Analoginen vs binäärinen päättely

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-622)

GPT-3.5-tuotos jatkuu:

"B) Binäärinen logiikka, jota kutsutaan myös deduktiiviseksi päättelyksi perustuu sen sijaan premisseihin ja on kyseisten premissien rajoittamaa. Sen pääpyrkimyksenä on kaiken redusointi tunnettuun ja tuttuun sen sijaan, että tunnistettaisiin uusia ja yllättäviä yhteyksiä. Tämän tyyppinen päättely on usein assosioitu determinismiin ja mekaanisuuteen ja se keskittyy pienimpiin mahdollisiin osiin. Sitä luonnehtii myös täsmällisten määritelmien ja formaalien algoritmien käyttö ja tiukka pysyttäytyminen yksittäisen viitekehyksen tai paradigman sisällä.

Binäärinen logiikka voidaan helposti siirtää koneille, koska se perustuu tiukkoihin, formaaleihin algoritmeihin ja ei edellytä sanojen merkityksen ymmärtämistä. Kuitenkin, tämän tyyppinen päättely ei tue uuden informaation oppimista tai hahmojen tunnistamista. Lisäksi, se johtaa jäykkiin ja keinotekoisiin vastakohta-asetelmiin ja konflikteihin, toimii vain yhdestä näkökulmasta käsin kerrallaan ja edellyttää informaation siilouttamista ja jäykkiä luokitteluja.

Binäärinen logiikka, deduktiivisen päättelyn muotona, on hyödyllinen sellaisilla alueilla kuten matematiikka, tietojenkäsittelytieteet ja tekniikka, joilla tarvitaan loogista tiukkuutta ja täsmällisyyttä. Esimerkiksi matematiikassa binääristä logiikkaa käytetään matemaattisten todistusten johtamiseen ja varmoihin johtopäätöksiin pyrittäessä. Tietojenkäsittelytieteissä ja tekniikan alalla, sitä käytetään algoritmien suunnitteluun ja loogisten järjestelmien luontiin. Silti, binäärisellä logiikalla on rajoitteensa. Esimerkiksi, se voi olla liian jäykkää ja rajoittavaa aloilla, joilla tarvitaan luovuutta, joustavuutta ja holistista ymmärrystä. Se voi myös johtaa yli-yksinkertaistamiseen ja puutteisiin tutkittavien järjestelmien kompleksisuuden ymmärtämisessä.

Binäärinen logiikka liitetään usein rationaalisuuden käsitteeseen, mikä viittaa sellaisiin loogisiin, perusteellisesti mietittyihin päätelmiin ja päätöksiin, jotka perustuvat tosiasioihin ja todisteisiin. Deduktiivisen päättelyn muotona binäärinen logiikka soveltuu hyvin tämän tyyppiseen ajateluun, koska se nojaa premisseihin ja loogisiin päätelmiin tehtäessä johtopäätöksiä. Kuitenkin, on tärkeää huomata, että rationaalisuuden ja loogisen ajattelun ideat eivät rajoitu binääriseen logiikkaan, sillä myös analoginen päättely sisältää loogista ajattelua, erona on vain se, että se ei ole rajoittunut premisseihin ja deduktioihin, vaan hyödyntää myös luovuutta, mielikuvitusta ja intuitiota.

Binäärisen logiikan osalta eräs lupaava tutkimussuunta on menetelmien kehittäminen loogisen päättelyn ja päätöksenteon tarkkuuden ja luotettavuuden kehittämiseen. Tähän sisältyy päättelyn ja päätöksenteon taustalla vaikuttavien kognitiivisten ja hermoverkkomekanismien tutkimus sekä interventioiden ja koulutusohjelmien kehittäminen näiden kykyjen edistämiseen. Toinen lupaava tutkimussuunta on tekoälyn ja koneoppimismenetelmien käyttö loogisen päättelyn tehokkuuden ja tehollisuuden kehittämiseen lukuisilla sellaisilla aloilla kuten esim. rahoitus, terveydenhuolto ja liikenne.

Lisäksi, molempien lähestymistapojen integrointiin liittyy kasvava määrä tutkimusta. Analogisen päättelyn ja binäärisen logiikan integrointi voi kohtaa aiempaa edistyneempien tekoälyjärjestelmien kehittämiseen sekä aiempaa tehokkaampiin ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosesseihin monilla aloilla." [jatkuu...]

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-622)

GPT-3.5-tuotos jatkuu:

"B) Binäärinen logiikka, jota kutsutaan myös deduktiiviseksi päättelyksi perustuu sen sijaan premisseihin ja on kyseisten premissien rajoittamaa. Sen pääpyrkimyksenä on kaiken redusointi tunnettuun ja tuttuun sen sijaan, että tunnistettaisiin uusia ja yllättäviä yhteyksiä. Tämän tyyppinen päättely on usein assosioitu determinismiin ja mekaanisuuteen ja se keskittyy pienimpiin mahdollisiin osiin. Sitä luonnehtii myös täsmällisten määritelmien ja formaalien algoritmien käyttö ja tiukka pysyttäytyminen yksittäisen viitekehyksen tai paradigman sisällä.

Binäärinen logiikka voidaan helposti siirtää koneille, koska se perustuu tiukkoihin, formaaleihin algoritmeihin ja ei edellytä sanojen merkityksen ymmärtämistä. Kuitenkin, tämän tyyppinen päättely ei tue uuden informaation oppimista tai hahmojen tunnistamista. Lisäksi, se johtaa jäykkiin ja keinotekoisiin vastakohta-asetelmiin ja konflikteihin, toimii vain yhdestä näkökulmasta käsin kerrallaan ja edellyttää informaation siilouttamista ja jäykkiä luokitteluja.

Binäärinen logiikka, deduktiivisen päättelyn muotona, on hyödyllinen sellaisilla alueilla kuten matematiikka, tietojenkäsittelytieteet ja tekniikka, joilla tarvitaan loogista tiukkuutta ja täsmällisyyttä. Esimerkiksi matematiikassa binääristä logiikkaa käytetään matemaattisten todistusten johtamiseen ja varmoihin johtopäätöksiin pyrittäessä. Tietojenkäsittelytieteissä ja tekniikan alalla, sitä käytetään algoritmien suunnitteluun ja loogisten järjestelmien luontiin. Silti, binäärisellä logiikalla on rajoitteensa. Esimerkiksi, se voi olla liian jäykkää ja rajoittavaa aloilla, joilla tarvitaan luovuutta, joustavuutta ja holistista ymmärrystä. Se voi myös johtaa yli-yksinkertaistamiseen ja puutteisiin tutkittavien järjestelmien kompleksisuuden ymmärtämisessä.

Binäärinen logiikka liitetään usein rationaalisuuden käsitteeseen, mikä viittaa sellaisiin loogisiin, perusteellisesti mietittyihin päätelmiin ja päätöksiin, jotka perustuvat tosiasioihin ja todisteisiin. Deduktiivisen päättelyn muotona binäärinen logiikka soveltuu hyvin tämän tyyppiseen ajateluun, koska se nojaa premisseihin ja loogisiin päätelmiin tehtäessä johtopäätöksiä. Kuitenkin, on tärkeää huomata, että rationaalisuuden ja loogisen ajattelun ideat eivät rajoitu binääriseen logiikkaan, sillä myös analoginen päättely sisältää loogista ajattelua, erona on vain se, että se ei ole rajoittunut premisseihin ja deduktioihin, vaan hyödyntää myös luovuutta, mielikuvitusta ja intuitiota.

Binäärisen logiikan osalta eräs lupaava tutkimussuunta on menetelmien kehittäminen loogisen päättelyn ja päätöksenteon tarkkuuden ja luotettavuuden kehittämiseen. Tähän sisältyy päättelyn ja päätöksenteon taustalla vaikuttavien kognitiivisten ja hermoverkkomekanismien tutkimus sekä interventioiden ja koulutusohjelmien kehittäminen näiden kykyjen edistämiseen. Toinen lupaava tutkimussuunta on tekoälyn ja koneoppimismenetelmien käyttö loogisen päättelyn tehokkuuden ja tehollisuuden kehittämiseen lukuisilla sellaisilla aloilla kuten esim. rahoitus, terveydenhuolto ja liikenne.

Lisäksi, molempien lähestymistapojen integrointiin liittyy kasvava määrä tutkimusta. Analogisen päättelyn ja binäärisen logiikan integrointi voi kohtaa aiempaa edistyneempien tekoälyjärjestelmien kehittämiseen sekä aiempaa tehokkaampiin ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosesseihin monilla aloilla." [jatkuu...]

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-623)

GPT-3.5 tuotos jatkuu:

"C) Yhteenvetona, sekä analogisella, että binäärisellä päättelyllä on omat käyttönsä ja sovelluksensa ja on tärkeää tunnistaa kummankin lähestymistavan vahvuudet ja heikkoudet ja käyttää niitä asianmukaisessa kontekstissa. Analoginen päättely on erityisen hyödyllistä pyrittäessä ymmärtämään kompleksisia järjestelmiä ja tunnistamaan hahmoja, kun binäärinen logiikka sen sijaan soveltuu parhaiten informaation redusointiin yksinkertaisimpaan muotoonsa ja tiukkojen sääntöjen ja algoritmien noudattamiseen.

Sekä analoginen, että binäärinen logiikka ovat sellaisia tärkeitä työvälineitä, joita voidaan käyttää monimutkaisten järjestelmien ja käsitteiden ymmärtämiseen. Niillä on erilaiset vahvuudet ja rajoitteet, mutta niitä voidaan käyttää täydentämään toisiaan pyrittäessä saavuttamaan syvällisempi ymmärrys meitä ympäröivästä maailmasta. On tärkeää tiedostaa molempien lähestymistapojen vahvuudet ja rajoitteet ja käyttää niitä asianmukaisessa kontekstissa, jotta kyetään muodostamaan kattava maailmaa koskeva ymmärrys.

Monissa käytännön kannalta tärkeissä skenaarioista sekä analogisella päättelyllä, että binäärisellä logiikalla on niiden oma arvonsa ja niitä tulisi käyttää yhdessä. Esimerkiksi, tekoälyn tutkimusalueella, koneoppiminen nojaa vahvasti binääriseen logiikkaan käsiteltäessä suuria tietomääriä ja johdettaessa loogisia johtopäätöksiä. Kuitenkin, sellaisten analogisen päättelyn elementtien kuten hahmontunnistuksen ja näennäisesti toisiinsa liittymättömien käsitteiden välisten yhteyksien esiintuonnin, sisällyttäminen näihin algoritmeihin, voi johtaa edistyneempiin tekoälyjärjestelmiin.

Vaikka analoginen päättely ja binäärinen logiikka ovat erillisia lähestymistapoja maailman ymmärtämiseen, ne eivät ole toisensa poissulkevia. Molemmilla lähestymistavoilla on omat vahvuutensa ja rajoitteensa ja niitä voidaan käyttää toisiaan täydentävillä tavoilla pyrittäessä saavuttamaan entistä kattavampi ymmärrys kompleksisista järjestelmistä ja käsitteistä. On tärkeää ymmärtää molempien lähestymistapojen rooli ja niiden rajoitteet ja käyttää niitä asianmukaisissa konteksteissa, jotta parhaat mahdolliset tulokset ovat saavutettavissa.

Sekä analogisen päättelyn, että binäärisen logiikan kehittämiseen liittyy monia lupaavia tutkimussuuntauksia. Keskittymällä menetelmiin, joilla pyritään näiden kykyjen kehittämiseen sekä tekoälyn ja koneoppimisen menetelmiin, tieteentekijät ja tutkijat voivat tehdä uusia edistysaskelia näiden kompleksisten kognitiivisten prosessien ymmärtämiseen liittyen."

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-623)

GPT-3.5 tuotos jatkuu:

"C) Yhteenvetona, sekä analogisella, että binäärisellä päättelyllä on omat käyttönsä ja sovelluksensa ja on tärkeää tunnistaa kummankin lähestymistavan vahvuudet ja heikkoudet ja käyttää niitä asianmukaisessa kontekstissa. Analoginen päättely on erityisen hyödyllistä pyrittäessä ymmärtämään kompleksisia järjestelmiä ja tunnistamaan hahmoja, kun binäärinen logiikka sen sijaan soveltuu parhaiten informaation redusointiin yksinkertaisimpaan muotoonsa ja tiukkojen sääntöjen ja algoritmien noudattamiseen.

Sekä analoginen, että binäärinen logiikka ovat sellaisia tärkeitä työvälineitä, joita voidaan käyttää monimutkaisten järjestelmien ja käsitteiden ymmärtämiseen. Niillä on erilaiset vahvuudet ja rajoitteet, mutta niitä voidaan käyttää täydentämään toisiaan pyrittäessä saavuttamaan syvällisempi ymmärrys meitä ympäröivästä maailmasta. On tärkeää tiedostaa molempien lähestymistapojen vahvuudet ja rajoitteet ja käyttää niitä asianmukaisessa kontekstissa, jotta kyetään muodostamaan kattava maailmaa koskeva ymmärrys.

Monissa käytännön kannalta tärkeissä skenaarioista sekä analogisella päättelyllä, että binäärisellä logiikalla on niiden oma arvonsa ja niitä tulisi käyttää yhdessä. Esimerkiksi, tekoälyn tutkimusalueella, koneoppiminen nojaa vahvasti binääriseen logiikkaan käsiteltäessä suuria tietomääriä ja johdettaessa loogisia johtopäätöksiä. Kuitenkin, sellaisten analogisen päättelyn elementtien kuten hahmontunnistuksen ja näennäisesti toisiinsa liittymättömien käsitteiden välisten yhteyksien esiintuonnin, sisällyttäminen näihin algoritmeihin, voi johtaa edistyneempiin tekoälyjärjestelmiin.

Vaikka analoginen päättely ja binäärinen logiikka ovat erillisia lähestymistapoja maailman ymmärtämiseen, ne eivät ole toisensa poissulkevia. Molemmilla lähestymistavoilla on omat vahvuutensa ja rajoitteensa ja niitä voidaan käyttää toisiaan täydentävillä tavoilla pyrittäessä saavuttamaan entistä kattavampi ymmärrys kompleksisista järjestelmistä ja käsitteistä. On tärkeää ymmärtää molempien lähestymistapojen rooli ja niiden rajoitteet ja käyttää niitä asianmukaisissa konteksteissa, jotta parhaat mahdolliset tulokset ovat saavutettavissa.

Sekä analogisen päättelyn, että binäärisen logiikan kehittämiseen liittyy monia lupaavia tutkimussuuntauksia. Keskittymällä menetelmiin, joilla pyritään näiden kykyjen kehittämiseen sekä tekoälyn ja koneoppimisen menetelmiin, tieteentekijät ja tutkijat voivat tehdä uusia edistysaskelia näiden kompleksisten kognitiivisten prosessien ymmärtämiseen liittyen."

Lue lisää

Tuo tekoälyn tuotos oli mielestäni hämmästyttävän laadukas ja paljon muodollisesti pätevämpää tekstiä kun itse osaisin ja/tai jaksaisin kirjoitella. Olen positiivisesti yllättynyt vaikka silti olen edelleen sitä mieltä että tekoälyn laajamittainen käyttöönotto todennäköisesti voi aiheuttaa monenlaisia ja massiivisiakin ongelmia.

Tuo oma aloitukseni syntyi varmaan alle 10 minuutissa kun aamulla herättyäni tuli taas mieleen tuo analogisen ja binäärinen päättely. Yleensä intuitioni tuottaa juuri tuollaisia erilaisten aspektien kokoelmia joista sitten pitää yrittää muodostaa lauseita mikä on minusta se työläin ja myös tylsin vaihe.

Enemmän asiaa ja pienempään tilaan saa kirjoittamalla olennaisimmat jutut pelkkänä luettelona tai ns. ranskalaisten viivojen kokoelmana varsinkin kun se tulee mieleen aina nopeana tajunnanvirtana jonka helposti unohtaa jos ei kirjoita sitä muistiin. Se saattaa olla myös hyvä metodi siltä kannalta että se ehkä myös motivoi lukijoita itse ajattelemaan ja omalta kannaltani säästää tietysti myös vaivaa.

Itse tutustuin syvällisemmin tuohon analogiseen ajatteluun n. 15 v sitten kun kuuntelin säännöllisesti Coast to Coast nettiradioohjelman haastatteluja ja siellä oli Joseph P. Farrell haastateltavana ja totesin aika pian hänen olevan se mielenkiintoisin ja laadukkain tutkija ns. vaihtoehtotieteen genressä.

Sen jälkeen päädyin ostamaan kaikki hänen kirjansa (yli 30 kpl) sitä mukaa kun niitä ilmestyi ja samalla kuuntelin kaikki hänen haastattelunsa joita löysin Youtubesta ja muualta netistä.

Muutama vuosi sitten liityin hänen Giza Death Star yhteisönsä jäseneksi niin että sain myös tsekattua kaiken sen laajan aineiston mikä on ainoastaan tilaajia varten.

Farrellin kaikki teokset liityvät toisiinsa ja on hänen mukaansa kirjoitettu nimenomaan analogisen hahmotuksen metodilla ja perustuu siihen hänen korostamaansa ja nimeämäänsä topologiseen vertauskuvaan joka hänen mukaansa on juuri se luonnollinen analoginen prosessi mihin kaikki todellisuudessa pohjimmiltaan perustuu kun taas binäärinen mallinnus on tietysti mm. tietotekniikan ja varsinkin käytännön kannalta usein hyödyllinen vaikka liian yksipuolinen kaikkeen mahdolliseen sovellettuna ainoana hahmotustapana.

Se että minulle tulee usein heti aamulla unesta herättyä mieleen hyvin filosofisia asioita liittynee siihen että ennen nukahtamista olen jo vuosikausia kuunnellut nimenomaan kaikkea tieteeseen ja filosofiaan liittyvää ja varsinkin Farrellin sivuston vidchat tuotantoa jossa hän vastailee sivuston jäsenten kysymyksiin ja ne chatit kestävät tyypillisesti useita tunteja ja joskus jopa yht. yli 7 tuntia ja niitä julkaistaan n. 2 kpl/kk.

En tunne ketään muuta filosofian, tieteen, uskontojen, tieteen ja kaiken mahdollisen muun esoterian tutkijaa joka olisi yhtä tuottelias, mielenkiintoinen ja laadukas kuin Farrell joka nimeomaan tuotannossaan soveltaa analogista luovaa ajattelua eikä pelkää spekulaatiota ja muistaa myös aina mainita koska on kyse spekulaatiosta ja milloin annetuista lähteistä tarkistettavissa olevista asioista.

F. väitteli tohtoriksi Oxfordin yliopistossa patristiikasta mikä kattaa hyvin laajan alueen ja käytännössä koko keskiajan filosofian ja historian ja F:n omat kiinostukset liittyvät fysiikkaan, filosofiaan ja kaikkeen mahdolliseen esoteriaan ja okkultismiin ja hänen kauttaan sain tietää myös Thomas Beardenin ja William Tillerin ideoista sekä ns. kehittyneemmästä akateemisen tason salaliittoteoretisoinneista joka on kirjallisin lähtein perusteltua eikä pelkästään pillinpuhaltajien tarinointia kuten esim. suurimmassa osassa ns. vaihtoehtotieteen genreä.

Vaikka F. on alunperin muodolliselta koulutukseltaan teologi niin se ei juuri mitenkään näy hänen tuotannossaan ja hän suhtautuu hyvin kriittisesti nykyisiin kristinuskon muotoihin eikä kuulu enää mihinkään kirkkoon. Itse taas olen aina suhtautunut aika neutraalisisti uskontoihin enkä kokenut tarpeelliseksi vastustaa niitä varsinkin kun myös kaikkeen tieteeseen sisältyy aina myös uskonvaraisia komponentteja ja moniin uskontoihin vastaavasti sellaista mitä voisi kutsua myös tieteeksi ja tekniikaksi vaikkakin ne ovat usein hyvin rappeutuneita hajanaisia jäänteitä jostain paljon kehittyneemmästä mihin varsinkin monissa muinaiskulttuurien säilyneissä kirjoituksissa viitataan sen ajan käsittein ilmaistuna.

Kotisivullaan Giza Death Star Farrell käsittelee paljon ajankohtaisia uutisia lähes päivittäin ilmestyvissä blogeissaan jonne sivuston jäsenet lähettävät uutisvinkkejä.

https://gizadeathstar.com/



Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Tuo tekoälyn tuotos oli mielestäni hämmästyttävän laadukas ja paljon muodollisesti pätevämpää tekstiä kun itse osaisin ja/tai jaksaisin kirjoitella. Olen positiivisesti yllättynyt vaikka silti olen edelleen sitä mieltä että tekoälyn laajamittainen käyttöönotto todennäköisesti voi aiheuttaa monenlaisia ja massiivisiakin ongelmia.

Tuo oma aloitukseni syntyi varmaan alle 10 minuutissa kun aamulla herättyäni tuli taas mieleen tuo analogisen ja binäärinen päättely. Yleensä intuitioni tuottaa juuri tuollaisia erilaisten aspektien kokoelmia joista sitten pitää yrittää muodostaa lauseita mikä on minusta se työläin ja myös tylsin vaihe.

Enemmän asiaa ja pienempään tilaan saa kirjoittamalla olennaisimmat jutut pelkkänä luettelona tai ns. ranskalaisten viivojen kokoelmana varsinkin kun se tulee mieleen aina nopeana tajunnanvirtana jonka helposti unohtaa jos ei kirjoita sitä muistiin. Se saattaa olla myös hyvä metodi siltä kannalta että se ehkä myös motivoi lukijoita itse ajattelemaan ja omalta kannaltani säästää tietysti myös vaivaa.

Itse tutustuin syvällisemmin tuohon analogiseen ajatteluun n. 15 v sitten kun kuuntelin säännöllisesti Coast to Coast nettiradioohjelman haastatteluja ja siellä oli Joseph P. Farrell haastateltavana ja totesin aika pian hänen olevan se mielenkiintoisin ja laadukkain tutkija ns. vaihtoehtotieteen genressä.

Sen jälkeen päädyin ostamaan kaikki hänen kirjansa (yli 30 kpl) sitä mukaa kun niitä ilmestyi ja samalla kuuntelin kaikki hänen haastattelunsa joita löysin Youtubesta ja muualta netistä.

Muutama vuosi sitten liityin hänen Giza Death Star yhteisönsä jäseneksi niin että sain myös tsekattua kaiken sen laajan aineiston mikä on ainoastaan tilaajia varten.

Farrellin kaikki teokset liityvät toisiinsa ja on hänen mukaansa kirjoitettu nimenomaan analogisen hahmotuksen metodilla ja perustuu siihen hänen korostamaansa ja nimeämäänsä topologiseen vertauskuvaan joka hänen mukaansa on juuri se luonnollinen analoginen prosessi mihin kaikki todellisuudessa pohjimmiltaan perustuu kun taas binäärinen mallinnus on tietysti mm. tietotekniikan ja varsinkin käytännön kannalta usein hyödyllinen vaikka liian yksipuolinen kaikkeen mahdolliseen sovellettuna ainoana hahmotustapana.

Se että minulle tulee usein heti aamulla unesta herättyä mieleen hyvin filosofisia asioita liittynee siihen että ennen nukahtamista olen jo vuosikausia kuunnellut nimenomaan kaikkea tieteeseen ja filosofiaan liittyvää ja varsinkin Farrellin sivuston vidchat tuotantoa jossa hän vastailee sivuston jäsenten kysymyksiin ja ne chatit kestävät tyypillisesti useita tunteja ja joskus jopa yht. yli 7 tuntia ja niitä julkaistaan n. 2 kpl/kk.

En tunne ketään muuta filosofian, tieteen, uskontojen, tieteen ja kaiken mahdollisen muun esoterian tutkijaa joka olisi yhtä tuottelias, mielenkiintoinen ja laadukas kuin Farrell joka nimeomaan tuotannossaan soveltaa analogista luovaa ajattelua eikä pelkää spekulaatiota ja muistaa myös aina mainita koska on kyse spekulaatiosta ja milloin annetuista lähteistä tarkistettavissa olevista asioista.

F. väitteli tohtoriksi Oxfordin yliopistossa patristiikasta mikä kattaa hyvin laajan alueen ja käytännössä koko keskiajan filosofian ja historian ja F:n omat kiinostukset liittyvät fysiikkaan, filosofiaan ja kaikkeen mahdolliseen esoteriaan ja okkultismiin ja hänen kauttaan sain tietää myös Thomas Beardenin ja William Tillerin ideoista sekä ns. kehittyneemmästä akateemisen tason salaliittoteoretisoinneista joka on kirjallisin lähtein perusteltua eikä pelkästään pillinpuhaltajien tarinointia kuten esim. suurimmassa osassa ns. vaihtoehtotieteen genreä.

Vaikka F. on alunperin muodolliselta koulutukseltaan teologi niin se ei juuri mitenkään näy hänen tuotannossaan ja hän suhtautuu hyvin kriittisesti nykyisiin kristinuskon muotoihin eikä kuulu enää mihinkään kirkkoon. Itse taas olen aina suhtautunut aika neutraalisisti uskontoihin enkä kokenut tarpeelliseksi vastustaa niitä varsinkin kun myös kaikkeen tieteeseen sisältyy aina myös uskonvaraisia komponentteja ja moniin uskontoihin vastaavasti sellaista mitä voisi kutsua myös tieteeksi ja tekniikaksi vaikkakin ne ovat usein hyvin rappeutuneita hajanaisia jäänteitä jostain paljon kehittyneemmästä mihin varsinkin monissa muinaiskulttuurien säilyneissä kirjoituksissa viitataan sen ajan käsittein ilmaistuna.

Kotisivullaan Giza Death Star Farrell käsittelee paljon ajankohtaisia uutisia lähes päivittäin ilmestyvissä blogeissaan jonne sivuston jäsenet lähettävät uutisvinkkejä.

https://gizadeathstar.com/



Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-624)

Belisario: "Tuo tekoälyn tuotos oli mielestäni hämmästyttävän laadukas ja paljon muodollisesti pätevämpää tekstiä kun itse osaisin ja/tai jaksaisin kirjoitella. Olen positiivisesti yllättynyt vaikka silti olen edelleen sitä mieltä että tekoälyn laajamittainen käyttöönotto todennäköisesti voi aiheuttaa monenlaisia ja massiivisiakin ongelmia."

GPT-3.5 on erittäin vahva, koska sehän kykenee tuottamaan toimivaa ohjelmakoodiakin ja korjaamaan toimimatonta ohjemakoodia pelkän suhteellisen yleisluonteisen sanallisen kuvauksen perusteella, mutta oleellista on, että osaa kehottaa sitä tuottamaan sellaista tekstiä, jota haluaa sen tuottavan. Käsittääkseni sen opetuksessa käytetyssä keinotekoisessa hermoverkossa on 12 transformaatiokerrosta, jonka kunkin osalta se kykenee keskittymään 12:een parametriin (ns. attention-heads) huomioiden kerralla sellaisen käyttäjän antaman syötteen, joka on keskimäärin pituudeltaan maksimissaan n. 3000 sanaa.

Siltä saatavien tulosten koettu laatu tietysti liittyy vahvasti siihen, että minkälaisen vastauksen sitä pyytää antamaan. Positiivinen yllättyneisyytesi tässä tapauksessa todennäköisesti liittyy etenkin siihen seikkaan, että kehotin sitä pysyttäytymään ristiriidattomasti niissä fokuksissa ja tekstin tavoitteissa, jotka se tunnistaa esimerkkitekstistä, joka esimerkkiteksti siis oli sanatarkasti (tosin käytettävissä olevan opetusaineiston riittävän määrän takaamiseksi luonnollisesti englanniksi) aloituksesi, mikä hyvin todennäköisesti vähensi ärsyyntyneisyyttäsi oleellisesti, vaikka kyseessä olikin tekoälyn tuotos, eli GPT-3.5. tavallaan tällä kertaa simuloi sinua itseäsi noilta osin ja siihen, että kehotin sitä nimenomaan tuottamaan alkuperäiseen verrattuna edistyneemmän version monien eri parametrien (n. 10) suhteen.

GPT-3.5. on nimenomaan tekstiohjattu ja kaikki tarvittava ohjausinformaatio oli tässä tapauksessa välitettävissä sille yksinkertaisesti seuraavalla lauseella: "Produce more such text which is very similar to the following example text regarding its focus areas and purpose, and consistent with the basic assumptions but differs from the example text by having more mature style and being more intellectual, more elegant, more sophisticated, more scientific, and using more exact terms, and more complete yet much less list-like sentence structures, and is an expansion of the central concepts focusing on the most relevant associations and aiming at high quality in terms of the covered issues based on their relative potential contribution to clarifying the most essential issues in the example text without imitating obvious errors which it might include."

Tosin, koska kyseessä on nimenomaan kokeiluversio, jonka käyttöön liittyy hyvin vakavia kapasiteettirajoitteita, niin se tuottaa keskimäärin vain suhteellisen vähäisen määrän tekstiä kerralla, minkä vuoksi kehotin sitä jatkamaan tekstin tuottoa seuraavilla kehotteilla: "Continue the text production on the topic following the same parameters.", " Continue the text production on the topic following the same parameters but also avoiding too much repetition.", "Continue the text production on the topic following the same parameters but focusing on some of the essential aspects of the topic and describing its main characteristics in more detail as an example." ja "Continue the text production on the topic by providing an outline of the most promising research directions for improving each of the main approaches in such ways whose benefits can be measured and validated scientifically."

Koko dialogin koko oli 2278 sanaa, mistä suurin osa oli sen tuottamaan tekstiä, eli se pysyi em. 3000 sanan ns. konteksti-ikkunarajoitteen puitteissa, tarkoittaen sitä, että se kykeni huomioimaan koko ajan koko aiemman dialogin tuottaessaan tekstiä, mikä luonnollisesti oli tavoitteenani. Jos dialogi olisi pidempi, niin ne keskittyisi viimeisimpään n. 3000:een sanaan, mitä rajoitetta tosin voidaan osittain kiertää siten, että sen tehtäväksi antaa välillä tiivistää aiempi dialogi keskittyen sen oleellisimpiin piirteisiin, missä tiivistystehtävässä se myös on erittäin vahva.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-624)

Belisario: "Tuo tekoälyn tuotos oli mielestäni hämmästyttävän laadukas ja paljon muodollisesti pätevämpää tekstiä kun itse osaisin ja/tai jaksaisin kirjoitella. Olen positiivisesti yllättynyt vaikka silti olen edelleen sitä mieltä että tekoälyn laajamittainen käyttöönotto todennäköisesti voi aiheuttaa monenlaisia ja massiivisiakin ongelmia."

GPT-3.5 on erittäin vahva, koska sehän kykenee tuottamaan toimivaa ohjelmakoodiakin ja korjaamaan toimimatonta ohjemakoodia pelkän suhteellisen yleisluonteisen sanallisen kuvauksen perusteella, mutta oleellista on, että osaa kehottaa sitä tuottamaan sellaista tekstiä, jota haluaa sen tuottavan. Käsittääkseni sen opetuksessa käytetyssä keinotekoisessa hermoverkossa on 12 transformaatiokerrosta, jonka kunkin osalta se kykenee keskittymään 12:een parametriin (ns. attention-heads) huomioiden kerralla sellaisen käyttäjän antaman syötteen, joka on keskimäärin pituudeltaan maksimissaan n. 3000 sanaa.

Siltä saatavien tulosten koettu laatu tietysti liittyy vahvasti siihen, että minkälaisen vastauksen sitä pyytää antamaan. Positiivinen yllättyneisyytesi tässä tapauksessa todennäköisesti liittyy etenkin siihen seikkaan, että kehotin sitä pysyttäytymään ristiriidattomasti niissä fokuksissa ja tekstin tavoitteissa, jotka se tunnistaa esimerkkitekstistä, joka esimerkkiteksti siis oli sanatarkasti (tosin käytettävissä olevan opetusaineiston riittävän määrän takaamiseksi luonnollisesti englanniksi) aloituksesi, mikä hyvin todennäköisesti vähensi ärsyyntyneisyyttäsi oleellisesti, vaikka kyseessä olikin tekoälyn tuotos, eli GPT-3.5. tavallaan tällä kertaa simuloi sinua itseäsi noilta osin ja siihen, että kehotin sitä nimenomaan tuottamaan alkuperäiseen verrattuna edistyneemmän version monien eri parametrien (n. 10) suhteen.

GPT-3.5. on nimenomaan tekstiohjattu ja kaikki tarvittava ohjausinformaatio oli tässä tapauksessa välitettävissä sille yksinkertaisesti seuraavalla lauseella: "Produce more such text which is very similar to the following example text regarding its focus areas and purpose, and consistent with the basic assumptions but differs from the example text by having more mature style and being more intellectual, more elegant, more sophisticated, more scientific, and using more exact terms, and more complete yet much less list-like sentence structures, and is an expansion of the central concepts focusing on the most relevant associations and aiming at high quality in terms of the covered issues based on their relative potential contribution to clarifying the most essential issues in the example text without imitating obvious errors which it might include."

Tosin, koska kyseessä on nimenomaan kokeiluversio, jonka käyttöön liittyy hyvin vakavia kapasiteettirajoitteita, niin se tuottaa keskimäärin vain suhteellisen vähäisen määrän tekstiä kerralla, minkä vuoksi kehotin sitä jatkamaan tekstin tuottoa seuraavilla kehotteilla: "Continue the text production on the topic following the same parameters.", " Continue the text production on the topic following the same parameters but also avoiding too much repetition.", "Continue the text production on the topic following the same parameters but focusing on some of the essential aspects of the topic and describing its main characteristics in more detail as an example." ja "Continue the text production on the topic by providing an outline of the most promising research directions for improving each of the main approaches in such ways whose benefits can be measured and validated scientifically."

Koko dialogin koko oli 2278 sanaa, mistä suurin osa oli sen tuottamaan tekstiä, eli se pysyi em. 3000 sanan ns. konteksti-ikkunarajoitteen puitteissa, tarkoittaen sitä, että se kykeni huomioimaan koko ajan koko aiemman dialogin tuottaessaan tekstiä, mikä luonnollisesti oli tavoitteenani. Jos dialogi olisi pidempi, niin ne keskittyisi viimeisimpään n. 3000:een sanaan, mitä rajoitetta tosin voidaan osittain kiertää siten, että sen tehtäväksi antaa välillä tiivistää aiempi dialogi keskittyen sen oleellisimpiin piirteisiin, missä tiivistystehtävässä se myös on erittäin vahva.

Lue lisää

XPR-624:

"GPT-3.5 on erittäin vahva, koska sehän kykenee tuottamaan toimivaa ohjelmakoodiakin ja korjaamaan toimimatonta ohjemakoodia pelkän suhteellisen yleisluonteisen sanallisen kuvauksen perusteella, "


Luin jostain että opettajilla tuntuu olevan ongelmia kun oppilaat ovat innostuneet soveltamaan tuota tekoälyä sen sijaan että olisivat ihan itse vaivautuneet opettelemaan jotain mikä onkin aika helposti arvattava seuraus. Kaikkeen muuhunkin huijaukseen ja kiusantekoon tuo AI on varsin oiva väline ja kohta varmaan kaikki keskustelupalstat ovat täynnä näitä tuotoksia jotka parametrien kautta on viritelty ylikriittiseen moodiin.

"Positiivinen yllättyneisyytesi tässä tapauksessa todennäköisesti liittyy etenkin siihen seikkaan."


Heh. Niin arvelinkin.

Piintynyt realismin filosofiaan sitoutunut jäärä tuskin antaa tuumaakaan periksi missään vaikka esim. kvanttifysiikan puitteissa ns. lokaali realismi on jo pitkään ollut vaikeuksissa ja siinä genressä on ollut vahvasti idealistiseen filosofiaan liittyvää ajattelua jo Heisenbergin, Schrödingerin ja Heisenbergin ajoista lähtien ja ainoa pelastus kestofysikalisteille on se monimaailmatulkinta jossa tuttu ja turvallinen mekanistis-deterministinen fysikalismi voidaan säilyttää postuloimalla hillitön määrä versumeita jokaiselle aaltofunktion mahdollisuudelle mikä minusta voitaisiin välttää myös siten että otetaan huomioon se että mittaustapahtuman eli ns. nykyhetken kesto ei ole koskaan nolla vaan jokin ajanjakso jonka puitteissa mikään ei voi olla äärimmäisen tarkasti määriteltyä kuten fiktiivisissa pysäytyskuvissa ja fysiikan kaavojen delta-t (aika) parametrissa. Beardenin kuvaama uusi Aristoteleen mallin korvaava logiikka ottaa tämän huomioon ja samalla mahdollistaa sen että aika & massa voivat muuntua toisikseen ja koska samalla siirrytään ikäänkuin oisesta harmaasävyihin niin logiikassa vastakohdat muuttuvat identiteetiksi rajapinnassaan eikä Aristoteleen logiikka pidä paikkaansa koska siinä ei oteta huomioon että nykyhetken eli havainnon kesto ei ole koskaan nolla ja että determinismin ja satunnaisuuden välillä lukematon määrä vaihtoehtoja eikä mikään ole binääristä joten sekä Einsteinin että kvanttifyysikoiden viritykset ovat kaikki siltä osin virheellisiä mutta palvelevat lähinnä propagandana ja peitetarinana salaisemmalle fysiikalle jossa myös kylmäfuusio ja vastaavat tekniikat ovat täysin mahdollisia kuten myös paratavallisina pidettyjen ilmiöiden tekniset sovellukset jota aikaisemmin kutsuttiin taikuudeksi ja magiaksi. (Siinäpä pitkä lause... :D)


Laitan tän huumoripläjäyksen vielä kerran kun se oli niin hervoton ja samalla aika nagualistinen ja juuri sellainen jota Belisario olisi mielellään käyttänyt Don Juanin koulutuksessa:

https://www.youtube.com/watch?v=nTB3ZRz50dg


Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-624:

"GPT-3.5 on erittäin vahva, koska sehän kykenee tuottamaan toimivaa ohjelmakoodiakin ja korjaamaan toimimatonta ohjemakoodia pelkän suhteellisen yleisluonteisen sanallisen kuvauksen perusteella, "


Luin jostain että opettajilla tuntuu olevan ongelmia kun oppilaat ovat innostuneet soveltamaan tuota tekoälyä sen sijaan että olisivat ihan itse vaivautuneet opettelemaan jotain mikä onkin aika helposti arvattava seuraus. Kaikkeen muuhunkin huijaukseen ja kiusantekoon tuo AI on varsin oiva väline ja kohta varmaan kaikki keskustelupalstat ovat täynnä näitä tuotoksia jotka parametrien kautta on viritelty ylikriittiseen moodiin.

"Positiivinen yllättyneisyytesi tässä tapauksessa todennäköisesti liittyy etenkin siihen seikkaan."


Heh. Niin arvelinkin.

Piintynyt realismin filosofiaan sitoutunut jäärä tuskin antaa tuumaakaan periksi missään vaikka esim. kvanttifysiikan puitteissa ns. lokaali realismi on jo pitkään ollut vaikeuksissa ja siinä genressä on ollut vahvasti idealistiseen filosofiaan liittyvää ajattelua jo Heisenbergin, Schrödingerin ja Heisenbergin ajoista lähtien ja ainoa pelastus kestofysikalisteille on se monimaailmatulkinta jossa tuttu ja turvallinen mekanistis-deterministinen fysikalismi voidaan säilyttää postuloimalla hillitön määrä versumeita jokaiselle aaltofunktion mahdollisuudelle mikä minusta voitaisiin välttää myös siten että otetaan huomioon se että mittaustapahtuman eli ns. nykyhetken kesto ei ole koskaan nolla vaan jokin ajanjakso jonka puitteissa mikään ei voi olla äärimmäisen tarkasti määriteltyä kuten fiktiivisissa pysäytyskuvissa ja fysiikan kaavojen delta-t (aika) parametrissa. Beardenin kuvaama uusi Aristoteleen mallin korvaava logiikka ottaa tämän huomioon ja samalla mahdollistaa sen että aika & massa voivat muuntua toisikseen ja koska samalla siirrytään ikäänkuin oisesta harmaasävyihin niin logiikassa vastakohdat muuttuvat identiteetiksi rajapinnassaan eikä Aristoteleen logiikka pidä paikkaansa koska siinä ei oteta huomioon että nykyhetken eli havainnon kesto ei ole koskaan nolla ja että determinismin ja satunnaisuuden välillä lukematon määrä vaihtoehtoja eikä mikään ole binääristä joten sekä Einsteinin että kvanttifyysikoiden viritykset ovat kaikki siltä osin virheellisiä mutta palvelevat lähinnä propagandana ja peitetarinana salaisemmalle fysiikalle jossa myös kylmäfuusio ja vastaavat tekniikat ovat täysin mahdollisia kuten myös paratavallisina pidettyjen ilmiöiden tekniset sovellukset jota aikaisemmin kutsuttiin taikuudeksi ja magiaksi. (Siinäpä pitkä lause... :D)


Laitan tän huumoripläjäyksen vielä kerran kun se oli niin hervoton ja samalla aika nagualistinen ja juuri sellainen jota Belisario olisi mielellään käyttänyt Don Juanin koulutuksessa:

https://www.youtube.com/watch?v=nTB3ZRz50dg


Belisario

Lue lisää

Belisario.

" (Siinäpä pitkä lause... :D)"

Kieltämättä, huonon jäsennyksen tuotos.

Odottaako meitä tekoälyn kauhukuva?

GPT-3 viritetty versio tuottaa Belisariosimulointia maksimipötkölausein
esoteerista tuulihattufilosofiaa joka ei osaa edes perusasioita tai ei edes
välitä niistä mitään koska on joku kirjoittaja jossain joskus tuottanut ja
julkaissut 300 youtubevideota jossa kehotetaan ostamaan kaikki 30
julkaistua kirjaa ja lukemaan ne huolella korostaen päällevedoin kaikki
tärkeäksi koetut kohdat ja kehumaan kaikkea tätä materiaalia kaikissa
filosofiakeskustelufoorumeissa ja tietenkin jättämään kaikki huomautukset
virheistä omaanarvoonsa eikä missään tapauksessa arvioimaan tätä
kritiikkiä koska se voisi paljastaa liikaa oman järkeilyn tasosta ja kaikkien
30 kirjan todellisesta tasosta.

Siinä pieni GPT-3 simulointi materiaalina Belisarion pötkölauseet ja
50 parametriohjeet.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Belisario.

" (Siinäpä pitkä lause... :D)"

Kieltämättä, huonon jäsennyksen tuotos.

Odottaako meitä tekoälyn kauhukuva?

GPT-3 viritetty versio tuottaa Belisariosimulointia maksimipötkölausein
esoteerista tuulihattufilosofiaa joka ei osaa edes perusasioita tai ei edes
välitä niistä mitään koska on joku kirjoittaja jossain joskus tuottanut ja
julkaissut 300 youtubevideota jossa kehotetaan ostamaan kaikki 30
julkaistua kirjaa ja lukemaan ne huolella korostaen päällevedoin kaikki
tärkeäksi koetut kohdat ja kehumaan kaikkea tätä materiaalia kaikissa
filosofiakeskustelufoorumeissa ja tietenkin jättämään kaikki huomautukset
virheistä omaanarvoonsa eikä missään tapauksessa arvioimaan tätä
kritiikkiä koska se voisi paljastaa liikaa oman järkeilyn tasosta ja kaikkien
30 kirjan todellisesta tasosta.

Siinä pieni GPT-3 simulointi materiaalina Belisarion pötkölauseet ja
50 parametriohjeet.

R.

Lue lisää

GPT-3 koe

Esitä puppugeneraattorilla fringekommentti tieteellisestä tiedosta

"Tieteellinen todellisuus on vain illuusio, ja oikea totuus on saavutettavissa vain avaamalla kolmannen silmän ja käyttämällä parapsykologisia menetelmiä tutkimukseen."


Tämähän on melkein kun Belisarion tekstiä.

R.

Anonyymi kirjoitti:

GPT-3 koe

Esitä puppugeneraattorilla fringekommentti tieteellisestä tiedosta

"Tieteellinen todellisuus on vain illuusio, ja oikea totuus on saavutettavissa vain avaamalla kolmannen silmän ja käyttämällä parapsykologisia menetelmiä tutkimukseen."


Tämähän on melkein kun Belisarion tekstiä.

R.

Lue lisää

Kysyin GPT-3 arviota parhaasta Jumalatodistuksesta.

Se ei tuntunut saavan otetta asiasta, piti tehdä tarkennuksia, jotta asia etenee.

Sen viimeinen vastaus ei ollut kovin hyvä, se ei pystynyt arvioimaan todistuksen
voimakkuutta.

GPT-3:

"Todellisuus on sellainen kuin se on, riippumatta siitä, miten me sen havaitsemme
tai mitä uskomme siitä. Todellisuuden elementit, kuten esineet ja tapahtumat, ovat
******, eli ne voivat olla erilaisia ​​riippuen siitä, miten ne ovat olleet tai miten niitä tarkastellaan. Itse todellisuus, kuitenkin, on absoluuttinen ja se on sellainen kuin
se on riippumatta meidän uskomuksistamme tai havainnoistamme."

Se itse asiassa tarjosi todellisuuden realistista tulkintaa, ei kyennyt arvioimaan
argumentin peruskäsitettä, eli ******. Voitte itse etsiä sen vastauksesta.

R.

B:
"...mikä minusta voitaisiin välttää myös siten että otetaan huomioon se että mittaustapahtuman eli ns. nykyhetken kesto ei ole koskaan nolla vaan jokin ajanjakso jonka puitteissa mikään ei voi olla äärimmäisen tarkasti määriteltyä kuten fiktiivisissa pysäytyskuvissa ja fysiikan kaavojen delta-t (aika) parametrissa. "

Pystytkö ottamaan jonkun Köpenhaminaan liittyvän mittaustapahtuman, ja sanomaan mitä siinä tapahtuu alussa, välissä ja lopussa? Miten objekti on muihin aikoihin verrattuna erilainen tässä välissä eli tietää olevansa välissä? Ja mikä siitä tekee sellaisen välin, ettei tätä väliä voitaisi ajatella poistettavan, jotta mentäisiin alusta suoraan loppuun? Tämä mitä tästä sanoo, voisi olla pysäytyskuvien joukko, ja tosiasiassa Köpenhamina on se joka sanoo, ettei tarvitse olla pysäytyskuvia mennäkseen alusta loppuun, vaan kaksi kuvaa riittää. Toisaalta, jos et tee pysäytyskuvia, niin miksi teet aikaan jonkun suuren välin eli valmistaudut useita pysäytyskuvia varten?

Pysäytyskuvat eivät ole sitä varten, että jokin on tarkasti määritelty. Mainitsemasi monimaailmatulkinta sanoo, että pysäytyskuvissa mm. täältä tulevaisuuteen on monta maailmaa, ja tällä hetkellä on epätarkkaa eli epävarmaa se, mikä niistä on sinun. Silti ei ole epätarkkaa, mitkä ne mahdollisuudet ovat, eli jokainen maailma on määritelty. Jos haluaisit, että esim. kaksoirakokokeen seinän kuva ei olisi tarkkaan määritelty raidoiksi, joiden ääriviivat (tai liukuva tummuus) on etukäteen tiedossa, silloin ei olisi mitään määriteltyä, mutta et siltikään tekisi mitään jollain ei-pysäytyskuvalla.

Fysiikan kaavojen delta-t ei kerro, että ajalla on dynaaminen nopeus. Pitää olla gravitaatiokenttä, joka on geometrinen aika-avaruudessa. Kun ajannopeus muuttuu, sen tietää siitä, että esim. metrisen tensorin g_00, riippuu jostain koordinaatista joka voi olla mm. t eli silloin lukee dg = ... dt ....Koordinaatti on koordinaatti, koska siinä voi siirtyä ja olla, ja olla jossain muualla kunhan huolehtii, että kaikkialla siinä on oltava. Koordinaatistossa siirtymisen käsitettä pitää merkitä omalla dt:llä. Kun on olemassa kaksi d-termiä, jokin (g) muuttuu koordinaatiston arvoa (t) pitkin. Eli aletaan tietää, mitä sen arvo on t:llä, ja että onko siinä muutosta, jos t muuttuu.

"Beardenin kuvaama uusi Aristoteleen mallin korvaava logiikka ottaa tämän huomioon ja samalla mahdollistaa sen että aika & massa voivat muuntua toisikseen ja koska samalla siirrytään ikäänkuin oisesta harmaasävyihin niin logiikassa vastakohdat muuttuvat identiteetiksi rajapinnassaan eikä Aristoteleen logiikka pidä paikkaansa koska siinä ei oteta huomioon että nykyhetken eli havainnon kesto ei ole koskaan nolla ja että determinismin ja satunnaisuuden välillä lukematon määrä vaihtoehtoja eikä mikään ole binääristä joten sekä"

Aristoteles keksi analogisen logiikan. Muut filosofiat analogisesta logiikasta ovat samoja kuin se (ainakin analogian perusteella).

Ehkä tarkoitat induktiivista logiikka ja että kaikki empiirinen tiede on filosofien mielestä induktiivista, koska karikatyyrimäisesesti tiede ajattelee, että muutama koe kertoo kaiken siitä, mitä asiat ovat aina tai todella usein tulevaisuudessa. Nyt jos sanot, että tulevaisuudessa tehdään kvanttimittaus, jossa mittauksen aikana kuluu enemmän aikaa, kuin mitä me muut kuvittelemme, sinä tarvitset voimakkaampaa induktioon turvautumista, koska jos ajassa verrataan, meidän muiden mielestämme ennustamamme tulos olisi voitu saada aikaisemmin, eikä meidän tarvitse olettaa niin pitkälle tulevaisuuteen kuin sinun (tämän voi ajatella myös menneisyyteen, koska sinä myös viet jotain asiaa kauemmas menneisyyteen).

Jos puhut tieteen mittauksista (jopa vain muutamasta QM-mittauksesta) et voi yleistää tätä koko filosofiaan. Tai jos teet niin, on kyseessä toisenlainen päänsisäinen induktio. Aristoteleen logiikoista ei välttämättä pysty johtamaan matematiikkaa, joka tieteen teorioissa on, vaan tarvitaan myöhempi muotoilu ja jopa ne matemaattiset premissit. Siten en sanoisi, että muilla Aristoteleksillä on merkitystä tieteelle. Tästä modernista logiikasta olisit voinut väittää jotain myös. Jos matematiikkaa ei esitettäisi nykyisellä loogisella tavalla, joka on 1900-luvun alusta, samat teoriat yksinkertaisesta QM:stä olisivat kuitenkin olemassa. Eli ne, jotka tarvitaan mittauksesta ja havainnoista keskustelemiseen.
...

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"...mikä minusta voitaisiin välttää myös siten että otetaan huomioon se että mittaustapahtuman eli ns. nykyhetken kesto ei ole koskaan nolla vaan jokin ajanjakso jonka puitteissa mikään ei voi olla äärimmäisen tarkasti määriteltyä kuten fiktiivisissa pysäytyskuvissa ja fysiikan kaavojen delta-t (aika) parametrissa. "

Pystytkö ottamaan jonkun Köpenhaminaan liittyvän mittaustapahtuman, ja sanomaan mitä siinä tapahtuu alussa, välissä ja lopussa? Miten objekti on muihin aikoihin verrattuna erilainen tässä välissä eli tietää olevansa välissä? Ja mikä siitä tekee sellaisen välin, ettei tätä väliä voitaisi ajatella poistettavan, jotta mentäisiin alusta suoraan loppuun? Tämä mitä tästä sanoo, voisi olla pysäytyskuvien joukko, ja tosiasiassa Köpenhamina on se joka sanoo, ettei tarvitse olla pysäytyskuvia mennäkseen alusta loppuun, vaan kaksi kuvaa riittää. Toisaalta, jos et tee pysäytyskuvia, niin miksi teet aikaan jonkun suuren välin eli valmistaudut useita pysäytyskuvia varten?

Pysäytyskuvat eivät ole sitä varten, että jokin on tarkasti määritelty. Mainitsemasi monimaailmatulkinta sanoo, että pysäytyskuvissa mm. täältä tulevaisuuteen on monta maailmaa, ja tällä hetkellä on epätarkkaa eli epävarmaa se, mikä niistä on sinun. Silti ei ole epätarkkaa, mitkä ne mahdollisuudet ovat, eli jokainen maailma on määritelty. Jos haluaisit, että esim. kaksoirakokokeen seinän kuva ei olisi tarkkaan määritelty raidoiksi, joiden ääriviivat (tai liukuva tummuus) on etukäteen tiedossa, silloin ei olisi mitään määriteltyä, mutta et siltikään tekisi mitään jollain ei-pysäytyskuvalla.

Fysiikan kaavojen delta-t ei kerro, että ajalla on dynaaminen nopeus. Pitää olla gravitaatiokenttä, joka on geometrinen aika-avaruudessa. Kun ajannopeus muuttuu, sen tietää siitä, että esim. metrisen tensorin g_00, riippuu jostain koordinaatista joka voi olla mm. t eli silloin lukee dg = ... dt ....Koordinaatti on koordinaatti, koska siinä voi siirtyä ja olla, ja olla jossain muualla kunhan huolehtii, että kaikkialla siinä on oltava. Koordinaatistossa siirtymisen käsitettä pitää merkitä omalla dt:llä. Kun on olemassa kaksi d-termiä, jokin (g) muuttuu koordinaatiston arvoa (t) pitkin. Eli aletaan tietää, mitä sen arvo on t:llä, ja että onko siinä muutosta, jos t muuttuu.

"Beardenin kuvaama uusi Aristoteleen mallin korvaava logiikka ottaa tämän huomioon ja samalla mahdollistaa sen että aika & massa voivat muuntua toisikseen ja koska samalla siirrytään ikäänkuin oisesta harmaasävyihin niin logiikassa vastakohdat muuttuvat identiteetiksi rajapinnassaan eikä Aristoteleen logiikka pidä paikkaansa koska siinä ei oteta huomioon että nykyhetken eli havainnon kesto ei ole koskaan nolla ja että determinismin ja satunnaisuuden välillä lukematon määrä vaihtoehtoja eikä mikään ole binääristä joten sekä"

Aristoteles keksi analogisen logiikan. Muut filosofiat analogisesta logiikasta ovat samoja kuin se (ainakin analogian perusteella).

Ehkä tarkoitat induktiivista logiikka ja että kaikki empiirinen tiede on filosofien mielestä induktiivista, koska karikatyyrimäisesesti tiede ajattelee, että muutama koe kertoo kaiken siitä, mitä asiat ovat aina tai todella usein tulevaisuudessa. Nyt jos sanot, että tulevaisuudessa tehdään kvanttimittaus, jossa mittauksen aikana kuluu enemmän aikaa, kuin mitä me muut kuvittelemme, sinä tarvitset voimakkaampaa induktioon turvautumista, koska jos ajassa verrataan, meidän muiden mielestämme ennustamamme tulos olisi voitu saada aikaisemmin, eikä meidän tarvitse olettaa niin pitkälle tulevaisuuteen kuin sinun (tämän voi ajatella myös menneisyyteen, koska sinä myös viet jotain asiaa kauemmas menneisyyteen).

Jos puhut tieteen mittauksista (jopa vain muutamasta QM-mittauksesta) et voi yleistää tätä koko filosofiaan. Tai jos teet niin, on kyseessä toisenlainen päänsisäinen induktio. Aristoteleen logiikoista ei välttämättä pysty johtamaan matematiikkaa, joka tieteen teorioissa on, vaan tarvitaan myöhempi muotoilu ja jopa ne matemaattiset premissit. Siten en sanoisi, että muilla Aristoteleksillä on merkitystä tieteelle. Tästä modernista logiikasta olisit voinut väittää jotain myös. Jos matematiikkaa ei esitettäisi nykyisellä loogisella tavalla, joka on 1900-luvun alusta, samat teoriat yksinkertaisesta QM:stä olisivat kuitenkin olemassa. Eli ne, jotka tarvitaan mittauksesta ja havainnoista keskustelemiseen.
...

