaa ilman kapitalismia, valtiota ja kaikkia näihin kietoutuneita sorron muotoja, on fasismille kriisiytyvässä kapitalismissa maaperää nousta esiin. Siksi emme tyydy vain katunatsien vastustamiseen, vaan haluamme itsehallinnollista kommunismia, joka takaa hyvän ja kestävän elämän kaikille!
Nähdään kaduilla itsenäisyyspäivänä 6.12. näyttämässä fasisteille, ettei heillä ole tilaa Helsingissä tai missään muuallakaan!
- Anonyymi
Riittää kun ei äänestä persuja.
- Anonyymi
Ei riitä.
- Anonyymi
Riittää että äänestä Sdp
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445299Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243460Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992870Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui582686- 1732365
- 252157
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1271899Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661865Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881771M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161401