Aina puhutaan, että joku jättää lääkkeensä syömättä ja tästä seuraa sekavuutta ja jopa psykoosin puhkeaminen joka voi edetä jopa väkivallan asteelle.
Mutta milloin puhutaan siitä, että myös psyykenlääkkeet voivat aikaansaada sekavuutta niin haittana kuin vieroitusoireena? Sekavuutta, unihäiriöitä, levottomuutta ja sisäistä agitaatiota, vuoristoratamaista tunteiden heittelyä ja itselle vieraita yhtäkkisesti kuin tyhjästä kumpuavia mihinkään liittymättömiä tunteita(vieroituspalstalla niille annettu nimi "neuroemotions" jos niistä haluaa lukea lisää), ehkä lisääntyneitä ärtyneisyyden kokemuksia, jollekin jopa maniaa, sairaalloista liikkumispakkoa (akatisiaa) millä voi olla yhteyksiä agressiivisuuteen. Vieroituspalstoilla kuvataan vieroituksessa erilaisista aineista myös depersonalisaation ja derealisaation kokemuksia kun aivokemiat heittää häränpyllyä vieroituksessa ja voi olla sekaannuttava kokemus kun alkaa kokea voimakkaita tunnetiloja vieroituksessa kun ensin tunteet on saattaneet olla lamaannutettuna aineissa plus päälle tulee vielä lääkkeen vieroituksen puhkaisemia keinotekoisia tunnetiloja "neuroemotions". Oma itse voi olla vieras lääkkeettömänä pitkän lääkeputken jälkeen ja vieroituksessa joka lisää oman sekoittavan elementtinsä. Tämä voi sekaannuttaa tunne-elämää merkittävästi ja lisätä jopa epätodellisuuden kokemuksia.
Jos ei ota lääkkeitään, saattaa kärsiä hyvin ikävistä vieroitusoireista ja mikä osa on ihmisen sairautta ja sen puuttuvaa lääkehoitoa ja mikä osa sitä että ihminen on vieroituksessa aineista johon hänen kehonsa on tottunut? Kun ainetta käyttää säännöllisesti keho saattaa vähentää esim.serotoniinireseptorien määrää reaktiona siihen että jotain yritetään lisätä ja dominopalikkamaisia muita vaikutuksia kehossa ja lopussa vieroituksen jälkeen aivoissa on kemiallinen epätasapainotila mikä ilmenee erilaisina stressaavina henkisinä ja fyysisinä oireina. Ihmistä ei ole suunniteltu kohtaamaan tällaista ja siitä aiheutuma stressi voi aiheuttaa ylivirittynyttä oloa. Kenties lääkkeet altistaa ihmisiä kokemaan vieroituksessa lisääntynyttä henkistä kärsimystä tai jopa psykooseille? Esim ilmiöön "dopamine supersensitivity psychosis" kannattaa perehtyä.
Siinä missä päihteillä voi olla negatiivisia vaikutuksia ihmisen käytökseen ja tunne-elämään niin voi olla myös psykiatrian aineilla.
Miten tunteiden turtumus psykiatrian aineita käyttäessä vaikuttaa ihmisen empatiakykyyn muita kohtaan? Miten psykiatrian aineet ja päihteet vaikuttaa ihmisen impulssikontrolliin? Miten lääkkeen puhkaisema levottomuus eli akatisia tai muu vastaava agitaatio tai vieroituksessa koettu tuska ja kärsimys vieroitusoireista vaikuttaa ihmisen kykyyn kontrolloida käytöstään? Paljon vastaamattomia kysymyksiä.
Tai no, laajempi vastaus kysymuksiin on melko selkeä. Aineet voivat sekoittaa nuppia, on kyseessä psykiatrian aine tai laiton päihde.
Entäpä mikä osa psykoosissa tehdyistä väkivallanteoista on seurausta päihteistä, toisentyyppisistä psykoaktiivisista aineista eikä suoraan ihmisen sairaudesta vaikka psykiatrian tarjoamassa kuvassa väkivallanteot usein johtuvat lääkehoidon puutteesta tai jätetystä lääkityksestä? Ihminen voi päihteiden suurkuluttajana mennä hyvinkin sekavaan jamaan ilman minkäänsorttista edeltävää psykiatrista sairautta. Jos esim kärsii samaan aikaan vieroitusoireista ja vetää päihteitä niin ei ihme että on sekaisin kun aivot on tällaisessa myllytyksessä. Päihteilijän elämänpolku saattanee johtaa psykiatristen aineiden maailmaan sillä on hyvin luonnollinen seuraus, että käytetyt aineet masentavat tai saattavat sekoittaa nuppia tai puhkaisevat unettomuutta. Psykiatrisia lääkkeitä saatetaan määrätä ihmisille jotka käyttää jo päihteitä ja näiden sekoittelulla voi olla arvaamattomia seurauksia kun aineita sekoitellaan. Kuten myös psykiatrian ainesekoittelulla jossa ilman merkittävää tutkimusnäyttöä psykiatria sekoittelee potilaalle lääkekoktailin leikkien tyhmää peliään ja rulettia ihmisen aivoilla miten kenenkin tunne-elämä ja aivot ja hermosto siihen reagoi.
Tabu: Psyykenlääkkeet sekavuuden lisääjänä
44
748
Vastaukset
- Anonyymi
Itse koin sekavimmat olotilani elämässäni pitkäaikaismasennuslääkkeestä vieroittautuessani mikä puhkaisi unihäiriöitä sekä sumuista oloa. Yhtäkkiä olo oli itselle vieras. Heräilin öisin sekaviin olotiloihin jossa ajan- ja paikantaju oli hukassa ja sain unihalvauksen kaltaisia olotiloja jossa katsoin esimerkiksi että roikkuvat pyykit oli hahmoja pimeässä. Uneni olivat todella intensiivisiä. Käsittääkseni masennuslääkkeet supistavat rem-unta ja ties mitä vieroitusvaiheessa sitten tapahtuu unisykleille.
En enää tuntenut kuka olin kuten lääkkeen aikana kun olin niin tottunut vetämään pillereitä ja pilleriolotilaan. Olin vieroituksessa sumussa ja tutut asiat tuntuivat vieraalle ja epätodelliselle. Katsoin peiliin ja sieltä katsoi vieras ihminen. Läheiset tuntuivat vieraalle. Kuin tunnekytkös entisiin asioihin olisi napsahtanut poikki lääkkeitä alasajaessa. Mikään ei tuntunut enää tutulta ja turvalliselta. Olin niin herkkä tunteiltani yhtäkkiä kuin kaikki olotilassani olisi herkistynyt äärimmilleen.
Vielä nykyäänkin minulla on hankala hahmottaa elämääni koska lääkkeet on muokanneet tunteita niin voimakkaasti ja tunnen kroonisia vierauden tunteita lääkeminään verrattuna.
Samaan aikaan tunne-elämä heilahteli ja tuli kuin tyhjästä kumpuavia lääkkeen alasajon puhkaisemia keinotekoisia "kemiallisia" tunteita "neuroemotions". Sain ärtyneisyyden puuskia. Esim seisoessani kassajonossa minulle tuli todella voimakas tunne että voisin lähes huutaa turhautumisesta koska olin yhtäkkiä vihainen. Yhtäkkiä tunsin että minun pitää itkeä ja saatoin vollottaa pienille asioille. Lääkkeitä käyttäessäni olin ollut lähes kykenemätön itkemään. Yhtenä aikana vieroitusta tunsin lähes maanista euforiaa hetken jossa tunsin itseni iloiseksi ja kävin pari kierrosta liian nopealla mikä muuttui vieroituksen edetessä tunne-elämän kaaokseksi missä äkillisiä tunnetiloja ryöpsähteli pintaan.
Pahin vieroituksessa koettu asia oli sisäisen agitaation tunne. Kuin yhtäkkiä huomasin että oli hankala olla paikallaan ja oli epämiellyttävästi motorisesti levoton ja rauhaton olo mikä nostatti paniikkia.