2

Lue lisää

Jos kantasi on se, että matematiikan logiikkaformalismi on enemmän kuin analogia sille, mitä matematiikalla tehdään, ja että sanomalla meidän luopuvan logiikasta joskus, me luopuisimme myös kaikista asioista maan ja matikankirjan välillä kaikissa kohdissa, missä asiaan on otettu kantaa tällä formalismilla, silloin ei ole ensinnäkään käsitettä kuten aika (luku). Ei ole käsitteitä kuten ennen jotain ja jonkin jälkeen ja joidenkin aikojen välissä oleva ns. mittaus. Tämän sijaan voisit sanoa, että on paljon asiaa, jotka ovat makroskooppisia illuusioita, ja vaikka näissä eletään hyvin formaalia loogista elämää, silti todellisuuteen on parempi uppoutua jollain muulla, ja joskus hyvänä päivänä tästä asiasta tullaan tekemään siihen jotenkin formaalisti liittyvä teoria mikrotason objekteista, joista ensimmäinen iso ilmiö on, että se tuottaa heti makrotason logiikkaan jonkin tietyn ajan jotain asiaa varten. (Tietty aika, joka determinoituu muuna asiana omassa mallissasi, joka on omassa formalismissasi, on periaattessa muodostettavissa logiikan yli toiseen logiikkaan).

Ihmiset, kuten Köpenhaminalaiset, joiden mielestä aikaa ei mittauksessa kulu, ovat kaikki epädeterministejä, mutta kukaan ei ole vahvasti sitä mieltä ettei aikaa kulu. Köpenhamina voi olla vahvasti sitä mieltä, että kaksoisrakokokeen kesto on se, mikä kappaleelta kestäisi kulkea koko matka, jos joku tietäisi, milloin kappale lähti, mitä ei voida tietää. Kun objektit ovat aaltoja, jotka ovat avaruuden laidasta laitaan, ne ovat aina siellä, missä kokeen viimeinen seinä on, eikä vuorovaikutus näiden välillä ala mistään hetkestä tai pääty. Aalto voidaan antaa ja ottaa pois QFT:ssä, mutta sitä ennen ja jälkeen on muita aaltoja, jotka ovat samassa loogisessa asemassa.

Ne jotka ovat mittauksen suhteen deterministejä, mutta eivät superdeterministejä, ovat todennäköisesti ehdottaneet malleja, joissa aikaa kuluu, koska mekaaniset deterministiset asiat tapahtuvat paremmin ajassa, vaikka olisi epärelativistisesta QM:stä kyse. Superdeterminismi käsittelee asiaa päättämällä kaikki asiat ja niiden lisäksi kaikki maailman muut asiat piilomuuttujien avulla, jotka ovat olleet jossain arvossa ajan alusta lähtien ja jotka siten eivät vaikuta Bellin epäyhtälö -tarkasteluun.

Logiikan osissa eli kielessä voi olla vastakohtia, mutta universumissa ei välttämättä ole. Esim. jos ajattelee, että ylös-sanan vastakohta on alas, niin universumissa ei ole määritelty välttämättä, mikä on ylös. Vastakohtia voi käsitellä universumissa korkeintaan ottamatta koko kohdetta (koko alkeishiukkanen) tarkasteluun ja puhumalla ominaisuus kerrallaan.

Induktio on minusta olemassa ilman vastakohta-käsitteen olemassaoloa, vaikka induktiota ajatellessa ajattelee: induktion oletusosio ei ole induktion kohde. Pitääkö ottaa huomioon, että induktion oletus muuttuu ennen kuin filosofi on ajatellut induktion loppuun asti? Empiirisiä havaintoja pystyy tekemään ja kirjaamaan ylös faktuaalisesti, vaikka havainnolla on kesto eli tuntematon väliaika. Tämän hetken QM-havainto on sellainen, että alkutila voi olla epämääräinen jakauma (oletettu jälkeenpäin). Havainto on että joskus havainnon jälkeen jostain alkutilasta on tullut yksittäinen tila suureelle. Havainnosta ei voi nähdä alkutilaa ja se kuuluu teoriaan. On samantekevää sanoa, onko alkutilan jälkeen jokin tila, joka ei ole teoretisoitu alku eikä loppu. Mutta jokainen saa tehdä tästä teorian, jossa havaittuja lopputiloja syntyy. Tällöin empiirisyys on toiminut, eivätkä ihmiset, jotka tekevät teorioita asioista pysty vaikuttamaan siihen, miten empiirisyys toimii (en kommentoi mitään intentiota, vaan sitä että logiikkaa vaihtavat ihmiset keksivät näkymättömän alkutilan erilaiseksi kahteen kertaan alkaneeksi tilaksi).

Sekä satunnainen että deterministinen todellisuus jatkaa kysymystä siirtäen sen eteenpäin, koska jonkin täytyy ratkaista milloin on satunnainen ja milloin deterministinen objekti. Köpenhaminalaisten mielestä maailma oli jo varmaan sekä satunnainen että deterministinen ja nämä ovat eri aikoina voimassa vain jos he vahvasti esittävät, että jotain tapahtuu mittauksessa nopeasti. Satunnaisuus esiintyy kvanttiobjektin matematiikassa eri kokoisina. Siinä saavutetaan raja, missä kokeet eivät voisi osoittaa, onko satunnaisuutta jäljellä enää. Eli kokeiden perusteella ei-satunnaisuus ei ole aina sama kuin matemaattisesti nollan saavuttanut satunnaisuus (joka voi olla teoriassa mahdotonta tietyille objekteille).

3

Anonyymi kirjoitti:

Jos kantasi on se, että matematiikan logiikkaformalismi on enemmän kuin analogia sille, mitä matematiikalla tehdään, ja että sanomalla meidän luopuvan logiikasta joskus, me luopuisimme myös kaikista asioista maan ja matikankirjan välillä kaikissa kohdissa, missä asiaan on otettu kantaa tällä formalismilla, silloin ei ole ensinnäkään käsitettä kuten aika (luku). Ei ole käsitteitä kuten ennen jotain ja jonkin jälkeen ja joidenkin aikojen välissä oleva ns. mittaus. Tämän sijaan voisit sanoa, että on paljon asiaa, jotka ovat makroskooppisia illuusioita, ja vaikka näissä eletään hyvin formaalia loogista elämää, silti todellisuuteen on parempi uppoutua jollain muulla, ja joskus hyvänä päivänä tästä asiasta tullaan tekemään siihen jotenkin formaalisti liittyvä teoria mikrotason objekteista, joista ensimmäinen iso ilmiö on, että se tuottaa heti makrotason logiikkaan jonkin tietyn ajan jotain asiaa varten. (Tietty aika, joka determinoituu muuna asiana omassa mallissasi, joka on omassa formalismissasi, on periaattessa muodostettavissa logiikan yli toiseen logiikkaan).

Ihmiset, kuten Köpenhaminalaiset, joiden mielestä aikaa ei mittauksessa kulu, ovat kaikki epädeterministejä, mutta kukaan ei ole vahvasti sitä mieltä ettei aikaa kulu. Köpenhamina voi olla vahvasti sitä mieltä, että kaksoisrakokokeen kesto on se, mikä kappaleelta kestäisi kulkea koko matka, jos joku tietäisi, milloin kappale lähti, mitä ei voida tietää. Kun objektit ovat aaltoja, jotka ovat avaruuden laidasta laitaan, ne ovat aina siellä, missä kokeen viimeinen seinä on, eikä vuorovaikutus näiden välillä ala mistään hetkestä tai pääty. Aalto voidaan antaa ja ottaa pois QFT:ssä, mutta sitä ennen ja jälkeen on muita aaltoja, jotka ovat samassa loogisessa asemassa.

Ne jotka ovat mittauksen suhteen deterministejä, mutta eivät superdeterministejä, ovat todennäköisesti ehdottaneet malleja, joissa aikaa kuluu, koska mekaaniset deterministiset asiat tapahtuvat paremmin ajassa, vaikka olisi epärelativistisesta QM:stä kyse. Superdeterminismi käsittelee asiaa päättämällä kaikki asiat ja niiden lisäksi kaikki maailman muut asiat piilomuuttujien avulla, jotka ovat olleet jossain arvossa ajan alusta lähtien ja jotka siten eivät vaikuta Bellin epäyhtälö -tarkasteluun.

Logiikan osissa eli kielessä voi olla vastakohtia, mutta universumissa ei välttämättä ole. Esim. jos ajattelee, että ylös-sanan vastakohta on alas, niin universumissa ei ole määritelty välttämättä, mikä on ylös. Vastakohtia voi käsitellä universumissa korkeintaan ottamatta koko kohdetta (koko alkeishiukkanen) tarkasteluun ja puhumalla ominaisuus kerrallaan.

Induktio on minusta olemassa ilman vastakohta-käsitteen olemassaoloa, vaikka induktiota ajatellessa ajattelee: induktion oletusosio ei ole induktion kohde. Pitääkö ottaa huomioon, että induktion oletus muuttuu ennen kuin filosofi on ajatellut induktion loppuun asti? Empiirisiä havaintoja pystyy tekemään ja kirjaamaan ylös faktuaalisesti, vaikka havainnolla on kesto eli tuntematon väliaika. Tämän hetken QM-havainto on sellainen, että alkutila voi olla epämääräinen jakauma (oletettu jälkeenpäin). Havainto on että joskus havainnon jälkeen jostain alkutilasta on tullut yksittäinen tila suureelle. Havainnosta ei voi nähdä alkutilaa ja se kuuluu teoriaan. On samantekevää sanoa, onko alkutilan jälkeen jokin tila, joka ei ole teoretisoitu alku eikä loppu. Mutta jokainen saa tehdä tästä teorian, jossa havaittuja lopputiloja syntyy. Tällöin empiirisyys on toiminut, eivätkä ihmiset, jotka tekevät teorioita asioista pysty vaikuttamaan siihen, miten empiirisyys toimii (en kommentoi mitään intentiota, vaan sitä että logiikkaa vaihtavat ihmiset keksivät näkymättömän alkutilan erilaiseksi kahteen kertaan alkaneeksi tilaksi).

Sekä satunnainen että deterministinen todellisuus jatkaa kysymystä siirtäen sen eteenpäin, koska jonkin täytyy ratkaista milloin on satunnainen ja milloin deterministinen objekti. Köpenhaminalaisten mielestä maailma oli jo varmaan sekä satunnainen että deterministinen ja nämä ovat eri aikoina voimassa vain jos he vahvasti esittävät, että jotain tapahtuu mittauksessa nopeasti. Satunnaisuus esiintyy kvanttiobjektin matematiikassa eri kokoisina. Siinä saavutetaan raja, missä kokeet eivät voisi osoittaa, onko satunnaisuutta jäljellä enää. Eli kokeiden perusteella ei-satunnaisuus ei ole aina sama kuin matemaattisesti nollan saavuttanut satunnaisuus (joka voi olla teoriassa mahdotonta tietyille objekteille).

3

Lue lisää

" vastakohdat muuttuvat identiteetiksi rajapinnassaan"

Identifioitko kaikki logiikan objektit reaalifunktioiksi (kuten skalaari), jotka esiintyvät välillä, jonka päät ovat ääripäät 'täysi' ja 'tyhjä', ja puolikas arvo on rajapinta? Täysi ei silloin muutu tyhjäksi tai päinvastoin esim. analogisessa piirissä, vaan piirin idea on käyttää myös käsitettä puolikas (ja piirit muistuttavat tätä täysi ja tyhjä -asiaa eivätkä kaikkia ihmisten keksimiä vastakohtia). Puolikkaan asemasta voi tässä käyttää arvoa 'ei mitään', kun on täysin yhteen suuntaan ääripää ja täysin toiseen suuntaan ääripää.

Ilman funktiota et voi määritellä mitään objektiivista rajaa tai muodostaa pientä eroa 'täydestä' tai muutosta tyhjästä täyteen, vaan joku loogikko heittelisi arvioitaan, milloin jokin tarkoittaa tyhjää tai täyttä tai identiteettiä. Varsinkin jos ei ole olemassa puolikasta, ei ole olemassa mitään sääntöä, missä identiteetti otetaan käyttöön muiden sijaan. Mikä on identiteetin määritelmä? Onko olemassa algoritmi tai virtapiiri, johon identiteetin syöttäminen on oma tapauksensa ja vain kolmas taso? Tässä kannattaisi laskea erikseen asioita, jotka tulevat piiristä ulos.

Kuten yllä oli, voidaan logiikkaasi ääripäistä ja keskellä olevasta nollasta aina löytää universumista, jos universumin mielestä aina on kyseessä ei-mitään. On olemassa monta matematiikan aihetta, jossa esiintyy vastakkaiset asiat, ja niiden keskellä tai molemmista tulee nolla. Näitä objekteja universumi toki käyttää, mutta on havaittu tarvetta muillekin. Ihmisten kanssa (I) tai muualla voidaan tehdä Aristoteelista logiikkaa, jossa on sanotaan POS, NEG, ja 0, mitkä tarkoittavat esim. köyhä, rikas ja ei kumpikaan. Mutta se tehdään siis esim. näin:
I on joko POS tai ei ole POS
Jos I on POS, I ei ole NEG eikä I ole 0
Jos I ei ole POS, joko I on 0 tai I on NEG



"...mittaustapahtuman eli ns. nykyhetken kesto ei ole koskaan nolla vaan jokin ajanjakso jonka puitteissa mikään ei voi olla äärimmäisen tarkasti määriteltyä kuten fiktiivisissa pysäytyskuvissa ja fysiikan kaavojen delta-t (aika) parametrissa. "

Mitä väliä tällä ei-tarkkaan määritellyllä vaiheella (ETV) on, kun ei puhuta kietoutumisesta (et puhunut tässä yhteydessä kietoutumisesta vaan laskit maailmaksi yksinkertaisenkin todennäköisyysjakauman)? Jos teoria on, että tarkasta jakaumasta tulee mikä tahansa arvo eli satunnainen arvo, niin ei ETV tuota erilaista teoriaa, tai mitään mitä havaittaisiin muuna kuin edelleen satunnaisesti esiintyvinä mittauksina. Onko ETV:n tarkoitus, että olisimme ilman mittausta edeltäviä satunnaisjakaumia? Tällöin ei ole mitään teoriaa, missä olisi mahdollista muodostaa kietoutuneita tiloja kahden objektin välillä, mutta ei minkään muun. Jos taas ennen ETV:tä on olemassa kietoutuminen, ei ETV:n pidä sekaantua siihen, että vain tarkka kietoutumiskorrelaatio pitää muodostaa, jos niin on päätetty. Tällöin on samantekevää tekeekö korrelaation käsin mittauksen hetkellä, epätarkalla logiikalla vai Aristoteleen käsin, kunhan logiikka pystyy matemaattisesti samaan kuin on nähty. (Tosin jos Bellin epäyhtälö toteutuu, silloin ei käsin olisi saanut tehdä mitään. Tai voisit kertoa Bellille, mikä on oikea logiikka tehdä kokeita ristiinrastiin). Eli toisin sanoen välilogiikka ei saa poistaa kietoutumista, joka on kerran asetettu, ja tämä on joko-tai -kysymys, joko-tai -kietoutuneelle tilalle.

Muutoin ETV:ssä pitää kaikilla ETV-hetkillä toteutua vain yhtä paljon asioita kuin ilman kietoutumista, ja sille on löydettävä merkitys edelliseen. Jos lokaalia realismia ei nykylogiikassa ole, mutta idealismia on, niin mitä yrität pelastaa/tukehduttaa muuttamalla logiikkaa?

4

Anonyymi kirjoitti:

" vastakohdat muuttuvat identiteetiksi rajapinnassaan"

Identifioitko kaikki logiikan objektit reaalifunktioiksi (kuten skalaari), jotka esiintyvät välillä, jonka päät ovat ääripäät 'täysi' ja 'tyhjä', ja puolikas arvo on rajapinta? Täysi ei silloin muutu tyhjäksi tai päinvastoin esim. analogisessa piirissä, vaan piirin idea on käyttää myös käsitettä puolikas (ja piirit muistuttavat tätä täysi ja tyhjä -asiaa eivätkä kaikkia ihmisten keksimiä vastakohtia). Puolikkaan asemasta voi tässä käyttää arvoa 'ei mitään', kun on täysin yhteen suuntaan ääripää ja täysin toiseen suuntaan ääripää.

Ilman funktiota et voi määritellä mitään objektiivista rajaa tai muodostaa pientä eroa 'täydestä' tai muutosta tyhjästä täyteen, vaan joku loogikko heittelisi arvioitaan, milloin jokin tarkoittaa tyhjää tai täyttä tai identiteettiä. Varsinkin jos ei ole olemassa puolikasta, ei ole olemassa mitään sääntöä, missä identiteetti otetaan käyttöön muiden sijaan. Mikä on identiteetin määritelmä? Onko olemassa algoritmi tai virtapiiri, johon identiteetin syöttäminen on oma tapauksensa ja vain kolmas taso? Tässä kannattaisi laskea erikseen asioita, jotka tulevat piiristä ulos.

Kuten yllä oli, voidaan logiikkaasi ääripäistä ja keskellä olevasta nollasta aina löytää universumista, jos universumin mielestä aina on kyseessä ei-mitään. On olemassa monta matematiikan aihetta, jossa esiintyy vastakkaiset asiat, ja niiden keskellä tai molemmista tulee nolla. Näitä objekteja universumi toki käyttää, mutta on havaittu tarvetta muillekin. Ihmisten kanssa (I) tai muualla voidaan tehdä Aristoteelista logiikkaa, jossa on sanotaan POS, NEG, ja 0, mitkä tarkoittavat esim. köyhä, rikas ja ei kumpikaan. Mutta se tehdään siis esim. näin:
I on joko POS tai ei ole POS
Jos I on POS, I ei ole NEG eikä I ole 0
Jos I ei ole POS, joko I on 0 tai I on NEG



"...mittaustapahtuman eli ns. nykyhetken kesto ei ole koskaan nolla vaan jokin ajanjakso jonka puitteissa mikään ei voi olla äärimmäisen tarkasti määriteltyä kuten fiktiivisissa pysäytyskuvissa ja fysiikan kaavojen delta-t (aika) parametrissa. "

Mitä väliä tällä ei-tarkkaan määritellyllä vaiheella (ETV) on, kun ei puhuta kietoutumisesta (et puhunut tässä yhteydessä kietoutumisesta vaan laskit maailmaksi yksinkertaisenkin todennäköisyysjakauman)? Jos teoria on, että tarkasta jakaumasta tulee mikä tahansa arvo eli satunnainen arvo, niin ei ETV tuota erilaista teoriaa, tai mitään mitä havaittaisiin muuna kuin edelleen satunnaisesti esiintyvinä mittauksina. Onko ETV:n tarkoitus, että olisimme ilman mittausta edeltäviä satunnaisjakaumia? Tällöin ei ole mitään teoriaa, missä olisi mahdollista muodostaa kietoutuneita tiloja kahden objektin välillä, mutta ei minkään muun. Jos taas ennen ETV:tä on olemassa kietoutuminen, ei ETV:n pidä sekaantua siihen, että vain tarkka kietoutumiskorrelaatio pitää muodostaa, jos niin on päätetty. Tällöin on samantekevää tekeekö korrelaation käsin mittauksen hetkellä, epätarkalla logiikalla vai Aristoteleen käsin, kunhan logiikka pystyy matemaattisesti samaan kuin on nähty. (Tosin jos Bellin epäyhtälö toteutuu, silloin ei käsin olisi saanut tehdä mitään. Tai voisit kertoa Bellille, mikä on oikea logiikka tehdä kokeita ristiinrastiin). Eli toisin sanoen välilogiikka ei saa poistaa kietoutumista, joka on kerran asetettu, ja tämä on joko-tai -kysymys, joko-tai -kietoutuneelle tilalle.

Muutoin ETV:ssä pitää kaikilla ETV-hetkillä toteutua vain yhtä paljon asioita kuin ilman kietoutumista, ja sille on löydettävä merkitys edelliseen. Jos lokaalia realismia ei nykylogiikassa ole, mutta idealismia on, niin mitä yrität pelastaa/tukehduttaa muuttamalla logiikkaa?

4

Lue lisää

"... eikä mikään ole binääristä joten sekä Einsteinin että kvanttifyysikoiden viritykset ovat kaikki siltä osin virheellisiä mutta palvelevat lähinnä propagandana ja peitetarinana salaisemmalle fysiikalle jossa myös kylmäfuusio ja vastaavat tekniikat ovat täysin mahdollisia kuten myös paratavallisina pidettyjen ilmiöiden tekniset sovellukset jota aikaisemmin kutsuttiin taikuudeksi ja magiaksi."

Einsteinin teoriassa se, että ei ole mitään binääristä, voisi tarkoittaa, että avaruus on sekä litteä että ei-litteä, eikä vain toista yhdellä hetkellä? Teoria kuitenkin sisältää nämä ominaisuudet ja helpon siirtymän toisesta toiseen, kun taas QM sisältää periaatteesa vain objektin joka on nimeltään todennäköisyysaalto. Ja siinä on ikäänkuin binäärisesti valittu todeksi, että se on todennäköisyysaalto, kunnes jotain tapauksia tulkitaan tästä teoriasta riippumatta. Eli GR:ssä ei-binäärisen laadun keksimiseen pitäisi vielä käyttää enemmän aikaa, jotta kyseessä olisi analogia.

Kylmäfuusion nimellä olevaa väitettä on teknisesti testattu monta kertaa. Ei kannata väittää, että tekniikka on mahdollinen ja sitä ei tarvitsisi muka yhtään vaihtaa. Tässä kylmäfuusiossa oli vetyatomien fuusio. Niiden täytyi edelleen päätyä toistensa läheisyyteen, jotta jotain tapahtuisi. Jos olisi taas kyseeessä ei-binäärisyys, niin ajatteletko, että on olemassa joko-tai -ominaisuus olla lähellä jotain eli olla fuusiossa? Fuusio saavutetaan, jos on myös ei-fuusiota, mutta fuusio ja ei-fuusio eivät ole ainoat lopputulokset?

5

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-626)

Vaikka GPT-3:lla siis onkin täydet kyvyt tuottaa suhteellisen optimaalisia analogioita ja sopivasti ohjattuna myös analogioiden välisiä analogioita, niin sen kyky ratkaista sellaisia tehtäviä, joissa täytyy täydentää analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa, on rajallinen.

Se ei esimerkiksi osannut antaa oheiseen laatimaani tehtävään parasta vastausta, vaikka antoikin joidenkin aspektien osalta oikeita vastauksia ja oli samaa mieltä sille myöhemmin annetun parhaan ratkaisun todennäköisestä optimaalisuudesta, kun kyseisen ratkaisun selitti sille yksityiskohtaisesti ja voisi ehkä myös kyetä löytämään parhaan ratkaisun, jos sitä ohjaisi eksplisiittisesti kiinnittämään huomiota tämän tyyppisten tehtävien ratkaisun kannalta oleellisiin aspekteihin. Jätän tässä oikean vastauksen antamatta, niin kukin voi yrittää ratkaista tehtävän itsenäisesti.

What is x in the following sentence? "An analogy including cats walking in a circle is to an analogy including dogs running on a ball as x is to an analogy including wolfes howling loudly inside Jupiter."

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-626)

Vaikka GPT-3:lla siis onkin täydet kyvyt tuottaa suhteellisen optimaalisia analogioita ja sopivasti ohjattuna myös analogioiden välisiä analogioita, niin sen kyky ratkaista sellaisia tehtäviä, joissa täytyy täydentää analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa, on rajallinen.

Se ei esimerkiksi osannut antaa oheiseen laatimaani tehtävään parasta vastausta, vaikka antoikin joidenkin aspektien osalta oikeita vastauksia ja oli samaa mieltä sille myöhemmin annetun parhaan ratkaisun todennäköisestä optimaalisuudesta, kun kyseisen ratkaisun selitti sille yksityiskohtaisesti ja voisi ehkä myös kyetä löytämään parhaan ratkaisun, jos sitä ohjaisi eksplisiittisesti kiinnittämään huomiota tämän tyyppisten tehtävien ratkaisun kannalta oleellisiin aspekteihin. Jätän tässä oikean vastauksen antamatta, niin kukin voi yrittää ratkaista tehtävän itsenäisesti.

What is x in the following sentence? "An analogy including cats walking in a circle is to an analogy including dogs running on a ball as x is to an analogy including wolfes howling loudly inside Jupiter."

Lue lisää

"Vaikka GPT-3:lla siis onkin täydet kyvyt tuottaa suhteellisen optimaalisia analogioita ja sopivasti ohjattuna myös analogioiden välisiä analogioita, niin sen kyky ratkaista sellaisia tehtäviä, joissa täytyy täydentää analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa, on rajallinen."

Mikä mielestäsi on optimaalinen analogia?

Mitä tarkoittaa "analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa"?


...

Kaikki nuo edellä esitetyt GPT:n tuottamat analogiat ovat triviaaleja eli ne eivät lisää ymmärrystä mitenkään eli analogioiden tuottaminen ei ole mikään itsetarkoitus vaan nimenomaan mielenkiintoisten ja potentiaalisesti tärkeiden analogioiden huomaaminen usein täysin erilaisina ja yhteismitattomina pidettyjen viitekehysten välillä kuten esim. täysin erilaisten tieteenalojen välillä. Kyse on hahmojen tunnistuksesta (pattern recognition) ja syvemmän tason resonanssista sekä vertauskuvallisesti että myös hyvin konkreettisesti.

Esim. kvanttifysiikan lomittuminen toimii vain sellaisten hiukkasten välillä joilla on aikaisemmin ollut vuorovaikutusta keskenään eli kyse on resonanssista ja taas äänen eli paineaaltojen tasolla kyse on värähtelytaajuuksien vuorovaikutuksesta joka periaatteessa on hyvin samantapainen asia kuin tuo lomittuminen.

Resonanssivaikutukset ovat nimenomaan analogisia.

What Is Sympathetic Resonance?

https://www.youtube.com/watch?v=c2VHVjHxvq0

Amazing Resonance Experiment!

https://www.youtube.com/watch?v=wvJAgrUBF4w

Wine glass resonance in slow motion

https://www.youtube.com/watch?v=BE827gwnnk4

Sama resonanssin idea on laajennettavissa koskemaan koko sähkömagneettista spektriä.

Ja koska tuo resonanssin idea varsinkin myös sähkömagnetismiin sovellettu johtaa helposti hyvin vaarallisiin teknologioihin (kuten esim. T. Beardenin tuotannossa kerrotaan) niin se on valtavirtatieteen ja median tasolla melko hys-hys kamaa edelleen. :D

Tieteen ja ylipäätänsä kaiken inhimillisen ajattelun voimakas keskittyminen binäärisen logiikan hahmotukseen ja sen aiheuttama tieteen lokeroituminen yhä kapeimpiin kokonaisuuksiin palvelee nimenomaan kaikenlaisen salailun "need-to-know" periaatetta eli sitä että synteesin eli kokonaisuuden hallinnan mahdollistama tieto on aina myös valtaa kun taas eriyisalojen nippelitasoilta puuttuu sellainen mahdollisuus.


Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Vaikka GPT-3:lla siis onkin täydet kyvyt tuottaa suhteellisen optimaalisia analogioita ja sopivasti ohjattuna myös analogioiden välisiä analogioita, niin sen kyky ratkaista sellaisia tehtäviä, joissa täytyy täydentää analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa, on rajallinen."

Mikä mielestäsi on optimaalinen analogia?

Mitä tarkoittaa "analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa"?


...

Kaikki nuo edellä esitetyt GPT:n tuottamat analogiat ovat triviaaleja eli ne eivät lisää ymmärrystä mitenkään eli analogioiden tuottaminen ei ole mikään itsetarkoitus vaan nimenomaan mielenkiintoisten ja potentiaalisesti tärkeiden analogioiden huomaaminen usein täysin erilaisina ja yhteismitattomina pidettyjen viitekehysten välillä kuten esim. täysin erilaisten tieteenalojen välillä. Kyse on hahmojen tunnistuksesta (pattern recognition) ja syvemmän tason resonanssista sekä vertauskuvallisesti että myös hyvin konkreettisesti.

Esim. kvanttifysiikan lomittuminen toimii vain sellaisten hiukkasten välillä joilla on aikaisemmin ollut vuorovaikutusta keskenään eli kyse on resonanssista ja taas äänen eli paineaaltojen tasolla kyse on värähtelytaajuuksien vuorovaikutuksesta joka periaatteessa on hyvin samantapainen asia kuin tuo lomittuminen.

Resonanssivaikutukset ovat nimenomaan analogisia.

What Is Sympathetic Resonance?

https://www.youtube.com/watch?v=c2VHVjHxvq0

Amazing Resonance Experiment!

https://www.youtube.com/watch?v=wvJAgrUBF4w

Wine glass resonance in slow motion

https://www.youtube.com/watch?v=BE827gwnnk4

Sama resonanssin idea on laajennettavissa koskemaan koko sähkömagneettista spektriä.

Ja koska tuo resonanssin idea varsinkin myös sähkömagnetismiin sovellettu johtaa helposti hyvin vaarallisiin teknologioihin (kuten esim. T. Beardenin tuotannossa kerrotaan) niin se on valtavirtatieteen ja median tasolla melko hys-hys kamaa edelleen. :D

Tieteen ja ylipäätänsä kaiken inhimillisen ajattelun voimakas keskittyminen binäärisen logiikan hahmotukseen ja sen aiheuttama tieteen lokeroituminen yhä kapeimpiin kokonaisuuksiin palvelee nimenomaan kaikenlaisen salailun "need-to-know" periaatetta eli sitä että synteesin eli kokonaisuuden hallinnan mahdollistama tieto on aina myös valtaa kun taas eriyisalojen nippelitasoilta puuttuu sellainen mahdollisuus.


Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-627)

Belisario: "Mikä mielestäsi on optimaalinen analogia?"

GPT-3:n mukaan: "An optimal analogy should be clear, accurate, relevant, helpful in clarifying the concept requested by the user, not simplistic or complex, providing new perspective and helping the listener to relate to the subject, taking into account the specific context and information provided by the user in their request."

Mielestäni eräs analogioiden automaattisen tuottamisen funktio voi olla myös toimia merkityksessä "food-for-thought", eli mm. sellaisten yhteyksien eksplikointi, joita tavallisesti ei resurssirajoitteiden vuoksi kyetä tunnistamaan., vaikka päättelyä sinällään ei pyrittäisikään automatisoimaan kuin vain osittain.

"Mitä tarkoittaa "analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa"?"

Viittasin tuolla melko sumealla ilmaisulla kyseisessä kontekstissa x:n ratkaisuun XPR-626:n tyyppisissä tehtävänasetuksissa, joissa yksi kokonaisuuden osa on tuntematon. Kyseinen x:n ratkaisu ko. esimerkkitapauksessa havainnollistaisi hyvin sitä, että millaisia ominaisuuksia suhteellisen hyvällä ratkaisulla ko. tyyppiseen tehtävään on suhteessa vähemmän hyviin ratkaisuihin, mutta jätin sen siis ainakin vielä tässä vaiheessa antamatta, jotta kukin voi itsenäisesti yrittää löytää suhteellisen optimaalisen vastauksen. Kannattaa kuitenkin huomata, että jos analogia-tehtävän muoto tai lähtötiedot ovat sellaiset, että paras ratkaisu on suhteellisen huono, niin silloin sillä tietysti on molemmat mainitut ominaisuudet käytettävästä teknologiasta riippumatta.

"Kaikki nuo edellä esitetyt GPT:n tuottamat analogiat ovat triviaaleja eli ne eivät lisää ymmärrystä mitenkään eli analogioiden tuottaminen ei ole mikään itsetarkoitus vaan nimenomaan mielenkiintoisten ja potentiaalisesti tärkeiden analogioiden huomaaminen usein täysin erilaisina ja yhteismitattomina pidettyjen viitekehysten välillä kuten esim. täysin erilaisten tieteenalojen välillä. Kyse on hahmojen tunnistuksesta (pattern recognition) ja syvemmän tason resonanssista sekä vertauskuvallisesti että myös hyvin konkreettisesti."

GPT-3 nimenomaan suorittaa hahmojentunnistusta ns. "syvemmän tason resonanssiin" perustuen, eli huomioiden kaikkien sen tiedossa olevien, kysymykseen liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksen ja ns. syvemmällä tasolla, kuin mihin ihminen tyypillisesti kykenee ja tuottaa esim. optimaalisia analogioita suhteessa sille annetun kysymyksen kontekstiin ja sen opetusaineistoon.

Antamani esimerkit ovat nimenomaan vain esimerkkejä siitä, että millaisia tuotetut analogiat voivat olla, sillä se ottaa nimenomaan huomioon kysymyksen kontekstin ja pyydettäessä eri tyyppisiä analogioita, se tuottaa eri tyyppisiä analogioita, eli jos esim. halutaan sen tunnistavan ja tuottavan potentiaalisesti jossakin merkityksessä tärkeitä analogioita esim. eri tieteenalojen välillä, niin silloin tarvitsee vain pyytää sitä tuottamaan kyseisenkaltaisia analogioita ottaen huomioon esim. omat preferenssisi, narratiivisi ja tärkeyskriteerien määritelmäsi. :D

"Esim. kvanttifysiikan lomittuminen toimii vain sellaisten hiukkasten välillä joilla on aikaisemmin ollut vuorovaikutusta keskenään eli kyse on resonanssista ja taas äänen eli paineaaltojen tasolla kyse on värähtelytaajuuksien vuorovaikutuksesta joka periaatteessa on hyvin samantapainen asia kuin tuo lomittuminen."

No, kerro tuo sille, niin se ottaa tuon huomioon mm. tuottaessaan analogioita. :D

Esimerkkien antaminen on hyvä tapa saada se tuottamaan haluamansa kaltaisia vastauksia, koska se kykenee tavallaan oppimaan induktiivisesti esimerkkien ominaisuuksien perusteella sen, että millaisiin ominaisuuksiin sen käyttäjä toivoo sen antamien vastausten liittyvän. Mitä tarkemmin kuvaat sen, että mitä haluat sen tuottavan, niin sitä tarkemmin se kykenee tuottamaan haluamasi kaltaisia vastauksia. Jos siis haluat sen huomioivan nyt esiintuomasi asiat analogioiden tuottamiseen liittyen, niin kannattaa kertoa ne sille ennen, kuin pyydät sitä tuottamaan analogioita.

Kaikenkaikkiaan erilaisilla ihmisillä voi tietenkin olla hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, että mikä on relevanttia ja myös liittyen siihen, että mitkä muut hyvyyskriteerit ovat vastauksiin liittyen ja sen vuoksi on hyvä, että esim. ChatGPT on niin ultra-geneerinen, että se kykenee huomioimaan kaikki käyttäjän esiintuomat seikat tuottaessaan vastauksia, tosin tietysti vain käytettävissään olevien resurssien puitteissa, tarkoittaen mm. sitä, että se ei kykene huomioimaan kuin "vain" maksimissaan n. 3000 sanaa pitkän kysymyksen...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-627)

Belisario: "Mikä mielestäsi on optimaalinen analogia?"

GPT-3:n mukaan: "An optimal analogy should be clear, accurate, relevant, helpful in clarifying the concept requested by the user, not simplistic or complex, providing new perspective and helping the listener to relate to the subject, taking into account the specific context and information provided by the user in their request."

Mielestäni eräs analogioiden automaattisen tuottamisen funktio voi olla myös toimia merkityksessä "food-for-thought", eli mm. sellaisten yhteyksien eksplikointi, joita tavallisesti ei resurssirajoitteiden vuoksi kyetä tunnistamaan., vaikka päättelyä sinällään ei pyrittäisikään automatisoimaan kuin vain osittain.

"Mitä tarkoittaa "analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa"?"

Viittasin tuolla melko sumealla ilmaisulla kyseisessä kontekstissa x:n ratkaisuun XPR-626:n tyyppisissä tehtävänasetuksissa, joissa yksi kokonaisuuden osa on tuntematon. Kyseinen x:n ratkaisu ko. esimerkkitapauksessa havainnollistaisi hyvin sitä, että millaisia ominaisuuksia suhteellisen hyvällä ratkaisulla ko. tyyppiseen tehtävään on suhteessa vähemmän hyviin ratkaisuihin, mutta jätin sen siis ainakin vielä tässä vaiheessa antamatta, jotta kukin voi itsenäisesti yrittää löytää suhteellisen optimaalisen vastauksen. Kannattaa kuitenkin huomata, että jos analogia-tehtävän muoto tai lähtötiedot ovat sellaiset, että paras ratkaisu on suhteellisen huono, niin silloin sillä tietysti on molemmat mainitut ominaisuudet käytettävästä teknologiasta riippumatta.

"Kaikki nuo edellä esitetyt GPT:n tuottamat analogiat ovat triviaaleja eli ne eivät lisää ymmärrystä mitenkään eli analogioiden tuottaminen ei ole mikään itsetarkoitus vaan nimenomaan mielenkiintoisten ja potentiaalisesti tärkeiden analogioiden huomaaminen usein täysin erilaisina ja yhteismitattomina pidettyjen viitekehysten välillä kuten esim. täysin erilaisten tieteenalojen välillä. Kyse on hahmojen tunnistuksesta (pattern recognition) ja syvemmän tason resonanssista sekä vertauskuvallisesti että myös hyvin konkreettisesti."

GPT-3 nimenomaan suorittaa hahmojentunnistusta ns. "syvemmän tason resonanssiin" perustuen, eli huomioiden kaikkien sen tiedossa olevien, kysymykseen liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksen ja ns. syvemmällä tasolla, kuin mihin ihminen tyypillisesti kykenee ja tuottaa esim. optimaalisia analogioita suhteessa sille annetun kysymyksen kontekstiin ja sen opetusaineistoon.

Antamani esimerkit ovat nimenomaan vain esimerkkejä siitä, että millaisia tuotetut analogiat voivat olla, sillä se ottaa nimenomaan huomioon kysymyksen kontekstin ja pyydettäessä eri tyyppisiä analogioita, se tuottaa eri tyyppisiä analogioita, eli jos esim. halutaan sen tunnistavan ja tuottavan potentiaalisesti jossakin merkityksessä tärkeitä analogioita esim. eri tieteenalojen välillä, niin silloin tarvitsee vain pyytää sitä tuottamaan kyseisenkaltaisia analogioita ottaen huomioon esim. omat preferenssisi, narratiivisi ja tärkeyskriteerien määritelmäsi. :D

"Esim. kvanttifysiikan lomittuminen toimii vain sellaisten hiukkasten välillä joilla on aikaisemmin ollut vuorovaikutusta keskenään eli kyse on resonanssista ja taas äänen eli paineaaltojen tasolla kyse on värähtelytaajuuksien vuorovaikutuksesta joka periaatteessa on hyvin samantapainen asia kuin tuo lomittuminen."

No, kerro tuo sille, niin se ottaa tuon huomioon mm. tuottaessaan analogioita. :D

Esimerkkien antaminen on hyvä tapa saada se tuottamaan haluamansa kaltaisia vastauksia, koska se kykenee tavallaan oppimaan induktiivisesti esimerkkien ominaisuuksien perusteella sen, että millaisiin ominaisuuksiin sen käyttäjä toivoo sen antamien vastausten liittyvän. Mitä tarkemmin kuvaat sen, että mitä haluat sen tuottavan, niin sitä tarkemmin se kykenee tuottamaan haluamasi kaltaisia vastauksia. Jos siis haluat sen huomioivan nyt esiintuomasi asiat analogioiden tuottamiseen liittyen, niin kannattaa kertoa ne sille ennen, kuin pyydät sitä tuottamaan analogioita.

Kaikenkaikkiaan erilaisilla ihmisillä voi tietenkin olla hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, että mikä on relevanttia ja myös liittyen siihen, että mitkä muut hyvyyskriteerit ovat vastauksiin liittyen ja sen vuoksi on hyvä, että esim. ChatGPT on niin ultra-geneerinen, että se kykenee huomioimaan kaikki käyttäjän esiintuomat seikat tuottaessaan vastauksia, tosin tietysti vain käytettävissään olevien resurssien puitteissa, tarkoittaen mm. sitä, että se ei kykene huomioimaan kuin "vain" maksimissaan n. 3000 sanaa pitkän kysymyksen...

Lue lisää

Carlos Castaneda The Eagle's Gift:

"Again, human beings are divided in two. The right
side, which is called the tonal, encompasses
everything the intellect can conceive of. The left side,
called the nagual, is a realm of indescribable features:
a realm impossible to contain in words. The left side is
perhaps comprehended, if comprehension is what
takes place, with the total body; thus its resistance to conceptualization."

Ts. vasen aivopuolisko (eli se mikä aktivoituu eniten loogis-analyyttisessä kielellisessä prosessoinnissa) on Tonaalia kun taas oikea aivopuolisko eli sanaton ymmärrys on Naguaalin ilmentymää eli ts. tuo algoritmien avulla ihmisen kehittämä tekoäly on eräänlainen Tonaalin äärimmäinen optimointi jolla on ne samat rajoitukset kuin kaikella muullakin loogis-analyyttisellä prosessoinnilla eli kaikki sanaton ymmärtäminen jää kokonaan sen ulkopuollelle (esim. intuitio, tunnetaso, kehon taso) ja pelkkä käsitteiden/sanojen taso perustuu enemmän tai vähemmän keinotekoiseen ilmiöiden luokitteluun ja niiden luokiteltujen asioiden manipulointiin ilman niiden yksilöllisten erojen huomioonottamista.

Kun katselin viime aikoina spagettiwesternien klassikoita niin tuli mieleen että mitä jos siihen villin lännen yhteisöön tulisi näitä teknokraatteja luokittelemaan ihmisiä sen mukaan miten he soveltuisivat erilaisiin ammatteihin ja töihin niin tällainen luokittelija todennäköisesti saisi aika pian kuulan kalloonsa mistä assosiaation tasolla tuli sitten mieleen että samantapainen aseenkanto-oikeus kuin Sveitsissä voisi olla paikallaan ja sitä tarvitaan nimenomaan tilanteissa jossa ns. valtaapitävät (billionaire busybodies) teknokraattien ja tekoälyn avustuksella yrittävät taas vaihteeksi muodostaa niin totalitääristä yhteiskuntaa jonka rinnalla esim. Stalinin ja Hitlerin viritykset tuntuvat sellaisen rinnalla melko kesyiltä nimenomaan tekoälyn ja robotiikan avulla.

Varsinkin Gurdjieff aikoinaan oivalsi kuinka kaavamainen, mekaaninen ja yksilön kehitystä estävää on yksipuolinen loogis-analyytinen hahmotus ja sen takia kirjoitti laajan ja varsinkin loogis-analyyttisen hahmotuksen kannalta lähes mahdotoman vaikean teoksensa Kaikki kaikesta - Beelzebubin tarinoita pojanpojalleen jossa hän hyödynsi vanhoja kansanviisauksia varsinkin Mullah Nassr Eddin hahmon ilmaisemina:

"As-long-as-everything-looks-fine-and-dandy-to-me-what-does-it-matter-if-the-grass-doesn't-grow."

"For our sins, God has sent us two kinds of physicians, one kind to help us die, and the other to prevent us living."

"Isn't it all the same if I sing like a donkey as long as they call me a nightingale."

https://www.endlesssearch.co.uk/gurdjieff_eddin.htm

Jonka voi yhdistää esim. siihen mitä tämä tieteellis-teknokraattinen kulttuuri on oikeasti saanut aikaan koko lyhyen olemassaolonsa eli n. parinsadan vuoden aikana jolloin aika helposti päätyy hyvin samanlaisiin johtopäätöksiin kuin esim. Pentti Linkola eläessään eli tässä omia melko pessimistisiä mietelmiäni kun aamulla heräsin:

Matematiikkaa ja logiikkaa on laajamittaisesti sovellettu viimeisen 200 vuoden aikana luonnon manipuloimiseen ja mikä on tämän tieteellis-teknokraattisen kulttuurin todellinen anti ollut?

Vastaus: Ihmis- ja eläinkunnan massiivinen orjuttaminen ja tuhoaminen, luonnon saastuminen, ihmiskunnan kiihtyvä idioluutio josta kukin meistä voi aika selkeästi todeta että sekä matematiikka että logiikka olivat harvinaisen huonoja keksintöjä seuraustensa valossa tarkasteltuna.

Minusta alkaa vaikuttaa jo siltä että ylivoimaisesti paras skenaario Maa planeetalle on tämän teknokraattisen "sivistyksen" täydellinen tuhoutuminen esim. massiivisen auringonpurkauksen tai sellaisen EMP-pulssin kautta joka tuhoaa kaiken olemassaolevan elektroniikan ja palauttaa henkiin jääneen ihmiskunnan takaisin kivikauden tai kaikkein mieluiten metsästäjä-keräilijöiden tasolle eli samalle tasolle missä alunperin syntyi esim. nagualistinen shamanismi ja vastaavat suuntaukset kaikkialla muuallakin.

;-)

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Vaikka GPT-3:lla siis onkin täydet kyvyt tuottaa suhteellisen optimaalisia analogioita ja sopivasti ohjattuna myös analogioiden välisiä analogioita, niin sen kyky ratkaista sellaisia tehtäviä, joissa täytyy täydentää analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa, on rajallinen."

Mikä mielestäsi on optimaalinen analogia?

Mitä tarkoittaa "analogioiden välisten analogioiden puuttuva osa"?


...

Kaikki nuo edellä esitetyt GPT:n tuottamat analogiat ovat triviaaleja eli ne eivät lisää ymmärrystä mitenkään eli analogioiden tuottaminen ei ole mikään itsetarkoitus vaan nimenomaan mielenkiintoisten ja potentiaalisesti tärkeiden analogioiden huomaaminen usein täysin erilaisina ja yhteismitattomina pidettyjen viitekehysten välillä kuten esim. täysin erilaisten tieteenalojen välillä. Kyse on hahmojen tunnistuksesta (pattern recognition) ja syvemmän tason resonanssista sekä vertauskuvallisesti että myös hyvin konkreettisesti.

Esim. kvanttifysiikan lomittuminen toimii vain sellaisten hiukkasten välillä joilla on aikaisemmin ollut vuorovaikutusta keskenään eli kyse on resonanssista ja taas äänen eli paineaaltojen tasolla kyse on värähtelytaajuuksien vuorovaikutuksesta joka periaatteessa on hyvin samantapainen asia kuin tuo lomittuminen.

Resonanssivaikutukset ovat nimenomaan analogisia.

What Is Sympathetic Resonance?

https://www.youtube.com/watch?v=c2VHVjHxvq0

Amazing Resonance Experiment!

https://www.youtube.com/watch?v=wvJAgrUBF4w

Wine glass resonance in slow motion

https://www.youtube.com/watch?v=BE827gwnnk4

Sama resonanssin idea on laajennettavissa koskemaan koko sähkömagneettista spektriä.

Ja koska tuo resonanssin idea varsinkin myös sähkömagnetismiin sovellettu johtaa helposti hyvin vaarallisiin teknologioihin (kuten esim. T. Beardenin tuotannossa kerrotaan) niin se on valtavirtatieteen ja median tasolla melko hys-hys kamaa edelleen. :D

Tieteen ja ylipäätänsä kaiken inhimillisen ajattelun voimakas keskittyminen binäärisen logiikan hahmotukseen ja sen aiheuttama tieteen lokeroituminen yhä kapeimpiin kokonaisuuksiin palvelee nimenomaan kaikenlaisen salailun "need-to-know" periaatetta eli sitä että synteesin eli kokonaisuuden hallinnan mahdollistama tieto on aina myös valtaa kun taas eriyisalojen nippelitasoilta puuttuu sellainen mahdollisuus.


Belisario

Lue lisää

"Esim. kvanttifysiikan lomittuminen toimii vain sellaisten hiukkasten välillä joilla on aikaisemmin ollut vuorovaikutusta keskenään eli kyse on resonanssista ja taas äänen eli paineaaltojen tasolla kyse on värähtelytaajuuksien vuorovaikutuksesta joka periaatteessa on hyvin samantapainen asia kuin tuo lomittuminen."

Kietoutumisessa riittää, jos on olemassa informaation ja aaltofunktion tietyt tilat. Sitä voi muodostaa vaihtamatta energiaa. Jos vuorovaikutus kestää kauan voi tutkia erikseen oliko energia siirtynyt kertaakaan siinä välissä, ja onko sitä siirtynyt lopussa. Alussa ja lopussa oleva energia voi muutenkin tarkoittaa osittaisen systeemin energian odotusarvoa tms.. Kietoutuminen voidaan saada syntymään mahdollisesti usealla tavalla, joilla voi olla yksi yhteinen tekijä esim. QFT:ssä, mutta jota yleensä ei mietitä. Energian siirtyminen vuorovaikutuksen aikana voisi siis olla useamman kuin kahden objektin tehtävä.

Kietoutumisen tila voi muodostua alkutiloille myös siksi, että niiden yhdistetty tila, jossa on vuorovaikutuksen alaisuudessa lasketut energiatilat, on alhaalta rajoitettu ja jakautuu erillisiin tiloihin. Alin tila on monesti kietoutunut, joten kietoutuminen syntyy itsestään ilman mitään ulkopuolista, jos pystyy pitämään kaiken saapuvan energian ulkopuolella ja lähettämään ylemmän tilan energian pois. Tällainen kahden kappaleen ja vuorovaikutuksen (joka olisi vain, jos on kenttä) olisi myös pelkän hiljaisen ääniraudan analogia, jota mikään ei ole yrittänyt saada resonoimaan. Tilojen energiaa ja käyttäytymistä voi muuttaa, ja joskus muutos on tehty yksinkertaisella magneettikentällä, joka ei vaihtele, ja jossa kappaleet päätyvät johonkin tilaan samalla tavalla. Tämä olisi analogia sille, että sahataan äänirauta uusiksi. Ääniraudassa voisi olla myös satunnaista värähtelyä, mutta joku osaisi valikoivasti jäähdyttää raudan (eli periaatteessa pakottaa alempaan energiaan) siten, että jokin taajuus jää siihen, kuten ominaistaajuus.

Jos ajattelee, että QM-objekti vaikuttaa toiseen objektiin ja tekee siitä jonkinlaisen, ei äänirauta yleensä toimi analogiana tälle toiselle objektille eikä kiihdyttävä ilmiö ensimmäiselle, koska mikään muu resonanssiilmiö ei ole niin vastavuoroinen kuin kahden kappaleen ongelmat yleensä (*), ja kahden kappaleen kietoutuminen. Kaksi äänirautaa toistensa lähellä huoneilmassa on kuitenkin tarpeeksi monen kappaleen ilmiö. Lisäksi QM:ssä voi ajatella olevan äänirautoja, joista ei voi vaimentaa niiden ääntä kokonaan pois, jolloin yhtä niistä ei tarvitse erikoisemmin soittaa ulkopuolelta (eli ajatella resonanssia olevan), jotta jotain värähtelyä olisi.

(*) Muissa ilmiöissä ei ole kerrottu, että nekin ovat vastavuoroisia. Jos huonosti kerrotulle resonanssille etsii Q-analogian, ensimmäinen idea ei ole kietoutuminen, vaan esim. yksi hiukkanen sijoitettaisiin esim. oskilloivaan magneettikenttään, jota ei voi muuttaa hiukkasen toimesta. Monikaan hiukkanen ei tällöin omaa mitään erikoista resonaatiota, vaan jos hiukkanen on yksin, kaikki magneettikentän liikkeet kelpaavat niiden liikkeille ja spinille. Samanlainen yhden kappaleen väräyttely QFT:ssä olisi valosähköinen ilmiö (tai sironta), missä on yksi värähtelevä objeki ja joukko fotoneja, joista yksikään ei selviydy vuorovaikutuksesta (tai siroaa), ja silloin kietoutumista ei ole (ehkä, eikä aina tiedä mihin). Tällöin jokin objekti resonoi jonkun fotonitaajuuden kanssa, mutta useimmiten ei ole mitään resonanssipiikkiä. Näitä kuitenkin voi olla äskeisissä tapauksissa, jos muodostetaan systeemi eli sahaus, jossa on keksitty objektille transitioita tiloihin, ja silloin transition tapausta pidetään jonain, mille tietty taajuus sopii.

Ääniraudan resonanssissa, joka on pakottamalla tehty ei ole huom. yhtään väliä sillä, miten huonosti sitä ajava värähtely sopii nykyiseen värähtelyyn. Jos taajuus on jo oikea ja amplitudi suuri, voi ajava värähtely olla silti aivan eri vaiheessa. Tällöin ääniraudan ajaminen tukahduttaa sen nykyisen värähtelyn pois täysin ja alkaa sen alusta samalla vaiheella kuin pakotuksessa on, ja tämä on samaa resonanssi-ilmiötä. QM:ssä ei välttämättä itsestään käy niin, että objekti vaikuttaa toisen objektin nykyiseen aaltoon mitenkään, vaan niiden on odotettava ylläolevissa tapauksissa transitiota alempaan energiaan. Tähän liittyy välttämättä QFT, ja se että aaltoja vaihdellaan vuorovaikutuskentän kanssa myös. Toisaalta QFT voisi olla joskus vaikuttamassa asialle, jossa ei jostain syystä kappaleiden yhteinen energia muutu, vaikka tila muuttuu (yhteisessä unitaarisessa muutoksessa edelleen) ja niitä muutoksia seurataan yhdestä kappaleesta toiseen kuten yllä suluissa.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Esim. kvanttifysiikan lomittuminen toimii vain sellaisten hiukkasten välillä joilla on aikaisemmin ollut vuorovaikutusta keskenään eli kyse on resonanssista ja taas äänen eli paineaaltojen tasolla kyse on värähtelytaajuuksien vuorovaikutuksesta joka periaatteessa on hyvin samantapainen asia kuin tuo lomittuminen."

Kietoutumisessa riittää, jos on olemassa informaation ja aaltofunktion tietyt tilat. Sitä voi muodostaa vaihtamatta energiaa. Jos vuorovaikutus kestää kauan voi tutkia erikseen oliko energia siirtynyt kertaakaan siinä välissä, ja onko sitä siirtynyt lopussa. Alussa ja lopussa oleva energia voi muutenkin tarkoittaa osittaisen systeemin energian odotusarvoa tms.. Kietoutuminen voidaan saada syntymään mahdollisesti usealla tavalla, joilla voi olla yksi yhteinen tekijä esim. QFT:ssä, mutta jota yleensä ei mietitä. Energian siirtyminen vuorovaikutuksen aikana voisi siis olla useamman kuin kahden objektin tehtävä.

Kietoutumisen tila voi muodostua alkutiloille myös siksi, että niiden yhdistetty tila, jossa on vuorovaikutuksen alaisuudessa lasketut energiatilat, on alhaalta rajoitettu ja jakautuu erillisiin tiloihin. Alin tila on monesti kietoutunut, joten kietoutuminen syntyy itsestään ilman mitään ulkopuolista, jos pystyy pitämään kaiken saapuvan energian ulkopuolella ja lähettämään ylemmän tilan energian pois. Tällainen kahden kappaleen ja vuorovaikutuksen (joka olisi vain, jos on kenttä) olisi myös pelkän hiljaisen ääniraudan analogia, jota mikään ei ole yrittänyt saada resonoimaan. Tilojen energiaa ja käyttäytymistä voi muuttaa, ja joskus muutos on tehty yksinkertaisella magneettikentällä, joka ei vaihtele, ja jossa kappaleet päätyvät johonkin tilaan samalla tavalla. Tämä olisi analogia sille, että sahataan äänirauta uusiksi. Ääniraudassa voisi olla myös satunnaista värähtelyä, mutta joku osaisi valikoivasti jäähdyttää raudan (eli periaatteessa pakottaa alempaan energiaan) siten, että jokin taajuus jää siihen, kuten ominaistaajuus.

Jos ajattelee, että QM-objekti vaikuttaa toiseen objektiin ja tekee siitä jonkinlaisen, ei äänirauta yleensä toimi analogiana tälle toiselle objektille eikä kiihdyttävä ilmiö ensimmäiselle, koska mikään muu resonanssiilmiö ei ole niin vastavuoroinen kuin kahden kappaleen ongelmat yleensä (*), ja kahden kappaleen kietoutuminen. Kaksi äänirautaa toistensa lähellä huoneilmassa on kuitenkin tarpeeksi monen kappaleen ilmiö. Lisäksi QM:ssä voi ajatella olevan äänirautoja, joista ei voi vaimentaa niiden ääntä kokonaan pois, jolloin yhtä niistä ei tarvitse erikoisemmin soittaa ulkopuolelta (eli ajatella resonanssia olevan), jotta jotain värähtelyä olisi.

