"Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti." 1 TIM. 2:1-2
Hei!
Kannan Raamattuni mukana monia itselleni tärkeitä muistoja sekä dokumentteja. Niihin kuuluvat muun muassa edesmenneeltä iranilaiselta appiukoltani saatu, nyt jo repaleinen, vastaus kirjeeseeni, jossa olin pyytänyt hänen tyttärensä kättä ja siunausta liitollemme; traktaatti, jonka kautta tulin uskoon marraskussa 1981; valokuvia minulle läheisistä ihmisistä; joitakin valikoituja saarnarunkoja; reformaation perinteisiin ankkuroituvat Westminsterin katekismus sekä Evankelis-luterilaisen kirkon katekismus vuodelta 1948 jne.
Viimeksi mainitun minulle lähetti lähes kolmekymmentä vuotta sitten eräs radiokuuntelija. Nyt jo kulunut, kellastunut ja eristysteipillä vahvistettuna koossapysyvä Katekismus-vihkonen on kulkenut mukana siitä saakka.
Vaikka en ole luterilaisen kirkon jäsen (enää), enkä pappi, tuota katekismusta olen useasti lueskellut. Aivan kaikkea en siinä varauksetta allekirjoita. Raamatun opettajana voin silti suurimmaksi osaksi yhtyä sen kristinopin muotoiluihin ja muutenkin arvostaa sen sisältöä osana suomalaista kansallista kristillistä perintöä. Pidän erityisen onnistuneena tapaa, jolla isojakin asioita on onnistuttu tiivistämään.
Näin Suomen itsenäisyyspäivän alla selailin jälleen katekismuksen viimeistä lukua (7), jossa käsitellään sellaisia teemoja kuten isänmaa, valtio ja kulttuuri. Taustaksi tälle kaikelle tiivistän ensiksi hiukan niihin elimellisesti kytkeytyviä edeltäviä teemoja:
Katekismuksen lähtökohtana luvussa seitsemän on ajatus siitä, että kristitty on pelastettu palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä iloisin ja vapain sydämin. Jokaiselle ihmiselle Jumala on antanut kutsumuksen ja tehtävän, niin kuin - kuten vähän edempänä todetaan - myös kansallemme yhteisesti.
Omaisuus on Jumalan lahjaa, jota tulee käyttää iloksi ja siunaukseksi itsellemme ja lähimmäisellemme karttaen samalla ahneutta ja tuhlaavaisuutta.
Kristillisen siveellisyyden ja järjestäytyneen elämän perustuksena ovat avioliitto, koti ja perhe sekä sukulais- ja ystäväpiiri. Näihin liittyviä hyveitä tulee vaalia, jotta niiden varaan rakentuva ja niistä kumpuava isänmaa ja valtio voisivat hyvin. Hyvä koti on Jumalan lahja ja avioliitossa Katekismuksen mukaan mies ja nainen yhtyvät koko elinikänsä kestävään liittoon ja heidän tule osoittaa toisilleen rakkautta ja uskollisuutta, sekä hoitaa ja kasvattaa sekä toisiaan että lapsiaan. Ystävyys on Jumalan kallis lahja, jonka säilyttäminen edellyttää luotettavuutta, uskollisuutta ja myötätuntoa elämän eri vaiheissa.
Sitten tulevat kohdat, jotka haluan näin itsenäisyyspäivän merkeissä kirjoittaa auki siinä muodossa, kuin ne katekismuksessa esiintyvät. Rohkaisen sinua katsomaan oheen liitetyt raamatunjakeet omasta Raamatustasi. Jätän ne tässä kirjoittamatta auki tilan säästämiseksi.
