Joensuun yksityiset hoivakodit, kokemuksia kaivataan?

Pelkän seuran takia ei hoivakotiin kannata muuttaa, jos muutoin pärjäisi kotonaan. Jospa säästettäsiin ne vähäiset hoitopaikat niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.
Hoivakodissa asutaan omassa asunnossa siinä missä kotonakin, yksin. Et koskaan voi tietää, millaista porukkaa siellä asuu - saattavat olla hyvinkin huonokuntoisia, muistisairaita, sekavia, joista ei seuraksi ole.
Jos liikuntakyky on tallella, ota selvää alueesi tapahtumista, seuroista ja kerhoista, niistä löydät seuraa. Monet järjestöt ja seurakunnat tarjoavat vapaaehtoisapua ja seuraa.

Asutaan omissa huoneissa joo, mutta parhaassa tapauksessa saa seuraa telkkarin katseluun tai näkee muita ruokailun yhteydessä.

Ja jos itse maksaa palvelun, tarvitseeko ajatella, että vie paikan muilta?

Kannattaa ainakin käydä paikan päällä katsastamassa tilanne. Monelle tulee yllätyksenä, ettei se elo olekaan välttämättä niin yhteisöllistä ja seurallista, kuin alunperin on odottanut.

Yksin ovat omissa huoneissaan. Niin kauan kun jalat pelaa, voi tassutella käytävillä, lukea lehtiä ja katsella telkkaria. Henkilökunnan viitseläisyydestä riippuu osaavatko luoda kodinomaisuutta yleisiin tiloihin. Ruokailu ja kahvittelu ovat tärkeimpiä ohjelmanumeroita vanhuksille. Lautaselle kauhalla lapettu mössö, ei inpiroi viihtyisään ruokailuun.
Miksi unohdetaan tarjota vanhuksile värikäs ateria lisukkeineen. Vanhuskin ymmärtää ja kokee itsensä arvottomaksi laitoshodoksi tällaisten ja vain ajattelemattomuudesta johtuvien epäkohtien kanssa.
Vähäkin ateria maistuu paremmalta aina, kun se tarjotaan persoonallisista astioista ja värikkäiltä liinoilta. Hävittäkää tuo tyly laitosmaisuus, kirput pursuaa kivoja astioita ym.