Gradu henkilökohtaisesta tarinasta....

...sitä, että esim. minun omat kokemukseni siitä, että naisia ei sorreta, ovat jo ainakin gradutasolla hyväksyttävää "kauraa"....

.. koskaan pääse seuraavan feministin esittelyyn tuosta Braidottista?

Tuollaista se sinun lukemisesi oli.

Muuten, katso välillä sitä feminististä huumorisivua, että sinuakin alkaisi naurattaa..

Ja miksikähän vain miehet ovat väkivaltaisia?

Jankutusta jankutusta, kuten sinultakin.

kun itse aloittelin opiskelua niin gradu tuntui kyllä melkoiselta möröltä.. Nyt kun niiden aiheita on enemmän katsellut, on huomannut, että aika pieni juttuhan se on.. ei siinä loppujen lopuksi mitään erikoista tarvita, vaikka tietenkin on erikseen hyvät ja huonot gradut.. oikeastaan väitöskirjan tekokin alkaa tuntua jo ihan mahdolliselta ajatukselta. Eivät nekään näytä mitenkään niin vaativilta kuin aiemmin ajatteli. Sitä helposti nostaa tuollaisia asioita johonkin jalustalle, mutta sitten kun tutustuu tarkemmin niin hoksaa, että kyllähän sitä minäkin pystyisin.

(noiden linkkien eteen voisi referoida asian kun ei niiden latailua jaksa)

En alkanut lukemaan tuota gradua kun en jaksa. Kuitenkin asiasta tuli minulle mieleen klassinen insinöörit vs. humanistit -debatti. Tieteen paradigmojen kuuluukin muuttua (vaikka sitten murroskausien yliapumisineen). Insinöörien voi olla vaikeaa ymmärtää tätä ns. ihmistieteiden kohdalla, kun ei voi laskea onko tutkimustulos totta. Veikkaampa ettei nimim. Nari Särekään nyt kyseisen alan (oliko se kasvatustiede)uusimpaan metodiikkaan ole kauhean perehtynyt. Jos tutkimuksensa perustelee hyvin, kyllä vaikka oma nenänpää yliopistojärjestelmässä kelpaa kohteeksi. Ja jos käyttää uutta metodiikkaa, se on paljon hyödyllisempää tieteelle kuin nollatutkimusten tekeminen vanhoilla metodeilla.

Gradu nyt ei yleensäkään ole mikään selkeä mittari yliopistojen laadulle. Keskikertaisuudet eivät sitten päädy tekemään sitä varsinaista tutkimusta mikä on yksi yliopistojen päätehtävä.

..silmäilin jutun kursorisesti läpi ja vaikutelmaksi jäi jutun mielenkiintoisuus, olen sitä mieltä,että juttu on keskentekoinen, metodi kyllä kelpaa..
..mikä tekee oman kokemuksen tiedon tuottamisen menetelmänä sen huonommaksi kuin kokemuksen keräämisen tilastollisella kyselyllä..??
..oppikirjojen mukaanhan tutkimuksesta pitää löytyä ongelma,kysymykset, joihin haetaan jollakin menetelmällä vastaus, siis ongelma, metodi, tulokset täytyy ainakin löytyä, jotta stoori täyttää tutkimuksen kriteerit, nämä kaikki toki löytyvät, mutta hyvin hatarasti esitettynä, tutkimustuloksiakaan ei ole saatu selkeästi esiin, vaan niitä tipahtelee mielestäni siellä sun täällä..
..tällainen äkkipikainen arvio..

Mielenkiintoinen aihe. Aijon lukea jossain vaiheessa. Lukemani alku oli ainakin hyvä.