Sateista maanantaita,
Mulla olis tässä sellainen ajatus, tai ongelma, että miten Jeesus pitäisi käsittää? Kun itse olen miespuolinen, ja en ole "niitä" miehiä, niin miten Jeesus voisi olla minun ylkä, siis sulhanen? Mieluummin, jos itse saisin valita, toivoisin että Jeesus olisi ollut naispuolinen, tai että sitä voisi valita Marian.
Miksi Jeesusta kutsutaan "yljäksi"? Pitäisikö se ymmärtää niin että Jumalan edessä jokainen sielu on naispuolinen? Naisen asemassa? Onko Jumala ennenkaikkea neutri, vai onko hän isä? Miksi joissain apokryfeissä Jumalaa puhutellaan nimityksellä Isä-Äiti?
Haluaisin antaa itseni Jeesukselle kokonaan, aivan kokonaan, mutta ihmetyttää miten hänellä on sukupuoli. Gnostilaisissa kirjoituksissa mainitaan useasti että Jeesus on sukupuoleltaan androgyyni; halkaiskaa ruoko, ja siinä on Jeesus, yhdistäkää mies ja nainen, niin että siinä on molemmat, ja se on Jeesus. Ja sitten varoitellaan etsimistä muista ihmisistä sitä mikä on Taivaallista ja Puhdasta.
Jos Jeesus on "sana", niin tarkoittaako se vain Raamatun sanaa, UT ja Apostolien teot painotettuna? Vai tarkoittaa "sana" tässä yhteydessä jonkinlaista "kommunikaation ideaa", viestiä Jumalalta ihmiskunnalle siinä mielessä kuin enkelit ovat viestintuojia?
Onko Jeesus "valo", ja jos on, miten mun pitäisi nähdä tai uskoa tuohon valoon; missä kohtaa tätä kehoa tuo valo ilmenee? Onko se kirkas sädekehä pään ympärillä, vai onko se niinkuin tulinen järvi tuolla alhaalla, tai valtaistuin jonka päällä istua? Onko se valo kasvoilla, tai kuten Mooseksen kasvot valaisivat?
Minkä tyyppinen persoona Jeesus on; onko hän täällä asunnossa läsnä; onko hän valkoihoinen, tai jonkun muun rotuinen? Onko pitkät kutrit? Valkoinen viitta, ja pari lammasta jaloissa? Eikö nämä ole mielikuvitusta vaan nämä tälläiset? Joskus ajattelin että Jeesus on meissä ihmisissä, siis Jeesus minussa, onko tämä liian uskallettu ajatus?
Eilen kuljin rauhattomana ympäriinsä ja etsiskelin jonkinlaista selvyyttä, ja menin olohuoneeseen, ja humahti sellainen hiljaisuus vastaan. Oliko Jeesus tuossa hiljaisuudessa? Jos tulee mieleen joku raamatunkohta, noon onko Jeesus siinä? Miksi minun on niin vaikea nähdä Jeesusta ihmisissä jotka vakuuttavat olevansa "uudestisyntyneitä kristittyjä"? Miksi mun usko ihmisiin on lähes kuollut? Olisko mahdollista löytää avarakatseista uskovaistyttöä tästä maailmasta, vai toivonko taas liikoja?
Pitäisikö vaieta, ja olla kuin muumio haudassa? Voinko olla itseni, vai pitäisikö katsoa muista ihmisistä mallia, ja valita joku, ja yrittää olla kuin hän? Pitäisikö uskoa ihmisiin? Tai luottaa? Tuntuu etten luota paljon kehenkään; ihmiset tuntuu kummallisilta, yleensä en tajua mitään. En jaksaisi pelleillä, enkä jankuttaa, enkä palloilla turhaan tässä maailmassa, haluaisin kuulla reiluja vastauksia kysymyksiini, halauisin että minullakin olisi oikeus toivoa, ja olla olemassa, ja oikeus hengittää. Miksi kaikkien ihmisten pitää usein olla niin samanlaisia, edustivatpa nämä sitten millaista katsomuskantaa tahansa. Olenko ainoa kaltaiseni ihminen tällä maapallolla, ja jos olen niin miten se on mahdollista? Miten en oikein pysty uskomaan jos joku väittää olevansa "sielunveljeni"? Eikö voisi vaan olla reilusti erilainen? Onko ymmärrys mahdollista? Sellainen ymmärrys joka ei perustu ennakkoluuloihin, leimaamiseen, ulkolukuun, ja "mä tiedän tuon jo"-asenteeseen?
Voiko ihmisen mieli olla tyhjä, ja silti täysi? Ja jos olen erilainen, niin tekeekö se minusta automaattisesti "mielenterveyshäiriöisen"? Onko minulla ongelma? Miksi ihminen ei saisi rakastaa sanoja, ja paljoutta?
Niin paljon sumua, kysymyksiä, eikä yhtään vastausta. Ei puhtautta, ei viattomuutta, ei kirkasta vuoripuroa.
