Kysyttiin päiväkodissa. Lapseni oli tuolloin 4v. Oli joku seurakunnan täti tulossa "kertomaan enkeleistä".
No, ajattelin, että toki saa. Enkeleistä. Suojelusenkeleistä ja että on Jumala, joka meitä varjelee...
No, se ei ihan ollut sitä, mitä "mainoslause" lupasi, vaan "Jeesus on ristiinnaulittu ihmisten syntien vuoksi...jne. jne."
Suutuin itselleni. Miksi annoin luvan, että lapselleni - joka ei vielä silloin tästä pahasta maailmasta paljoa tiennyt - saa kertoa tällaista ja että hän sen vuoksi itki öisin, näki painajaisia ja piti itseään pahana ja syntisenä...
Ai niin, puhehan olikin, että kerrotaan enkeleistä. No, tämän pienemmän lapseni osaan nyt säästää "enkeleiltä".
No, ajattelin, että toki saa. Enkeleistä. Suojelusenkeleistä ja että on Jumala, joka meitä varjelee...
No, se ei ihan ollut sitä, mitä "mainoslause" lupasi, vaan "Jeesus on ristiinnaulittu ihmisten syntien vuoksi...jne. jne."
Suutuin itselleni. Miksi annoin luvan, että lapselleni - joka ei vielä silloin tästä pahasta maailmasta paljoa tiennyt - saa kertoa tällaista ja että hän sen vuoksi itki öisin, näki painajaisia ja piti itseään pahana ja syntisenä...
Ai niin, puhehan olikin, että kerrotaan enkeleistä. No, tämän pienemmän lapseni osaan nyt säästää "enkeleiltä".
Vastaukset 14
Vanhimmat
SElitä lapsellesi että Jeesus rakastaa häntä, ja että Jeesus on rakkauden Jumala. kerro että Jeesus rakastaa lapsia, Jeesushan sanoi;
" lasten kaltaisten on taivasten valtakunta"
Jeesus rakastaa lapsia. Kerro että vielä ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita koska Jeesus pitää huolen noin nuorista lapsista.
Onko Jeesus Michale Jackson?
missähän päin näin tapahtui,
päiväkodin nimi?
sennyt varmaan voit kertoa ilomielin
sekä hyvistä että vaikeista asioista, molemmat kuuluvat elämään. Tärkeämpää on kuitenkin se, millä tavalla tämä tapahtuu ja miten kokonaisilmapiiri vaikuttaa lapseen. Jos kerrotaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta on kyllä kerrottava myös ylösnousemuksesta, toivosta ja ilosta, joka siihen liittyy. Enkelit juuri kertoivat ne hyvät uutiset. Paljon hurjempia juttuja löytyy mm. kansansaduista, eivätkä nekään jää lapsella "kummittelemaan", jos lopulta kuitenkin käy hyvin. Toki lapset joskus "nappaavat" muistilokeroon sen hurjimman asian, joka voi painajaisia tuoda mukanaan, mutta senkin kohdalla suurin kysymys liittyy siihen, löytääkö lapsi sen aikuisen, joka kohtaa asian ilman pelkoa ja turvallisessa ilmapiirissä.
että lapsena uskonnontunnilla kerrottiin Iisakin uhraamiset, Jeesuksen kidutukset ja ristiinnaulitsemiset ynnä tietysti myöskin jouluiset syntymät ja pääsiäisen ylösnousemukset...
Kotona oli kerrottu ja luettu satuja - sekä Grimmin veljesten ne hurjat, että niitä muita vähemmän verisiäkin.
Ei näistä painajaisia nähty.
Lapset ovat luonnostaan realisteja (julmia?), ei heitä hetkauta sota, veri ja suolenpätkät. Vain aikuiset ovat niin hentomielisiä, että eivät pysty
syömään kuin jauhelihaa ja grillimakkaraa - kun kokolihan syönti tuo karseasti mieleen eläinten julman teurastamisen.
Sama uskonnon kanssa.
Jeesushan siunasi lapsia ja sanoi
opetuslapsilleen (vähän vanhemmille) että joka yhen tällaisen lapsen tykönsä ottaa, ottaa luokseen minut ja joka ottaa luokseen minut ottaa luokseen hänet joka on minut lähettänyt"
(eli Isän Jumalan) Hän on myös isäni isän isä ja niitten isä jolla ei ollu biologista Isää.
Se on lohduttavinta. Jumala voi auttaa isiä, joilla ei ollu isää, mikä taas hankaloittaa isänä olemista joskus. Tämähän ihan luonnollista.
Isä on Henki, joka näkee esim sun silmilläsi mihin katsotkin, tietää mitä ajattelet. Tietää mitä teet huomenna. Minulle oli ensi shokki tajuta tuo asia. yritin kieltää sen mutta huomattuani että se pitää paikkansa, aloin todella katumaan ja häpeämään tekojani. Olin tosin vanhempi. 28 vuodessa ehtii paljon, jos mieli on täynnä katkeruutta.
Näin myös pienenä painajaisia kun kattelin vanhaa kuvaraamattua, missä oli raakoja kuvia.
En pystyny käsitteleen sillo. 3-kypsenä tajusin miksi Jeesus meni ristille. Olin onnellinen että joku ihminen täällä vietti elämän jota kelpaa katsella kaikisssa oloissa ja myös ikäänkuin näyttämön ulkopuolella, missä ei ihmisiä. (Jeesus)
Uskon että lapselle tässä maailmassa on parempi suojella hänen lapsenmieltään vääränlaisilta elokuvilta tai ajan hengen tuottavuus-ideologialta, mitkä yrittää syöttää tajuntaan siis ohjelmoida miten elämän tulisi mennä. Ihmisestä tekee arvokkaan jo se että hän on olemassa.
Ei tartte välttämättä olla näyttelijä tai miljonääri saatika pitäis osata kaikki. Semmonen ajattelu päinvastoin vie joskus vain kauemmaksi Jumalasta. Elokuvajutuissa voi olla alitajuntaan vaikuttavia päivityksiä, kuten Star Warsin "viha tekee voimakkaaksi" -valhe. Melkein kaikissa elokuvissa tosin on tuota samaa tai sit jotai muuta. Olen ite entinen Star Wars-friikki. Niissä leffoissa elin kouluaikani. Koska en päässy hävittäjälentäjäks, halusin sitte ainakin jediks. Melkein yhtä iso juttu.
Totta tosin että pahan vihaaminen antaa voimaa .
anyway, Näissä päivitysjutuissa takana vihollisen voimat. n. kolmasosa enkeleistä lankesi. Ilmestyskirjassa 12:1-12 kerrottu tuo juttu tiivistelmänä.
On yks entinen arkkienkeli, joka lankes. eli Lucifer. nyk. saatana. Kateus ja ylpeys oli syynä. Sen paikan otti enkeliruhtinas Mikael. Suuri soturi hän on. Silti ei palvottava vaan palveleva henkiolento, ja ollut Jumalan käskystä monella sotarintamalla puolustamassa ihmisiä joka maailman kolkassa, varmasti myös Suomessa sotien aikana. ja Mikaelkaan Herranpelossa ei herjannu edes saatanaa kun riiteli Mooseksen ruumista vaan sanoi "rankaiskoon sinua Jumala" - Mikael tuntee Herran hyvin, paremmin kuin me.
Lasten pitää saada olla lapsia.
Lapses elämäsä tulee joskus todennäkösesti aika jolloin hän myös kuten muutkin, miettii että on tullu aateltuu tai tehtyy kaikkee mitä ois voinu jättää tekemättä. Nyt voit valmistaa hänet tulevaan sillä, että teet vaikka selväksi, että hän voi aina puhua totta pelkäämättä että nyt suutut tms. Parempi niin. On paha jos pelosta pitää valehdella
Elämä on lahja. Jeesus antoi kaikkensa, ja hänen ristinsä oli lahja. Enkeleitä oli tuhatmäärin ristin ympärillä ja olisivat heti vapauttanee Jeesuksen jos Hän olisi käskeny. Myös sinun syntisi ja lapsesi tulevat synnit Jeesus jo valmiiksi kantoi. Riippuu uskotko. Sinä tiedät että nekin ajat vielä tulevat joku päivä.
