Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille

Anonyymi-ap

Koska täällä ei ole erikseen vapaaehtoisesti lapsettomien aihealuetta, niin laitan tämän tänne, mutta kysymykseni on nyt tosiaan tarkoitettu heille jotka itse ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, enkä halua kysymykselläni satuttaa heitä jotka lapsia eivät pysty saamaan vaikka haluaisivat. Joten jos siis olet haluamattasi lapseton, suosittelen ettet lue tätä tämän pidemmälle.

Minä siis olen jo vuosia sitten päättänyt, etten halua omia lapsia. Näin ollen päädyin myös yhteen miehen kanssa joka ei niitä halua enempää, hänellä siis pari jo ennestään, sen jälkeen tehnyt vasektomian ettei samaa vahinkoa kävisi uudestaan. Nyt 35-vuotiaana, minulla alkaa ehkä olemaan jonkun näköinen keski-iän kriisi ja mietin välillä vähän liikaakin tulevaisuutta. Tein tai näin mitä vain, niin yhdistän sen jotenkin yksinäiseen tulevaisuuteen enkä tiedä miten käsitellä näitä tunteita. Olen aina ollut sitä mieltä että ihmiset jotka hankkivat lapsia vain turvatakseen jotenkin vanhuutensa, ovat todella itsekkäitä ja on hirveä syy hankkia lapsia vain että joku hoitaisi vanhana.

Mutta nyt itseänikin ahdistaa tuo tuleva vanhuus. Itken tv mainoksia yksinäisistä vanhuksista koska näen siinä itseni, kävin joulun alla hautausmaalla viemässä kynttilöitä ja tajusin että kun minä kuolen, kukaan ei ole hautaamassa minua tai tuomassa kynttilöitä jos joku hautaan asti minut saisikin. Kun kuolen, olen vain poissa, kukaan ei muista minua tai "jatka elämääni" kertomalla minusta tarinoita tai muistelemalla elämääni. Kuka minut ymmärtää laittaa hoitokotiin jos vanhana en osaa tai pysty huolehtimaan itsestäni?
Kenen kanssa minä vietän joulut kun omat vanhempani kuolevat?

Onko kellään muulla herännyt samanlaisia tunteita, siitä huolimatta että itse olette valinneet lapsettomuuden? Miten käsittelette näitä tunteita? Oletteko tehneet jonkun "suunnitelman" vanhuuden varalle?

8

158

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Olen elänyt yksin koko elämäni, niin miten se yksin kuoleminen tässä ongelma olisi. Kuolleena en myöskään ole tietoinen haudalla palavista kynttilöistä oli niitä tahi ei.

      Ymmärrän tuon tunteesi. Ihmisillä on myös sisäsyntyinen tarve levittää omia geenejään.

      Mitä tulee vanhuuteesi, niin onhan sinulla miehesi tukena ja turvana. Itselläni ei sitäkään( naista) . Day by day.

      • Anonyymi

        En sano että yksin eläminen koko elämän ajan olisi kivaa, riippuen tietenkin siitä onko se itse valittua vai elääkö yksin tahtomattaan. Niin tai näin, niin onhan kuitenkin hieman eri asia olla yksin koko elämänsä ja siten elää myös se vanhuus yksin kun on jo tottunut siihen yksinäisyyteen, kuin että joutuu siihen yksinäisyyteen yhtäkkiä yllättäen vanhana.

        Minulla on mieheni nyt, mutta tässä on vielä vuosia aikaa vanhuuteen, eikä kukaan voi tietää pysymmekö yhdessä loppuun saakka tai jos hän kuolee ennen minua.
        Tässä asiassa en myöskään voi sanoa että minulla olisi miestäni tukena, koska hänellä kuitenkin on lapsia, joten ei hän pysty ymmärtämään minun tunteitani tai sitä mitä käyn läpi.


    • Anonyymi

      Tässä lapsettomana ihmisenä nyt ei nyt muutenkaan oo mihinkään kiire, eikä mieltä paina asuntolainojen korot kuin sähkön hintakaan. Ikääkin jo sen verran, että saa ton "vahinkorahastonkin" pistää meneen. Yksin oon kaiken tottunu tekeen, niin mikäs siinä. Pikkuhiljaa tässä omakustannetta kirjottelen. Pistän sen painoon ja sitten "joudun" lähettämään siitä kuusi kappaletta kansalliskirjastoon. Tää koskee siis kaikkia kirjoja mitä painetaan enemmän kuin 50 kappaletta. Mutta kukas sitä tarkastaa vaikka painattas vaan noi kuusi. Oma kädenjälki on tässä, ei välttämättä tarvi lapsia tehdä. ja vaikka oiskin, niin ne saattais olla maailmalla, eikä kukaan voi edellyttääkään, että ois siinä haudalla itkemässä. Ja jos ei kirjoittaa tykkää, niin voi maalata, säveltää ym. En mäkään mikään kirjailija oo, että enemmänkin taustaa kirjoittelen noihin valokuviin, mitä onkin vuosien mittaan kertynyt.

    • Anonyymi

      Kyllä näitä yksinäisiä on niitäkin joilla on lapsia , joten samat ajatukset todella pyörii mielessä kaikilla kun vanhenee.
      Moni vanhus katselee hoitokodin ikkunasta pihalle odotellen lapsiaan jotka eivät koskaan tule.
      Yksinäisyys vaivaa monia ihmisiä nykyään, eikä omat lapset ole mitenkään takuu siitä että saisi hyvän vanhuuden.
      Ja sitten on lakikin olemassa ettei ole lasten velvollisuus juridisesti olla apuna vanhukselle vaan vanhat ovat kuntien vastuulla.