Koti, isänmaa, valtio, kulttuuri
Näin Katekismus vuodelta 1948:
96. ISÄNMAA. Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme. Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaisi vanhurskautta (Apt. 17:26; Sananl. 14:34; Virsikirja 462:5)
97. VALTIO. Menneiltä sukupolvilta saamamme kallis perintö on myös vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestyksemme. Jumalan sana on vuosisatojen kuluessa opettanut kansaamme kunnioittamaan järjestystä, oikeutta ja jokaisen ihmisen koskemattomuutta sekä vastustamaan sekasortoa ja väkivaltaa. Kansamme käsitys vapaudesta ja oikeudesta on saanut ilmauksensa laissa. Oikeusjärjestyksen ylläpitämisen Jumala on antanut valtion tehtäväksi. (Vanha maakuntalaki: Maa on rakennettava lailla eikä väkivallan teoilla. Sillä silloin maan käy hyvin, kun lakia noudatetaan.)
98. KANSALAISEN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET. Valtio takaa jäsenilleen joukon yleisiä ihmisoikeuksia. Jokaisella kansalaisella on uskon- ja omantunnon vapaus, ruumiillinen ja siveellinen koskemattomuus, ajatuksen vapaus sekä oikeus saada työtä ja perustaa koti. Jokaisella on yhtäläinen oikeus edistyä ja ottaa osaa maan asioiden ratkaisuun. Kansalaisen tulee tunnollisesti täyttää velvollisuutensa, harrastaa yksimielisyyttä, kunnioittaa lakia ja oikeutta sekä rukoilla isänmaan puolesta. (Apt. 5:29; Room. 13:4, 5; 1. Tim. 2:1–2)
99. VALTION PAKKOKEINOT. Isänmaan turvallisuuden ja oikeuden ylläpitämisen vuoksi valtio voi vaatia kansalaisiltaan valaa. Vala on Jumalan kasvojen edessä annettu vakuutus tai lupaus, joka on pidettävä pyhänä. Valtiolla on oikeus rangaista niitä, jotka rikkovat sen lakeja. Valtio voi myös vaatia meitä puolustamaan isänmaatamme. Kristitty pitää kuitenkin sotaa synnin seurauksena ja kirouksena sekä rukoillen odott
Hei!
Kannan Raamattuni mukana monia itselleni tärkeitä muistoja sekä dokumentteja. Niihin kuuluvat muun muassa edesmenneeltä iranilaiselta appiukoltani saatu, nyt jo repaleinen, vastaus kirjeeseeni, jossa olin pyytänyt hänen tyttärensä kättä ja siunausta liitollemme; traktaatti, jonka kautta tulin uskoon marraskussa 1981; valokuvia minulle läheisistä ihmisistä; joitakin valikoituja saarnarunkoja; reformaation perinteisiin ankkuroituvat Westminsterin katekismus sekä Evankelis-luterilaisen kirkon katekismus vuodelta 1948 jne.
Viimeksi mainitun minulle lähetti lähes kolmekymmentä vuotta sitten eräs radiokuuntelija. Nyt jo kulunut, kellastunut ja eristysteipillä vahvistettuna koossapysyvä Katekismus-vihkonen on kulkenut mukana siitä saakka.
Vaikka en ole luterilaisen kirkon jäsen (enää), enkä pappi, tuota katekismusta olen useasti lueskellut. Aivan kaikkea en siinä varauksetta allekirjoita. Raamatun opettajana voin silti suurimmaksi osaksi yhtyä sen kristinopin muotoiluihin ja muutenkin arvostaa sen sisältöä osana suomalaista kansallista kristillistä perintöä. Pidän erityisen onnistuneena tapaa, jolla isojakin asioita on onnistuttu tiivistämään.
Näin Suomen itsenäisyyspäivän alla selailin jälleen katekismuksen viimeistä lukua (7), jossa käsitellään sellaisia teemoja kuten isänmaa, valtio ja kulttuuri. Taustaksi tälle kaikelle tiivistän ensiksi hiukan niihin elimellisesti kytkeytyviä edeltäviä teemoja:
Katekismuksen lähtökohtana luvussa seitsemän on ajatus siitä, että kristitty on pelastettu palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä iloisin ja vapain sydämin. Jokaiselle ihmiselle Jumala on antanut kutsumuksen ja tehtävän, niin kuin - kuten vähän edempänä todetaan - myös kansallemme yhteisesti.