Mulla olis tässä sellainen ajatus, tai ongelma, että miten Jeesus pitäisi käsittää? Kun itse olen miespuolinen, ja en ole "niitä" miehiä, niin miten Jeesus voisi olla minun ylkä, siis sulhanen? Mieluummin, jos itse saisin valita, toivoisin että Jeesus olisi ollut naispuolinen, tai että sitä voisi valita Marian.
Miksi Jeesusta kutsutaan "yljäksi"? Pitäisikö se ymmärtää niin että Jumalan edessä jokainen sielu on naispuolinen? Naisen asemassa? Onko Jumala ennenkaikkea neutri, vai onko hän isä? Miksi joissain apokryfeissä Jumalaa puhutellaan nimityksellä Isä-Äiti?
Haluaisin antaa itseni Jeesukselle kokonaan, aivan kokonaan, mutta ihmetyttää miten hänellä on sukupuoli. Gnostilaisissa kirjoituksissa mainitaan useasti että Jeesus on sukupuoleltaan androgyyni; halkaiskaa ruoko, ja siinä on Jeesus, yhdistäkää mies ja nainen, niin että siinä on molemmat, ja se on Jeesus. Ja sitten varoitellaan etsimistä muista ihmisistä sitä mikä on Taivaallista ja Puhdasta.
Jos Jeesus on "sana", niin tarkoittaako se vain Raamatun sanaa, UT ja Apostolien teot painotettuna? Vai tarkoittaa "sana" tässä yhteydessä jonkinlaista "kommunikaation ideaa", viestiä Jumalalta ihmiskunnalle siinä mielessä kuin enkelit ovat viestintuojia?
Onko Jeesus "valo", ja jos on, miten mun pitäisi nähdä tai uskoa tuohon valoon; missä kohtaa tätä kehoa tuo valo ilmenee? Onko se kirkas sädekehä pään ympärillä, vai onko se niinkuin tulinen järvi tuolla alhaalla, tai valtaistuin jonka päällä istua? Onko se valo kasvoilla, tai kuten Mooseksen kasvot valaisivat?
Minkä tyyppinen persoona Jeesus on; onko hän täällä asunnossa läsnä; onko hän valkoihoinen, tai jonkun muun rotuinen? Onko pitkät kutrit? Valkoinen viitta, ja pari lammasta jaloissa? Eikö nämä ole mielikuvitusta vaan nämä tälläiset? Joskus ajattelin että Jeesus on meissä ihmisissä, siis Jeesus minussa, onko tämä liian uskallettu ajatus?
Eilen kuljin rauhattomana ympäriinsä ja etsiskelin jonkinlaista selvyyttä, ja menin olohuoneeseen, ja humahti sellainen hiljaisuus vastaan. Oliko Jeesus tuossa hiljaisuudessa? Jos tulee mieleen joku raamatunkohta, noon onko Jeesus siinä? Miksi minun on niin vaikea nähdä Jeesusta ihmisissä jotka vakuuttavat olevansa "uudestisyntyneitä kristittyjä"? Miksi mun usko ihmisiin on lähes kuollut? Olisko mahdollista löytää avarakatseista uskovaistyttöä tästä maailmasta, vai toivonko taas liikoja?
Pitäisikö vaieta, ja olla kuin muumio haudassa? Voinko olla itseni, vai pitäisikö katsoa muista ihmisistä mallia, ja valita joku, ja yrittää olla kuin hän? Pitäisikö uskoa ihmisiin? Tai luottaa? Tuntuu etten luota paljon kehenkään; ihmiset tuntuu kummallisilta, yleensä en tajua mitään. En jaksaisi pelleillä, enkä jankuttaa, enkä palloilla turhaan tässä maailmassa, haluaisin kuulla reiluja vastauksia kysymyksiini, halauisin että minullakin olisi oikeus toivoa, ja olla olemassa, ja oikeus hengittää. Miksi kaikkien ihmisten pitää usein olla niin samanlaisia, edustivatpa nämä sitten millaista katsomuskantaa tahansa. Olenko ainoa kaltaiseni ihminen tällä maapallolla, ja jos olen niin miten se on mahdollista? Miten en oikein pysty uskomaan jos joku väittää olevansa "sielunveljeni"? Eikö voisi vaan olla reilusti erilainen? Onko ymmärrys mahdollista? Sellainen ymmärrys joka ei perustu ennakkoluuloihin, leimaamiseen, ulkolukuun, ja "mä tiedän tuon jo"-asenteeseen?
Voiko ihmisen mieli olla tyhjä, ja silti täysi? Ja jos olen erilainen, niin tekeekö se minusta automaattisesti "mielenterveyshäiriöisen"? Onko minulla ongelma? Miksi ihminen ei saisi rakastaa sanoja, ja paljoutta?
Niin paljon sumua, kysymyksiä, eikä yhtään vastausta. Ei puhtautta, ei viattomuutta, ei kirkasta vuoripuroa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Noin paljon mielekkäitä kysymyksiä
ja ei oikeasti(ko) yhtään vastausta itseltäsi?