Päädyin hakemaan yllämainittuihin sietämättömiltä tuntuviin olotiloihin apua mikä oli suuri virhe ja johti vielä pahempaan olotilaan uusissa lääkkeissä. Tänä aikana uskoni psyykenlääkkeiden parantavuuteen lopahti ja tajusin mitä mind fuckia välittäjäaineiden random-muokkaus voi olla.- Anonyymi
Olen myös kokenut vielä sekavampia kokemuksia turruttavien päällekkäin määrättyjen lääkkeiden myötä jossa tunsin kuin kadotin itseäni. Tunsin itseni "vihannekseksi" ja kokemukseni mukaan suuri annosmäärä useampia psykiatrian lääkkeitä johtaa tunnetason vahvaan leikkautumiseen ja kognition ongelmiin sekä rapauttaa ihmisen tunnekokemuksia. Se on lopputulema psykiatrian ylöspumpatuista annosmääristä ja päällekkäin pinotuista lääkkeistä pahimmassa skenaariossa kokemukseni mukaan.
Joidenkin psykiatrien mielestä isommat annokset lievittää tehokkaammin oireita, mutta tosiasiassa oma kokemukseni on että ne leikkaa tehokkaammin tunteita, rapauttaa tehokkaammin kognitiota, lisää tehokkaammin turtuneisuutta ja lisää tehokkaammin haittoja. Tämä on toistunut jokaisen annosnoston myötä lääkehistoriassani.
En ihmettelisi jos psykiatrian lääkkeet aiheuttavat esim skitsofreenikoiksi diagnosoiduille "negatiivisia oireita". (Itselläni ei ole kyseistä diagnoosia).
En myöskään ihmettele mikäli psykiatrian lääkkeet voisivat laukaista psykoosia joillekin käytön myötä tai vieroitusoireiden myötä siinä missä aina puhutaan että kannabis voi laukaista psykoosia. Psykoaktiiviset aineet voi puhkaista esim derealisaation tai depersonalisaation kokemuksia on kyseessä niin päihde tai psykiatrian lääke eli ihminen voi alkaa kamppailla outojen epätodellisten olotilojen kanssa aineen seurauksena. Tunteet voi olla itselle vieraita koska ne on aineen "kaappaamia". Psykoaktiivinen aine tuottaa arvaamattomia seurauksia riippuen käyttäjästä sillä on yksilöllistä miten kukainenkin siihen vastaa ja millainen vaste siis on. Jonkun psyyke voi olla hauraampi prosessoimaan esim vieroitusoireita keinotekoisine tunteiden heittelyineen tai lääkkeen puhkaisemaa uniongelmaa tai jotain haitallista reaktiota tai hairtavaikutusra aineeseen mitä päihteissä kuvataan "huonoksi tripiksi." Vaikka kuinka psykiatrian mielestä kyseessä olisi ensisijaisesti toimintamekanismiltaan mielialaa esim nostava lääke "mielialalääke" voi se joillekin olla vaikkapa tunteet varastava, seksuaalisuuden tuhoava, levottomuutta tai sekavuutta puhkaiseva aine joka aikaansaa normaalista poikkeavaa käytöstä. Sillä on arvaamattomia seurauksia kun välittäjäaineita pakotetaan toiminaan eri tavoin niin päihteellä kuin psykiatrian samoja välittäjäaineita muokkaavalla aineella.
Psykiatrian lääkehoidot perustuvat aivojen toiminnan häiritsemiseen raskaalla kädellä ja tätä myöten myös ihmisen tunne-elämän kokemusten muokkaukseen. Tämä prosessi on arvaamattomampi miten psykiatria tätä kuvaa esim mielialalääkkeenä joka nostaa mielialaa miten lääke on markkinoitu. Aina tällä muokkauksella ei ole siis hyviä seurauksia. Tässä voi olla seurauksena yhä uudentyyppistä kärsimystä koska ihmiskehoa ei ole suunniteltu evoluution valossa veivattavaksi tämmöisillä aineilla ja psyykkeemme ei ole valmentautunut tällaiseen mitenkään etukäteen että esim podemme vieroitusoireita mitkä voi pitää stressitasot huipussaan pitkän aikaa jos ne kestävät pitkän aikaa. Kaikki tietää mitä seurauksia haitallisesta pitkittyneestä stressistä on. Myös psykiatria. Kumman sokeita ovat itse aiheuttamalleen stressillä aineilla.
Yleensä omat ajatuskulut on itselle hyvin tuttuja koska on oppinut käsittelemään omia tunteitaan tavalla millä siihen on oppinut mutta kun vieroittautuu aineesta tai on yhtäkkiä jonkun vieraan aineen alla oma ajattelu ja itse muuttui itselle hyvin vieraaksi ja ne selviytymismekanismit mitkä itselle oli ennen tuttuja ei välttämättä toimi enää. Huomasin että esim OCD tyylisiä ajatusketjuja pyöri jatkuvasti mielessä vieroituksessa jossa normaalisti olin osannut hallita niitä mutta aineiden myötä niistä tuli hallitsemattomampia. Kuin vieroitus sai aikaan aivokemian heilahtelua joka aikaansai OCD ajatuksia. Oli lähes pelottavaa kun omat ajatukset ja tunne-elämä oli jonkun aineen kidnappaamat vieroituksessa ja käytön aikana. Selvisin siitä siten että ajattelin että nämä on lääkkeiden laukaisemia olotiloja, niitä kutsutaan nimellä "neuroemotions", nämä ei ole minun tunnekokemuksiani (kuinka sekaannuttavaa irroittaa itsensä kokemistaan lääkkeen puhkaisemista tunteista). Kävin läpi vieroituksessa olotiloja jossa minulla saattoi olla lähes koko päivän päällä ollut ahdistustila mikä oli kokoajan paniikin asteella mutta opin diilaamaan jopa tämän tason olotilojen kanssa. Olotila oli kuin kidutetulla toisinaan vieroituksessa epämääräisten ahdistavien vieroitusoireiden kanssa mutta vieroituksen edetessä ajan kuluessa olo helpotti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen myös kokenut vielä sekavampia kokemuksia turruttavien päällekkäin määrättyjen lääkkeiden myötä jossa tunsin kuin kadotin itseäni. Tunsin itseni "vihannekseksi" ja kokemukseni mukaan suuri annosmäärä useampia psykiatrian lääkkeitä johtaa tunnetason vahvaan leikkautumiseen ja kognition ongelmiin sekä rapauttaa ihmisen tunnekokemuksia. Se on lopputulema psykiatrian ylöspumpatuista annosmääristä ja päällekkäin pinotuista lääkkeistä pahimmassa skenaariossa kokemukseni mukaan.
Joidenkin psykiatrien mielestä isommat annokset lievittää tehokkaammin oireita, mutta tosiasiassa oma kokemukseni on että ne leikkaa tehokkaammin tunteita, rapauttaa tehokkaammin kognitiota, lisää tehokkaammin turtuneisuutta ja lisää tehokkaammin haittoja. Tämä on toistunut jokaisen annosnoston myötä lääkehistoriassani.
En ihmettelisi jos psykiatrian lääkkeet aiheuttavat esim skitsofreenikoiksi diagnosoiduille "negatiivisia oireita". (Itselläni ei ole kyseistä diagnoosia).
