Moikka!
Olen 25-vuotias nainen ja minulla on 2 lasta.
Enkä halua enää lapsia koska päätös on varma tuntuu turhauttavalta löpertää näiden eri ehkäisyvälineiden kanssa.
Minulla on vain tämä haluni että en halua lapsia ja se ei tietenkään riitä syyksi sterilisaatioon.
Joten voinko mennä vaikka yksityiselle ja teettää operaation siellä?Onko joku muu käynyt yksityisellä sen tekemässä?
Olen 25-vuotias nainen ja minulla on 2 lasta.
Enkä halua enää lapsia koska päätös on varma tuntuu turhauttavalta löpertää näiden eri ehkäisyvälineiden kanssa.
Minulla on vain tämä haluni että en halua lapsia ja se ei tietenkään riitä syyksi sterilisaatioon.
Joten voinko mennä vaikka yksityiselle ja teettää operaation siellä?Onko joku muu käynyt yksityisellä sen tekemässä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla tehdään sterilisaatio kesällä toisen leikkauksen yhteydessä. Toivottavasti. Ehtoja on ainakin kolme: vähintään kolme lasta, ikä yli 30, tai se, että raskaus vaarantaa terveyden. Kaksi noista ehdoista täyttyy kohdallani, ainoastaan ikä ei täyty, mutta siltikin lääkäri sanoi, että se ei ole itsestään selvää. Ja ikäkään ei jää kuin kuudesta kuukaudesta kiinni..
Yksityisestä en tiedä, mutta uskoisin, että samat ne on ehdot sielläkin. Mutta eiköhän Virossa tai muualla tehtäisi.
kolmeenkymppiin nyt alkuun. Kuukautisetkin jää parhaassa tapauksessa pois.
otsikko kertoo kaiken
kohdunpoistoon.Se ratkaisee 2 asiaa, ei enää lapsia eikä menkkoja.
Nyt ei muuta kuin lääkärin pakeille.
Et kai nyt sentään kohdunpoistoon?
Sterilisaatiossa munasarjat uljettan klipseillä.
Ei tervettä kohtua poisteta keneltäkään steriloimismielessä.
En usko kylläkään, että sinulle tehtäisiin sterilointia, vaikka saatkin mielestäsi kaksi kohtaa täyttymään..Sinulla on aivan liian vähän ikää - mieli saattaa muuttua vuosien kuluessa.
Kuukautisvaivoihin on saatavila hyviä ja turvallisia lääkityksiä, samoin ehkäisyvaihtoehtoja on useita.
Kyllä juuri kohdunpoistoon.
En halua itseeni mitään klipsejä,kierukoita ja hässäköitä.Miksi laitattaisin mitään noista kun on olemassa täysin hyvä ratkaisu ja lopullinen.
Ja miksi myöskään käyttäisin mitään lääkitystä kk vaivoihin jos ongelma on ratkaistavissa kohdunpoistolla.
En halua lapsia. Enkä myöskään rakasta menkkoja.
Täyttäessäni 30 saan siis sterilisaation mutta menkat jää.Mitä niillä menkoilla tekee jos raskaaksi ei voi kuitenkaan enää tulla.
Onkohan tämäkin joku terveysside tehtaiden ja apteekkien salaliitto=)
Saadaan naiset ostamaan buranaa menkkojen aikoihin ja siteitä ja tampaxeja.
Romahtaisikohan talous jos naiset pistäisikin ne rahat vaikka etelänlomaan.
Minä kannatan kohdunpoistoa sterilisaatioksi niille jotka ei todellakaan halua enää lapsia eivätkä halua kasvattaa jätevuoria siteillä ja tamponeilla.
Ja nyt tietysti muutamat siellä näsäviisaina ehdotteleekin kuukautiskuppia.
Joo on jo käytössä mutta miksi pelleillä menkkojen kanssa kun ei ole raskaaksi tulon mahdollisuuttakaan.
Ei mulla oo mitään menkkoja vastaan mutta jos ne eivät enää tulisikaan en jäisi niitä kaipaamaan.
