Kiinnostaisi tietää, miten helluntailiikkeessä opetetaan uskon menettämisen mahdollisuudesta. Voiko uudestisyntynyt kristitty kadottaa lopullisesti uskonsa ja joutua kadotukseen? Esimerkiksi reformoiduthan opettavat, ettei tämä ole mahdollista.
Voiko uskon menettää?
Miten on?
13507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä uskon voi menettää. Siksi Raamatussa sanotaan että valvokaa. Kun Pysymme Jumalan Sanassa ja rukouksessa, se on valvomista. Raamatussa on kohta Luukas 18:8. että kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä? Tänä nykypäivän vaikeana aikana saa todella ihmetellä löytyykö sitä? Itseään saa valvoa, ettei suhde Jumalaan kylmene. Kysyt, että pitääkö Jumala varmasti huolta, jos ei tehdä mitään? Usko ei ole mikään mikä tulee, ja sitten vaan on, ilman että me teemme sen eteen mitään. Uskohan tulee Jumalan Sanan kautta. Ilman Jumalan sanan ruokaa usko ei pysy hengissä. Kärsimykset ja vaikeudet ja sairaudet kuuluvat kaikki tähän meidän elämään, ja nekin ovat monta kertaa juuri niitä, jotka ajavat meidät etsimään Jumalan apua Sanasta, jotta jaksaisimme ja vahvistuisimme uskossamme. Jumala saa uskon aikaan Sanansa ja Henkensä kautta meissä, kun vain annamme Hänelle siihen tilaisuuden. Tämä uskossa olo on kuin kilparadalla juoksemista, maaliin pitää tulla, että saa palkinnon. Vain kaikki ne jotka pääsevät maaliin palkitaan, nekin, jotka vaivalloisesti sinne tulevat, kunhan vain tulevat. Hyvää matkaa Jeesuksen seurassa; Hänen joka on Tie, Totuus ja Elämä!
ps.
...ei tästä paljoa kai opeteta, mutta varoitetaan kyllä. Kyllähän näin kävi jo uuden testamentin aikoina, miksi ei siis nytkin? Me olemme myös vihollisen tähtäimessä, ei se meitä rauhaan jätä, kun olemme uskoon tulleet, päinvastoin. Siksi on tärkeää lukea Sanaa ja rukoilla, koska eksytyksiähän liikkuu. Eikä paholainen tule luoksemme sanoen "Hei, olen piru!" Silloinhan ymmärtäisimme varoa, ei, vaan se tulee monasti valkeuden vaatteeseen kietoutuneena, ovelasti.Tai se käy ympärillä niinkuin kiljuva jalopeura, etsien kenet voisi niellä. Se haluaa ryöstää kaiken pois, minkä olemme saaneet, tavalla tai toisella. Se haluaa kylvää epäuskoa sydämeemme ja ajatuksiimme, kuten jo Eevallekin Vt:ssa "onko Jumala todellakin sanonut..." -Kyllä uudestisyntynyt kristitty voi omasta tahdostaankin luopua uskostaan, mutta sen tiedän, että Jumala tekee kaikkensa vetääkseen hänet takaisin yhteyteensä! Jeesuskin jätti ne 99 lammasta ja lähti etsimään sitä yhtä kadonnutta. Ja iloiten nosti sen hartioilleen ja vei takaisin laumaan! Tuhlaajapoikavertaus kertoo myös hyvin, millainen on rakastavan Isän asenne, kun tuhlaajapoika palaa takaisin: Hän juoksee vastaan, sulkee syliinsä ja suutelee hellästi!
Ehkä meidän on hyvä miettiä, MIKSI joku kadottaa uskonsa? Ja voimmeko me jotenkin itse olla ehkäisemässä tällaisia tilanteita? Ainakin olemalla rinnalla, silloin kun tarvitaan, kuuntelemalla, kun joku haluaa puhua, olla kantamassa toistemme kuormia, ja myös rukouksin ja siunaten muistaa niitä, jotka ovat koetusten keskellä.
Tottakai sen voi menettää. Itse olin lujasti uskossa koko pienen ikäni, lukuun ottamatta varhaista teinikapinaa jonka jälkeen vielä uudistuin todella vahvasti.