Omaisuus on Jumalan lahjaa, jota tulee käyttää iloksi ja siunaukseksi itsellemme ja lähimmäisellemme karttaen samalla ahneutta ja tuhlaavaisuutta.
Kristillisen siveellisyyden ja järjestäytyneen elämän perustuksena ovat avioliitto, koti ja perhe sekä sukulais- ja ystäväpiiri. Näihin liittyviä hyveitä tulee vaalia, jotta niiden varaan rakentuva ja niistä kumpuava isänmaa ja valtio voisivat hyvin. Hyvä koti on Jumalan lahja ja avioliitossa Katekismuksen mukaan mies ja nainen yhtyvät koko elinikänsä kestävään liittoon ja heidän tule osoittaa toisilleen rakkautta ja uskollisuutta, sekä hoitaa ja kasvattaa sekä toisiaan että lapsiaan. Ystävyys on Jumalan kallis lahja, jonka säilyttäminen edellyttää luotettavuutta, uskollisuutta ja myötätuntoa elämän eri vaiheissa.
Sitten tulevat kohdat, jotka haluan näin itsenäisyyspäivän merkeissä kirjoittaa auki siinä muodossa, kuin ne katekismuksessa esiintyvät. Rohkaisen sinua katsomaan oheen liitetyt raamatunjakeet omasta Raamatustasi. Jätän ne tässä kirjoittamatta auki tilan säästämiseksi.
Koti, isänmaa, valtio, kulttuuri
Näin Katekismus vuodelta 1948:
96. ISÄNMAA. Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme. Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaisi vanhurskautta (Apt. 17:26; Sananl. 14:34; Virsikirja 462:5)
97. VALTIO. Menneiltä sukupolvilta saamamme kallis perintö on myös vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestyksemme. Jumalan sana on vuosisatojen kuluessa opettanut kansaamme kunnioittamaan järjestystä, oikeutta ja jokaisen ihmisen koskemattomuutta sekä vastustamaan sekasortoa ja väkivaltaa. Kansamme käsitys vapaudesta ja oikeudesta on saanut ilmauksensa laissa. Oikeusjärjestyksen ylläpitämisen Jumala on antanut valtion tehtäväksi. (Vanha maakuntalaki: Maa on rakennettava lailla eikä väkivallan teoilla. Sillä silloin maan käy hyvin, kun lakia noudatetaan.)
98. KANSALAISEN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET. Valtio takaa jäsenilleen joukon yleisiä ihmisoikeuksia. Jokaisella kansalaisella on uskon- ja omantunnon vapaus, ruumiillinen ja siveellinen koskemattomuus, ajatuksen vapaus sekä oikeus saada työtä ja perustaa koti. Jokaisella on yhtäläinen oikeus edistyä ja ottaa osaa maan asioiden ratkaisuun. Kansalaisen tulee tunnollisesti täyttää velvollisuutensa, harrastaa yksimielisyyttä, kunnioittaa lakia ja oikeutta sekä rukoilla isänmaan puolesta. (Apt. 5:29; Room. 13:4, 5; 1. Tim. 2:1–2)
99. VALTION PAKKOKEINOT. Isänmaan turvallisuuden ja oikeuden ylläpitämisen vuoksi valtio voi vaatia kansalaisiltaan valaa. Vala on Jumalan kasvojen edessä annettu vakuutus tai lupaus, joka on pidettävä pyhänä. Valtiolla on oikeus rangaista niitä, jotka rikkovat sen lakeja. Valtio voi myös vaatia meitä puolustamaan isänmaatamme. Kristitty pitää kuitenkin sotaa synnin seurauksena ja kirouksena sekä rukoillen odott
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsenäisyytemme on Taivaallisen Isän suurta lahjaa.
Suomen tulee vaeltaa Kymmenen käskyn ohjeiden mukaisesti.