Yksinäisyys on olennaista, erillaisuus on sallittua ja toivottavaa--> se antaa perspektiivin,,olihan Jeesus "puusepän poika" Nasarettilainenkin erillainen kuin muut,,positiivisessa muodossaan.
Mainitset ei-kaanoniset kirjoitukset joiden kuva Jeesuksesta on aioonimainen,,siis maailmankaikkeudellinen perus-ajatus(mainen), Ikuisen Voiman yksi muoto--> joka tuli lihaan hetkeksi asumaan saadakseen aikaan "herätyksen" tiedon tasolla ja tästä tietysti tiedon siirtymisen käytännön elämään--> tekoihin.
Jeesus puhuu näissä ei-kaanon teksteissä kyllä hämmentävästi siitä kuinka Hän tekee/kaikkien pitää muuttua/kaikista lopulta tulee hengellisessä mielessä "miehiä"--> se viittaako tämä teksti negaatiossa naisellisuuden maan läheiseen(synnyttäjä) ja eläimelliseen ominaisuuteen vai mihin jää epäselväksi.
Jeesus Kristus minun ajatuksissa on Tiedon Tuoja ja "maailmojen halki kulkija" joka ensimmäisenä kulki lihasta hekimaailmaan ja takaisin,,Hän on siis yhdeltä osaltaan Saattaja meidän herkille sieluillemme kun erkanemme tästä olevaisuudesta.
Tärkein Hänen tehtävänsä oli tuoda Tieto ihmisessä asustavasta "Jumalaisesta Sirusta" ja siitä että tässä kaksijakoisuudessa on myös vahva "varjo",,eli eläin "karvaton apina" (niin kuin Mörri lanseerasi,,missä Mörri muuten luuraa?) ja opetusta siitä mikä Voima on ainut varma pohja joka vie totuuden ja salaisuuksien lähteille ja auttaa meidät voittamaan "alastoman apinamme".
Auttajana Kristus on vertaansa vailla muutenkin kuin ylöskirjattujen kertomusten muodossa,kun ihminen sisäistää Kristuksen Rakkauden tulee Hänestä opettajansa kaltainen,,opettja ei siis lopulta ole enemmän kuin oppilaat vaan saamme saman Voiman avuksemme ja olemme myyös itse kykeneviä vaeltamaan itsenäisesti,,se että Kristus on "täyttänyt" sen puutelistan kohdat omalla avullaan..eli "kaikesta on jo maksettu" vapauttaa meissä paljon positiivisia voimia Kristus-Rakkauden ilmentämiseen kaikilla elämän-alueilla.
Eli puhdista mielesi "vuoripuroksi" josta me muutkin voimme ammentaa rakkaudellista tietoasi ja kokemustasi ja ole väsymätön Kristuksen tärkeimmä sanoman ja opetuksen nimittäin Rakkauden viljelemisessä,,niin lopulta kaikki aukeaa ja opit tuntemaan Itsesi/Syvimmän Olemuksesi ja saat rauhan(tai Tiinankin) elämääsi.
Jumpe mikä vastaus,
Kävin äsken postissa ja kävelin metsän halki, ja mietin kysymyksiäni, jotka jo tuntui kaatuvan niskaan. Luulen että kirkkaan vuoripuron samentaa tämä leegio ampiaisia mun aivoissa, eli mitä "muut ihmiset" sanovat(ovat sanoneet). Luulen että tunnen ihmiskunnan tällaisena kieppuvana raskaana painona ohimoilla.
Syytän usein ihmisiä siitä että he pitävät rakkautta halpana, pettävät sen, tai pettävät itsensä pitämällä rakkautensa siementä halpana; harva näköjään kunnioittaa itseään seksuaalisessa mielessä, joko ollaan lyhytjänteisiä ja rakastaetaan koko maailmaa, tai sitten kielletään koko se juttu mikä musta tuntuu että on se pohjimmainen ja tosin Jeesus-identifikaatio.
Tästä rangaistuksena hämähäkit syöksyy kimppuuni ja syö lihaani, ja tunnen kitiinin rapinan siinä missä pitäisi olla pelkkää pehmeää ja suloista. Leonard Cohen väitti elämänkerrassaan että Jumala ei millään muulla tavalla tulisikaan sielun luo, kuin ahdistuksen paineena.
Mörri ei muuten missään luuraa, vaan on aika tietoisena tässä, ja häntä heiluen, silmät kirkkaina, sydän lapsenuskoa ja hymyä täynnä.
Enhän mä mikään "minä" sinänsä kyllä ole vaan kuka tahansa teistä, perusihminen, arkontti. Ja joo, totta, Jeesus oli ihan yhtä poikkeava muusta ihmiskunnasta kuin tunnen itseni olevan, jos katsoan itseäni itseni ulkopuolelta.