      Niin että ennenvanhaan oli itsestään selvyys että omat lapset hoitivat vanhempansa , tänään kun naisetkin kaikki ovat työssä kodin ulkopuolella , ja oma perhe hoidellaan työpapäivän päätyttyä , niin siinä ei ole enää aikaa vanhukselle .

      Ja eräät päättävät olla hankkimatta lapsia , ja siinä,ei ole mitään väärää, jokaisella on päätös valita lapset tai olla ilman.
      Mutta kuntien pitäisi olla enemmän tietoisia yksinäisten ihmisten arkipäivästä ja eteenkin sairauksista mitä monelle tulee iän mukana .
      Mutta sitten on tietysti niitäkin vielä jotka todella hoitelevat omat vanhempansa , joten meitä on monenlaisia ihmisiä tässä maailmassa.

    • Anonyymi

      Vanhuudesta vielä. Että mun mummo ja isä lopetti syömisen kun joutu vuodepotilaaksi. Kuulostaa ehkä kauheelta, mutta vaihtoehtona voisi olla vuosienkin vuodehoito, jossa ei ole mitään toivoa. Itse ajattelin menetellä ihan samoin. olen myös harjoitellu syömättä oloa ja huomannu että se nälkä menee tavallaan ohi. Enemmänkin vaikuttaa aivotoimintaan ja yleiseen jaksamiseen. Että jos oisin vuoteeseen sidottu niin varmasti onnistus. Siitä seuraa vaan sellanen luonnollinen hiipuminen.

    • Anonyymi

      Ei lasten hankkiminen tee autuaaksi, tai että he pelastavat sinut yksinäisyydeltä tulevaisuudessa. Lapsettomuus e tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä, tai että jälkikasvu huolehtisi sinusta. Monille oikeasti tärkeät ihmiset voivat olla jotain aivan muuta kuin omat lapset. Tämän olen nähnyt oman isäni kohdalla, ja tunne on molemminpuolinen. Kannattaa hankkia ystäviä ja sosiaalisia kontakteja puolison lisäksi. Tuo kuolleiden muistelu on myös mielenkiintoinen konsepti. Kuollessaan ihminen unohtuu joka tapauksessa ajan saatossa. Yleensä kuolemaa on turha miettiä liikaa. Tärkeämpää on elää haluamallaan tavalla, oli siinä lapset mukana tai ei.

    • Anonyymi

      Miks joku murehtii jostain kuolemasta. se on nyt ongelma siitä pienimmästä päästä. Mun suurin ongelma on että miten selviäis tästä päivästä. Joku voi pitää ristiriitaisena, mutta ei ole.

      • Anonyymi

        "Miks joku murehtii jostain kuolemasta. se on nyt ongelma siitä pienimmästä päästä."
        Miksi olisi pieni ongelma? Kaikki me pelkäämme ja murehdimme eri asioita, ei se tarkoita että toisen murhe olisi mitättömämpi vain koska murhe on eri kuin sinulla.
        Ja mitä tarkoitat tästä päivästä selviämisellä? Jos mietit miten selvitä tästä päivästä hengissä, niin etkö silloin nimenomaan murehdi kuolemaa?

        Minä pidän elämästäni, rakastan ihmisiä ympärilläni ja teen asioita joita rakastan. Kuolemaa pelkään ihan naurettavan paljon. En kuitenkaan murehdi niinkään sitä että kuka minut kuoltuani muistaa kuten ap, vaan ylipäätään kuoleman lopullisuus on ahdistavaa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sara ja Pyry eronneet?

      Pitääkö huhu paikkansa, tietääkö kukaan?Joku kertoi, että olivat tapelleet rajusti Emma gaalan jälkeen ja sen jälkeen Sara poisti Instatililtään kaikk
      Kotimaiset julkkisjuorut
      167
      4480
    2. Alaston miesuimari järkytti suuresti naisuimareita Espoon Matinkylän uimahallissa

      Mikä siinä miehen alastomuudessa voi olla niin järkyttävää? Lainmuutoksen jälkeen tuo on normi. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009378839.html Pian
      Maailman menoa
      140
      1568
    3. Koululaiset myyvät huumeita jopa kesken koulupäivän

      Taitaa huumeidenvastainen sota olla hävitty kuten viinanvastainen kieltolain aikana, kun kerran jopa kakarat tekevät huumeilla kauppaa. https://www.i
      Maailman menoa
      176
      1280
    4. Nyt lopeta.. jumalauta

      Ole niin hyvä. En rakasta sinua enää.
      Ikävä
      48
      950
    5. Miten paljon vertaat itseäsi muihin?

      Mä huomasin joskus vertaavani omaa elämää toisten elämiin, mutta jossain vaiheessa huomasin (konkreettisesti) ettei ne kokemukset toisen elämisen laad
      Sinkut
      291
      929
    6. Milloin mies näimme viimeksi

      Ja millainen fiilis siitä jäi?
      Ikävä
      47
      913
    7. Sen takia sanoin sen

      Että et ottaisi itseesi kun ei ole tarkoitus sinua loukata. Me vain heijastellaan toistemme kipukohtia ja se tuntuu ikävälle.
      Ikävä
      106
      898
    8. Yksi tavoite tälle vuodelle

      Tulen kietomaan sinut pikkusormeni ympärille. Jos pikkusormi ei riitä, niin käytän järeämpiä keinoja. Älä koita piiloutua minulta.
      Ikävä
      50
      787
    9. Hyvää päivää

      Naiselle hyvin samanlaiselle
      Ikävä
      101
      781
    Aihe