Sen sijaan että keskittyisimme siihen

mikä hengellinen sanoma Jeesuksen sanoissa evankeliumeissa on tai mitä hän käskee niissä tehdä, joskus on hyvä ottaa askel taaksepäin ja katsoa mitä evakeliumeissa tapahtuu. Niissä kerrotaan kuinka Jumala tuli kutsumaan kansaansa Israelia kääntymään takaisin hänen luokseen. Kerrotaan niistä dramaattisista tapahtumista jotka Jumalan ja hänen kansansa välillä tapahtui. Kuinka Israel torjui Jumalansa ja naulitsi, yhdessä pakanain kanssa, hänet lopulta ristille. Jeesuksen sanat evankeliumeissa on pääasiassa vuoropuhelua hänen ja Israelin välillä. Jumalan Kuningaskunnan maanpäällinen keskus tulee olemaan Israel, ja niin se olisi ollut jos Israel olisi Kuninkaansa huolinut. Jeesus tarjosi itseään kuninkaaksi Israelille. "Jumalan valtakunta on tullut lähelle", tarkoittaa ainakin sitä, että Kuningas on tullut lähellä. Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät julistaneet ristiä, vaan valtakunnan tuloa.

Vertauskuvallisesti tätä voidaan katsoa siten, että Jumala on täydellinen ja rakastava aviomies. Israel on avionrikkonut ja haureellinen vaimo. Ja sen sijaan että aviomies vaatisi tuota vaimoaan kivitettäväksi, hän tahtoo hänet takaisin, eikä hänen rakkautensa ole kadonnut vaan hän antoi vielä oman henkensäkin tuon avionrikkojan puolesta. Mutta avionrikkoja on yhä kuin ei huomaisikaan tätä aviomiestä, kunnes Israelin paatumus päättyy, ja he näkevät Jumalansa Jeesuksessa.

Me taas jotka emme kuulu Israeliin, olemme ilman lakia ja liittoa rikkoneet Jumalaa vastaan. Huomioitavaa on se, että tuo vuoropuhelu ei koske meitä. Se on perheriita, jonka ulkopuolella me olemme, ja jossa toinen osapuoli on täysin oikeassa ja toinen täysin väärässä. Jeesus tuli etsimään Israelin huoneen kadonneita lampaita. Hän käski israelilaisten pitää Mooseksen kautta Israelille annetun lain. Olkaa tarkkoja että ette omi jotain mikä ei meille kuulu. Emmehän me rupea arkkiakaan rakentamaan, vaikka Jumala sellaisen joskus käski Nooaa rakentamaan. Teemme itsemme hölmöiksi kun ängemme tuon perheriidan keskelle ja vieläpä tuoden siihen Paavalin kautta annetun ilmoituksen, jota ei vielä evankeliumien aikana oltu ilmoitettu.

Matteus 6:!5
"mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Efesolaiskirje 4:32
"Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."

Huomaatteko näissä mitään eroa? Meidät on opetettu olemaan huomaamatta sitä. Jeesus antoi ehdon anteeksiantamukselle: pitää antaa muille anteeksi, jotta saa anteeksi. Paavalin kautta Jeesus opettaa antamaan anteeksi koska meille on jo anteeksi annettu. Meillä on ehdoton pelastus kun uskomme, Israelilla oli ehdollinen. Jeesus ei valehtele:

Matteus 19:17
"... Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."

Hän tarkoitti mitä sanoi, Israelille. Paavalissa, Kristus, taas sanoi seuraavasti, seurakunnille joita hän pystytti ja opetti:

Galatalaiskirje 3:10
"Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on:'Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."

Jumala tulee vieläkin kutsumaan Israelin luokseen, kun hän lakkaa vuodattamasta armoansa ja rauhaansa kansoille, ja alkaa vuodattamaan vihaa niiden sijasta:

Roomalaiskirje 11:25-26
"Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on:'Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.'"