Olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa. 1. Kor. 15:58
Hei!
En ole sinua unohtanut, vaikka viikkokirjeeni tuleekin päivän myöhässä. Kesti vain aikansa kaivaa mielensä henkisen lumikinoksen alta joulun hiljaisuuden jälkeen.
Katselin ja kuuntelin Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen.
Hän aloitti sen näin:
”Elämme nyt huolten painamaa aikaa. Olimme jo tottuneet siihen, vuosikymmen vuosikymmeneltä, että kaikki on aina paremmin. Tai että ainakin kaikkea on alati enemmän. Meistä suomalaisista ennätti tulla maailman onnellisin kansa. Ilman että sitä itse niin huomasimmekaan. Päättynyt vuosi toi äkillisen paluun menneisyyteen. Johonkin, joka sukupolvi sukupolvelta oli alkanut tuntua yhä etäisemmältä, järjettömyydessään liki mahdottomalta. Suuren sodan kauhut palasivat Eurooppaan. Huolien taakkaa lisäävät monet suoraan omaan arkeemme vaikuttavat murheet. Sähkön hinta on moninkertaistunut. Sekä elinkustannukset että korot nousevat. Eikä pandemiakaan ole päästänyt meitä vielä otteestaan. Historiasta on kuitenkin syytä muistaa myös, mistä kaikesta olemme aiemmin yhdessä päässeet eteenpäin. Olemme selvinneet omista sodistamme, mittavasta energiakriisistä ja laman kausista. Nykyistä kovempienkin koettelemusten jälkeen olemme aina rakentaneet entistä parempaa. Varmasti selviämme myös tästä.”
Puhe oli kokonaisuutena vakava, mutta viisaan realistinen. Se valoi luottamusta siihen, että kyllä tästä selvitään. Yhdessä.
Kiinnitin itse huomiota puheessa muun ohella yhteen kohtaan. Viitaten maailman melskeeseen Niinistö totesi myöhemmin:
”Ei suinkaan ole niin, että hyvän ajattelu ja esiintuominen pitäisi lopettaa. Mutta meidän on ymmärrettävä, että maailmassa on myös pahaa. Paha ei pelkällä hyvällä hiljene. Pahaa vastaan on oltava päättäväisyyttä ja lujuutta. Kuitenkin aina niin, ettemme itse pahaan sorru ja syyllisty.”
Presidentti on oikeassa, ettei pahaa pelkällä hyvällä hiljennetä. Tarvitaan päättäväisyyttä ja lujuutta. Tämä on syvällinen ja suorastaan hengellinenkin viisaus.
Lisäisin tähän asian silti sen toisen puolen, mikä on yhtä totta. Ei myöskään riitä vain vastustaa pahaa. Yhtä lailla päättäväisesti ja lujasti on tehtävä hyvää. Muussa tapauksessa mellastava pahuus voi lamaannuttaa.
Niin kuin apostoli Paavali muistutti: ”…olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” (1. Kor. 15:58)
Viime vuosi jo osoitti Patmos-työssä, että suomalaiset kristityt eivät antaneet maailman melskeen lamaannuttaa itseään, vaan kanavoivat huolensa ja pelkonsakin päättäväisellä innolla hyvän tekemiseen.
Tämä juuri on oikea asenne tänäkin vuonna 2023. Emme ole uskovina kuin lastu laineilla ajan tapahtumien virran vietävänä, voimattomina sivustaseuraajina. Tartumme toimeen. Rukoilemme. Teemme hyvää ja autamme. Julistamme evankeliumia. Jumalan valtakunta tulee.
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,” sanotaan Bonhoefferin kuuluisassa virren säkeessä. Tämä säe on samalla rukous ja ohjelmanjulistus.
Rukous, että Jumala antaisi maailman melskeen ylitse sisimmässämme kaikua tulevan uuden maailman toivorikkaiden äänien, jonka kuullessaamme saamme rohkeutta ja sisäistä voimaa kohota melskaavan pahuuden yläpuolelle tehden hyvää.