Mutta miksi niin MUSTA, sitä ihmettelen. Luoja varjele tätä mustaa kuoppaa, keuhkot mustuutta täynnä. Kerran olin Jeesuksen kanssa tässä hahmossa ja istuimme viereikkäin ja Jeesus nosti sormensa, ja näin kuin verhon, tai liekin, mutta se liekki ei valaissut, vaan imi valon itseensä, se oli aukko joka repäistiin maailmankaikkeuden rakenteen läpi, ja kysyin Jeesukselta että "miksi silmissäni pimenee, miks näen mustan aukon aukeavan sormesi ympärille?" Hän katsoi kiinnostuneena, ja sanoi: "Näit ensi kertaa Äidin, Hän on väriltään Musta, pitch black. " Ja mua alkoi pelottamaan, alaselän lihaksia kouraisi ja kylmäsi ja meinasin juosta pihalle.
Miten voin mustuuteni jakaa ihmiskunnan kanssa joka koostuu enimmäkseen iloisista ja huolettomista veikoista, ihmiset odottaa leipää, en anna edes kiveä, annan Pimeyden. Sihisen kuin käärme, murisen kuin susi... miks hämmästyitte säikähtäin.... miks paholaiseksi mua kutsuitte, tai tavalliseksi ihmiseksi, kun en kumpaakaan ole...
Ajattelin että oon jonkinlainen vysotski-aiooni(of Anatolian origin?), katujen trubaduuri, toisen tulemisen apostoli, mä pelkään sanoa näitä ihmisille, kun jos sanon, niin ne raivostuu koska niiden Mörri ei ole näinkään tiedostettu ja integroitu.
Joskus meitä on kolme: anima, animus ja rakkaus, olisko se vuoripuron alkulähde siinä; just to elevate these to divine status? Siitä mä laulan, mutta ei Tiina ymmärrä...
jep-jep, voihan vinde,
Tuijotin itseäni äsken vessan peilistä, ja ihmettelin mistä tämä tarkoituksettomalta ja määrättömältä tuntuva tuska. Seemingly insane. Sain jonkinlaisen vastauksen sitten muistin kätköistä: Ristin Johannes ja sielun pimeä yö: http://www.helsinki.fi/~erjanti/lehti/Pimea.html
Henkinen kuherruskuukausi on siis loppu, ja ny alkoi aviolliset riidat? En tiedä olenko yksin valmis tähän, ennemmin raavin seiniä vaikka… Ja mä kun ruukkasin nauraa kun Jeesus kuvaili Jumalaa ”sutena” tai ”tiikerinä”; nyt olen suden kanssa tässä asunnossa, se loikkii huoneesta toiseen, ja hyppii seinille… Majesteettisinta jutussa on että olen ihan yksin sen kanssa; en voi kertoa kenellekään, ei mitään toivoa jakaa kokemusta kenenkään ihmiskunnan jäsenen kanssa.
Sitten vähän rauhoitun, keitän kahvia syön kermakaramelleja. Kerin auki muistin rullia… otin kuvan kerran kynsien jäljistä, yep; this cat has claws: Lion in Attic Jan2004 013 (ed.rekisteröitymisen perustelut uteliaisuudelle): http://photos.groups.yahoo.com/group/hyperborean_secrets/vwp?.dir=/&.src=gr&.dnm=Lion in Attic Jan2004 013.jpg&.view=t&.done=http://photos.groups.yahoo.com/group/hyperborean_secrets/lst?&.dir=/&.src=gr&.view=t
Mutta kun katsoo tuohon mustaan stalaktiittiin, niin se ikään kuin nesteytyy. Tuska on ehkä oman egoni, aatmanin hiljaa hiiltyvä reaktio kun lyijy hiljalleen sublimoituu nektariksi. Kaikki illuusiot ihmisistä, ja mahdollisesta ihmisavusta sulavat pois. Jää paljas Jumaluus, herooinen maisema, missä kotkat kiitävät. Paljasta, kuhertelut on poissa. Mulle tuskallisin itsepetos oli että uskoin miehen ja naisen väliseen rakkauteen; ajattelin jopa että se on elämässä korkeinta. Pelkäsin yksin jäämistä. Mä olen lellitellyt itseäni; paras syödä tästälähin totuuden kovaa näkkileipää. Ei ole olemassa mitään Tiinaa, ellei Tiinalla ole vastaavaa suhdetta Mörkkiin, ja edellyttäen että Tiinasta on ollut edes jotain vastusta…
Kerran kysyin Jeesukselta että mitä jos tavallinen, normaali ihminen joutuisi kohtaamaan Jumalan, niin hän vastasi että ihmiset tulevat kaikki joutumaan paniikkiin, siitä ei ole epäilystäkään. Ihmisessä on niin kovin vähän omaa itseä jäljellä.
Sitten vielä: mystinen kokemus ei ole mahdollista ilman Jeesusta, Jeesuksen läsnäoloa ja tunnistamista.
Ja vielä: musta tuntuu että yhdessä hampaassa on reikä. Harmi…. En mä koe että itselläni on vastauksia, vastaus tulee aina jostain….
jostain syystä tuli olotila,kuin olisin katsellut maraton juoksua,sekuntti kellon raksuttaessa aina,aina,ja loputtomasti.juoksuradan laidalla ihmiset katsomassa ja arvioimassa kuinka juoksijan käy.yleisön joukossa jeesus kristus tarjoamassa elävää ja virkistävää vettä,väsyneelle ja janoiselle urheilijalle.ojentaen ja ottaen vastaan ilman suoritusta,juuri sellaisena ihmisenä kuin jumala on hänet rakentanut.rakkautta,toivoa,mielen rauhaa,tasapainoa,iloa,onnistumisen riemua ja suunnatonta iloa kun on vapaa ,rakastettu ja hyväksytty.olet kuka tahansa ja missä tahansa.jeesus kristus ilmenee monella tavalla,sanassa,hengellisissä lauluissa,rukouksessa,arjen keskellä.kirkkaana ja synnittömänä,täydellinen.vanhasta vaate kerrasta tulee uusi luomus,kristus jeesus vaatturina.
kirje roomalaisille 8: 15-17.kirje roomalaisille 10;5-17. etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.jeesuksen täydellistä rakkautta sinulle ja levollista sydämen tasapainoa herrassa jeesuksessa.kaikkiin kysymyksiin,mitä esitämme herralle,hän vastaa taivaallisen tahdon mukaan.me ihmiset vajavaisia astioita,uskossa kylliksi ravintoa.toivon sinulle ja kaikille kristuksen rauhaa,iloa ja ymmärrystä.
>>Luulen että kirkkaan vuoripuron samentaa tämä leegio ampiaisia mun aivoissa, eli mitä "muut ihmiset" sanovat(ovat sanoneet).>Leonard Cohen väitti elämänkerrassaan että Jumala ei millään muulla tavalla tulisikaan sielun luo, kuin ahdistuksen paineena. tieto lisää tuskaa,,kysymykset sinkoilevat tyhjyyteen,,"miksi henkiset zombit eivät herää eloon,,miten aikuisen kasvoinen syklilapsi voi hallita kaikkea olennaista ja miksi en jo pääse omieni luokse sinne missä ajatus kohtaa ja nousemme olevaisuuden merestä kuin pieni aalto nostaen päätään ja taas painuen luovaan liikkeeseen"?
>>Mutta miksi niin MUSTA, sitä ihmettelen. Luoja varjele tätä mustaa kuoppaa, keuhkot mustuutta täynnä. Kerran olin Jeesuksen kanssa tässä hahmossa ja istuimme viereikkäin ja Jeesus nosti sormensa, ja näin kuin verhon, tai liekin, mutta se liekki ei valaissut, vaan imi valon itseensä, se oli aukko joka repäistiin maailmankaikkeuden rakenteen läpi, ja kysyin Jeesukselta että "miksi silmissäni pimenee, miks näen mustan aukon aukeavan sormesi ympärille?" Hän katsoi kiinnostuneena, ja sanoi: "Näit ensi kertaa Äidin, Hän on väriltään Musta, pitch black. " Ja mua alkoi pelottamaan, alaselän lihaksia kouraisi ja kylmäsi ja meinasin juosta pihalle.>Joskus meitä on kolme: anima, animus ja rakkaus, olisko se vuoripuron alkulähde siinä; just to elevate these to divine status? Siitä mä laulan, mutta ei Tiina ymmärrä...
>>Mulle tuskallisin itsepetos oli että uskoin miehen ja naisen väliseen rakkauteen; ajattelin jopa että se on elämässä korkeinta. Pelkäsin yksin jäämistä. Mä olen lellitellyt itseäni; paras syödä tästälähin totuuden kovaa näkkileipää. Ei ole olemassa mitään Tiinaa, ellei Tiinalla ole vastaavaa suhdetta Mörkkiin, ja edellyttäen että Tiinasta on ollut edes jotain vastusta…
Kerran kysyin Jeesukselta että mitä jos tavallinen, normaali ihminen joutuisi kohtaamaan Jumalan, niin hän vastasi että ihmiset tulevat kaikki joutumaan paniikkiin, siitä ei ole epäilystäkään. Ihmisessä on niin kovin vähän omaa itseä jäljellä.
Message to Gigul from planet 216:
No näytä puhdas E. ?
Sun sanoissa on kiva lainehdinta, ja jotkut aallonharjat yhtyy toisiinsa. Sanat on tällaisia, kuin vesi, kuin tuuli, nousevat ja vaipuvat; ja meissä on joku toinen, suurempi, pelottavampi voima.
Isä?
