Laki ja evankeliumi

Loimaalainen kirjoitti:

-
Kadotamme helposti näkyvistämme evankeliumin vapauden ja teemme siitä uuden lain. Teemme kutsusta vaatimuksen. Alamme vaatia ilmaisesta hintaa, jota ihmisellä ei koskaan ole suorittaa. Kokonaan huomiotta jää lain olemus.

Laki kohdistuu siihen, millainen minä olen ja millainen minun tulisi olla. Evankeliumin sanoman ydin on kuitenkin siinä, millainen Jumala on minua kohtaan. Uskoessani Jeesuksen täytettyyn työhön, Jumala näkee minut Pojassaan, ja ainoastaan siitä syystä olen hyväksytty.

Toinen puoli asiassa on se, että Jumala  itse  sijaisen  kautta  vaikuttaa meissä kaikkea sitä, minkä laki vaatii. “Sillä  Jumalan  armo  on  ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa  meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” (Tiit. 2:11,12).


Liha ei jalostu

Liha ei alistu lain alle. Sitä voi kyllä yrittää, mutta kukaan ei siinä onnistu. Lihan mieli on aina vihollisuutta Jumalaa vastaan. Kun laki on lopulta saanut väsyttää minut perin pohjin, on armon aika.

Vain tähän toivottomuuden hetkeen voi Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ilmestyä koko täyteydessään. Kun laki saa minua kasvattaa, joudun epätoivoon ja ainoaksi toivoni perustukseksi tulee Golgatan sovitustyö.

Kun uskova väsyy kaikkeen siihen mitä hänen odotetaan tekevän ja millaisen hänen odotetaan olevan, niin on valtavaa löytää Raamatusta kohta, jossa sanotaan: “Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: “Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra” (1. Kor.1:30).

Ja Jeesus sanoi: “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekevät ja raskautetut,  niin  minä  annan  teille  levon” (Matt. 11:28). 
Jumala ei vaadi meiltä mitään, mitä Hän itse  ei  meissä  henkensä  kautta vaikuttaisi.

Kun tahtominen ja tekeminen ymmärretään tätä kautta niin se on juuri sitä, mihin Jumala tahtoo meitä johdattaa, kun Hän on valmistanut meille teot, että me niissä vaeltaisimme. Tällöin toteutuu se Jeesuksen sana, että löydätte levon sieluillenne.

Uudessa Testamentissa puhutaan armosta n. 155 kertaa. Tästä määrästä on Paavalin osuus n. 100. Johtiko Paavalin käsitys armosta hänet velttouteen? Tuhannesti ei! Edelliseen perustuen on aiheellista väittää, että juuri lain sekoittaminen armoon johtaa velttouteen – ei suinkaan armo!
-
( Lyhyt ote Paavo Lievosen teoksesta "Padassa on kuolema")

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä