Kerran täältä lähdetään.
Jotkut ovat olleet elämässään lähtökuopissa useammankin kerran, mutta saaneet jatkoajan. Tällainen, vaikka onkin ollut tragediaa, on kuitenkin myös jollain tavoin valmistanut tulevaan, siihen lopulliseen poistumiseen.
Miten olet valmistautunut tuohon hetkeen, vai oletko ollenkaan?
"Ihanaa, odotan sitä malttamattomasti!"?
"Hällä väliä"?
"No sithän sen näkee"?
"Ajattelin tulla uskoon kuolinvuoteellani"?
Tulevaa kuolinhetkeämme emme tiedä.
Vuonna 2026? Vai 2041?
Tammikuussa 2023?
Mitä vain voi tapahtua.
Yllättävä sairaus. Onnettomuus. Sota.
Kuolemaa kannattaa ajatella jo ennalta, ettei sit kun se tapahtuu, tarvitse (ainakaan kovin) pelätä.
Jotkut ovat olleet elämässään lähtökuopissa useammankin kerran, mutta saaneet jatkoajan. Tällainen, vaikka onkin ollut tragediaa, on kuitenkin myös jollain tavoin valmistanut tulevaan, siihen lopulliseen poistumiseen.
Miten olet valmistautunut tuohon hetkeen, vai oletko ollenkaan?
"Ihanaa, odotan sitä malttamattomasti!"?
"Hällä väliä"?
"No sithän sen näkee"?
"Ajattelin tulla uskoon kuolinvuoteellani"?
Tulevaa kuolinhetkeämme emme tiedä.
Vuonna 2026? Vai 2041?
Tammikuussa 2023?
Mitä vain voi tapahtua.
Yllättävä sairaus. Onnettomuus. Sota.
Kuolemaa kannattaa ajatella jo ennalta, ettei sit kun se tapahtuu, tarvitse (ainakaan kovin) pelätä.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Sen verran olen miettinyt, että testamentin olen tehnyt. Mikäli sairastun parantumattomasti esim. syöpää tai minulle alkaa tulla dementian oireita, olen jo esittänyt toivomukseni eutanasiasta. Jos se ei ole Suomessa mahdollista, niin sitten vaikka Sveitsiin.
Eikö sinulla ole munaa katsoa peliä loppuun saakka?
Katsele sinä vain loppuun saakka, jos se sinut tekee onnelliseksi.
Itsekin vuosia sitten väsäsin jonkinlaisen epävirallisen, kirjallisen toiveen lähisukulaiselle tiettäväksi.
Tuolla netissä, omissa terveystiedoissani olen kait ilmaissut hoitotoivomukseni. En vaadi eutanasiaa, ihmiskunnassa on tähänkin asti kuoltu, kukin tavallaan. Olen työni puolesta nähnyt paljon kuolemaa, joten tiedän mitä siinä, "luonnollisessa kuolemassa", noin yleisesti ottaen tapahtuu. Sairaalassa saa myös kipulääkkeitä. Olen elämässäni kokenut myös paljon erilaisia kipuja, joten suhtaudun niihinkin tyyneydellä.
"Kuoli lyhytaikaisen sairauden murtamana", on kait se kuolintapa, jonka mieluiten vastaanottaisi. Sitä ehtisi niinkuin tajuta, että nyt se on lähtö, ehtisi jutella Jumalalle ja ihmisille ja sitten eikun silmät kiinni, odottamaan, että enkeli hakee. 🧚✨
Muutoin kyllä kannattaa joka hetki olla valmis kuolemaan, se kun voi tulla myös yllättäen.
"Kuolemaa kannattaa ajatella jo ennalta, ettei sit kun se tapahtuu, tarvitse (ainakaan kovin) pelätä."
Kun kuolema tapahtuu niin silloin tuskin pelätään tai koetaan enää yhtään mitään. Ennakkoon voi sitten pelätä jotain. Minkä tahansa pelon joku on kuolevalle sitten saanutkin aikaiseksi. Etukäteen minä harmittelen elämän loppumista, kuolemista en pelkää kun en usko helvettiinkään.
Tulet yllättymään kun kuolet ja se onkin totta.
Ei yhtä paljon kuin palstan aitolaiset. Vastoin heidän omia kuvitelmiaan kutsu ei käykään taivaisiin vaan...
Kuolemanvaarassa, esim. aiottua henkirikosta edeltävästi, ihminen voi hyvinkin pelätä. Kun esim. joku hullu pitää pistoolinpiippua niskaasi vasten.
Tiedä sitten mitä siinä pelkää. Kuolemaa? Vai Helvettiin joutumista?
Ihmisellä myös on itsesuojeluvaisto, elämänhalu.