EI poisteta aiheettomasti! Voi olla että kannattat sitä "sterilisaatioksi", mutta kuten totesin, tervettä kohtua ei sinulta noilla perustein poisteta.
koskevat aivan samat säännöt, eli 2 lapsen äitinä saat sterilisaation vasta täytettyäsi sen 30 v.
Kuten tuossa jo selvisikin aijemmista kommenteista. Eli joudut odottelemaan vielä 5 vuotta. Samat säännöt koskevat yksityistäkin puolta. Ja tuo johtuu ihan siitä, että muutenhan olisi pitkät jonot purkuihin jos niitä operaatioita tehtäisiin vain siksi, että just sillä hetkellä tuntu ettei lapsia tehdä enää.
Onko sinulla mitään perusteluita miksi et lapsia enää halua? Ja miksi olet päätöksestäsi niin varma?
Nuo asiat joudut joka tapauksessa lääkärille perustelemaan. Joka sitten niistä päättelee onko kyse hetken mielijohteesta vai ei.
Moikka!
En ymmärrä miksi ihmisen ,naisen täytyy perustella sitä ettei enää halua lapsia.Maailma on täynnä ihmisiä joidenka ei pitäisi lainkaan tehdä/saada lapsia.Ei heiltäkään kysellä syitä tai perusteluja lasten tekoon.
Enemmän sellaisista ihmisista on haittaa kuin sellaisista jotka lapsia ei halua.
Kun kerta täällä vongataan perustelujen perään niin minäpä niitä kerron.
Aika tasan tarkkaan 3 v ja 2 kk sitten sain esikoiseni kiirellisellä sektiolla.
Raskaus meni 2 vkoa yliaikaa ja painoa lapsella arvioitiin olevan 3,5 kiloa.
Synnytystä käynnistettäessä tunsin luissani ettei lapsi tulisi normaalia reittiä.
Raskaus oli muutenkin ollut vaikeahko enkä ollut saanut raskauden aikana lainkaan supistuksia.
Joten yritin sitten synnytellä lastani 31 tuntia hormooni supistusten avulla mutta ei mitään.
Koko tuona aikan kohdunsuuni aukesi vajaan 5 cm ja minulla alkoi olemaan jo kohtutulehduksen oireet.
Niinpä minut kiiren vilkkaan vietiin leikkaussaliin jossa minut otti vastaan leikkaustiimi helvetistä.
Minulle ei juurikaan juteltu,minulle ei kerrottu mitä tapahtuisi ja miten homma etenee.
Anestesialääkärikin valui paikalle ilman sen kummempia tervehdyksiä tai kyselyitä toiveistani.
Leikkaus alkoi ja minuun SATTUI.Rääkäisin pöydältä asiasta anestesialääkärille joka vain tylysti totesi:että susta vaan tuntuu siltä.
No mitä perkelettä kipu TUNTUU tietenkin.
Leikkaus jatkui ja minä makasin kivusta halvaantuneena leikkauspöydällä.En muista lapseni kasvoja enkä muutakaan hänestä vaikka hänet minulle näytettiinkin.Sillä silmäni olivat kyynelten sumentamat eivätkä ne olleet onnen eivätkä ilon kyyneleitä.
Lapseni vietiin teholle koska tulehdus oli mennyt hänen keuhkoihinsa.
Minä jäin saliin kursittavaksi ja henkilökunta käyttäytyi kuin en olisi ollut paikalla.
Kommentteja tyyliin tää kohtu on kuin muovikassi miten tän saa kursittua kasaan jne.
Vihdoin ja viimein minut sitten kuskattiin heräämöön ja siellä oleva naishenkilö kai ensimmäisenä huomasi että nyt ei ollut kaikki ihan kohdallaan.
Eikä siinä mennyt onneksi enää kuin hetki kun sain annoksen morfiinia suoneeni.
Viimeinen muistikuvani on kun 2 kätilöä painelivat mahaani ja verta roiskui lattialle.
aamulla herättyäni en voinut muuta kuin itkeä ja olla onnellinen siitä etten kuollut ja halusin vain kotiin.
Muutenkin kyseisen osaston henkilökunta jossa olin oli kuin jostain pöpilästä.