(*) Muissa ilmiöissä ei ole kerrottu, että nekin ovat vastavuoroisia. Jos huonosti kerrotulle resonanssille etsii Q-analogian, ensimmäinen idea ei ole kietoutuminen, vaan esim. yksi hiukkanen sijoitettaisiin esim. oskilloivaan magneettikenttään, jota ei voi muuttaa hiukkasen toimesta. Monikaan hiukkanen ei tällöin omaa mitään erikoista resonaatiota, vaan jos hiukkanen on yksin, kaikki magneettikentän liikkeet kelpaavat niiden liikkeille ja spinille. Samanlainen yhden kappaleen väräyttely QFT:ssä olisi valosähköinen ilmiö (tai sironta), missä on yksi värähtelevä objeki ja joukko fotoneja, joista yksikään ei selviydy vuorovaikutuksesta (tai siroaa), ja silloin kietoutumista ei ole (ehkä, eikä aina tiedä mihin). Tällöin jokin objekti resonoi jonkun fotonitaajuuden kanssa, mutta useimmiten ei ole mitään resonanssipiikkiä. Näitä kuitenkin voi olla äskeisissä tapauksissa, jos muodostetaan systeemi eli sahaus, jossa on keksitty objektille transitioita tiloihin, ja silloin transition tapausta pidetään jonain, mille tietty taajuus sopii.

Ääniraudan resonanssissa, joka on pakottamalla tehty ei ole huom. yhtään väliä sillä, miten huonosti sitä ajava värähtely sopii nykyiseen värähtelyyn. Jos taajuus on jo oikea ja amplitudi suuri, voi ajava värähtely olla silti aivan eri vaiheessa. Tällöin ääniraudan ajaminen tukahduttaa sen nykyisen värähtelyn pois täysin ja alkaa sen alusta samalla vaiheella kuin pakotuksessa on, ja tämä on samaa resonanssi-ilmiötä. QM:ssä ei välttämättä itsestään käy niin, että objekti vaikuttaa toisen objektin nykyiseen aaltoon mitenkään, vaan niiden on odotettava ylläolevissa tapauksissa transitiota alempaan energiaan. Tähän liittyy välttämättä QFT, ja se että aaltoja vaihdellaan vuorovaikutuskentän kanssa myös. Toisaalta QFT voisi olla joskus vaikuttamassa asialle, jossa ei jostain syystä kappaleiden yhteinen energia muutu, vaikka tila muuttuu (yhteisessä unitaarisessa muutoksessa edelleen) ja niitä muutoksia seurataan yhdestä kappaleesta toiseen kuten yllä suluissa.

1

Lue lisää

On lisäksi olemassa selvästi stimuloituja kietoutumisia, joissa on läsnä värähtelevä kenttä, joka ei ole kappaleista peräisin. Tällöin tieteilijätkin puhuvat resonanssista, koska heistä se tarkoitta sitä, että tila josta aloitetaan tulee muuttumaan muiksi tiloiksi tämän värähtelyn jälkeen. On yleensä olemassa riippuvuus kentän värähtelyn taajuuteen ja kentän kvanttien määrään. Värähtely, joka voi aiheuttaa muutoksen alkutilasta kietoutuneeseen tilaan, on värähtely, joka resonoi tämän muutoksen tai kietoutumisen kanssa. Tai tämä kielenkäyttö on sitä, että kietoutunut tila, jossa todellisuus ei vielä ole, resonoi värähtelevän fotonikentän kanssa. Resonointi ei ole kuin luonnon tekemä 1+1 lasku tai laskun osapuoli. Eikä se ole kehittymässä ajassa tai ajamassa kehitystä eli luonnon logiikka ei tarvitse sen määritelmää muodostaakseen luonnon seuraavan tilan. Stimuloinnissakaan ei huom. ole aina kyseessä energian siirto, vaan fotonit voivat pitää kaiken energiansa lopussa. Muut taajuudet resonoivat puolestaan niiden tilojen kanssa joissa kietoutumista ei ole, ja on kaikkea tämän väliltä. Jos kappaleita ei eroteta toisistaan ja ne jätetään johonkin muuhun vuorovaikutukseen kuin siihen, missä fotoneja on, voi seuraava vuorovaikutus muodostaa alemman energiatilan, ja pian objektit alkavat säteillä ja pudota sinne.

Äänirautaa, joka on alussa levossa, pitäisi ehkä verrata myös siihen, että objektiparilla on kaikki sen mahdollisuudet ja nekin mahdollisuudet, jotka eivät yksittäisessä tapauksessa kuulu aaltofunktioon, mutta jotka voidaan luoda magneetilla. Kaikista mahdollisuuksista löydetään jollain menetelmällä yksi kietoutunut tila ja silloin kaikki mitä on tehty oli resonanssi.

Äänen tasolla on kyse resonanssista sitten, kun on jotain muuta kuin paine.

"Resonanssivaikutukset ovat nimenomaan analogisia."

Mitä tarkoitat analogisuudella, jonka voi määritellä ilman vastinparia tai joukkoa analogialla yhteen kuuluvia asioita? Se että kietoutuneet asiat liittyvät toisiinsa ei ole analogian muotoinen logiikkaa, vaan täydessä kietoutumisessa on tautologia tai vastaava identiteetti. Sellaisen tulos voi olla esim. 'arvo on sama kuin toisen arvo' tai 'arvo on toiseen arvoon nähden tietyssä ortogonaalisessa suunnassa' tai arvon tietää arvosta ylipäänsä. Heikko kietoutuminen on satunnaisuus-logiikkaa, mikä harvoin muistuttaa analogiaa. Mutta kummallakin näistä voisi väittää olevan erikoistapauksena myös tautologiaan osuminen.

Digitaalinen resonanssi on vähintään analogisen resonanssin analogia. Esim. joissain pikselisissä game of life -peleissä voi sanoa olevan resonanssiratkaisuja, jos niillä on periodi ja sellaisesta erittelee taajuudet joidenkin alueiden välkkymiselle. Ne voivat sitten olla resonanssi toiselle alueelle, tai sille kuvalle josta ne alkoivat, mutta joka ei ole identtinen tai yksi niistä kuvista,jota käytetään periodin aikana. Monissa muutetuissa säännöissä ajateltaisiin kokonaisuudestakin, että kaikki, mikä ei pääty ruudun kuolemaan on jokin moodi ja resonanssi, johon peli on ns. harvinaisena tapauskena saatu.

Hiukkasten kietoutuminen luonnossa ainakin yhdellä tavalla, joka tuottaa ylisuuresta määrästä hiukkasia entropista klassista materiaa, ei puolestaan ole harvinaisuus.

2

=>

Minua aika paljon on aina häirinnut se että tiedettä käytetetään ja on aina käytetty mielipiteiden ja maailmankuvan muokkauksen välineenä (social engineering & perception & narration management) eli ts. valtaapitävien agendojen välineenä ja sen takia koen varsinkin ns. virallisen akateemisen yhteisön kannan liian dogmaattisena ja yksipuolisena varsinkin kun kaikki loogis-analyyttinen hahmotus pyrkii aina yksipuolisesti tarkkuuteen laaja-alaisuuden kustannuksella eli samaa vanhaa kuoppaa kuvainnollisesti kaivetaan koko ajan syvemmälle vaikka se hyötysuhde heikkenee koko ajan sen sijaan että ennakkoluulottomasti kokeiltaisiin kaikkea mahdollista samanaikaisesti eikä peräkkäin.

Analoginen hahmotus onkin rinnakkaista, syntetisoivaa ja kokonaisuuden kautta etenemistä kun taas loogis-analyyttinen suuntaus on helposti liiaan lokeroituvaa ja yksityiskohtia korostavaa eli metsää ei kyetä näkemään puilta vaan keskitytään lillukanvarsiin koko ajan. :D


Belisario

Anonyymi kirjoitti:

=>

Minua aika paljon on aina häirinnut se että tiedettä käytetetään ja on aina käytetty mielipiteiden ja maailmankuvan muokkauksen välineenä (social engineering & perception & narration management) eli ts. valtaapitävien agendojen välineenä ja sen takia koen varsinkin ns. virallisen akateemisen yhteisön kannan liian dogmaattisena ja yksipuolisena varsinkin kun kaikki loogis-analyyttinen hahmotus pyrkii aina yksipuolisesti tarkkuuteen laaja-alaisuuden kustannuksella eli samaa vanhaa kuoppaa kuvainnollisesti kaivetaan koko ajan syvemmälle vaikka se hyötysuhde heikkenee koko ajan sen sijaan että ennakkoluulottomasti kokeiltaisiin kaikkea mahdollista samanaikaisesti eikä peräkkäin.

Analoginen hahmotus onkin rinnakkaista, syntetisoivaa ja kokonaisuuden kautta etenemistä kun taas loogis-analyyttinen suuntaus on helposti liiaan lokeroituvaa ja yksityiskohtia korostavaa eli metsää ei kyetä näkemään puilta vaan keskitytään lillukanvarsiin koko ajan. :D


Belisario

Lue lisää

Belisario.

"Loogis-analyyttisen ja analogisen ajattelun olennaisimmat erot ilmenevät nimenomaan jo siinä usein automaattisessa ja alitajuisesssa havaintojen hahmotusvaiheessa jossa tehdään tyypillisesti metafysiikkaan ja ideologioihin liittyviä valintoja joita voi kutsua Kuhn paradigmoiksi jotka määrittelevät sen kokijan maailmankuvan ja maailmankatsomuksen."

Käsittelen vain tätä kohtaa, muuten menee taivaanrannan maalailuun koko aihe.

Näissä purkauksissa logiikoista sinulta puuttuu logiikka koko kehitelmästäsi.
Sinulla on tietenkin oma ajattelun logiikkasi, jonka avulla teet omalaatuisia
jakoja logiikkojen välillä, aivan kuin et tunnistaisi mitä logiikkaa on käytettävä
missäkin tapauksessa!

Logiikat ovat ajattelun työvälineitä, eivät ne ole mitenkään vastakkaisia,
et kai korjaa kelloa 10kg lekalla?

Loogisilla analyyseillä ratkotaan tietynlaisia ongelmia, muilla logiikoilla muita
ongelmia. Mitä havaintojen hahmotusvaiheeseen tulee, hallussa olevat
käsitteet suorittavat sen, kuten ajattelun prosessin, hahmotusvaihe on hyvin
syvällä ja automaattinen, katsos kun käsitteet ovat myös alitajunnassa
tekemässä töitä.
Paradigmat tulevat kuvioon käsitekuorrutuksen jälkeen.

Kun tunnistaa jonkun ihmisen ajattelutavan, pystyy tietämään mitä käsitteitä,
argumentteja , perusteluita, auktoriteettiin vetoamista hän tulee käyttämään.

Uskovaisen kanssa keskusteltaessa saman ajattelun logiikan tunnistaa myös,
pohjalla on tietynlainen käsitekoneisto joka käsittelee asioita käytettävissä
olevien käsitteiden kautta, eihän hänellä ole muuta.

Belisarionkin tunnistaa ajattelun logiikasta, ei tarvitse edes nimimerkkiä
katsoa.

Jos ihminen on tehokas ajattelija, hänellä on työkalupakissaan edustava
joukko logiikan työvälineitä ja taito soveltaa niitä.

Kun joskus vaihdetaan paradigmaa, siinä tapahtuu tiettyjen peruskäsitteiden
vaihtuminen toisenlaisiin käsitteisiin.

Maailmankuvan vaihtaminen on niin suuri operaatio että sen toteutuminen
edellyttää suursiivousta peruskäsitteissä, siihen menee aikaa että saadaan
ajattelun logiikka uusiksi.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Belisario.

"Loogis-analyyttisen ja analogisen ajattelun olennaisimmat erot ilmenevät nimenomaan jo siinä usein automaattisessa ja alitajuisesssa havaintojen hahmotusvaiheessa jossa tehdään tyypillisesti metafysiikkaan ja ideologioihin liittyviä valintoja joita voi kutsua Kuhn paradigmoiksi jotka määrittelevät sen kokijan maailmankuvan ja maailmankatsomuksen."

Käsittelen vain tätä kohtaa, muuten menee taivaanrannan maalailuun koko aihe.

Näissä purkauksissa logiikoista sinulta puuttuu logiikka koko kehitelmästäsi.
Sinulla on tietenkin oma ajattelun logiikkasi, jonka avulla teet omalaatuisia
jakoja logiikkojen välillä, aivan kuin et tunnistaisi mitä logiikkaa on käytettävä
missäkin tapauksessa!

Logiikat ovat ajattelun työvälineitä, eivät ne ole mitenkään vastakkaisia,
et kai korjaa kelloa 10kg lekalla?

Loogisilla analyyseillä ratkotaan tietynlaisia ongelmia, muilla logiikoilla muita
ongelmia. Mitä havaintojen hahmotusvaiheeseen tulee, hallussa olevat
käsitteet suorittavat sen, kuten ajattelun prosessin, hahmotusvaihe on hyvin
syvällä ja automaattinen, katsos kun käsitteet ovat myös alitajunnassa
tekemässä töitä.
Paradigmat tulevat kuvioon käsitekuorrutuksen jälkeen.

Kun tunnistaa jonkun ihmisen ajattelutavan, pystyy tietämään mitä käsitteitä,
argumentteja , perusteluita, auktoriteettiin vetoamista hän tulee käyttämään.

Uskovaisen kanssa keskusteltaessa saman ajattelun logiikan tunnistaa myös,
pohjalla on tietynlainen käsitekoneisto joka käsittelee asioita käytettävissä
olevien käsitteiden kautta, eihän hänellä ole muuta.

Belisarionkin tunnistaa ajattelun logiikasta, ei tarvitse edes nimimerkkiä
katsoa.

Jos ihminen on tehokas ajattelija, hänellä on työkalupakissaan edustava
joukko logiikan työvälineitä ja taito soveltaa niitä.

Kun joskus vaihdetaan paradigmaa, siinä tapahtuu tiettyjen peruskäsitteiden
vaihtuminen toisenlaisiin käsitteisiin.

Maailmankuvan vaihtaminen on niin suuri operaatio että sen toteutuminen
edellyttää suursiivousta peruskäsitteissä, siihen menee aikaa että saadaan
ajattelun logiikka uusiksi.

R.

Lue lisää

Btw. Hullun maailmankuva voi olla täysin sisäisesti konsistentti, mutta silti pielessä eli ei vastaa todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Belisario.

"Loogis-analyyttisen ja analogisen ajattelun olennaisimmat erot ilmenevät nimenomaan jo siinä usein automaattisessa ja alitajuisesssa havaintojen hahmotusvaiheessa jossa tehdään tyypillisesti metafysiikkaan ja ideologioihin liittyviä valintoja joita voi kutsua Kuhn paradigmoiksi jotka määrittelevät sen kokijan maailmankuvan ja maailmankatsomuksen."

Käsittelen vain tätä kohtaa, muuten menee taivaanrannan maalailuun koko aihe.

Näissä purkauksissa logiikoista sinulta puuttuu logiikka koko kehitelmästäsi.
Sinulla on tietenkin oma ajattelun logiikkasi, jonka avulla teet omalaatuisia
jakoja logiikkojen välillä, aivan kuin et tunnistaisi mitä logiikkaa on käytettävä
missäkin tapauksessa!

Logiikat ovat ajattelun työvälineitä, eivät ne ole mitenkään vastakkaisia,
et kai korjaa kelloa 10kg lekalla?

Loogisilla analyyseillä ratkotaan tietynlaisia ongelmia, muilla logiikoilla muita
ongelmia. Mitä havaintojen hahmotusvaiheeseen tulee, hallussa olevat
käsitteet suorittavat sen, kuten ajattelun prosessin, hahmotusvaihe on hyvin
syvällä ja automaattinen, katsos kun käsitteet ovat myös alitajunnassa
tekemässä töitä.
Paradigmat tulevat kuvioon käsitekuorrutuksen jälkeen.

Kun tunnistaa jonkun ihmisen ajattelutavan, pystyy tietämään mitä käsitteitä,
argumentteja , perusteluita, auktoriteettiin vetoamista hän tulee käyttämään.

Uskovaisen kanssa keskusteltaessa saman ajattelun logiikan tunnistaa myös,
pohjalla on tietynlainen käsitekoneisto joka käsittelee asioita käytettävissä
olevien käsitteiden kautta, eihän hänellä ole muuta.

Belisarionkin tunnistaa ajattelun logiikasta, ei tarvitse edes nimimerkkiä
katsoa.

Jos ihminen on tehokas ajattelija, hänellä on työkalupakissaan edustava
joukko logiikan työvälineitä ja taito soveltaa niitä.

Kun joskus vaihdetaan paradigmaa, siinä tapahtuu tiettyjen peruskäsitteiden
vaihtuminen toisenlaisiin käsitteisiin.

Maailmankuvan vaihtaminen on niin suuri operaatio että sen toteutuminen
edellyttää suursiivousta peruskäsitteissä, siihen menee aikaa että saadaan
ajattelun logiikka uusiksi.

R.

Lue lisää

"Maailmankuvan vaihtaminen on niin suuri operaatio että sen toteutuminen
edellyttää suursiivousta peruskäsitteissä, siihen menee aikaa että saadaan
ajattelun logiikka uusiksi."

Olen kokenut asian kantapään kautta. Olen ollut nuorena fundamentalistikristitty; seikka joka on tietenkin muokannut maailmankuvaani vahvasti. Kun myöhemmin älyllinen ristiriita uskomusteni ja oppimani tieteellisen tiedon välillä kasvoi, se johti pitkään ulosoppimiseen entisestä maailmankuvasta. Minun kohdallani prosessiin meni varmasti yli kymmenen vuotta, ennen kuin tunnustin itselleni, että olin käytännössä ateisti.

Anonyymi kirjoitti:

"Maailmankuvan vaihtaminen on niin suuri operaatio että sen toteutuminen
edellyttää suursiivousta peruskäsitteissä, siihen menee aikaa että saadaan
ajattelun logiikka uusiksi."

Olen kokenut asian kantapään kautta. Olen ollut nuorena fundamentalistikristitty; seikka joka on tietenkin muokannut maailmankuvaani vahvasti. Kun myöhemmin älyllinen ristiriita uskomusteni ja oppimani tieteellisen tiedon välillä kasvoi, se johti pitkään ulosoppimiseen entisestä maailmankuvasta. Minun kohdallani prosessiin meni varmasti yli kymmenen vuotta, ennen kuin tunnustin itselleni, että olin käytännössä ateisti.

Lue lisää

Luterilaisena voi hyvin uskoa Jumalaan ja luottaa tieteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Luterilaisena voi hyvin uskoa Jumalaan ja luottaa tieteeseen.

Tiedän kyllä. Luterilaisessa kirkossa on matala kynnys ja katto korkealla.
Edustaako Raamattu sinun luterilaisuudessasi ehdotonta totuutta? Luterilaisia kun löytyy joka junaan. Esimerkiksi viidesläisyydessä löytyy evoluution kieltäjiä ja jopa nuoren Maan kreationismiin uskovia.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän kyllä. Luterilaisessa kirkossa on matala kynnys ja katto korkealla.
Edustaako Raamattu sinun luterilaisuudessasi ehdotonta totuutta? Luterilaisia kun löytyy joka junaan. Esimerkiksi viidesläisyydessä löytyy evoluution kieltäjiä ja jopa nuoren Maan kreationismiin uskovia.

Lue lisää

Ei edusta. Esim . Homostelu on ihan ok.🙂

Vaan kun sitä kylmäfuusiotakaan ei ole saatu kaikista lupauksista huolimatta missään toimimaan.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-632)

Belisario: "Olennaista on että ei tarkastella asioita pelkästään sääntöjen kautta eikä luoda uusia sääntöjä vaan pyritään näkemään konkreettiset asiat sellaisina kuin ne oikeasti ovat ilman ideologioiden ja metafysiikan tason suodatusta ja painolastia. Tämä kuitenkin edellyttää tarkkaavaisuutta ja hereilläoloa eli osataan havahtua hereille ja huomata olennaisia ja tärkeitä asioita."

OSM (olen samaa mieltä). Kielelliseltä tasolta irtautuminen edellyttää todellisuuden hahmottamista energiana esim. Castaneda:n esittelemän nagualismin suosittelemalla tavalla. Eli, tulee "nähdä", esim. ajatusten taustalla oleva todellisuus, eli energia, joka tuottaa ne. Käytännössä tuo "näkeminen" edellyttää ns. ajattelun ei-tekemistä. Kysyit joskus aiemmin, että onko aika energiaa, mutta mielestäni mielenkiintoisempi kysymys on että onko informaatio energiaa. Valtavirtatieteessä tosin ei ole tapana mieltää sen enempää aikaa, kuin informaatiotakaan energiaksi.

Nagualistisen havaitsemisen ydintä on ns. kyky tarkastella esim. ajatuksia siten, että ne ovat läsnä, mutta ilman, että ne kuitenkaan ovat mitään, mikä mielestäni liittyy siihen, että tuolloin energia, joka on aina läsnä ajatusten taustalla tulee havaituksi ja ne ajatukset vain siinä määrin, kuin kokoomapiste kiinnittyy johonkin tiettyyn sijaintiin. Huomion kiinnittäminen ajatuksiin sen sijaan, että kiinnittäisi huomion ne muodostavaan energiaan, on jotensakin transsissa olemisen kaltainen tila. :D

Ohessa lisäksi joitakin kaipaamiasi poikkitieteellisiä analogioita. Pelkkä analogioiden generointi mielestäni nimenomaan kuitenkaan ei riitä, vaan optimaalinen järjestely sisältää sekä komponentin, joka generoi nimenomaan suuria määriä ns. kandidaatti-analogioita, että toisen komponentin, joka arvioi niiden suhteellista laatua ja päästää seulastaan läpi vain parhaat analogiat, mitkä kaikki tehtävät ovat sellaisia, että ne ovat automatisoitavissa, kunhan vain laatu on määritelty jollakin tavalla...
- ihmisen hermojärjestelmä:tietokoneen keskusyksikkö :: rinnakkainen prosessointi : peräkkäinen prosessointi,
- kasvien fotosynteesi : kasvit :: aurinkopaneelit : energiatehokkkuus,
- linnun siipi : lentokoneen siipi :: aerodynamiikka : noste ja ilmanvastus,
- immuunijärjestelmä : kyberturvallisuus :: identifiointi : autentikointi,
- meioosi : virheenkorjaus kvanttilaskennassa :: jännitys : puristus,
- itsensä parantaminen eläinkunnassa : itsensä paikkaavat materiaalit :: sopeutuminen : kestävyys,
- ekologinen jatkuvuus : kaupunkien kasvu :: sopeutuminen : kaupunkisuunnittelu,
- organismien geneettisten ominaisuuksien uudelleenkombinointi : geneettiset algoritmit :: moninaisuus:optimointi,
- lihasten supistuminen : aktuaattori :: voiman tuotto : liike,
- solunjakautuminen : datan monistaminen :: ylimäärä : kestävyys.
- eliöiden sopeutuvuus : koneoppiminen :: evoluutio : optimointi,
- verenkierto : voiteluöljyn liikkeet :: liikenne : voiman tuotto,
- siementen tuotto : tiedonvälitys :: hajauttaminen : tiedonjako.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-632)

Belisario: "Olennaista on että ei tarkastella asioita pelkästään sääntöjen kautta eikä luoda uusia sääntöjä vaan pyritään näkemään konkreettiset asiat sellaisina kuin ne oikeasti ovat ilman ideologioiden ja metafysiikan tason suodatusta ja painolastia. Tämä kuitenkin edellyttää tarkkaavaisuutta ja hereilläoloa eli osataan havahtua hereille ja huomata olennaisia ja tärkeitä asioita."

OSM (olen samaa mieltä). Kielelliseltä tasolta irtautuminen edellyttää todellisuuden hahmottamista energiana esim. Castaneda:n esittelemän nagualismin suosittelemalla tavalla. Eli, tulee "nähdä", esim. ajatusten taustalla oleva todellisuus, eli energia, joka tuottaa ne. Käytännössä tuo "näkeminen" edellyttää ns. ajattelun ei-tekemistä. Kysyit joskus aiemmin, että onko aika energiaa, mutta mielestäni mielenkiintoisempi kysymys on että onko informaatio energiaa. Valtavirtatieteessä tosin ei ole tapana mieltää sen enempää aikaa, kuin informaatiotakaan energiaksi.

Nagualistisen havaitsemisen ydintä on ns. kyky tarkastella esim. ajatuksia siten, että ne ovat läsnä, mutta ilman, että ne kuitenkaan ovat mitään, mikä mielestäni liittyy siihen, että tuolloin energia, joka on aina läsnä ajatusten taustalla tulee havaituksi ja ne ajatukset vain siinä määrin, kuin kokoomapiste kiinnittyy johonkin tiettyyn sijaintiin. Huomion kiinnittäminen ajatuksiin sen sijaan, että kiinnittäisi huomion ne muodostavaan energiaan, on jotensakin transsissa olemisen kaltainen tila. :D

Ohessa lisäksi joitakin kaipaamiasi poikkitieteellisiä analogioita. Pelkkä analogioiden generointi mielestäni nimenomaan kuitenkaan ei riitä, vaan optimaalinen järjestely sisältää sekä komponentin, joka generoi nimenomaan suuria määriä ns. kandidaatti-analogioita, että toisen komponentin, joka arvioi niiden suhteellista laatua ja päästää seulastaan läpi vain parhaat analogiat, mitkä kaikki tehtävät ovat sellaisia, että ne ovat automatisoitavissa, kunhan vain laatu on määritelty jollakin tavalla...
- ihmisen hermojärjestelmä:tietokoneen keskusyksikkö :: rinnakkainen prosessointi : peräkkäinen prosessointi,
- kasvien fotosynteesi : kasvit :: aurinkopaneelit : energiatehokkkuus,
- linnun siipi : lentokoneen siipi :: aerodynamiikka : noste ja ilmanvastus,
- immuunijärjestelmä : kyberturvallisuus :: identifiointi : autentikointi,
- meioosi : virheenkorjaus kvanttilaskennassa :: jännitys : puristus,
- itsensä parantaminen eläinkunnassa : itsensä paikkaavat materiaalit :: sopeutuminen : kestävyys,
- ekologinen jatkuvuus : kaupunkien kasvu :: sopeutuminen : kaupunkisuunnittelu,
- organismien geneettisten ominaisuuksien uudelleenkombinointi : geneettiset algoritmit :: moninaisuus:optimointi,
- lihasten supistuminen : aktuaattori :: voiman tuotto : liike,
- solunjakautuminen : datan monistaminen :: ylimäärä : kestävyys.
- eliöiden sopeutuvuus : koneoppiminen :: evoluutio : optimointi,
- verenkierto : voiteluöljyn liikkeet :: liikenne : voiman tuotto,
- siementen tuotto : tiedonvälitys :: hajauttaminen : tiedonjako.

Lue lisää

XPR-632:


"OSM (olen samaa mieltä). "
Hyvä kun selvensit tuon lyhennyksen merkiityksen . Luulin että se tarkoitti "osittain samaa mieltä" edellisissä viesteissäsi. :D



"Kielelliseltä tasolta irtautuminen edellyttää todellisuuden hahmottamista energiana esim. Castaneda:n esittelemän nagualismin suosittelemalla tavalla. Eli, tulee "nähdä", esim. ajatusten taustalla oleva todellisuus, eli energia, joka tuottaa ne. Käytännössä tuo "näkeminen" edellyttää ns. ajattelun ei-tekemistä."

Minusta se on hyvin samantapaista vaikkakin enemmän olennaisimpaan keskittyvää kuin tuo kaukonäkeminen (CRV) eli oivalletaan suoraan asioita ilman analyyttistä peitettä (analytical overlay) mikä edellyttää hyvää eläytymiskykyä ja kykyä irtautua vakiintuneesta viitekehyksestä ja koetaan myös kehon ja tunteiden tasolla eli ollaan hyvin konkreettisesti läsnä sen kaukonäkemisen kohteessa mikä taas tarkoittaa sitä että myös irtaudutaan ajan ja paikan koordinaatistosta epälokaalille tasolle vähän samaan tyyliin kuin selkounissa ja periaatteessa kaikessa syvässä keskittymisessä johonkin jossa ajan ja paikan taju heikkenee sitä mukaa keskittyminen syvenee (ns. flow tila).

Ns. loogis-analyyttinen sanallinen ajattelu automaattisine assosiaatioineen on nimenomaan analyyttistä peitettä jonka voi yrittää ymmärtää loogis-analyyttisellä käsitetasolla esim. tähän tyyliin:

https://psi-unit.com/en/glossar/analytical-overlay-aol/



"Kysyit joskus aiemmin, että onko aika energiaa, mutta mielestäni mielenkiintoisempi kysymys on että onko informaatio energiaa. "

Molempia mahdollisuuksia olen pohtinut ja minusta ne ovat mahdollisia ja hyödyllisiä hahmotustapoja ihan samalla tavalla kuin esim. Bearden valitsi energian eli joulen kaiken lähtökohdaksi ja alkoi sitä kautta vivuta kaikkea muuta. Yhtä hyvin voisi aloittaa ajasta tai energiasta koska aine-energia, informaatio ja aika liittyvät kaikki kolme kiinteästi toisiinsa kaikessa mahdollisessa.

Energian laatu liittyy entropiaan ja negentropiaan eli käyttökelpoiseen energiaan ja aika tulee mukaan kaikissa muutoksissa jotka voivat edetä erilaisilla nopeuksilla ja koska kaikki aine värähtelee joka tasolla syklisesti ja uusiutuen spiraalimaisesti niin aika on paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkien peräkkäisten pysäytyskuvien joukko ja koska ns. avaruus voidaan hahmottaa potentiaalienergiana niin se havaittavissa oleva todellisuus nimenomaan purkautuu ajan kautta potentiaalienergian tasolta koko ajan tiettyjen harmoonisten periaatteiden mukaan kuten esim. astrologiassa eli ts. lokaalit aaltofunktiot vaihtelevat syklisesti paikallisen avaruuden konfiguraation mukaan jolloin tapahtumien todennäköisyydet vaihtelevat ajan syklien mukaan harmoonissa resonansseissa.

Informaatio tulee oikeastaan vasta ihmisten tasolla mukaan tekniikan kehityksen kautta eli esim. öljy ja ydinvoima eivät edes ole mitään resursseja ilman sitä tekniikkaa jolla niitä voi hyödyntää ja optimaalisin mahdollinen resurssi on avaruus-ajan hyödyntäminen suoraan ns. tyhjiönergiatekniikoilla eli saman erilaistumisprosessin kautta kuin alkeishiukkasia syntyy virtuaalihiukkasista sopivissa olosuhteissa kuten esim. galaksien keskustojen "mustissa aukoissa" joita voi kuvata myös ns. pimeän energian tuottajiksi vaikka ne pimeät entiteetit alunperin postuloitiin paikkaamaan vallitsevien mallien ongelmia.

Itse en ole koskaan uskonut siihen että raskaimpia alkuaineita voi kehittyä ainoastaan aurinkojen fuusioprosesseissa ja supernovissa vaan että ns. alkemistinen kylmäfuusio ja myös kullan muokkaaminen elohopeasta onnistuu ja se on todennettukin että ydinreaktioissa syntyy pieniä määriä kultaa eli muinaisten alkemistien periaate osoittautui oikeaksi.



Potentiaalienergian taso on erilaistumaton taso mikä ei tarkoita olematonta vaikka mitään ei voi mitata eikä havaita koska kaikki mittaaminen/havaitseminen edellyttää aina erilaistunutta todellisuutta jossa asioita voi verrata toisiinsa.




"Nagualistisen havaitsemisen ydintä on ns. kyky tarkastella esim. ajatuksia siten, ..."


Kokoomapisteen sijainnista seuraa hahmotus ja jos se kokoomapisteen sijainti on tahdonalaisesti muokattavissa hyvän eläytymiskyvyn avulla niin kykenee hahmottamaan joustavasti erilaisten näkökulmien kautta ja muodostamaan niistä erilaisista näkökulmista synteesin itselleen. Transsissa oleminen on jumitumista samassa ja usein hyvin kapeassa näkökulmassa kykenemättä eläytymään mihinkään muuhun kuin siihen omaan hahmotukseensa.

Pullonkaulana toimii sitten sen hahmotuksen ilmaiseminen sanojen avulla jolloin väärinymmärtämisen riski on suuri varsinkin jos vastaanottajan näkökulma on ilmeisen pysyvästi jumissa ja liian kapea.




=>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-632)

Belisario: "Olennaista on että ei tarkastella asioita pelkästään sääntöjen kautta eikä luoda uusia sääntöjä vaan pyritään näkemään konkreettiset asiat sellaisina kuin ne oikeasti ovat ilman ideologioiden ja metafysiikan tason suodatusta ja painolastia. Tämä kuitenkin edellyttää tarkkaavaisuutta ja hereilläoloa eli osataan havahtua hereille ja huomata olennaisia ja tärkeitä asioita."

OSM (olen samaa mieltä). Kielelliseltä tasolta irtautuminen edellyttää todellisuuden hahmottamista energiana esim. Castaneda:n esittelemän nagualismin suosittelemalla tavalla. Eli, tulee "nähdä", esim. ajatusten taustalla oleva todellisuus, eli energia, joka tuottaa ne. Käytännössä tuo "näkeminen" edellyttää ns. ajattelun ei-tekemistä. Kysyit joskus aiemmin, että onko aika energiaa, mutta mielestäni mielenkiintoisempi kysymys on että onko informaatio energiaa. Valtavirtatieteessä tosin ei ole tapana mieltää sen enempää aikaa, kuin informaatiotakaan energiaksi.

Nagualistisen havaitsemisen ydintä on ns. kyky tarkastella esim. ajatuksia siten, että ne ovat läsnä, mutta ilman, että ne kuitenkaan ovat mitään, mikä mielestäni liittyy siihen, että tuolloin energia, joka on aina läsnä ajatusten taustalla tulee havaituksi ja ne ajatukset vain siinä määrin, kuin kokoomapiste kiinnittyy johonkin tiettyyn sijaintiin. Huomion kiinnittäminen ajatuksiin sen sijaan, että kiinnittäisi huomion ne muodostavaan energiaan, on jotensakin transsissa olemisen kaltainen tila. :D

Ohessa lisäksi joitakin kaipaamiasi poikkitieteellisiä analogioita. Pelkkä analogioiden generointi mielestäni nimenomaan kuitenkaan ei riitä, vaan optimaalinen järjestely sisältää sekä komponentin, joka generoi nimenomaan suuria määriä ns. kandidaatti-analogioita, että toisen komponentin, joka arvioi niiden suhteellista laatua ja päästää seulastaan läpi vain parhaat analogiat, mitkä kaikki tehtävät ovat sellaisia, että ne ovat automatisoitavissa, kunhan vain laatu on määritelty jollakin tavalla...
- ihmisen hermojärjestelmä:tietokoneen keskusyksikkö :: rinnakkainen prosessointi : peräkkäinen prosessointi,
- kasvien fotosynteesi : kasvit :: aurinkopaneelit : energiatehokkkuus,
- linnun siipi : lentokoneen siipi :: aerodynamiikka : noste ja ilmanvastus,
- immuunijärjestelmä : kyberturvallisuus :: identifiointi : autentikointi,
- meioosi : virheenkorjaus kvanttilaskennassa :: jännitys : puristus,
- itsensä parantaminen eläinkunnassa : itsensä paikkaavat materiaalit :: sopeutuminen : kestävyys,
- ekologinen jatkuvuus : kaupunkien kasvu :: sopeutuminen : kaupunkisuunnittelu,
- organismien geneettisten ominaisuuksien uudelleenkombinointi : geneettiset algoritmit :: moninaisuus:optimointi,
- lihasten supistuminen : aktuaattori :: voiman tuotto : liike,
- solunjakautuminen : datan monistaminen :: ylimäärä : kestävyys.
- eliöiden sopeutuvuus : koneoppiminen :: evoluutio : optimointi,
- verenkierto : voiteluöljyn liikkeet :: liikenne : voiman tuotto,
- siementen tuotto : tiedonvälitys :: hajauttaminen : tiedonjako.

Lue lisää

=>


".. Pelkkä analogioiden generointi mielestäni nimenomaan kuitenkaan ei riitä, ..."

Tuossa muodossa sitä voi yrittää opettaa tekoälylle minkä suhteen olen aika skeptinen koska ihmisen intentio nimenomaan kykenee valitsemaan sen olennaisimman analogian konkreettisessa tilanteessa suoraan eli "näkee suoraan" mikä taas edellyttää seuraavankaltaista prosessia:


"To know means to know all. Not to know all means not to know. In order to know all, it is only necessary to know a little. But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much.” ― G.I. Gurdjieff

Virheiden mahdollisuutta ei tietenkään voi koskaan täysin eliminoida eikä siihen pidä pyrkiäkään koska nimenomaan omista virheistä voi oppia eniten ja tehokkaimmin.

"Tekevälle sattuu. Ei-tekevälle ei satu"

Tekevä vähitellen optimoituu kun taas ei-tekevään vaikuttaa entropia eli vähittäinen rappeutuminen jos ei edes yritä uusiutua vaan pelaa varman päälle koko ajan.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-632:


"OSM (olen samaa mieltä). "
Hyvä kun selvensit tuon lyhennyksen merkiityksen . Luulin että se tarkoitti "osittain samaa mieltä" edellisissä viesteissäsi. :D



"Kielelliseltä tasolta irtautuminen edellyttää todellisuuden hahmottamista energiana esim. Castaneda:n esittelemän nagualismin suosittelemalla tavalla. Eli, tulee "nähdä", esim. ajatusten taustalla oleva todellisuus, eli energia, joka tuottaa ne. Käytännössä tuo "näkeminen" edellyttää ns. ajattelun ei-tekemistä."

Minusta se on hyvin samantapaista vaikkakin enemmän olennaisimpaan keskittyvää kuin tuo kaukonäkeminen (CRV) eli oivalletaan suoraan asioita ilman analyyttistä peitettä (analytical overlay) mikä edellyttää hyvää eläytymiskykyä ja kykyä irtautua vakiintuneesta viitekehyksestä ja koetaan myös kehon ja tunteiden tasolla eli ollaan hyvin konkreettisesti läsnä sen kaukonäkemisen kohteessa mikä taas tarkoittaa sitä että myös irtaudutaan ajan ja paikan koordinaatistosta epälokaalille tasolle vähän samaan tyyliin kuin selkounissa ja periaatteessa kaikessa syvässä keskittymisessä johonkin jossa ajan ja paikan taju heikkenee sitä mukaa keskittyminen syvenee (ns. flow tila).

Ns. loogis-analyyttinen sanallinen ajattelu automaattisine assosiaatioineen on nimenomaan analyyttistä peitettä jonka voi yrittää ymmärtää loogis-analyyttisellä käsitetasolla esim. tähän tyyliin:

https://psi-unit.com/en/glossar/analytical-overlay-aol/



"Kysyit joskus aiemmin, että onko aika energiaa, mutta mielestäni mielenkiintoisempi kysymys on että onko informaatio energiaa. "

Molempia mahdollisuuksia olen pohtinut ja minusta ne ovat mahdollisia ja hyödyllisiä hahmotustapoja ihan samalla tavalla kuin esim. Bearden valitsi energian eli joulen kaiken lähtökohdaksi ja alkoi sitä kautta vivuta kaikkea muuta. Yhtä hyvin voisi aloittaa ajasta tai energiasta koska aine-energia, informaatio ja aika liittyvät kaikki kolme kiinteästi toisiinsa kaikessa mahdollisessa.

Energian laatu liittyy entropiaan ja negentropiaan eli käyttökelpoiseen energiaan ja aika tulee mukaan kaikissa muutoksissa jotka voivat edetä erilaisilla nopeuksilla ja koska kaikki aine värähtelee joka tasolla syklisesti ja uusiutuen spiraalimaisesti niin aika on paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkien peräkkäisten pysäytyskuvien joukko ja koska ns. avaruus voidaan hahmottaa potentiaalienergiana niin se havaittavissa oleva todellisuus nimenomaan purkautuu ajan kautta potentiaalienergian tasolta koko ajan tiettyjen harmoonisten periaatteiden mukaan kuten esim. astrologiassa eli ts. lokaalit aaltofunktiot vaihtelevat syklisesti paikallisen avaruuden konfiguraation mukaan jolloin tapahtumien todennäköisyydet vaihtelevat ajan syklien mukaan harmoonissa resonansseissa.

Informaatio tulee oikeastaan vasta ihmisten tasolla mukaan tekniikan kehityksen kautta eli esim. öljy ja ydinvoima eivät edes ole mitään resursseja ilman sitä tekniikkaa jolla niitä voi hyödyntää ja optimaalisin mahdollinen resurssi on avaruus-ajan hyödyntäminen suoraan ns. tyhjiönergiatekniikoilla eli saman erilaistumisprosessin kautta kuin alkeishiukkasia syntyy virtuaalihiukkasista sopivissa olosuhteissa kuten esim. galaksien keskustojen "mustissa aukoissa" joita voi kuvata myös ns. pimeän energian tuottajiksi vaikka ne pimeät entiteetit alunperin postuloitiin paikkaamaan vallitsevien mallien ongelmia.

Itse en ole koskaan uskonut siihen että raskaimpia alkuaineita voi kehittyä ainoastaan aurinkojen fuusioprosesseissa ja supernovissa vaan että ns. alkemistinen kylmäfuusio ja myös kullan muokkaaminen elohopeasta onnistuu ja se on todennettukin että ydinreaktioissa syntyy pieniä määriä kultaa eli muinaisten alkemistien periaate osoittautui oikeaksi.



Potentiaalienergian taso on erilaistumaton taso mikä ei tarkoita olematonta vaikka mitään ei voi mitata eikä havaita koska kaikki mittaaminen/havaitseminen edellyttää aina erilaistunutta todellisuutta jossa asioita voi verrata toisiinsa.




"Nagualistisen havaitsemisen ydintä on ns. kyky tarkastella esim. ajatuksia siten, ..."


Kokoomapisteen sijainnista seuraa hahmotus ja jos se kokoomapisteen sijainti on tahdonalaisesti muokattavissa hyvän eläytymiskyvyn avulla niin kykenee hahmottamaan joustavasti erilaisten näkökulmien kautta ja muodostamaan niistä erilaisista näkökulmista synteesin itselleen. Transsissa oleminen on jumitumista samassa ja usein hyvin kapeassa näkökulmassa kykenemättä eläytymään mihinkään muuhun kuin siihen omaan hahmotukseensa.

Pullonkaulana toimii sitten sen hahmotuksen ilmaiseminen sanojen avulla jolloin väärinymmärtämisen riski on suuri varsinkin jos vastaanottajan näkökulma on ilmeisen pysyvästi jumissa ja liian kapea.




=>

Lue lisää

Belisario.

"esim. astrologiassa eli ts. lokaalit aaltofunktiot vaihtelevat syklisesti paikallisen avaruuden konfiguraation mukaan jolloin tapahtumien todennäköisyydet vaihtelevat ajan syklien mukaan harmoonissa resonansseissa."

Täytyy sanoa että lukiessani tämän, purskahdin nauruun.

Onko tämä esimerkki sinun analogisesta ajattelutavasta?
Onhan siinä analogioita klassisesta fysiikasta, kvanttifyfiikasta ja ehkä
jonkunlaisesta aikakehitelmästä plus palasia jostain muusta, mutta onko
niillä mitään käsittellisiä yhteyksiä toisiinsa?

Ei siltä näytä, harmooni on ainakin yksi ravintola, sitten se taitaa olla
Konsta Jylhän soitin. Onhan siellä ravintolassa resonansseja, sitten
Jylhän vanha kurttu taitaa toimia resonanssien avulla.

Ajattelun työkalupakissasi on ainakin ylikierroksilla käyvä analogiakone,
mutta ei sitten mitään, joka näyttäisi että onko tuo siteeraus vain huuhaata.

Olet joskus lohkaissut että harrastat täällä trollausta, taidan asemoida itseni
antitrollaajaksi, trollaajia pitää aina antaa kunnolla vastapalloon,
kuvannollisessa mielessä tietysti.

Täydennystä ajattelun työkalupakkiin.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Belisario.

"esim. astrologiassa eli ts. lokaalit aaltofunktiot vaihtelevat syklisesti paikallisen avaruuden konfiguraation mukaan jolloin tapahtumien todennäköisyydet vaihtelevat ajan syklien mukaan harmoonissa resonansseissa."

Täytyy sanoa että lukiessani tämän, purskahdin nauruun.

Onko tämä esimerkki sinun analogisesta ajattelutavasta?
Onhan siinä analogioita klassisesta fysiikasta, kvanttifyfiikasta ja ehkä
jonkunlaisesta aikakehitelmästä plus palasia jostain muusta, mutta onko
niillä mitään käsittellisiä yhteyksiä toisiinsa?

Ei siltä näytä, harmooni on ainakin yksi ravintola, sitten se taitaa olla
Konsta Jylhän soitin. Onhan siellä ravintolassa resonansseja, sitten
Jylhän vanha kurttu taitaa toimia resonanssien avulla.

Ajattelun työkalupakissasi on ainakin ylikierroksilla käyvä analogiakone,
mutta ei sitten mitään, joka näyttäisi että onko tuo siteeraus vain huuhaata.

Olet joskus lohkaissut että harrastat täällä trollausta, taidan asemoida itseni
antitrollaajaksi, trollaajia pitää aina antaa kunnolla vastapalloon,
kuvannollisessa mielessä tietysti.

Täydennystä ajattelun työkalupakkiin.

R.

Lue lisää

"Täytyy sanoa että lukiessani tämän, purskahdin nauruun."

Tästä olemme keskustelleet ennenkin ja on kyllä ihan mukavaa jos sinulla on hauskaa. :D

Meidän välinen ero tämän ja monen muunkin aiheen suhteen on kuitenkin se että minä olen oikeasti perehtynyt astrologiaan ja kaikkeen muuhunkin mistä tänne kirjoittelen kun taas sinä et ole ja sinun argumenttisi perustuvat tällaisten vähän esoteerisempien asioiden suhteen puhtaasti asenteisiin ja ennakkoluuloihin.

Minä voin tietysti olla väärässä joidenkin asioiden suhteen eikä minuun kannata sokeasti luottaa kuten ei mihinkään muuhunkaan lähteeseen vaikka se olisi kuinka arvostettu hyvänsä vaan ainoa hyödyllinen asennoituminen on joko ottaa itse selvää asioista tai sitten olla hiljaa ja jäädä odottavalle kannalle kaikkien sellaisten asioiden suhteen mitä ei itse tai jokin luotettu taho pysty itsenäisesti verifioimaan.

Popperin falsifiointiperiaate on siitä huono että se hylkää hypoteesin/mallin/teorian kokonaan jos siinä on yksikin virhe kun taas voi hyvinkin olla että se falsifioitu malli saattaa olla silti joiltain osin ainakin oikeansuuntainen ja siis myös jatkokehittelyn arvoinen. Se on vähän kuin lapsen heittäisi pesuveden mukana kuten vanhassa kansanviisaudessa kerrotaan. :D

Mikään ymmärrys ja tieto ei ole lopullista eikä täydellistä koska todellisuus ei ole staattinen kokonaisuus vaan alati muuttuva ja jokainen meistä kykenee omalta osaltaan myös sitä todellisuutta muokkaamaan.


"Onko niillä mitään käsittellisiä yhteyksiä toisiinsa?"

On paljonkin mutta sen selittäminen ei onnistu lyhyesti eikä helposti. Esim. aurinkokunnan planeettojen Titus-Boden laki perustuu harmoonisiin periaatteisiin ja samoin kaikki resonanssivaikutukset sekä paineaaltojen että sähkömagneettisten aaltojen osalta.


"Olet joskus lohkaissut että harrastat täällä trollausta, taidan asemoida itseni antitrollaajaksi, trollaajia pitää aina antaa kunnolla vastapalloon, kuvannollisessa mielessä tietysti."

Niin olen joskus huumorimielessä väittänyt että en pelkästään trollaile kun minua on syytetty troillailusta. Myönnän kyllä että usein ihan tahallani, huvikseni ja tarkoituksella kirjoittelen nimenomaan sellaisista asioista jotka saattavat ärsyttää valtavirtatieteeseen ehdollistuneita yksilöitä.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Belisario.

"esim. astrologiassa eli ts. lokaalit aaltofunktiot vaihtelevat syklisesti paikallisen avaruuden konfiguraation mukaan jolloin tapahtumien todennäköisyydet vaihtelevat ajan syklien mukaan harmoonissa resonansseissa."

Täytyy sanoa että lukiessani tämän, purskahdin nauruun.

Onko tämä esimerkki sinun analogisesta ajattelutavasta?
Onhan siinä analogioita klassisesta fysiikasta, kvanttifyfiikasta ja ehkä
jonkunlaisesta aikakehitelmästä plus palasia jostain muusta, mutta onko
niillä mitään käsittellisiä yhteyksiä toisiinsa?

Ei siltä näytä, harmooni on ainakin yksi ravintola, sitten se taitaa olla
Konsta Jylhän soitin. Onhan siellä ravintolassa resonansseja, sitten
Jylhän vanha kurttu taitaa toimia resonanssien avulla.

Ajattelun työkalupakissasi on ainakin ylikierroksilla käyvä analogiakone,
mutta ei sitten mitään, joka näyttäisi että onko tuo siteeraus vain huuhaata.

Olet joskus lohkaissut että harrastat täällä trollausta, taidan asemoida itseni
antitrollaajaksi, trollaajia pitää aina antaa kunnolla vastapalloon,
kuvannollisessa mielessä tietysti.

Täydennystä ajattelun työkalupakkiin.

R.

Lue lisää

"Onko tämä esimerkki sinun analogisesta ajattelutavasta?"

Ei ole.
Se on esimerkki siitä, miten psyykkinen sairaus saa älykkäänkin ihmisen maailmankuvan muuttumaan lähes surrealistiseksi. Belisario kykenee tuottamaan älykkään tuntuista tekstiä ilman, että siinä on juurikaan kosketusta reaalitodellisuuteen. Valtavirtatiede on pääosin harhassa ja astrologiasta löytyy kvanttifysiikan ja klassisen fysiikan termejä sekoittaen totuus. Mitä hämärämpi lähde ja mitä enemmän valtavirtatieteestä poikkeavaa, sen uskottavampaa Belisariolle.

Muutama vuosi takaperin Beliasrio kertoi itse kokeneensa jotain, jota ulkopuolinen olisi voinut luulla psykkoosiksi. Se kokemus oli antanut hänelle intuition, jonka perusteella hän kykenee lyhyellä tutustumisella sanomaan, onko joku tieteellinen teoria uskottava.
Mihin tahansa tieteelliseen teoriaan pystyy hänen mukaansa tutustumaan parin- kolmen päivän googlauksella.

Beliasrio ylisti joku vuosi sitten kvanttifysiikkaa ja väitti samaan aikaan hiukkasfysiikan standardimallia purukumilla paikatuksi epäuskottavaksi tekeleeksi.
Hän väitti tuntevansa hyvin kvanttifysiikkaa, mutta kun hänelle postasi Schrödingerin aaltoyhtälön kaavan, Belisario ei edes tunnistanut sitä.
Jos henkilö ei tiennyt standardimallin olevan yhtä kuin kvanttifysiikka, ja jos väittää tuntevansa kvanttifysiikkaa tunnistamatta edes Schrödingerin yhtälöä, on modernia fysiikkaa koskeva tiedon taso ... jokainen fysiikkaa tunteva voi itse täydentää.

On se kuitenkin hyvä, että joku jaksaa hänenkin kanssaan vääntää. Minä en.

Anonyymi kirjoitti:

"Onko tämä esimerkki sinun analogisesta ajattelutavasta?"

Ei ole.
Se on esimerkki siitä, miten psyykkinen sairaus saa älykkäänkin ihmisen maailmankuvan muuttumaan lähes surrealistiseksi. Belisario kykenee tuottamaan älykkään tuntuista tekstiä ilman, että siinä on juurikaan kosketusta reaalitodellisuuteen. Valtavirtatiede on pääosin harhassa ja astrologiasta löytyy kvanttifysiikan ja klassisen fysiikan termejä sekoittaen totuus. Mitä hämärämpi lähde ja mitä enemmän valtavirtatieteestä poikkeavaa, sen uskottavampaa Belisariolle.

Muutama vuosi takaperin Beliasrio kertoi itse kokeneensa jotain, jota ulkopuolinen olisi voinut luulla psykkoosiksi. Se kokemus oli antanut hänelle intuition, jonka perusteella hän kykenee lyhyellä tutustumisella sanomaan, onko joku tieteellinen teoria uskottava.
Mihin tahansa tieteelliseen teoriaan pystyy hänen mukaansa tutustumaan parin- kolmen päivän googlauksella.

Beliasrio ylisti joku vuosi sitten kvanttifysiikkaa ja väitti samaan aikaan hiukkasfysiikan standardimallia purukumilla paikatuksi epäuskottavaksi tekeleeksi.
Hän väitti tuntevansa hyvin kvanttifysiikkaa, mutta kun hänelle postasi Schrödingerin aaltoyhtälön kaavan, Belisario ei edes tunnistanut sitä.
Jos henkilö ei tiennyt standardimallin olevan yhtä kuin kvanttifysiikka, ja jos väittää tuntevansa kvanttifysiikkaa tunnistamatta edes Schrödingerin yhtälöä, on modernia fysiikkaa koskeva tiedon taso ... jokainen fysiikkaa tunteva voi itse täydentää.

On se kuitenkin hyvä, että joku jaksaa hänenkin kanssaan vääntää. Minä en.

Lue lisää

Tieteessä kaikki mahdollinen todistusaineisto on aina fragmentaarista ja sitä sitten pyritään paikkaamaan enemmän tai vähemmän valistuneilla arvauksilla niin että lopputulos on loogisesti ristiriidaton tarina.

Vaikka alunperin kyseessä olisi ollut lähinnä vain korkeintaan nokkela spekulaatio niin kun siihen aletaan laajasti uskoa lähinnä vain sen takia että sen spekulaation tuottaja on/oli oman alansa arvostettu tutkija ja auktoriteetti niin siitä arvauksin paikatusta spekulaatiosta helposti muodostuu jonkinlainen dogmi jonka kyseenalaistamista pidetään poliittisesti epäkorrektina huuhaana ja sekoiluna eli käytännössä samantapaisena pyhäinhäväsityksenä kuin esim. Raamatun tai Koraanin perusdogmien kieltämistä.

Kun tieteen valtavirtateorioita niin oleellista on osata erottaa toisistaan se todellinen todistusaineisto eli se mitä oikeasti on mitattu ja havaittu sekä mahdolliset konkreettiset fysikaaliset todisteet sekä matemaattisten kaavojen tasolla toimivat paikalliset säännönmukaisuudet ja sitten voi alkaa varioida ja muunnella sitä osuutta valtavirtateorioista mikä alunperinkin oli spekulaatiota ja arvauksia.

Näin voidaan kehittää valtavirtamalleille vaihtoehtoisia selitysmalleja joissa niissäkin aina on sama ongelma kuin siinä mallissa mitä ne yrittävät kritisoida. Se hyvä puoli vaihtoehtoisissa malleissa on että kyetään kiinnitämään huomiota tutkittavien ilmiöiden sellaisiin aspekteihin jotka ovat jääneet hyvin vähäiselle tai olemattomalle huomiolle siinä valtavirtamallissa ja parhaassa tapauksessa voidaan myös sitten löytää uutta todistuaineistoa joka voi kyseenalaistaa sen valtavirtamallin.

...

Kannattaa myös muistaa että kun tänne kirjoittelen niistä vaihtoehtoisista malleista niin se on aina tilan & ajanpuutteen takia hyvin suppeaa ja korkeintaan vihjeenomaista eikä tietenkään sellaisessa muodossa ja laajuudessa joka voisi millään tasolla olla sellaisenaan vakuuttavaa vaan pitäisi perehtyä myös niihin annettuihin linkkeihin ja kaikkiin niiden johdannaisiin hyvin pitkiä aikoja ilman ennakkoasenteita ja ennakkoluuloja.