Ajatukset ovat jotakuinkin: "tähänkö minun elämäni nyt päättyy? Auta, Jumala. Jos vielä autat, niin lupaan, että teen parannuksen... elän paremmin... varmasti ihan Sinun tahtosi mukaan!"...
Olen ollut lähellä kuolemaa monta kertaa. Yhtään kertaa en miettinyt Jumalaa.
Luuletko, että kiinnostaa?
Varmaan yhtä paljon kuin sen esitys kuinka ennen kuolemaa luvataan Jumalalle vaikka mitä.
Olet jotenkin säälittävä kun olet täällä joka päivä tuntitolkulla vuodesta toiseen.
Minua kiinnostaa.
Kukin meistä on sielunrakenteeltaan omanlaisensa.
Täytyy kyllä olla pinttynyt ateisti, jos ei kuolemanhädässä tule Jumala mieleen.
Oli taas tarpeen kertoa oma kokemus. Kaikki eivät toimi samalla tavalla.
Mitä jos kertoisit seuraavat 10v jossain muualla!
Kuutio vedeIIyr taas sinua pérséeseen.
Harmi että vain Iähellä.
Olisko sinulle sopinut vain yksi näkökulma aiheeseen?
Kuutio ei sitten saa mitään kaupaksi.
Miksi te eräät vittuilette turrelle?
Mitä teille kuuluu kuka vetelee ja ketä?
Antakaa turren ja hänen miehensä olla rauhassa!
Tulitko jo pelkästä ajatuksesta?
Vain sinulla on tuollaisia mielitekoja.
Heh, et pysty sitä estämään.
Sinäkö muka olet joku kuoleman kokemusasiantuntija. Uskallan epäillä.
Helvetin olemassaolo ei kumoudu sillä, että sinä et vielä usko siihen. Tulet kyllä 'uskomaan' sen. Silloin se on kyllä sinun kohdaltasi myöhäistä. Jumalan pelko on viisauden alku. Nyt armon ajassa pelastuu yksin Jumalan armosta, yksin uskon kautta Jeesuksen vereen. Jeesus on ainoa tie taivaaseen. Ikuisuus on pitkä aika. Saatana haluaa sinun viettävän sen helvetissä, missä hänkin sen viettää. Jumala haluaisi sinunkin ottavan vastaan pelastuksen. Jeesus rakasti sinuakin niin valtavasti, että vuodatti verensä sinun syntiesi sovittamiseksi. Kuolisitko sinä edes kaikkein rakkaimpasi puolesta?
'Paremmin elämällä' ei kukaan pelastu. Jokainen meistä on syntinen. Jeesus sovitti syntimme. Meidän tarvitsee vain uskoa se, ottaa se vastaan. Se on lahja. Jos luulee voivansa itse jotain lisätä pelastumiseensa tai korvata Jeesuksen rakkaudentyön omilla 'hyvillä töillään', ei pelastu. Se on Jeesuksen teon halveksimista.
Jos kuolema on tulossa pian - olet vaikka alas syöksyvässä lentokoneessa - kannattaa käyttää viimeiset hetkensä kiittämiseen Jeesusta siitä, että hän sovitti syntisi ja kertoa hänelle, että uskot häneen. Ja jos vieressäsi on muita ihmisiä, yritä kertoa heille sama. Pelastuneelle kuolema on siirtymistä ikuiseen autuuteen. Omiin tekoihinsa luottavalle se on valitettavasti siirtymistä sinne, minne jokainen meistä omien tekojemme takia kuuluisimme.
Jumala on ollut sinulle armollinen ja antanut monta hetkeä pysähtyä ja pohtia. Et ole vielä käyttänyt hyväksesi armon aikaasi. Oletko varma, että Jumala antaa vielä yhden tilaisuuden? Oletko varma, ettet jää auton alle tänään etkä enää ehdi tehdä välejäsi selväksi Jumalan kanssa?
Olen aikoinaan pohtinut monta vuotta. Se päätyi ateismiin. Katsoin ja luin Raamattua, mutta johtopäätös oli, että Jumalaa ei ole missään.
Olen ollut täällä vuodesta 2009.
Osiet kerjännyt huomiota vuodesta 2009.
Säälittävää.
Tai sillä tavalla, että tulin tänne aikoinaan tarkoituksena keskustella Raamatusta. Mutta homot olivat aiheena. Hyvin siitäkin olen tiennyt
Ei sitä ajatella tarvitse. Kuolema tulee sitten kun se tulee.
Itse olin elämän ja kuoleman rajamailla muutaman viikon, hoitaja oli yötä päivää vierelläni, tiesin että voisin kuolla mikä minuuttu tahansa ellen saisi heti apua kun henguitysletku tukkeutui.
Nyt olen taas melkein normaalissa kunnossa, mutta jotenkin maalliset asiat ovat menettäneet tärkeytensä. Haluan olla valmis jättämään talon, tavarat, kaiken, sinä päivänä kun minun on aika lähteä.
