Tuska kun on rankkaa.. Meinaan pussailu ja haliminen. Mut on se niin kivaa. Vähän väsyttää ja pallit on kipeät. Ja meidän pitäisi olla ilman seksiä avioliittoon asti.. Ouh... Tulee olemaan niin helvetin vaikeaa.. Niin vitun vaikeaa ja tuskaista.. Ei tuska.. Ei... Mutta on siihen muutkin pystyneet.. Mutta ne ei oo ollu näin helvetin viriilejä ja niillä ei oo synkanny näin hyvin.. Ehkä.. Ehkä.. Tuntuu vaan niin mahdottomalta.. Ei seksiä.. Mä himoitsen niin paljon, että tuntuu, että koko maailma sulaisi.. Jotenkin vain katoaisi johonkin. En ajattele mitään muuta. En ajattele seurauksia. Ei ole seurauksia. Ei ole tulevaa. On vain se hetki. Silloin lähes menetän kontrollin. Haluan vain niin paljon. Tuntuu rankalta olla metrin päästä tytöstäni (sillon sillä hetkellä). Haluaa vain niin paljon. Sitten kun suutelee, hyväilee.. Polte tuntuu palleista aivoihin asti. Tuntuu, että menettää järkensä.. Sillon tiedän varsin hyvin, että helpottaisi, jos menisin omalle patjalle makaamaan yksikseni ja yrittäisin nukkua.. Tietäisin, että se helpottaisi tuskaani tuhat-kertaisesti. Mutta en halua tuskan helpottuvan. Se on niin läpitunkevaa ihanaa tuskaa, että siinä kiemurtelee ja kärsii ilokseen. Toisen syli, hyväily, suudelmat. Se valtaa koko fyysisen ruumiin. Ja sillon mulla ei enää oo järkee. Niin se vaan menee. Mutta se ei oo elämän tarkotus. Se ei oo se ihanin onni, mitä voi saavuttaa. Onhan se siistii, ku kaikki feidaantuu taustalle, mutta ei meille annettu järkeä menetettäväks. Ei tunteita himon vaimennettevaks. Mä haluan ylistää Jeesusta. Koko sydämestäni. Mä ylistän, mä rukoilen. Mut perkeeleen heikot aseet on meille annettu. Ei rukoilu poista himoa. Laitoin gospelmusaa soimaan. Kun olin tytöstä metrin päässä, rukoilin ja kuuntelin gospelia sain himon vaimenemaan muutamaksi minuutiksi. Sillon mulla ei seisonu kympillä...
Se syvä tunne tuli vasta, kun luettiin yhdessä raamattua. Sillon tunsin voimakkaammin ku yhenkään suudelman aikana. Mä haluan ylistää Jeesusta. Syvä tunne tulee Jeesuksesta, siitä että saan ylistää hänen nimeään ääneen, siitä että hän on minun vapahtajani. En tiedä onko Jumalaa olemassa.. Mutta tiedän tämän tunteen olevan olemassa. Mä tunnen niin voimakkaasti. Ja loppujen lopuksi, onko muulla väliä kuin tunteilla. Tunteet kertovat keitä me olemme... Amen...
Se syvä tunne tuli vasta, kun luettiin yhdessä raamattua. Sillon tunsin voimakkaammin ku yhenkään suudelman aikana. Mä haluan ylistää Jeesusta. Syvä tunne tulee Jeesuksesta, siitä että saan ylistää hänen nimeään ääneen, siitä että hän on minun vapahtajani. En tiedä onko Jumalaa olemassa.. Mutta tiedän tämän tunteen olevan olemassa. Mä tunnen niin voimakkaasti. Ja loppujen lopuksi, onko muulla väliä kuin tunteilla. Tunteet kertovat keitä me olemme... Amen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu, voi sitä avoliitossa olla, miltä tekstisi kuulostaa. Mutta älä sitten hylkää nykyistä puolisoasi koko elämäsi aikana! Ennemminkin mene naimisiin hänen kanssaan! Ja sitten sänkyasiat eivät kuulu nettijulkisuuteen vaan ne ovat kahdenkeskisiä asioita. On rivoa kirjoittaa niistä. Raamattu sanoo ettei niin pidä tehdä. Rakastelusta voidaan puhua julkisesti vain yleisellä tasolla, kuin raamattu antaa ymmärtää. ts. Raamatun mallien mukaan.