Joskus inkkarit sanoo, ettei kukaan ihminen ole täydellinen toista vastakkaista voimaansa. Yleensä tällä tarkoitetaan miesnainen ilmentymää. On feminiininen ja maskuliininen voima. Minusta tämä tarkoittaa JesusMaria-juttua. Tavallaan voidaan sitten näin puhua Mariasta, mutta sama energiahan sitten tavallaan voi hänen kauttaan vaikuttaa kuin hänessä olisi Jeesus. Ja jos ajatellaan että joku ihminen on täydellinen, hän on sekä nainen että mies, maskuliinen ja feminiininen.
Ja mistä sen tietää vaikka Jeesus tulee viimeisinä päivinä tänne jälleensyntyneenä naisen ruumiissa? Ei sellaistakaan voi sulkea kokonaan pois.
>>Ja jos ajatellaan että joku ihminen on täydellinen, hän on sekä nainen että mies, maskuliinen ja feminiininen. muuttuu koko sisäinen olemuksemme ja psyykkeen sisäinen kovin ydin Itse alkaa esille tulollaan tekemään meistä kokonaista,,ei siis enää miestä/naista vaan Syvin Olemuksemme voittaa eläimellisyyden ja Animuksen ja Animan hallitsevat piirteet.
Positiivista on se että eheydymme ja jos samalla pääsemme luonnollisesti elämän-tilanteeseen jossa lähempiemme osalta,,siis vaimon tai miehen tai isästä tai äidistä miehen ja naisen mallia hakevien lapsien osalta pääsemme kivuttomasti yhdessä kasvaen eteenpäin on tilanne hyvä.
Sillä muuttumisemme eläimellisestä henkisemmiksi voi haitata monia maallisia toimia,esim.sukupuolisuus tarve/halu vähenee eläimellisyyden vähentyessä piirteissämme,,myös agressiivisuuden väheneminen voi haitata eläimellisessä olevaisuudessa pärjäämistä koska maailman toiminta-mallit eivät ole yhteneväiset henkisen kasvun tielle lähteneiden ajatusten ja toiminta tapojen kanssa.
>>Joskus inkkarit sanoo, ettei kukaan ihminen ole täydellinen toista vastakkaista voimaansa.>Ja mistä sen tietää vaikka Jeesus tulee viimeisinä päivinä tänne jälleensyntyneenä naisen ruumiissa? Ei sellaistakaan voi sulkea kokonaan pois. siis Kristus ei ole sukupuolellinen olento Hänessä on kaikki aivan kuten Aadamissa oli kaikki fyysisesti,,, Kristus on Ikuinen Voima Eläväksi tekevä ensimmäinen luoduista sieluista jolla siksi on erikois-asema Korkeimman suhteen Hän on Esikoinen.
>>Ja mistä sen tietää vaikka Jeesus tulee viimeisinä päivinä tänne jälleensyntyneenä naisen ruumiissa?
Kuinka Jeesus olisi ymmärrettävä ylkänä?
Tuo on vertaus joka ilmentää sitä rakkauden määrän voimaa jolla Jeesus rakastaa morsiusseurakuntansa yksilöä. Rakkauden olemushan on täydellinen. Maalliseen rakkauteen kuuluu myös lisääntyminen, se on kuitenkin kovin pientä taivaallisen lopullisen rakkauden rinnalla.
Etsit mielikuvaa millä tasolla voisit ajatella sinua rakastavaa Jeesusta, ajattele häntä vain rakastavana Jumalana, jonka kautta olet tullut tänne; onko sinulla uuttatestamenttia?(Joh. 1 1:5) On vähän ajatella häntä ystäväksi, sillä hän on täydellinen, on vähän ajatella häntä kaveriksi, sillä hän on korvaamaton, on vähän ajatella häntä vanhempana sillä hän kasvattaa sinua ikuista elämää varten.
Kun etsikkoaikasi vie sinut jälleen pohtimaan Jeesusta, nyt seuraavan kerran polvistu lattialle, ajattele että polvistut Jeesuksen edessä, sillä Hän on siinä, sano hänelle: Jeesus tulisitko Jumalakseni, antaisitko minulle kaikki syntini anteeksi ja ottaisitko minut omaksesi sinun ikiaikaiseen liittoosi. Haluan seurata sinua.
Hieno vastaus. Tarkoitatko Joh. 1:1-5? Mä luin vahingossa Joh. 1:15; "sillä hän on ollut ennen kuin minä", ja kun lukee eteenpäin, Johanneksen vastaus syytöksiin on kiva: "Minä olen huutavan ääni erämaassa.."
Tuntuu luonnolliselta ajattella Jeesusta ystävänä, ja veljenä; vanhempana veljenä.
"Ikiaikainen liitto" vähän hämmentää, tarkoittaa se sitä morsiusmystistä kammaria, mistä Pyhä Bernhard puhui keskiajalla? Joskus kun ...en oikeastaan rukoile, ei mulla tunnu olevan mitään pyydettävää Jumalalta, niin tuntuu että odottaa "henkikastetta", ..tai edes jonkinlaista kastepisaraa, joka vihmoisi tätä tomumajaa parempaan kuntoon...