En myöskään ihmettele mikäli psykiatrian lääkkeet voisivat laukaista psykoosia joillekin käytön myötä tai vieroitusoireiden myötä siinä missä aina puhutaan että kannabis voi laukaista psykoosia. Psykoaktiiviset aineet voi puhkaista esim derealisaation tai depersonalisaation kokemuksia on kyseessä niin päihde tai psykiatrian lääke eli ihminen voi alkaa kamppailla outojen epätodellisten olotilojen kanssa aineen seurauksena. Tunteet voi olla itselle vieraita koska ne on aineen "kaappaamia". Psykoaktiivinen aine tuottaa arvaamattomia seurauksia riippuen käyttäjästä sillä on yksilöllistä miten kukainenkin siihen vastaa ja millainen vaste siis on. Jonkun psyyke voi olla hauraampi prosessoimaan esim vieroitusoireita keinotekoisine tunteiden heittelyineen tai lääkkeen puhkaisemaa uniongelmaa tai jotain haitallista reaktiota tai hairtavaikutusra aineeseen mitä päihteissä kuvataan "huonoksi tripiksi." Vaikka kuinka psykiatrian mielestä kyseessä olisi ensisijaisesti toimintamekanismiltaan mielialaa esim nostava lääke "mielialalääke" voi se joillekin olla vaikkapa tunteet varastava, seksuaalisuuden tuhoava, levottomuutta tai sekavuutta puhkaiseva aine joka aikaansaa normaalista poikkeavaa käytöstä. Sillä on arvaamattomia seurauksia kun välittäjäaineita pakotetaan toiminaan eri tavoin niin päihteellä kuin psykiatrian samoja välittäjäaineita muokkaavalla aineella.
Psykiatrian lääkehoidot perustuvat aivojen toiminnan häiritsemiseen raskaalla kädellä ja tätä myöten myös ihmisen tunne-elämän kokemusten muokkaukseen. Tämä prosessi on arvaamattomampi miten psykiatria tätä kuvaa esim mielialalääkkeenä joka nostaa mielialaa miten lääke on markkinoitu. Aina tällä muokkauksella ei ole siis hyviä seurauksia. Tässä voi olla seurauksena yhä uudentyyppistä kärsimystä koska ihmiskehoa ei ole suunniteltu evoluution valossa veivattavaksi tämmöisillä aineilla ja psyykkeemme ei ole valmentautunut tällaiseen mitenkään etukäteen että esim podemme vieroitusoireita mitkä voi pitää stressitasot huipussaan pitkän aikaa jos ne kestävät pitkän aikaa. Kaikki tietää mitä seurauksia haitallisesta pitkittyneestä stressistä on. Myös psykiatria. Kumman sokeita ovat itse aiheuttamalleen stressillä aineilla.
Yleensä omat ajatuskulut on itselle hyvin tuttuja koska on oppinut käsittelemään omia tunteitaan tavalla millä siihen on oppinut mutta kun vieroittautuu aineesta tai on yhtäkkiä jonkun vieraan aineen alla oma ajattelu ja itse muuttui itselle hyvin vieraaksi ja ne selviytymismekanismit mitkä itselle oli ennen tuttuja ei välttämättä toimi enää. Huomasin että esim OCD tyylisiä ajatusketjuja pyöri jatkuvasti mielessä vieroituksessa jossa normaalisti olin osannut hallita niitä mutta aineiden myötä niistä tuli hallitsemattomampia. Kuin vieroitus sai aikaan aivokemian heilahtelua joka aikaansai OCD ajatuksia. Oli lähes pelottavaa kun omat ajatukset ja tunne-elämä oli jonkun aineen kidnappaamat vieroituksessa ja käytön aikana. Selvisin siitä siten että ajattelin että nämä on lääkkeiden laukaisemia olotiloja, niitä kutsutaan nimellä "neuroemotions", nämä ei ole minun tunnekokemuksiani (kuinka sekaannuttavaa irroittaa itsensä kokemistaan lääkkeen puhkaisemista tunteista). Kävin läpi vieroituksessa olotiloja jossa minulla saattoi olla lähes koko päivän päällä ollut ahdistustila mikä oli kokoajan paniikin asteella mutta opin diilaamaan jopa tämän tason olotilojen kanssa. Olotila oli kuin kidutetulla toisinaan vieroituksessa epämääräisten ahdistavien vieroitusoireiden kanssa mutta vieroituksen edetessä ajan kuluessa olo helpotti.Kokemukseni valossa en ihmettele mikäli joitakin ihmisiä on syyttäsuotta diagnosoitu krooniseksi sairaiksi vakavasti mielisairaiksi psykiatrian maailmassa vieroitusoireiden tai haittojen myötä tai päihteitä käyttäessä.
En myöskään ihmettele mikäli jotkut saattavat syyllistyä väkivaltaan mitä eivät ennen aineita olisi tehneet.
Annapa kun arvaan, päihdeongelmakin on varmaan sairauden vika. Sitten heille suositellaan aineita parantumiseen vaikka hyvä idea olisi oppia tunteiden käsittelyä ja lakata sotkemasta päätään aineilla, on sitten kyseessä päihde tai psykiatrian lääkkeenä markkinoitu rohto johon säännöllisessä käytössä keho tottuu ja siinä voi olla omankaltainen problematiikkansa sen seurauksena. Loppupeleissä se alakulon tunteiden kanssa pärjääminen voi olla vähemmän sekavaksi vievä tie kuin keskushermostoon vaikuttavat aineet ja niiden sarjamainen kokeilu. Tämä keino voi saada ihmiselle tunteen siitä kuinka paljon hän itse voi vaikuttaa olotilaansa.
En ihmettelisi lainkaan jos kyseiset aineet myös rappeuttaisivat aivoja ja lopulta heikentäisivät ihmisen kognitiota ja tätä myöten kapasiteettia prosessoida ongelmiaan ja tehdä muutoksia. tälle onkin nimi "chronic brain impairment". Lopulta ihminen hakee psykiatrilta apua hänelle aineilla tehtyyn aivojen toiminnan rappeutumiseen. No, ainakin eläkelappu saattaa tulla, kohentumista oloon välttämättä ei kun tarjolla on yhä voimakkaampaa aivojen muokkausyritystä tarjolla sähköllä sun muulla.
Pää voi kummasti selkiytyä kummasti luontaisesti olostaan huolta pitäen, kun antaa keholle ja aivoille asioita mitä ne tarvitsee ja ei laita kehoon asioita mitkä sinne ei kuulu sotkien kokoajan aivokemioita. Aivojen toiminta tehostuu ja sitä kautta mieliala voi nousta luontaisesti. Myös sekavuus voi vähentyä vaikka psykiatrian mielestä aineet ratkaisee kaikenlaisen sekavuuden.
En halua kirjoituksellani mitätöidä apua mitä jotkut saavat lääkkeistä mutta haluan tuoda esiin harmin mitä jotkut voi kokea.
- Anonyymi
Psyykelääkkeet ovat pelkkää myrkkyä keskushermostolle. Ne aiheuttaa aivohalvauksia, ja epilepsiaa.
- Anonyymi
Silti niin moni on päässyt niiden lääkkeiden avulla ulos masennuksestaan , sitten voi olla ettei ne sovi kaikille ihmisille , joten vaihto pitäisi tapahtua aika pian , kun huomataan ettei joku lääke sovi.
Samalla ei voi puhua ” pelkästä myrkystä” sillä lääke auttaa todella ihmisten sairauteen.
Ei koskaan saisi yleistää asioita jos itse on kokenut jonkun lääkkeen huonona.
Nämä asiat ovat hyvin vaikeita ja monimutkaisia , ja ilman koulutusta ei aina olla perillä asioista mitkä lääkäreille ovat jokapäiväisiä asioita
- Anonyymi
Itse en usko että lääkkeillä voi korjata kenenkään rikkinäistä elämää.
- Anonyymi
Ei kukaan usko.
- Anonyymi
Olen työssäni nähnyt että kyllä lääkehoito on pelastanut monen ihmisen elämälle , joten uskot mitä haluat, minä uskon ainoastaan siihen mitä näen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen työssäni nähnyt että kyllä lääkehoito on pelastanut monen ihmisen elämälle , joten uskot mitä haluat, minä uskon ainoastaan siihen mitä näen
Oletko kysynyt heidän kokemuksensa myös pitkäaikaiskäytössä, tai vieroituksen jälkeen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko kysynyt heidän kokemuksensa myös pitkäaikaiskäytössä, tai vieroituksen jälkeen?