Mitä tulee siihen ns. "surrealismiin" niin esim. monet kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorioiden kautta postuloidut ilmiöt ovat melko surrealistisia verrattuna arkisen makromaailman ilmiöihin puhumattakaan sitten muinaisista esoteerista korkeakulttuurien perinteestä jossa monitasoisten symbolien ja vertauskuvien tasolla yritettiin kuvata sellaista minkä voi loogis-analyyttisella tasolla oivaltaa vasta kun tiede ja tekniikka alkaa olla yhtä kehittynyttä kuin nykyään koska kaikkien tunnettujen korkeakulttuurien tausta on että ne ovat rappeutunutta jäännettä jostain sellaisesta mikä oli nykyistä tiedettä ja kulttuuria paljon kehittyneempää ja liittyi koko aurinkokunnan kattavaan sivilisaatioon joka tuhoutui sodassa miljoonia vuosia sitten jolloin nykyisen asteroidivyöhykkeen paikalla ollut planeetta tuhottiin resonanssiaseella.

Itse olen oivaltanut että on hahmotuksen kannalta hyödyllistä erottaa valtavirtatieteen ja varsinkin fysiikkatieteen tasolla toisistaan ns. tarinat/selitykset ja sitten toisaalta todennettavissa olevien säännönmukaisuuksien pohjalta kehitetyt matemaattiset kaavat ja toimiva tekniikka.

Se tarinapuoli koostuu lähinnä vain enemmän tai vähemmän valistuneista arvauksista ja spekulaatioista joita voidaan aivan perustellusti kyseenalaistaa ja epäillä ja jos ja kun joskus sen loogis-analyyttisen tarinapuolen osuus alkaa laajamittaisesti rappeutua ja tehdä tilaa uudelle paradigmalle eli perusoletusten ja niihin perustuvien havaintojen tulkintojen kokoelmalla niin se tarinapuoli osoittautuu vääräksi.

Jos siis haluaa pelata tieteen suhteen ns. suht. varman päälle niin kannattaa poimia erikseen se todistusaineisto (mitä on oikeasti mitattu/havaittu & fyysiset todisteet) sekä matemaattisten kaavojen osuus joka todennäköisesti ei ole koskaan universaalisti pätevää ja jättää ne tieteen tarinointi vähemmälle huomiolle.

Nimenomaan analogisen tason pohdinta antaa valmiudet siirtyä tieteenalasta eli viitekehyksestä toiseen ilman pitkäaikaista koulutusta mutta se edellyttää varsin kattavia pohjatietoa ja varsinkin kokonaisuuden hahmottamisen kykyä joka vähitellen kehittyy kymmenien vuosien harjoittelun ja omaehtoisen itseopiskelun myötä.

==>

Anonyymi kirjoitti:

"Onko tämä esimerkki sinun analogisesta ajattelutavasta?"

Ei ole.
Se on esimerkki siitä, miten psyykkinen sairaus saa älykkäänkin ihmisen maailmankuvan muuttumaan lähes surrealistiseksi. Belisario kykenee tuottamaan älykkään tuntuista tekstiä ilman, että siinä on juurikaan kosketusta reaalitodellisuuteen. Valtavirtatiede on pääosin harhassa ja astrologiasta löytyy kvanttifysiikan ja klassisen fysiikan termejä sekoittaen totuus. Mitä hämärämpi lähde ja mitä enemmän valtavirtatieteestä poikkeavaa, sen uskottavampaa Belisariolle.

Muutama vuosi takaperin Beliasrio kertoi itse kokeneensa jotain, jota ulkopuolinen olisi voinut luulla psykkoosiksi. Se kokemus oli antanut hänelle intuition, jonka perusteella hän kykenee lyhyellä tutustumisella sanomaan, onko joku tieteellinen teoria uskottava.
Mihin tahansa tieteelliseen teoriaan pystyy hänen mukaansa tutustumaan parin- kolmen päivän googlauksella.

Beliasrio ylisti joku vuosi sitten kvanttifysiikkaa ja väitti samaan aikaan hiukkasfysiikan standardimallia purukumilla paikatuksi epäuskottavaksi tekeleeksi.
Hän väitti tuntevansa hyvin kvanttifysiikkaa, mutta kun hänelle postasi Schrödingerin aaltoyhtälön kaavan, Belisario ei edes tunnistanut sitä.
Jos henkilö ei tiennyt standardimallin olevan yhtä kuin kvanttifysiikka, ja jos väittää tuntevansa kvanttifysiikkaa tunnistamatta edes Schrödingerin yhtälöä, on modernia fysiikkaa koskeva tiedon taso ... jokainen fysiikkaa tunteva voi itse täydentää.

On se kuitenkin hyvä, että joku jaksaa hänenkin kanssaan vääntää. Minä en.

Lue lisää

==>

Itse seuraan mielelläni mestareita eli tuon analogisen päättelyn ja heuristiikan osalta esim. Joseph P. Farrellia joka taas oli erityisen perehtynyt muinaisten korkeakulttuurien ja niiden ns. esoteriikan monitasoiseen ymmärrykseen jota myös ns. hermeettiseksi perinteeksi kutsutaan eikä hän pelkää spekulaatiota ja muistaa aina myös mainita koska spekuloi ja antaa mahdollisimman tarkat lähdeviitteet niiden ideoiden suhteen joille löytyy todistusaineistoa.

Esim.

The Giza Death Star Trilogy with Dr. Joseph P. Farrell

https://www.youtube.com/watch?v=BJoPYAtEwwc

jossa hän käy kolleegansa ja ystävänsä Walter Bosleyn kanssa läpi varhaistuotantoaan joka liittyi ns. Kheopsin pyramidiin ja siihen liittyvään teknologiaan jota voidaan ymmärtää vasta nykytieteen ja julkistettujen 2. maailmansodan ja Kylmän sodan aikana kehitettyjen teknologioiden kannalta.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

==>

Itse seuraan mielelläni mestareita eli tuon analogisen päättelyn ja heuristiikan osalta esim. Joseph P. Farrellia joka taas oli erityisen perehtynyt muinaisten korkeakulttuurien ja niiden ns. esoteriikan monitasoiseen ymmärrykseen jota myös ns. hermeettiseksi perinteeksi kutsutaan eikä hän pelkää spekulaatiota ja muistaa aina myös mainita koska spekuloi ja antaa mahdollisimman tarkat lähdeviitteet niiden ideoiden suhteen joille löytyy todistusaineistoa.

Esim.

The Giza Death Star Trilogy with Dr. Joseph P. Farrell

https://www.youtube.com/watch?v=BJoPYAtEwwc

jossa hän käy kolleegansa ja ystävänsä Walter Bosleyn kanssa läpi varhaistuotantoaan joka liittyi ns. Kheopsin pyramidiin ja siihen liittyvään teknologiaan jota voidaan ymmärtää vasta nykytieteen ja julkistettujen 2. maailmansodan ja Kylmän sodan aikana kehitettyjen teknologioiden kannalta.

Belisario

Lue lisää

Belisario.

"The Giza Death Star Trilogy with Dr. Joseph P. Farrell

https://www.youtube.com/watch?v=BJoPYAtEwwc

jossa hän käy kolleegansa ja ystävänsä Walter Bosleyn kanssa läpi varhaistuotantoaan joka liittyi ns. Kheopsin pyramidiin ja siihen liittyvään teknologiaan jota voidaan ymmärtää vasta nykytieteen ja julkistettujen 2. maailmansodan ja Kylmän sodan aikana...."

Tässä tulee esille ongelma miten näihin tietoihin pitäisi suhtautua,
amerikkalaisessa mielessä lapsenomaisena ihastumisena tarinaan
itseensä, amerikkalaisille tarinat ovat aina pääosassa, toisin kuin
suomalaisille.

Farrell itse näyttää käyttävän kahta tyyliä, laajoja analogioita ja sitten
tieteen tapaista käsitteenmuodostusta argumenttien avulla hypoteeseihin
asti, ei kuitenkaan vielä teoriatasolle.

Ainakaan minulle ei tullut kovin selväksi missä mielessä hän käyttää
hypoteesitermiä, olisiko se heikko hypoteesimerkitys kuten teorian
suhteen tieteen laitamilla ameikkalaiset käyttävät merkitsemään pelkkää
mielipidettä. Tiedemiesten käyttämä teoriatermi on paljon vahvempi.

Kommentoidessaan ensimmäisiä kirjojaan hän kyllä tunnusti sen että
spekulointi meni liian pitkälle, joten tämä viittaisi heikkoon hypoteesiin.

Farrell käyttää tavallista käsitteenmuodostus terminologiaa puhuessaan
"suuren pyramidin käsitteen käytöstä aseena", joten hän soveltaa tässä
perinteistä logiikkaa eikä laajaa analogiaa.

Mutta hänen puheestaan on joskus vaikea sanoa mikä on laajaa analogiaa
ja mikä tieteellisempää käsitteenmuodostusta, hän ei aina erottele niitä,
tarinan edetessä ne kietoutuvat yhteen, hankalaa koska käsitteen
erottelukyky menee epäselväksi.

Sitten resonointikäsitteestä.

Tv:ssä esitetyssä jaksossa kokeiltiin resonanssi-ilmiötä Teslan hengessä.
Myytinmurtaja jaksossa alkoivat tekijät kokeilla resonanssia tosissaan.

Ensin klassinen viinilasin särkeminen korkean äänen avulla. Ensin yritykset
epäonnistuivat, sitten otettiin käyttöön vahvistimet jolla lasi säkyi.
Viimeiksi saatiin korkealla äänellä laulava rokkitähti särkemään lasi,
nyt onnistui, tosin kasvot lähes kiinni lasissa ja äänen kovuus maksimissa.

Toinen koe oli väite sillan yli tahdissa marssivista sotilaista jotka saavat
sillan romahtamaan.
Kokeilijat rakensivat puusta riippusillan pienoismallin, joka oli ehkä
10 metriä, tarpeeksi pitkä resonanssin ilmestymiseen.
Sotilaiksi marssijarobotti joka voitiin koota pitkäksi jonoksi ja
askeltiheyttä voitiin säätää.

Tulokset vaihtelivat, ensin silta alkoi huojumaan jolloin marssijat menettivät
tasapainonsa, virittelyn jälkeen muistaakseni sillasta irtosi lautoja,
korjailun ja virittelyn jälkeen marssijoilla oli vaikeuksia pysyä sillalla,
mutta se ei hajonnut.

Kolmas koe oli jo toista suuruusluokkaa, käytöstä poistettu teräskehikkoinen
maantiesilta, pituus ehkä 50 metriä tai enemmän.

Nyt kokeilijat menivät aika vakaviksi, riippusiltakoe vihjaisi että nyt voisi
tapahtua jotain.
Hankittiin voimakkaita täristimiä jotka voitiin tahdistaa toisiinsa nähden
ja sijoitettiin ne kriittisiin kohtiin, tärinämittarit näyttivät sillan liikkeet.

Aloittivat varovaisesti, silta kyllä liikkui mittareiden mukaan, mutta sitä
ei havaittu muuten aistinvaraisesti.

Virittelyn jälkeen kokeiltiin täysillä, täristimet paukkuivat, silta ehkä
värähteli aistituntuman perusteellakin, mittarit kertoivat sillan liikkeet,
mutta silta ei joutunut suureen resonanssiin eikä se tuhoutunut.
Ehkä täristimet olivat liian heikkoja.

Ilmeisesti vakuutusyhtiöt eivät antaneet lupaa kokeilla Farrellin
aika-avaruuden resonointia tai aurinkokunnan planeettojen
elektromagneettisten ominaisuuksien käyttöä jättiläismäisenä aseena.

Yksi suuri riippusilta on kyllä romahtanut USA:ssa 40-luvulla.
Kova tuuli pääsi osumaan kannen avoimeen alaosaan jolloin syntyi
voimakkaita pyörteitä sillan kannen taakse ja koko sillan kansi alkoi
heilumaan joka muistutti myytinmurtajien robottiosaston vaikutusta.

Sillan kannen liike meni niin rajuksi että se murtui.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Onko tämä esimerkki sinun analogisesta ajattelutavasta?"

Ei ole.
Se on esimerkki siitä, miten psyykkinen sairaus saa älykkäänkin ihmisen maailmankuvan muuttumaan lähes surrealistiseksi. Belisario kykenee tuottamaan älykkään tuntuista tekstiä ilman, että siinä on juurikaan kosketusta reaalitodellisuuteen. Valtavirtatiede on pääosin harhassa ja astrologiasta löytyy kvanttifysiikan ja klassisen fysiikan termejä sekoittaen totuus. Mitä hämärämpi lähde ja mitä enemmän valtavirtatieteestä poikkeavaa, sen uskottavampaa Belisariolle.

Muutama vuosi takaperin Beliasrio kertoi itse kokeneensa jotain, jota ulkopuolinen olisi voinut luulla psykkoosiksi. Se kokemus oli antanut hänelle intuition, jonka perusteella hän kykenee lyhyellä tutustumisella sanomaan, onko joku tieteellinen teoria uskottava.
Mihin tahansa tieteelliseen teoriaan pystyy hänen mukaansa tutustumaan parin- kolmen päivän googlauksella.

Beliasrio ylisti joku vuosi sitten kvanttifysiikkaa ja väitti samaan aikaan hiukkasfysiikan standardimallia purukumilla paikatuksi epäuskottavaksi tekeleeksi.
Hän väitti tuntevansa hyvin kvanttifysiikkaa, mutta kun hänelle postasi Schrödingerin aaltoyhtälön kaavan, Belisario ei edes tunnistanut sitä.
Jos henkilö ei tiennyt standardimallin olevan yhtä kuin kvanttifysiikka, ja jos väittää tuntevansa kvanttifysiikkaa tunnistamatta edes Schrödingerin yhtälöä, on modernia fysiikkaa koskeva tiedon taso ... jokainen fysiikkaa tunteva voi itse täydentää.

On se kuitenkin hyvä, että joku jaksaa hänenkin kanssaan vääntää. Minä en.

Lue lisää

"On se kuitenkin hyvä, että joku jaksaa hänenkin kanssaan vääntää. Minä en."

Omalta kannaltani katsottuna en mene aivan "vääntämis" tasolle saakka.
Yritän pysyä filosofisella linjalla, siitä on itselleni enemmän hyötyä,

Väheksymättä ketään otan nämä keskustelut enemmän
"sorminäppäryysharjoituksena", pidän kyllä argumentointitasoa hyvänä
mittarina keskustelun laadulle. Näin toimien kuormitus ei nouse liian suureksi.

Belisario tuntuu väheksyvän tätä, mutta Farrell ei väheksy, vaikka on teologian
puolelta tullut, sen verran on koulutus vaikuttanut Farrellin ajatteluun
että hän tunnistaa vaarat jos käsitteenmuodostus lipsahtaa löysäksi.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Belisario.

"The Giza Death Star Trilogy with Dr. Joseph P. Farrell

https://www.youtube.com/watch?v=BJoPYAtEwwc

jossa hän käy kolleegansa ja ystävänsä Walter Bosleyn kanssa läpi varhaistuotantoaan joka liittyi ns. Kheopsin pyramidiin ja siihen liittyvään teknologiaan jota voidaan ymmärtää vasta nykytieteen ja julkistettujen 2. maailmansodan ja Kylmän sodan aikana...."

Tässä tulee esille ongelma miten näihin tietoihin pitäisi suhtautua,
amerikkalaisessa mielessä lapsenomaisena ihastumisena tarinaan
itseensä, amerikkalaisille tarinat ovat aina pääosassa, toisin kuin
suomalaisille.

Farrell itse näyttää käyttävän kahta tyyliä, laajoja analogioita ja sitten
tieteen tapaista käsitteenmuodostusta argumenttien avulla hypoteeseihin
asti, ei kuitenkaan vielä teoriatasolle.

Ainakaan minulle ei tullut kovin selväksi missä mielessä hän käyttää
hypoteesitermiä, olisiko se heikko hypoteesimerkitys kuten teorian
suhteen tieteen laitamilla ameikkalaiset käyttävät merkitsemään pelkkää
mielipidettä. Tiedemiesten käyttämä teoriatermi on paljon vahvempi.

Kommentoidessaan ensimmäisiä kirjojaan hän kyllä tunnusti sen että
spekulointi meni liian pitkälle, joten tämä viittaisi heikkoon hypoteesiin.

Farrell käyttää tavallista käsitteenmuodostus terminologiaa puhuessaan
"suuren pyramidin käsitteen käytöstä aseena", joten hän soveltaa tässä
perinteistä logiikkaa eikä laajaa analogiaa.

Mutta hänen puheestaan on joskus vaikea sanoa mikä on laajaa analogiaa
ja mikä tieteellisempää käsitteenmuodostusta, hän ei aina erottele niitä,
tarinan edetessä ne kietoutuvat yhteen, hankalaa koska käsitteen
erottelukyky menee epäselväksi.

Sitten resonointikäsitteestä.

Tv:ssä esitetyssä jaksossa kokeiltiin resonanssi-ilmiötä Teslan hengessä.
Myytinmurtaja jaksossa alkoivat tekijät kokeilla resonanssia tosissaan.

Ensin klassinen viinilasin särkeminen korkean äänen avulla. Ensin yritykset
epäonnistuivat, sitten otettiin käyttöön vahvistimet jolla lasi säkyi.
Viimeiksi saatiin korkealla äänellä laulava rokkitähti särkemään lasi,
nyt onnistui, tosin kasvot lähes kiinni lasissa ja äänen kovuus maksimissa.

Toinen koe oli väite sillan yli tahdissa marssivista sotilaista jotka saavat
sillan romahtamaan.
Kokeilijat rakensivat puusta riippusillan pienoismallin, joka oli ehkä
10 metriä, tarpeeksi pitkä resonanssin ilmestymiseen.
Sotilaiksi marssijarobotti joka voitiin koota pitkäksi jonoksi ja
askeltiheyttä voitiin säätää.

Tulokset vaihtelivat, ensin silta alkoi huojumaan jolloin marssijat menettivät
tasapainonsa, virittelyn jälkeen muistaakseni sillasta irtosi lautoja,
korjailun ja virittelyn jälkeen marssijoilla oli vaikeuksia pysyä sillalla,
mutta se ei hajonnut.

Kolmas koe oli jo toista suuruusluokkaa, käytöstä poistettu teräskehikkoinen
maantiesilta, pituus ehkä 50 metriä tai enemmän.

Nyt kokeilijat menivät aika vakaviksi, riippusiltakoe vihjaisi että nyt voisi
tapahtua jotain.
Hankittiin voimakkaita täristimiä jotka voitiin tahdistaa toisiinsa nähden
ja sijoitettiin ne kriittisiin kohtiin, tärinämittarit näyttivät sillan liikkeet.

Aloittivat varovaisesti, silta kyllä liikkui mittareiden mukaan, mutta sitä
ei havaittu muuten aistinvaraisesti.

Virittelyn jälkeen kokeiltiin täysillä, täristimet paukkuivat, silta ehkä
värähteli aistituntuman perusteellakin, mittarit kertoivat sillan liikkeet,
mutta silta ei joutunut suureen resonanssiin eikä se tuhoutunut.
Ehkä täristimet olivat liian heikkoja.

Ilmeisesti vakuutusyhtiöt eivät antaneet lupaa kokeilla Farrellin
aika-avaruuden resonointia tai aurinkokunnan planeettojen
elektromagneettisten ominaisuuksien käyttöä jättiläismäisenä aseena.

Yksi suuri riippusilta on kyllä romahtanut USA:ssa 40-luvulla.
Kova tuuli pääsi osumaan kannen avoimeen alaosaan jolloin syntyi
voimakkaita pyörteitä sillan kannen taakse ja koko sillan kansi alkoi
heilumaan joka muistutti myytinmurtajien robottiosaston vaikutusta.

Sillan kannen liike meni niin rajuksi että se murtui.

R.

Lue lisää

"Tässä tulee esille ongelma miten näihin tietoihin pitäisi suhtautua,amerikkalaisessa mielessä lapsenomaisena ihastumisena tarinaan itseensä, amerikkalaisille tarinat ovat aina pääosassa, toisin kuin suomalaisille."


Itse tutustuin Farrelliin n. 20 v sitten Coast to Coast ohjelman välityksellä ja sen jälkeen hankin vähitelleen kaikki hänen teoksensa ja katsoin lähes jokaisen youtube-videon missä häntä haastateltiin ja sitten joskus 2016 olin vuoden jäsenenä ja kävin läpi kaiken sen aineiston mikä oli vain jäsenille tarkoitettu.

Itse en osallistunut vidchatteihin aikaeron takia ja myös sen takia että en yleensä kysele keneltäkään mitään vaan mieluiten käyn itse läpi aineistoa ja oivallan sitten ominpäin.

Aloin Farrellista kirjoittelemaan tänne hyvin harvakseen koska vaikka olin varsin vakuuttunut hänen olevan ainakin oikeilla jäljillä monien väitteidensä kanssa niin hänen tuotantonsa on sen verran hankalaa varsinkaan kylmiltään omaksua että se todellakin edellyttää suurinpiirtein kaiken hänen tuotantonsa ymmärtämistä hyvin laajoin taustatiedoin ja olen myös käynyt aika paljon läpi sitä lähdekirjallisuutta mitä F. käytti omina perusteluinaan kirjoissaan (kuten esim. Thomas Beardenia jonka tuotannon läpoikäynti on itselläni vielä pahasti kesken.)

Vastaavalla tarkkuudella on aikaisemmin perehtynyt n. 1975 lähtien vain G.I. Furdjieffin ja erityisesti hänen oppilaittensa tuotantoon joskin G:n oma tuotanto on hyvin suppeaa ja vaikeasti lähestyttävää.

Farell & Gurdjieff ovat siis niitä mihin olen perehtynyt kattavasti kymmenien vuosien ajan sitten lukematon määrä muita tieteeseen, filosofian ja laajasti ymmärretynä esoteriaan liittyviä tutkimuksia.



"Farrell itse näyttää käyttävän kahta tyyliä, laajoja analogioita ja sitten tieteen tapaista käsitteenmuodostusta argumenttien avulla hypoteeseihin asti, ei kuitenkaan vielä teoriatasolle."

Ota huomioon että suurinpiirtein kaikki F:n tuotanto on nimenomaan ei-akateemiselle yleisölle suunnattua jossa hän pikemminkin yrittää lukijoita saada itse innostumaan ja jatkokehittelemään ideoita ja esim. ne vidchatit ovat palstan jäsenten kysymysten ohjaamia ja moni siellä tekee myös omia tutkimuksiaan ja rennosta ilmapiiristään huolimatta siellä käsitellään hyvin monenlaisia ja ajankohtaisia asioita eli aihepiiriä ei ole juuri mitenkääm rajattu etukäteen.

"Kommentoidessaan ensimmäisiä kirjojaan hän kyllä tunnusti sen että pekulointi meni liian pitkälle, joten tämä viittaisi heikkoon hypoteesiin."

Pikemminkin päinvastoin. F:llä tapana täyttää kirjansa pienillä vihjeillä ja jättää johtolankojen yhdistämisen usein lukijoille minkä takia hänen kirjansa voivat tuntua paljon vaikeatajuisimmilta ja tietoa täyteen ahdetulta kuin suurin osa ns. vaihtotieteen genrestä.

Hänen kaikki teoksensa liittyvät toisiinsa eli hän suunnitteli usein kuutta kirjaa eteenpäin vähitellen rakentaen sellaista perustaa jonka pohjalta ne uudemmat teokset ovat paremmin ymmärrettävissä ja löytäessään itse lisävahvistuksia virallisesta dokumenttiaineistosta hän sitten laajentaa perspektiiviä vähitellen yhä kattavammaksi.

Sitä resonanssifysiikkaa voi olla vaikea ymmärtää koska se ei ole lineaarista eikä aseiden suhteen liity tähtäämiseen kuten esim. tykit ja ohjukset vaan soveltaa phase conjugate mirror tekniikkaa jossa vastaanotettu signaali lähetetään vahvistettuna sekä usein muokattuna takaisin alkup. lähteeseensä joka mahdollistaa kohteen rakenteen muutoksen. Tavallaan tuotetaan käänteistä aikaa.



Phase Conjugate Mirror 720p
https://www.youtube.com/watch?v=gAy39ErqV34

Hakusanoilla "Phase conjugate mirror" löytyy jonkin verran informaatiota lisää varsinkin archive.org sivustolta ja Defense Technical Information Archive kokoelmasta koska F. käsittelee nimenomaan asetekniikkaa kirjoissaan.

...

Ihan hyvä että vaivauduit katsomaan tuon linkkaamani videon! Se on laadullisesti paljon parempi kuin useimmat muut youtuben haastattelut koska Bosley tuntee hyvin F:n tuotannon ja on itsekin kirjoittanut mm. 1890-luvun ilmalaivamysteeristä ja muistakin ns. esoteerisista aiheista kuten esim. esoteerisesta Napoleonista jonka olen itsekin lukenut ja pidin hyvin mielenkiintoisena ja mahdollisena vaikkakin spekulatiivisena kuten F:n tuotantokin mutta ainakin he myöntävät spekuloivansa eivätkä esittävänsä kiistatonta totuutta kuten useimmat valtavirran tutkijat tarinaosuutta kyhäillessään.

Jos itse keskittyisin vain tänne kirjoitteluun niin varmasti kykenisin perustelemaan tarkemmin väitteitäni mutta pidän kuitenkin sitä omaa tutkimustani paljon tärkeämpänä ja tyydyn heittelemään tänne vain täkyjä joihin toivon edes joskus jonkun tarttuvan ja perehtyvän vähän tarkemmin.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Tieteessä kaikki mahdollinen todistusaineisto on aina fragmentaarista ja sitä sitten pyritään paikkaamaan enemmän tai vähemmän valistuneilla arvauksilla niin että lopputulos on loogisesti ristiriidaton tarina.

Vaikka alunperin kyseessä olisi ollut lähinnä vain korkeintaan nokkela spekulaatio niin kun siihen aletaan laajasti uskoa lähinnä vain sen takia että sen spekulaation tuottaja on/oli oman alansa arvostettu tutkija ja auktoriteetti niin siitä arvauksin paikatusta spekulaatiosta helposti muodostuu jonkinlainen dogmi jonka kyseenalaistamista pidetään poliittisesti epäkorrektina huuhaana ja sekoiluna eli käytännössä samantapaisena pyhäinhäväsityksenä kuin esim. Raamatun tai Koraanin perusdogmien kieltämistä.

Kun tieteen valtavirtateorioita niin oleellista on osata erottaa toisistaan se todellinen todistusaineisto eli se mitä oikeasti on mitattu ja havaittu sekä mahdolliset konkreettiset fysikaaliset todisteet sekä matemaattisten kaavojen tasolla toimivat paikalliset säännönmukaisuudet ja sitten voi alkaa varioida ja muunnella sitä osuutta valtavirtateorioista mikä alunperinkin oli spekulaatiota ja arvauksia.

Näin voidaan kehittää valtavirtamalleille vaihtoehtoisia selitysmalleja joissa niissäkin aina on sama ongelma kuin siinä mallissa mitä ne yrittävät kritisoida. Se hyvä puoli vaihtoehtoisissa malleissa on että kyetään kiinnitämään huomiota tutkittavien ilmiöiden sellaisiin aspekteihin jotka ovat jääneet hyvin vähäiselle tai olemattomalle huomiolle siinä valtavirtamallissa ja parhaassa tapauksessa voidaan myös sitten löytää uutta todistuaineistoa joka voi kyseenalaistaa sen valtavirtamallin.

...

Kannattaa myös muistaa että kun tänne kirjoittelen niistä vaihtoehtoisista malleista niin se on aina tilan & ajanpuutteen takia hyvin suppeaa ja korkeintaan vihjeenomaista eikä tietenkään sellaisessa muodossa ja laajuudessa joka voisi millään tasolla olla sellaisenaan vakuuttavaa vaan pitäisi perehtyä myös niihin annettuihin linkkeihin ja kaikkiin niiden johdannaisiin hyvin pitkiä aikoja ilman ennakkoasenteita ja ennakkoluuloja.

Mitä tulee siihen ns. "surrealismiin" niin esim. monet kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorioiden kautta postuloidut ilmiöt ovat melko surrealistisia verrattuna arkisen makromaailman ilmiöihin puhumattakaan sitten muinaisista esoteerista korkeakulttuurien perinteestä jossa monitasoisten symbolien ja vertauskuvien tasolla yritettiin kuvata sellaista minkä voi loogis-analyyttisella tasolla oivaltaa vasta kun tiede ja tekniikka alkaa olla yhtä kehittynyttä kuin nykyään koska kaikkien tunnettujen korkeakulttuurien tausta on että ne ovat rappeutunutta jäännettä jostain sellaisesta mikä oli nykyistä tiedettä ja kulttuuria paljon kehittyneempää ja liittyi koko aurinkokunnan kattavaan sivilisaatioon joka tuhoutui sodassa miljoonia vuosia sitten jolloin nykyisen asteroidivyöhykkeen paikalla ollut planeetta tuhottiin resonanssiaseella.

Itse olen oivaltanut että on hahmotuksen kannalta hyödyllistä erottaa valtavirtatieteen ja varsinkin fysiikkatieteen tasolla toisistaan ns. tarinat/selitykset ja sitten toisaalta todennettavissa olevien säännönmukaisuuksien pohjalta kehitetyt matemaattiset kaavat ja toimiva tekniikka.

Se tarinapuoli koostuu lähinnä vain enemmän tai vähemmän valistuneista arvauksista ja spekulaatioista joita voidaan aivan perustellusti kyseenalaistaa ja epäillä ja jos ja kun joskus sen loogis-analyyttisen tarinapuolen osuus alkaa laajamittaisesti rappeutua ja tehdä tilaa uudelle paradigmalle eli perusoletusten ja niihin perustuvien havaintojen tulkintojen kokoelmalla niin se tarinapuoli osoittautuu vääräksi.

Jos siis haluaa pelata tieteen suhteen ns. suht. varman päälle niin kannattaa poimia erikseen se todistusaineisto (mitä on oikeasti mitattu/havaittu & fyysiset todisteet) sekä matemaattisten kaavojen osuus joka todennäköisesti ei ole koskaan universaalisti pätevää ja jättää ne tieteen tarinointi vähemmälle huomiolle.

Nimenomaan analogisen tason pohdinta antaa valmiudet siirtyä tieteenalasta eli viitekehyksestä toiseen ilman pitkäaikaista koulutusta mutta se edellyttää varsin kattavia pohjatietoa ja varsinkin kokonaisuuden hahmottamisen kykyä joka vähitellen kehittyy kymmenien vuosien harjoittelun ja omaehtoisen itseopiskelun myötä.

==>

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-633)

Belisario: "...koska kaikkien tunnettujen korkeakulttuurien tausta on että ne ovat rappeutunutta jäännettä jostain sellaisesta mikä oli nykyistä tiedettä ja kulttuuria paljon kehittyneempää ja liittyi koko aurinkokunnan kattavaan sivilisaatioon joka tuhoutui sodassa miljoonia vuosia sitten jolloin nykyisen asteroidivyöhykkeen paikalla ollut planeetta tuhottiin resonanssiaseella."

Tuosta tuli "analogisesti" mieleeni kappaleen "Poikkeus sääntöön", 1997? lyriikan osa: "järki lähti näkemiin, eri suuntiin kun käveltiin..., järki lähti näkemiin, eri suuntiin kun käveltiin" ja myös se takavuosikymmenten mainos, jossa mainostettiin; epätosissaan, koirien tekohampaita ja mihin mainoksen koira "totesi": "Et ole tosissasi." ... :D
https://www.youtube.com/watch?v=OSYVpXhbxBQ

Vinkki-1: Lämpötilat asteroidivyöhykkyyllä ovat n. -100 C, eikä ole mitään näyttöä, että olisi mahdollista asuttaa tuollaisia tai vielä etäämpänä Auringosta olevia kappaleita tehokkaalla tavalla.
Vinkki 2: Kaikkien asteroidivyöhykkeen kappaleiden yhteenlaskettu massa on vain n. 3% Kuun massasta, eikä niin pieni massa mahdollista riittävää elämää riittävästi suojaavaa magneettikenttää, eikä ilmakehää.
Vinkki-3: Noinkin "pieni" massa on silti n. 2.2 miljardia miljardia tonnia ja kyseessä on siis aivan eri suuruusluokan asia, kuin jokin sillanhuojuttaminen, eikä mikään ase; resonanssi- tai ei resonanssiase, levitä tuollaista massaa ympäri Aurinkoa kiertävälle radalle, paitsi scifi-elokuvissa. Esim. edes sekään, että jokin Kuuta paljon suurempi taivaankappale todennäköisesti on aikoinaan törmännyt Maahan, ei aiheuttanut kehän muodostumista Auringon ympärille, vaan vain sen, että irronnut aines keräytyi suhteellisen nopeasti takaisin Maahan ja muodostuneeseen Kuuhun.
Vinkki-4: Jos joku olisi räjäyttänyt resonanssiaseella asteroidivyöhykkeen kohdalla olevan planeetankokoisen kappaleen miljooniksi joka suuntiin sinkoileviksi päreiksi, niin se olisi ollut niin väkivaltainen tapahtuma, että todennäköisesti suuria määriä massiivisia kappaleita olisi osunut myös Maahan, mutta onko tuollaisesta pommituksesta mitään näyttöä?.
Vinkki-5: Mitä niille teknologisesti kehittyneille otuksille tapahtui, sillä jos ne elivät jo miljoonia vuosia sitten, niin ihmisiähän ne eivät olleet?

Nagualismin mukaan ihmiskunta toisaalta on tietyssä merkityksessä ollut muinaisina aikoina kehittyneempi kuin nykyisin, mutta se ei tarkoita teknologista kehittyneisyyttä, vaan kykyä hyödyntää naguaalia. Nagualismin mukaan ihmiskunta on menettänyt tuon luontaisen kykynsä hyvin pitkälti osittain tietyntyyppisten epäorgaanisten olentojen toiminnan seurauksena, mutta myöskään nuo epäorgaaniset olennot eivät ole teknologisesti kehittyneitä.

Oleellisesti ihmiskunnan nykyinen rappiotila on seurausta siitä, että ihmisten tonaali on liian heikko, jotta ihmiset kykenisivät pysymään energeettisen moitteettomuuden tilassa, mikä tila puolestaan on ainoa varma suojakeino epäorgaanisten olentojen haitallisia vaikutuksia vastaan riippumatta siitä, että havaitsevatko ihmiset niiden vaikutuksia tai eivät.

Mikään teknologia ei riitä epäorgaanisilta olennoilta suojautumiseen, koska epäorgaanisten olentojen asentama ns. vieras asennus; ihmisen mieli sellaisena, kuin se tavallisesti ilmenee, aiheuttaa sen, että ihmisten intentio jää epätäydelliseksi; tavallaan puolivillaiseksi, mikä puolestaan aiheuttaa sen, että ihmisen tiedostamattomien kykyjen tiedostamiseen tarvittava energia valuu hukkaan. Tavallaan voidaan sanoa, että kun tuo tapahtuu, niin ihminen ei resonoi universumin kanssa.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-634)

Vastauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että olet ns. tosiuskovainen suhteessa siihen, että ns. valtavirtatiede on hakoteillä. Vastauksissasi on usein yllättävää miten helposti ns. rähinämoodisi käynnistyy, jos gurujesi tarinoiden epäuskottavat kohdat tuo esille.

Rähinämoodilla en tarkoita sitä, että olisit aggressiivinen, vaan sitä, että argumentointisi ajautuu silloin sille linjalle, että korostat sitä oletustasi, että muut ovat tietämättömiä ja että heidän ajattelunsa on väistämättä ns. valtavirtatieteen sanelemaa, sen sijaan, että perustuisi mm. omakohtaisiin kokemuksiin ja huomion kiinnittäminen gurujesi tarinointien epäuskottaviin kohtiin on vain ns. lillukanvarsiin takertumista.

Lisäksi, vaadit usein, että lukijasi perehtyisivät esittämiisi teorioihin, vaikka toisaalta olet toisaalla aiemmin todennut, että et itse usko varsinaisesti mihinkään ja lukijoillasi on siis ilmeisenä ongelmana se, että he eivät voi olla varmoja siitä, että esitteletkö edes niitä teorioita, joita esität, edes tosissasikaan.

Kuitenkin, jos esittää jotain teorioita ja olettaa, että muutkin ehkä voisivat pitää niitä vakuuttavina, joidenkin perusteluiden perusteella, niin kyllähän se edellyttää sitä, että kykenee puolustamaan esittämiään väitteitä vakuuttavasti. Et tosiaan "oikein" istu "akateemiseen ympäristöön" mm. siinä suhteessa, että jos esim. puolustaisit väitöskirjaasi, niin voisit kaiketi hyvinkin töksäyttää, että opponenttisi on laiska ja tietämätön ja valtavirtatieteen ehdollistama ja kiinnittää huomiota lillukanvarsiin, vaikka yleisesti hyväksytty käytäntö on se, että opponenttia on kohdeltava kunnioittavasti ja ad hominem - argumentit eivät ole päteviä väittelyvälineitä. Nuo käytännöt ovat ns. parhaita käytäntöjä, eivätkä jonkinlaisen valtavirtatieteentekijöiden salaliiton tulosta.

"Vinkit 1-2"

Eikö nykyinen asteroidivyöhyke oli paljon uskottavammin selitettävissä Jupiterin vaikutuksilla, sillä Jupiter "painii" aivan eri sarjassa kuin ihmiset? Mitä taas tulee siihen, että onko esim. minun ajatteluni ns. valtavirtatieteen ohjaamaa, niin esim. toisin kuin monet ns. valtavirtatieteen edustajat, itse uskon, että Maa on tietyssä merkityksessä universumin keskus, enkä usko hypoteeseihin muiden planeettojen tehokkaan asuttamisen mahdollisuuksista tai siitä, että avaruusolioita pyöriskelisi ympäri galaksia.

"Vinkki 3: Nikolai Tesla, Tunguska, directed energy weapons"

Planeetan räjäyttämishypoteesi on aivan älytön, koska energia ei riitä, eikä toisaalta planeetan räjäyttämiseen ole edes mitään tarvettakaan, koska paljon vähempikin riittää siihen, että sen mahdolliset asukkaat saataisiin eliminoitua jne.

"Vinkki 5: Me olemme niitä ja ihmiskunnan historia on paljon vanhempi kuin on kuviteltu"

Ehkä sinun kannattaisi tehdä yksi aloitus, jossa esittelisit yksityiskohtaisesti sen, että mitkä todisteet viittaavat siihen, että tuollainen hypoteesi olisi ehkä oikea, niin lukijoillesi olisi sitten pienempi "uskonhyppy" olettaa, että kuviteltu planeetta olisi tuhottu ilman erityisiä syitä sellaisella energia-aseella, jonka toimivuudesta ei ole mitään näyttöä.

"Tonaali on tarkoituksella ehdollisettu heikoksi ehdollistamisen ja "hajoita-ja-hallitse"-periaatteen kautta eli tehty helpommin harvalukuisen "eliitin" hallittavaksi. Uskontoa ja ns. valtavirtatiedettä on käytetty joukkojen mielenhallinnan välineinä aina ja erityisen voimakkaasti nykyään."

OSM, mutta ei siitä seuraa, että kaikki huuhaa olisi totta. :D

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-635)

Belisario: "Epäorgaaniset olennot voi kirjaimellisen tulkitsemisen lisäksi tulkita myös vertauskuvallisesti."

Epäorgaaniset olennot ovat tavallaan tietyntyyppisen reaalisen koossapysyvän energian tulkintoja.

"Vastaukset edellyttävät kaiken nykyisen aurinkokunnan tähtitieteen ns. tarinaosuuden roskiin heittämistä eli siivotaan kaikki se pois mikä on pohjimmiltaan ja alunperin vain arvailua, spekulointia, postulaatteja, tulkintoja"

Energiaan, massaa, lämpötilaan, magneettikenttiin, ilmakehään, etäisyyksiin jne. liittyvät fysikaaliset suureethan nimenomaan eivät ole tarinaosuutta ja toisaalta oletettujen energia-aseiden käyttö planeetan hajottamiseen on sitä tarinaosuutta...

"Pitää siis osata poimia ja yhdistää toisiinsa johtolankoja hyvin poikkitieteellisesti aloittaen "tyhjältä pöydältä" nykyisten valtavirtateorioiden suhteen eikä yritetä tyypillisten pseudoskepojen tapaan analysoida yksittäisiä väitteitä nykyisten paradigmojen valossa yksi kerrallaan "debunkaten"."

Minusta tuo kuulostaa siltä, että kehitetään vain vaihtoehtoisia tarinoita sen sijaan, että oltaisiin kiinnostuneita siitä, että miten asiat oikeasti ovat. Miksi vaihtoehtoisissa teorioissa esitetään yksittäisiä väitteitä, jos niitä ei kyetä puolustamaan?

"Kyseessä ovat nimenomaan sellaiset asiat joita valtaapitävät ja ns. salaseurat (mm. vapaamuurarit) ovat aina pitäneet suurimpina salaisuuksinaan vaikka toisaalta se salattu tieto on usein niin vaarallista väärissä käsissä että sille salailullekin on olemassa perusteita."

Minusta se, että ihmiset olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä jo miljoonia vuosia sitten kuulostaa pikemmin uskonnolta ja on paremmin selitettävissä ns. pienen-piirin lauma-ajattelulla, kuin sillä, että ihmiset oikeasti olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä.

"Sinä taas olet minusta siitä tyypillinen skeptikko että et lainkaan itse vaivaudu perehtymään minkäänlaisiin perusteluihin jos siinä pitää nähdä enemmän vaivaa kuin lyhyen viestin lukemisessa koska luulet jo valmiiksi olevasi niin kaikkitietävä että lonkaltakin debunkkaaminen onnistuu sinulta vaikeuksitta"

Mielestäni lähestymistapasi, joka luottaa siihen, että lukijasi lukisivat viittaamiasi lähteitä, ei ole tehokas. On parempi antaa lukijoille mahdollisimman hyvä tiivistelmä, kuin olettaa, että he uppoutuisivat kaikenlaiseen sekavaan valtavirtatieteen ulkopuoliseen tarinointiin, jolla tosin voi olla arvoa nimenomaan tarinointina.

"...Castanedan nagualismin jonka senkin tulkitset minusta totaalisesti pieleen melkein koko ajan koska liität sen suoraan nykyiseen valtavirtatieteeseen hyvin tarkoitushakuisesti tulkiten"

Tuo on vanha väitteesi, mutta et ole kyennyt esittämään mitään todisteita sen tueksi ja itselleni on jäänyt se käsitys, että vaikka oletkin perehtynyt suhteellisen hyvin nagualismiin, niin et ole ymmärtänyt sen tiettyjä aspekteja, mikä näkyy myös siitä, että kirjoituksiesi painotukset ovat sellaiset, että itseasiassa, et korosta sen tärkeimpiä aspekteja. Tosin, koska olen tuonut niitä esille, niin olet alkanut kiinnittää niihin aiempaa enemmän huomiota. Käytännössä, suhtaudun vakavasti CC:n nagualismiin, koska se toimii käytännössä. Sen sijaan, esim. oletettujen muinaisten ihmisten oletettujen teknologioiden oletettujen käyttötapojen pohtiminen ei vaikuta henkilökohtaisella tasolla lainkaan yhtä merkitykselliseltä.

"mikä on tyypillinen kielellisen manipuloinnin metodi jota mm. JPF kutsuu gnostiseksi metodiksi jolla sanojen alkup. ja vakiintuneet merkitykset korvataan uusilla omaa agendaa tukevilla merkityksillä"

Kuten jo totesin, mielestäni et ole ymmärtänyt nagualismia tietyiltä osin ja siitä ilmeisesti on seurauksena se, että oletat CC:n käyttämillä käsitteillä olevan sellaisia tarkoitettuja merkityksiä, joita niillä ei ole. Nagualismin osalta lähestymistapani pyrkii olemaan objektiivinen ja olen esim. käsitellyt vapaus-käsitettä aiemmin suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka se ei aivan nagualismin ydintä olekaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17276130/vapaus-nagualismissa

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-635)

Belisario: "Epäorgaaniset olennot voi kirjaimellisen tulkitsemisen lisäksi tulkita myös vertauskuvallisesti."

Epäorgaaniset olennot ovat tavallaan tietyntyyppisen reaalisen koossapysyvän energian tulkintoja.

"Vastaukset edellyttävät kaiken nykyisen aurinkokunnan tähtitieteen ns. tarinaosuuden roskiin heittämistä eli siivotaan kaikki se pois mikä on pohjimmiltaan ja alunperin vain arvailua, spekulointia, postulaatteja, tulkintoja"

Energiaan, massaa, lämpötilaan, magneettikenttiin, ilmakehään, etäisyyksiin jne. liittyvät fysikaaliset suureethan nimenomaan eivät ole tarinaosuutta ja toisaalta oletettujen energia-aseiden käyttö planeetan hajottamiseen on sitä tarinaosuutta...

"Pitää siis osata poimia ja yhdistää toisiinsa johtolankoja hyvin poikkitieteellisesti aloittaen "tyhjältä pöydältä" nykyisten valtavirtateorioiden suhteen eikä yritetä tyypillisten pseudoskepojen tapaan analysoida yksittäisiä väitteitä nykyisten paradigmojen valossa yksi kerrallaan "debunkaten"."

Minusta tuo kuulostaa siltä, että kehitetään vain vaihtoehtoisia tarinoita sen sijaan, että oltaisiin kiinnostuneita siitä, että miten asiat oikeasti ovat. Miksi vaihtoehtoisissa teorioissa esitetään yksittäisiä väitteitä, jos niitä ei kyetä puolustamaan?

"Kyseessä ovat nimenomaan sellaiset asiat joita valtaapitävät ja ns. salaseurat (mm. vapaamuurarit) ovat aina pitäneet suurimpina salaisuuksinaan vaikka toisaalta se salattu tieto on usein niin vaarallista väärissä käsissä että sille salailullekin on olemassa perusteita."

Minusta se, että ihmiset olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä jo miljoonia vuosia sitten kuulostaa pikemmin uskonnolta ja on paremmin selitettävissä ns. pienen-piirin lauma-ajattelulla, kuin sillä, että ihmiset oikeasti olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä.

"Sinä taas olet minusta siitä tyypillinen skeptikko että et lainkaan itse vaivaudu perehtymään minkäänlaisiin perusteluihin jos siinä pitää nähdä enemmän vaivaa kuin lyhyen viestin lukemisessa koska luulet jo valmiiksi olevasi niin kaikkitietävä että lonkaltakin debunkkaaminen onnistuu sinulta vaikeuksitta"

Mielestäni lähestymistapasi, joka luottaa siihen, että lukijasi lukisivat viittaamiasi lähteitä, ei ole tehokas. On parempi antaa lukijoille mahdollisimman hyvä tiivistelmä, kuin olettaa, että he uppoutuisivat kaikenlaiseen sekavaan valtavirtatieteen ulkopuoliseen tarinointiin, jolla tosin voi olla arvoa nimenomaan tarinointina.

"...Castanedan nagualismin jonka senkin tulkitset minusta totaalisesti pieleen melkein koko ajan koska liität sen suoraan nykyiseen valtavirtatieteeseen hyvin tarkoitushakuisesti tulkiten"

Tuo on vanha väitteesi, mutta et ole kyennyt esittämään mitään todisteita sen tueksi ja itselleni on jäänyt se käsitys, että vaikka oletkin perehtynyt suhteellisen hyvin nagualismiin, niin et ole ymmärtänyt sen tiettyjä aspekteja, mikä näkyy myös siitä, että kirjoituksiesi painotukset ovat sellaiset, että itseasiassa, et korosta sen tärkeimpiä aspekteja. Tosin, koska olen tuonut niitä esille, niin olet alkanut kiinnittää niihin aiempaa enemmän huomiota. Käytännössä, suhtaudun vakavasti CC:n nagualismiin, koska se toimii käytännössä. Sen sijaan, esim. oletettujen muinaisten ihmisten oletettujen teknologioiden oletettujen käyttötapojen pohtiminen ei vaikuta henkilökohtaisella tasolla lainkaan yhtä merkitykselliseltä.

"mikä on tyypillinen kielellisen manipuloinnin metodi jota mm. JPF kutsuu gnostiseksi metodiksi jolla sanojen alkup. ja vakiintuneet merkitykset korvataan uusilla omaa agendaa tukevilla merkityksillä"

Kuten jo totesin, mielestäni et ole ymmärtänyt nagualismia tietyiltä osin ja siitä ilmeisesti on seurauksena se, että oletat CC:n käyttämillä käsitteillä olevan sellaisia tarkoitettuja merkityksiä, joita niillä ei ole. Nagualismin osalta lähestymistapani pyrkii olemaan objektiivinen ja olen esim. käsitellyt vapaus-käsitettä aiemmin suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka se ei aivan nagualismin ydintä olekaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17276130/vapaus-nagualismissa

Lue lisää

XPR-635:


"Energiaan, massaa, lämpötilaan, magneettikenttiin, ilmakehään, etäisyyksiin jne. liittyvät fysikaaliset suureethan nimenomaan eivät ole tarinaosuutta ja toisaalta oletettujen energia-aseiden käyttö planeetan hajottamiseen on sitä tarinaosuutta..."

Esim. se sinun edellisen viestin viittauksesi lämpötilaan on aika ontuva koska periaattessa jo vuorten huipuilla täälläkin on kylmempää puhumattakaan siitä korkeudesta millä satelliitit liikkuvat eli ilmakehä ja maalämpö vaikuttavat todella paljon siihen millaisessa lämpötilassa voi olla elämää ja se räjähtänyt planeetta oli Maan kaltainen mutta suurempi.

Tom van Flandern oli aika kuuluisa USA:n laivaston tähtitietelijä eli ei mikään maallikko ja vaikka hänen valtavirrastaan poikkeavaa teoriaansa ei ole yleisesti hyväksytty mikä kertoo lähinnä tiedeyhteisön vahvasta dogmeihin sitoutumisesta. John Brandenburgin mukaan Marsissa on löytynyt sellaista radioaktiivisuutta joka viittaa ydinaseisiin.




"Minusta tuo kuulostaa siltä, että kehitetään vain vaihtoehtoisia tarinoita sen sijaan, että oltaisiin kiinnostuneita siitä, että miten asiat oikeasti ovat. Miksi vaihtoehtoisissa teorioissa esitetään yksittäisiä väitteitä, jos niitä ei kyetä puolustamaan?"


Kuten jo ketjun edellisessä viestissä sanoin että vaihtoehtoisten mallien hyöty on se että huomio kiinnitetään myös sellaisiin aspekteihin joita valtavirtamallissa ei ole huomioitu ja koska todistusaineisto ei ole koskaan täysin kattavaa eikä varsinkaan lopullista eli se on fragmentaarista niin vaihtoehtoisille malleille jää tilaa varsinkin jos laajentaa näkökulmaa poikkitieteellisesti. Valtavirtatieteen mallit ovat hyvin vahvasti metafyysisiin ja ideologisiin perusoletuksiin ja tulkintoihin sitoutuneita jolloin helposti jää jotain olennaistakin huomaamatta.




"Minusta se, että ihmiset olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä jo miljoonia vuosia sitten kuulostaa pikemmin uskonnolta ja on paremmin selitettävissä ns. pienen-piirin lauma-ajattelulla, kuin sillä, että ihmiset oikeasti olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä."


Pitää perehtyä siihen todistusaineistoon joka on varsin laaja ja myös melko kompleksinen eli esim. Christoper Dunnin hypoteesiin Suuresta Pyramidista koneena ja myös siihen aikaisemmin salaiseen pyramidi-tutkimukseen joka tehtiin Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana. Tuo sinun kritiikkisi on aika löysää valtavirtamutua kun et ole kunnolla perehtynyt vaihtoehtoisiin malleihin ja siihen ns. esoteriaankin vain nagualismin kannalta.



"Mielestäni lähestymistapasi, joka luottaa siihen, että lukijasi lukisivat viittaamiasi lähteitä, ei ole tehokas. On parempi antaa lukijoille mahdollisimman hyvä tiivistelmä, kuin olettaa, että he uppoutuisivat kaikenlaiseen sekavaan valtavirtatieteen ulkopuoliseen tarinointiin, jolla tosin voi olla arvoa nimenomaan tarinointina."

Kyse on sen verran monimutkaisista ja arkitietämyksestä poikkeavasta aiheesta että sitä on mahdotonta ja hyödytöntä yrittää tiivistää koska väärinymmärrysten mahdollisuus on niin suuri ja todennäköinen ja nimenomaan ne lähteet ovat olennaisia koska ymmärtäminen edellyttää aina vaivannälöä, syventymistä ja eläytymistä. Itse olen sillä kannalla että ne joita aihe kiinnostaa voivat itse tutkia tarkemmin ja taas ne joita ei kiinnosta voisivat olla hiljaa koska eivät vaivaudu itse tekemään mitään vaan pelkästään odottavat kaiken olevan valmiiksipureskeltua ja helppoa.

"..vaikka oletkin perehtynyt suhteellisen hyvin nagualismiin, niin et ole ymmärtänyt sen tiettyjä aspekteja,"

Minulle Castaneda on vain yksi esoteerinen oppi muiden joukossa vaikka pidänkin sitä hyvin hyödyllisenä varsinkin asennoitumisen kannalta mutta en niinkään käytännön metodien ja unennäön kannalta ja jos olet ottanut sieltä jonkun aspektin puheeksi niin tietysti kommentoin sitä vaikka en siitä muuten jatkuvasti kirjoita koska CC:n nagualismi on kuitenkin minusta melko kapea näkökulma kokonaisuuden kannalta.


Kerroin vain sen miltä sinun väitteesi näyttävät minun silmissäni.

Suosittelen jokaista lukijaa käymään ihan itse läpi ne Castanedan kirjojen tiivistelmät ja sitten vasta muodostamaan kantansa siitä että vastaavatko ne sinun versiotasi nagualismista jota olet soveltanut mm. valintojen mahdollisuuden ja ns. vapaan tahdon kieltämiseen joka taas sen vapauden osalta on eräs tärkeimpiä pointteja nagualismissa ja jos eivät vastaa niin väität minusta silloin disinformaatiota. Pelkästään laskemalla esim. "vapaan tahdon" merkkijonon esiintymisten määrää ei kerro juuri mitään nagualismista ja on minusta hyvin heikkoa argumentointia muutenkin.

https://www.prismagems.com/castaneda/

jossa sekä mp3 & tekstimuotoon on poimittu jokaisesta teosksesta olennaisin opetusosuus.

==>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-635)

Belisario: "Epäorgaaniset olennot voi kirjaimellisen tulkitsemisen lisäksi tulkita myös vertauskuvallisesti."

Epäorgaaniset olennot ovat tavallaan tietyntyyppisen reaalisen koossapysyvän energian tulkintoja.

"Vastaukset edellyttävät kaiken nykyisen aurinkokunnan tähtitieteen ns. tarinaosuuden roskiin heittämistä eli siivotaan kaikki se pois mikä on pohjimmiltaan ja alunperin vain arvailua, spekulointia, postulaatteja, tulkintoja"

Energiaan, massaa, lämpötilaan, magneettikenttiin, ilmakehään, etäisyyksiin jne. liittyvät fysikaaliset suureethan nimenomaan eivät ole tarinaosuutta ja toisaalta oletettujen energia-aseiden käyttö planeetan hajottamiseen on sitä tarinaosuutta...

"Pitää siis osata poimia ja yhdistää toisiinsa johtolankoja hyvin poikkitieteellisesti aloittaen "tyhjältä pöydältä" nykyisten valtavirtateorioiden suhteen eikä yritetä tyypillisten pseudoskepojen tapaan analysoida yksittäisiä väitteitä nykyisten paradigmojen valossa yksi kerrallaan "debunkaten"."

Minusta tuo kuulostaa siltä, että kehitetään vain vaihtoehtoisia tarinoita sen sijaan, että oltaisiin kiinnostuneita siitä, että miten asiat oikeasti ovat. Miksi vaihtoehtoisissa teorioissa esitetään yksittäisiä väitteitä, jos niitä ei kyetä puolustamaan?

"Kyseessä ovat nimenomaan sellaiset asiat joita valtaapitävät ja ns. salaseurat (mm. vapaamuurarit) ovat aina pitäneet suurimpina salaisuuksinaan vaikka toisaalta se salattu tieto on usein niin vaarallista väärissä käsissä että sille salailullekin on olemassa perusteita."