6 kk leikkauksesta pystyinkin sitten ilman itkua nauramaan,nousemaan portaita,käymään vessassa jne.
Se oli elämäni kauhein kokemus.Sitä kipua ja tuskaa ei voi sanoin selittää.Sektio leikkauksessa leikataan seitsemän kerroksen läpi jottapäästään käsiksi lapseen ja lasta kohdusta irroittelee kädet jotka oi niin konkreettisesti sain tuntea sisuksissani.
Aikaa kului tovin ja tulin uudelleen raskaaksi.
Raskaus oli identtinen edellisen raskauden kanssa joten jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa pyysin pääsät lantio kuviin jotta synnytys olisi voitu käynnistää aiemmin ja näin ollen olisin voinut synnyttää lapseni alateitse.
Esikoinen kun painoi 4,5 kiloa ja pituutta oli melkein 53 cm.
Se ei tietnkään lääkärille käynyt sillä olihan aiheesta tehty tutkimuksia ja tilastoja jotka selkeästi kertovat että tämän pituinen nainen kuin minäkin olen 171 cm pystyvät ongelmitta synnyttämään lapsensa alateitse.
Se oli minusta aika ihmeellistä sillä ystäväni joka oli 176 cm pitkä oli juuri saanut diagnoosin liian ahtaasta lantiosta eikä hän näin ollen pystyisi lastaan saamaan alateitse.
Joten raskaus meni 2 vkoa yliaikaa ja taas sain hormonit suonissa huutaa salissa 17 tuntia joista 11 tuntiin ei kohdunsuulla ollut tapahtunut mitään(kohdunsuu vajaa 5 cm auki).
Ja näin minut taas kärrättiin saliin sektioon.
Ja minä itken ei ei ei ja ei sektiota.
Mutta minkäs teet .Onneksi tällä kertaa vastassani ei ollutleikkaustiimiä helvetistä vaan ihan normaaleja tuntevia ihmisiä.
Anestesialääkäri reippain askelin tuli luokseni ja kätteli.Kyseli vointia ja mitä minulla oli toiveissani puudutuksen lisääminen vai ihan kenties nukutus.Kerroin aikaisemmasta kokemuksestani ja lääkäri ei voinut uskoa korviaan.Varsinkin kun kyse oli samasta sairaalasta ja todennäköisesti jostain hänen kollegastaan.
Mutta kun leikkaus alkoi tunsin kuin olin puutunut leukaan asti.En tuntenut kipua enkä käsiä sisälläni.Mutta edelleen silti pelkäsin ja kovasti.
Aamulla heräsin ja huomasin taas että minut oli metallisilla niiteillä jälleen kursittu kasaan ja eilisiltainen lääkärikin oli tullut juttusille.
Hän tuli vielä varmistamaan olinko ymmärtänyt asian että kun minut on nyt kahdesti sektio leikattu niin jos tulen 3 kerran raskaaksi on edessä suunniteltu sektio(annoin puheen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sillä 3 kertaa ei tulisi).
Ja mitäköhän sekin lääkäri oikeen päässään kelasi jos sektiota ei olisi tehty olisinko vain napannut kassini synnytyssalin lattialta ja vetänyt mahaa sisään ja lampsinut himaan.
Tehty mikä tehty.
Makasin siinä sängyssä avuttomana kuin lahna kuivalla maalla ja kelasin milloin ne ensimmäiset kätilöt tulee paikalle repimään nänneistä kun ei maitoa tule ja kiskomaan katetrin pois rakostani ilman varoitusta.
Noh lapseni oli terve 4050 kg painava ja 51 cm pitkä tyttö.
Mutta kolmatta kertaa ei tule.Ei ikinä enää.
Minulla on nyt käytössäni ehkäisrengas joka ei sovi minulle kuten ei muutkaan hormoni ehkäisyt ole sopineet.
Käytän kuitenkin sitä koska pelko raskaudesta on oikea konkreettinen pelko.
ja varsinkin kun tietää mihin se johtaa 9 kk kuluttua.Jos tulisin raskaaksi vahingossa ei minulla olisi kauheasti vaihtoehtoja .Minun pitäisi joko abortoida rakkaan mieheni siitämä lapsi tai elää pelossa 9 kk ja päätyä elämäni kauheimpaan tilanteeseen kolmannen kerran.