Mulla on usein aika mystisiä kokemuksia, lähes päivittäin; en ota niihin mitään kantaa, yritän vaan ottaa mitä tulee. tänään iltapäivällä tuntui kuin jokin paine olisi hellittänyt takaraivosta, ja sitten tuntui sellainen humahdus, ja takaraivossa räjähti kuin pommi, ja se oli silkkaa autuutta, ekstaasia, kirkasta valoa, rakkautta, kuin maallinen seksi ja miehen ja naisen välinen rakkaus mutta tiivistettynä, ja tuntui että aivot kylpi tuossa: tai kuin Jumala olisi huljutellut hetken aivoja jonkinlaisessa elävässä vedessä. Se kirkasti olemusta, mutta samalla tuli haikea olo, kun haluaisi portit ihan auki, ja koko ajan. Miksi Jumala näyttää tällätavalla vain väläyksiä? Toisaalta tuo väläys on juuri sen suuruinen, että tunsin että en tarvitse mitään, en tätä maailmaa, enkä ihmisiä, en ihmishyväksyntää enkä ihmisymmärtää, vaikka olisi suloista tietty jakaa tuo rakkaus.
En tiedä. Arvelluttaa... historiassa kaikki "hyvät tyypit" on aina poltettu roviolla, nitistetty, John Lennoninkin ne ampui, kun hän meni puhumaan että "kaikkien pitäisi rakastaa toisiaan". Olisi helpompi kait olla pahis.
Mutta mitä Jumala on suunnitellutkin, niin tottakai taivun Isän tahtoon.
Joo just tota kohtaa Johanneksessa tarkoitin, sinulla tuntuu olevan raamattu ja käytössäkin on.
Ikiaikaisella tarkoitin elämää iankaikkisuudessa, se on meidän varsinainen elämänmuotomme, tässä maailmassa me olemme kuin maaäidin kohdussa kohti syntymää oikeaa kotimaatamme kohti.
Miten ymmärrät rukouksen? Kun meillä on kiireinen aika elämässä on työ ja perhe hoidettavana monasti ajan puutteen vuoksi jää rukouselämä juuri tällaisten peruspyyntöjen ja todellisten ongelmien perille viemiseen. Kaikella on aikansa ja Jumalan säätämyksen mukaan meidän on työtä tehtävä leipämme ansaitaksemme, rajalliset ovat vuorokauden tunnit kun perhekin olisi pidettävä tyytyväisenä.
Kun elämä antaa myöten, aikaa jää enemmän alkaa usein rukouselämäkin syvenemään uskovan elämässä. Rukous on yhteydenpitoa Jumalan kanssa. Jeesuksen kautta pelastuttuamme meillä on yhteydenpitotarve Taivaallisiin ja pelkkä anominen voi ihan huoletta muuttua "päiväkirjaksi" neitseestä syntyneen ja vuoksemme verensä vuodattaneen Kristuksen kanssa.
Minun kokemukseni yhteydestä Kristukseen on, ettei hän väsy eikä torku niinäkään päivinä kun haluan pitää luurin kaikenaikaa auki.
Hän on todellinen vanhempi, joka ei ikäänny milloinkaan sanomaan, että sinähän olet jo aikuinen. Vaikka aloittaisit aamu viideltä ja lopettaisit ilta kahteentoista taivaan päässä luuria ei pitkästytä ja haukotella koskaan. Itseasiassa tilanne on juuri päinvastoin, mitä enemmän olet yhteydessä Jeesukseen, sen enemmän koet läheisyyttä. Kun tulee taas päiviä ettet olekaan pitänyt yhteyttä, sinulle tulee ikäänkuin sellainen taivasikävä Suurta Jumalallista Karismaa kohtaan. Se on molemminpuolista kaipausta, Jeesuskin katselee missä minun rakkaani nyt puuhastaa.
Mystisiä kokemuksia on varmaankin kaikilla jotka ovat Jeesuksen hengessä kohdanneet. Niillä on oma merkityksensä kehityksemme ja mitä ilmeisemmin puhdistumisemme kanssa. Elämää on hyvä jatkaa tutustumalla Jeesuksen opetuksiin ja kuuntelemalla Pyhän Hengen viisautta.
Sinä voit iloita siitä, että Jeesus näyttää valmistavan sinua. Hänellä on kuitenkin ihan oma aikataulu, joka ei ole laadittu hänen muiden kiireittensä vuoksi vaan sinun kasvusi mukaan. Onhan hienoa, että Jumala näyttää sinulle "Isän maita" eikö olekin? Kuitenkin sinä olet vielä alaikäinen tulevaisuudessa kaiken omistaja.
Tiedän että Jumala antaa välähdyksiä suuresta tulevasta ja siitä jää niin kauhea koti-ikävä, niin suuri Jumalan luo kaipaus, voi tulisit nyt Herrani pian etkä enää viivyttelisi...pleace...sielua ahdistaa ja kyyneleet valuvat suuresta ikävästä ja kotikaipuusta. Jumala tutkii mitä meissä on.