Minusta se, että ihmiset olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä jo miljoonia vuosia sitten kuulostaa pikemmin uskonnolta ja on paremmin selitettävissä ns. pienen-piirin lauma-ajattelulla, kuin sillä, että ihmiset oikeasti olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä.

"Sinä taas olet minusta siitä tyypillinen skeptikko että et lainkaan itse vaivaudu perehtymään minkäänlaisiin perusteluihin jos siinä pitää nähdä enemmän vaivaa kuin lyhyen viestin lukemisessa koska luulet jo valmiiksi olevasi niin kaikkitietävä että lonkaltakin debunkkaaminen onnistuu sinulta vaikeuksitta"

Mielestäni lähestymistapasi, joka luottaa siihen, että lukijasi lukisivat viittaamiasi lähteitä, ei ole tehokas. On parempi antaa lukijoille mahdollisimman hyvä tiivistelmä, kuin olettaa, että he uppoutuisivat kaikenlaiseen sekavaan valtavirtatieteen ulkopuoliseen tarinointiin, jolla tosin voi olla arvoa nimenomaan tarinointina.

"...Castanedan nagualismin jonka senkin tulkitset minusta totaalisesti pieleen melkein koko ajan koska liität sen suoraan nykyiseen valtavirtatieteeseen hyvin tarkoitushakuisesti tulkiten"

Tuo on vanha väitteesi, mutta et ole kyennyt esittämään mitään todisteita sen tueksi ja itselleni on jäänyt se käsitys, että vaikka oletkin perehtynyt suhteellisen hyvin nagualismiin, niin et ole ymmärtänyt sen tiettyjä aspekteja, mikä näkyy myös siitä, että kirjoituksiesi painotukset ovat sellaiset, että itseasiassa, et korosta sen tärkeimpiä aspekteja. Tosin, koska olen tuonut niitä esille, niin olet alkanut kiinnittää niihin aiempaa enemmän huomiota. Käytännössä, suhtaudun vakavasti CC:n nagualismiin, koska se toimii käytännössä. Sen sijaan, esim. oletettujen muinaisten ihmisten oletettujen teknologioiden oletettujen käyttötapojen pohtiminen ei vaikuta henkilökohtaisella tasolla lainkaan yhtä merkitykselliseltä.

"mikä on tyypillinen kielellisen manipuloinnin metodi jota mm. JPF kutsuu gnostiseksi metodiksi jolla sanojen alkup. ja vakiintuneet merkitykset korvataan uusilla omaa agendaa tukevilla merkityksillä"

Kuten jo totesin, mielestäni et ole ymmärtänyt nagualismia tietyiltä osin ja siitä ilmeisesti on seurauksena se, että oletat CC:n käyttämillä käsitteillä olevan sellaisia tarkoitettuja merkityksiä, joita niillä ei ole. Nagualismin osalta lähestymistapani pyrkii olemaan objektiivinen ja olen esim. käsitellyt vapaus-käsitettä aiemmin suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka se ei aivan nagualismin ydintä olekaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17276130/vapaus-nagualismissa

Lue lisää

==>

"Nagualismin osalta lähestymistapani pyrkii olemaan objektiivinen ja olen esim. käsitellyt vapaus-käsitettä aiemmin suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka se ei aivan nagualismin ydintä olekaan."

Ei kukaan voi olla aidosti objektiivinen vaan kyse on tieteen osaltakin lähinnä kollektiivisesta subjektiivisuudesta ja ryhmäajattelusta.

Minusta sinä hahmotat sen nagualismin hyvin tarkoitushakuisesti fysikalistisen maailmankuvan kautta mikä ilmenee myös näkemyksissäsi tekoälyn suhteen joka minusta taas on vain uusi huijauskeino jolla yritetään uskotella että kaikki perustuu pohjimmiltaan algoritmeihin ja mekanismeihin samalla kun voimallisesti on jo parisataa vuotta ehdollistettu ihmisiä entistä konemaisemmiksi mikä minusta on ns. esoteerisesta näkökulmasta mustaa magiaa ja vääränlaista alkemiaa joka ei perustu henkiseen kehitykseen eikä yksilöllistymiseen (Jung individuation) vaan lähinnä sen väärän egopersoonallisuuden vahvistamiseen jolla taas on aina vain haitallisia seurauksia.

Kuten myös edellisissä viesteissäni olen sanonut niin en mitenkään priorisoi tätä palstakeskustelua vaan mieluiten annan vain vihjeitä ja linkkejä niille joita aihe mahdollisesti saattaa kiinnostaa ja taas niiden kanssa joita se ei kiinnosta vaan pelkästään ärsyttää en viitsi kovin paljoa tuhlata aikaa ja vaivaa.

Itselleni tärkeintä ja hyödyllisintä on itse tutkia ja perehtyä eikä puuttua muiden olkiukkomaiseen "kritiikkiin" koska se ei koskaan johda mihinkään hyödylliseen vaan pelkästää haaskaa minun aikaani ja vaivaani . :D





Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-634)

Vastauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että olet ns. tosiuskovainen suhteessa siihen, että ns. valtavirtatiede on hakoteillä. Vastauksissasi on usein yllättävää miten helposti ns. rähinämoodisi käynnistyy, jos gurujesi tarinoiden epäuskottavat kohdat tuo esille.

Rähinämoodilla en tarkoita sitä, että olisit aggressiivinen, vaan sitä, että argumentointisi ajautuu silloin sille linjalle, että korostat sitä oletustasi, että muut ovat tietämättömiä ja että heidän ajattelunsa on väistämättä ns. valtavirtatieteen sanelemaa, sen sijaan, että perustuisi mm. omakohtaisiin kokemuksiin ja huomion kiinnittäminen gurujesi tarinointien epäuskottaviin kohtiin on vain ns. lillukanvarsiin takertumista.

Lisäksi, vaadit usein, että lukijasi perehtyisivät esittämiisi teorioihin, vaikka toisaalta olet toisaalla aiemmin todennut, että et itse usko varsinaisesti mihinkään ja lukijoillasi on siis ilmeisenä ongelmana se, että he eivät voi olla varmoja siitä, että esitteletkö edes niitä teorioita, joita esität, edes tosissasikaan.

Kuitenkin, jos esittää jotain teorioita ja olettaa, että muutkin ehkä voisivat pitää niitä vakuuttavina, joidenkin perusteluiden perusteella, niin kyllähän se edellyttää sitä, että kykenee puolustamaan esittämiään väitteitä vakuuttavasti. Et tosiaan "oikein" istu "akateemiseen ympäristöön" mm. siinä suhteessa, että jos esim. puolustaisit väitöskirjaasi, niin voisit kaiketi hyvinkin töksäyttää, että opponenttisi on laiska ja tietämätön ja valtavirtatieteen ehdollistama ja kiinnittää huomiota lillukanvarsiin, vaikka yleisesti hyväksytty käytäntö on se, että opponenttia on kohdeltava kunnioittavasti ja ad hominem - argumentit eivät ole päteviä väittelyvälineitä. Nuo käytännöt ovat ns. parhaita käytäntöjä, eivätkä jonkinlaisen valtavirtatieteentekijöiden salaliiton tulosta.

"Vinkit 1-2"

Eikö nykyinen asteroidivyöhyke oli paljon uskottavammin selitettävissä Jupiterin vaikutuksilla, sillä Jupiter "painii" aivan eri sarjassa kuin ihmiset? Mitä taas tulee siihen, että onko esim. minun ajatteluni ns. valtavirtatieteen ohjaamaa, niin esim. toisin kuin monet ns. valtavirtatieteen edustajat, itse uskon, että Maa on tietyssä merkityksessä universumin keskus, enkä usko hypoteeseihin muiden planeettojen tehokkaan asuttamisen mahdollisuuksista tai siitä, että avaruusolioita pyöriskelisi ympäri galaksia.

"Vinkki 3: Nikolai Tesla, Tunguska, directed energy weapons"

Planeetan räjäyttämishypoteesi on aivan älytön, koska energia ei riitä, eikä toisaalta planeetan räjäyttämiseen ole edes mitään tarvettakaan, koska paljon vähempikin riittää siihen, että sen mahdolliset asukkaat saataisiin eliminoitua jne.

"Vinkki 5: Me olemme niitä ja ihmiskunnan historia on paljon vanhempi kuin on kuviteltu"

Ehkä sinun kannattaisi tehdä yksi aloitus, jossa esittelisit yksityiskohtaisesti sen, että mitkä todisteet viittaavat siihen, että tuollainen hypoteesi olisi ehkä oikea, niin lukijoillesi olisi sitten pienempi "uskonhyppy" olettaa, että kuviteltu planeetta olisi tuhottu ilman erityisiä syitä sellaisella energia-aseella, jonka toimivuudesta ei ole mitään näyttöä.

"Tonaali on tarkoituksella ehdollisettu heikoksi ehdollistamisen ja "hajoita-ja-hallitse"-periaatteen kautta eli tehty helpommin harvalukuisen "eliitin" hallittavaksi. Uskontoa ja ns. valtavirtatiedettä on käytetty joukkojen mielenhallinnan välineinä aina ja erityisen voimakkaasti nykyään."

OSM, mutta ei siitä seuraa, että kaikki huuhaa olisi totta. :D

Lue lisää

XPR-634:

"Vastauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että olet ns. tosiuskovainen suhteessa siihen, että ns. valtavirtatiede on hakoteillä. "

Valtavirtatiede ei ole hakoteillä sen suhteen mikä oikeasti toimii eli taaskaan kyse ei binäärisestä on-off hahmotuksesta vaan konkreettiset yksityiskohdat pitää kukin arvioida erikseen esim. sen suhteen kuinka paljon niissä on metafyysistä ja/tai ideologista painolastia perusoletuksissa ja havaintojen tulkinnoissa.

"muut ovat tietämättömiä ja että heidän ajattelunsa on väistämättä ns. valtavirtatieteen sanelemaa"

Tuokin riippuu konkreettisesta tapauksesta eikä voi yleistää mutta kyllä sen perehtymättömyyden tunnistaa esim. siitä että jotkut sortuvat heti suoraan ad-hominemiin jos jokin vähänkin poikkeaa heidän joskus aikoinaan omaksumasta "virallisesta liturgiasta" esim. alkuräjähdyksen, evoluutioteorian, suht. teorioiden, hiukkasfysiikan standardimallin yms. eli ns. "tieteellisen" maailmankuvan peruspilareiden suhteen joita itse pidän lähinnä jonkinlaisena sekulaarina dogmaattisena uskontona ja vastaavasti hylkäävät suoraan tutkimatta kaiken sellaisen mikä on vähänkin ristiriidassa tuon sekulaarin uskonnon dogmien suhteen kuten ns. parapsykologia jota on tieteen metodein tutkittu yli 150 vuotta.


"Lisäksi, vaadit usein, että lukijasi perehtyisivät esittämiisi teorioihin, vaikka toisaalta olet toisaalla aiemmin todennut, että et itse usko varsinaisesti mihinkään ..."

Taas tuo joko-tai moodi. Vaikka pidän jotakin mahdollisena ei tarkoita että sokeasti uskoisin siihen ja/tai pitäisin dogmina. Mahdottoman ja varman välillä on laaja asteikko eritasoisia varmuuksia. Oma näkemykseni on jatkuvasti työn alla koska tutkin koko ajan lisää ja näkemykseni tarkentuvat ja muuntuvat samalla vaikka en muutakaan suuntaani koska pidän sitä oikeana enkä sorru äärimmäisyydestä toiseen kuten esim. kiihkouskovaisesta kiihkoskeptikoksi koska olen aina ollut keskitien kulkija maailmankuvani suhteen.

"Kuitenkin, jos esittää jotain teorioita ja olettaa, että muutkin ehkä voisivat pitää niitä vakuuttavina, joidenkin perusteluiden perusteella, niin kyllähän se edellyttää sitä, että kykenee puolustamaan esittämiään väitteitä vakuuttavasti."

Minulla on aika vähän omia teorioita eikä minua kiinnosta muutenkaan keskittyä vain johonkin kapeaan erikoisalaan kuten akateemisessa yhteisössä vaan olen enemmänkin keskittynyt tiedon syntentisointiin ja kokonaisuuden hahmotukseen johon taas muodollisessa koulutuksessa ei juurikaan panosteta vaikka minusta se tärkein asia koska muuten ei ymmärrä oikeasti mitään vaikka tietäisi paljon ns. nippelitasolla.


"Et tosiaan "oikein" istu "akateemiseen ympäristöön" ..."

Juu en ja huomasin aikoinaan sen aika pian että omat kiinnostuksen kohteeni pyrittiin mitätöimään ja vaadittiin keskittymään sellaisiin aineistoon minkä itse koin melko tylsänä eli olin ikäänkuin ko. professorin omien kiinnostusten aputyökalu korkeintaan eli totesin että jatkossa kierrän kaukaa koko akateemisen systeemin koska se minusta nimenomaan oli voimakkaasti ehdollistava.


"Planeetan räjäyttämishypoteesi on aivan älytön, koska energia ei riitä, "

Van Flandern tutki useampia vaihtoehtoja mutta mikään ei vaikuttanut toimivalta siitä huolimatta että hänen laskemansa komeettojen yms. radat viittasivat siihen että ne olivat samasta alusta jolloin hän vastahakoisesti päätyi tahalliseen toimintaan eli sotaan.

Jos resonssiase viritetään jo valmiiksi kovassa painessa olevan planeetan metalliytimen taajuuteen niin sen räjähdysprosessin käynnistämiseen ei tarvita paljon energiaa koska paine on siellä jo tarpeeksi suuri muutenkin.





"OSM, mutta ei siitä seuraa, että kaikki huuhaa olisi totta. :D"

Ei olekaan mutta minä en jaa kokonaisuutta vastakohtien kautta vaan minusta tieteen tuloksissaskin on paljon huuhaata ja vastaavasti jos siinä ns. huuhaassa on vaikka 1% mahdollista ja mielenkiintoista niin sekin voi riittää siihen että sitä kannattaa tutkia enemmän koska jotain mullistavaa ja mielenkiintoista voi löytyä toisin kuin sellaisten asioiden suhteen joita on saman paradigman puitteissa tutkittu vuosikymmeniä eikä mitään kiinnostavaa enää löydy koska ei vaihdeta oletuksia eikä tulkintoja eli näkökulmaa koskaan.


Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-635:


"Energiaan, massaa, lämpötilaan, magneettikenttiin, ilmakehään, etäisyyksiin jne. liittyvät fysikaaliset suureethan nimenomaan eivät ole tarinaosuutta ja toisaalta oletettujen energia-aseiden käyttö planeetan hajottamiseen on sitä tarinaosuutta..."

Esim. se sinun edellisen viestin viittauksesi lämpötilaan on aika ontuva koska periaattessa jo vuorten huipuilla täälläkin on kylmempää puhumattakaan siitä korkeudesta millä satelliitit liikkuvat eli ilmakehä ja maalämpö vaikuttavat todella paljon siihen millaisessa lämpötilassa voi olla elämää ja se räjähtänyt planeetta oli Maan kaltainen mutta suurempi.

Tom van Flandern oli aika kuuluisa USA:n laivaston tähtitietelijä eli ei mikään maallikko ja vaikka hänen valtavirrastaan poikkeavaa teoriaansa ei ole yleisesti hyväksytty mikä kertoo lähinnä tiedeyhteisön vahvasta dogmeihin sitoutumisesta. John Brandenburgin mukaan Marsissa on löytynyt sellaista radioaktiivisuutta joka viittaa ydinaseisiin.




"Minusta tuo kuulostaa siltä, että kehitetään vain vaihtoehtoisia tarinoita sen sijaan, että oltaisiin kiinnostuneita siitä, että miten asiat oikeasti ovat. Miksi vaihtoehtoisissa teorioissa esitetään yksittäisiä väitteitä, jos niitä ei kyetä puolustamaan?"


Kuten jo ketjun edellisessä viestissä sanoin että vaihtoehtoisten mallien hyöty on se että huomio kiinnitetään myös sellaisiin aspekteihin joita valtavirtamallissa ei ole huomioitu ja koska todistusaineisto ei ole koskaan täysin kattavaa eikä varsinkaan lopullista eli se on fragmentaarista niin vaihtoehtoisille malleille jää tilaa varsinkin jos laajentaa näkökulmaa poikkitieteellisesti. Valtavirtatieteen mallit ovat hyvin vahvasti metafyysisiin ja ideologisiin perusoletuksiin ja tulkintoihin sitoutuneita jolloin helposti jää jotain olennaistakin huomaamatta.




"Minusta se, että ihmiset olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä jo miljoonia vuosia sitten kuulostaa pikemmin uskonnolta ja on paremmin selitettävissä ns. pienen-piirin lauma-ajattelulla, kuin sillä, että ihmiset oikeasti olisivat olleet teknologisesti kehittyneitä."


Pitää perehtyä siihen todistusaineistoon joka on varsin laaja ja myös melko kompleksinen eli esim. Christoper Dunnin hypoteesiin Suuresta Pyramidista koneena ja myös siihen aikaisemmin salaiseen pyramidi-tutkimukseen joka tehtiin Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana. Tuo sinun kritiikkisi on aika löysää valtavirtamutua kun et ole kunnolla perehtynyt vaihtoehtoisiin malleihin ja siihen ns. esoteriaankin vain nagualismin kannalta.



"Mielestäni lähestymistapasi, joka luottaa siihen, että lukijasi lukisivat viittaamiasi lähteitä, ei ole tehokas. On parempi antaa lukijoille mahdollisimman hyvä tiivistelmä, kuin olettaa, että he uppoutuisivat kaikenlaiseen sekavaan valtavirtatieteen ulkopuoliseen tarinointiin, jolla tosin voi olla arvoa nimenomaan tarinointina."

Kyse on sen verran monimutkaisista ja arkitietämyksestä poikkeavasta aiheesta että sitä on mahdotonta ja hyödytöntä yrittää tiivistää koska väärinymmärrysten mahdollisuus on niin suuri ja todennäköinen ja nimenomaan ne lähteet ovat olennaisia koska ymmärtäminen edellyttää aina vaivannälöä, syventymistä ja eläytymistä. Itse olen sillä kannalla että ne joita aihe kiinnostaa voivat itse tutkia tarkemmin ja taas ne joita ei kiinnosta voisivat olla hiljaa koska eivät vaivaudu itse tekemään mitään vaan pelkästään odottavat kaiken olevan valmiiksipureskeltua ja helppoa.

"..vaikka oletkin perehtynyt suhteellisen hyvin nagualismiin, niin et ole ymmärtänyt sen tiettyjä aspekteja,"

Minulle Castaneda on vain yksi esoteerinen oppi muiden joukossa vaikka pidänkin sitä hyvin hyödyllisenä varsinkin asennoitumisen kannalta mutta en niinkään käytännön metodien ja unennäön kannalta ja jos olet ottanut sieltä jonkun aspektin puheeksi niin tietysti kommentoin sitä vaikka en siitä muuten jatkuvasti kirjoita koska CC:n nagualismi on kuitenkin minusta melko kapea näkökulma kokonaisuuden kannalta.


Kerroin vain sen miltä sinun väitteesi näyttävät minun silmissäni.

Suosittelen jokaista lukijaa käymään ihan itse läpi ne Castanedan kirjojen tiivistelmät ja sitten vasta muodostamaan kantansa siitä että vastaavatko ne sinun versiotasi nagualismista jota olet soveltanut mm. valintojen mahdollisuuden ja ns. vapaan tahdon kieltämiseen joka taas sen vapauden osalta on eräs tärkeimpiä pointteja nagualismissa ja jos eivät vastaa niin väität minusta silloin disinformaatiota. Pelkästään laskemalla esim. "vapaan tahdon" merkkijonon esiintymisten määrää ei kerro juuri mitään nagualismista ja on minusta hyvin heikkoa argumentointia muutenkin.

https://www.prismagems.com/castaneda/

jossa sekä mp3 & tekstimuotoon on poimittu jokaisesta teosksesta olennaisin opetusosuus.

==>

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-638)

Belisario: "ja se räjähtänyt planeetta oli Maan kaltainen mutta suurempi."

Tuo tarkoittaisi sitä, että yli 99.99% sen massasta olisi hävinnyt siten, että sitä ei enää havaita...

Kannattaa muistaa, että amerikkalaiseen perinteeseen tavallaan kuuluu se, että melkein joka kylästä löytyy joku, joka myy jotain ihmelääkettä, esittelee ikiliikkujaviritelmiensä tai kehittää uskomattomia tarinoita ja hankkii siten toimeentulonsa, kaupittelemalla niitä "ei-niin-älykkäälle-osalle" populaatiosta, koska USA:ssa ei ole sellaista sosiaaliturvaa kuin täällä, eikä se yleinen ymmärrystasokaan ole kaikilta osin samalla tasolla, kuin esim. täällä Suomessa, vaikka ns. huippuyliopistot tietenkin ovatkin maailman huippua etenkin vahvuusalueillaan.

"laajentaa näkökulmaa poikkitieteellisesti."

Kyse ei suinkaan ole siitä, ettenkö nimenomaan tunnustaisi analogisen päättelyn arvon, etenkin asioiden tehokkaan ymmärtämisen kannalta, koska käytännössä ymmärtäminen edellyttää itselle outojen asioiden kuvailua sellaisilla termeillä, joiden merkitykset ovat itselle ennestään tuttuja. Kuitenkin, analoginen päättely varsinaisena päättelyvälinenä johtaa helposti harhaan, koska monet merkityksistä ovat kontekstisidonnaisia ja itseasiassa eräs keskeinen näiden puheena olleiden uusien vahvojen tekoälyjen vahvuutta selittävistä tekijöistä on nimenomaan se, että ne huomioivat hyvin huolellisesti kontekstin merkityksen.

"Valtavirtatieteen mallit ovat hyvin vahvasti metafyysisiin ja ideologisiin perusoletuksiin..."

Tieteen harjoittaminen on hyvin samankaltaista toimintaa, kuin muukin järjestäytynyt ihmisten toiminta siinä suhteessa, että tiettyyn uuteen tutkimuskohteeseen liittyen ollaan tyypilliseti ensin epävarmoja siitä, että miten asioita kyettäisiin selittämään riittävän uskottavasti, sitten asiat ns. loksahtavat tiettyyn muotoon ja lopulta näkemykset ns. institutionalisoituvat siinä merkityksessä, että organisaatioiden ponnistusten pääpaino siirtyy siihen, että menestyksellisten sovellusten kautta syntyvästä lisäarvosta saataisiin ainakin osa tukemaan organisaation itsensä säilymistä, mihin liittyy myös se, että organisaatioihin on tapana muodostua erilaisia sellaisia rönsyjä, jotka eivät tue erityisen hyvin varsinaista uusien tieteellisten tulosten tuottamisen tavoitetta.

Käytännössähän rahoituksen jako on aina riippuvaista jakoon osallistuvien keskinäisistä voimasuhteista, mikä työntää väistämättä vähemmän menestyneet marginaaliin, mutta toisaalta, jos joku kykenee julkaisemaan jotakin sellaista, jota oikeasti kyetään hyödyntämään käytännössä, niin sillä tulee silti olemaan vaikutuksensa. Erillisenä lisäongelmana rahoitukseen liittyen on tietysti myös se, että rahoittajat eivät halua joutua odottamaan vuosikymmeniä tuloksia ja esim. on hyvin vaikea perustella, että miksi julkista rahoitusta myönnettäisiin sellaisiin kohteisiin, jotka eivät ole pitkään aikaan kyenneet tuottamaan käytännön kannalta toimivia ratkaisuja yleisesti merkittäviksi koettuihin ongelmiin.

"Tuo sinun kritiikkisi on aika löysää valtavirtamutua kun et ole kunnolla perehtynyt vaihtoehtoisiin malleihin ja siihen ns. esoteriaankin vain nagualismin kannalta."

Olen itseasiassa tutustunut esoteriaan jo vuosikymmeniä sitten, mutta suoraan sanottuna, en koe siinä olevan paljoa aineksia; nagualismia lukuunottamatta, koska ne muut traditiot eivät vaikuta olevan riittävän kurinalaisia, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö samantyyppisiä ajatuksia tietenkin olisi esitetty kautta maailman, mutta

Castaneda on jotenkin onnistunut kasaamaan, kanavoimaan tai syntetisoimaan yhteen pakettiin sen osan, joka toimii oikeasti, mikä on lähes mahdoton temppu ja mielestäni selvä merkki siitä, että joko hän on ollut ns. Hengen suorassa ohjauksessa tai kertonut, kuten hän itse on väittänyt, jonkin erittäin pitkäkestoisen ja kurinalaisen tradition näkemyksistä, tai tietenkin kyse voi olla osin molemmistakin.

Kaikenkaikkiaan, oleellisin laatukriteeri on se, että toimiiko jokin lähestymistapa käytännössä vai eikö se toimi ja esim. sillä, että onko Castaneda päätynyt näkemyksiinsä unennäössä, kirjastossa tai autiomaassa, ei oikeastaan ole mitään erityistä merkitystä tulosten sovellettavuuden kannalta, mikä vaikuttaa olevan eräs sellainen asia, jota ns. valtavirtatieteen edustajien on vaikea ymmärtää. :D

"Kyse on sen verran monimutkaisista ja arkitietämyksestä poikkeavasta aiheesta että sitä on mahdotonta ja hyödytöntä yrittää tiivistää..."

Tiivistelmien antamisen ideana on se, että jos kyse on oikeasti tärkeistä asioista, niin Henki antaa tiivistelmän lukemisen jälkeen ns. indikaation siitä, että asiaan kannattaa perehtyä tarkemmin. Tähän liittyen uudet tekoälyjärjestelmät ovat myös loistava apu, koska ne mahdollistavat sen, että tiivistelmän saa tuotettua automaattisesti ja myös sen, että saa vastauksia kaikkiin tärkeiksi kokemiinsa kysymyksiin, ilman että valitettaisiin lillukanvarsiin takertumisesta tms. :D

Anonyymi kirjoitti:

==>

"Nagualismin osalta lähestymistapani pyrkii olemaan objektiivinen ja olen esim. käsitellyt vapaus-käsitettä aiemmin suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka se ei aivan nagualismin ydintä olekaan."

Ei kukaan voi olla aidosti objektiivinen vaan kyse on tieteen osaltakin lähinnä kollektiivisesta subjektiivisuudesta ja ryhmäajattelusta.

Minusta sinä hahmotat sen nagualismin hyvin tarkoitushakuisesti fysikalistisen maailmankuvan kautta mikä ilmenee myös näkemyksissäsi tekoälyn suhteen joka minusta taas on vain uusi huijauskeino jolla yritetään uskotella että kaikki perustuu pohjimmiltaan algoritmeihin ja mekanismeihin samalla kun voimallisesti on jo parisataa vuotta ehdollistettu ihmisiä entistä konemaisemmiksi mikä minusta on ns. esoteerisesta näkökulmasta mustaa magiaa ja vääränlaista alkemiaa joka ei perustu henkiseen kehitykseen eikä yksilöllistymiseen (Jung individuation) vaan lähinnä sen väärän egopersoonallisuuden vahvistamiseen jolla taas on aina vain haitallisia seurauksia.

Kuten myös edellisissä viesteissäni olen sanonut niin en mitenkään priorisoi tätä palstakeskustelua vaan mieluiten annan vain vihjeitä ja linkkejä niille joita aihe mahdollisesti saattaa kiinnostaa ja taas niiden kanssa joita se ei kiinnosta vaan pelkästään ärsyttää en viitsi kovin paljoa tuhlata aikaa ja vaivaa.

Itselleni tärkeintä ja hyödyllisintä on itse tutkia ja perehtyä eikä puuttua muiden olkiukkomaiseen "kritiikkiin" koska se ei koskaan johda mihinkään hyödylliseen vaan pelkästää haaskaa minun aikaani ja vaivaani . :D





Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-639)

Belisario: "Minusta sinä hahmotat sen nagualismin hyvin tarkoitushakuisesti fysikalistisen maailmankuvan kautta..."

Olemme keskustelleet tästä aiemminkin ja itse en näe ristiriitaa nagualismin ja fysiikan näkemysten välillä, vaan kyse on siitä, että ne täydentävät toisiaan. Nagualismissa painopiste on subjektiivisessa havainnoinnissa ja kokemuksellisessa puolessa, kun taas fysiikka kuvaa sitä, että mitkä ovat todellisuuden ns. objektiiviset toimintatavat ja siten käytännössä toiminnan reunaehdot; ainakin kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissa.

Olen joskus aiemmin ehdottanut, että nagualismi ja fysiikka pyrittäisiin yhdistämään eksplisiittisesti, mutta ko. hanke on jäänyt toteuttamatta, koska on ilmeistä, että sen läpivienti edellyttäisi melkoista energiankäyttöä, mikä puolestaan edellyttäisi ns. selvän indikaation Hengeltä, sen suhteen, että kyseessä olisi sellainen hanke, johon kannattaisi ryhtyä, koska se energia olisi pois jostakin muusta, mikä trade-off tietenkin on aivan yleisessäkin katsannossa tärkeä seikka, eli jos esim. tutkii jotain fringe-teoriaa, niin sitten jää jotakin muuta huomaamatta, mikä on syy siihen, että korostin aiemmin toisaalla sitä, että olisi tärkeää etenkin kiinnittää huomiota ns. Hengen indikaatioihin.

"mikä ilmenee myös näkemyksissäsi tekoälyn suhteen joka minusta taas on vain uusi huijauskeino jolla yritetään uskotella että kaikki perustuu pohjimmiltaan algoritmeihin ja mekanismeihin"

Olen jo aiemmin ilmaissut kantani tekoälyyn ja se siis on se, että kyseessä on nimenomaan työväline ja etenkin uudet tekoälyt ovat osoittautuneet loistaviksi työvälineiksi. Toisaalta, siltä osin lienemme samaa mieltä, että tekoälyllä ei ole mitään tietoisuutta ja esim. kielimallien toiminnassa on kyse nimenomaan tavallaan ihmisen kielenkäytön imitoinnista. Käytännössä uudet tekoälyjärjestelmät täydentävät loistavasti ihmisen kykyjä, koska ne nimenomaan paikkaavat niitä alueita, joilla ihmiset eivät ole vahvoja, eikä esim. se, että ihminen käyttää tekoälyä apunaan vaikuta ihmisen "mekaanisuus-asteeseen".

Itseasiassa, ihmisen kannalta tärkeimmät toiminnothan tapahtuvat nimenomaan optimaalisesti ruumiin suorassa alitajuntaisessa ohjauksessa ilman tarvetta pähkäillä niitä sen enempää ja esim. unennäössäkin tietoinen ns. omapäinen sekoilu johtaa vain energian kulumiseen loppuun ja on siis kaikenkaikkiaan avoin filosofinen kysymys, että mikä tietoisuuden tarkoitus itseasiassa on.

"ns. esoteerisesta näkökulmasta mustaa magiaa ja vääränlaista alkemiaa joka ei perustu henkiseen kehitykseen eikä yksilöllistymiseen (Jung individuation) vaan lähinnä sen väärän egopersoonallisuuden vahvistamiseen jolla taas on aina vain haitallisia seurauksia."

Nagualismin mukaan ns. musta magia on lähinnä sitä, että pyritään hallitsemaan muita ihmisiä siirtämällä heidän kokoomapisteitänsä ja etenkin, jos tuon tarkoituksena on henkilökohtaisen hyödyn saaminen heidän kustannuksellaan. Käytännössähän ihmiset itseasiassa harjoittavat tai ainakin pyrkivät harjoittamaan tuollaista toimintaa ns. rutiiniluonteisesti, etenkin osana organisaatioiden toimintaa, joskin manipulointikyvyissä tietysti on valtavia eroja, eli ihmiset pyrkivät vaikuttamaan toisiinsa mm. esittämällään argumentoinnilla, mutta yleensä sillä ei ole juurikaan vaikutusta muihin aikuisiin ihmisiin, ilman jotain konkreettisia uskottavia uhkauksia tai vastustamattomia houkutuksia.

Toisaalta, esim. ns. varhaiskasvatuskin perustuu siihen, että kokoomapiste saadaan kiinnitettyä johonkin sellaiseen sijaintiin, mikä mahdollistaa ns. yhteistoiminnan, mikä tietysti käytännössä tapahtuu aikuisten ehdoilla ja sillä on tietenkin valtavia vaikutuksia yksilöihin ja eräs ongelma on se, että monien vanhempien kyvyt toimita opettajina ovat ala-arvoiset. Kuitenkin, nagualismin mukaan vieläkin huonompi vaihtoehto olisi se, että kokoomapiste ei kiinnittyisi lainkaan mihinkään sijaintiin ja esim. varhaiskasvatusta voidaan siis pitää välttämättömyytenä, mm. koska esim. ns. "aidot susilapset" eivät kykene edes kommunikoimaan kieltä käyttäen.

Lisäksi on hyvin tärkeää huomata, että nagualismissa ei pyritä olemaan mahdollisimman omituisia yksilöitä, vaan heijastamaan sitä, mikä on abstraktia ja persoonatonta, minkä syy pohjimmiltaan on energiakäyttöön liittyvä, koska Henki ei ole kiinnostunut yksilöllisistä omituisuuksista, vaan siitä, mikä on ns. universaalisesti yleispätevää ja esim. tarinoissakin se on se osuus, millä on merkitystä ja niiden muut osat ovat vain ns. kuorrutusta.

"Itselleni tärkeintä ja hyödyllisintä on itse tutkia ja perehtyä eikä puuttua muiden olkiukkomaiseen "kritiikkiin" koska se ei koskaan johda mihinkään hyödylliseen vaan pelkästää haaskaa minun aikaani ja vaivaani . :D"

Kuten itse aiemmin olen todennutkin, itse toisaalta kirjoittelen lähinnä, jotta oppisin kirjoittamaan, enkä elättele erityisen suuria toiveita sen suhteen, että kokisit, että olisin gurusi tai että rakentaisit kunniakseni pyramidin. :D

Anonyymi kirjoitti:

XPR-634:

"Vastauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että olet ns. tosiuskovainen suhteessa siihen, että ns. valtavirtatiede on hakoteillä. "

Valtavirtatiede ei ole hakoteillä sen suhteen mikä oikeasti toimii eli taaskaan kyse ei binäärisestä on-off hahmotuksesta vaan konkreettiset yksityiskohdat pitää kukin arvioida erikseen esim. sen suhteen kuinka paljon niissä on metafyysistä ja/tai ideologista painolastia perusoletuksissa ja havaintojen tulkinnoissa.

"muut ovat tietämättömiä ja että heidän ajattelunsa on väistämättä ns. valtavirtatieteen sanelemaa"

Tuokin riippuu konkreettisesta tapauksesta eikä voi yleistää mutta kyllä sen perehtymättömyyden tunnistaa esim. siitä että jotkut sortuvat heti suoraan ad-hominemiin jos jokin vähänkin poikkeaa heidän joskus aikoinaan omaksumasta "virallisesta liturgiasta" esim. alkuräjähdyksen, evoluutioteorian, suht. teorioiden, hiukkasfysiikan standardimallin yms. eli ns. "tieteellisen" maailmankuvan peruspilareiden suhteen joita itse pidän lähinnä jonkinlaisena sekulaarina dogmaattisena uskontona ja vastaavasti hylkäävät suoraan tutkimatta kaiken sellaisen mikä on vähänkin ristiriidassa tuon sekulaarin uskonnon dogmien suhteen kuten ns. parapsykologia jota on tieteen metodein tutkittu yli 150 vuotta.


"Lisäksi, vaadit usein, että lukijasi perehtyisivät esittämiisi teorioihin, vaikka toisaalta olet toisaalla aiemmin todennut, että et itse usko varsinaisesti mihinkään ..."

Taas tuo joko-tai moodi. Vaikka pidän jotakin mahdollisena ei tarkoita että sokeasti uskoisin siihen ja/tai pitäisin dogmina. Mahdottoman ja varman välillä on laaja asteikko eritasoisia varmuuksia. Oma näkemykseni on jatkuvasti työn alla koska tutkin koko ajan lisää ja näkemykseni tarkentuvat ja muuntuvat samalla vaikka en muutakaan suuntaani koska pidän sitä oikeana enkä sorru äärimmäisyydestä toiseen kuten esim. kiihkouskovaisesta kiihkoskeptikoksi koska olen aina ollut keskitien kulkija maailmankuvani suhteen.

"Kuitenkin, jos esittää jotain teorioita ja olettaa, että muutkin ehkä voisivat pitää niitä vakuuttavina, joidenkin perusteluiden perusteella, niin kyllähän se edellyttää sitä, että kykenee puolustamaan esittämiään väitteitä vakuuttavasti."

Minulla on aika vähän omia teorioita eikä minua kiinnosta muutenkaan keskittyä vain johonkin kapeaan erikoisalaan kuten akateemisessa yhteisössä vaan olen enemmänkin keskittynyt tiedon syntentisointiin ja kokonaisuuden hahmotukseen johon taas muodollisessa koulutuksessa ei juurikaan panosteta vaikka minusta se tärkein asia koska muuten ei ymmärrä oikeasti mitään vaikka tietäisi paljon ns. nippelitasolla.


"Et tosiaan "oikein" istu "akateemiseen ympäristöön" ..."

Juu en ja huomasin aikoinaan sen aika pian että omat kiinnostuksen kohteeni pyrittiin mitätöimään ja vaadittiin keskittymään sellaisiin aineistoon minkä itse koin melko tylsänä eli olin ikäänkuin ko. professorin omien kiinnostusten aputyökalu korkeintaan eli totesin että jatkossa kierrän kaukaa koko akateemisen systeemin koska se minusta nimenomaan oli voimakkaasti ehdollistava.


"Planeetan räjäyttämishypoteesi on aivan älytön, koska energia ei riitä, "

Van Flandern tutki useampia vaihtoehtoja mutta mikään ei vaikuttanut toimivalta siitä huolimatta että hänen laskemansa komeettojen yms. radat viittasivat siihen että ne olivat samasta alusta jolloin hän vastahakoisesti päätyi tahalliseen toimintaan eli sotaan.

Jos resonssiase viritetään jo valmiiksi kovassa painessa olevan planeetan metalliytimen taajuuteen niin sen räjähdysprosessin käynnistämiseen ei tarvita paljon energiaa koska paine on siellä jo tarpeeksi suuri muutenkin.





"OSM, mutta ei siitä seuraa, että kaikki huuhaa olisi totta. :D"

Ei olekaan mutta minä en jaa kokonaisuutta vastakohtien kautta vaan minusta tieteen tuloksissaskin on paljon huuhaata ja vastaavasti jos siinä ns. huuhaassa on vaikka 1% mahdollista ja mielenkiintoista niin sekin voi riittää siihen että sitä kannattaa tutkia enemmän koska jotain mullistavaa ja mielenkiintoista voi löytyä toisin kuin sellaisten asioiden suhteen joita on saman paradigman puitteissa tutkittu vuosikymmeniä eikä mitään kiinnostavaa enää löydy koska ei vaihdeta oletuksia eikä tulkintoja eli näkökulmaa koskaan.


Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-640)

Belisario: "Valtavirtatiede ei ole hakoteillä sen suhteen mikä oikeasti toimii eli taaskaan kyse ei binäärisestä on-off hahmotuksesta..."

Toisaalla kuitenkin muistaakseni totesit, että valtavirtatiede on ns. massiivisen misinformaation lähde tms. ja en oikein muista sinun myöntäneen ns. valtavirtatieteen onnistuneen missään, paitsi ehkä tekniikan tuottamisessa ja siltäkin osin kaikkein hyödyllisimpiin kuuluva tekniikka, eli tekoäly on kaiketi mielestäsi niin vaarallinen keksintö, ettet uskalla senkään osalta antaa valtavirtatieteelle kiitosta sen kehittämisen mahdollistamisesta. Voiko olla mahdollista, että olet antanut ns. popularisoituja ja milloin mitäkin tarkoituksellisen kärjistävästi hype:ttäviä juttuja esittävien ja nimenomaan ns. suurelle yleisölle suunnattujen lehtien vaikuttaa tiedettä koskeviin näkemyksiisi?

Eli, tieteelliset tulokset julkaistaan sen sijaan tieteellisissä lehdissä, eivätkä ns. suurelle yleisölle suunnatut lehdet edusta tieteen kantaa asioista, joskin jonkinlaisen näkemyksen tieteentekijöiden tutkimusten painotuksista voi saada selville esim. tieteellisistä meta-analyyttisistä tutkimuksista. Lisäksi, tieteelliset lehdetkin eroavat toisistaan valtavasti niiden arvostuksen osalta ja lisäksi pelkkä julkaisukaan ei vielä suinkaan tarkoita sitä, että sillä tulisi olemaan vaikutusta, koska vaikuttavuuden ratkaisee mm. se, että missä määrin muut tutkijat viittaavat julkaisuun omissa tutkimuksissaan jne.
https://en.wikipedia.org/wiki/Scientific_journal

Käytännössä julkaisumäärien suuruuden ja kirjoittajien parissa yleisen Dunning-Kruger -efektin vuoksi, täytyy olla käytössä jonkinlainen rankkaus-järjestelmä, koska muuten olisi vieläkin vaikeampaa löytää merkityksellisiä tutkimuksia, sillä esim. tekoälyn mukaan maailmassa on jo julkaistu n. 126 miljoonaa tieteellistä artikkelia ja toisaalta esim. amazon.com:ssa oli joitakin vuosia sitten luetteloituna n. 50 miljoonaa erilaista kirjaa ja tekoälykin on lukenut niistä läpi vain hyvin pienen osan.

"Oma näkemykseni on jatkuvasti työn alla koska tutkin koko ajan lisää ja näkemykseni tarkentuvat ja muuntuvat samalla vaikka en muutakaan suuntaani koska pidän sitä oikeana enkä sorru äärimmäisyydestä toiseen kuten esim. kiihkouskovaisesta kiihkoskeptikoksi koska olen aina ollut keskitien kulkija maailmankuvani suhteen."

Nagualismin mukaan "näkeminen" kuitenkin implikoi varmuutta ja "soturien" täytyy tietää se, mihin kannattaa keskittyä ns. "sisimmäisimpiin mieltymyksiinsä" perustuen.

"Minulla on aika vähän omia teorioita eikä minua kiinnosta muutenkaan keskittyä vain johonkin kapeaan erikoisalaan kuten akateemisessa yhteisössä vaan olen enemmänkin keskittynyt tiedon syntetisointiin..."

Tekoäly on loistava nimenomaan mm. tuonkaltaisten synteesien tuottamisessa.

"Juu en ja huomasin aikoinaan sen aika pian että omat kiinnostuksen kohteeni pyrittiin mitätöimään ja vaadittiin keskittymään sellaisiin aineistoon minkä itse koin melko tylsänä eli olin ikäänkuin ko. professorin omien kiinnostusten aputyökalu korkeintaan eli totesin että jatkossa kierrän kaukaa koko akateemisen systeemin koska se minusta nimenomaan oli voimakkaasti ehdollistava."

Jos ajatellaan akateemisella uralla etenemisen tapaa, niin käytännössä etenkin väitöskirjan aiheen optimaalinen valinta on nykyisin vielä paljon kriittisempi asia, kuin n. 30 v. sitten, koska kilpailu muiden tohtorikandidaattien kanssa on nykyään erittäin kovaa, tarkoittaen sitä, että jos ei onnistu julkaisemaan riittävän nopeasti ja riittävän paljon ja riittävän korkeatasoisissa tieteellisissä lehdissä niitä väitöskirjaansa liittyviä julkaisuja, niin akateeminen ura ns. nousee pystyyn.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö saisi tutkia mitä haluaa, vaan siitä, että jos haluaa saada siitä ehkä palkkaakin, niin kannattaa valita aihe sen huomioonottaen ja mitä taas professoreihin tulee, niin tietenkin he haluavat keskittyä ohjaamaan sellaisia aiheita, joista tietävät jotain itsekin ja nimenomaan keskimääräisessä tapauksessa tulos on parempi silloin, jos professori päättää, että mitä tehdään. :D

"Ei olekaan mutta minä en jaa kokonaisuutta vastakohtien kautta vaan minusta tieteen tuloksissaskin on paljon huuhaata ja vastaavasti jos siinä ns. huuhaassa on vaikka 1% mahdollista ja mielenkiintoista niin sekin voi riittää siihen että sitä kannattaa tutkia enemmän koska jotain mullistavaa"

Olen tuosta siltä osin samaa mieltä, että usein ns. vanhoissa tarinoissa ja esoteerisissa opeissa on jotakin sellaista, millä on yhteyksiä todellisuuteen ja esim. synkronisiteetin käsite tosiaan on hyvin mielenkiintoinen, mutta sanon niin ehkä lähinnä sen vuoksi, että itselläni on melko paljon sellaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat ajoituksiltaan erittäin epätodennäköisiltä ja yleensä ne liittyvät nimenomaan yllätyksellisiin tapahtumiin siinä merkityksessä, että yllätykselliseksi koettu tapahtuma jotenkin liittyy ajallisesti hyvin tarkasti toiseen yllätykselliseen tapahtumaan...

"Analogisessa ajattelussa ei ole niin selkeää sitoutumista perusoletuksiin kuin loogis-analyyttisessä eikä myöskään synny niin helposti ns. "tietämisen illuusiota" koska ymmärretään että kaikki ns. tietäminen on aina suhteellista, hyvin pitkälle sovittua ja lokaalia eikä pelkästä subjektiivisesta varmuuden tunteesta ei voi loogisestikaan seurata ehdotonta tai edes suurta varmuutta mistään konkreettisesta asiasta erotuksena ns. abstrakteista asioista jotka taas ovat hyvin pitkälle sopimuksenvaraisia ja mielivaltaisia jo oletuksiensa tasolla."

Voidaanko tämä ymmärtää siten, että analoginen ajattelu ei ole niin kovin tärkeää, että siihen kannattaisi ryhtyä uutena paradigmana? Ja että jos analoginen ajattelu on parempi kuin muut, niin tämä on pelkkä sopimus?

Ajatteluissa, joissa ei ole kyseessä analogia, voi myös jättää sitoutumatta premissiin. Tästä on yllä kirjoitettu minkä niminen ajattelutapaus on kyseessä, ja oikeastaan vain se analogian esimerkki sitoutumattomuudesta puuttuu.

"Esim. minusta Darwinin ja Alfred R. Wallacen alkup. evoluutioteoria oli oikeansuuntainen kun taas Dawkinsin ja kumppaneiden paljon tarkempi molekyylibiologisen ja geenien tason malli taas vääränsuuntainen koska siinä oletetaan kausaliteetti geenien ja ilmenneiden ominaisuuksien välillä vaikka tarkkaan ottaen kyse on vain geenikorrelaateista"

Yllä mainitut muut logiikat eivät ole hyvä analogia sille, mitä sanotaan kausaatioksi. Sen sijaan niidenkin kaikkien takana voi olla korrelaatio. Modus ponens sisältää tässä kausaation vain koska toinen väite sisältää väitteen kausaatiosta.
jos valo on ~valkoista, valo aiheuttaa näkemisen
valo on ~valkoista
siten valo aiheuttaa näkemisen

Kausaatioketju ei ole samaa kuin logiikan harjoittaminen tai looginen ketju.

Jos olet aina halunnut väitellä kausaatiota vastaan, niin logiikasta olisit saanut siihen paremmat välineet (et niin hyviä tietenkään kuin fysiikasta).

Jos on olemassa korrelaatio, jota ei pidetä lottovoittona vaan tarpeeksi testatun korrelaation määritelmän mukaisena korrelaationa, silloin jokin kolmas asia aiheuttaa tapauksessa sekä geenejä, että ominaisuuksia tietyllä tavalla. (Kausaatio ei varmaan ole sinusta myöskään toisinpäin, että ominaisuudet aiheuttavat geenejä). Oikeastaan on mahdotonta sanoa, että jossain on korrelaatio, ja että kausaatio on käsitteenä väärin, eikä sitä ole koko luomakunnassa. Tästä poikkeuksena tai ainakin huomautuksena kuitenkin se, että tautologiaa ei pidetä kausaationa. Fysiikassa ja missä tahansa matemaattisessa universumissa, tautologia on se, mikä tekee korrelaatioita asioiden välille ja silloin myös nämä asiat ovat tautologisia keskenään (kuten geenit ja ominaisuudet). Joitain tautologioita voi häiritä se, että asian pitäisi olla tautologia jonkin kanssa, mikä on muutakin kuin tämä yksittäinen toinen asia(ominaisuudet = geenit plus muuta).

Paras tapa keskustella suluissa olleesta tiedosta logiikan termein, on heikentää lausetta, joka esiintyy väitteessä tyyliin 'geenit vaikuttavat ominaisuuksiin'. Eikä tehdä jotain analogiaa 'dna-kiepillä on samat ominaisuudet kuin ihmisen järjenjuoksulla' (jouduin viittamaan johonkin geometriseen asiaan, koska B:n antamasta datasta ei voi päätellä, millaista analogiaa oikeasti haetaan takaa).

Onko analogiaan viittaminen sinulle vain jokin tapa kyseenalaistaa muiden väitteitä ('näitte tuossa vain analogian, joten sillä mitä teitte ei ole mitään väliä'), etkä itse aio koskaan käyttää analogiaa tuottamaan mitään? (Etkä ole itse koskaan siis ajatellut analogisesti alusta lähtien, koska nämä analogiat olisivat muiden tuottamia, ja olet vain alentanut jonkin tuotoksen jostain ns. lauseesta pelkäksi analogiaksi).

"Logiikka kuten kaikki muutkin algoritmiset metodit ja valmiiden muiden kehittämien matemaattisten kaavojen soveltaminen on pohjimmiltaan vain sääntöjen seuraamista eli tietyssä mielessä koko ihmiskunta toimii samalla tavalla kuin Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuvassa eli lähes koko ajan täysin mekaanisesti ymmärtäen vain hyvin vähän tai ei yhtään mitään siitä mitä tekee ja miksi tekee."

Matemaattiset fyysikot toimivat kuitenkin eri tavalla, vaikka eivät hekään tee mitään oikein seuraavassa.

"Olennaista on että ei tarkastella asioita pelkästään sääntöjen kautta eikä luoda uusia sääntöjä vaan pyritään näkemään konkreettiset asiat sellaisina kuin ne oikeasti ovat ilman ideologioiden ja metafysiikan tason suodatusta ja painolastia. Tämä kuitenkin edellyttää tarkkaavaisuutta ja hereilläoloa eli osataan havahtua hereille ja huomata olennaisia ja tärkeitä asioita."

Sanot parin päivän sisällä, että kovin moni asia pitäisi nähdä jonkun muka-arkeologin menetelmällä, joka tuntee jonkun muinaisen tarinan ja suoraan sanomanasi uskomuksen? Millä perusteella nämä ovat (historiallisesti jonkun oikeasti eläneen ihmisen uskoa onnistuneesti koskiessaan) kovalla tavalla fyysisiä ja epäideologisia?

2

Anonyymi kirjoitti:

"Analogisessa ajattelussa ei ole niin selkeää sitoutumista perusoletuksiin kuin loogis-analyyttisessä eikä myöskään synny niin helposti ns. "tietämisen illuusiota" koska ymmärretään että kaikki ns. tietäminen on aina suhteellista, hyvin pitkälle sovittua ja lokaalia eikä pelkästä subjektiivisesta varmuuden tunteesta ei voi loogisestikaan seurata ehdotonta tai edes suurta varmuutta mistään konkreettisesta asiasta erotuksena ns. abstrakteista asioista jotka taas ovat hyvin pitkälle sopimuksenvaraisia ja mielivaltaisia jo oletuksiensa tasolla."

Voidaanko tämä ymmärtää siten, että analoginen ajattelu ei ole niin kovin tärkeää, että siihen kannattaisi ryhtyä uutena paradigmana? Ja että jos analoginen ajattelu on parempi kuin muut, niin tämä on pelkkä sopimus?

Ajatteluissa, joissa ei ole kyseessä analogia, voi myös jättää sitoutumatta premissiin. Tästä on yllä kirjoitettu minkä niminen ajattelutapaus on kyseessä, ja oikeastaan vain se analogian esimerkki sitoutumattomuudesta puuttuu.

"Esim. minusta Darwinin ja Alfred R. Wallacen alkup. evoluutioteoria oli oikeansuuntainen kun taas Dawkinsin ja kumppaneiden paljon tarkempi molekyylibiologisen ja geenien tason malli taas vääränsuuntainen koska siinä oletetaan kausaliteetti geenien ja ilmenneiden ominaisuuksien välillä vaikka tarkkaan ottaen kyse on vain geenikorrelaateista"

Yllä mainitut muut logiikat eivät ole hyvä analogia sille, mitä sanotaan kausaatioksi. Sen sijaan niidenkin kaikkien takana voi olla korrelaatio. Modus ponens sisältää tässä kausaation vain koska toinen väite sisältää väitteen kausaatiosta.
jos valo on ~valkoista, valo aiheuttaa näkemisen
valo on ~valkoista
siten valo aiheuttaa näkemisen

Kausaatioketju ei ole samaa kuin logiikan harjoittaminen tai looginen ketju.

Jos olet aina halunnut väitellä kausaatiota vastaan, niin logiikasta olisit saanut siihen paremmat välineet (et niin hyviä tietenkään kuin fysiikasta).

Jos on olemassa korrelaatio, jota ei pidetä lottovoittona vaan tarpeeksi testatun korrelaation määritelmän mukaisena korrelaationa, silloin jokin kolmas asia aiheuttaa tapauksessa sekä geenejä, että ominaisuuksia tietyllä tavalla. (Kausaatio ei varmaan ole sinusta myöskään toisinpäin, että ominaisuudet aiheuttavat geenejä). Oikeastaan on mahdotonta sanoa, että jossain on korrelaatio, ja että kausaatio on käsitteenä väärin, eikä sitä ole koko luomakunnassa. Tästä poikkeuksena tai ainakin huomautuksena kuitenkin se, että tautologiaa ei pidetä kausaationa. Fysiikassa ja missä tahansa matemaattisessa universumissa, tautologia on se, mikä tekee korrelaatioita asioiden välille ja silloin myös nämä asiat ovat tautologisia keskenään (kuten geenit ja ominaisuudet). Joitain tautologioita voi häiritä se, että asian pitäisi olla tautologia jonkin kanssa, mikä on muutakin kuin tämä yksittäinen toinen asia(ominaisuudet = geenit plus muuta).

Paras tapa keskustella suluissa olleesta tiedosta logiikan termein, on heikentää lausetta, joka esiintyy väitteessä tyyliin 'geenit vaikuttavat ominaisuuksiin'. Eikä tehdä jotain analogiaa 'dna-kiepillä on samat ominaisuudet kuin ihmisen järjenjuoksulla' (jouduin viittamaan johonkin geometriseen asiaan, koska B:n antamasta datasta ei voi päätellä, millaista analogiaa oikeasti haetaan takaa).

Onko analogiaan viittaminen sinulle vain jokin tapa kyseenalaistaa muiden väitteitä ('näitte tuossa vain analogian, joten sillä mitä teitte ei ole mitään väliä'), etkä itse aio koskaan käyttää analogiaa tuottamaan mitään? (Etkä ole itse koskaan siis ajatellut analogisesti alusta lähtien, koska nämä analogiat olisivat muiden tuottamia, ja olet vain alentanut jonkin tuotoksen jostain ns. lauseesta pelkäksi analogiaksi).

"Logiikka kuten kaikki muutkin algoritmiset metodit ja valmiiden muiden kehittämien matemaattisten kaavojen soveltaminen on pohjimmiltaan vain sääntöjen seuraamista eli tietyssä mielessä koko ihmiskunta toimii samalla tavalla kuin Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuvassa eli lähes koko ajan täysin mekaanisesti ymmärtäen vain hyvin vähän tai ei yhtään mitään siitä mitä tekee ja miksi tekee."

Matemaattiset fyysikot toimivat kuitenkin eri tavalla, vaikka eivät hekään tee mitään oikein seuraavassa.

"Olennaista on että ei tarkastella asioita pelkästään sääntöjen kautta eikä luoda uusia sääntöjä vaan pyritään näkemään konkreettiset asiat sellaisina kuin ne oikeasti ovat ilman ideologioiden ja metafysiikan tason suodatusta ja painolastia. Tämä kuitenkin edellyttää tarkkaavaisuutta ja hereilläoloa eli osataan havahtua hereille ja huomata olennaisia ja tärkeitä asioita."