En ikinä ole kokenut aborttia enkä halua sitä kokeakaan.Olen kokenut 2 sektiota enkä todellakaan halua kokea kolmatta.
Nainen joka menee ensimmäiseen sektioonsa saa kuulla että hänellä on suurempi riski kuolla,nainen joka menee toiseen sektioon kuulee että riski on tuplaantunut lisäksi jo kerran sektioidun naisen lapsella on suurentunut riski kuolla kohtuun en halua edes tietää mitkä ovat riskit naisilla jotka joutuvat kolmanteen sektioon.
Jos tulisinkin vahingossa raskaaksi en voisi varmaankaan tehdä aborttia mutta eläisin pelossa 9 kk ja mitäs jos kuolisin mieheni jäisi kolmen pienen lapsen kanssa joista nuorimmainen ei olisi edes toivottu ja jonka olemassa olo tappoi minut.Mikä kauhea ajatus.Sektio ei ole mikään luomenpoisto se on iso operaatio jolla on mielettömän suuret vaikutukset naiseen.
Lisäksi minunon vielä pakkoa kertoa niistäkin ihmisistä jotka kehtaavat (prkl) tulla vielä taputtelemaan selkään ja sanomaan:että kyllä sä sitten pääsit helpolla.Helpolla???!!!
Ja että kyllä säkin olet ihan hyvä äiti vaikket oikeasti synnyttänytkään.
Siis haloota haloo!!!
Itken tässä nyt ja kirjoitan ja vakuutan etten jää kohtuani kaipaamaan kun viimeeksi sen 7 kk sitten näin sen omin silmin ,sanoin mielessäni että me ei enää tavata paitsi poiston merkeissä.
On se kumma kun ei nainen saa OMASTA kropastaan päättää ja kaiken maailman Ekspertit tietää aina mikä on parasta.
Sopii kokeilla sitä mitä minä olen käynyt läpi ja tulla sitten aukomaan päätään.
kestänyt epätavallisen kauan toipua sektiosta, 6 kuukautta, kuten kirjoitat.
Ensimmäisestä sektiotilanteestasi lienet tehnyt polilasasiamiehen kautta valituksen jos ja kun se ei mielestäsi sujunut ok?!Puudutus epäonnistui jne.
Toisen raskauden aikana lantiotasi ei kuvattu jne.
Eli olet kaiketi nämä kirjoittamasi asiat kertonut myöskin eteenpäin.
Yhtä asiaa (tai aika montaakin) jäin miettimään: miten ihmeessä olet nähnyt itse kohtusi 7 kuukautta sitten?
Totta, sektiossa on suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä, muttei se sitä tarkoita, että kolmannessa sektiossa äiti automaattisesti menehtyisi!
En kyllä ruvennut ekan sektion jälkeen valittelemaan.Tarkoitukseni oli vain päästä sairaalasta kotiin hengissä,lapsi mukana.
Myöhemmin pahimmasta shokista toivuttuani mietin kyllä asian eteenpäin viemistä mutta olisiko se vienyt tuskan pois,poistanut painajaiseni,tuskinpa.
Ja kuitenkin me asumme suomessa ja jossa lääkäreitä pidetään edelleen jonkinlaisina puolijumalina joten kyseiset työnsä laiminlyöneet henkilöt tuskin olisivat saaneet asiasta yhtään sanktiota.
Ja kahden äiti vaikuttiko sinusta tosiaan siltä että eka sektio meni ok.Ei se monen muunkaan mielestä mennyt ok kun kerroin kokemuksestani.
Enkä tehnyt toisestakaan valitusta sillä synntyskertomukseen pistettiin syyksi supistusten loppuminen eikä ahdas lantio jota itse epäilen.