Sen sijaan ihmissuhteet ovat tulleet tärkeämmiksi. Ha luaisin mielelläni osoittaa ystävyyttä kaikille jotka ovat avoimia ystävyydelle. En kuitenkaan halua mielistellä ketään jos se rohkaisisi heitä raamatunvastaisessa käyttäytymisessä, haluan heidän ikuista parastaan.
Oliko sulla korona? Vai joku muu vaikea sairaus?
Hoidettiin kyllä koronana, vaikka sairastuinkin äkillisesti, eikä ollut edes kuumetta tai flunssaa.
Jos sinulle annetaan pelkkää happea yötä päivää, keuhkosi painuu kasaan. Siksi monet tehohoidossa ovat kuolleet.
Itse luulen että minulla oli alun pitäin keohkoödeema. Kaikkihan on nykyään koronaa.
Paras tapa valmistautua lähtöön on siten, että kokoaa kapsäkkiinsä vain niitä asioita, jotka pystyy ottamaan mukaansa.
Vain oma henki lähtee matkaan.
Sen oikea laatu ratkaisee sen arvon ja mahd. määränpään.
Arvon, missä "määränpäässä"?
Kannattaa satsata ajatuksensa pohtimaan mitä tapahtuu hetkellä kun viimeinen, ateistiselle tieteelle "tuntematon 2 grammaa" irtautuu tästä maallisesta ruumiista.
Mikä odottaa? Taivas? Tuonela?
Sillä hetkellä voi nk. kaduttaa, jos ei ole selvittänyt näitä asioita kunnolla itselleen. Jopa nk. uskovaisten pitää olla tarkkoina, eikä suhtautua kevytmielisesti asiaan.
Saarna meni perille.
Sainkin taas synnintunnon...
Kyllä sen hengen mukana lähtee matkaan myös kaikki kokemus ja arvomaailma sekä omat teot ja suhtautuminen - kaikki mikä minussa on ilman fyysisyyttä.
Ja tuo on se arvokas tai arvoton, jonka otamme lähtiessä mukaan.
Odotan jännityksellä ja uteliaisuudella lähdön hetkeä. Kuolemaa ei ole, vain ruumiimme mätänee ja muuttuu mullaksi.
Aion tehdä laajahkon tutkimusretken universumiin,, siellä hän liikutaan ajatuksen voimalla.
Jeesus tulee
Ei vaineskaa tuo tulekkaa. Pelkkää turhaa lupausta.
Opettele elämään tämän väistämättömän totuuden kanssa.
Viisas aloitus.
Mitä kuolemassa on miettimistä? Tietenkin jos on vaikka alaikäisiä lapsia tai muita vastuista muista, niin pitää varautua vakuutuksin yms keinoin siihen mahdollisuuteen, että oma elämä yllättäin loppuu, mutta muutenhan oma kuolema on muiden murhe. Kun on kuollut, niin mitään ei voi tehdä.
Elämässä riittää ihmettelemistä ja sitä miten elää tätä ainutkertaista elämää kannattaa pohtia. Ja ennen kaikkea siitä kannattaa nauttia.
Kuolema on tasapuolinen, siihen voit aina luottaa. Se tulee varmasti kaikille kerran ja lopullisena.
Mikäli sinulla on sinusta riippuvaisia ihmisiä, niin on kohtuullista ja huomaavaista valmistautua vaikkapa henkivakuutuksella.
Huomaan, että kun taas on ollut pitkään sairaana, niin ajattelee kuolemaa helpotuksena. Ei olisi enään hengitysvaikeuksia.
Silti voisi kuolla kun hengitys rohisee.
Siitä vaan.
Kukaan ei jäisi kaipaamaan.
totta https://tinyurl.com/2xjhrhmf
Typerää mitään jatkoaikaa maan päällä toivoa ku taivaan kirkkaus ja ilo Jeesuksen kanssa tulee.
Mietitkö kuolemaasi?
Kyllä,kun luin Roswellin alienin kuulutelu pöytäkirjan,kun ottivat vangiksi.
Kirja on mielenkiintoinen mutta aivan sairas kohtalo on meillä kuoleman jälkeen.
(jos näin onkaan)
Uskon ihan muuhun kuolemassa ja tämä kirja kyllä ärsytti ja vihaksi pisti..
Odotan jännityksellä. Sitten kiertelen universumissa katselemassa miten muilla maan kaltaisilla sivilisaatioilla eletään.
Sitten kun kyllästyttää palaan tänne rakkaalle maaplaneetallemme.
En ajattele kuolemaa, koska minulle minun kuolemani on ikuisesti pelkkä abstraktio. Minä en sitä koskaan sanan varssinaisessa mielessä koe. Kuolema kun on kaiken kokemisen loppu. Ainoa josta minulla ikinä tulee olemaan kokemusta on elossa oleminen.