Oletko muuten koskaan pyytänyt syntejäsi anteeksi Jeesukselta? Jos et niin nyt rupeisi olemaan aika. (sit pien vinkki, kun olet saanut anteeksi sano se pieni sana: Kiitos)
Ylistys Jumalalle - Kiitos Jeesus
En tiedä tuttan,
Yhtäkkiä alkoi tuntua että meillä on niin eri suhde Häneen. En kehtaisi alkaa kaverilta alkaan "pyytää syntejä anteeksi", pyysin Isältä anteeksi, yleensä olen ihan hengen hädässä miten Isä reagoi. joskus pelkään että isä on vihainen mun nettikirjoitteluista, vaikka kirjoittelusta nautinkin, niin usein "vitosvaihde" saa maisemat vilisemään...Joku vuosi sitten kyselin jeesukselta KOKO AJAN, että "oletko vihainen mulle, annatko anteeksi", ja tunsin että Hän kärsi kun en pystynyt uskomaan itseeni.
Kerran olimme Jeesuksen kanssa kaupassa, ja onnistuin kadottamaan Jeesuksen hanskan; vasta seuraavana aamuna hän löysi sen oven välistä, ja nauroi ihan kippurassa. sanoin että sinä olet pelkkä pilailija ja sekopää; mihin hän vastasi että sellaista tämä on.
Joskus tuntuu turhalta lukea 2000v vanhaa Jeesusta, kun on puhunut v.2005 mallisen Jeesuksen kanssa. Olenko ainoa joka on tehnyt "päivityksen"? Jeesus on tullut takaisin, eikö kukaan ole kuullut?
Meillä ei taida kultaseni olla eri suhdetta Häneen, ei neitseestä syntyneeseen Jumalan poikaan, joka kuoli meidän syntiemme vuoksi Golgatalla, jonka veri on merkkinä meidän vapaudestamme ole kuin yksi suhde yksi tie. Se on syntien anteeksi pyytäminen ja saaminen parannannuksen tekeminen elämässään, hänen veren puhdistuksensa omassa elämässämme.
Minä toivon, että olet kiinnostunut tästä Jeesuksesta todella ja varmaan oletkin. Tutustu lisää raamattuun ja etsi tätä todellista Jeesusta, nimittäin mikäli et ihan pelkästään vedätä minua, vaan olet osittain halukas Jeesuksen seuraajaksi jätä kaikki muu leikkiminen henkivaltojen kanssa, kultaseni sinä et pärjää niille ne ovat pilanneet ihan tarpeeksi monen ihmisen elämän.
Pyysin Jeesukselta sanaa sinulle ja sain tällaisen kohdan, älä kysy miksi, sillä Jumala tekee työtään eikä selittele tekemisiään minulle.
Jeremia 2:12-13. Sinulla on raamattu lue ja pyydä Jeesusta elämääsi.
Olis kaunista jos ihmiset rakastaisivat toisiaan, mutta eihän sellaista ole...
Ihmettelen että missä kohtaa ja miten olen "leikkinyt pimeyden henkivaltojen" kanssa? Tämä on sellainen perusfraasi mihin kristittyjen uskovaisten kanssa palataan.
PIMEYS.
Oletetaanko minun nyt reagoivan ja juoksevan kuin päätön kana lukemaan okkultismia ja mustaa raamattua, ja ripustamaan pentagrammeja ja väärinpäinristejä seinilleni?
Oletetaanko mun reagoivan VALOONNE näin?
Pimeys ja valo, kultaseni, ovat toisinpäin.
Ei minussa ole rakkautta, minun rakkauttani en suosittele etsimään. Minussa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että Jeesus on minut pelastanut, eikä sekään hyvä-polo ole minusta vaan Jeesuksesta.
Hieman ennen lopettamistani tämän dialogin suhteen haluaisin nostaa eteesi tuon lauseesi:
"Tämä on sellainen perusfraasi mihin kristittyjen uskovaisten kanssa palataan."
En kommentoi nyt tätä, mutta huomaatko, että on kysymyksessä toistuva tilanne. Jos tämä vihastuttaa sinua kiitän siitä Jeesusta, sillä se vie sinua lähemmä totuutta. Totuutta salatuimpaan saakka Jumala haluaa....
Lue raamattua ja rukoile. Hae Totuutta ja kun se tulee vastaa hyväksy se ehdoitta. Vain Jeesuksen veren kautta löydät puhtauden lähteen. Kun rukoilet pyydä Jeesusta sydämeesi, kerro hänelle että uskot Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan poikaan, joka sikisi Pyhästä Hengestä. Jeesukseen joka syntyi neitsyt Mariasta ja kärsi ristin kuoleman, Jeesus ristiin naulittin hän kuoli ja hänet haudattin, mutta Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella josta on tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleitakin.
Veressään on valtava voima, voima rakkauden....
Näihin sanoihin lopetan tämän ketjun.
Siunattua kesää sinulle toivoo Tuttan