Toisaalta se on kuin ohjelmanjulistus: Meidän kristittyjen tehtävä tässä maailmassa on sanoillamme ja teoillamme vahvistaa toisen maailman ääni lähellämme olevien ihmisten elämään juuri silloin, kun pimeys tuntuu heitä ja meitä ympäröivän. Ei tuijottaa ja kauhistella pimeyttä, vaan nostaa ääni, joka on lähtöisin toisesta maailmasta ja kutsuu luokseen.
Mistä kristityn järkähtämättömyys ja into hyvän tekemisessä kumpuaa?
Paavali sen sanoi korinttilaisille: ”…tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” Siksi Galatalaiskirjeessä Paavali sanoi: ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:9–10).
Alkanut vuosi 2023 on meille annettua aikaa, joka kutsuu tekemään hyvää. Toki lähetysjärjestön johtajana en pysty olemaan ajattelematta tässä kohtaa kaikkia niitä mahdollisuuksia tehdä hyvää, joita meillä Patmoksena on.
Mutta haluan tuoda Paavalin sanat lähemmäs sinun ja minunkin jokapäiväistä elämää. Tehdään hyvää kaikille. Se voi olla puhelinsoitto, rinnalla kulkeminen, kaupassa käynti, apua lumitöissä, kaunis rohkaisun sana, pieni todistus Jeesuksesta ja esirukous lähimmäisen puolesta hänen vaikeuksissaan.
Kolme pientä sanaa voivat tänä vuonna merkitä jonkun ihmisen – oli hän uskossa tai ei - elämässä paljon: ”Saanko rukoilla puolestasi?”
Älä väsy tekemästä pieniä tekoja lähelläsi olevien parhaaksi. Usein ne arkisimmat teot merkitsevät jollekin kaikkein eniten.
Ei unohdeta Jumalan valtakuntaa. Eikä toisiamme.
Hei!
En ole sinua unohtanut, vaikka viikkokirjeeni tuleekin päivän myöhässä. Kesti vain aikansa kaivaa mielensä henkisen lumikinoksen alta joulun hiljaisuuden jälkeen.
Katselin ja kuuntelin Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen.
Hän aloitti sen näin:
”Elämme nyt huolten painamaa aikaa. Olimme jo tottuneet siihen, vuosikymmen vuosikymmeneltä, että kaikki on aina paremmin. Tai että ainakin kaikkea on alati enemmän. Meistä suomalaisista ennätti tulla maailman onnellisin kansa. Ilman että sitä itse niin huomasimmekaan. Päättynyt vuosi toi äkillisen paluun menneisyyteen. Johonkin, joka sukupolvi sukupolvelta oli alkanut tuntua yhä etäisemmältä, järjettömyydessään liki mahdottomalta. Suuren sodan kauhut palasivat Eurooppaan. Huolien taakkaa lisäävät monet suoraan omaan arkeemme vaikuttavat murheet. Sähkön hinta on moninkertaistunut. Sekä elinkustannukset että korot nousevat. Eikä pandemiakaan ole päästänyt meitä vielä otteestaan. Historiasta on kuitenkin syytä muistaa myös, mistä kaikesta olemme aiemmin yhdessä päässeet eteenpäin. Olemme selvinneet omista sodistamme, mittavasta energiakriisistä ja laman kausista. Nykyistä kovempienkin koettelemusten jälkeen olemme aina rakentaneet entistä parempaa. Varmasti selviämme myös tästä.”
Puhe oli kokonaisuutena vakava, mutta viisaan realistinen. Se valoi luottamusta siihen, että kyllä tästä selvitään. Yhdessä.