Hiukan päälle parikymppisenä päätin sitten antaa itselleni luvan kyseenalaistaa koko uskoni (jotkut saarnaajat itseasiassa typeryyttään suosittelevat tätä). Asteittain sitten muurit kaatuivat ja ymmärsin miten ääliömäinen koko ajatus "uskosta" ihmisen ainoana pelastajana on, ja pian hämmästyksekseni huomasin että en vain enää yksinkertaisesti usko, vaikka toisaalta jopa halusin uskoa. En vain enää pystynyt.
Tähän ei liittynyt minkäänlaista katkeruutta niinkuin uskovaiset aina luulevat luopio tapauksiin liittyvän. Helluntalaisen opetuksen Jumala oli vain yksinkertaisesti liian pieni ja julma, ollakseen tosi.
Monet uskovaisen kodin penskat käyvät varmasti läpi jonkinlaisen kapinan mutta eivät kuitenkaan uskalla "mennä loppuun asti" ja kyseenalaistaa KAIKKEA mitä heille on opetettu, sillä usko on ollut heillä jo äidinmaidosta.
Pari kertaa olen kysynyt "kapinoitsija" tutuiltani jotka ovat taas ryhtyneet uskovasiksi että miksi he palasivat takaisin, ja vastaus on ollut että "Ei minulla muutkaan ole".
Voisikin kysyä että mitä tapahtuu niille hinduille ja muslimeille joilla ei muutakaan ole??
kyllä Jumala pitää huolen, ole huoletta.Hän on oikeuden mukainen kaikkia kohtaan.Ne jotka syystä tai toisesta eivät ole kuulleet evankeliumia Jeesuksesta PELASTAJANA, heidät Jumala on tuomitseva heidän omantuntonsa mukaan ja Jumalan tuomiot ovat aina OIKEAT! Sitten onkin toinen juttu he jotka ovat kuulleet, mutta kova sydämmyydessän sulkeneet sydämensä Jeesukselta??? Oletko sinä YKSI heistä?
tuo sinun "filminauha".
Minä pienestä lähtien kyllä järjelläni uskoin, että "jumala" on kaiken luoja, vaan en halunnut omakohtaisesti elää raamatullista elämää.
En kylläkään tiennyt mitä se pitää sisällään.
Aloin elää "niinkuin muutkin" luullen sen olevan sen suht´koht oikean älämän.
Siis hiukan viinaksia viikon loppuisin ,sätkä hampaisiin ja muuten työ.
Toisaalta tuo viina ylitti jo nuorena sen "normaalin" käytön.
Silloin tällöin mieleen nousi Jumalakin tuon rajun kierteen alkaessa saada lopullisen vallan elämässä.
Tutuimmat paikat olivat sairaala sosiaali ja poliisi.
Kuolema kolkutteli läheltä ja teho-osastollakin muutamia vuorokausia olin, sydänkin käynnistettiin muutama kerta.
Vauhti ei tuntunut loppuvan muuten kuin fyysisesti ja psyykkisesti.
Jumala kuitenkin suuressa rakkaudessaan ,ei ollut unohtanut minua, vaan kutsui pelastukseen.
Sain avukseni minäkin Hänen nimeään huutaa ja siihen loppui se vanha kierre ,ei ole viinoja eikä muitakaan ulkoisiakaan käyttää(tupakka jäi).
Vaimo löytyi kolmen vuoden rukouksen ja odottelun jälkeen aralla finni miehelle, kun aiemmin piti rohkaisua viinasta etsiä.
Alku kysymykseen ,uskon ,että jos ei tilaansa valvo niin voi kylmyys yllättää.
Missä seurassa liikkuu niin usein se henkikin tarttuu.
Eli hyvä on uskovein yhteys muistaa ja ei jättää seurakunnan kokouksia, koska "ruokakin" on elin tärkeä.
Toisaalta rakkaus Jeesukseen on se kantava voima, jos se katoaa,niin kyllä uskokin on vaarassa kylmetä.
Rakkaus on tärkeää,mutta jos se kylmenee,niin
olisi hyvä kysyä miksi?
Minulla on lapsia.Jos lasteni rakkaus minuun kyl-
menisi,niin kenen tulisi katsoa peiliin,minun vai
lasteni?
eiköhän se saata täällä alhoissa olla niin ,että syy voi olla molemminpuoleinen.
Mutta näissä taivaallisissa ,väitän ,että syy löytyy täältä "lapsista".