Sanot parin päivän sisällä, että kovin moni asia pitäisi nähdä jonkun muka-arkeologin menetelmällä, joka tuntee jonkun muinaisen tarinan ja suoraan sanomanasi uskomuksen? Millä perusteella nämä ovat (historiallisesti jonkun oikeasti eläneen ihmisen uskoa onnistuneesti koskiessaan) kovalla tavalla fyysisiä ja epäideologisia?

2

Lue lisää

Konkreettinen asia on ensin muodostettava säännöksi. Se on filosofisessa mielessä jo sääntö, mutta todella monessa tapauksessa odotettaisiin myös numerodataa, jota on pakko noudatta, kun luo sääntöjä, jotka olisivat järkeilyjä tästä datasta. Tietysti voisit harkita vain numerodatan tarkkailua. Ja pelkkä numerodata riittää kaikkeen, missä riittää noudattaa sitä sääntöä, että yhteen numeroon yhdistetään toinen numero datasta. Koko dataa katsomalla tästä voi juuri ja juuri muodostaa käsitteen, kuten resonanssi, mutta ei ole välttämättä mitään tarinaa mistä ja mihin, tai muutoin numerodatassakin on yleensä pohjalla tarinoita kuten paikka ja minkä paikka. Jos ne puuttuvat, ja on vain mittari ja 'alkutoimenpiteet', ei suurinta osaa ikinä käyttämistäsi käsitteistä oltaisi muodostettu. Ilman matematiikkaa, joka pystyy tiettyihin kaavoihin ja esim. hiukkastason asioihin, olisi mahdollisesti olemassa sellainen sivilisaatio, jossa tehdään automaattisesti 'alkutoimenpiteitä', ja datan nähneet ja kirjoissaan kantavat lupaavat tästä tuloksen. Vaikka on esim. miljoonia purjekirjoja luettavana, jotkut kuitenkin ajattelisivat, että aivan sama millaisen purjeen tekee, jokainen niistä ottaa jonkin verran tuulta. (Runkovika):
https://en.wikipedia.org/wiki/Vasa_(ship)

Numerodatan käyttö on logiikkaa ja algoritmia sekin. Ajatteletko esim. alla, että joku osaisi räjäyttää planeetan asteroidivyöhykkeeksi ilman yhtään sääntöä? Tai dataa? Jos hän yrittää räjäyttää kerran, mutta ei onnistu, niin tästä yrityksestä ei kannata muistaa mitään? Konkreettisesti hän näkisi, että siinä se planeetta on eikä räjähtänyt. Joten miksi hän ylipäänsä vielä ajattelee, että kohta se voisi räjähtää. Sellaista ajatusta ei saa mistään datasta (ajatuksen saamista datasta, kun ajatus ei näy datan alueella esim. planeettakoossa, voi pitää samana kuin sääntö ja kaava (*)), jos ei ole olemassa Kuiperin vyöhykkeen yhdeksännellä (10) planeetalla elänyt aiempi rotu, joka lähetti sen hänelle.

(*) Jos on olemassa käsite 'skaalainvarianssi' on ajateltu vähän muutakin kuin dataa. Ja siitä on lyhyt matka kaatua matemaattiseen kauneuteen (myöh.).

"Tavallaan on jääty niiden omien alunperin hyödyllistenkin rutiinien ja tapojen vangiksi ja se kaiken kokemisen eloisuus mikä useimmilla oli vielä lapsena ennen kouluun menoa on kadonnut ja elämä on useimmille muuttunut tylsäksi rutiiniksi jota sitten epätoivoisesti yritetään korjailla esim. erilaisin addiktioin joihin voi laskea myös kuluttamisen eli esim. uusien teknolelujen hankkiminen kuten esim. uusi entistä suurempi hiukkaskiihdytin vaikeasti ehdollistuneille teor. fyysikoille "

Tässä muuten, jos käyttää logiikkaa tällaisten väitteiden jälkeen: 'aina ihmisen pitää olla kuin pienenä', 'vanhan ihmisen ei pidä haluta uusia leluja', jälkeen lukee (onneen tähdäten), että 'lapsi on onnellinen vaikka tällä on aina vanhoja leluja'. Tällöin tämä ei ole kovin hyvä esimerkki siitä, että ihmisen pitäisi keskittyä konkreettiseen dataan, eikä siihen, mitä hänellä kulkee korvien välissä? Tai sitten yrität väittää, että on mahdollista havaita maailmassa konkreettisesti uusia asioita joka hetki, vaikka mitään asiaa ei oteta Kiinassa tai muualla valmistetuksi. Jos mikään ei ole myöskään kiinalaisen tai muun ajattelijan ajatelmoima vaan tosiaan konkreettinen, niin kerro sitten, minkä asian olet havainnut, kun esim. seuraava tulee. Sellaista voi pitää vanhojen asioiden yhtenä tilana, joka esim. kaoottisesti esiintyy kerran. Tai konkreettinen asiasi voi olla esim. se, että rannikolla ei sada yhtään vettä 30 päivän aikana. Tällaisen samanlaisen asian voi ajatella tapahtuvan joskus yhdellä lyhyellä hetkellä, kun asiat, jotka asettuvat joksikin uudeksi, käyttävät päivien sijaan paikka-avaruutta. Hiiliyhdisteet ovat parhaita tekemään uusia asioita, mitä et ole ennen nähnyt, ja myös Kiina perustuu siihen.

Video, jolla on Stryman:
https://www.youtube.com/watch?v=ZHXOTorKGWM&t=5798s

Sen jälkeen, kun on olemassa matemaattinen malli esim. spin-statistiikka-teoreemasta, on olemassa mittaus esim. systeemille kuten atomi. Siinä voi nähdä, onko elektroneja sijoittuneena vain sellaisille kuorille, jotka spin-statistiikka sallii. Atomin mittaus on tällöin myös SR:n todiste. Tai SR on tehnyt hyvää ennustetta atomista. Mikä se on se toinen tieteenfilosofian tapa tehdä tiedettä? Henkilöstä tulee ennustaja suorilta?

SR:lle ei esitetty yhtään ongelmaa tai uutta mallia, jossa ongelmia ei ole ja joka on ratkaissut kaiken. Esim. kaksoisparadoksi ei ole ongelma, vaan se on meriitti SR:n luettelossa. On havaittu lentokoneiden ja atomikellojen avulla, että kaksoisparadoksi on totta. Mikään uusi malli ei voi jättää kaksoiparadoksia pois ja jäädä eloon (ehkä ne voivat toivoa, että joku muu malli ihan jostain muusta aiheesta tulee ja paradoksailee niiden puolesta).

3

Anonyymi kirjoitti:

Konkreettinen asia on ensin muodostettava säännöksi. Se on filosofisessa mielessä jo sääntö, mutta todella monessa tapauksessa odotettaisiin myös numerodataa, jota on pakko noudatta, kun luo sääntöjä, jotka olisivat järkeilyjä tästä datasta. Tietysti voisit harkita vain numerodatan tarkkailua. Ja pelkkä numerodata riittää kaikkeen, missä riittää noudattaa sitä sääntöä, että yhteen numeroon yhdistetään toinen numero datasta. Koko dataa katsomalla tästä voi juuri ja juuri muodostaa käsitteen, kuten resonanssi, mutta ei ole välttämättä mitään tarinaa mistä ja mihin, tai muutoin numerodatassakin on yleensä pohjalla tarinoita kuten paikka ja minkä paikka. Jos ne puuttuvat, ja on vain mittari ja 'alkutoimenpiteet', ei suurinta osaa ikinä käyttämistäsi käsitteistä oltaisi muodostettu. Ilman matematiikkaa, joka pystyy tiettyihin kaavoihin ja esim. hiukkastason asioihin, olisi mahdollisesti olemassa sellainen sivilisaatio, jossa tehdään automaattisesti 'alkutoimenpiteitä', ja datan nähneet ja kirjoissaan kantavat lupaavat tästä tuloksen. Vaikka on esim. miljoonia purjekirjoja luettavana, jotkut kuitenkin ajattelisivat, että aivan sama millaisen purjeen tekee, jokainen niistä ottaa jonkin verran tuulta. (Runkovika):
https://en.wikipedia.org/wiki/Vasa_(ship)

Numerodatan käyttö on logiikkaa ja algoritmia sekin. Ajatteletko esim. alla, että joku osaisi räjäyttää planeetan asteroidivyöhykkeeksi ilman yhtään sääntöä? Tai dataa? Jos hän yrittää räjäyttää kerran, mutta ei onnistu, niin tästä yrityksestä ei kannata muistaa mitään? Konkreettisesti hän näkisi, että siinä se planeetta on eikä räjähtänyt. Joten miksi hän ylipäänsä vielä ajattelee, että kohta se voisi räjähtää. Sellaista ajatusta ei saa mistään datasta (ajatuksen saamista datasta, kun ajatus ei näy datan alueella esim. planeettakoossa, voi pitää samana kuin sääntö ja kaava (*)), jos ei ole olemassa Kuiperin vyöhykkeen yhdeksännellä (10) planeetalla elänyt aiempi rotu, joka lähetti sen hänelle.

(*) Jos on olemassa käsite 'skaalainvarianssi' on ajateltu vähän muutakin kuin dataa. Ja siitä on lyhyt matka kaatua matemaattiseen kauneuteen (myöh.).

"Tavallaan on jääty niiden omien alunperin hyödyllistenkin rutiinien ja tapojen vangiksi ja se kaiken kokemisen eloisuus mikä useimmilla oli vielä lapsena ennen kouluun menoa on kadonnut ja elämä on useimmille muuttunut tylsäksi rutiiniksi jota sitten epätoivoisesti yritetään korjailla esim. erilaisin addiktioin joihin voi laskea myös kuluttamisen eli esim. uusien teknolelujen hankkiminen kuten esim. uusi entistä suurempi hiukkaskiihdytin vaikeasti ehdollistuneille teor. fyysikoille "

Tässä muuten, jos käyttää logiikkaa tällaisten väitteiden jälkeen: 'aina ihmisen pitää olla kuin pienenä', 'vanhan ihmisen ei pidä haluta uusia leluja', jälkeen lukee (onneen tähdäten), että 'lapsi on onnellinen vaikka tällä on aina vanhoja leluja'. Tällöin tämä ei ole kovin hyvä esimerkki siitä, että ihmisen pitäisi keskittyä konkreettiseen dataan, eikä siihen, mitä hänellä kulkee korvien välissä? Tai sitten yrität väittää, että on mahdollista havaita maailmassa konkreettisesti uusia asioita joka hetki, vaikka mitään asiaa ei oteta Kiinassa tai muualla valmistetuksi. Jos mikään ei ole myöskään kiinalaisen tai muun ajattelijan ajatelmoima vaan tosiaan konkreettinen, niin kerro sitten, minkä asian olet havainnut, kun esim. seuraava tulee. Sellaista voi pitää vanhojen asioiden yhtenä tilana, joka esim. kaoottisesti esiintyy kerran. Tai konkreettinen asiasi voi olla esim. se, että rannikolla ei sada yhtään vettä 30 päivän aikana. Tällaisen samanlaisen asian voi ajatella tapahtuvan joskus yhdellä lyhyellä hetkellä, kun asiat, jotka asettuvat joksikin uudeksi, käyttävät päivien sijaan paikka-avaruutta. Hiiliyhdisteet ovat parhaita tekemään uusia asioita, mitä et ole ennen nähnyt, ja myös Kiina perustuu siihen.

Video, jolla on Stryman:
https://www.youtube.com/watch?v=ZHXOTorKGWM&t=5798s

Sen jälkeen, kun on olemassa matemaattinen malli esim. spin-statistiikka-teoreemasta, on olemassa mittaus esim. systeemille kuten atomi. Siinä voi nähdä, onko elektroneja sijoittuneena vain sellaisille kuorille, jotka spin-statistiikka sallii. Atomin mittaus on tällöin myös SR:n todiste. Tai SR on tehnyt hyvää ennustetta atomista. Mikä se on se toinen tieteenfilosofian tapa tehdä tiedettä? Henkilöstä tulee ennustaja suorilta?

SR:lle ei esitetty yhtään ongelmaa tai uutta mallia, jossa ongelmia ei ole ja joka on ratkaissut kaiken. Esim. kaksoisparadoksi ei ole ongelma, vaan se on meriitti SR:n luettelossa. On havaittu lentokoneiden ja atomikellojen avulla, että kaksoisparadoksi on totta. Mikään uusi malli ei voi jättää kaksoiparadoksia pois ja jäädä eloon (ehkä ne voivat toivoa, että joku muu malli ihan jostain muusta aiheesta tulee ja paradoksailee niiden puolesta).

3

Lue lisää

Galilein universumi, joka on hyvin lähellä joitain SR:stä piittaamattomia teorioita, on lähes yhtä symmetrinen kuin SR:kin on. Kauneuseroa on ainoastaan nopeuksien yhteenlaskussa ja kauneuksissa, jotka liittyvät siihen, pystyykö sähkömagnetismia pitämään teoriana, vai vastaako se ja muut teoriat aina eri tavalla eri havaitsijoille.

Tämä on myöhempi esitys Galileista, joka sisältää SR:n tapaan kovariantisti muuttuvat suureet. Seurauksena dimensio kasvaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Galilei-covariant_tensor_formulation

Kosmologiassa on edelleen ongelmia, joita ei ole vielä korjattu uudella kehityskaarella. Styrman ei joko osaa osua maaliin, tai hän kirjoittaa jostakin muusta, mistä ei voi saada selvää tällä esityksellä (onko 'YST':illä vääriä ennusteita?). Seuraavassa kuvassa olevat esimerkit oudoista jutuista ovat kaikki esitetty Suntolan osuudessa, ja on vähän kuvaavaa, että B on halunnut meidän katsovan jotain Styrmanin toistoa ja käsityksiä epä/- -rationaalisesta käyttäytymisestä tiedeyhteisössä sen sijaan, että puhuttaisiin näistä.

Suntolan esityksessä mainitaan galaksien kulmakoko ja Webb tulokset. Hänen kuvaajissaan kohdassa 1:10:00 on kyseessä oletus, että galaksin todellinen koko on sama Webb-kulmassa kuin keskellä olevilla pisteíllä. Webbiä tulkitaan kuitenkin oikeasti siten, että se löysi galakseja, jotka ovat pienemmän kokoisia oikealta kooltaan (sillä on lisää näitä punaisia käyriä, jotka alkavat vieläkin alempaa), ja toisena seurauksena niiden on oltava samalla hyvin kirkkaita, jotta ne pienessä koossa kuitenkin voivat näkyä. Tämä haastaa galaksin muodostus -tutkimusta tekemään kyseisiä galakseja. Siihen voi tarvita enemmän aikaa tai ominaisuuksia kuin mitä LCDM universumissa on tähän mennessä, jolloin oppikirjojen universumi voi joutua muuttumaan vielä kerran. Suntolan ollessa tietynlainen ikuisten galaksien ystävä, tämä oletus siitä, että kaikki havaintopiirin eli myös menneisyyden alueella olevat galaksit ovat ominaisuuksiltaan samoja, näyttää järjestelmälliseltä oletukselta (=virheeltä, jos oletus on väärä).

On olemassa newtonimainen efekti, jolla maa loittonee kokoajan auringosta. Aurinko nimittäin menettää massaa. Kaikki muutkin mainitut asiat ovat olemassa ensin newtonimaisella tarkkuudella, eikä tästä aiheesta varmaan ikinä muodostu parempien teorioiden testikenttää. Pelkkä etäisyysmittaus ei osoita, että avaruus on laajentunut. Vaikka avaruus muuttuu GR:ssä silloin, kun paikat vaihtuvat ja massa pienenee, ei tämä efekti ole yhtä suuri kuin muutokset siinä, millä etäisyydellä entinen planeetta seuraavaksi on. Krasinskyn ja toisen paperissa on todellakin tehty yksi kokeiltu avaruusaika, jossa on sekä paikallinen gravitaatio, että muu kosmos. Tästä he sanovat, että universumin laajeneminen ei tule päätymään planeetan loitontamiseksi tähdestä. Kyseessä on yleinen tulos, mikä koskee kaikkia kuvitteellisia yhden keskuskappaleen tapauksia, eikä mitään missä olisi laskettu vastaefektejä juuri 11 m / vuosi -havainnolle. Suntola on ymmärtänyt paperin tarkoituksen väärin siten, että sillä (ja Einstein-efektillä) kyseenalaistettaisiin mittausten tulos (paperi tosin miettii sitäkin mutta toisessa kontekstissa). Sanottuaan vain sen ettei tätä mitattua loitontumista tule tämän laskemismallin mukaan universumin laajenemisesta, Krasinskykin sanoo, että säteen kasvaminen on enimmäkseen peräisin auringon massasta. Ei ole välttämättä olemassa kosmologista aikadilataatiota. Tämä tarkotitaisi GR:ssä vain jotain, mitä tapahtuu siellä sun täällä epähomogeenisessa universumissa.

Päivän pidentymässä voi laskea newtonimaisia efektejä maan ja kuun välillä. Jos tähän lisää newtonimaiset efektit maan ja auringon välillä, ei ole vielä sanonut mitään mistään, mitä GR ennustaa. Eikä ole sanonut mitään, mitä itse ennustaa. Tähän kohtaan dioja pitäisi tuoda esiin jokin epä-newtonimainen termi jostain gravitaatiolaskusta. Termien pitäisi olla erilaiset GR:n ja toisen teorian välillä ja sitten toisen pitäisi vastata havaintoja paremmin. Ja sitten tarkkuuden näissä havainnoissa pitäisi olla monta sigmaa ja enemmän kuin ennusteiden etäisyys toisistaan. Myös simulointi on mahdollista, koska tässä olisi kyseessä kolmen kappaleen järjestelmä maa-kuu-aurinko.

Supernovista ensinnäkin Styrman ymmärtää väärin Suntolan esityksen. Hän sanoi, että GR:llä on yksi ennuste, ja hänellä on toinen. Hänen on parempi, mutta ei taaskaan merkittävällä tavalla, koska mitään mittaustarkkuustarkastelua ei ole muuta kuin se, että havaintojen muodostama nauha on melko paksu. Huomaa että tässä tapauksessa supernovien Ia oletetaan olevan taas yksi ja sama objekti samalla massalla ja ominaisuuksilla, ja ainoa asia mikä muuttuu, on että se vietäisiin kauemmas suurempaan z-arvoon. Tämä on sallitumpaa kuin äsken, tai kukaan ei ole keksinyt tai vaatinut objekteja, jotka olisivat identtisiä tapahtumia kestossa ja spektrissä ym., mutta eivät kuitenkaan magnitudiltaan samoja kuin supernova Ia:t.

4

Anonyymi kirjoitti:

Galilein universumi, joka on hyvin lähellä joitain SR:stä piittaamattomia teorioita, on lähes yhtä symmetrinen kuin SR:kin on. Kauneuseroa on ainoastaan nopeuksien yhteenlaskussa ja kauneuksissa, jotka liittyvät siihen, pystyykö sähkömagnetismia pitämään teoriana, vai vastaako se ja muut teoriat aina eri tavalla eri havaitsijoille.

Tämä on myöhempi esitys Galileista, joka sisältää SR:n tapaan kovariantisti muuttuvat suureet. Seurauksena dimensio kasvaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Galilei-covariant_tensor_formulation

Kosmologiassa on edelleen ongelmia, joita ei ole vielä korjattu uudella kehityskaarella. Styrman ei joko osaa osua maaliin, tai hän kirjoittaa jostakin muusta, mistä ei voi saada selvää tällä esityksellä (onko 'YST':illä vääriä ennusteita?). Seuraavassa kuvassa olevat esimerkit oudoista jutuista ovat kaikki esitetty Suntolan osuudessa, ja on vähän kuvaavaa, että B on halunnut meidän katsovan jotain Styrmanin toistoa ja käsityksiä epä/- -rationaalisesta käyttäytymisestä tiedeyhteisössä sen sijaan, että puhuttaisiin näistä.

Suntolan esityksessä mainitaan galaksien kulmakoko ja Webb tulokset. Hänen kuvaajissaan kohdassa 1:10:00 on kyseessä oletus, että galaksin todellinen koko on sama Webb-kulmassa kuin keskellä olevilla pisteíllä. Webbiä tulkitaan kuitenkin oikeasti siten, että se löysi galakseja, jotka ovat pienemmän kokoisia oikealta kooltaan (sillä on lisää näitä punaisia käyriä, jotka alkavat vieläkin alempaa), ja toisena seurauksena niiden on oltava samalla hyvin kirkkaita, jotta ne pienessä koossa kuitenkin voivat näkyä. Tämä haastaa galaksin muodostus -tutkimusta tekemään kyseisiä galakseja. Siihen voi tarvita enemmän aikaa tai ominaisuuksia kuin mitä LCDM universumissa on tähän mennessä, jolloin oppikirjojen universumi voi joutua muuttumaan vielä kerran. Suntolan ollessa tietynlainen ikuisten galaksien ystävä, tämä oletus siitä, että kaikki havaintopiirin eli myös menneisyyden alueella olevat galaksit ovat ominaisuuksiltaan samoja, näyttää järjestelmälliseltä oletukselta (=virheeltä, jos oletus on väärä).

On olemassa newtonimainen efekti, jolla maa loittonee kokoajan auringosta. Aurinko nimittäin menettää massaa. Kaikki muutkin mainitut asiat ovat olemassa ensin newtonimaisella tarkkuudella, eikä tästä aiheesta varmaan ikinä muodostu parempien teorioiden testikenttää. Pelkkä etäisyysmittaus ei osoita, että avaruus on laajentunut. Vaikka avaruus muuttuu GR:ssä silloin, kun paikat vaihtuvat ja massa pienenee, ei tämä efekti ole yhtä suuri kuin muutokset siinä, millä etäisyydellä entinen planeetta seuraavaksi on. Krasinskyn ja toisen paperissa on todellakin tehty yksi kokeiltu avaruusaika, jossa on sekä paikallinen gravitaatio, että muu kosmos. Tästä he sanovat, että universumin laajeneminen ei tule päätymään planeetan loitontamiseksi tähdestä. Kyseessä on yleinen tulos, mikä koskee kaikkia kuvitteellisia yhden keskuskappaleen tapauksia, eikä mitään missä olisi laskettu vastaefektejä juuri 11 m / vuosi -havainnolle. Suntola on ymmärtänyt paperin tarkoituksen väärin siten, että sillä (ja Einstein-efektillä) kyseenalaistettaisiin mittausten tulos (paperi tosin miettii sitäkin mutta toisessa kontekstissa). Sanottuaan vain sen ettei tätä mitattua loitontumista tule tämän laskemismallin mukaan universumin laajenemisesta, Krasinskykin sanoo, että säteen kasvaminen on enimmäkseen peräisin auringon massasta. Ei ole välttämättä olemassa kosmologista aikadilataatiota. Tämä tarkotitaisi GR:ssä vain jotain, mitä tapahtuu siellä sun täällä epähomogeenisessa universumissa.

Päivän pidentymässä voi laskea newtonimaisia efektejä maan ja kuun välillä. Jos tähän lisää newtonimaiset efektit maan ja auringon välillä, ei ole vielä sanonut mitään mistään, mitä GR ennustaa. Eikä ole sanonut mitään, mitä itse ennustaa. Tähän kohtaan dioja pitäisi tuoda esiin jokin epä-newtonimainen termi jostain gravitaatiolaskusta. Termien pitäisi olla erilaiset GR:n ja toisen teorian välillä ja sitten toisen pitäisi vastata havaintoja paremmin. Ja sitten tarkkuuden näissä havainnoissa pitäisi olla monta sigmaa ja enemmän kuin ennusteiden etäisyys toisistaan. Myös simulointi on mahdollista, koska tässä olisi kyseessä kolmen kappaleen järjestelmä maa-kuu-aurinko.

Supernovista ensinnäkin Styrman ymmärtää väärin Suntolan esityksen. Hän sanoi, että GR:llä on yksi ennuste, ja hänellä on toinen. Hänen on parempi, mutta ei taaskaan merkittävällä tavalla, koska mitään mittaustarkkuustarkastelua ei ole muuta kuin se, että havaintojen muodostama nauha on melko paksu. Huomaa että tässä tapauksessa supernovien Ia oletetaan olevan taas yksi ja sama objekti samalla massalla ja ominaisuuksilla, ja ainoa asia mikä muuttuu, on että se vietäisiin kauemmas suurempaan z-arvoon. Tämä on sallitumpaa kuin äsken, tai kukaan ei ole keksinyt tai vaatinut objekteja, jotka olisivat identtisiä tapahtumia kestossa ja spektrissä ym., mutta eivät kuitenkaan magnitudiltaan samoja kuin supernova Ia:t.

4

Lue lisää

Styrmanin mukaan GR:n ennusteessa oli jokin vika ja että sitä kätketään. K-korjaus ei ole mitään kätkevä asia, vaan se on välttämätöntä tehdä sen jälkeen, kun on saatu näennäinen magnitudi kapealla aallonpituudella. Bolometrinen magnitudi olisi laskettu kaikkien aallonpituuksien yli eikä K:ta tehtäisi. Havaintolaitteet eivät kuitenkaan ole bolometrisiä. Suntola esittää teorioiden erot borometrisessa ajattelussa, mutta kun hän tarvitsee havainnoilta tukea, hänkin tekee K-korjauksen. Tämä johtuu siitä, että myös Suntola on sitä mieltä, että on olemassa punasiirtymä (kommentti tähän vielä alla).

Suntola puolestaan ei ole perustellut muutoksiaan punasiirtymiin ja luminositeettietäisyyksiin oikein. Muuttuja z esiintyy GR:n kaavassa siitä syystä, että magnitudi on asia, joka mittaa pelkkää energiaa ja vuota. Jos valo säteilee jonkin etäisyyden kuten sentin päästä, sen energia havaitsijan luona tippuu aina myös Galilein avaruudessa. Jos avaruuslaajenee täytyy tietää miten paljon tämä efekti ehtii kasvaa, kun aloittaa kauempaa ja kauempaa. Jos syntyy punasiirtymää millään tavalla (joka havaittaisiin punaisuutena valon värissä) silloinkin energia on pudonnut. Muuttuja z on etäisyyden parametri monissa teorioissa, joissa on tehty tautologioita etäisyyden ja z:n välille. Esim. FLRW:ssä varsinaista z:taa eli punasiirtymää tulee etäisyydestä, koska etäisyyden ylitys vie aikaa ja sillä välin valon energia per fotoni pienenee. Suntolalla ei kai pitäisi olla olemassa mitään esitystä, missä fotonien energiaa ei pienennettäisi laajenemisella? Joten hänenkin pitäisi ryhtyä ottamaan samat z:t huomioon magnitudia varten. Sillä ei edes olisi mitään hurjia muutoksia hänen asiaansa, jos ei sitten logiikka jossain toimi siten (mainittu kommenti voi liittyä tähänkin). Suntolan ei tarvitse myöskään sanoa K-korjaavansa asioita olemalla tähden koordinaatistossa, jos ei halua. Hänen on vain otettava huomioon se, että energia saapuneessa säteilyssä, johon toinen etäisyysefekteistä on vaikuttanut, on sitä energiaa, joka oli eri aallonpituudella lähtiessään.

Suntolan kaavat magnitudista ensimmäisellä sivulla ovat luminositeetille ja ne ovat väärin (*) ja harhaanjohtavia. Luminositeetti on absoluuttinen suure, jota ei tarkastella miltään etäisyydeltä ja jota ei muuteta z:lla. Jos olisi olemassa maapallolaisia ja andromedalaisia tähtitietelijöitä, he laskisivat jokaisen objektin luminositeetin samaksi arvoksi. Jos on sanottu, että kyseessä on aina sama supernova Ia, silloin luminositeetti on jo annettu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Luminosity#Relationship_to_magnitude
Jotta seuraava kuvaaja on syntynyt, on kyseessä kuitenkin varmaan ollut magnitudi lopulta.

(*) Vasemmalla puolella olevan kaavan sievennetty muoto on L=L. Sinisellä kaavalla ei ole tätä tulosta tietenkään GR:ssä, vaan siitä seuraisi GR-kaavoilla tähti, joka muuttaa todellista olotilaansa katsojan etäisyyden mukaan.

Kerron Merkuriuksesta vähän ajan päästä ensin yleisesti (tai Strymanille vastaten) ja sitten Suntolan esityksestä.

Haussendofferin kirjasta en ole varma, mutta teos viittaa todennäköisesti siihen, että kun on olemassa äärettömän monta symmetriavaihtoehtoa, ja vain äärellinen määrä ihmisiä, jotka tietävät niistä jotain, tähän mennessä on kokeiltu vain niitä symmetrioita näistä kaikista vaihtoehdoista, joita on ensin haluttu kokeilla. Sen jälkeen monta tällaista teoriaa on osoittautunut ristiriitaiseksi esim. hiukkaskiihdyttimen tai kosmologian kanssa. Tämä on olevinaan kauneuden epäonnistuminen, vaikka kukaan ei ole koskaan sanonut, että teorian kokeilun päämäärä on onnistuminen. Kun symmetrioissa on ääretön määrä vaihtoehtoja, ne ovat pikemminkin käymätön korpimaa. Yhtähyvin on mikä tahansa muukin teorian tekeminen, mutta melkein joka teoria sisältää jonkun tahattoman symmetrian lopulta, joten tuskin sillä on mitään väliä, miten päin niitä tekee.

Novel prediction vs. accommodation on filosofien (joskus tieteenfilosofien) keksimä käsite. Älä odota, että fysiikka alkaisi toimia filosofian käsitteiden mukaan ollenkaan, ja että erikoistapauksena tästä filosofia voisi kritisoida fysiikan teorian. Jos fysiikka tekee havaintoa varten accommodaatiota, niin millä perusteella tämä on eri asia kuin fysiikan tekemä uusi novel prediction? Kumpikin on matemaattisesti sama asia, ja jos tiede on tautologiaa niin tautologian määritelmä on se, ettet pysty tekemään eroa kahden asian välillä (syy-seuraus, teoria-tapaus, malli-ennuste), ettäs sen tiedät. Filosofit, jotka ovat puhuneet NP vs A:sta eivät olleet jatkuvasti sitä mieltä, että NP on paras ja ainoa tapa. Itseasiassa NP ruokkii käsitystä siitä, että todellisuus on ensinnäkin predikaati-loogisesti hahmoteltava. Minusta ainakaan ja ei varmaan muistakaan filosofiassakaan täysin pääse eroon siitä, että NP:kin sisältää aina jonkun tapauskohtaisen (plus henkilökohtaisen ja päiväkohtaisen) aksiooman tai premissin.

5

Anonyymi kirjoitti:

Styrmanin mukaan GR:n ennusteessa oli jokin vika ja että sitä kätketään. K-korjaus ei ole mitään kätkevä asia, vaan se on välttämätöntä tehdä sen jälkeen, kun on saatu näennäinen magnitudi kapealla aallonpituudella. Bolometrinen magnitudi olisi laskettu kaikkien aallonpituuksien yli eikä K:ta tehtäisi. Havaintolaitteet eivät kuitenkaan ole bolometrisiä. Suntola esittää teorioiden erot borometrisessa ajattelussa, mutta kun hän tarvitsee havainnoilta tukea, hänkin tekee K-korjauksen. Tämä johtuu siitä, että myös Suntola on sitä mieltä, että on olemassa punasiirtymä (kommentti tähän vielä alla).

Suntola puolestaan ei ole perustellut muutoksiaan punasiirtymiin ja luminositeettietäisyyksiin oikein. Muuttuja z esiintyy GR:n kaavassa siitä syystä, että magnitudi on asia, joka mittaa pelkkää energiaa ja vuota. Jos valo säteilee jonkin etäisyyden kuten sentin päästä, sen energia havaitsijan luona tippuu aina myös Galilein avaruudessa. Jos avaruuslaajenee täytyy tietää miten paljon tämä efekti ehtii kasvaa, kun aloittaa kauempaa ja kauempaa. Jos syntyy punasiirtymää millään tavalla (joka havaittaisiin punaisuutena valon värissä) silloinkin energia on pudonnut. Muuttuja z on etäisyyden parametri monissa teorioissa, joissa on tehty tautologioita etäisyyden ja z:n välille. Esim. FLRW:ssä varsinaista z:taa eli punasiirtymää tulee etäisyydestä, koska etäisyyden ylitys vie aikaa ja sillä välin valon energia per fotoni pienenee. Suntolalla ei kai pitäisi olla olemassa mitään esitystä, missä fotonien energiaa ei pienennettäisi laajenemisella? Joten hänenkin pitäisi ryhtyä ottamaan samat z:t huomioon magnitudia varten. Sillä ei edes olisi mitään hurjia muutoksia hänen asiaansa, jos ei sitten logiikka jossain toimi siten (mainittu kommenti voi liittyä tähänkin). Suntolan ei tarvitse myöskään sanoa K-korjaavansa asioita olemalla tähden koordinaatistossa, jos ei halua. Hänen on vain otettava huomioon se, että energia saapuneessa säteilyssä, johon toinen etäisyysefekteistä on vaikuttanut, on sitä energiaa, joka oli eri aallonpituudella lähtiessään.

Suntolan kaavat magnitudista ensimmäisellä sivulla ovat luminositeetille ja ne ovat väärin (*) ja harhaanjohtavia. Luminositeetti on absoluuttinen suure, jota ei tarkastella miltään etäisyydeltä ja jota ei muuteta z:lla. Jos olisi olemassa maapallolaisia ja andromedalaisia tähtitietelijöitä, he laskisivat jokaisen objektin luminositeetin samaksi arvoksi. Jos on sanottu, että kyseessä on aina sama supernova Ia, silloin luminositeetti on jo annettu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Luminosity#Relationship_to_magnitude
Jotta seuraava kuvaaja on syntynyt, on kyseessä kuitenkin varmaan ollut magnitudi lopulta.

(*) Vasemmalla puolella olevan kaavan sievennetty muoto on L=L. Sinisellä kaavalla ei ole tätä tulosta tietenkään GR:ssä, vaan siitä seuraisi GR-kaavoilla tähti, joka muuttaa todellista olotilaansa katsojan etäisyyden mukaan.

Kerron Merkuriuksesta vähän ajan päästä ensin yleisesti (tai Strymanille vastaten) ja sitten Suntolan esityksestä.

Haussendofferin kirjasta en ole varma, mutta teos viittaa todennäköisesti siihen, että kun on olemassa äärettömän monta symmetriavaihtoehtoa, ja vain äärellinen määrä ihmisiä, jotka tietävät niistä jotain, tähän mennessä on kokeiltu vain niitä symmetrioita näistä kaikista vaihtoehdoista, joita on ensin haluttu kokeilla. Sen jälkeen monta tällaista teoriaa on osoittautunut ristiriitaiseksi esim. hiukkaskiihdyttimen tai kosmologian kanssa. Tämä on olevinaan kauneuden epäonnistuminen, vaikka kukaan ei ole koskaan sanonut, että teorian kokeilun päämäärä on onnistuminen. Kun symmetrioissa on ääretön määrä vaihtoehtoja, ne ovat pikemminkin käymätön korpimaa. Yhtähyvin on mikä tahansa muukin teorian tekeminen, mutta melkein joka teoria sisältää jonkun tahattoman symmetrian lopulta, joten tuskin sillä on mitään väliä, miten päin niitä tekee.

Novel prediction vs. accommodation on filosofien (joskus tieteenfilosofien) keksimä käsite. Älä odota, että fysiikka alkaisi toimia filosofian käsitteiden mukaan ollenkaan, ja että erikoistapauksena tästä filosofia voisi kritisoida fysiikan teorian. Jos fysiikka tekee havaintoa varten accommodaatiota, niin millä perusteella tämä on eri asia kuin fysiikan tekemä uusi novel prediction? Kumpikin on matemaattisesti sama asia, ja jos tiede on tautologiaa niin tautologian määritelmä on se, ettet pysty tekemään eroa kahden asian välillä (syy-seuraus, teoria-tapaus, malli-ennuste), ettäs sen tiedät. Filosofit, jotka ovat puhuneet NP vs A:sta eivät olleet jatkuvasti sitä mieltä, että NP on paras ja ainoa tapa. Itseasiassa NP ruokkii käsitystä siitä, että todellisuus on ensinnäkin predikaati-loogisesti hahmoteltava. Minusta ainakaan ja ei varmaan muistakaan filosofiassakaan täysin pääse eroon siitä, että NP:kin sisältää aina jonkun tapauskohtaisen (plus henkilökohtaisen ja päiväkohtaisen) aksiooman tai premissin.

5

Lue lisää

Jos NP on sama kuin ab initio
https://en.wikipedia.org/wiki/First_principle
niin tämän mukaan A:n tai vastakohdan heikkous fysiikassa on se, että se ensinnäkin esiintyy vain sellaisessa akatemiamaailmassa, jossa on kehitetty perimmäinen luonnonlaki ja emergentti luonnonlaki. Jos jälkimmäinen on kehitetty matemaattisesti kevyellä tavalla ottamalla asioita ja sovittamalla niiden yhtälöt havaintoihin, silloin tämän antama malli ei ole ab initio. Ainoastaan pienimmän tunnetuimman tason kuten kvanttifysiikan oletuksista johdettu malli on ab initio, ja se pitää johtaa kaikille asioille maailmassa, eli maailma tulee redusoida kvanttifysiikaksi.

GR:ssä Einsteinin yhtälö pimeällä energialla ja kosmologisella vakiolla ovat saman asian tautologioita, joten siihen ei välttämättä voi soveltaa ab initio -filosofiaa, kuten jo sanoin. Sanotaan silti vielä, että Einsteinin yhtälö on oletus, jota ei johdeta mistään (se olisi muiden kuin fyysikoiden mielestä pienen osa-alueen ensimmäinen oletus). Jos olettaa yhtälön, joka ei ole Einsteinin yhtälö, ei ole tehnyt mitään ab obscuraa vaan selkeästi toisen ab inition. Einsteinin oletuksesta pidetään kiinni, koska se sopii havaintoihin. Jos ajattelee pimeää energiaa sellaisen parametrin kannalta, mitä normaalissa Einsteinin oletuksessa olisi, tämän sovittaminen havaintoihin ei ole A:ta. Muutoin tämän logiikan mukaan ainoa mahdollinen ab initio -malli on oletettu kaiken teoria ja universumin alkutilan olettaminen joksikin. Silloin näistä oletuksista voi johtaa, mikä on sen omenan massa, joka putoaa Newtonin päähän.

En tosin ole yhtään kärryillä, miten tätä voisi soveltaa filosofiassa, koska tekevätkö filosofit emergenttejä filosofian approksimaatioita? Ja onko se ensimmäinen oletus löydetty etsimällä kaiken (tai pienemmän osan) filosofiaa, johon muita filosofioita redusoituu. Ennen kuin keskustelu filosofiassa varsinaisesti päätyi vastakkainasetteluun, NP tarkoitti pelkästään sitä, että teorian tekemisen jälkeen sillä on jokin muuttuja-alue, jolla sitä ei ole vielä testattu mutta jonne se ennustaa. Silloin ei olla otettu huomioon mitään eri teorian tekemisen mallia, mutta sanotaan vaan, että tähän mennessä teoria on tehty siten, että se toimii tunnetulla alueella. Teoria oli sitä parempi, mitä enemmän se ennusti tuntemattoman alueen oikealla tavalla ja nämä olivat NP:itä. Toisin sanonttuna epä-NP:ys (eri kuin A) oli joskus sitä, että ei ollut uranuurtaja tai aikaansa edellä. Monesta pseudotieteellisestä tai hyvästäkin vaihtoehtoteoriasta tulee aina epä-NP olo ensimmäisenä, ja siksi ne ovat mm. hyödyttömiä käytäntöön. Jos nykyinen keskustelu toimisi tämän NP määritelmän mukaan, niin sen pitäisi nimenomaan löytää tämä ominaisuus kaikista niistä teoreettisen fysiikan tuotteista, joista ei vielä ole sanottu, että se ennusti väärin, ja jossa siis lisäksi kävi niin, että ennustettiin jotain aivan ennenkuulumatonta, joka löytyi vähän ajan päästä kokeilla. Tämä ei ole minusta kuitenkaan yhtä merkittävä kuin ajatus siitä, että on olemassa vertailu sen suhteen, miten fysiikan teoria tehdään yleensä mikrotasolla ja makrotasoilla eri tavoilla ja puhutaan pikemminkin ab initiosta tai siitä, että mikään malli ei välttämättä ole fundamentaalinen teoria vaan jokin hyvä käytännön malli. Tässä ei olisi merkitystä sillä, että mihin aikaan teorian tekijä oli syntynyt, ja montako havaintoa silloin oli jo taskussa. (Jotta jokin vaihtoehtoteoria voisi nousta pystyyn, olisi muutettava järjestelmää siten, että olemassaolevat havainnot unohdetaan tai muutetaan niiden päiväysmerkinnät tulevaisuuteen).

Tapauksia, joissa on sekä ab initio teoria ja teorian pudotettu status ab initiosta, ei ole. Kyseessä on jonkinlainen yksittäinen tapaus, kuten GR ja kysymys 'mitä on maailmankaikkeus' tai QM ja kysymys 'mitä on klassinen materia'. Liittyen vielä vähän aiempaan kohtaan: jokin kosmologian malli ei koskaan pystyisi olemaan toistaiseksi saavuttamattoman mittausalueen ennustava teoria, jos mittausalueena pidettäisiin koko universumin asioita kerralla. Tämän testaus vaatisi toisen universumin käynnistämistä. On silti pieniä kohtia, joissa teoria oli havaintojen edellä, kuten se että CMB:tä on, ja avaruudessa on hiukan heliumia. Tällä hetkellä kosmologia ja sen kritisoijatkin keskittyvät huom. siihen, että onko teorialla liukumavaraa niin paljon kuin on tarvis. Varsinaisesta ennustuksesta voi tulla enemmän asiaa vasta sitten, kun on uuden havainnon julkistus. Mikä ns. lisähypoteesi kosmologiassa on verrattuna GR:ään? Varmaan se että valo pysähtyy elektroniseinään. Jos sitä ei pidä itse empiirisenä, voi painua johonkin pimeään huoneeseen.

(Tykkään jatkossa muistuttaa siitä, onko jokin B:n ehdottama asia ab initio vai accommodoitu enkä mieti pitäisikö NP:tä miettiä erikseen)

6

Anonyymi kirjoitti:

Jos NP on sama kuin ab initio
https://en.wikipedia.org/wiki/First_principle
niin tämän mukaan A:n tai vastakohdan heikkous fysiikassa on se, että se ensinnäkin esiintyy vain sellaisessa akatemiamaailmassa, jossa on kehitetty perimmäinen luonnonlaki ja emergentti luonnonlaki. Jos jälkimmäinen on kehitetty matemaattisesti kevyellä tavalla ottamalla asioita ja sovittamalla niiden yhtälöt havaintoihin, silloin tämän antama malli ei ole ab initio. Ainoastaan pienimmän tunnetuimman tason kuten kvanttifysiikan oletuksista johdettu malli on ab initio, ja se pitää johtaa kaikille asioille maailmassa, eli maailma tulee redusoida kvanttifysiikaksi.

GR:ssä Einsteinin yhtälö pimeällä energialla ja kosmologisella vakiolla ovat saman asian tautologioita, joten siihen ei välttämättä voi soveltaa ab initio -filosofiaa, kuten jo sanoin. Sanotaan silti vielä, että Einsteinin yhtälö on oletus, jota ei johdeta mistään (se olisi muiden kuin fyysikoiden mielestä pienen osa-alueen ensimmäinen oletus). Jos olettaa yhtälön, joka ei ole Einsteinin yhtälö, ei ole tehnyt mitään ab obscuraa vaan selkeästi toisen ab inition. Einsteinin oletuksesta pidetään kiinni, koska se sopii havaintoihin. Jos ajattelee pimeää energiaa sellaisen parametrin kannalta, mitä normaalissa Einsteinin oletuksessa olisi, tämän sovittaminen havaintoihin ei ole A:ta. Muutoin tämän logiikan mukaan ainoa mahdollinen ab initio -malli on oletettu kaiken teoria ja universumin alkutilan olettaminen joksikin. Silloin näistä oletuksista voi johtaa, mikä on sen omenan massa, joka putoaa Newtonin päähän.

En tosin ole yhtään kärryillä, miten tätä voisi soveltaa filosofiassa, koska tekevätkö filosofit emergenttejä filosofian approksimaatioita? Ja onko se ensimmäinen oletus löydetty etsimällä kaiken (tai pienemmän osan) filosofiaa, johon muita filosofioita redusoituu. Ennen kuin keskustelu filosofiassa varsinaisesti päätyi vastakkainasetteluun, NP tarkoitti pelkästään sitä, että teorian tekemisen jälkeen sillä on jokin muuttuja-alue, jolla sitä ei ole vielä testattu mutta jonne se ennustaa. Silloin ei olla otettu huomioon mitään eri teorian tekemisen mallia, mutta sanotaan vaan, että tähän mennessä teoria on tehty siten, että se toimii tunnetulla alueella. Teoria oli sitä parempi, mitä enemmän se ennusti tuntemattoman alueen oikealla tavalla ja nämä olivat NP:itä. Toisin sanonttuna epä-NP:ys (eri kuin A) oli joskus sitä, että ei ollut uranuurtaja tai aikaansa edellä. Monesta pseudotieteellisestä tai hyvästäkin vaihtoehtoteoriasta tulee aina epä-NP olo ensimmäisenä, ja siksi ne ovat mm. hyödyttömiä käytäntöön. Jos nykyinen keskustelu toimisi tämän NP määritelmän mukaan, niin sen pitäisi nimenomaan löytää tämä ominaisuus kaikista niistä teoreettisen fysiikan tuotteista, joista ei vielä ole sanottu, että se ennusti väärin, ja jossa siis lisäksi kävi niin, että ennustettiin jotain aivan ennenkuulumatonta, joka löytyi vähän ajan päästä kokeilla. Tämä ei ole minusta kuitenkaan yhtä merkittävä kuin ajatus siitä, että on olemassa vertailu sen suhteen, miten fysiikan teoria tehdään yleensä mikrotasolla ja makrotasoilla eri tavoilla ja puhutaan pikemminkin ab initiosta tai siitä, että mikään malli ei välttämättä ole fundamentaalinen teoria vaan jokin hyvä käytännön malli. Tässä ei olisi merkitystä sillä, että mihin aikaan teorian tekijä oli syntynyt, ja montako havaintoa silloin oli jo taskussa. (Jotta jokin vaihtoehtoteoria voisi nousta pystyyn, olisi muutettava järjestelmää siten, että olemassaolevat havainnot unohdetaan tai muutetaan niiden päiväysmerkinnät tulevaisuuteen).

Tapauksia, joissa on sekä ab initio teoria ja teorian pudotettu status ab initiosta, ei ole. Kyseessä on jonkinlainen yksittäinen tapaus, kuten GR ja kysymys 'mitä on maailmankaikkeus' tai QM ja kysymys 'mitä on klassinen materia'. Liittyen vielä vähän aiempaan kohtaan: jokin kosmologian malli ei koskaan pystyisi olemaan toistaiseksi saavuttamattoman mittausalueen ennustava teoria, jos mittausalueena pidettäisiin koko universumin asioita kerralla. Tämän testaus vaatisi toisen universumin käynnistämistä. On silti pieniä kohtia, joissa teoria oli havaintojen edellä, kuten se että CMB:tä on, ja avaruudessa on hiukan heliumia. Tällä hetkellä kosmologia ja sen kritisoijatkin keskittyvät huom. siihen, että onko teorialla liukumavaraa niin paljon kuin on tarvis. Varsinaisesta ennustuksesta voi tulla enemmän asiaa vasta sitten, kun on uuden havainnon julkistus. Mikä ns. lisähypoteesi kosmologiassa on verrattuna GR:ään? Varmaan se että valo pysähtyy elektroniseinään. Jos sitä ei pidä itse empiirisenä, voi painua johonkin pimeään huoneeseen.

(Tykkään jatkossa muistuttaa siitä, onko jokin B:n ehdottama asia ab initio vai accommodoitu enkä mieti pitäisikö NP:tä miettiä erikseen)

6

Lue lisää

Tässä kohtaa joku voisi mm. lukea Suntolan työn äkkiä läpi ja selvitää, onko hänen ideansa punasiirtymän vaikutuksesta supernova-havaintoihin ab initio vai accommodoitu vai millainen.

(Vähän taakse päin:)

Kerr-musta-aukolla ei ole stabiilempia tai epästabiilempia kiertoratoja tarjolla kuin tavallisella. Kerr mustaaaukkoa ei muutenkaan tarvitse ottaa käyttöön mistään syystä, koska epästabiilit radat eivät ole väärin ennustettuja ratoja (*). Tosiasiassa kuitenkin ratoja kutsutaan yleensä stabiileiksi, jos niissä voi kuljettaa objektia, jonka kineettinen energia on aina vakio, ja tämän objektin rata on stabiili, silloin kun se ei muutu vaan toistaa itseään (ks. myös hyperbolinen). Muissa fysiikan ongelmissa tämä olisi liikkuvan objektin laittamista kiertoliikkeeseen potentiaalikuopan ympärillä. Jos kuoppa on tasainen, objekti yleensä löytää nykyistä nopeutta vastaavan etäisyyden, jolla se kiertää kiertorataratkaisuna kuopan keskustaa loputtomiin (tai hyperbolisessa radassa se vain häipyy keskustan luota). GR:ssä ei kuitenkaan ole välttämättä yhtään (ei-hyperboliaan liittyvää) kiertorataa, joka pysyisi samana, koska GR:ssä toisiaan kiertävät objektit kytkeytyvät myös gravitaatioaaltoihin. Tällöin potentiaalienergia pienenee, mutta ei muutu kineettiseksi energiaksi. Objekti siis yleensä siirtyy yhdeltä stabiililta radalta (joka koskisi testihiukkasta joista lukee alla tarkemmin) alemmalle stabiilille radalle, mitä kansanomaisesti kutsuttaisiin epästabiiliudeksi (radalta toiselle siirtymisen nomenklatuuri tulee jostain avaruuslennoista eikä ole mitään järkevää kamaa, koska gravitaatioaaltoja ei voi sammuttaa samalla tavalla kuin moottoreita (**)). Huomaa myös, että Kerr ei ole myöskään aika-avaruus, jossa gravitaatioaallot palautettaisiin heti lähettäjälle.

(*) Rataennustelu suurille kappaleille ja GR:n falsifikaatio niiden perusteella, perustuu gravitaatioaaltoihin. Ja jonkin verran siihen, että on nähty luhistuvia binääritähtiä myös valossa. Näissä ei ole kyseessä yksi musta-aukko -ratkaisu.

Jos katsoo pelkkiä testihiukkasia ilman gravitaatioaaltoja, silloin perusmustassa syntyy esim. prekessio-ratoja ja Kerrissä tällaista:
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Generic_geodesic_orbit_around_a_Kerr_black_hole.png

Stabiilit radat testihiukkasille (rata joka ei pääty aukon sisälle singulariteetttiin) esiintyvät kaikkialla kaukana, mutta eivät enää lähellä aukkoa (ympyrätapaus):
https://en.wikipedia.org/wiki/Innermost_stable_circular_orbit
GR:lle on ominaista että on olemassa noin yksi kappale täydellisten ympyräratojen etäisyyksiä, joilla esiintyy kiikkerä rata (lue: epästabiili), jotka tuntuvat yhtä hyviltä kuin äskeiset radat, mutta joissa pieni testihiukkasen lipsahdus sisäänpäin ajaa sen singulariteettiin (ulos päin voi tarkoittaa pakonopeutta vieressä olevan potentiaalikuopan läpi, ja lipsahdusta äärettömyyteen).

(**) Silti ne joidenkin mukaan sammuvat (heti tai varmaan pian) ISCO:n jälkeen, eli silloin alkaisi kineettisen energian kasvatus koko potentiaalienergialla . Rataominaisuudet ja massajakauman tietyt derivaatat, joita aaltoihin tarvitaan painuvat nollaan.

Schwarzschildin metriikka ei ole väärä ennuste. Jotta jokin malli olisi väärä ennuste, pitäisi olla koe, jossa järjestetään kyseisen mallin mukainen koetilanne, ja josta mitataan ennustettuja suureita. Kertoo tosi paljon, että tästäkin täytyy vielä tässä vaiheessa kertoa. S:ää ei ole sivuutettu tai korjattu. Se sisältyy täysin Kerr-avaruuksiin, missä sen saa käyttöön kirjoittamalla Kerr-aukon kiertoimpulssiksi nolla. Jos S olisi väärin kokeessa, jossa on S:n mukainen avaruus, olisi hyvin epätodennäköistä, että Kerr olisi koskaan oikeassa Kerr-kokeissa.

Diassa lukee, että kiertoimpulssiksi halutaan jotain ja ääneen Styrman ikäänkuin sanoi että Kerr on tehty vastaamaan havaintoja. Ensinnäkään tässä ei ehkä olekaan ymmärretty, mitä accommodointi tarkoittaa. Se ei voi tarkoittaa sitä, että Newtonin laissa maapallon massa on valittu havaintoihin sopivasti. Ja että oikea filosofi olisi mielummin tehnyt maan painovoimalle uuden teoriaoletuksen (Jos toimii tällä jälkimmäisellä tavalla ja toistaa menetelmää eri planeetoille jatkuvasti, on itse kirjaimellisesti accommodoija, mutta tässä toin sen esiin, koska en keksi miten ja millä periaatteella Newtonia ja massaa voisi korvata muutoinkaan). Kiertoimpulssi kuuluu GR:n perusrakenteeseen, koska se syntyy aina avaruudessa, jossa voi olla kaksi asiaa toisistaan kaukana, ja jotka voivat liikkua toistensa ympäri. Sitä syntyy myös, koska avaruudessa saa kääntyä, ja jossa samalla saa kääntää koordinaatistoa. Kiertoimpulssia ei tulisi sanoa sovitetuksi mihinkään.

7

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kohtaa joku voisi mm. lukea Suntolan työn äkkiä läpi ja selvitää, onko hänen ideansa punasiirtymän vaikutuksesta supernova-havaintoihin ab initio vai accommodoitu vai millainen.

(Vähän taakse päin:)

Kerr-musta-aukolla ei ole stabiilempia tai epästabiilempia kiertoratoja tarjolla kuin tavallisella. Kerr mustaaaukkoa ei muutenkaan tarvitse ottaa käyttöön mistään syystä, koska epästabiilit radat eivät ole väärin ennustettuja ratoja (*). Tosiasiassa kuitenkin ratoja kutsutaan yleensä stabiileiksi, jos niissä voi kuljettaa objektia, jonka kineettinen energia on aina vakio, ja tämän objektin rata on stabiili, silloin kun se ei muutu vaan toistaa itseään (ks. myös hyperbolinen). Muissa fysiikan ongelmissa tämä olisi liikkuvan objektin laittamista kiertoliikkeeseen potentiaalikuopan ympärillä. Jos kuoppa on tasainen, objekti yleensä löytää nykyistä nopeutta vastaavan etäisyyden, jolla se kiertää kiertorataratkaisuna kuopan keskustaa loputtomiin (tai hyperbolisessa radassa se vain häipyy keskustan luota). GR:ssä ei kuitenkaan ole välttämättä yhtään (ei-hyperboliaan liittyvää) kiertorataa, joka pysyisi samana, koska GR:ssä toisiaan kiertävät objektit kytkeytyvät myös gravitaatioaaltoihin. Tällöin potentiaalienergia pienenee, mutta ei muutu kineettiseksi energiaksi. Objekti siis yleensä siirtyy yhdeltä stabiililta radalta (joka koskisi testihiukkasta joista lukee alla tarkemmin) alemmalle stabiilille radalle, mitä kansanomaisesti kutsuttaisiin epästabiiliudeksi (radalta toiselle siirtymisen nomenklatuuri tulee jostain avaruuslennoista eikä ole mitään järkevää kamaa, koska gravitaatioaaltoja ei voi sammuttaa samalla tavalla kuin moottoreita (**)). Huomaa myös, että Kerr ei ole myöskään aika-avaruus, jossa gravitaatioaallot palautettaisiin heti lähettäjälle.