Kiinnitin itse huomiota puheessa muun ohella yhteen kohtaan. Viitaten maailman melskeeseen Niinistö totesi myöhemmin:
”Ei suinkaan ole niin, että hyvän ajattelu ja esiintuominen pitäisi lopettaa. Mutta meidän on ymmärrettävä, että maailmassa on myös pahaa. Paha ei pelkällä hyvällä hiljene. Pahaa vastaan on oltava päättäväisyyttä ja lujuutta. Kuitenkin aina niin, ettemme itse pahaan sorru ja syyllisty.”
Presidentti on oikeassa, ettei pahaa pelkällä hyvällä hiljennetä. Tarvitaan päättäväisyyttä ja lujuutta. Tämä on syvällinen ja suorastaan hengellinenkin viisaus.
Lisäisin tähän asian silti sen toisen puolen, mikä on yhtä totta. Ei myöskään riitä vain vastustaa pahaa. Yhtä lailla päättäväisesti ja lujasti on tehtävä hyvää. Muussa tapauksessa mellastava pahuus voi lamaannuttaa.
Niin kuin apostoli Paavali muistutti: ”…olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” (1. Kor. 15:58)
Viime vuosi jo osoitti Patmos-työssä, että suomalaiset kristityt eivät antaneet maailman melskeen lamaannuttaa itseään, vaan kanavoivat huolensa ja pelkonsakin päättäväisellä innolla hyvän tekemiseen.
Tämä juuri on oikea asenne tänäkin vuonna 2023. Emme ole uskovina kuin lastu laineilla ajan tapahtumien virran vietävänä, voimattomina sivustaseuraajina. Tartumme toimeen. Rukoilemme. Teemme hyvää ja autamme. Julistamme evankeliumia. Jumalan valtakunta tulee.
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,” sanotaan Bonhoefferin kuuluisassa virren säkeessä. Tämä säe on samalla rukous ja ohjelmanjulistus.
Rukous, että Jumala antaisi maailman melskeen ylitse sisimmässämme kaikua tulevan uuden maailman toivorikkaiden äänien, jonka kuullessaamme saamme rohkeutta ja sisäistä voimaa kohota melskaavan pahuuden yläpuolelle tehden hyvää.
Toisaalta se on kuin ohjelmanjulistus: Meidän kristittyjen tehtävä tässä maailmassa on sanoillamme ja teoillamme vahvistaa toisen maailman ääni lähellämme olevien ihmisten elämään juuri silloin, kun pimeys tuntuu heitä ja meitä ympäröivän. Ei tuijottaa ja kauhistella pimeyttä, vaan nostaa ääni, joka on lähtöisin toisesta maailmasta ja kutsuu luokseen.
Mistä kristityn järkähtämättömyys ja into hyvän tekemisessä kumpuaa?
Paavali sen sanoi korinttilaisille: ”…tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” Siksi Galatalaiskirjeessä Paavali sanoi: ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:9–10).
Alkanut vuosi 2023 on meille annettua aikaa, joka kutsuu tekemään hyvää. Toki lähetysjärjestön johtajana en pysty olemaan ajattelematta tässä kohtaa kaikkia niitä mahdollisuuksia tehdä hyvää, joita meillä Patmoksena on.
Mutta haluan tuoda Paavalin sanat lähemmäs sinun ja minunkin jokapäiväistä elämää. Tehdään hyvää kaikille. Se voi olla puhelinsoitto, rinnalla kulkeminen, kaupassa käynti, apua lumitöissä, kaunis rohkaisun sana, pieni todistus Jeesuksesta ja esirukous lähimmäisen puolesta hänen vaikeuksissaan.
Kolme pientä sanaa voivat tänä vuonna merkitä jonkun ihmisen – oli hän uskossa tai ei - elämässä paljon: ”Saanko rukoilla puolestasi?”
Älä väsy tekemästä pieniä tekoja lähelläsi olevien parhaaksi. Usein ne arkisimmat teot merkitsevät jollekin kaikkein eniten.
Ei unohdeta Jumalan valtakuntaa. Eikä toisiamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.