On tapauksia jolloin lääkettä masennukseen syödään koko elämä, siis pieni tuki annos, ja olen toki puhunut syvästikkin näiden potilaiden kanssa joilla elämä on taas kunnossa lääkkeen avulla. Joten moni joka lopettaa lääkkeen , tekee sen niin pienin muutoksi ja pitkällä ajalla , silloin ei tule mistään vieroitus oireita . Niin että en olisi edes kirjoittanut jos en olisi tiennyt mistä kirjoitan. Joten näin se vaan on että toiset muodostaa asioista juttuja , toiset taas näkevät ensin omin silmin 30 vuoden kokemuksella. Joten niin erilaisia sitä,ollaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On tapauksia jolloin lääkettä masennukseen syödään koko elämä, siis pieni tuki annos, ja olen toki puhunut syvästikkin näiden potilaiden kanssa joilla elämä on taas kunnossa lääkkeen avulla. Joten moni joka lopettaa lääkkeen , tekee sen niin pienin muutoksi ja pitkällä ajalla , silloin ei tule mistään vieroitus oireita . Niin että en olisi edes kirjoittanut jos en olisi tiennyt mistä kirjoitan. Joten näin se vaan on että toiset muodostaa asioista juttuja , toiset taas näkevät ensin omin silmin 30 vuoden kokemuksella. Joten niin erilaisia sitä,ollaan
No tuo koko elämän ylläpitolääkitys ei kyllä omaa minkäänsorttista kunnollista tieteellistä näyttöä sen tehosta.
Joku hölmö(tai ali-informoitu) saattaa luulla että hyötyvät lääkkeestä vaikka oikeasti heidän kehollaan on physical dependence siihen. Tämä ilmiö ei ole sama kuin riippuvuus (addiction) mutta viittaa enemmänkin siihen että keho mukautuu lääkkeen alla oloon säännöllisessä käytössä mistä seuraa lopettaessa vieroitusoireita. On siis hankala erottaa mikä osa on oikeasti aineen hyödyllistä aikaansaannosta ja mikä osa vieroitusoireiden välttelemistä. Ihminen pitää oloaan tasaisena aineella ja jos sen lopettaa se voi horjuttaa oloa monin tavoin. Lopetuksessa koetut oireet voi olla ihmiselle osoitus aineen tarvitsemisesta vaikka todellisuudessa ihminen voi kokea pitempikestoisiakin fyysisiä ja henkisiä vieroitusoireita joista osa voi pitkittyä. (paws). Voi olla hankala oppia kohtaamaan tunteita lääkkeettä pitkäaikaislääkkeiden jälkeen plus vielä samaan aikaan suoriutua elämässään samoin kuin ennen kaikista velvotteista.
Itse en koskaan alkaisi käyttämään jotain ainetta koko elämäni jonka pitkäaikaiskäytön näyttö on kehnoa. Käytin ihan liian pitkään aineita joita on tutkittu suhteellisen lyhyen aikaa. Teho voi myös lopahtaa ("antidepressant tachyphylaxis") ja kenties aine voi aikojen saatossa lisätä hoitoresistenttiyttä joidenkin teorioiden mukaan.
Ja mitä jos ilman aineeseen koukuttautumista ihminen olisikin päässyt elämässä eteenpäin ihan yhtälailla? Se on melko todennäköistäkin masennuksen kohdalla.
Tuo ei pidä paikkaansa että vieroitusoireilta välttämättä välttyy täysin vähentäessään hitaasti vaikka tokihan se vähentää riskiä. Osalle potilaista ei ole määrätty tuon taivaallista koko vieroitusoireista määrättäessä lääke saatika he ole saaneet lääkäriltä kunnon ohjeita oikeasti hitaaseen toimivaan vähentämiseen millä oikeasti voisikin välttyä vieroitusoireilta. Heidät on tiedon puutteessa heitetty kamalaan oloon tämän vuoksi kärsimään tarpeettomasti jota joku saattaa toki pitää mielenterveytensä horjumisena. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No tuo koko elämän ylläpitolääkitys ei kyllä omaa minkäänsorttista kunnollista tieteellistä näyttöä sen tehosta.
Joku hölmö(tai ali-informoitu) saattaa luulla että hyötyvät lääkkeestä vaikka oikeasti heidän kehollaan on physical dependence siihen. Tämä ilmiö ei ole sama kuin riippuvuus (addiction) mutta viittaa enemmänkin siihen että keho mukautuu lääkkeen alla oloon säännöllisessä käytössä mistä seuraa lopettaessa vieroitusoireita. On siis hankala erottaa mikä osa on oikeasti aineen hyödyllistä aikaansaannosta ja mikä osa vieroitusoireiden välttelemistä. Ihminen pitää oloaan tasaisena aineella ja jos sen lopettaa se voi horjuttaa oloa monin tavoin. Lopetuksessa koetut oireet voi olla ihmiselle osoitus aineen tarvitsemisesta vaikka todellisuudessa ihminen voi kokea pitempikestoisiakin fyysisiä ja henkisiä vieroitusoireita joista osa voi pitkittyä. (paws). Voi olla hankala oppia kohtaamaan tunteita lääkkeettä pitkäaikaislääkkeiden jälkeen plus vielä samaan aikaan suoriutua elämässään samoin kuin ennen kaikista velvotteista.
Itse en koskaan alkaisi käyttämään jotain ainetta koko elämäni jonka pitkäaikaiskäytön näyttö on kehnoa. Käytin ihan liian pitkään aineita joita on tutkittu suhteellisen lyhyen aikaa. Teho voi myös lopahtaa ("antidepressant tachyphylaxis") ja kenties aine voi aikojen saatossa lisätä hoitoresistenttiyttä joidenkin teorioiden mukaan.
Ja mitä jos ilman aineeseen koukuttautumista ihminen olisikin päässyt elämässä eteenpäin ihan yhtälailla? Se on melko todennäköistäkin masennuksen kohdalla.
Tuo ei pidä paikkaansa että vieroitusoireilta välttämättä välttyy täysin vähentäessään hitaasti vaikka tokihan se vähentää riskiä. Osalle potilaista ei ole määrätty tuon taivaallista koko vieroitusoireista määrättäessä lääke saatika he ole saaneet lääkäriltä kunnon ohjeita oikeasti hitaaseen toimivaan vähentämiseen millä oikeasti voisikin välttyä vieroitusoireilta. Heidät on tiedon puutteessa heitetty kamalaan oloon tämän vuoksi kärsimään tarpeettomasti jota joku saattaa toki pitää mielenterveytensä horjumisena."pieni tuki annos"
Tällaiset ihmiset varmaan saattavatkin pärjätä. Mitä vähemmän psykiatrian aineita, sen parempi aivoille ja terveydelle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No tuo koko elämän ylläpitolääkitys ei kyllä omaa minkäänsorttista kunnollista tieteellistä näyttöä sen tehosta.
Joku hölmö(tai ali-informoitu) saattaa luulla että hyötyvät lääkkeestä vaikka oikeasti heidän kehollaan on physical dependence siihen. Tämä ilmiö ei ole sama kuin riippuvuus (addiction) mutta viittaa enemmänkin siihen että keho mukautuu lääkkeen alla oloon säännöllisessä käytössä mistä seuraa lopettaessa vieroitusoireita. On siis hankala erottaa mikä osa on oikeasti aineen hyödyllistä aikaansaannosta ja mikä osa vieroitusoireiden välttelemistä. Ihminen pitää oloaan tasaisena aineella ja jos sen lopettaa se voi horjuttaa oloa monin tavoin. Lopetuksessa koetut oireet voi olla ihmiselle osoitus aineen tarvitsemisesta vaikka todellisuudessa ihminen voi kokea pitempikestoisiakin fyysisiä ja henkisiä vieroitusoireita joista osa voi pitkittyä. (paws). Voi olla hankala oppia kohtaamaan tunteita lääkkeettä pitkäaikaislääkkeiden jälkeen plus vielä samaan aikaan suoriutua elämässään samoin kuin ennen kaikista velvotteista.