(*) Rataennustelu suurille kappaleille ja GR:n falsifikaatio niiden perusteella, perustuu gravitaatioaaltoihin. Ja jonkin verran siihen, että on nähty luhistuvia binääritähtiä myös valossa. Näissä ei ole kyseessä yksi musta-aukko -ratkaisu.

Jos katsoo pelkkiä testihiukkasia ilman gravitaatioaaltoja, silloin perusmustassa syntyy esim. prekessio-ratoja ja Kerrissä tällaista:
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Generic_geodesic_orbit_around_a_Kerr_black_hole.png

Stabiilit radat testihiukkasille (rata joka ei pääty aukon sisälle singulariteetttiin) esiintyvät kaikkialla kaukana, mutta eivät enää lähellä aukkoa (ympyrätapaus):
https://en.wikipedia.org/wiki/Innermost_stable_circular_orbit
GR:lle on ominaista että on olemassa noin yksi kappale täydellisten ympyräratojen etäisyyksiä, joilla esiintyy kiikkerä rata (lue: epästabiili), jotka tuntuvat yhtä hyviltä kuin äskeiset radat, mutta joissa pieni testihiukkasen lipsahdus sisäänpäin ajaa sen singulariteettiin (ulos päin voi tarkoittaa pakonopeutta vieressä olevan potentiaalikuopan läpi, ja lipsahdusta äärettömyyteen).

(**) Silti ne joidenkin mukaan sammuvat (heti tai varmaan pian) ISCO:n jälkeen, eli silloin alkaisi kineettisen energian kasvatus koko potentiaalienergialla . Rataominaisuudet ja massajakauman tietyt derivaatat, joita aaltoihin tarvitaan painuvat nollaan.

Schwarzschildin metriikka ei ole väärä ennuste. Jotta jokin malli olisi väärä ennuste, pitäisi olla koe, jossa järjestetään kyseisen mallin mukainen koetilanne, ja josta mitataan ennustettuja suureita. Kertoo tosi paljon, että tästäkin täytyy vielä tässä vaiheessa kertoa. S:ää ei ole sivuutettu tai korjattu. Se sisältyy täysin Kerr-avaruuksiin, missä sen saa käyttöön kirjoittamalla Kerr-aukon kiertoimpulssiksi nolla. Jos S olisi väärin kokeessa, jossa on S:n mukainen avaruus, olisi hyvin epätodennäköistä, että Kerr olisi koskaan oikeassa Kerr-kokeissa.

Diassa lukee, että kiertoimpulssiksi halutaan jotain ja ääneen Styrman ikäänkuin sanoi että Kerr on tehty vastaamaan havaintoja. Ensinnäkään tässä ei ehkä olekaan ymmärretty, mitä accommodointi tarkoittaa. Se ei voi tarkoittaa sitä, että Newtonin laissa maapallon massa on valittu havaintoihin sopivasti. Ja että oikea filosofi olisi mielummin tehnyt maan painovoimalle uuden teoriaoletuksen (Jos toimii tällä jälkimmäisellä tavalla ja toistaa menetelmää eri planeetoille jatkuvasti, on itse kirjaimellisesti accommodoija, mutta tässä toin sen esiin, koska en keksi miten ja millä periaatteella Newtonia ja massaa voisi korvata muutoinkaan). Kiertoimpulssi kuuluu GR:n perusrakenteeseen, koska se syntyy aina avaruudessa, jossa voi olla kaksi asiaa toisistaan kaukana, ja jotka voivat liikkua toistensa ympäri. Sitä syntyy myös, koska avaruudessa saa kääntyä, ja jossa samalla saa kääntää koordinaatistoa. Kiertoimpulssia ei tulisi sanoa sovitetuksi mihinkään.

7

Lue lisää

Huomaa, että niin massaa, kiertoimpulssia kuin FLRW-avaruuttakin annettaessa, on kaikissa kyseessä se että kerrotaan, mitä avaruus ja materia ovat nyt ja mihin ne ovat menossa. Mitään GR:n 'perustapausta' (*) tai ensimmäistä teoriamaista lausetta ja tulosta ei ole olemassa ilman, että sanoo, mitä avaruus kaikkialla jne. joskus on ja mihin se silloin menee. Joskus tämä sanominen on erikoisemmassa muodossa, kuten mustissa aukoissa on kyseesssä oikeasti nollatiheyksinen vakuumi, jolla vain on ehtona olla äärettömän kaukana sileä ja sitä ennen näin
https://en.wikipedia.org/wiki/Deriving_the_Schwarzschild_solution#Assumptions_and_notation

(*) Differentiaaliyhtälöiden GR:ssä voisi kuvitella muodostavan suuria ratkaisuluokkia, joita ei koskaan tulla tuntemaan syvällisesti. Silloin kaikki nämä luokat yhteensä ovat ns. 'yleinen tapaus'.

Palataan Merkuriukseen. Siinä Suntola puhuu vain vääristä laskelmista. Ensimmäisessä diassa on kyse siitä, että yhtälöt ja mallit, jotka mainituissa kirjoissa ovat, koskevat testihiukkasia (eikä gravitaatioaaltoja tuoteta). Jos haluaa kumota GR:n Merkuriuksen ja miljoonan vuoden perusteella, on ensin rakennettava GR:n sisällä malli Merkuriukselle, jolla on enemmän ominaisuuksia. Jos laskee niinkun Suntola, tulos ei muuten ole että Merkurius jättää aurinkokunnan, vaan että planeetan puolisuurakseli on joskus ääretön, mistä planeetta tulee kuitenkin aina takaisin (ja sitä ennen ratkaisu on jo rikkoutunut ja antaa negatiivisia r-arvoja).

Toisessa diassa on väärin kuvailla stabiilien ratojen rajaa, kun kyse on Merkuriuksesta. Suntolakin on onnistunut sanomaan vain että tällä hetkellä Merkurius on siellä, missä jonkun muun objektin - eli täydellistä ympyrää kiertävän objektin - rata olisi stabiili. Lisäksi 'hitaat radat pitävät yllä mustan-aukon massaa' ei ole jotain, mitä tarvitsisi tehdä. Kun kappale putoaa mustaan aukkoon esim. stabiilin rajan sisäpuolella, se on vapaassa pudotuksessa, mutta gravitaatiosäteilevä objekti putoaa myös kovempaa kuin vapaasti. Mitään muita vaihtoehtoja, joissa olisi kiihdytystä, ei ole käsitelty Suntolan toimesta.

Merkinnöistä tällä sivulla ei välttämättä pysty päättelemään, mitä S:n ympyräradoilla tapahtuu. Samoin olisi olemassa yhtälöitä, missä näkee, että nämä radat on johdettu (GR:n kontekstissa) ab initiosti. Tällaisesta tulosten vertailusta saa vain sen kuvan, että Suntola ei pysty johtamaan omia tuloksiaan mistään kappaleesta, joka esim. kokee ympäristönsä, tai kuten hän sanookin, että 'kinematiikka' kuuluu vain GR:ään. Schwarzschildin avaruudessa pakonopeus on oikeasti jotain muuta kuin mitä diassa lukee ja mitä on piirretty violetilla. Pakonopeus on nopeus, jossa kappaleen oletetaan liikkuvan alkuhetkellä suoraan säteen suuntaan ja ulospäin. Tätä nopeutta painovoima ei tukahduta kokonaan kuin vasta äärettömyydessä. Ympyrä-orbitaalin nopeus olisi tämän vastakohta, eli kappale ei liiku yhtään säteen suunnassa. Näistä orbitaaleista, joita tuskin luonnossa esiintyy, tehdään matemaattisia teräviä huomioita, kuten mitä tapahtuu, jos liikahtaa seuraavaksi vähän säteen suunnassa jompaankumpaan suuntaan. Tämän liikahduksen ei ole tarkoitus olla muuttuminen pakonopeudeksi tällä etäisyydellä. Jos kappaleelle tekisi muutoksen (mistä tahansa) kappaleeksi jolla on (säteen suuntainen pakonopeus), silloin se vain aina on säteen suuntaan pakeneva kappale. Säteen suuntaan voi huom paeta aina paitsi tapahtuma horisontin jälkeen. Alla oleva kuva "free fall" (jos se alkaa äärettömyydestä nopeudella 0 joka suuntaan) on yleensä identtinen pakonopeuden suuruuden kanssa eli se on parempi kuin violetti käyrä, kun aika käännetään takaperin.

Ympyrä-orbitaalit perustuvat käsitteeseen kiertoimpulssista ja keskipakoisvoimasta. Joskus kiertoradan nopeus voidaan antaa ensin ennen ns. sädettä, koska tämä kertoo, paljonko keskipakoisvoiman pitää vastustaa putoamista tai gravitaatioporentiaalia etenkin kun ympyrältä ei saa mennä ylös tai alas. S-metriikassa tämä ratanopeuden antaminen vastaa joskus kahta eri ympyrän sädettä, eli kuvaaja, jossa on vain tarkoitus antaa yhtä sädettä varten yksi nopeus, ei kerro teoriasta aina paljon. Tämä r:stä nopeudeksi -kuvaaja on silti mahdollinen pyörittelyn jälkeen, koska on olemassa jokin kiertoimpulssi, jolla tautologisesti on säteenarvot ja esim. yhden säteen ottamalla (lähinnä ulomman) saa jonkin muuttujan säteen funktiona. Yleensä se on kuitenkin kokonaisenergia, eikä edes esim. kiertoimpulssi. Tästä muodostuu myös hyvin yhtenäinen kuvaaja, koska eri säteiden ja kiertoimpulssien ja energioiden parit ovat toisissaan kiinni kuin jatkuva funktio. MItään tällaista ei kannata olettaa accommodoimalla eri nopeuksia eri säteisiin. Ja/eli joskus tulee muistaa, että jos oletat kappaleen olevan jollain säteellä ja tiedät sen kiertoimpulssin, joudut vielä harkitsemaan, onko kyseessä kumpi tyyppi kahdesta erilaisesta säteestä.

8

Anonyymi kirjoitti:

Huomaa, että niin massaa, kiertoimpulssia kuin FLRW-avaruuttakin annettaessa, on kaikissa kyseessä se että kerrotaan, mitä avaruus ja materia ovat nyt ja mihin ne ovat menossa. Mitään GR:n 'perustapausta' (*) tai ensimmäistä teoriamaista lausetta ja tulosta ei ole olemassa ilman, että sanoo, mitä avaruus kaikkialla jne. joskus on ja mihin se silloin menee. Joskus tämä sanominen on erikoisemmassa muodossa, kuten mustissa aukoissa on kyseesssä oikeasti nollatiheyksinen vakuumi, jolla vain on ehtona olla äärettömän kaukana sileä ja sitä ennen näin
https://en.wikipedia.org/wiki/Deriving_the_Schwarzschild_solution#Assumptions_and_notation

(*) Differentiaaliyhtälöiden GR:ssä voisi kuvitella muodostavan suuria ratkaisuluokkia, joita ei koskaan tulla tuntemaan syvällisesti. Silloin kaikki nämä luokat yhteensä ovat ns. 'yleinen tapaus'.

Palataan Merkuriukseen. Siinä Suntola puhuu vain vääristä laskelmista. Ensimmäisessä diassa on kyse siitä, että yhtälöt ja mallit, jotka mainituissa kirjoissa ovat, koskevat testihiukkasia (eikä gravitaatioaaltoja tuoteta). Jos haluaa kumota GR:n Merkuriuksen ja miljoonan vuoden perusteella, on ensin rakennettava GR:n sisällä malli Merkuriukselle, jolla on enemmän ominaisuuksia. Jos laskee niinkun Suntola, tulos ei muuten ole että Merkurius jättää aurinkokunnan, vaan että planeetan puolisuurakseli on joskus ääretön, mistä planeetta tulee kuitenkin aina takaisin (ja sitä ennen ratkaisu on jo rikkoutunut ja antaa negatiivisia r-arvoja).

Toisessa diassa on väärin kuvailla stabiilien ratojen rajaa, kun kyse on Merkuriuksesta. Suntolakin on onnistunut sanomaan vain että tällä hetkellä Merkurius on siellä, missä jonkun muun objektin - eli täydellistä ympyrää kiertävän objektin - rata olisi stabiili. Lisäksi 'hitaat radat pitävät yllä mustan-aukon massaa' ei ole jotain, mitä tarvitsisi tehdä. Kun kappale putoaa mustaan aukkoon esim. stabiilin rajan sisäpuolella, se on vapaassa pudotuksessa, mutta gravitaatiosäteilevä objekti putoaa myös kovempaa kuin vapaasti. Mitään muita vaihtoehtoja, joissa olisi kiihdytystä, ei ole käsitelty Suntolan toimesta.

Merkinnöistä tällä sivulla ei välttämättä pysty päättelemään, mitä S:n ympyräradoilla tapahtuu. Samoin olisi olemassa yhtälöitä, missä näkee, että nämä radat on johdettu (GR:n kontekstissa) ab initiosti. Tällaisesta tulosten vertailusta saa vain sen kuvan, että Suntola ei pysty johtamaan omia tuloksiaan mistään kappaleesta, joka esim. kokee ympäristönsä, tai kuten hän sanookin, että 'kinematiikka' kuuluu vain GR:ään. Schwarzschildin avaruudessa pakonopeus on oikeasti jotain muuta kuin mitä diassa lukee ja mitä on piirretty violetilla. Pakonopeus on nopeus, jossa kappaleen oletetaan liikkuvan alkuhetkellä suoraan säteen suuntaan ja ulospäin. Tätä nopeutta painovoima ei tukahduta kokonaan kuin vasta äärettömyydessä. Ympyrä-orbitaalin nopeus olisi tämän vastakohta, eli kappale ei liiku yhtään säteen suunnassa. Näistä orbitaaleista, joita tuskin luonnossa esiintyy, tehdään matemaattisia teräviä huomioita, kuten mitä tapahtuu, jos liikahtaa seuraavaksi vähän säteen suunnassa jompaankumpaan suuntaan. Tämän liikahduksen ei ole tarkoitus olla muuttuminen pakonopeudeksi tällä etäisyydellä. Jos kappaleelle tekisi muutoksen (mistä tahansa) kappaleeksi jolla on (säteen suuntainen pakonopeus), silloin se vain aina on säteen suuntaan pakeneva kappale. Säteen suuntaan voi huom paeta aina paitsi tapahtuma horisontin jälkeen. Alla oleva kuva "free fall" (jos se alkaa äärettömyydestä nopeudella 0 joka suuntaan) on yleensä identtinen pakonopeuden suuruuden kanssa eli se on parempi kuin violetti käyrä, kun aika käännetään takaperin.

Ympyrä-orbitaalit perustuvat käsitteeseen kiertoimpulssista ja keskipakoisvoimasta. Joskus kiertoradan nopeus voidaan antaa ensin ennen ns. sädettä, koska tämä kertoo, paljonko keskipakoisvoiman pitää vastustaa putoamista tai gravitaatioporentiaalia etenkin kun ympyrältä ei saa mennä ylös tai alas. S-metriikassa tämä ratanopeuden antaminen vastaa joskus kahta eri ympyrän sädettä, eli kuvaaja, jossa on vain tarkoitus antaa yhtä sädettä varten yksi nopeus, ei kerro teoriasta aina paljon. Tämä r:stä nopeudeksi -kuvaaja on silti mahdollinen pyörittelyn jälkeen, koska on olemassa jokin kiertoimpulssi, jolla tautologisesti on säteenarvot ja esim. yhden säteen ottamalla (lähinnä ulomman) saa jonkin muuttujan säteen funktiona. Yleensä se on kuitenkin kokonaisenergia, eikä edes esim. kiertoimpulssi. Tästä muodostuu myös hyvin yhtenäinen kuvaaja, koska eri säteiden ja kiertoimpulssien ja energioiden parit ovat toisissaan kiinni kuin jatkuva funktio. MItään tällaista ei kannata olettaa accommodoimalla eri nopeuksia eri säteisiin. Ja/eli joskus tulee muistaa, että jos oletat kappaleen olevan jollain säteellä ja tiedät sen kiertoimpulssin, joudut vielä harkitsemaan, onko kyseessä kumpi tyyppi kahdesta erilaisesta säteestä.

8

Lue lisää

Suntolan kuvaaja B_orbi voi olla hieman kuin tälläinen kappaleen varsinainen kierron energiaa vastaava muuttuja, mutta kuvassa on vain yksi keskusmassa, eikä se näytä kaikkia ominaisuuksia, mitä tällä suureella on. Lisäksi kuvaaja ei mene äärettömään oikealla etäisyydellä. Tarkoitus on, että äärettömän energian eli valonnopeuden ympyrärata on kohdassa 3. Silloin kuvaajan tulkinta on tässä kohtaa pakko oltava, että säteenä on sisempi vaihtoehto (äärettömällä liike-energialla saa myös kiertää keskusmassaa äärettömän kaukana, missä keskipakoisvoima ikäänkuin ei ole voitettu). Kuvaajan B_escape idea voi tarkoittaa säteensuuntaisen pakonopeuden sijaan sitä kiertoimpulssia, jolla toinen r-vaihtoehdoista eli sisin, joka on epästabiili, tulee vähän häirittynä - eli lähes nollalla nopeuden muutoksella säteen suuntaan ulospäin - tuottamaan sen, että kappale joskus pakenee äärettömään. Ei ole kyseessä säteensuuntainen pako, joten käytä mielikuvitusta, koska tätä ei yleensä ennusteta koko ratana ja tässä on huom. täysin lelumainen malli kyseessä eikä gravitaatioaaltoja oteta huomioon.

Tulisi ensin tutustua koko periaatteeseen (en tarkoita edes aaltoja) ab initio tai edes vähän näitä kuvia aiemmin, ja sitten ottaa selvää pystyykö Suntola edes oleman ilman tällaista ratojen luonnetta tai pystyykö hän tuottamaan samaa. Koska Newtonimaisessa gravitaatiossa mitään sisempää r-sädettä, mitä tutkittaisiin, ei ole lainkaan ja sen eteen nähdään matemaattista vaivaa. Lisäksi B_escape kuvaajaa ei voi piirtää kaikille r:n arvoille, jos sen merkitys on äskeisellä tavalla vain periaattellinen. On olemassa sisäratoja, jotka ovat kuten aina epästabiileja siinä merkityksessä ettei niihin voi jäädä, jos häiritään, mutta joista ei ulospäin häirittynä voi paeta tyhjyyteen. Kuvaajassa, joka tehdään samoin kuin tähän asti, ei pitäisi merkitä näkyviin mitään radan nopeutta, kun kyseessä on tämä tapaus. Jos lisäksi ainakin jos piirtäisi vain kokonaisenergiaa, on ainoa piirrettävä kuvaaja sama kuin mitä punainen käyrä on olevinaan. Ja pakenevat tapaukset edustavat vain tiettyä r-aluetta siinä, eikä niiden energiaa ole mikään pakko tietää erikseen (se tieto oli oltava ennen kuin tämä alue löytyy, eli tässä mennään tuloksista esittämään menetelmiä väärään suuntaan). Kuvaaja kuten punainen merkitsee joskus myös ulompaa ympyräsädettä, joka on stabiili ns. aina. Tällä radalla, jos se voi olla olemassa (tarkistetaan kun kiertoimpulssi tunnetaan ensin ja ei ainakaan olla niin lähellä että tiedetään olevan kyseessä sisärata), voi kiertää millä tahansa kiertoimpulssilla, ja silti tältä radalta ei suistu päin mustaa-aukkoa tai ääretöntä.

Jos GR:n haluaa näyttää sisältävän jotain, missä kappaleet mustan-aukon tai korkeintaan neutroonitähden vierestä voivat ympyrältä lähteä äärettömyyteen pienen häiriön jälkeen, se pitää esittää kuten tässä on tehty. Suntola on väärässä antaessaan olettaa, että radat ovat stabiileja sillä perusteella, mikä niiden nopeus (ja jokin johonkin liittyvä toinen nopeus) on r:n funktiona. Hänenkin pitäisi omassa mallissaan näyttää mitä radat ovat oikealla tavalla. Ei tästä kuitenkaan hyötyä olisi. Mikä ympyräratakokoelma on paras, ei ole kovin hyvä ennustustyö ja mittaustehtävä millekään teorialle ja tähtitieteilijöille.

Strymanin jälkeen seuraavaksi puhunut henkilö sanoo ST:n (GR) ja QM:n olevan ristiriidassa keskenään. Tämä ei ole mahdollista muutoin kuin ajattelemalla kuten kauneutta kaipaava matemaatikko, jonka mielestä jos toisessa teoriassa on plus-merkki ja toisessa kertomerkki, niin silloin on ristiriita. Tai kyseessä on matematiikkaan retkahtaneet ontologia-edellä -ajattelijat, joiden mielestä matematiikan tulisi kertoa, mikä todellisuus on - ja se mitä todellisuus on, pitäisi kirjoittaa matematiikalla ja vain tautologisesti selkeään muotoon. He voivat ajatella, että heille on kerrottu nyt todellisuus kahdella tavalla, mikä on kauheaa. Tosielämässä kaksi teoriaa on ristiriidassa, kun ne ennustavat jotain asiaa eri arvoisiksi. Joskus kai mittaus tästä asiasta puuttuu, tai muuten toinen teoria olisi vähemmän käytössä. Toki ontologisesti ja väkisin väittämällä voi käydä niin, että GR:ssä pienhiukkanen on jotain, mikä muistuttaa pientä mustaa aukkoa, mutta QM:ssä ja vain QM:ssä se on jotain muuta, ja tätä muuta ei millään ole kerrottu GR:ssä. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan ennusta mitään muuta millään teorialla, kuin vain niitä asioita, jotka tulevat sillä teorialla toimimaan. Jos haluaa ontologiaa varten täydellisen teorian, niin sen saa tehdä joko niiden avulla, jotka ovat sitä jo tehneet tai yksinään (tai sen tekemisestä saa maksaa rahaa matemaatikoille ja sitä saa edistää myös tekemällä hiukkaskiihdyttimiä).

9

Anonyymi kirjoitti:

Suntolan kuvaaja B_orbi voi olla hieman kuin tälläinen kappaleen varsinainen kierron energiaa vastaava muuttuja, mutta kuvassa on vain yksi keskusmassa, eikä se näytä kaikkia ominaisuuksia, mitä tällä suureella on. Lisäksi kuvaaja ei mene äärettömään oikealla etäisyydellä. Tarkoitus on, että äärettömän energian eli valonnopeuden ympyrärata on kohdassa 3. Silloin kuvaajan tulkinta on tässä kohtaa pakko oltava, että säteenä on sisempi vaihtoehto (äärettömällä liike-energialla saa myös kiertää keskusmassaa äärettömän kaukana, missä keskipakoisvoima ikäänkuin ei ole voitettu). Kuvaajan B_escape idea voi tarkoittaa säteensuuntaisen pakonopeuden sijaan sitä kiertoimpulssia, jolla toinen r-vaihtoehdoista eli sisin, joka on epästabiili, tulee vähän häirittynä - eli lähes nollalla nopeuden muutoksella säteen suuntaan ulospäin - tuottamaan sen, että kappale joskus pakenee äärettömään. Ei ole kyseessä säteensuuntainen pako, joten käytä mielikuvitusta, koska tätä ei yleensä ennusteta koko ratana ja tässä on huom. täysin lelumainen malli kyseessä eikä gravitaatioaaltoja oteta huomioon.

Tulisi ensin tutustua koko periaatteeseen (en tarkoita edes aaltoja) ab initio tai edes vähän näitä kuvia aiemmin, ja sitten ottaa selvää pystyykö Suntola edes oleman ilman tällaista ratojen luonnetta tai pystyykö hän tuottamaan samaa. Koska Newtonimaisessa gravitaatiossa mitään sisempää r-sädettä, mitä tutkittaisiin, ei ole lainkaan ja sen eteen nähdään matemaattista vaivaa. Lisäksi B_escape kuvaajaa ei voi piirtää kaikille r:n arvoille, jos sen merkitys on äskeisellä tavalla vain periaattellinen. On olemassa sisäratoja, jotka ovat kuten aina epästabiileja siinä merkityksessä ettei niihin voi jäädä, jos häiritään, mutta joista ei ulospäin häirittynä voi paeta tyhjyyteen. Kuvaajassa, joka tehdään samoin kuin tähän asti, ei pitäisi merkitä näkyviin mitään radan nopeutta, kun kyseessä on tämä tapaus. Jos lisäksi ainakin jos piirtäisi vain kokonaisenergiaa, on ainoa piirrettävä kuvaaja sama kuin mitä punainen käyrä on olevinaan. Ja pakenevat tapaukset edustavat vain tiettyä r-aluetta siinä, eikä niiden energiaa ole mikään pakko tietää erikseen (se tieto oli oltava ennen kuin tämä alue löytyy, eli tässä mennään tuloksista esittämään menetelmiä väärään suuntaan). Kuvaaja kuten punainen merkitsee joskus myös ulompaa ympyräsädettä, joka on stabiili ns. aina. Tällä radalla, jos se voi olla olemassa (tarkistetaan kun kiertoimpulssi tunnetaan ensin ja ei ainakaan olla niin lähellä että tiedetään olevan kyseessä sisärata), voi kiertää millä tahansa kiertoimpulssilla, ja silti tältä radalta ei suistu päin mustaa-aukkoa tai ääretöntä.

Jos GR:n haluaa näyttää sisältävän jotain, missä kappaleet mustan-aukon tai korkeintaan neutroonitähden vierestä voivat ympyrältä lähteä äärettömyyteen pienen häiriön jälkeen, se pitää esittää kuten tässä on tehty. Suntola on väärässä antaessaan olettaa, että radat ovat stabiileja sillä perusteella, mikä niiden nopeus (ja jokin johonkin liittyvä toinen nopeus) on r:n funktiona. Hänenkin pitäisi omassa mallissaan näyttää mitä radat ovat oikealla tavalla. Ei tästä kuitenkaan hyötyä olisi. Mikä ympyräratakokoelma on paras, ei ole kovin hyvä ennustustyö ja mittaustehtävä millekään teorialle ja tähtitieteilijöille.

Strymanin jälkeen seuraavaksi puhunut henkilö sanoo ST:n (GR) ja QM:n olevan ristiriidassa keskenään. Tämä ei ole mahdollista muutoin kuin ajattelemalla kuten kauneutta kaipaava matemaatikko, jonka mielestä jos toisessa teoriassa on plus-merkki ja toisessa kertomerkki, niin silloin on ristiriita. Tai kyseessä on matematiikkaan retkahtaneet ontologia-edellä -ajattelijat, joiden mielestä matematiikan tulisi kertoa, mikä todellisuus on - ja se mitä todellisuus on, pitäisi kirjoittaa matematiikalla ja vain tautologisesti selkeään muotoon. He voivat ajatella, että heille on kerrottu nyt todellisuus kahdella tavalla, mikä on kauheaa. Tosielämässä kaksi teoriaa on ristiriidassa, kun ne ennustavat jotain asiaa eri arvoisiksi. Joskus kai mittaus tästä asiasta puuttuu, tai muuten toinen teoria olisi vähemmän käytössä. Toki ontologisesti ja väkisin väittämällä voi käydä niin, että GR:ssä pienhiukkanen on jotain, mikä muistuttaa pientä mustaa aukkoa, mutta QM:ssä ja vain QM:ssä se on jotain muuta, ja tätä muuta ei millään ole kerrottu GR:ssä. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan ennusta mitään muuta millään teorialla, kuin vain niitä asioita, jotka tulevat sillä teorialla toimimaan. Jos haluaa ontologiaa varten täydellisen teorian, niin sen saa tehdä joko niiden avulla, jotka ovat sitä jo tehneet tai yksinään (tai sen tekemisestä saa maksaa rahaa matemaatikoille ja sitä saa edistää myös tekemällä hiukkaskiihdyttimiä).

9

Lue lisää

Täydellisessä teoriassa on nykyään kaikki, mitä GR ennustaa eli ilmiöt mitä on nähty. Se on kuitenkin mikrotason teoria, jolla on QM-asioita. Jotenkin mikrotason seurauksena gravitaatiovaikutus näyttää samalta kuin aika-avaruuden kaareutuva käytös. Styrmanin tähän liittyvässä diassa ei olla perillä siitä, mitä ongelmia yhtenäisteoriassa on.

Suntola sanoo pian periaatteessa siten, että häntä ei voisi kiinnostaa ontologinen tarkkuus tai teorian tarkkuus, vaan hän menee yksinkertaisuus edellä. Tällöin edellä ollut ei ole todennäköisesti hänen näkemänsä ongelma, koska siitä mitä kaikkea täydellistä parametria täydellinen teoria tulee vaatimaan, ei voi olla vielä varma. Suntolan teoriaa muuten ei lasketa edes mikrotasoksi, joten siltä on turha odottaa koko ontologian kuvaa.

Yksi kohta Suntolan samasta puheenvuorosta: laajenemista ei ole pystytty ratkaisemaan vaan se on parametrien varassa. Ks. yllä kohta massasta ja kiertoimpulssista. Yhtä hyvin voisi vaatia, että Newtonin gravitaation pitäisi ratkaista andromedalaisen planeetan massa tai ihmisen laihdutettu massa. Tähänkin on olemassa mahdollinen malli, jota ei ole NP:nä tehty. Maapallon massaa varten voi tutkia tautologista asiaa nimeltä putoamiskiihtyvyys (käyttäen paikkaa ja nopeusmittausta). Universumin laajenemisella ei ole mitään ihmeellistä tautologiaa, joka on mitattavana suureena aina muista oletuksista riippumaton. Sellaisen olemassaolo on poikkeus eikä sääntö fysiikassa, voisi sanoa. Silloinkin kun tämä tautologia on, niin jos olet jo ymmärtänyt, mitä tautologia tarkoittaa, tietäisit ettei Newtonin teoria ole sitä prosessissa välttämättä ennustanut, vaan itseasiassa mittaus on tautologian kautta itsessään massan mittaus. Tämä kuvio muuttuu hieman, jos puhutaan asiasta, joka muuttuu ajassa (joskus laajenemisesta voi puhua kuin se muuttuisi kuin ajassa, mutta joskus puhutaan arvoista, jotka ovat nyt, mutta siis kaikki keskustelu olisi oleellisesti samaa). Ota Newtonin liikelaki ja ratkaise andromedalaisen juoksijan rata. Tarvitset parametrit, jotka ovat riittävät tähän (koska rata on vaikeamman kautta tautologinen parametrien kanssa). Tosiasiassa on kuitenkin niin, että kosmologian parametrit ovat laajenemisen varassa, kun laajenemiselle on hyviä mittauksia. Jos kritisoi sitä, että saa mitata ennen kuin ennustaa, tai että ennustuksiin kuuluvat kaikki vaihtoehdot tai monta, silloin kritisoi esim. sitä, että andromedassa juoksijat juoksevat pihoillakin. Ja silloin vihaa maailmaa, joka on nostanut ennustettavan muuttujan asemaan jonkin tietyn aiheen, eikä sitä minkä ennustamisessa itse olisi hyvä (hyvässä maailmassa laajenemisnopeus käyttäytyisi epävakaammin pienillä aikaväleillä, jotta siinä olisi hienojakoisia ennustettavia kohtia).

"Ns. kylmäfuusion tapaus on hyvin samantapainen dogmatismiin ja auktoriteettiuskoon perustuvaa sekoilua nimenomaan virallisen tiedeyhteisön puolelta."

Oletko joskus kuullut kylmäfuusion vastaisen väitteen, tai edes perustelemattoman väitteen 'kylmäfuusio ei koskaan toimi' jonkun suusta? Ja voitko esittää väitteesi dialogina sen kanssa? Veikkaan että voit tulla kuulleeksi vain sitä, että kylmäfuusion toinen ja kolmas kokeilu ei toiminut ja rahoittajilta viestiä, että siihen ei tule rahaa (ja joitain perusteorioita kuten positiiviset ytimet hylkivät toisiaan). Mieti esimerkiksi, milloin toinen kylmäfuusio kokeilu tehtiin. Onko sen jälkeen muodostunut jokin uusi tieteen teoria, joka tuli esim. yleiseen opetukseen, jossa on jokin kylmäfuusion vastainen 'väärä todiste' (jos et voi osoittaa nimenomaan tätä tapahtumajärjestystä, niin tiede ei ole alkanut dogmatisoimaan kylmäfuusiota vastaan reagoimalla kylmäfuusion ideaan)? Vai oliko todiste olemassa ennen muita kokeiluja? Se virallinen taho, joka toisen kokeilun teki ei ainakaan ollut dogmaattisesti sitä vastaan.

XPR:
"Kysyit joskus aiemmin, että onko aika energiaa, mutta mielestäni mielenkiintoisempi kysymys on että onko informaatio energiaa. "
B:
"Molempia mahdollisuuksia olen pohtinut ja minusta ne ovat mahdollisia ja hyödyllisiä hahmotustapoja ihan samalla tavalla kuin esim. Bearden valitsi energian eli joulen kaiken lähtökohdaksi ja alkoi sitä kautta vivuta kaikkea muuta."

Ette ilmeisesti haluaisi, että kylmä informaatio aiheuttaisi fuusion, vaan kyseessä on aina oltava lämpöä ('kaikki informaatio on lämpöä ja muutokset lämmönsiirtoa') tai ylipäänsä energiaa, mikä on jotain mikä vähentää hyötysuhdetta fuusiosta ulostulevalle lämmölle? Tässä koko informaation määritelmä voi olla se, että on jotain (sitä sanotaan informaatioksi) missä on muutoksia joskus ehkä ja ne eivät ole energiaa vaativia tai siirtäviä. Tai jos ovat, niin informaatiota sekin on. Informaation on se mitä pitää tietää asioista, jotta sen voi kuvailla. Mutta tietyn tieteen mielestä luonto on informaatiota, koska siinä ovat ne asiat ja muita asioita ei tarvitse olla kuin informaatiot.

10

Anonyymi kirjoitti:

Täydellisessä teoriassa on nykyään kaikki, mitä GR ennustaa eli ilmiöt mitä on nähty. Se on kuitenkin mikrotason teoria, jolla on QM-asioita. Jotenkin mikrotason seurauksena gravitaatiovaikutus näyttää samalta kuin aika-avaruuden kaareutuva käytös. Styrmanin tähän liittyvässä diassa ei olla perillä siitä, mitä ongelmia yhtenäisteoriassa on.

Suntola sanoo pian periaatteessa siten, että häntä ei voisi kiinnostaa ontologinen tarkkuus tai teorian tarkkuus, vaan hän menee yksinkertaisuus edellä. Tällöin edellä ollut ei ole todennäköisesti hänen näkemänsä ongelma, koska siitä mitä kaikkea täydellistä parametria täydellinen teoria tulee vaatimaan, ei voi olla vielä varma. Suntolan teoriaa muuten ei lasketa edes mikrotasoksi, joten siltä on turha odottaa koko ontologian kuvaa.

Yksi kohta Suntolan samasta puheenvuorosta: laajenemista ei ole pystytty ratkaisemaan vaan se on parametrien varassa. Ks. yllä kohta massasta ja kiertoimpulssista. Yhtä hyvin voisi vaatia, että Newtonin gravitaation pitäisi ratkaista andromedalaisen planeetan massa tai ihmisen laihdutettu massa. Tähänkin on olemassa mahdollinen malli, jota ei ole NP:nä tehty. Maapallon massaa varten voi tutkia tautologista asiaa nimeltä putoamiskiihtyvyys (käyttäen paikkaa ja nopeusmittausta). Universumin laajenemisella ei ole mitään ihmeellistä tautologiaa, joka on mitattavana suureena aina muista oletuksista riippumaton. Sellaisen olemassaolo on poikkeus eikä sääntö fysiikassa, voisi sanoa. Silloinkin kun tämä tautologia on, niin jos olet jo ymmärtänyt, mitä tautologia tarkoittaa, tietäisit ettei Newtonin teoria ole sitä prosessissa välttämättä ennustanut, vaan itseasiassa mittaus on tautologian kautta itsessään massan mittaus. Tämä kuvio muuttuu hieman, jos puhutaan asiasta, joka muuttuu ajassa (joskus laajenemisesta voi puhua kuin se muuttuisi kuin ajassa, mutta joskus puhutaan arvoista, jotka ovat nyt, mutta siis kaikki keskustelu olisi oleellisesti samaa). Ota Newtonin liikelaki ja ratkaise andromedalaisen juoksijan rata. Tarvitset parametrit, jotka ovat riittävät tähän (koska rata on vaikeamman kautta tautologinen parametrien kanssa). Tosiasiassa on kuitenkin niin, että kosmologian parametrit ovat laajenemisen varassa, kun laajenemiselle on hyviä mittauksia. Jos kritisoi sitä, että saa mitata ennen kuin ennustaa, tai että ennustuksiin kuuluvat kaikki vaihtoehdot tai monta, silloin kritisoi esim. sitä, että andromedassa juoksijat juoksevat pihoillakin. Ja silloin vihaa maailmaa, joka on nostanut ennustettavan muuttujan asemaan jonkin tietyn aiheen, eikä sitä minkä ennustamisessa itse olisi hyvä (hyvässä maailmassa laajenemisnopeus käyttäytyisi epävakaammin pienillä aikaväleillä, jotta siinä olisi hienojakoisia ennustettavia kohtia).

"Ns. kylmäfuusion tapaus on hyvin samantapainen dogmatismiin ja auktoriteettiuskoon perustuvaa sekoilua nimenomaan virallisen tiedeyhteisön puolelta."

Oletko joskus kuullut kylmäfuusion vastaisen väitteen, tai edes perustelemattoman väitteen 'kylmäfuusio ei koskaan toimi' jonkun suusta? Ja voitko esittää väitteesi dialogina sen kanssa? Veikkaan että voit tulla kuulleeksi vain sitä, että kylmäfuusion toinen ja kolmas kokeilu ei toiminut ja rahoittajilta viestiä, että siihen ei tule rahaa (ja joitain perusteorioita kuten positiiviset ytimet hylkivät toisiaan). Mieti esimerkiksi, milloin toinen kylmäfuusio kokeilu tehtiin. Onko sen jälkeen muodostunut jokin uusi tieteen teoria, joka tuli esim. yleiseen opetukseen, jossa on jokin kylmäfuusion vastainen 'väärä todiste' (jos et voi osoittaa nimenomaan tätä tapahtumajärjestystä, niin tiede ei ole alkanut dogmatisoimaan kylmäfuusiota vastaan reagoimalla kylmäfuusion ideaan)? Vai oliko todiste olemassa ennen muita kokeiluja? Se virallinen taho, joka toisen kokeilun teki ei ainakaan ollut dogmaattisesti sitä vastaan.

XPR:
"Kysyit joskus aiemmin, että onko aika energiaa, mutta mielestäni mielenkiintoisempi kysymys on että onko informaatio energiaa. "
B:
"Molempia mahdollisuuksia olen pohtinut ja minusta ne ovat mahdollisia ja hyödyllisiä hahmotustapoja ihan samalla tavalla kuin esim. Bearden valitsi energian eli joulen kaiken lähtökohdaksi ja alkoi sitä kautta vivuta kaikkea muuta."

Ette ilmeisesti haluaisi, että kylmä informaatio aiheuttaisi fuusion, vaan kyseessä on aina oltava lämpöä ('kaikki informaatio on lämpöä ja muutokset lämmönsiirtoa') tai ylipäänsä energiaa, mikä on jotain mikä vähentää hyötysuhdetta fuusiosta ulostulevalle lämmölle? Tässä koko informaation määritelmä voi olla se, että on jotain (sitä sanotaan informaatioksi) missä on muutoksia joskus ehkä ja ne eivät ole energiaa vaativia tai siirtäviä. Tai jos ovat, niin informaatiota sekin on. Informaation on se mitä pitää tietää asioista, jotta sen voi kuvailla. Mutta tietyn tieteen mielestä luonto on informaatiota, koska siinä ovat ne asiat ja muita asioita ei tarvitse olla kuin informaatiot.

10

Lue lisää

"... ja aika tulee mukaan kaikissa muutoksissa jotka voivat edetä erilaisilla nopeuksilla ja koska kaikki aine värähtelee joka tasolla syklisesti ja uusiutuen spiraalimaisesti niin aika on paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkien peräkkäisten pysäytyskuvien joukko ja koska ns. avaruus voidaan hahmottaa potentiaalienergiana niin se havaittavissa oleva todellisuus nimenomaan purkautuu ajan kautta potentiaalienergian tasolta koko ajan tiettyjen harmoonisten periaatteiden mukaan kuten esim. astrologiassa eli ts. lokaalit aaltofunktiot vaihtelevat syklisesti paikallisen avaruuden konfiguraation mukaan jolloin tapahtumien todennäköisyydet vaihtelevat ajan syklien mukaan harmoonissa resonansseissa."

Värähtelyn sykliä ei aina tarvitse uusia, koska se ei ole spiraali vaan muuttumaton värähtely. Yleensä on kuitenkin monta värähtelytapaa, jotka samalla asialla voivat olla, ja muutos on muutosta yhdestä värähtelystä toiseen. Kunkin värähtelyn päättymistä ja alkamista voi joutua miettimään hitaiden kuvaajien (yhdessä ulottuvuudessa ei ole spiraalia vaan laskeva käyrä (jos jotenkin erottelisit jostain kokonaiskäyrästä yhden tavan värähdellä jostain syystä ja madallat sen osuutta)), jos on klassinen värähtelijä kyseessä. Kaikki klassisella käyrällä tai spiraalilla on pysäytyspisteistä tehty (jossain koordinaatissa). Ryhdy matemaatikoksi, jos haluat parempia käyriä. Ja kun olet sellainen, niin todista (niille jotka vierastavat korkeampaa matematiikkaa), että sillä on jotain käytännön väliä, onko matematiikka sinun matematiikkaasi vai vanhaa.

Jos haluat että kaikki värähtelyt muuttuvat toisiksi värähtelyiksi vain äärellisen ajan vievissä tapahtumissa ja klassisesti, niin älä sano ettei pysäytyskuvia ole, vaan että värähtelijän liike tai muuttuja on määritelty aina ja se derivoituu jokaisessa ajan pisteessä. Ja sano että deterministinen QM:n aikakehitys on aivan hyvä esimerkki tästä, koska siinäkin voi olla mm. kaksi toisistaan diskreettisesti poikkeavaa värähtelytaajuutta (kulmataajuutta) f ja g, mutta kokonaisaaltofunktio on näiden superpositio kuten A sin ft＋ B sin gt. Kertoimille A ja B voi nyt tehdä ajassa yhden ulottuvuuden spiraalit toisen sisään ja toisen ulospäin, ja tulos on joka pisteessä derivoituva aalto, joka on ensin f-värähtelyä ja sitten g:tä. Harmonia viittaa siihen, etteivät kaikki värähtelytaajuudet kelpaa eli et voi tehdä värähtelyssä (f ＋df ja tästä f:stä eteenpäin)spiraloitumista muutoin kuin katkonaisena spiraalina (yhdessä ulottuvuudessa, koska on vain värähtely). Klassisessa fysiikassa kaikki värähtelytaajuuksien kokoelmat kelpaavat alussa ja transition aikana, mutta lopputulemat suosivat harmonisia taajuuksia. Tekstisi alkaa siitä, että transitioita vaaditaan, joten ehkä kannattaa pysyä tuollaisessa tapauksessa kuin sanoin.

Oletko samaa mieltä kuin QM siitä, miten aaltofunktiot ja todennäköisyydet liittyvät toisiinsa? Olet kirjoittanut lauseen aalloille, ja tehnyt siitä johtopäätöksen todennäköisyyksille. Aallot vaihtelevat sinusta syklisesti, ja todennäköisyydestä tulee sen takia sinusta harmooninen. Harmoonisuutta voi verrata todennäköisyyteen itseensä (mieluiten sen yhdessä tapauksessa, missä todennäköisyyksiä on yhtäaikaa monia) eikä harmoonisuuden tapauksessa tarvitse esittää, että jossakin on ollut resonanssi. Esim. äänirauta, joka soi, mutta jota kukaan ei soita, voi olla niin rikki, että siinä on toinen taajuus, joka on päätaajuus kerrottuna kokonaisluvulla, eli sen harmonia. Siten mitatun asian todennäköisyys olla jotain pitäisi esiintyä jonakin tapauksena kerrottuna kokonaisluvulla. Tällainen muodostaa diskreetin spektrin, joita ei ole olemassa kaikille mitattaville asioille maailmassa. Lähes ainoa kokonaislukuina esiintyvä mitattava asia on energia (perusenergia jota kerrotaan on noin Planckin vakion kokoinen), eikä se yleensä viihdy useina todennäköisyyksinä systeemeissä, jotka on kytketty johonkin muuhun, mihin energia voi mennä. Tällöin harmooninen kokoelma todennäköisyyksiä (mitään ei ole mitattu) ei ole tyypillistä sille vaikka mahdollisuudet ovat olemassa. Mahdollisuuksiin ei voi vaikuttaa kesken kaiken (tai samassa paikassa) muokkaamatta sitä potentiaalia, mikä avaruudessa on, ja tämä yleensä tarkoittaa asian tarkastelua ilman potentiaaleja ja käyttämällä useita aaltoja muista objekteista. Syklisesti vaihteleva aaltofunktio (koko aaltoa siis tarkastellen eikä jotain yksittäistä kohtaa), ei yleensä toteudu ilman jotain potentiaalia, mihin aalto on suljettu ja tämä on myös asia, joka voi diskretoida energian harmooneiksi. Huomaa että jos tätä aaltoa ja sykliä ei ole valmiiksi asetettu, tähän ja muihin asioihin voidaan joutua siirtymään pitkän transitiovaiheen kautta.

11

Anonyymi kirjoitti:

"... ja aika tulee mukaan kaikissa muutoksissa jotka voivat edetä erilaisilla nopeuksilla ja koska kaikki aine värähtelee joka tasolla syklisesti ja uusiutuen spiraalimaisesti niin aika on paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkien peräkkäisten pysäytyskuvien joukko ja koska ns. avaruus voidaan hahmottaa potentiaalienergiana niin se havaittavissa oleva todellisuus nimenomaan purkautuu ajan kautta potentiaalienergian tasolta koko ajan tiettyjen harmoonisten periaatteiden mukaan kuten esim. astrologiassa eli ts. lokaalit aaltofunktiot vaihtelevat syklisesti paikallisen avaruuden konfiguraation mukaan jolloin tapahtumien todennäköisyydet vaihtelevat ajan syklien mukaan harmoonissa resonansseissa."

Värähtelyn sykliä ei aina tarvitse uusia, koska se ei ole spiraali vaan muuttumaton värähtely. Yleensä on kuitenkin monta värähtelytapaa, jotka samalla asialla voivat olla, ja muutos on muutosta yhdestä värähtelystä toiseen. Kunkin värähtelyn päättymistä ja alkamista voi joutua miettimään hitaiden kuvaajien (yhdessä ulottuvuudessa ei ole spiraalia vaan laskeva käyrä (jos jotenkin erottelisit jostain kokonaiskäyrästä yhden tavan värähdellä jostain syystä ja madallat sen osuutta)), jos on klassinen värähtelijä kyseessä. Kaikki klassisella käyrällä tai spiraalilla on pysäytyspisteistä tehty (jossain koordinaatissa). Ryhdy matemaatikoksi, jos haluat parempia käyriä. Ja kun olet sellainen, niin todista (niille jotka vierastavat korkeampaa matematiikkaa), että sillä on jotain käytännön väliä, onko matematiikka sinun matematiikkaasi vai vanhaa.

Jos haluat että kaikki värähtelyt muuttuvat toisiksi värähtelyiksi vain äärellisen ajan vievissä tapahtumissa ja klassisesti, niin älä sano ettei pysäytyskuvia ole, vaan että värähtelijän liike tai muuttuja on määritelty aina ja se derivoituu jokaisessa ajan pisteessä. Ja sano että deterministinen QM:n aikakehitys on aivan hyvä esimerkki tästä, koska siinäkin voi olla mm. kaksi toisistaan diskreettisesti poikkeavaa värähtelytaajuutta (kulmataajuutta) f ja g, mutta kokonaisaaltofunktio on näiden superpositio kuten A sin ft＋ B sin gt. Kertoimille A ja B voi nyt tehdä ajassa yhden ulottuvuuden spiraalit toisen sisään ja toisen ulospäin, ja tulos on joka pisteessä derivoituva aalto, joka on ensin f-värähtelyä ja sitten g:tä. Harmonia viittaa siihen, etteivät kaikki värähtelytaajuudet kelpaa eli et voi tehdä värähtelyssä (f ＋df ja tästä f:stä eteenpäin)spiraloitumista muutoin kuin katkonaisena spiraalina (yhdessä ulottuvuudessa, koska on vain värähtely). Klassisessa fysiikassa kaikki värähtelytaajuuksien kokoelmat kelpaavat alussa ja transition aikana, mutta lopputulemat suosivat harmonisia taajuuksia. Tekstisi alkaa siitä, että transitioita vaaditaan, joten ehkä kannattaa pysyä tuollaisessa tapauksessa kuin sanoin.

Oletko samaa mieltä kuin QM siitä, miten aaltofunktiot ja todennäköisyydet liittyvät toisiinsa? Olet kirjoittanut lauseen aalloille, ja tehnyt siitä johtopäätöksen todennäköisyyksille. Aallot vaihtelevat sinusta syklisesti, ja todennäköisyydestä tulee sen takia sinusta harmooninen. Harmoonisuutta voi verrata todennäköisyyteen itseensä (mieluiten sen yhdessä tapauksessa, missä todennäköisyyksiä on yhtäaikaa monia) eikä harmoonisuuden tapauksessa tarvitse esittää, että jossakin on ollut resonanssi. Esim. äänirauta, joka soi, mutta jota kukaan ei soita, voi olla niin rikki, että siinä on toinen taajuus, joka on päätaajuus kerrottuna kokonaisluvulla, eli sen harmonia. Siten mitatun asian todennäköisyys olla jotain pitäisi esiintyä jonakin tapauksena kerrottuna kokonaisluvulla. Tällainen muodostaa diskreetin spektrin, joita ei ole olemassa kaikille mitattaville asioille maailmassa. Lähes ainoa kokonaislukuina esiintyvä mitattava asia on energia (perusenergia jota kerrotaan on noin Planckin vakion kokoinen), eikä se yleensä viihdy useina todennäköisyyksinä systeemeissä, jotka on kytketty johonkin muuhun, mihin energia voi mennä. Tällöin harmooninen kokoelma todennäköisyyksiä (mitään ei ole mitattu) ei ole tyypillistä sille vaikka mahdollisuudet ovat olemassa. Mahdollisuuksiin ei voi vaikuttaa kesken kaiken (tai samassa paikassa) muokkaamatta sitä potentiaalia, mikä avaruudessa on, ja tämä yleensä tarkoittaa asian tarkastelua ilman potentiaaleja ja käyttämällä useita aaltoja muista objekteista. Syklisesti vaihteleva aaltofunktio (koko aaltoa siis tarkastellen eikä jotain yksittäistä kohtaa), ei yleensä toteudu ilman jotain potentiaalia, mihin aalto on suljettu ja tämä on myös asia, joka voi diskretoida energian harmooneiksi. Huomaa että jos tätä aaltoa ja sykliä ei ole valmiiksi asetettu, tähän ja muihin asioihin voidaan joutua siirtymään pitkän transitiovaiheen kautta.

11

Lue lisää

Voitko hahmottaa potentiaalienergiaa muille, jotta jokin (avaruus) olisi hahmotettuna? Jos avaruudella on paikallinen konfiguraatio, onko tämä pelkkä geometrinen konfiguraatio eli onko ideasi samanlainen kuin GR on? Vai onko potentiaali olemassa avaruuden lisäksi, jolloin avaruudessa on jokin potentiaali eri pisteissä, ja tämän takia avaruudesta löytyy eri konfiguraatioita eri pisteistä? On täysin mahdollista pitää avaruutta potentiaalittomana, ja mahdoton sanoa missä konfiguraatioita ja potentiaalin eri kohtia on ilman tavallista avaruuden koordinaatteihin perustuvaa avaruutta (*). Joten eivät äskeiset mitenkään muodosta tautologiaa avaruuden ja potentiaalin välille. Potentiaalin lisäksi, jos potentiaali tekisi jotain - aaltofunktioille - silloin aaltofunktiot edellyttävät jotain kuten avaruuden missä potentiaali tekee niille jotain. Jos potentiaali olisi avaruuden tautologia, silloin aaltojen pitäisi olla potentiaalin arvoissa annettuja toisia arvoja (en tarkoita potentiaalin aaltoilua). Potentiaali ja esim. joule on yleensä yksi ulottuvuus (n joulea), eli olisi vain aaltoja kuten sin (n) yhdessä ulottuvuudessa eikä mitään mahdollisuutta spiraaliin.

(*) Potentiaaleissa ja aalloissa paljon tärkeämpää on se, että on jokin koordinaati eli muuttuja, kuin se että se jokin on metreillä ilmaistava avaruus. Jos olisi olemassa esim. universumi, joka on pelkkä simulaatio, silloin simuloivassa koneessa olisi paramertri nimeltään 'koneen kiinnostuneisuus' K. Potentiaalin voisi esittää eri K:n arvoilla: P(K). Samoin aallot A(K) voisivat olla eri K:n arvoilla. Kun on yhtälöitä aalloille, potentiaali on yleensä jotain termejä, missä ei derivoida K:n suhteen. Mutta K:ssa esiintyy ikäänkuin funktio, joka ohjailee A(K):ssa olevia muotoja omien muotojensa ympärillä. Tosielämässä, jos potentiaali tarkoittaa avaruuden (K on x), potentiaalia, kyseessä ei oikeasti ole potentiaali, vaan muita aaltoja, jotka ovat kuten A(k). Potentiaaleista puhuminen x:ssä tarkoittaa yleensä accommodoitua teoriaa.

Avaruuteen voidaan GR:ssä hahmottaa potentiaali, joka merkitsee sitä, miten testihiukkasen pitäisi seuraavaksi asemoitua sinne, mikä on edelleen avaruus tavallisena avaruutena. Tämä on tietyllä tavalla takapakkia siitä GR:n varsinaisesta ajatuksesta, että avaruudessa olevan hiukkasen liikkeen määritelmä on geodeettisissa yhtälöissä. Jos on kyseessä jotain aivan muuta, niin avaruudeksi ei välttämättä koskaan riitä se, että kvanttiinformaatiolla on jokin potentiaali. Avaruudenkin on todennäköisesti sisällettävä informaatiota, joka on potentiaalin sijaan omien vektoritilojen muodossa. Esimerkeissä kietoutumisavaruudesta, avaruus ei vastaa sitä potentiaalia, missä hiukkaset tms. kietoutuvat ja tekevät muuta vaan avaruus on seuraus kietoutumisvahvuudesta.

Sanot myöhemmin, että potentiaalienergia voi olla erilaistumaton ja vetoat mittaukseen. Ei voida tehdä myöskään teoriaa, jossa teoreettiset asiat toimisivat erilaistuen (avaruus on tarpeeksi erilaistunut, eikä voi olla erilaistumattoman tautologia) ja saisivat erilaiset vaikutukset jostakin, mikä ei ole erilaistunut. Potentiaali, joka ei ole x:n tai K:n funtkio ei voi vaikuttaa lokaalisti siihen millainen aalto x:ssä tai K:ssa on. Lisäksi potentiaali ilman jotain koordinaattia on vain yksi numero kuten 4.321, (jos et tarkoita jotain potentiaalilukujen joukkoa, jota et ole viitsinyt sijoittaa valmiiksi x:ille ja K:ille) koko universumin käytettäväksi. Jos universumia edes on, kun sekin on tautologia tämän potentiaalin kanssa. Plancikn vakio pystyy olemaan yhtenä lukuna energioiden harmonian perusluku, mutta jatkuvissa energian spektreissä se ei ole mitään. Tällainen vakio voi määritellä millainen unviersumi on sen alusta loppuun, mutta ei mitään muuta (...jotkut asiat jäävät tapahtumatta universumissa, koska oikeat olosuhteet puuttuvat, ja Planckilla ei voi olosuhteita yrittää muuttaa, koska se ei erilaistu missään).