Kerro vaikka lapselle että on olemasa Jumala. Jumala on hyvä. On valitettavasti olemasa myös paha, mikä näkyy sodista ym. Mutta Hyvä on jo voittanut käytännössä. Paha jyllää vain siksi
kun ihmiset ei tee mitä Jeesus neuvo tekemään.
Helppoa ei aina tule olemaan, kuten tiedät, mutta vaikka et lapsellesi nyt puhuisikaan, voit rukoilla hänen puolestaan. Se on suurimpia palveluksia, mitä voi tehdä ihmiselle jota rakastaa tai ihmiselle joka vihaa sinua tai jota sinä vihaat.
Jos nyt herjaat minua, niin onneksi Jumala sen kuulee ja Jumala tod.näk. aattelee jaa toi ()&/(=&=samilix, ei niin lammas mutta perheen jäsen kuitenkin. Pistänpä samille niin paljon loppuelämäks tekemistä ettei tee koskaan enää mieli kapakkaan tai polttamaan röökiä.Lapsenkasvatuneuvoista, ilmasesta, Pliis kiroa edes vähän mua ,niin Herra varmasti toteuttaa tuon äskösen.:-)
Sami S
http://www.galleria.suomi24.fi/saminen
opeta jumalan teitä ja tekoja lapsillesi pienestä saakka, niin he eivät eksy koskaan. näin minä teen, jos jumala minulle jälkeläisiä tähän sairaaseen, kieroon ja jumalattomaan maailmaan edes suo sikiäväksi.
siunausta ja armoa kaikille
Jeesus on herra
Kommentti tuo "jos jumala minulle jälkeläisiä suo" Kyllä siihen tarvitaan nainen ja seksiä. Jos ei niitä ole, ei saa lapsiakaan. Joudut sorkkimaan sillä värkilläsi :)
OKSETTAVAA miten lapsille kerrotaan aina vain yhdestä uskonnosta, tämän lisäksi vielä varjellaan sitä kuulemasta mistään muusta ettei pentu VAIN tajuaisi että maailmassa on muitakin uskontoja eikä häntä pakoteta uskomaan samaan jumalaan kun vanhemmat.
onhan tuo toki ymmärrettävää mutta valitettavan surullista....
Minusta lapsia pitäisi varjella kaikelta uskonnonopetukselta siihen asti, kunnes heille kehittyy riittävät valmiudet ajatella asioita itse sen sijaan että homma menee pelottelun puolelle. Itse en ollut maallistuneen perheen lapsena altistunut suuremmin millekään uskonnolle ennen kouluikää, mutta ala-asteen ensimmäisten luokkien tunnustuksellinen kristillinen opetus sai aikaan sen, että pelkäsin koko lapsuuteni Jumalan vihaa, Jeesuksen tuomiota ja alati kaikkialla vaanivaa Saatanaa joka veisi sieluni jos vähänkin erehtyisin väärässä paikassa. Kiitokset vaan sille koululle opettajan valinnasta.
Rippikoulu-iässä uskaltauduin sitten vihdoin ajatella asioita itse. Sitä ennen en uskaltanut edes laulaa virsiä muiden mukana kun pelkäsin vetäväni Jumalan vihaisen huomion itseeni, olinhan liian kelvoton syntinen laulamaan jotain pyhiä lauluja. Rippikouluaikana kuitenkin luin Raamatusta niitä kohtia joita isoset ja papit eivät tahtoneet meille opettaa, kuten esimerkiksi Jeesuksen organisoidun uskonnon vastaisia lausumia. Pikkuhiljaa aloin tajuta, että suurin osa kouluaikaisesta pelottelusta oli ollut täyttä kukkua joka ei edes perustunut Raamattuun!