Itse en koskaan alkaisi käyttämään jotain ainetta koko elämäni jonka pitkäaikaiskäytön näyttö on kehnoa. Käytin ihan liian pitkään aineita joita on tutkittu suhteellisen lyhyen aikaa. Teho voi myös lopahtaa ("antidepressant tachyphylaxis") ja kenties aine voi aikojen saatossa lisätä hoitoresistenttiyttä joidenkin teorioiden mukaan.
Ja mitä jos ilman aineeseen koukuttautumista ihminen olisikin päässyt elämässä eteenpäin ihan yhtälailla? Se on melko todennäköistäkin masennuksen kohdalla.
Tuo ei pidä paikkaansa että vieroitusoireilta välttämättä välttyy täysin vähentäessään hitaasti vaikka tokihan se vähentää riskiä. Osalle potilaista ei ole määrätty tuon taivaallista koko vieroitusoireista määrättäessä lääke saatika he ole saaneet lääkäriltä kunnon ohjeita oikeasti hitaaseen toimivaan vähentämiseen millä oikeasti voisikin välttyä vieroitusoireilta. Heidät on tiedon puutteessa heitetty kamalaan oloon tämän vuoksi kärsimään tarpeettomasti jota joku saattaa toki pitää mielenterveytensä horjumisena.Minulle suositeltiin käyttää neuroleptiä ennaltaehkäisevänä lääkityksenä, kun kerroin lääkärille, että olin lopettanut neuroleptin käytön itse, kun en siihen lupaa lääkäriltä saanut.
Itse pidän tärkeimpänä, että pitkien hoitojen seurauksena pääsin itseni kanssa tasapainoon ja pääsin eroon asioista, jotka psykooseja laukaisivat.
Nyt ilman lääkkeitä jo yli kymmenen vuotta, eikä ole psykoosia tullut. Turhaa olisi ollut ennaltaehkäisy.
Vuosien aiemman kokemuksen jälkeen luulisin, että lääkettä käyttämällä olisin nämäkin yli kymmenen vuotta ollut lähempänä psykoottista olotilaa.
Tiedän itse, miten toimisin, jos välttämättä psykooseja haluaisin uudestaan. Mutta kun sen tietää, sen osaa halutessaan välttää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko kysynyt heidän kokemuksensa myös pitkäaikaiskäytössä, tai vieroituksen jälkeen?
Ei ole tullut kysyttyä. Olen olettanut, että on tärkeämpää olla vaikka se kymmen - viisitoista vuotta työelämässä, kun suoraan jäädä eläkkeelle.
- Anonyymi
Masennukseen kyllä ovat lääkkeet olleet niin monelle pelastava asia. Mutta he eivät kirjoittele netissä vaan elävät elämäänsä ilman mitään itsetutkiskelua, ja hakemalassa koko ajan netistä asioita näistä jutuista. Joten se joka selaa netistä koko ajan jotain minkä voisi laittaa lääkkeen syyksi , on jo aika sairasta touhua. Neuvo näille mielntilojen sairaille. Kun kera niin epäilette kaikkea niin älkää menkö ollenkaan lääkäriin vaivoistaanne , kun olette noin kamalan viisaita , niin hoidella ihan itse masennuksenne.
Niin ei tartte sitten ketään syytellä kun lääkäri näkee sairauden erilaisena kun potilas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko kysynyt heidän kokemuksensa myös pitkäaikaiskäytössä, tai vieroituksen jälkeen?
Totta kai seuraus onkin juuri tärkeää että tietää mistä puhuu.
- Anonyymi
Kun ihmisen hermostoon laitetaan kemikaaleja, hän ei välttämättä silloin pysty itse
vastaamaan teoistaan, koska aivot ovat kemikaalien arvaamattoman vaikutuksen alaisina.- Anonyymi
Tämä juuri. Ei se ole niin suoraviivaista että kyseessä on lääke joka hoitaa vaan kyseessä on enemmänkin psykoaktiivinen aine joka peukaloi kehon olennaisia välittäjäaineita jotka säätelee erilaisia toimintoja kehossa ja sillä voi olla arvaamattomiakin seurauksia tunne-elämässä yksilöstä riippuen ja aivojen tavalle toimia ja kyetä prosessoimaan asioita sekä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hermostoon esim vaikuttaen jopa kykyyn olla paikallaan(mistä seutauksena on akatisia). Aineet voi myös lisätä hermostuneisuuden kokemusta lisäten sisäistä motorista levottomuuden kokemusta. Oma kokemukseni nosti huolta siitä mitä seurauksia tästä voi olla.
Kummasti tästä ei koskaan puhuta puhuessa joidenkin mt-potilaiden väkivallasta. - Anonyymi
Entäs kaikki ns alkoholin suurkuluttajat sitten, niiden elämässä on niitä aivoja pilattu usein vuosikausia , ja sitten ollaan helisemässä kun ei lääkkeet auta.
Miten lääkkeet voisivat auttaa siihen mitä alkoholi on tuhonnut vuosien varrella . Joten potilaita on monta sorttia . Mutta tavallinen masennus on hoidettavissa lääkkeillä ihmisellä jolla ei ole mitään riippuvuuksia esim viinanjuontia
Psykiatrin koulutus on pitkä ja niinä vuosina on kertynyt tietoa paljon uusista ja vanhoistakin lääkkeistä ja niiden voimasta tulla terveeksi,
Joten se joka ei ole mitenkään opiskellut näihin asioihin , ei voi edes keskustella asiasta.
Jos jollain on ollut vaikeuksia lääkkeiden kanssa, niin se ei tarkota sitä että kaikilla on ongelmia . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entäs kaikki ns alkoholin suurkuluttajat sitten, niiden elämässä on niitä aivoja pilattu usein vuosikausia , ja sitten ollaan helisemässä kun ei lääkkeet auta.
Miten lääkkeet voisivat auttaa siihen mitä alkoholi on tuhonnut vuosien varrella . Joten potilaita on monta sorttia . Mutta tavallinen masennus on hoidettavissa lääkkeillä ihmisellä jolla ei ole mitään riippuvuuksia esim viinanjuontia
Psykiatrin koulutus on pitkä ja niinä vuosina on kertynyt tietoa paljon uusista ja vanhoistakin lääkkeistä ja niiden voimasta tulla terveeksi,
Joten se joka ei ole mitenkään opiskellut näihin asioihin , ei voi edes keskustella asiasta.
Jos jollain on ollut vaikeuksia lääkkeiden kanssa, niin se ei tarkota sitä että kaikilla on ongelmia .Minähän nostinkin esille päihteidenkäytön erilaisissa väkivaltatapauksissa. Mikä osa on ihmisen sairautta, esim skitsofreniaa ja mikä osa ihan vain päihteiden aiheuttamaa sekavuutta mihin lisätään vielä yhteisvaikutukset psykiatrian ainekoktaileihin.
Yleensä skitsofreenikoksi diagnosoidun väkivallanteot niputetaan sairauden alle. Tosin pelkillä päihteillä voi saada aikaan melkoista sekavuutta kun päällä ei ole vielä psykiatrian ainekoktailejakin. Tiedän juoppohulluuskohtauksen saaneen missä vainoharhoissa päihderiippuvainen voi pelkästään olla kun olen tästä kuullut. Ja taustalla ei ollut mitään skitsofreniaa, vain pitkälle edennyt päihde(alkoholi)ongelma.
Alkoholi ei ole varmaan kaikkein terveellisintä aivoille mutta harva satunnaisesti sitä viihdekäyttävä tuskin saa aivojansa pilalle saatika joutuu kokemaan mitään vastaavaa kuin masennuslääkkeitä käyttävä joka käyttää päivittäin masennuslääkkeitään ja kokee sitten niistä vieroitusoireita jopa pitkän aikaa. Alkoholin suurkuluttaja eikä edes opiaattiriippuvainen ei välttämättä joudu edes kokemaan niin pahoja oireita kuin esim psykiatriassakin määrättyihin bentsoihin koukutettu tai useista psyykenlääkkeistä vieroitusta läpikäyvä.
