Kirjoitin tälle palstalle tammikuussa. Yritin etsiä viestiä mutta se oli kai poistettu. Viestissäni kerroin poikani sairastuneen syöpään ja sain runsaasti tukea ja rukousapua. Ainakin Raimo (nyk. alkup.raimo?) ja lasse2 olivat mukana ketjussa. Oli toki paljon muitakin, mutta nimimerkkejä en muista.
Nyt tahdon lämpimästi kiittää teitä kaikkia että olitte rukoilemassa poikani puolesta.
Kyseessä oli imusolmukesyöpä. Ikää vasta 31, joten tilanne oli aivan hirveä. Nyt ovat asiat kääntyneet parhain päin. Tauti on 99,99 %:n varmuudella voitettu. Sytostaattihoidot ovat takana ja tänään sai viimeiset sädehoidot. Hän soitti juuri äsken kun oli ajelemassa Pikonlinnasta kotiinpäin. Kertoi käyneensä tervehtimässä sitä hoitajaa, joka ensin tiputteli hänelle nämä sytostaatit. (sädehoito annettiin eri osastolla) Tämä hoitaja oli liikuttunut kyyneliin kuultuaan pojan olleen viimeistä kertaa hoidossa ja nähtyään, kuinka hyvin asiat ovat. He tekevät tätä työtään varmaan niin sydämellään, että tällainen onnellinen tapaus varmasti tuntuu palkitsevalta.
Heinäkuussa vielä kuvataan ja sitten jäädään 10 vuoden seurantaan. Rukoilen ettei tauti uusisi.
Vielä kerran: kiitos teille kaikille tuesta! Kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta teille!
Nyt tahdon lämpimästi kiittää teitä kaikkia että olitte rukoilemassa poikani puolesta.
Kyseessä oli imusolmukesyöpä. Ikää vasta 31, joten tilanne oli aivan hirveä. Nyt ovat asiat kääntyneet parhain päin. Tauti on 99,99 %:n varmuudella voitettu. Sytostaattihoidot ovat takana ja tänään sai viimeiset sädehoidot. Hän soitti juuri äsken kun oli ajelemassa Pikonlinnasta kotiinpäin. Kertoi käyneensä tervehtimässä sitä hoitajaa, joka ensin tiputteli hänelle nämä sytostaatit. (sädehoito annettiin eri osastolla) Tämä hoitaja oli liikuttunut kyyneliin kuultuaan pojan olleen viimeistä kertaa hoidossa ja nähtyään, kuinka hyvin asiat ovat. He tekevät tätä työtään varmaan niin sydämellään, että tällainen onnellinen tapaus varmasti tuntuu palkitsevalta.
Heinäkuussa vielä kuvataan ja sitten jäädään 10 vuoden seurantaan. Rukoilen ettei tauti uusisi.
Vielä kerran: kiitos teille kaikille tuesta! Kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta teille!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voimia vain sinulle myös jatkossa. Tällaiset tarinat on hyvä muistaa silloin, kun Herra sallii vastoinkäymiset ja vaikeudet. Nauttikkaa nyt täysin siemauksin elämän ihmeestä ja jokaisesta uudesta päivästä !
Jumalalle kiitos!! Siunausta jatkossa!
""Sytostaattihoidot ovat takana ja tänään sai viimeiset sädehoidot.""
Kyllä lääketiede on edistynyt huimasti. Ajattele että 30v sitten poikasi olisi jo vainaa.
Jos taas olisitte turvautuneet pelkkiin rukouksiin niin poikasi olisi kuollut jo ajat sitte.
Se on faktaa ettei rukoukset toimi.
http://news.bbc.co.uk/1/hi/health/3193902.stm
HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis ...
Älä viitsi puhua tuollaisia. Mihin sitä ihminen turvaa hätänsä hetkellä, jos ei Jumalaan? Mistä sinä pyydät apua siinä vaiheessa kun lääketiedekään ei mitään mahda? Tottakai täällä maailmassa eletään ja toimitaan normaalisti. Jos sairastutaan, mennään lääkäriin. Jos on nälkä, syödään. Jos on vilu, laitetaan lisää vaatetta päälle. En ole niin hullu, että jään neljän seinän sisälle odottamaan esim. syövän kanssa että mitä tapahtuu. Tottakai siihen "maallistakin" apua haetaan. Mutta jos Jumala on katsonut että ihmisen on aika lähteä, ei se maallinen apu silloin riitä.
Kaikkea hyvää sinulle!
T: Terveellä tavalla uskovainen äiti
""Mihin sitä ihminen turvaa hätänsä hetkellä, jos ei Jumalaan? Mistä sinä pyydät apua siinä vaiheessa kun lääketiedekään ei mitään mahda? ""
PUAAAHHHH ... HEH HEH HEH ... Älä kuvittelekaan että hädän hetkellä turvautuisin johonki uskisten poppakonsteihin, se on vainoharhaisten ja pipipäitten puuhaa.
Jos lääketiede ei mahda asialle mitään niin sille ei voi yksinkertisesti mitään. Otetaan ainakin loppuaika rennosti.
""Mutta jos Jumala on katsonut että ihmisen on aika lähteä""
Taas näitä liirun laarun selityksiä. HEH HEH HEH ...