Et ole lomille vielä lähteny kotomaahan?
father, näin sitä vanhuus ei tule yksin, kun nimimerkitkin meinaa hämärtyä.
Luulin ekaksi että oli tuolta ate sivuilta farfar tullu vierailulle,mutta anteeksi kerta vielä.
Vastaukseni kuitenkin sama eli kyllä lapsistakin voi johtua tai vieläpä ympäristö voi vaikuttaa kylmyyttä.
Hyvä kun kerroit tarinasi.Uskosta luopuminen on
eräänlainen tabu uskovien piireissä."Luopuja" a-
setetaan yleensä suoraan syytetyn penkille ja
tuomio otsaan.Psykologisesti yleistäen voisi sa-
noa,että vallitsee molemminpuolinen kiusaantumi-
sen ilmapiiri,jossa dialogi katkeaa.
On totta,että monet ihmiset elämän koettelemuk-
sissa ja myöskin rationaalisissa mietiskelyis-
sään kohtaavat uskostaluopumisen ongelman.Jää-
däkö vaiko lähteä?
Kristinusko on teologiselta rakenteeltaan kuiten-
kin sellainen,että lähteminen ja uskonyhteyden
taaksensa jättäminen ei ole aivan helppoa.Nimit-
täin perimmältään,jos ihmisen pelastusta ajatte-
lee,niin Paavalin mukaan ihminen pelastuu Juma-
lan "vihasta"(Room.5:9),joka lopulta kulminoituu
"tuliseen järveen"(Ilm.20:15) eli perimmäiseen
Helvettiin.
Sanktio on sen verran kova,että ajatus viettää
loppuiankaikkisuus 445C(tulikiven eli rikin su-
lamispiste,Ilm.21:8)lämpötilassa tuntuu useimpi-
en mielestä liian sietämättömältä.
Monet eivät kuitenkaan tunnu hyväksyvän, kaiken
muun lisäksi, tälläistä kohtelua.Toisten kohdal-
la sanktion ankararuus kääntyy itseään vastaan
eli menettää kaiken uskottavuutensa.
Alkuperäiseen kysymykseen viitaten luulisin Hel-
luntaikirkon piirissä vallitsevan sellaisen näke-
myksen,että pelastuksen VOI menettää.
Toinen näkemys,jota esim.Kalevi Lehtinen ja y-
leensä calvinistit suosivat on:kerran pelastettu
ON AINA pelastettu.Vain ajallisen siunauksen ja
uskon voi menettää.
Saatana pääsi pettämään sinut täydellisesti. Sen tarkoituksiin nykymuodin mukainen kyseenalaistaminen on kuulunut alusta asti. Jo paratiisissä käärme sanoi Eevalle; "Onko Jumala todella sanonut"......tässä me sen vuoksi olemme.
Rukoile Herralta uutta armoa ettet kulkeutuisi armonajan ohi.
"Sen tarkoituksiin nykymuodin mukainen kyseenalaistaminen on kuulunut alusta asti."
Miksi uskovaiset hokevat tuosta nykymuodikkaasta kyseenalaistamisesta? Eiköhän omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä ole aikaisemminkin ollut olemassa. Esim keskiajalla heidät vain poltettiin roviolla, joten todisteita heistä on vähän. Mutta lman tuota "nyky"muodikasta kyseenalaistamista uskovaiset eivät saisi vieläkään kuunnella radiota, naiset eivät saisi palmikoida hiuksiaan, miehet eivät saisi kasvattaa pitkiä hiuksia jne, jne...
Kyseenalaistaminen onkin ehkä väärä sana. Voisinkin käyttää mielummin lausetta: ajatella omilla aivoillaan;)
"Saatana pääsi pettämään sinut täydellisesti."
Onko siis empatia ja toisen ihmisen sääliminen ja rakastaminen ja ymmärtäminen saatanasta? Jos minä olisin Jumala, en ikipäivänä heittäisi ihmistä joka on koko elämänsä saanut kärsiä, helvettiin, vain sillä naurettavalla perusteella että hän sattui valitsemaan väärän uskon.
"Monet eivät kuitenkaan tunnu hyväksyvän, kaiken
muun lisäksi, tälläistä kohtelua.Toisten kohdal-
la sanktion ankararuus kääntyy itseään vastaan
eli menettää kaiken uskottavuutensa."
Harvinaisen hyvin ilmaistu!