Eli rakastelussa tullaan yhdeksi lihaksi ja siitä Jumala sanoo, ettei heitä enää tule erottaa. Pidä siis vastuu valitsemastasi puolisosta, joka Jumalan edessä on nyt puolisiosi, vaikka pappi ei olisi aamenta sanonutkaan teille. Raamattu sanoo näin, kuin kirjoitin teille.
8.Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha.
9.Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
----
10.Heidän mentyään taloon sisälle opetuslapset kysyivät Jeesukselta uudelleen tätä asiaa.
11.Hän sanoi heille: "Joka erottaa vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen tätä vastaan.
12.Jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hän tekee aviorikoksen."
[Jumalan Kansan Raamattu: Mark. 10:8-12]
Häh? Siis voi olla avoliitossa? Toi on siis sun henkilökohtanen mielipide? En ite ainakaa suosittelis, jos aikoo olla rakastelematta ennen avioliittoo... Ja raamattu sanoo, että sänkyasiat ei kuulu nettijulkisuuteen.. Sulla taitaa olla se uusin painos, jota ite en oo viel saanu käsiini...?
Paskat tässä vielä mitään puolisoita ollaan. Halutaan vaan edetä henkisellä tasolla, ennen ku mennään hc-fyysisellä tasolle. Ihan vaan, ku ei haluta satuttaa toisiamme tai itseämme. Ja jos joku uskovainen vois antaa jotain vinkkiä, miten voi olla rakastelematta. Se on tuskallisen vaikeeta. Kiitoksia!
east-orthodox from Athos........
kun ajattelin itse, että kestän. Sillä minä tunnen noin samaa sukupuolta olevaa kohtaan ja ajattelin, että kestän koko elämän, kunhan vain saan olla hänen lähellään. Meille avioliitto ei ole mahdollinen.
Sitä euforista kuvausta riittäisi metrikaupalla. Minä tiedän, mitä on kiemurrella rakkauden tuskissa. Tosin minulla ei mikään "seiso" eikä palleissa tunnu, koska olen nainen.
Mutta se halu pitää toisen kasvoja liki. Kuulla hengitys. Koskettaa niin että tuntuu, vaikka vain ohimoon. Se vie järjen.
Rakkautta on olemassa. Seksistä en ole kiinnostunut. Meitä yhdistää se, että tunteidemme toteuttaminen on kummallekin meistä syntiä, jota yritämme vastustaa.
Älä kuuntele, mitä sanotaan. Kuuntele sydäntäsi. Sen puhdasta sointia.
Kiitos Sinulle.
Piste; jonka jälkeen avaan: Jos me ihmiset ymmärrettäis ja tunnettais kuin kaikki muut ihmiset; ketkä painii minkäkin asian takia, realistisesti, kipua tuntien, hyvää tuntien...olisiko lopputulosta sittenkään tiedossa? En halua paljastaa olenko nainen tai mies, syönkö aamulla vai vasta illoin; nukunko vai leijaillen? Olen pohtinut paavalin pistin mysteriota, kun hän asian ilmaisi. Kertoisin enemmän jos vain voisin, mutta nämä palstat eivät tavoita muita kuin raivokkaita ihmisiä, joiden tarkoitus on heidän omansa; ei minun (minulla on vapaus, Great vapaus). Kuitenkin vapaana, ja kahleissa.
Ajattelit itse, että kestät..? Imperfektissä? Ookkos kestäny sisar..? Rukoilen sulle voimia.
Sovittiin, että ei mennä toisillemme yöks, koska öisin tulee ne hulluimmat ajatukset. Hetken huumassa saattaa tapahtua mitä vain. On se ny perkeleen paljon järkevämpää edetä suhteessa henkisellä tasolla, ennen kuin menee sinne ihmisen herkimmälle alueelle. Ihan vaan ittensäkin kannalta. Vaikka mies olenkin. Ja mul on fiilarit, että puhtaalla omallatunnolla elämä olis laadukkaampaa :) Voimia sulle!
Luin sun viestin puolhuolimattomasti, ni sain vähän väärän käsityksen... Että unoha toi sisarpaska... Rock'n'roll jos haluut seurata sun omantunnon ääntä! Ei mulla oo mitään vastaan, vaikka samaa sukupuolta olisittekin. Tärkeintä, kun tietää itse tekevänsä oikein. "It takes courage to follow your heart". Nii, että siunausta silti! :)