Ei tullu tuolta toiselta palstalta vastausta joten laitanpa tännekin:
1960-luvulla työaikaa lyhennettiin 48 tunnin työviikosta vähitellen 40 tunnin työviikkoon. Sen myötä 1960- ja 1970 lukujen taitteessa siirryttiin 6-päiväisestä 5-päiväiseen työviikkoon. Miten tämä silloin aikanaan taopahtui? Lakkoiliko joku liitto tämän läpi vai suostuiko työnantajat tähän vapaaehtoisesti? Miten palkkojen kävi, laskiko vai pysyi ennallaan?
1960-luvulla työaikaa lyhennettiin 48 tunnin työviikosta vähitellen 40 tunnin työviikkoon. Sen myötä 1960- ja 1970 lukujen taitteessa siirryttiin 6-päiväisestä 5-päiväiseen työviikkoon. Miten tämä silloin aikanaan taopahtui? Lakkoiliko joku liitto tämän läpi vai suostuiko työnantajat tähän vapaaehtoisesti? Miten palkkojen kävi, laskiko vai pysyi ennallaan?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä työviikko oli lyhentynyt 45 tuntiseksi jo paljon aiemmin kuin -60 luvulla. Tuo 40 tuntinen työviikko tuli uuden työaikalain myötä, kun lähes kaikkialla länsimaissa siirryttiin lyhyempään työviikkoon. Ei ainakaan minun muistini mukaan työviikon pituuden vuoksi kukaan lakkoillut.
40 h tuli kaikiin länsimaihin 1967v jota nyt oikeisto hallittus/Ek yrittää muuttaa Suomessa.
vuonna 1967 devalvaatio, joka oli noin 30 prosenttia. Seuraavana vuonna käynnistettiin Liinamaan johdolla tulopoliittiset neuvottelut vakauttamaan taloutta.
Varsinkin 80-luvulla tulopoliittisten neuvottelujen aikaansaamat palkkojen nousu ja työajan lyhennys oli hurjaa. Ei siinä muu auttanut kuin tehdä taas devalvaatio, vuonna 1991 vain 14 prosenttia, mutta sen vaikutukset olivat dramaattiset verrattuna maltilliseen yhteiskuntasopimukseen, joka olisi laskenut työvoimakustannuksia 7 prosentilla, jota - yllätys yllätys paperiliitto voimakkaimmin vastusti...
No ei tämä kyllä vielä oikein selvennyt. Siis viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin uuden työaikalain myötä 1960 - luvulla kaikissa länsimaissa jolloin myös Suomessa devalvoitiin ja 1991 devalvoitiin kanssa ja tähän kaikkeen oli syypää paperiliitto? Selventäkääpä asiaa vielä.
devalvointiin vaikutti talouden kehno tila ja suuri maastamuutto Ruotsiin. Suomi tehtiin näin houkuttelevammaksi palkkojen noustua saman verran, mutta hyöty jäi lyhytaikaiseksi... Seuraavana vuonna toteutettu tupo pyrki ratkaisemaan talouden ongelmat, mutta se tuli lisäämään vain inflaatiota, vaikka vastaavasti paransi työoloja ja sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä vähensi palkkaeroja.
No, maailmanpoliittiset mullistukset öljykriiseineen ja Neuvostoliiton hajoamisineen unohtamatta hallitsematonta rahamarkkinoiden vapautumista edesauttoivat suistumista kohti lamaa osoittamatta sormea ainoastaa ammattiliittoja kohtaan. Mutta suurin syyllinen 90-luvun lamaan löytyy juuri paperiliitosta, joka toimillaan pakotti Suomen kohtalokkaaseen devalvaatioon ja peilaamalla tapahtumia nykypäivään, tekee juuri tällä hetkellä taas suurta virhettä ajaessaan itsekkäästi omia etujaan...
Eihän aloittaja kysynyt/kirjoittanut mitään devalvaatiosta. Lueppa aloitus uudelleen ja vastaa, jos sinulla on asiaan faktaa.
"Miten palkkojen kävi, laskiko vai pysyi ennallaan?"
Palkkakehitykseen ei vaikuttanut oleellisesti uusi työaikalaki, vaan vuonna 1968 alkuun laitettu tupo. Vuoden 1967 devalvoinnin vaikutus näkyi maiden välisinä palkkaeroina eli nosti Suomen palkkoja verrattuna Ruotsiin.
devalvaation vaikutukset palkkoihin. Ei, kuten aloittaja kysyy, työajan lyhentämisen vaikutus palkkoihin.
Kyllä jo ainakin 1950 -luvun lopuilla lauantai työpäivänä oli 5 tuntinen. 1960 luvulla alkoi viisipäiväinen työviikko sillä tavoin, että kesälaantait olivat vapaita.
1956 oli Suomessa yleislakko. En ole varma, oliko tuossa lakossa tavoite lyhyemmästä työajasta.
Palkkoihin työajan lyhennys vaikutti ainakin meillä tuntipalkkaisilla. Tunteja kun tuli vähemmän.
Oliko tuohon 5 päiväiseen työviikkoon siirtymisessä 1950 - ja 1960 - luvulla mitään vaikutusta sen ajan maailmanpoliittisella tilanteella? Siis pakottiko vallankumouksen ja kommunismin pelko työajan lyhentämiseen länsimaissa tuolloin?