Jokainen joka on joskus nukutettu tai pyörtynyt tietää, miltä tuntuu kun kaikki vain sammuu. Valot pois ja tuuti-lullaa. Kuolema on täsmälleen samanlainen sillä erotuksella että siit ei enää herää. Mutta eihän tajuttomaksi mennessäänkään tiedä, että näinkö tästä koskaan virotaan. Tietenkin jos ennen kuolemaa on kipuja ja tuskia, niin se on ikävä ja voi olla pelottavakin vaihtoehto, mutta siinä ikävää ei ole kuolema vaan ne kivut.
Elämä on elämistä varten ja kuoleman tärkein tehtävä on muistuttaa meitä, että elämä on rajallista, jokainen hetki on ainutlaatuinen ja juuri siksi ne ovat arvokkaita. Ikuisessa elämässähän kaikki olisi aika yhdentekevää.
En ajattele kuolemaa, koska minulle minun kuolemani on ikuisesti pelkkä abstraktio. Minä en sitä koskaan sanan varssinaisessa mielessä koe. Kuolema kun on kaiken kokemisen loppu. Ainoa josta minulla ikinä tulee olemaan kokemusta on elossa oleminen.
Minä ajattelen usein kuolemaa ja tiedän kokemuksistani,että se ei ole loppu !
Minä tunsin olevani elossa vaikka xxx. tapauhtui muutaman kerran.
Elämä on toki elämämistä varten ja kannattaa ottaa siitä irti kaikki varsinkin hyvä ja Rakkaus !
Jokaisen hyvän Rakkauden teon minkä teet,on askel kotiin..olkoon se pieni tai iso mutta se on totta !
Kun irtaudun kehostani joka jää mätänemään tänne maanpäällä lähden katselemaan Universumia. Kiinnostaa miltä muissa sivilisaatioissa puuhataan.
Lopulta sitä kuitenkin täytyy palata taas tänne omalle kotiplaneetalle. Jatkamaan siitä mihin joskus jäin.
Kuolemattomuuskuvitelmat ovat surullinen osoitus ihmisen rajattomasta omahyväisyydestä ja kyvyttömyydestä hyväyksyä kiistämättömia faktoja. Universumi on ollut olemassa yli 13 miljardia vuotta. Jos kuvittelet olevasi joku "ikuisuusolento", niin missä olit nuo ensimmäiset 13 miljardia vuotta? Ja oliko mukavaa vai pitkäsyttävää? Miksi kuvittelet, että et palaa siihen olemattomuuteen, jossa olet ollut ennen syntymääsi?
Jokainen meistä on psykofyysinen kokonaisuus, joka toimii tällä fyysisellä alustalla jota kutsutaan "kohoksi". Ei ole ihmistä ilman kehoa. Olemme hermoston, hormonien, aistiärsykkeiden jne muodostama kokonaisuus. Me tiedämme esimerkiksi erilaisista aivosairauksista, aivovammoista jne, että se mitä muistamme riippuu aivoista, kognitiiviset kyvyt hiipuvat aivojen rapautuessa, ihmisen luonne voi muuttua aivovamman seurauksena, esimerkiksi kilpirauhashormooni vaikuttaa siihen olemmeko aktiivisia vai flegmaattisia jne. Ja jokainen kai ymmärtää, että kaikki aistit ovat fyysisiä. Ilman silmiä (ja niihin kytkeytyneitä aivoalueita) ei näy, ilman korvia ei kuulee?
Mikä on siis "sielu", kun minuudestamme riisutaan muistot, aistit, ajattelukyky jne?
On se sielu olemassa. Jokaisella meistä on minätunne. Se minä on sielu. Kun hopealanka katkeaa sielu irtoaa ruumiista. Sielussa on tallella himomme, halumme ja muut taipumuksemme. Esim musikaalisuus joka näkyy mm. Ihmelapsissa jotka soittavat instrumenttia kuin vanhat mestarit jo kolmevuotiaana.
Mikään - ei yhtään mikään fatka viitaa siihen että on olemassa fyysisestä kehostamme irrallinen sielu. Kuvitelma kehosta irrallisesta sielusta on typerää taikauskoa.
Vertaus, sielu on ratsastaja, keho ratsu tai kehho on talo ja minä asuu siinä. . Ei se olekkaan irrallinen vaan sitten kun hopealanka katkeaa se irtautuu kehosta.
Kaikki toimii tällä "fyysisellä alustalla". Kun ruumis kuolee meitä ei enää ole. Sielu on alkeellista taikauskoa.
https://yle.fi/tekstitv/txt/894_0001.htm
🙄🙃
Kenenkään ei tarvitse miettiä kuolemaansa, jätetään se ulosottomiehen murheeksi kaikkine velkoineen ja vekseleineen.
T. Murehtimaton velallinen.