Sen jälkeen Jeesus meni Galilean, se on Tiberiaan, järven tuolle puolelle. Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet. Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva". Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä. Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö". Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla. Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois. Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen. Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut." Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Johannes 6:1-29 FB38
https://bible.com/bible/365/jhn.6.1-29.FB38
Johannes 6:1-29 FB38
https://bible.com/bible/365/jhn.6.1-29.FB38
Vastaukset 15
Vanhimmat
Te ja teidän ihmeenne. Tuo vaatii sitä uskoa.
Normaalia joukkopsykologiaa. Kukaan ei ottanut eväitään esiin kun pelkäsi joutuvansa jakamaan muille. Kun kaikki käskystä kaivelivat kuvettaan yhtäaikaa niin kas, jokaisella oli oma kalakukko mukana.
Toinen vaihtoehto tietysti oli että niitä kahta kalaa oli säilytetty aavikko-olosuhteissa sen verran pitkään että ruokahalu lähti kertanuuhkasulla.
Ruokkiihan Jumala maailman kaikkeuden niin ihmiset kuin eläimetkin, Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jeesus jakoi sitä leipää mitä hänellä oli, tämän pojan lahjoittamien eväiden lisäksi. Tähteiden keräyksen Jumala, joka oli Jeesuksessa, antoi muiden tehtäväksi, sekä niiden uudelleen jakamisen.
> Ruokkiihan Jumala maailman kaikkeuden niin ihmiset...
Kun ei vaan ruoki.
Tuosta näkee selvästi, että pääsiäinen on juutalainen juhla. Kristinusko on täysin keksitty kaikin osin.
Ei niin. Esimerkiksi me kaikki ruokimme lintuja.
Raamattu on älytön kirja.
Juutalaiset juhlivat Pesahia, tollo!
Kyllä Jumala, joka oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä, kuolemalla ristin puulla meidän puolestamme. Ruokkii niin ihmiset kuin eläimetkin. Kuitenkin Hän on antanut vastuuta erittäin Isosti tehtävän hoitamisesta myös meille ihmisille, minulle ja sinulle. Josta me joudumme kerran vastaamaan Jumalan kasvojen edessä.
Ohra on vain eläinten rehuksi kelpaava viljakasvi. Suomessa sitä yritetään tunkea jopa leipään ja piirakoihin, koska täällä ei riisi ja edes vehnäkään kasva kunnolla.
Kyllä ohrassa on voimaa puolta enemmän kuin kaurassa. Ohra on ikivanha viljakasvi vehnän lisäksi.
toräjyvistä ei saa leipoa 😠
Ihme teot saivat kansan seuraamaan, Kristusta ja näin syntyi evankeljumit sanaksi!😇
Paavali ei tiennyt mitään ihmeteoista. Vaikka eli seudulla samaan aikaan. Kyllä siinä haisee palaneen käry.
Ohrasta tehtyä leipää ja kalakin tietysti lammikossa kasvatettua kirjolohta. Eipä olisi ollut häävit sapuskat.
Kyseessä on harmillinen käännösvirhe, pitää olla viisi leipää ja kaksi sikalaa.
Ei pidä paikkaansa