Mitä teidän mielestänne on korrektia toivottaa parantumattomasti monisairaalle? Onko "iloa ja terveyttä" korrektia, jos on tiedossa, että sairaudet eivät parane ja eikä asianomainen kykene siitä syystä kovin iloinenkaan olemaan. Itse toivottaisin "jaksamista".
Mitä toivottaa sairaalle
Anonyymi-ap
85188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sairastan itse parantumatonta syöpää. Jotkut toivotukset tuntuvat joskus vähän kummallisilta, mutta kyllä minä tiedän, että kaikkien niiden takana on hyvä ajatus. Sen takia en itse jaksa juuri kiinnittää sanamuotoihin huomiota.
"Jaksamista" kuulostaa omaan korvaan vähän ironisesti sanotulta. Kyllä mä noista kahdesta vaihtoehdosta ehkä mieluummin tuon "iloa ja terveyttä" kuulisin. Mutta nämä tietysti subjektiivisia kokemuksia.
Jos jotain neuvoisin vältettäväksi, olisi se kaikki, jotka sisältävät jonkin kehotuksen sairaalle itselleen. Esim. "taistele!" Se tuntuu joskus vähän pahalta.
Sen verran vielä jatkoa, että älkää nyt missään tapauksessa jättäkö kirjoittamatta/soittamatta/olematta yhteydessä sen takia, että jäätte pohtimaan oikeita sanoja.
Minulle on sanottu monen monta kertaa, ettei tiedä mitä sanoa. Vastaan näihin aina, että "Älä huolestu, ei tarvitse olla mitään järkevää sanottavaa. Kiitos, kun olet tukena".
Mietin tuota samaa kun toivotin muistisairaalle ja päädyin kortissa: Hyvää joulua ja uuttavuotta toivoo minä. Tavatessa, Voi hyvin, Moikka
Jos itseeni kohdistuisi, ehkä en haluaisi lainkaan toivotuksia, vaan Nähdään, Soitellaan, Näkemisiin, Kuulemisiin, ihan vaan juttelun päälle, No heippa taas.
Jotain sellaista että yhteydenpito jää jatkumisasteelle ilman mitään uhkia, jossitusta tai viittausta sairauteen. Jos kortti niin ihan perus hyvää joulua/uuttavuotta/ syntymäpäivää,,, ei mitään ylisanoja.
Puuttuminen olisi lauermaan heiniä.
No jos parantumattomasti sairaalle iloa ja terveyttä toivottaa, niin kyllä se minulle särähtää korvaan vähän vähättelyltä. Aivan kuin pidettäisiin jopa luulosairaana, joka sormia napsauttamalla muuttaakin mielensä eikä halua enää sairastaa ja yhtäkkiä itsekseen taikoutuukin siitä terveeksi ja iloiseksi. Tai vähintäänkin iloiseksi vaikka onkin sairas. Siinäkin vähän vähättelyn sävy, että miksi on myrtsinä (jos on oikea ja hyvä syy olla myrtsinä kun on sairas). Tietysti parantumattomissa sairauksissa on eroja, joihinkin menehtyy kohta, joihinkin jonkin ajan päästä, jotkut sairaudet kestävät pitkään, jotkut eliniän vaikka niitä ei voi parantaa. Tuo edellä mainittu syöpä on kyllä sellainen, että se pistää sanattomaksi. Ehkä syöpäsairaalta ennemminkin kysyisi, mitä aiot vielä tehdä kun vielä olet täällä, onko asioita jotka ovat tekemättä, sanomatta, tms. Toisaalta nykyään ei voi tietää miten kauan syövän kanssa elää. Kun lääkäri löysi serkultani Hodgkinin taudin (imusolmukesyöpä), oli se levinnyt salakavalasti niin laajalle, että kolme kuukautta sai elinaikaa diagnoosista. Eli kuitenkin vielä 10 vuotta ja sitä pidettiin ihmeenä. Eikä kuollut lopulta edes syöpään vaan kolmeen yhtaikaiseen pahaan infektioon. Ei ollut vastustuskykyä kun imusolmukkeet oli poistettu ja oli saanut niitä hoitoja. Ehti kuitenkin vielä isäksi diagnoosin jälkeen, rakentaa omakotitalon, jne.
Itse sanoisin parantumattomasti monisairaalle; halauksen kera olet rakas, nähdään taas.. ja perään päivä/ajankohta koska voidaan tavata.
" Jaksamista " on varmaan huonompi, voisi sanoa " voimia ".
Parempaa vointia.