Ja kohdun näkeminen on ihan helppoa kun tasan 7 kk sitten makasin sektioitavana kättärillä(toisen lapsenni syntymä) sain nähdä kohtuni se nostettiin vatsaontelosta tai mikä sen oikea nimi nyt onkaan ulos ,tarkasteltavaksi ja ommeltavaksi.On kuulemma ihan normaali käytäntö mutta viimeeksi en vain älynnyt katsoa.Nyt sitten katsoin ja sen näkemisestä tulikin jotenkin parempi olo.Tuli tunne että hei tuolta on oikeesti tullut jotain ja siellä on asunut lapsi.
Ekalla sektio kerralla en nähnyt lasta kuin pestynä ja puunattuna ,en myöskään nähnyt kalvoja enkä napanuoraa.Joten tuntui oikeastaan siltä että en ole synnyttänyt enkä oikein ollut varma onko lapsi minun.Silloin vielä kysyin mieheltäni kun lähdettiin kotiin että onhan vauva varmasti meidän oma.Toista se on kuitenkin naisilla jotka saavat sen vauvan suoraan siihen rinnalleen verisinä,kinaisina,limaisina ja napanuora kiinni.
Joten kohdun näkeminen oli hyvä asia siinä mielessä ja sainpahan sanoa sille heippa ja
hyvästi ,ei koskaan enää.
Eikä kyse ole vain kuoleman pelosta vaan leikkaus pelosta en menisi mihinkään muuhunkaan leikkaukseen kauhean innoissani paitsi tietty kohdunpoistoon joka voidaan tehdä ihan alakautta.
Ja tosiaan en myöskään halua enään yhtäkään lasta.
mennyt ok ensimmäinenkään sektiosi, siksi kysyinkin teitkö asiasta valituksen.
Ja ei, eihän se valitus olisi psyykkisiä ja fyysisiä kokemuksiasi pois vienyt.
Ihmettelen kovasti miksi sinua ei kuvattu toisen raskauden aikana, etenkin kun ottaa huomioon aiemman synnytyksesi.
Minut kuvattiin toisen raskauden yhteydessä, vaikka ensimmäinen oli ns. normaali, viidessä tunnissa helposti sujunut alatiesynnytys. Toisessa epäiltiin lapsen olevan niin suurikokoinen, että katsottiin aiheelliseksi kuvata.
Niin, tosin olin kyllä molempien raskauksieni aikana neuvolan lisäksi ns. hoidossa yksityisellä gynekologilla, en käynyt neuvolalääkärillä ja tämä yksityinen gynekologi sitten passitti minut kuvaukseen.
No, toinenkin lapsi syntyi alateitse, eikä ollut kooltaan normaalia suurempi, 3600 gr.
Sisareni on synnyttänyt kolme lasta sektiolla, ei ole vain koskaan tullut juttua tuosta kohtuasiasta, ja minä taas olen aina luullut, että siinä edessä on ns. vihreä leikkaus"liina"/lakana, joten sinne ei itse näe, mutta aina sitä saa uutta tietoa.
Mielestäni synnytys on synnytys, samanarvoinen, on se sitten tapahtunut alateitse tai sektiolla.
Et ole ainut joka on saanut kuulla tuosta "helppoudesta", siitä sisarenikin on kertonut (hän ei voi sairautensa takia synnyttää alateitse), ihmisten mielestä kun sektio ei ole synnytys laisinkaan.
No, onneksi kaikki eivät ole yhtä asiattomia puheissaan.
Hyvää kevään jatkoa sinulle!
Kyllä siinä on se vihreä liina edessä. Ei nähnyt vieressä istunut miehenikään.
Ja tuskinpa se kohtu mikään käteen otettava irtomötikkä on, jota voi heilutella vatsan ulkopuolella noin vain. Hoh hoi.
Muuta en ap:n jutusta juuri kyseenalaista. Kolme sektiota takana, joista viimeinen ei ollut niin "miellyttävä". Tuntemuksia oli vatsan seutuvilla, ei varsinaisia kipuja, mutta sinne päin.
Eikä se sektio minunkaan mielestä ole se oikea aito synnytys, mutta minkäs teet. Ei fordikaan ole oikea auto, eikä euro oikea raha. Niittenkin kans on vain elettävä !!