Onneksi en ole uskis ...
ovat viisautensa saaneet, jos eivät Jumalalta?
NIIN,äiti nimimerkki,tämä on sydäntä lämittävä viesti minkä toit meille kaikille,juri tämmösten asioitten vuoksi jaksaa yrittää ,vaikka välillä tuntuu että taistelemme tuulimyllyjä vastaan täällä elämässä,emme aina ymmärrä tämän kaiken tarkoitusta,MUTTA SILLOIN ONKIN TÄRKEÄÄ ETTÄ YRITÄMME TUKEA TOISIAMME NIIN HYVIN KUN VOIMME,JA KUN KERRAN ON SAANUT APUA ON SITÄ HELPPOA MYÖS YRITTÄÄ JOLLAKIN LAILLA ANTAA TOISILLE.
MINULLA ON KERTAKAIKKIAAN NIIN VAHVA USKO ETTÄ RAKKAUS VOITTA AINA JOLLAKIN LAILLA ,SE MENE JOPA LÄPI KÄRSIMYSTEN JA KOVETTUNEIDEN SYDÄMIEN,JUMALAN SIUNAUSTA KOKO TEIDÄN PERHELLE , T LASSE
Kiitos sanoistasi. Toivon myös sinulle kaikkea hyvää.
Nimimerkille Mirka sanoisin sen verran, että ihan turha tulla tänne herjojaan heittelemään. Meidän uskomme ei siitä horju. Sinun ei ole pakko uskoa yhtään mihinkään, jos et sitä halua, mutta anna meidän olla rauhassa. Sen ei pitäisi sinun elämääsi haitata millään tavalla. Jotenkin minulla on sellainen tunne, ettet elämässäsi ole vielä kovin suuria vaikeuksia kohdannut. Sen verran pilkalliselta vaikutat. Mieti, jos sinulle luettaisiin kuolemantuomio, kerrottaisiin vaikka että pari viikkoa elinaikaa jäljellä. Nauraisitko silloinkin pilkallisesti? Toivon että sinäkin jossain vaiheessa löydät elämääsi toisenlaisen asenteen.
>>Mieti, jos sinulle luettaisiin kuolemantuomio, kerrottaisiin vaikka että pari viikkoa elinaikaa jäljellä. Nauraisitko silloinkin pilkallisesti?
Tuottaako sinulle sairasta nautintoa ilkeät kirjoituksesi. Jos sinulla olisi tippaakaan itsekritiikkiä tai käytöstapoja, lopettaisit heti. Toisen ihmisen kunnioittaminen kuuluu sivistyksen alkeisiin, edustipa millaista maailmankatsomusta tahansa.
kuulostat mirka ihan joltain keskenkasvuiselta rikkaan perheen hemmoteltulta kakaralta, joka on aina ollut kaiken keskipisteenä ja luulee maailman pyörivän ympärillään eikä ymmärrä mitä on soveliasta sanoa ja mitä ei, kenelle ja milloin sekä luulee olevansa aina oikeassa. Häpeäisin silmät päästäni jos olisin äitisi.
eikös se vaikuta tyypilliseltä atelta?
Tuli mieleen, että muutama vuosi sitten myös minun aviomieheni sairastui yht'äkkiä yllättäin syöpään. Kasvain löydettiin kainalosta. Alussa hoidot menivät hyvin ja näytti että kaikki kääntyy parhain päin.
Sitten syöpä uusiutui. Se levisi keuhkoihin ja mieheni joutui muutamaksi viikoksi pikonlinnaan, missä ei tajunnut tämän maailman menosta mitään. Lääkärit eivät antaneet enää toivoa. Mieheni oli myös hieman yli 30 vuotias. Moni ihminen rukoili mieheni puolesta ja lääkärikin oli sitä mieltä että vain ihme voisi hänet pelastaa.
Ihme pelasti hänet. Isoannos hoito onnistui lopulta ja mieheni sai Jumalalta voimia taistella syöpää vastaan. Nyt on kulunut 3 vuotta ja kontrollikäynnit muistuttavat enää syövän olemassaolosta, sairaus hävisi elimistöstä kokonaan. Kaikki maallinen tuli toissijaiseksi meidän elämässä. Saamme kiittää joka päivä Jeesusta siitä, että saimme toisen mahdollisuuden ja mieheni jatkoaikaa elämälle.
Ennen mieheni oli urakeskeinen ihminen kenelle raha ja valta olivat etusijalla. Nyt etusijalla on usko ja perhe. Siitä merkkinä meillä on molemmilla risti kaulassa muistuttamassa, että Jeesus on elämä.
Ylistetty olkoon Herran,meidän Jumalamme nimi. Kiitos Jeesukselle, että kaikki kääntyi parhain päin.
Olit itse myös Jumalan työssä ja vahvistamassa uskoani...muista edelleen rukouksin olen työtön ja velkataakka senkun paisuu!!!Jumalan ovat kullat ja hopeat...tarvitsisin vain murusen saadakseni talousasiat kuntoon...autoni sain jo
kuntoon...pitäisi vielä katsastaa...Jeesus antakoot..siunausta edelleen t. raimo