Kysymys on siinä mielessä mielenkiintoinen, koska nykyään kehitys näyttää olevan päinvastainen. Esimerkiksi Saksassa on autoteollisuudessa työaikaa jo pidennetty.
En ole asiantuntija mutta luulisin, että 5 päivään siirtyminen on ollut osa pitkää, työväenliikkeen toimintaan liittyvää kehitystä. 1800-luvulla ajettiin lyhyempää työpäivää, esim. 10- tai 12-tuntista. 1900-luvulla ay-liike nousi merkittäväksi tekijäksi, jo alkupuolella. Luulisin, ettei länsimaissa juuri ole todellista vallankumousta pelätty 1940-luvun jälkeen, jotai Italiaa (todellinen vaara) ja USA:a (paranoia) lukuunottamatta. Sen sijaan sosiaalidemokraattien nousu tärkeimmäksi puolueeksi, tai kahden kärkeen demokratioissa vaikutti varmasti asiaan. Demarithan on loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän kapitalistinen puolue, ne vaan haluaa jakaa markkinatalouden tuomaa hyvinvointia työläisille ja vähävaraisille. Demarien ja työväenliikkeen massavoima ja johtoasema varmaankin on ensisijainen syy moniin sosiaalisiin parannuksiin. Toki demarit joutuivat pitämään linjansa etteivät olisi menettäneet jäseniään kommunistisiin puolueisiin liian nöyrän linjan takia, mutta vallankumous ei ollut demarien eikä työväen enemmistön mielessä. Demarit siis pelkäsivät kommunisteja, ja porvarit eivät mahtaneet demareille paljoakaan.
Vallankumousta pelättiin enemmän 1930-luvulla kuin 1950-luvulla. 1950-luvun pelko kohdistui sotaan (kommunistista Neuvostoliittoa vastaan) ja oli varmaan realistisempi.
Empä ole varma oliko maailmanpoliittisella tilanteella vaikutusta työajan lyhenemiseen, mutta ainakin Euroopassa oli yleinen trendi -60 luvulla tuo työajan lyheneminen. Yksi syy melko varmasti oli sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille, haluttiin jakaa työtä kaikille ja välttää suurtyöttömyys joka aivan varmasti olisi aiheuttanut poliittisia mellakoita ympäri eurooppaa. Kaikesta olojen paranemisesta ja vapaa-ajan lisääntymisestä huolimatta nuoriso kuitenkin ns. radikalisoitui ja arvosteli sekä osoitti mieltä valiovaltaa vastaan.
Itseasiassa länsieuroopan maissa oli monta vuotta lyhyempi työaika kuin Neuvostoliitossa, vaikka toisin luullaan.
Ymmärtääkseen tätä päivää täytyy tietää/ymmärtää historiaa. Saapa nähdä käykö meille 70-luvun lapsille niin, että näemme vielä paluun 6-päiväiseen työviikkoon kaikkialla länsimaissa. Globaali kilpailu ja väestön ikääntyminen kun näyttää vahvasti ajavan siihen suuntaan.
ihmisestä itsestään. Miten suhtautuu ammattiliittoihin. Jos esim. SAK menee hampaattomaksi, kaikkeen on varauduttava. Ensimmäinen todellinen otatus on parhaillaan menossa paperin puolella. Työnantajaliittohan yrittää esimerkiksi murentaa sairausajanpalkan, pyrkimällä kahteen karenssipäivään. Teollisuudelle tämä taistelu ei ole raha, vaan periaate kysymys. Jos se onnistuu, seuraava näytelmä käydään muilla aloilla.
..kääntyy paperiliittoon jossain vaiheessa?
Mitenhän nykyään kävisi jos työntekijäpuoli alkaisi ajamaan työajan lyhentämistä ja siirtymistä nelipäiväiseen työviikkoon?
Vuoden 1969 alusta lauantai tuli vapaapäiviksi.
...ainakin vakuutusalalla.
Aikalaisena [aloitin vakityön 1968) muistan, että oli voinassa kKsi käsitettä:
1. Lauantaivapaa
2. Viisipäiväinen työviikko
Ero oli siinä, että viisipäivöisessä jos viikolle sttui arkipyhä niin oltiin la työssä koko päivän.
Ajan oloon versio 1 mudostui vallitsevaksi!
Lauantait oli lyhyempiä päiviä jo ennenkuin muuttuivat vapaapäiviksi. Ainakin Stadissa kouluissa jatkettiin vielä jonkun aikaa koulunkäyntiä lauantaisin vaikka työpaikoilla se jo oli vapaapäivä.
1960-luvun puolivälin jälkeen aloitettiin asteettainen siirtymä 5-päiväiseen työviikkoon. Siirtymaika oli muistaakseni 5 vuotta niin, että ekavuonna olli kesällä 8 vapaata lauantaita, olikohan toisena jotain 13 ja vuosi vuodelta niin että 5. vuotena kaikki lauantait.
Ainakin teknillisissä oppilaitoksissa jo 1968 kaikki lauantait olivat vapaita, 1965-66 ammattikouluissa ei tunnettu vapaita lauantaita.
70 luvulla kaupan alan ehdotti siirtymistä 5 päiväiseen viikkoon, jolloin kaupatkin olisivat olleet lauantaina kiinni.
Kehitys johti päinvastaiseen, kun nykyään on mahdollista pitää 24/7 auki kaikkina viikonpäivänä.
Siis kaupan alan työntekijät ehdottivat.