"Tavallinen masennus on hoidettavissa lääkkeillä".
Itse en koskisi pitkällä tikullakaan enää masennuslääkkeisiin koska en vuosikausien kokemuksella koe että kyseistä lääkeryhmää voi kutsua masennuslääkkeeksi.
1. Niiden teho on kyseenalainen ja plaseboon ei ole merkittävää eroa. Plasebossa ihminen ei joudu ottamaan riskiä haitoista tai vieroitusoireista jolloin ihmisen pitää ensin toipua masennuksesta ja vielä pahimmassa tapauksessa lääkkeestä vietoitusoireineen
2. Paljonko on NNT luku? Montako pitää hoitaa että yksi saa oikeasti tehon? Tämä voi yllättää kun lääkkeissä oikeasti perehtyy tähän
3. Käsittääkseni tehoa on nähtävissä lähinnä vakavammissa masennuksissa.
4. Pitkäaikaiskäytössä masennuslääke voi lopettaa tehonsa (antidepressant tachyphylaxis) toisinaan ja tietynlainen tolrranssi iskeä ja yksi osa teoriaa on että mahdollisesti tämä voi lisätä myös hoitoresistettiyttä uusiin masennuslääkkeisiin. Masennuslääkkeiden yhteydestä huonompiin hoitotuloksiin ja jopa mahdolliseen lisäntyneeseen hoitoresistenttiyteen pitkällä käytöllä joissain tapauksissa on kirjoittanut mm.Giovanni Fava vastatoleranssimallissaan
5. Aivot pyrkii jatkuvasti kääntämään niiden häirintää psykiatrian aineilla esim lisäämällä tai vähentämällä reseptoreita. Tämä aiheuttaa kemiallisen epätasapainon käytön lopulla kun ihmisellä on aivoissaan vähemmän serotoniinireseptoreita.
6. Lääkkeitä määrätään kun muutakaan ei keksitä eikä resurssejakaan ole. Mielestäni tämä ei tarkoita että kyseessä on etenkään pitkällä aikavälillä tehokkain hoito. Lääketirteessä keskitytään aikalailla lyhyen tähtäimen näyttöihin
7. Suhtaudutaanko tulevaisuudessa yhtä positiivisesti aivojen ja hermoston koukuttamiseen (dependence) päivittäin otettavaan aineeseen? Pidetäänkö sitä yhtä turvallisena varsinkin määräystavoilla missä nykyään masennuslääkeresepti on todella yleinen tapa hoitaa masennukseksi kuvailtua tilaa?
Johon ei ole kylläkään mitään biologista testiä ja joka todetaan epämääräisem kyselylomakkeen ja keskustelun perusteella?
Itse koin että masennuslääkkeiden vaikutus pitkällä aikavälillä muuttui apatisoivammaksi ja tunteita leikkaavaksi. Lisäksi päälle tuli vieroitusoireita ja seksuaalihäiriöitä. Ihmettelen masennuslääkkeiden nimitystä masennuslääkkeiksi näistä lähtökohdista katsoen. Mitä masennusta parantavaa on koukutus aineeseen (physical dependence) jossa on vastaavankaltaisia ongelmia ja riskejä elämänlaadulle ja tunne-elämälle?
Taitaa psykiatria myös tehdä rohdoillaan hoitoresistenttejä kroonikkoja. Aletaan heti sorvaamaan aivoja. mitä jos tällä huononnetaan joidenkin hoitotuloksia? Kun niitä on jo useita kertoja myllytetty aineilla ei taida enää tehota niin hyvin. Ihan yhtälailla kuin alkoholistin aivot ei vastaa lääkkeisiin niin hyvin. Aineille neitseelliset aivot taitaa olla parhaat. Mitä pitempään psykiatrian aineita isommilla annoksilla käyttää sen suurempi riski on myös vieroitusoireisiin. Loppupeleissä psykiatriassa varmaan edetään yhä voimakkaampiin tapoihin muokata aivoja uusiksi.
Varmasti on vaihtoehtoja mielialan parantamiseen ihan psykiatrian keinojenkin ulkopuolella esim lähtien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin lisäämisestä, syiden ratkaisemisesta ynnä muusta. Toisekseen olen yhä vakuuttuneempi siitä että masennus voi olla myös luontainen reaktio joka pakottaa ihmisen prosessoimaan ja tekemään muutoksia.
Psykiatrian lääkkeet ja terveeksi tuleminen. Hahhahhaa. Ei taida ainakaan päteä fyysiseen terveyteen ja aivoterveyteen ainakaan pitemmällä aikavälillä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minähän nostinkin esille päihteidenkäytön erilaisissa väkivaltatapauksissa. Mikä osa on ihmisen sairautta, esim skitsofreniaa ja mikä osa ihan vain päihteiden aiheuttamaa sekavuutta mihin lisätään vielä yhteisvaikutukset psykiatrian ainekoktaileihin.
Yleensä skitsofreenikoksi diagnosoidun väkivallanteot niputetaan sairauden alle. Tosin pelkillä päihteillä voi saada aikaan melkoista sekavuutta kun päällä ei ole vielä psykiatrian ainekoktailejakin. Tiedän juoppohulluuskohtauksen saaneen missä vainoharhoissa päihderiippuvainen voi pelkästään olla kun olen tästä kuullut. Ja taustalla ei ollut mitään skitsofreniaa, vain pitkälle edennyt päihde(alkoholi)ongelma.
Alkoholi ei ole varmaan kaikkein terveellisintä aivoille mutta harva satunnaisesti sitä viihdekäyttävä tuskin saa aivojansa pilalle saatika joutuu kokemaan mitään vastaavaa kuin masennuslääkkeitä käyttävä joka käyttää päivittäin masennuslääkkeitään ja kokee sitten niistä vieroitusoireita jopa pitkän aikaa. Alkoholin suurkuluttaja eikä edes opiaattiriippuvainen ei välttämättä joudu edes kokemaan niin pahoja oireita kuin esim psykiatriassakin määrättyihin bentsoihin koukutettu tai useista psyykenlääkkeistä vieroitusta läpikäyvä.
"Tavallinen masennus on hoidettavissa lääkkeillä".
Itse en koskisi pitkällä tikullakaan enää masennuslääkkeisiin koska en vuosikausien kokemuksella koe että kyseistä lääkeryhmää voi kutsua masennuslääkkeeksi.
1. Niiden teho on kyseenalainen ja plaseboon ei ole merkittävää eroa. Plasebossa ihminen ei joudu ottamaan riskiä haitoista tai vieroitusoireista jolloin ihmisen pitää ensin toipua masennuksesta ja vielä pahimmassa tapauksessa lääkkeestä vietoitusoireineen
2. Paljonko on NNT luku? Montako pitää hoitaa että yksi saa oikeasti tehon? Tämä voi yllättää kun lääkkeissä oikeasti perehtyy tähän
3. Käsittääkseni tehoa on nähtävissä lähinnä vakavammissa masennuksissa.
4. Pitkäaikaiskäytössä masennuslääke voi lopettaa tehonsa (antidepressant tachyphylaxis) toisinaan ja tietynlainen tolrranssi iskeä ja yksi osa teoriaa on että mahdollisesti tämä voi lisätä myös hoitoresistettiyttä uusiin masennuslääkkeisiin. Masennuslääkkeiden yhteydestä huonompiin hoitotuloksiin ja jopa mahdolliseen lisäntyneeseen hoitoresistenttiyteen pitkällä käytöllä joissain tapauksissa on kirjoittanut mm.Giovanni Fava vastatoleranssimallissaan
5. Aivot pyrkii jatkuvasti kääntämään niiden häirintää psykiatrian aineilla esim lisäämällä tai vähentämällä reseptoreita. Tämä aiheuttaa kemiallisen epätasapainon käytön lopulla kun ihmisellä on aivoissaan vähemmän serotoniinireseptoreita.
