ystäväni menetti äkillisesti isänsä.pelkään jutllessani, että sanon jotain väärin, pelkään että muistutan häntä surusta. Haluan, että ystäväni saisi surra rauhassa, haluan kuitenkin tukea ja antaa ilon aiheita..
kuinka lohduttaa
antakaa vinkkejä
51278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä turhaan pelkää sanovasi mitn väärää oman isän kuolemasta kohta viisi vuotta. kyllä se aina satuttaa mutta suremisessa täytyy olla oma aika ei siihen muiden sanomiset vaikuta...ole vaan olemassa kaverillesi kuuntele ja yritä ymmärtää...
Kuuntele ja lohduta.
Ole oma itsesi ja sama ystävä kuin ennenkin.
Älä pakene ystävääsi ja ystävän surua: "soittelen sitten joskus myöhemmin niin saat surra rauhassa", eli käytännössä hylkäät ystävän kun ystävällä on vaikeaa.
Kuolemasta ei tarvitse puhua jos ystävä ei halua. Itse asiassa, esim kahville meneminen saattaa piristää ystävääsi kummasti.
Jos jotain voi sanoa väärin, niin kommentti "joko olet surenut?", "mitä sä vielä isääsi itket, jatka jo elämääsi" ym muut typeryydet.
Suru kulkee omaa polkuaan ja se kestää jokaisella oman aikansa. Sitä ei voi verrata mihinkään (omassa kaveripiirissäni on ystäväni myös menettänyt isänsä, ja törkein kommentti oli hänen eräältä tuttavaltaan: "mitä sä vielä isääsi itket, tsunamissa kuoli satojatuhansia ihmisiä". Siinä vaiheessa isän kuolemasta oli kulunut 3kk...).
Itse menetin äitini vajaa kuusi vuotta sitten, ja en voi kuin kiittää valtaosaa ystävistäni: sain tukea ja lohtua. Pelkkä läsnäolo helpotti, sanoja ei välttämättä tarvittu.
Sinun ei tarvitse olla mitään erikoista, ole vaan se ystävä joka olet ollutkin. Voithan sanoa että tiedä kuinka lohduttaa, mutta että olet tässä vaikka hiljaa ja kuuntelet.
Kuuntelija on kallis arvoinen helmi surevalle. Itse ainakin pyörin kuin liikenneympyrässä ja puhuin uudelleen ja uudelleen samoista asioista. Vieläkin vuosi miehen kuoleman jälkeen tarvitsen kuuntelijaa.
Ystävät on aarteita.
Onko se tapahtunut ihan vasta?
Silloin kun minä menetin isäni halusin ainakin että osaisin puhua muutta en voinut. Silti halusin että ystäväni tietäisivät enemmän.
Se oli vaikeaa. Tuskin sinä mitään kovin väärää osaat sanoa. Jotkut haluavat puhua toiset taas perheen kesken tai surra itsekseen. Joillakin suru taas voi tulla myöhemmin ja silloin ha tarvitsevat tukea. Aina kun ystäväsi haluaa puhua niin kuuntele ja lohduta.
Toivottavasti oli apua!
yritä tukea ja lohduttaa, mieti, mitä itse toivoisit samassa tilanteessa.