Nykyisin pidän edelleen Jeesuksen opetuksia suuressa arvossa, mutta kirkosta olen eronnut ja suhtaudun koko nykyiseen nk. kristillisyyteen varsin nihkeästi. Lapsia minulla ei tule olemaan, mutta yritän parhaani mukaan vaikuttaa siihen, että sisareni ei päästä lapsiaan kenenkään peloteltavaksi, vaan antaa heidän pohtia uskonkysymyksiä itsenäisesti kun he ovat siihen riittävän vanhoja.
Itse olen uskova ihminen. Lapsena olen kuullut Jumalasta, lapsesta asti uskonut hyvää ja rakastavaan Jumalaan.. Joka on sama vielä tänäänkin.
Mutta minusta se on todella ikävää, kun ihmisiä yritetään saada uskoon pelottelemalla. Jeesus itse sanoi, ettei hän tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. Sitten monet keskittyvät siihen, että julistavat tuomiota vaikka Jeesus tuli pelastamaan.
Ei sillä.. Kyllä taivas on totta ja helvetti totta. Mutta Jeesus ei tullut heittämään ihmisiä helvettiin, vaan antamaan anteeksi, rakastamaan ja avatakseen portit taivaaseen.
Siunausta sinulle ex-Xtian. Jeesus oikeasti rakastaa sinua ja haluaa hyvää sinulle.
"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi" (Jes 54:10)
Kuka voi olla ihan kaheli että menee NELJÄVUOTIAALLE sanomaan että joku ihminen on murhattu hänen takiaan???
Hieman kun hän tulee vanhemmaksi hänelle ehkä selviää että nuo ihmiset jotka tuollaisia nautinnolla päässään pyörittelevät ovat sairaita. Mutta mikäli hän ei osaa tätä oivallusta tehdä, silloin hän voi saada vaikka millaisen pysyvän trauman. Juuri eilen tuli dokumentti fobioista. 4-vuotias oli nähnyt pätkän Linnut-elokuvaa, ja pelkäsi aikuisenakin lintuja niin, että jonkun piti hätistellä puluja hänen tieltään pois, että pääsi ulkona kulkemaan.
Vaikka oma usko olisi kuinka voimallinen, parasta olisi kun lapsilleen ei niistä mainitsisi ennen kuin vaikkapa kun he ovat ainakin 10 v, ja sitten sanoisi että minä uskon näin, joku toinen uskoo toisin, ja totuutta ei tiedä kenkään. Aika vaikeaahan se tietysti on kurkustaan sellaista kakaista, kun mieluiten varmaan aivopesisi lapsen "ainoaan oikeaan uskoon".
Mutta että sitten vielä toisten lapset, ja lähes vauvana. Käsittämätöntä.
mä kävin seurakunnan päiväkerhossa ja mulle ei jäänyt siitä mitään sen suurempia traumoja kuin horjuva uskoni:). äitini kyllä muistaa minun joskus juniorina sanoneen, että kerhossa on muuten kivaa, mutta kun siellä aina puhutaan siitä Jeesuksesta:). eli mielipiteeni on, että kyllä näistä asioista voi ja ehkä pitääkin kertoa lapsille, mutta ehkä pikkuhiljaa ja hmm.. miten sen nyt sanoisin.. turvallisesti(turvallisen ihmisen läsnäollessa)
ehkä tämän tarhan täti ei ole vain oikein ymmärtänyt, miten hurjalta nuo jutut voivat jostain lapsesta kuulostaa.
kaikkea hyvää ja enkeleitä teille! :)
ihmisiä nuo seurakunnan tädit. Mutta toisaalta ihan ymmärrettävää. Ennen vanhaan, kun ihmiset olivat tietämättömämpiä, oli kirkon heitä helpompi pelotella. Nykyään ihmiset eivät vähästä hätkähdä, joten seurakunta aloittaa pelottelun mahdollisimman pienistä ihmiseläimistä, jotta taatusti menee oppi perille, eikä kukaan ehdi istuttaa heidän mieliinsä epäilyksen (oman ajattelun) siementä.