6. Lääkkeitä määrätään kun muutakaan ei keksitä eikä resurssejakaan ole. Mielestäni tämä ei tarkoita että kyseessä on etenkään pitkällä aikavälillä tehokkain hoito. Lääketirteessä keskitytään aikalailla lyhyen tähtäimen näyttöihin
7. Suhtaudutaanko tulevaisuudessa yhtä positiivisesti aivojen ja hermoston koukuttamiseen (dependence) päivittäin otettavaan aineeseen? Pidetäänkö sitä yhtä turvallisena varsinkin määräystavoilla missä nykyään masennuslääkeresepti on todella yleinen tapa hoitaa masennukseksi kuvailtua tilaa?
Johon ei ole kylläkään mitään biologista testiä ja joka todetaan epämääräisem kyselylomakkeen ja keskustelun perusteella?
Itse koin että masennuslääkkeiden vaikutus pitkällä aikavälillä muuttui apatisoivammaksi ja tunteita leikkaavaksi. Lisäksi päälle tuli vieroitusoireita ja seksuaalihäiriöitä. Ihmettelen masennuslääkkeiden nimitystä masennuslääkkeiksi näistä lähtökohdista katsoen. Mitä masennusta parantavaa on koukutus aineeseen (physical dependence) jossa on vastaavankaltaisia ongelmia ja riskejä elämänlaadulle ja tunne-elämälle?
Taitaa psykiatria myös tehdä rohdoillaan hoitoresistenttejä kroonikkoja. Aletaan heti sorvaamaan aivoja. mitä jos tällä huononnetaan joidenkin hoitotuloksia? Kun niitä on jo useita kertoja myllytetty aineilla ei taida enää tehota niin hyvin. Ihan yhtälailla kuin alkoholistin aivot ei vastaa lääkkeisiin niin hyvin. Aineille neitseelliset aivot taitaa olla parhaat. Mitä pitempään psykiatrian aineita isommilla annoksilla käyttää sen suurempi riski on myös vieroitusoireisiin. Loppupeleissä psykiatriassa varmaan edetään yhä voimakkaampiin tapoihin muokata aivoja uusiksi.
Varmasti on vaihtoehtoja mielialan parantamiseen ihan psykiatrian keinojenkin ulkopuolella esim lähtien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin lisäämisestä, syiden ratkaisemisesta ynnä muusta. Toisekseen olen yhä vakuuttuneempi siitä että masennus voi olla myös luontainen reaktio joka pakottaa ihmisen prosessoimaan ja tekemään muutoksia.
Psykiatrian lääkkeet ja terveeksi tuleminen. Hahhahhaa. Ei taida ainakaan päteä fyysiseen terveyteen ja aivoterveyteen ainakaan pitemmällä aikavälillä.Ainoan väkivaltaisen teon elämäni aikana tein ollessani sekaisin, psykoosissa, päihteiden ja lääkkeiden yhteiskäytön vaikutuksessa.
Teko johtui lääkäreiden mielestä kuitenkin sairaudesta ( ja väitetään minun olleen sairas kolmisenkymmentä vuotta ), luulisi, että tekoja olisi ollut useampia tuolla aikajanalla, jos se sairaudesta johtuisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minähän nostinkin esille päihteidenkäytön erilaisissa väkivaltatapauksissa. Mikä osa on ihmisen sairautta, esim skitsofreniaa ja mikä osa ihan vain päihteiden aiheuttamaa sekavuutta mihin lisätään vielä yhteisvaikutukset psykiatrian ainekoktaileihin.
Yleensä skitsofreenikoksi diagnosoidun väkivallanteot niputetaan sairauden alle. Tosin pelkillä päihteillä voi saada aikaan melkoista sekavuutta kun päällä ei ole vielä psykiatrian ainekoktailejakin. Tiedän juoppohulluuskohtauksen saaneen missä vainoharhoissa päihderiippuvainen voi pelkästään olla kun olen tästä kuullut. Ja taustalla ei ollut mitään skitsofreniaa, vain pitkälle edennyt päihde(alkoholi)ongelma.
Alkoholi ei ole varmaan kaikkein terveellisintä aivoille mutta harva satunnaisesti sitä viihdekäyttävä tuskin saa aivojansa pilalle saatika joutuu kokemaan mitään vastaavaa kuin masennuslääkkeitä käyttävä joka käyttää päivittäin masennuslääkkeitään ja kokee sitten niistä vieroitusoireita jopa pitkän aikaa. Alkoholin suurkuluttaja eikä edes opiaattiriippuvainen ei välttämättä joudu edes kokemaan niin pahoja oireita kuin esim psykiatriassakin määrättyihin bentsoihin koukutettu tai useista psyykenlääkkeistä vieroitusta läpikäyvä.
"Tavallinen masennus on hoidettavissa lääkkeillä".
Itse en koskisi pitkällä tikullakaan enää masennuslääkkeisiin koska en vuosikausien kokemuksella koe että kyseistä lääkeryhmää voi kutsua masennuslääkkeeksi.
1. Niiden teho on kyseenalainen ja plaseboon ei ole merkittävää eroa. Plasebossa ihminen ei joudu ottamaan riskiä haitoista tai vieroitusoireista jolloin ihmisen pitää ensin toipua masennuksesta ja vielä pahimmassa tapauksessa lääkkeestä vietoitusoireineen
2. Paljonko on NNT luku? Montako pitää hoitaa että yksi saa oikeasti tehon? Tämä voi yllättää kun lääkkeissä oikeasti perehtyy tähän
3. Käsittääkseni tehoa on nähtävissä lähinnä vakavammissa masennuksissa.
4. Pitkäaikaiskäytössä masennuslääke voi lopettaa tehonsa (antidepressant tachyphylaxis) toisinaan ja tietynlainen tolrranssi iskeä ja yksi osa teoriaa on että mahdollisesti tämä voi lisätä myös hoitoresistettiyttä uusiin masennuslääkkeisiin. Masennuslääkkeiden yhteydestä huonompiin hoitotuloksiin ja jopa mahdolliseen lisäntyneeseen hoitoresistenttiyteen pitkällä käytöllä joissain tapauksissa on kirjoittanut mm.Giovanni Fava vastatoleranssimallissaan
5. Aivot pyrkii jatkuvasti kääntämään niiden häirintää psykiatrian aineilla esim lisäämällä tai vähentämällä reseptoreita. Tämä aiheuttaa kemiallisen epätasapainon käytön lopulla kun ihmisellä on aivoissaan vähemmän serotoniinireseptoreita.
6. Lääkkeitä määrätään kun muutakaan ei keksitä eikä resurssejakaan ole. Mielestäni tämä ei tarkoita että kyseessä on etenkään pitkällä aikavälillä tehokkain hoito. Lääketirteessä keskitytään aikalailla lyhyen tähtäimen näyttöihin
7. Suhtaudutaanko tulevaisuudessa yhtä positiivisesti aivojen ja hermoston koukuttamiseen (dependence) päivittäin otettavaan aineeseen? Pidetäänkö sitä yhtä turvallisena varsinkin määräystavoilla missä nykyään masennuslääkeresepti on todella yleinen tapa hoitaa masennukseksi kuvailtua tilaa?
Johon ei ole kylläkään mitään biologista testiä ja joka todetaan epämääräisem kyselylomakkeen ja keskustelun perusteella?
Itse koin että masennuslääkkeiden vaikutus pitkällä aikavälillä muuttui apatisoivammaksi ja tunteita leikkaavaksi. Lisäksi päälle tuli vieroitusoireita ja seksuaalihäiriöitä. Ihmettelen masennuslääkkeiden nimitystä masennuslääkkeiksi näistä lähtökohdista katsoen. Mitä masennusta parantavaa on koukutus aineeseen (physical dependence) jossa on vastaavankaltaisia ongelmia ja riskejä elämänlaadulle ja tunne-elämälle?