"Mikään ymmärrys ja tieto ei ole lopullista eikä täydellistä koska todellisuus ei ole staattinen kokonaisuus vaan alati muuttuva ja jokainen meistä kykenee omalta osaltaan myös sitä todellisuutta muokkaamaan. "

Muuttuuko potentiaalienergia, joka on ajan tautologia, ajassa? Vai uskotko staattiseen potentiaaliin? (Vai onko se staattinen mutta ei kokonaisuus?). Missä muokattu potentiaali on määritelty, jos se ei ole ajassa? Kun potentiaalia muokkaa, mitkä objektit ovat kyseessä, tai mitkä termit ja muuttujat kaavassa esiintyvät, kun sanotaan seuraavaksi uusi potentiaalin arvo? Jos tällaisessa kaavassa esiintyy muuttuja t eli aika, niin oletko tehnyt mielestäsi kaikkialla derivoituvan potentiaalin, jonka sanoin olevan sopiva? Ja jos siinä ei esiinny t, oletko varma ettei potentiaalia pysty kuitenkin jakamaan pysäytyskuviin? Nythän sillä on esim. muokkaamaton ja muokattu kuva, ja jos aika rullaa, jokaista aikaa varten voi pitää potentiaalin kuvaa pysähtyneenä yhtenä kuvana.

12

Anonyymi kirjoitti:

Voitko hahmottaa potentiaalienergiaa muille, jotta jokin (avaruus) olisi hahmotettuna? Jos avaruudella on paikallinen konfiguraatio, onko tämä pelkkä geometrinen konfiguraatio eli onko ideasi samanlainen kuin GR on? Vai onko potentiaali olemassa avaruuden lisäksi, jolloin avaruudessa on jokin potentiaali eri pisteissä, ja tämän takia avaruudesta löytyy eri konfiguraatioita eri pisteistä? On täysin mahdollista pitää avaruutta potentiaalittomana, ja mahdoton sanoa missä konfiguraatioita ja potentiaalin eri kohtia on ilman tavallista avaruuden koordinaatteihin perustuvaa avaruutta (*). Joten eivät äskeiset mitenkään muodosta tautologiaa avaruuden ja potentiaalin välille. Potentiaalin lisäksi, jos potentiaali tekisi jotain - aaltofunktioille - silloin aaltofunktiot edellyttävät jotain kuten avaruuden missä potentiaali tekee niille jotain. Jos potentiaali olisi avaruuden tautologia, silloin aaltojen pitäisi olla potentiaalin arvoissa annettuja toisia arvoja (en tarkoita potentiaalin aaltoilua). Potentiaali ja esim. joule on yleensä yksi ulottuvuus (n joulea), eli olisi vain aaltoja kuten sin (n) yhdessä ulottuvuudessa eikä mitään mahdollisuutta spiraaliin.

(*) Potentiaaleissa ja aalloissa paljon tärkeämpää on se, että on jokin koordinaati eli muuttuja, kuin se että se jokin on metreillä ilmaistava avaruus. Jos olisi olemassa esim. universumi, joka on pelkkä simulaatio, silloin simuloivassa koneessa olisi paramertri nimeltään 'koneen kiinnostuneisuus' K. Potentiaalin voisi esittää eri K:n arvoilla: P(K). Samoin aallot A(K) voisivat olla eri K:n arvoilla. Kun on yhtälöitä aalloille, potentiaali on yleensä jotain termejä, missä ei derivoida K:n suhteen. Mutta K:ssa esiintyy ikäänkuin funktio, joka ohjailee A(K):ssa olevia muotoja omien muotojensa ympärillä. Tosielämässä, jos potentiaali tarkoittaa avaruuden (K on x), potentiaalia, kyseessä ei oikeasti ole potentiaali, vaan muita aaltoja, jotka ovat kuten A(k). Potentiaaleista puhuminen x:ssä tarkoittaa yleensä accommodoitua teoriaa.

Avaruuteen voidaan GR:ssä hahmottaa potentiaali, joka merkitsee sitä, miten testihiukkasen pitäisi seuraavaksi asemoitua sinne, mikä on edelleen avaruus tavallisena avaruutena. Tämä on tietyllä tavalla takapakkia siitä GR:n varsinaisesta ajatuksesta, että avaruudessa olevan hiukkasen liikkeen määritelmä on geodeettisissa yhtälöissä. Jos on kyseessä jotain aivan muuta, niin avaruudeksi ei välttämättä koskaan riitä se, että kvanttiinformaatiolla on jokin potentiaali. Avaruudenkin on todennäköisesti sisällettävä informaatiota, joka on potentiaalin sijaan omien vektoritilojen muodossa. Esimerkeissä kietoutumisavaruudesta, avaruus ei vastaa sitä potentiaalia, missä hiukkaset tms. kietoutuvat ja tekevät muuta vaan avaruus on seuraus kietoutumisvahvuudesta.

Sanot myöhemmin, että potentiaalienergia voi olla erilaistumaton ja vetoat mittaukseen. Ei voida tehdä myöskään teoriaa, jossa teoreettiset asiat toimisivat erilaistuen (avaruus on tarpeeksi erilaistunut, eikä voi olla erilaistumattoman tautologia) ja saisivat erilaiset vaikutukset jostakin, mikä ei ole erilaistunut. Potentiaali, joka ei ole x:n tai K:n funtkio ei voi vaikuttaa lokaalisti siihen millainen aalto x:ssä tai K:ssa on. Lisäksi potentiaali ilman jotain koordinaattia on vain yksi numero kuten 4.321, (jos et tarkoita jotain potentiaalilukujen joukkoa, jota et ole viitsinyt sijoittaa valmiiksi x:ille ja K:ille) koko universumin käytettäväksi. Jos universumia edes on, kun sekin on tautologia tämän potentiaalin kanssa. Plancikn vakio pystyy olemaan yhtenä lukuna energioiden harmonian perusluku, mutta jatkuvissa energian spektreissä se ei ole mitään. Tällainen vakio voi määritellä millainen unviersumi on sen alusta loppuun, mutta ei mitään muuta (...jotkut asiat jäävät tapahtumatta universumissa, koska oikeat olosuhteet puuttuvat, ja Planckilla ei voi olosuhteita yrittää muuttaa, koska se ei erilaistu missään).

"Mikään ymmärrys ja tieto ei ole lopullista eikä täydellistä koska todellisuus ei ole staattinen kokonaisuus vaan alati muuttuva ja jokainen meistä kykenee omalta osaltaan myös sitä todellisuutta muokkaamaan. "

Muuttuuko potentiaalienergia, joka on ajan tautologia, ajassa? Vai uskotko staattiseen potentiaaliin? (Vai onko se staattinen mutta ei kokonaisuus?). Missä muokattu potentiaali on määritelty, jos se ei ole ajassa? Kun potentiaalia muokkaa, mitkä objektit ovat kyseessä, tai mitkä termit ja muuttujat kaavassa esiintyvät, kun sanotaan seuraavaksi uusi potentiaalin arvo? Jos tällaisessa kaavassa esiintyy muuttuja t eli aika, niin oletko tehnyt mielestäsi kaikkialla derivoituvan potentiaalin, jonka sanoin olevan sopiva? Ja jos siinä ei esiinny t, oletko varma ettei potentiaalia pysty kuitenkin jakamaan pysäytyskuviin? Nythän sillä on esim. muokkaamaton ja muokattu kuva, ja jos aika rullaa, jokaista aikaa varten voi pitää potentiaalin kuvaa pysähtyneenä yhtenä kuvana.

12

Lue lisää

"... ja optimaalisin mahdollinen resurssi on avaruus-ajan hyödyntäminen suoraan ns. tyhjiönergiatekniikoilla eli saman erilaistumisprosessin kautta kuin alkeishiukkasia syntyy virtuaalihiukkasista sopivissa olosuhteissa kuten esim. galaksien keskustojen "mustissa aukoissa" joita voi kuvata myös ns. pimeän energian tuottajiksi vaikka ne pimeät entiteetit alunperin postuloitiin paikkaamaan vallitsevien mallien ongelmia. "

Tässä tarvitsee vain olettaa, että pimeäenergia on samanlaista kanavineen kuin nykyinen energia. Esim. fotoni on fotonin antihiukkanen ja mustanaukon reuna voi tuossa teoriassa sylkeä fotoneja joita on vaikeinta kaapata kiinni mihinkään. Nämä kenttäteorian kanavien toimivuus muuttuu joskus universumin aikana olosuhteittain. Viimeinen pimeän energian kvantin muodostus on voinut olla jo mennyt ohi. Minkä jälkeen esim. pimeän energian kytkeytyminen itseensä tai mihinkään, missä se olisi mustanaukon luona esiintymässä joko kahteen kertaan tai osana jotain verteksiä, on voinut painua tasan nollaan. Lisäksi pimeä energia, josta kosmologiassa puhutaan ei välttämättä muodostu kvanteista, jotka olisivat muuta kuin alimman energian eli tyhjiön tilassa. Tähän tyhjään ei tarvitse mustaa-aukkoa. Pimeän energian etsinnässä sen mahdollisen hiukkasen näkemisestä on kutenkin paljon hyötyä.

Musta-aukko ei ole välttämättä tehokas energiamuoto, jos pitää paikkansa, että musta-aukko pienenee samalla ja katoaa. Tällöin mustanpariston hyötysuhde on se energia, mikä vaaditaan aukon muodostukseen, mistä on jo mainittu, että kyseessä on kaikkien vuorovaikutusten voittaminen. Jotkut energialähteet eivät ole tarkoitettu paristoiksi vaan dynamiiteiksi.

"Itse en ole koskaan uskonut siihen että raskaimpia alkuaineita voi kehittyä ainoastaan aurinkojen fuusioprosesseissa ja supernovissa vaan että ns. alkemistinen kylmäfuusio ja myös kullan muokkaaminen elohopeasta onnistuu ja se on todennettukin että ydinreaktioissa syntyy pieniä määriä kultaa eli muinaisten alkemistien periaate osoittautui oikeaksi."

Jos et katsoisi liikaa amishlaisia videoita kuten Unzickeria, uskoisit siihenkin, että raskaimpia alkuaineita on tehty jo.
https://www.youtube.com/watch?v=xu1qQEZSEaI
Tässä videolla on myös tehty enemmän kuin vähän kultaa.

"On paljonkin mutta sen selittäminen ei onnistu lyhyesti eikä helposti. Esim. aurinkokunnan planeettojen Titus-Boden laki perustuu harmoonisiin periaatteisiin ja samoin kaikki resonanssivaikutukset sekä paineaaltojen että sähkömagneettisten aaltojen osalta."

https://en.wikipedia.org/wiki/Titius–Bode_law

Nämä periaatteet planeetoista ovat oiva esimerkki siitä, että ne ovat accommodoituja eivätkä ab initio luonnonlakeja. Resonanssit mitä muualla on mainittu varsinkin kvanttisysteemeissä, voivat olla ab initio. Siihen tarvitaan vain jokin objekti, jonka perusluonteeseen ja -oletukseen kuuluu aaltoilu sopivan yhtälön sanomina aaltoina. Esim. planetta, jolla on GR:n tai Newtonin kiihdytysyhtälö voi heilua sinne tänne käskettäessä, mutta tämä ei ole ainoa tapaus, kuten yllä nähtiin ympyräradoissa. (Näiden ratojen olemassaolo kaikilla etäisyyksillä Suntosen graafissa on planeettaharmonian vastakohta). Ja äskeisestä puuttuu kaikki resonanssikokeilu, jos planeettaa ei työnnetä ja vedetä johonkin suuntaan periodisella voimalla. Siinä planeetta reagoisi ihan yhtä hyvin kaikkeen. Aurinkokunnalla ei ole aikaa tehdä kaikille planeetoille kaikkia näitä yrityksiä, jos sen pitää käyttää toista planeettaa ja sen painovoimaa plus omaa kiertoliikettä työntämisen lähteenä. Silloin se mitä nyt nähdään aurinkokunnassa, on vain niiden historiassa olleiden tapausten ja työntöjen tulos, mitä on ollut. Ja pelkästään se, että jokaisella työnnöllä on seurauksensa (deterministisesti), ei tee asioista hyviä resonanssi-esimerkkejä. Pikemminkin jos olisi tutkittu resonanssia tarkemmin esimerkeissä, joissa oli esim. jousi ja jousen toisen pään työntö, niin planeettojen ja tämän jousen välillä pitäisi nähdä analogia siinä, että jos planeettaa työntää sinne, minne se on jo menossa, niin se varmaan pääsee sinne päin todennäköisemmin, kuin jos planeettaa työntää pois päin sieltä minne se on menossa (silloin tähän paikkaan ja kauemmas ei ole menemistä mutta johonkin paikoilleen voisi jäädä).

Harmoonit eli yhden taajuuden kertominen kokonaisluvulla on esine, soitin ja levykohtaista. Joskus sillä ei ole resonanssitapahtumassa merkittävää ilmenemistä, vaan esim. ääniraudat pyritään tekemään siten, että niillä on sävel. Jos haluaa kuulla harmoniaa, se on pakko tuottaa ilmaan, eikä odottaa korvan rakenteen harmonioiden tekevän jotain yhdellä sävelellä. Huomaa, että resonanssin muodostuksessa ei kannata käyttää voimaa, joka esiintyy harmonioina tai muuten efekti on olematon.

13

Anonyymi kirjoitti:

"... ja optimaalisin mahdollinen resurssi on avaruus-ajan hyödyntäminen suoraan ns. tyhjiönergiatekniikoilla eli saman erilaistumisprosessin kautta kuin alkeishiukkasia syntyy virtuaalihiukkasista sopivissa olosuhteissa kuten esim. galaksien keskustojen "mustissa aukoissa" joita voi kuvata myös ns. pimeän energian tuottajiksi vaikka ne pimeät entiteetit alunperin postuloitiin paikkaamaan vallitsevien mallien ongelmia. "

Tässä tarvitsee vain olettaa, että pimeäenergia on samanlaista kanavineen kuin nykyinen energia. Esim. fotoni on fotonin antihiukkanen ja mustanaukon reuna voi tuossa teoriassa sylkeä fotoneja joita on vaikeinta kaapata kiinni mihinkään. Nämä kenttäteorian kanavien toimivuus muuttuu joskus universumin aikana olosuhteittain. Viimeinen pimeän energian kvantin muodostus on voinut olla jo mennyt ohi. Minkä jälkeen esim. pimeän energian kytkeytyminen itseensä tai mihinkään, missä se olisi mustanaukon luona esiintymässä joko kahteen kertaan tai osana jotain verteksiä, on voinut painua tasan nollaan. Lisäksi pimeä energia, josta kosmologiassa puhutaan ei välttämättä muodostu kvanteista, jotka olisivat muuta kuin alimman energian eli tyhjiön tilassa. Tähän tyhjään ei tarvitse mustaa-aukkoa. Pimeän energian etsinnässä sen mahdollisen hiukkasen näkemisestä on kutenkin paljon hyötyä.

Musta-aukko ei ole välttämättä tehokas energiamuoto, jos pitää paikkansa, että musta-aukko pienenee samalla ja katoaa. Tällöin mustanpariston hyötysuhde on se energia, mikä vaaditaan aukon muodostukseen, mistä on jo mainittu, että kyseessä on kaikkien vuorovaikutusten voittaminen. Jotkut energialähteet eivät ole tarkoitettu paristoiksi vaan dynamiiteiksi.

"Itse en ole koskaan uskonut siihen että raskaimpia alkuaineita voi kehittyä ainoastaan aurinkojen fuusioprosesseissa ja supernovissa vaan että ns. alkemistinen kylmäfuusio ja myös kullan muokkaaminen elohopeasta onnistuu ja se on todennettukin että ydinreaktioissa syntyy pieniä määriä kultaa eli muinaisten alkemistien periaate osoittautui oikeaksi."

Jos et katsoisi liikaa amishlaisia videoita kuten Unzickeria, uskoisit siihenkin, että raskaimpia alkuaineita on tehty jo.
https://www.youtube.com/watch?v=xu1qQEZSEaI
Tässä videolla on myös tehty enemmän kuin vähän kultaa.

"On paljonkin mutta sen selittäminen ei onnistu lyhyesti eikä helposti. Esim. aurinkokunnan planeettojen Titus-Boden laki perustuu harmoonisiin periaatteisiin ja samoin kaikki resonanssivaikutukset sekä paineaaltojen että sähkömagneettisten aaltojen osalta."

https://en.wikipedia.org/wiki/Titius–Bode_law

Nämä periaatteet planeetoista ovat oiva esimerkki siitä, että ne ovat accommodoituja eivätkä ab initio luonnonlakeja. Resonanssit mitä muualla on mainittu varsinkin kvanttisysteemeissä, voivat olla ab initio. Siihen tarvitaan vain jokin objekti, jonka perusluonteeseen ja -oletukseen kuuluu aaltoilu sopivan yhtälön sanomina aaltoina. Esim. planetta, jolla on GR:n tai Newtonin kiihdytysyhtälö voi heilua sinne tänne käskettäessä, mutta tämä ei ole ainoa tapaus, kuten yllä nähtiin ympyräradoissa. (Näiden ratojen olemassaolo kaikilla etäisyyksillä Suntosen graafissa on planeettaharmonian vastakohta). Ja äskeisestä puuttuu kaikki resonanssikokeilu, jos planeettaa ei työnnetä ja vedetä johonkin suuntaan periodisella voimalla. Siinä planeetta reagoisi ihan yhtä hyvin kaikkeen. Aurinkokunnalla ei ole aikaa tehdä kaikille planeetoille kaikkia näitä yrityksiä, jos sen pitää käyttää toista planeettaa ja sen painovoimaa plus omaa kiertoliikettä työntämisen lähteenä. Silloin se mitä nyt nähdään aurinkokunnassa, on vain niiden historiassa olleiden tapausten ja työntöjen tulos, mitä on ollut. Ja pelkästään se, että jokaisella työnnöllä on seurauksensa (deterministisesti), ei tee asioista hyviä resonanssi-esimerkkejä. Pikemminkin jos olisi tutkittu resonanssia tarkemmin esimerkeissä, joissa oli esim. jousi ja jousen toisen pään työntö, niin planeettojen ja tämän jousen välillä pitäisi nähdä analogia siinä, että jos planeettaa työntää sinne, minne se on jo menossa, niin se varmaan pääsee sinne päin todennäköisemmin, kuin jos planeettaa työntää pois päin sieltä minne se on menossa (silloin tähän paikkaan ja kauemmas ei ole menemistä mutta johonkin paikoilleen voisi jäädä).

Harmoonit eli yhden taajuuden kertominen kokonaisluvulla on esine, soitin ja levykohtaista. Joskus sillä ei ole resonanssitapahtumassa merkittävää ilmenemistä, vaan esim. ääniraudat pyritään tekemään siten, että niillä on sävel. Jos haluaa kuulla harmoniaa, se on pakko tuottaa ilmaan, eikä odottaa korvan rakenteen harmonioiden tekevän jotain yhdellä sävelellä. Huomaa, että resonanssin muodostuksessa ei kannata käyttää voimaa, joka esiintyy harmonioina tai muuten efekti on olematon.

13

Lue lisää

"Tieteessä kaikki mahdollinen todistusaineisto on aina fragmentaarista ja sitä sitten pyritään paikkaamaan enemmän tai vähemmän valistuneilla arvauksilla niin että lopputulos on loogisesti ristiriidaton tarina."

Haluatko keskustella fragmentaarisuudesta kvantitatiivisesti, vai tarkoitatko sitä, että GR tarvitsee todistusaineiston mustastaaukosta, kosmoksen alusta ja GPS:stä? Tähän äskeiseen liittyen, sinun teoriasi potentiaalista on fragmentaarinen eikä ota koko todellisuutta huomioon, joten mitä lopputulosta sille odotat? Titus-Bode oli tosi fragmentaarinen esittäessään periaatteessa teorian accommodoidusti kahdeksaa planeettaa koskien (ja väittäessään voivansa yleistää).

Valistuneet arvaukset, joita tuot tässä monesti esiin, eivät voi sekä luoda teoriaa, että paikata sitä sieltä, missä ei ole todistetta. Oikeat teoriat ovat ab initio -teorioita, joissa logiikka on, ja logiikka on se, että on oletus, josta seuraa yksi asia sille, mitä ennustetaan todistettavissa olevalle asialle. Samalla tästä oletuksesta kuka tahansa voi nähdä, mitä ennustetaan asialle, jota ei voi todistaa, koska ihmisillä ei ole esim. varaa hiukkaskiihdyttimeen. Lisäksi jos oletusta ei ole tehty minkään todistusaineiston perusteella, niin tieteen logiikka ei ole paikata itsestään mitään tyyliin 'jokaisesta asiasta pitää jotain sanoa: yhdestä asiasta sanotaan todiste ja toisista sanotaan teoria'. Jos ottaisi tähtäimeen asian, joka ei esiinny todistusaineistossa, ja tekisi sille arvauksen, joka ei liity mitenkään sen teorian oletuksiin, jota yleensä käyttää, olisi nimeltään hypoteettinen accommodoija (liittyminen ei myöskään saa tapahtua tästä uudesta mallista taaksepäin, vaan tämän tulisi olla emergentimpi taso)?

Jos todiste on jotakin ennustetta vastaan, paikkaus tarkoittaa että vanhaa teoriaa ei käytetä ja paikkaava teoria on uusi. Jotkut teoriat eivät ole ristiriidassa keskenään yksittäisissä ennusteissa vaikka ovat eri teorioita muualla. Molemmissa tapauksissa on keskenään verrattavaa logiikkaa jonkin verran ja jonkin verran vastakkaista logiikkaa on oltava, jos teoria on eri.

"Vaikka alunperin kyseessä olisi ollut lähinnä vain korkeintaan nokkela spekulaatio niin kun siihen aletaan laajasti uskoa lähinnä vain sen takia että sen spekulaation tuottaja on/oli oman alansa arvostettu tutkija ja auktoriteetti niin siitä arvauksin paikatusta spekulaatiosta helposti muodostuu jonkinlainen ..."

Einstein on melkein ainoa fyysikko, joka on tehnyt jonkin dogmin vielä sen jälkeen, kun hänestä tuli edellisten dogmien perusteella arvostettu. Sen jälkeen Einstein on vastustanut montaa dogmia, mutta kukaan ei ole häneen uskonut vaikka muuta väität. Samoin Unzickerin yhden aiemman QFT-videon mielestä tulisi usein kuunnella sellaisia henkilöitä, joiden dogmi on tehty joskus aiemmin (ei vikaa siinä) ja jotka eivät pitäneet nuorempiensa ensimmäisestä dogmista. Ja näitä vanhuksia pitäisi kuunnella mistä syystä?

Itse kun esität näitä arvioita muista, sinulla voi olla ongelmana se, että et pysty emotionaalisesti samaistumaan ihmisiin, jotka tekisivät uutta tiedettä. Sanotaan, että uutta tiedettä varten riittää, kun osaa olla tuntematta liikaa arvostusta nykyiseen dogmiin. Sinä et koe sympaattisesti näiden ihmisten tunteita, koska et ole kokenut mitä he kokevat. Silloin et voi olla varma, mikä heissä herättää arvostusta, ja miten he sitä tuntevat, eli miten he tulevat toimeen arvostus-tunteen kanssa työelämässään.

"Kun tieteen valtavirtateorioita niin oleellista on osata erottaa toisistaan se todellinen todistusaineisto eli se mitä oikeasti on mitattu ja havaittu sekä mahdolliset konkreettiset fysikaaliset todisteet sekä matemaattisten kaavojen tasolla toimivat paikalliset säännönmukaisuudet ja sitten voi alkaa varioida ja muunnella sitä osuutta valtavirtateorioista mikä alunperinkin oli spekulaatiota ja arvauksia."

Pelkällä vanhan variaatiollako pitäisi syntyä paradigman muutos? Nyt meni arvostus kyllä täysin. (Oikeastaan kun myönnät tämän heikkouden seuraavissa kappaleissa, teet ikäänkuin siten, että annat esim. Einsteinille kaiken pääkrediitin QM-teorioiden kehittymisestä vaikka hän oli niiden vastustaja.)

Tässä yhteydessä kannattaa juuri miettiä mitä ab initio -teoria tarkoittaa. Koska joskus teoriaa eipidä varioida mistään kohdasta, joka on perusoletusten alapuolella. Kaikki seurausten variaatiot taas seuraavat loogisesti tai ab initio siitä, mitä on oletettu. (Einsteinin ja QM:n tapauksessa moni asia on ab initio, ja se mitä ihmiset olisivat myös voineet tehdä on yrittää päätellä loogisia päätelmiä siitä, mitä on oletettu. Einsteinkin päätteli tietysti mutta kritiikin muodossa ja väitti kaiken olevan jossain ristiriidassa jonkun kanssa.)

Jos jotain todistamatonta varioi, se varioidaan todennäköisesti sellaiseksi, mitä ei voi vielä todistaa myöskään. Kuka se on se taho, kenen pitäisi olla kiinnostunut tästä uudesta variaatiosta, koska ei se ainakaan ole se ihminen, joka kiinnittää vain huomiota konkreettiseen?

14

Anonyymi kirjoitti:

"Tieteessä kaikki mahdollinen todistusaineisto on aina fragmentaarista ja sitä sitten pyritään paikkaamaan enemmän tai vähemmän valistuneilla arvauksilla niin että lopputulos on loogisesti ristiriidaton tarina."

Haluatko keskustella fragmentaarisuudesta kvantitatiivisesti, vai tarkoitatko sitä, että GR tarvitsee todistusaineiston mustastaaukosta, kosmoksen alusta ja GPS:stä? Tähän äskeiseen liittyen, sinun teoriasi potentiaalista on fragmentaarinen eikä ota koko todellisuutta huomioon, joten mitä lopputulosta sille odotat? Titus-Bode oli tosi fragmentaarinen esittäessään periaatteessa teorian accommodoidusti kahdeksaa planeettaa koskien (ja väittäessään voivansa yleistää).

Valistuneet arvaukset, joita tuot tässä monesti esiin, eivät voi sekä luoda teoriaa, että paikata sitä sieltä, missä ei ole todistetta. Oikeat teoriat ovat ab initio -teorioita, joissa logiikka on, ja logiikka on se, että on oletus, josta seuraa yksi asia sille, mitä ennustetaan todistettavissa olevalle asialle. Samalla tästä oletuksesta kuka tahansa voi nähdä, mitä ennustetaan asialle, jota ei voi todistaa, koska ihmisillä ei ole esim. varaa hiukkaskiihdyttimeen. Lisäksi jos oletusta ei ole tehty minkään todistusaineiston perusteella, niin tieteen logiikka ei ole paikata itsestään mitään tyyliin 'jokaisesta asiasta pitää jotain sanoa: yhdestä asiasta sanotaan todiste ja toisista sanotaan teoria'. Jos ottaisi tähtäimeen asian, joka ei esiinny todistusaineistossa, ja tekisi sille arvauksen, joka ei liity mitenkään sen teorian oletuksiin, jota yleensä käyttää, olisi nimeltään hypoteettinen accommodoija (liittyminen ei myöskään saa tapahtua tästä uudesta mallista taaksepäin, vaan tämän tulisi olla emergentimpi taso)?

Jos todiste on jotakin ennustetta vastaan, paikkaus tarkoittaa että vanhaa teoriaa ei käytetä ja paikkaava teoria on uusi. Jotkut teoriat eivät ole ristiriidassa keskenään yksittäisissä ennusteissa vaikka ovat eri teorioita muualla. Molemmissa tapauksissa on keskenään verrattavaa logiikkaa jonkin verran ja jonkin verran vastakkaista logiikkaa on oltava, jos teoria on eri.

"Vaikka alunperin kyseessä olisi ollut lähinnä vain korkeintaan nokkela spekulaatio niin kun siihen aletaan laajasti uskoa lähinnä vain sen takia että sen spekulaation tuottaja on/oli oman alansa arvostettu tutkija ja auktoriteetti niin siitä arvauksin paikatusta spekulaatiosta helposti muodostuu jonkinlainen ..."

Einstein on melkein ainoa fyysikko, joka on tehnyt jonkin dogmin vielä sen jälkeen, kun hänestä tuli edellisten dogmien perusteella arvostettu. Sen jälkeen Einstein on vastustanut montaa dogmia, mutta kukaan ei ole häneen uskonut vaikka muuta väität. Samoin Unzickerin yhden aiemman QFT-videon mielestä tulisi usein kuunnella sellaisia henkilöitä, joiden dogmi on tehty joskus aiemmin (ei vikaa siinä) ja jotka eivät pitäneet nuorempiensa ensimmäisestä dogmista. Ja näitä vanhuksia pitäisi kuunnella mistä syystä?

Itse kun esität näitä arvioita muista, sinulla voi olla ongelmana se, että et pysty emotionaalisesti samaistumaan ihmisiin, jotka tekisivät uutta tiedettä. Sanotaan, että uutta tiedettä varten riittää, kun osaa olla tuntematta liikaa arvostusta nykyiseen dogmiin. Sinä et koe sympaattisesti näiden ihmisten tunteita, koska et ole kokenut mitä he kokevat. Silloin et voi olla varma, mikä heissä herättää arvostusta, ja miten he sitä tuntevat, eli miten he tulevat toimeen arvostus-tunteen kanssa työelämässään.

"Kun tieteen valtavirtateorioita niin oleellista on osata erottaa toisistaan se todellinen todistusaineisto eli se mitä oikeasti on mitattu ja havaittu sekä mahdolliset konkreettiset fysikaaliset todisteet sekä matemaattisten kaavojen tasolla toimivat paikalliset säännönmukaisuudet ja sitten voi alkaa varioida ja muunnella sitä osuutta valtavirtateorioista mikä alunperinkin oli spekulaatiota ja arvauksia."

Pelkällä vanhan variaatiollako pitäisi syntyä paradigman muutos? Nyt meni arvostus kyllä täysin. (Oikeastaan kun myönnät tämän heikkouden seuraavissa kappaleissa, teet ikäänkuin siten, että annat esim. Einsteinille kaiken pääkrediitin QM-teorioiden kehittymisestä vaikka hän oli niiden vastustaja.)

Tässä yhteydessä kannattaa juuri miettiä mitä ab initio -teoria tarkoittaa. Koska joskus teoriaa eipidä varioida mistään kohdasta, joka on perusoletusten alapuolella. Kaikki seurausten variaatiot taas seuraavat loogisesti tai ab initio siitä, mitä on oletettu. (Einsteinin ja QM:n tapauksessa moni asia on ab initio, ja se mitä ihmiset olisivat myös voineet tehdä on yrittää päätellä loogisia päätelmiä siitä, mitä on oletettu. Einsteinkin päätteli tietysti mutta kritiikin muodossa ja väitti kaiken olevan jossain ristiriidassa jonkun kanssa.)

Jos jotain todistamatonta varioi, se varioidaan todennäköisesti sellaiseksi, mitä ei voi vielä todistaa myöskään. Kuka se on se taho, kenen pitäisi olla kiinnostunut tästä uudesta variaatiosta, koska ei se ainakaan ole se ihminen, joka kiinnittää vain huomiota konkreettiseen?

14

Lue lisää

"Se hyvä puoli vaihtoehtoisissa malleissa on että kyetään kiinnitämään huomiota tutkittavien ilmiöiden sellaisiin aspekteihin jotka ovat jääneet hyvin vähäiselle tai olemattomalle huomiolle siinä valtavirtamallissa ja parhaassa tapauksessa voidaan myös sitten löytää uutta todistuaineistoa joka voi kyseenalaistaa sen valtavirtamallin."

Tässä 'vaihtoehtoisen mallin' paikalle ei voi ehdottaa yhtään ns. vaihtoehtoteoriaa historiasta tai tästä päivästä. Tällaisia seurauksia on ollut vain esim. Einsteinista, ja siitä, että saman dogmin oletusten sisällä dogmi viedään äärimmäisyyksiin. Tämä onnistuu uskovilta ja epäilijöiltä joskus, jos he ovat ihan einsteineja. Tuossa dogmin äärimmäisyys teki siitä vain vahvemman. Jotkut äärimmäisyydet teoriassa voivat olla kyseenalaisia siten, että tietyt ihmiset alalla tekevät jopa työkseen uusia teorioita kysymysten takia. Tällaisia ovat esim. GR:n singulariteetit, mutta ei kukaan ole tehnyt manifestin muodossa näiden oivallusta, että osoitti ne ja kaataa kaiken (ja aika harvoin muut kriitikot lähtevät siitä, että voitaisiin olla ilman).

Esim. Kaluza-Klein on ollut vaihtoehto. Siinä on ollut pieni ja vähäpätöinen ponnahduslauta säieteoriaan, mutta säieteoria ei ole valmis, eikä kukaan täällä ole kannattanut sitä hyvänä kehityksenä vielä.

"miljoonia vuosia sitten jolloin nykyisen asteroidivyöhykkeen paikalla ollut planeetta tuhottiin resonanssiaseella."

Planeetassa ei ole välttämättä yhtä värähtelijää, kuten yhtenäinen ydin. Tai tähän ytimeen ei yletetä väräyttimellä, joka antaisi samanmuotoista ja kasvavaa väräytysliikettä. Jos planeettaan työntää väräytysenergiaa ydintä kohti, se leviää muualle, ja kaikki muuttuu riitasointuisissa värisiöissä lämmöksi ja hiekan pöllytykseksi ilmaan. Vaikka lähettäisit neutriinojen aaltoja muun materian läpi ytimeen lähettäen kunkin oikealla hetkellä, jotta ne työntävät ydintä oikeaan aikaan, materia jonka läpi neutriinojen pitää mennä saisi pulssit epämuodostumaan ja saapumaan väärissä kohdissa. Läpi menevä osa olisi pieni ja muut lämmittäisivät planeettaa. Teoriassa jos yhden väräyttimen koko on nolla, on olemassa ratkaisu, jossa jokaista planeetan hiukkasta väräytetään oikean verran pinnalta alaspäin mutta ei kaikkia hiukkasia kovin syvällä asti. Ja näiden pitää odottaa vuoroaan. Jos väräytystä jatkaa niin, että jokainen hiekan pala nousee värähdysliikkeen aikana avaruuteen ne voivat pian poistua (neutraalia hiekkaa ei kuitenkaan pysty väräyttämään millään muulla kuin raskailla hiukkasilla, jotka jäisivät planeetalle ja kasvattaisivat sitä vähän). Tässäkin lopulta jokainen ase olisi vain lämpöase tai ydintalviase. Ja näissä vaadittu ase-energia on lopulta suuri ja vastaa koko planeetan lämmittämistä suuriin astelukemiin. Pelkkä lämmitys ei pysty tuhoamaan kaikkia planeettoja, vaan gravitaatio pitää lämpimänkin aineen kiinni itsessään. Kun kaikki muutuu kaasuksi, kaasun ja sen paineen pitely on asia erikseen ja osan kevyestä aineesta voi pikkuajassa puhkua pois aurinkotuulella.

"Se tarinapuoli koostuu lähinnä vain enemmän tai vähemmän valistuneista arvauksista ja spekulaatioista joita voidaan aivan perustellusti kyseenalaistaa ja epäillä ja jos ja kun joskus sen loogis-analyyttisen tarinapuolen osuus alkaa laajamittaisesti rappeutua ja tehdä tilaa uudelle paradigmalle eli perusoletusten ja niihin perustuvien havaintojen tulkintojen kokoelmalla niin se tarinapuoli osoittautuu vääräksi."

En ymmärrä enää, mitä tarkoittaa tarinaosuus, joka on loogis-analyyttinen (varsinkin jos vain se on). Onhan MWI:ssäkin toki paljon matemaattista sisältöä, mikä pitää siinä ottaa huomioon. Tällöin tarinaosuus ei olisi mitenkään erilainen kuin jokin teoria jostakin, vaan se menee tarinaksi vasta sitten, kun sitä ei joku pidä havaittuna (MWI:ssä kukaan tai esim. tekijät eivät pidä sitä havainnoille mahdollisena, mutta entä muuten). Kaikki säännönmukaisuuskin on arvattu joskus eikä pohjatyö sille ole havainto tai tämä on hyvin suppea näkemys mistään työstä. Potentiaalienergiaa et ole sinäkään havainnut.

Onko jossain, missä on tarinaosuus, myös jokin toinen osuus? Eikö tämä ole tieteen tautologisuuden mukaan mahdotonta ymmärtää näin? Tai voiko missään tapauksessa jokin osuus jäädä jäljelle, jos paradigma muuttuisi, koska on osoitettu edellinen vääräksi kokeella? Jos tulee kvanttigravitaatio, jääkö GR sinusta jäljelle? Mikä GR:ssä on silloin tarinaa, ja oletko onnistunut epäilemään sitä jo (esim. tässä edellä)?

Loput vihjeistäsi eivät sovi mitenkään minkään uuden paradigman muodostamiseen, tai nuorelle tiedeyhteisölle. Ne johtavat pysähtyneisyyteen, kun ottaa huomioon edellisen, minkä mukaan uusia havaintoja ei välttämättä voida saada aikaan muutoin kuin tapittamalla ensin nykytarinoita loogisesti ym..

15

Anonyymi kirjoitti:

"Se hyvä puoli vaihtoehtoisissa malleissa on että kyetään kiinnitämään huomiota tutkittavien ilmiöiden sellaisiin aspekteihin jotka ovat jääneet hyvin vähäiselle tai olemattomalle huomiolle siinä valtavirtamallissa ja parhaassa tapauksessa voidaan myös sitten löytää uutta todistuaineistoa joka voi kyseenalaistaa sen valtavirtamallin."

Tässä 'vaihtoehtoisen mallin' paikalle ei voi ehdottaa yhtään ns. vaihtoehtoteoriaa historiasta tai tästä päivästä. Tällaisia seurauksia on ollut vain esim. Einsteinista, ja siitä, että saman dogmin oletusten sisällä dogmi viedään äärimmäisyyksiin. Tämä onnistuu uskovilta ja epäilijöiltä joskus, jos he ovat ihan einsteineja. Tuossa dogmin äärimmäisyys teki siitä vain vahvemman. Jotkut äärimmäisyydet teoriassa voivat olla kyseenalaisia siten, että tietyt ihmiset alalla tekevät jopa työkseen uusia teorioita kysymysten takia. Tällaisia ovat esim. GR:n singulariteetit, mutta ei kukaan ole tehnyt manifestin muodossa näiden oivallusta, että osoitti ne ja kaataa kaiken (ja aika harvoin muut kriitikot lähtevät siitä, että voitaisiin olla ilman).

Esim. Kaluza-Klein on ollut vaihtoehto. Siinä on ollut pieni ja vähäpätöinen ponnahduslauta säieteoriaan, mutta säieteoria ei ole valmis, eikä kukaan täällä ole kannattanut sitä hyvänä kehityksenä vielä.

"miljoonia vuosia sitten jolloin nykyisen asteroidivyöhykkeen paikalla ollut planeetta tuhottiin resonanssiaseella."

Planeetassa ei ole välttämättä yhtä värähtelijää, kuten yhtenäinen ydin. Tai tähän ytimeen ei yletetä väräyttimellä, joka antaisi samanmuotoista ja kasvavaa väräytysliikettä. Jos planeettaan työntää väräytysenergiaa ydintä kohti, se leviää muualle, ja kaikki muuttuu riitasointuisissa värisiöissä lämmöksi ja hiekan pöllytykseksi ilmaan. Vaikka lähettäisit neutriinojen aaltoja muun materian läpi ytimeen lähettäen kunkin oikealla hetkellä, jotta ne työntävät ydintä oikeaan aikaan, materia jonka läpi neutriinojen pitää mennä saisi pulssit epämuodostumaan ja saapumaan väärissä kohdissa. Läpi menevä osa olisi pieni ja muut lämmittäisivät planeettaa. Teoriassa jos yhden väräyttimen koko on nolla, on olemassa ratkaisu, jossa jokaista planeetan hiukkasta väräytetään oikean verran pinnalta alaspäin mutta ei kaikkia hiukkasia kovin syvällä asti. Ja näiden pitää odottaa vuoroaan. Jos väräytystä jatkaa niin, että jokainen hiekan pala nousee värähdysliikkeen aikana avaruuteen ne voivat pian poistua (neutraalia hiekkaa ei kuitenkaan pysty väräyttämään millään muulla kuin raskailla hiukkasilla, jotka jäisivät planeetalle ja kasvattaisivat sitä vähän). Tässäkin lopulta jokainen ase olisi vain lämpöase tai ydintalviase. Ja näissä vaadittu ase-energia on lopulta suuri ja vastaa koko planeetan lämmittämistä suuriin astelukemiin. Pelkkä lämmitys ei pysty tuhoamaan kaikkia planeettoja, vaan gravitaatio pitää lämpimänkin aineen kiinni itsessään. Kun kaikki muutuu kaasuksi, kaasun ja sen paineen pitely on asia erikseen ja osan kevyestä aineesta voi pikkuajassa puhkua pois aurinkotuulella.

"Se tarinapuoli koostuu lähinnä vain enemmän tai vähemmän valistuneista arvauksista ja spekulaatioista joita voidaan aivan perustellusti kyseenalaistaa ja epäillä ja jos ja kun joskus sen loogis-analyyttisen tarinapuolen osuus alkaa laajamittaisesti rappeutua ja tehdä tilaa uudelle paradigmalle eli perusoletusten ja niihin perustuvien havaintojen tulkintojen kokoelmalla niin se tarinapuoli osoittautuu vääräksi."

En ymmärrä enää, mitä tarkoittaa tarinaosuus, joka on loogis-analyyttinen (varsinkin jos vain se on). Onhan MWI:ssäkin toki paljon matemaattista sisältöä, mikä pitää siinä ottaa huomioon. Tällöin tarinaosuus ei olisi mitenkään erilainen kuin jokin teoria jostakin, vaan se menee tarinaksi vasta sitten, kun sitä ei joku pidä havaittuna (MWI:ssä kukaan tai esim. tekijät eivät pidä sitä havainnoille mahdollisena, mutta entä muuten). Kaikki säännönmukaisuuskin on arvattu joskus eikä pohjatyö sille ole havainto tai tämä on hyvin suppea näkemys mistään työstä. Potentiaalienergiaa et ole sinäkään havainnut.

Onko jossain, missä on tarinaosuus, myös jokin toinen osuus? Eikö tämä ole tieteen tautologisuuden mukaan mahdotonta ymmärtää näin? Tai voiko missään tapauksessa jokin osuus jäädä jäljelle, jos paradigma muuttuisi, koska on osoitettu edellinen vääräksi kokeella? Jos tulee kvanttigravitaatio, jääkö GR sinusta jäljelle? Mikä GR:ssä on silloin tarinaa, ja oletko onnistunut epäilemään sitä jo (esim. tässä edellä)?

Loput vihjeistäsi eivät sovi mitenkään minkään uuden paradigman muodostamiseen, tai nuorelle tiedeyhteisölle. Ne johtavat pysähtyneisyyteen, kun ottaa huomioon edellisen, minkä mukaan uusia havaintoja ei välttämättä voida saada aikaan muutoin kuin tapittamalla ensin nykytarinoita loogisesti ym..

15

Lue lisää

"Sitä resonanssifysiikkaa voi olla vaikea ymmärtää koska se ei ole lineaarista eikä aseiden suhteen liity tähtäämiseen kuten esim. tykit ja ohjukset vaan soveltaa phase conjugate mirror tekniikkaa jossa vastaanotettu signaali lähetetään vahvistettuna sekä usein muokattuna takaisin alkup. lähteeseensä joka mahdollistaa kohteen rakenteen muutoksen. Tavallaan tuotetaan käänteistä aikaa. "

Faasikonjugoivassa peilissä, joka käyttää peililaitteessa Four-wave-mixingiä on tähdättävä kolme kertaa yhden kerran asemasta, verrattuna pelkkään laseriin. Jos haluat lähettää signaalin peiliin ja takaisin, siihen pitää osua myös. Epälineaarista optiikkaa on vaikea käsittää ab initio, koska fyysikot, jotka harrastavat sitä ja opettavat sitä ala-asteilla, eivät tehneet sitä ab initio esim. QFT:stä tai QM-optiikasta. (On silti jossain olemassa kvantti-versio tästä peilistä.) Kyseessä on yksi hyvin accommodoitu malli.

Jos peilauksen ohessa muokataan tai vahvistetaan signaalia, kyseessä on yleensä paranneltu laser ja muita komponentteja peilin lisäksi. En kuitenkaan usko että planeettaa haluttiin polttaa millään kuolemantähdellä (tai sitten kuolemantähdellä pitää tähdätä neljännen kerran). Vaan että peili joka kykenee tähän, porattiin jonnekin planeetan ytimeen, ja sen jälkeen signaalilaite porattiin ytimen toiselle puolelle ja kaikki signaalit, mistä ei ollut vielä mitään hyötyä ytimen liikuttamisessa tulivat sellaisenaan takaisin. Tämä säästää lähinnä energiaa ja planeetan ympäristöä, mutta yhtähyvin ytimen saisi liikkumaan poraamalla kaksi Michael Jordania ytimen eri puolille.

Peilissä ei ole varsinaisesti kyse resonanssifysiikasta, vaikka yhdet peilit (edelleen Four-wave-mix -tavassa) eivät toimisi kaikilla pumppaustaajuuksilla (kaksi kpl.). Se on kuitenkin hyvin resonanssia, että ne on valittava esim. siten, että samaa taajuutta lähetetään kuin, mitä otettiin vastaan tai ylipäänsä spesifit taajuudet tuovat ulos jotain spesifiä. Peilauksen aikana toisiinsa vaikuttavien säteiden vaikutusta toisiinsa ei kutsuta resonanssiksi kenenkään toimesta joka tietäisi mitä peilin sisällä tapahtuu, eikä yhdellä peili tapahtumalla ole paljon tekemistä optiikassa yleensä käytetyn resonanssin kanssa. QED:issä pitäisi miettiä onko törmäystodennäköisyys-resonanssia. Sisääntulevilla ja ulostulevilla taajuuksilla ei ole mitään harmoonista kokonaislukusuhdetta toisiinsa.

Jokainen laser on kuitenkin todennäköisesti sisältään tietyn kokoinen ja muodostaa tietylle valolle tietyn interferenssin
https://en.wikipedia.org/wiki/Optical_cavity
Jotkut ovat kutsuneet sitä resonanssiksi, mikä varmaan juontaa siihen, että laser on kytkettävä ensin päälle, ja siinä viitataan esim. väliin, joka peilien välillä on, joka tietyn pituisena ym. tulee siis resonoimaan sisälle tuodun valon kanssa (spesifiä taajuutta) ja pian tulee olemaan tämän välin täyttävän ns. seuraavan valon värähtelyt. Välissä olevan valon ei tarvitse olla huom. harmonioista koostuva. Tässä on siis resonanssi, koska peilien kautta kuljetaan monta kertaa. Yhden faasikonjugoidun heijastustapahtuman voi myös ajatella koostuvan interferenssistä, mutta se tapahtuu ns. kerran (jos sitä voi laskea), ja tällä yhdellä tapahtumalla edetään seuraavaan tarkoitukseen. Tämä koskee siis optiikkojen käyttämää resonanssisanaa muualla. Se että yhdestä objektista sen tietyllä taajuudella muokataan oikea erikoinen taajuus löytämällä toisen objektin taajuuden amplitudia, tai pelkkää toista 'aihetta', on riittävä resonanssin määritelmä.

MItä mieltä olet siitä, että signaali palaa lähteeseensä? Verrattuna siihen, että ampuu itseään naamaan, jos on aseen lähteellä sen aseen pitelijä? Tämän peilin lasereissa on tavallisen laserin kavitaatio, joka päästää joskus valoa pois yhteen suuntaan. Ei ole kuitenkaan ihan tarkoitus siinäkään, että laserin osat kokisivat rakenteen muutoksia. Kuten sanoin, jos jokin säteily tulee lähteestä esteen (eli kohteen) läpi peiliin ja takaisin lähteeseen ei yhtään säteilyä ole välttämättä jäänyt esteeseen. Jos valo ei aiheuta esteessä mitään mennessään yhteen suuntan ilman peilejä, niin ei se aiheuta P-konjugoitunakaan (*). Aikaa ei tuoteta, vaan paluusignaali yrittää olla sama kuin lähetetty signaali kulkisi ajassa taaksepäin, jolloin se löytää lähtöpaikkansa äärettömällä tarkkuudella. Mutta se ei onnistu tässä, jos mikään jonkin esteen sisällä muuttuu edellisen reitin varrella (ja tässä pitäisi uskoa deterministiseen sirontaan tai todella oikein toimivaan kaksisuuntaiseen todennäköisyyksien interferenssiin fotonien tasolla). Peilin ja laserin yhdistelmässä ei ole tarkoitus olla esteitä vaan siinä kiinnostaa lisävalon kerääminen yhteen säteeseen (jos tämä tarkoittaa lisää energiaa, silloin jokin laitteista alkaa esim. jäähtyä antaakseen sitä).

16

Anonyymi kirjoitti:

"Sitä resonanssifysiikkaa voi olla vaikea ymmärtää koska se ei ole lineaarista eikä aseiden suhteen liity tähtäämiseen kuten esim. tykit ja ohjukset vaan soveltaa phase conjugate mirror tekniikkaa jossa vastaanotettu signaali lähetetään vahvistettuna sekä usein muokattuna takaisin alkup. lähteeseensä joka mahdollistaa kohteen rakenteen muutoksen. Tavallaan tuotetaan käänteistä aikaa. "

Faasikonjugoivassa peilissä, joka käyttää peililaitteessa Four-wave-mixingiä on tähdättävä kolme kertaa yhden kerran asemasta, verrattuna pelkkään laseriin. Jos haluat lähettää signaalin peiliin ja takaisin, siihen pitää osua myös. Epälineaarista optiikkaa on vaikea käsittää ab initio, koska fyysikot, jotka harrastavat sitä ja opettavat sitä ala-asteilla, eivät tehneet sitä ab initio esim. QFT:stä tai QM-optiikasta. (On silti jossain olemassa kvantti-versio tästä peilistä.) Kyseessä on yksi hyvin accommodoitu malli.

Jos peilauksen ohessa muokataan tai vahvistetaan signaalia, kyseessä on yleensä paranneltu laser ja muita komponentteja peilin lisäksi. En kuitenkaan usko että planeettaa haluttiin polttaa millään kuolemantähdellä (tai sitten kuolemantähdellä pitää tähdätä neljännen kerran). Vaan että peili joka kykenee tähän, porattiin jonnekin planeetan ytimeen, ja sen jälkeen signaalilaite porattiin ytimen toiselle puolelle ja kaikki signaalit, mistä ei ollut vielä mitään hyötyä ytimen liikuttamisessa tulivat sellaisenaan takaisin. Tämä säästää lähinnä energiaa ja planeetan ympäristöä, mutta yhtähyvin ytimen saisi liikkumaan poraamalla kaksi Michael Jordania ytimen eri puolille.

Peilissä ei ole varsinaisesti kyse resonanssifysiikasta, vaikka yhdet peilit (edelleen Four-wave-mix -tavassa) eivät toimisi kaikilla pumppaustaajuuksilla (kaksi kpl.). Se on kuitenkin hyvin resonanssia, että ne on valittava esim. siten, että samaa taajuutta lähetetään kuin, mitä otettiin vastaan tai ylipäänsä spesifit taajuudet tuovat ulos jotain spesifiä. Peilauksen aikana toisiinsa vaikuttavien säteiden vaikutusta toisiinsa ei kutsuta resonanssiksi kenenkään toimesta joka tietäisi mitä peilin sisällä tapahtuu, eikä yhdellä peili tapahtumalla ole paljon tekemistä optiikassa yleensä käytetyn resonanssin kanssa. QED:issä pitäisi miettiä onko törmäystodennäköisyys-resonanssia. Sisääntulevilla ja ulostulevilla taajuuksilla ei ole mitään harmoonista kokonaislukusuhdetta toisiinsa.

Jokainen laser on kuitenkin todennäköisesti sisältään tietyn kokoinen ja muodostaa tietylle valolle tietyn interferenssin
https://en.wikipedia.org/wiki/Optical_cavity
Jotkut ovat kutsuneet sitä resonanssiksi, mikä varmaan juontaa siihen, että laser on kytkettävä ensin päälle, ja siinä viitataan esim. väliin, joka peilien välillä on, joka tietyn pituisena ym. tulee siis resonoimaan sisälle tuodun valon kanssa (spesifiä taajuutta) ja pian tulee olemaan tämän välin täyttävän ns. seuraavan valon värähtelyt. Välissä olevan valon ei tarvitse olla huom. harmonioista koostuva. Tässä on siis resonanssi, koska peilien kautta kuljetaan monta kertaa. Yhden faasikonjugoidun heijastustapahtuman voi myös ajatella koostuvan interferenssistä, mutta se tapahtuu ns. kerran (jos sitä voi laskea), ja tällä yhdellä tapahtumalla edetään seuraavaan tarkoitukseen. Tämä koskee siis optiikkojen käyttämää resonanssisanaa muualla. Se että yhdestä objektista sen tietyllä taajuudella muokataan oikea erikoinen taajuus löytämällä toisen objektin taajuuden amplitudia, tai pelkkää toista 'aihetta', on riittävä resonanssin määritelmä.

MItä mieltä olet siitä, että signaali palaa lähteeseensä? Verrattuna siihen, että ampuu itseään naamaan, jos on aseen lähteellä sen aseen pitelijä? Tämän peilin lasereissa on tavallisen laserin kavitaatio, joka päästää joskus valoa pois yhteen suuntaan. Ei ole kuitenkaan ihan tarkoitus siinäkään, että laserin osat kokisivat rakenteen muutoksia. Kuten sanoin, jos jokin säteily tulee lähteestä esteen (eli kohteen) läpi peiliin ja takaisin lähteeseen ei yhtään säteilyä ole välttämättä jäänyt esteeseen. Jos valo ei aiheuta esteessä mitään mennessään yhteen suuntan ilman peilejä, niin ei se aiheuta P-konjugoitunakaan (*). Aikaa ei tuoteta, vaan paluusignaali yrittää olla sama kuin lähetetty signaali kulkisi ajassa taaksepäin, jolloin se löytää lähtöpaikkansa äärettömällä tarkkuudella. Mutta se ei onnistu tässä, jos mikään jonkin esteen sisällä muuttuu edellisen reitin varrella (ja tässä pitäisi uskoa deterministiseen sirontaan tai todella oikein toimivaan kaksisuuntaiseen todennäköisyyksien interferenssiin fotonien tasolla). Peilin ja laserin yhdistelmässä ei ole tarkoitus olla esteitä vaan siinä kiinnostaa lisävalon kerääminen yhteen säteeseen (jos tämä tarkoittaa lisää energiaa, silloin jokin laitteista alkaa esim. jäähtyä antaakseen sitä).

16

Lue lisää

(tähti kohtaan (niin ei se aiheuta P-konjugoitunakaan (*).)))

(*) Lause on outo, koska joskus tarkoituskin on lähettää kaikki läpi juuri näin. Mutta tarkoitan, että tapahtumat, joita voisi tapahtua ensimmäisellä saapumisella, ovat samat kuin jos paluu signaali odottaisi hetken, että estettä esim. ravistetaan sille, ja sitten se saisi yrittää muuttaa kohdetta aivan uutena. Huomaa, että peilin ja esteen yhdistelmällä voi olla merkitystä esteiden tutkimiselle, koska kaikki ensin lähetetty valo ei mene kohteen läpi siten, että saavutaisi juuri peilin vaikka se on kaiken valon tähtäimessä. Tällöin peili sallii mittaamaan, kuinka paljon ensimmäisestä signaalista hävisi. Se, että osa paluusignaalista ei mene samaa reittiä kuitenkaan läpi asti, aiheuttaa virhettä.

"Vastaukset edellyttävät kaiken nykyisen aurinkokunnan tähtitieteen ns. tarinaosuuden roskiin heittämistä eli siivotaan kaikki se pois mikä on pohjimmiltaan ja alunperin vain arvailua, spekulointia, postulaatteja, tulkintoja ja niiden pohjalta pääteltyä ja otetaan..."

Tässä tarinaosuudella tarkoitetaan listasi sijaan ennenkaikkea simulaatioita? Mitään paradigmamuutosta ei voi tulla lopettamalla makrokappaleiden simulointi, vaikka tämä voi tuntua rajulta muutokselta monen simuloijan vatsassa. On olemassa paljon teknologiaa valmiina tai tulossa tälläkin hetkellä, missä hyvin vastaavanlainen makrokappaleiden simulaatio on tehtävä. Siten et voisi ottaa teknologista hyötyä juuri mistään ilman tarinasimuja.

17