Taitaa psykiatria myös tehdä rohdoillaan hoitoresistenttejä kroonikkoja. Aletaan heti sorvaamaan aivoja. mitä jos tällä huononnetaan joidenkin hoitotuloksia? Kun niitä on jo useita kertoja myllytetty aineilla ei taida enää tehota niin hyvin. Ihan yhtälailla kuin alkoholistin aivot ei vastaa lääkkeisiin niin hyvin. Aineille neitseelliset aivot taitaa olla parhaat. Mitä pitempään psykiatrian aineita isommilla annoksilla käyttää sen suurempi riski on myös vieroitusoireisiin. Loppupeleissä psykiatriassa varmaan edetään yhä voimakkaampiin tapoihin muokata aivoja uusiksi.
Varmasti on vaihtoehtoja mielialan parantamiseen ihan psykiatrian keinojenkin ulkopuolella esim lähtien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin lisäämisestä, syiden ratkaisemisesta ynnä muusta. Toisekseen olen yhä vakuuttuneempi siitä että masennus voi olla myös luontainen reaktio joka pakottaa ihmisen prosessoimaan ja tekemään muutoksia.
Psykiatrian lääkkeet ja terveeksi tuleminen. Hahhahhaa. Ei taida ainakaan päteä fyysiseen terveyteen ja aivoterveyteen ainakaan pitemmällä aikavälillä.Ainoan väkivaltaisen teon elämäni aikana tein ollessani sekaisin, psykoosissa, päihteiden ja lääkkeiden yhteiskäytön vaikutuksessa.
Teko johtui lääkäreiden mielestä kuitenkin sairaudesta ( ja väitetään minun olleen sairas kolmisenkymmentä vuotta ), luulisi, että tekoja olisi ollut useampia tuolla aikajanalla, jos se sairaudesta johtuisi.
- Anonyymi
Omien kokemusten mukaan neuroleptilääkkeet yhdessä päihteiden kanssa lisäävät entisestään ahdistuneisuutta ja masennusta. Lisäksi saattaa tulla lyhytkestoisia epileptisiä kohtauksia, jotka lisäävät tapaturma-alttiutta.
Itse lopetin pitkäaikaisesti käyttämäni psyyke, eli neuroleptit noin vuosi sitten. Sivuvaikutusten kanssa meni vähän aikaa huonommin, ja nukkuminen voisi olla parempaakin. En ole kuitenkaan ole huomannut itsessäni mitään harhaisuutta, harhaisten ajatusten lisääntymistä, tai äänien kuulemista. Psykooseja ei ole siis tullut. Huolimatta paljon julkisuudessakin olevien alalla olevienkin varoitteluista, että skitsofreniadiagnoosin saaneet sairastuvat välittömästi, tai jonkin ajan kuluessa uudestaan psykoosiin. Tai se eilenkin iltapäivälehdissä aika raflaavasti, tai leimaavasti tehty uutisartikkeli, joka huolimatta siitä, että herätti minussa paljon myötätuntoa kyseistä nyt jo aikuistunutta miestä kohtaan, joka oli joutunut oman isänsä väkivallan kohteeksi. Uutisessa tuotiin näkyvästi ja jopa korostetusti esille tuo väittämä skitsofreniapotilaiden suuresta osuudesta väkivallan tekoihin, tai jopa henkirikoksiin syyllistymisestä, on minusta silti aika paljon liioittelua. Koska suurin osa skitsofreniadiagnoosin saaneista ei syyllisty mihinkään väkivallan tekoihin, tappoihin, surmiin, tai murhiin. Tarkoitusperä jää hieman hämäräksi. Lieneekö tarkoitus lisätä omaa valtaa (vaikutus, medianäkyvyyttä, vai mitä), tai rikastuttaa lääkeyhtiöitä. Toki onhan se mahdollista, että minulle joskus vuosikymmeniä sitten annettu diagnoosi ei ole sitten ollutkaan oikea.. Mitä itsekin olen sen oikeellisuutta epäillyt.
Mutta enpä aio palata takaisin käyttämään mm. aivotoimintaa ja kognitiivisia kykyjä heikentäviä, sokeritasapainoa ja verenkiertoelimistöä tuhoavia "lääkkeitä". Käyttäkööt ne, jotka haluaa. Tai vielä mieluummin, kokeilkoot niitä kyseisiä lääkkeitä alalla olevat itse, jos kerran niin kovasti uskovat niihin. - Anonyymi
Edelliseen pieni lisäys: neuroleptit ja niiden käyttäminen lisää päihteiden käyttöön ajautumista, mm. ahdistuneisuuden ja masennuksen lisääntymisen ja tunteiden katoamisen takia. Omalla kohdallani mm. kokemani traumat, joihin en ole, yllätys yllätys, saanut koskaan mitään terapiaa missään muodossa, koska julkisella puolella niitä ei koskaan jostakin syystä edes tarjota, niin niiden traumojen käsitteleminenkin jäi kokonaan väliin ja tekemättä juuri nimenomaan käyttämieni neuroleptilääkitysten takia. Niitähän ei suositella käytettäväksi, jos on traumataustaa, tai on kokenut esim. omalla kohdallaan väkivaltaa, tai joutunut esim. raiskatuksi. Mutta varmaan joku lääkäri sanoisi, että joo kyllä pitää käyttää neuroleptejä, vaikka niiden käyttäminen itse asiassa pahentaa kaikkia traumoihin liittyviä oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta. Että silleen!
- Anonyymi
Niin, ensin ihminen kokee trauman. Sitten tämä niputetaan joksikin psykiatrian sairaudeksi, turrutetaan aineilla joilla voi olla hankala päästä omiin tunteisiin käsiksi, ei tarjota kunnollisia työkaluja käsitellä mitä on tapahtunut vaan luodaan ihmiselle kuva kuin hän olisi aivosairas. Lyödään pelottavalta kuulostava leima johon sisältyy runsaasti stigmaa. Tämä voi varmaan sotkea psyykeä merkittävästi kun ihminen ei pysty normaalisti prosessoimaan erilaisia tunteitaan lääkkeissä välttämättä ja on pitkiä aikoja turrutettuna ja se monimutkaistaa asian omalle levelille. Keskitytään vaan lääkehoidolla hoitamaan ihmistä. Kaiken trauman päälle tulee haittojakin jotka voi olla traumatisoivia itsessään.
Tilalle voi jäädä lopulta vain syvä hämmennys ja en ihmettele jos tämä on kaava millä luodaan kroonikkoja.
Kaiken psykiatrisen hoidon pitäisi olla traumainformoitua jossa painopiste olisi sillä mirä ihmiselle on taoahtunut sen sijaan mitä ihmisessä on biologisesti vialla.
- Anonyymi
Pitäisikö ensin määritellä mitä tarkoitat sekavuudella?
Suuri yleisö ajattelee, että sekavuutta on se, että joku soittaa keskellä työtä, ja rupeaa selittämään jotain uutta maailmaa mullistavaa teoriaansa kellon tikityksestä. Tai sitä että ihminen haluaa naimisiin kaupan kanssan kanssa, vain sen takia että se sanoi "Kiitos" ja "Olehyvä" ja uhkaa tehdä itsarin, mikäli ei saa haluamaansa.
Olen aika varma, että lääkkeet tomivat erittäin hyvin sekavuuden poistossa.
Ylipäätään se ajattelumalli, että psykoosissa oleva ihminen saa psykoosi lääkityksen, mutta paranee muista syistä, ja vaipuu psykoosin kaltaiseen tilaan mutta ei psykoosiin lääkkeet lopetettuaan, vaatii aikamoista mielen agropatiaa, mitä tavan tallukoilta ei löydy.
Ei se ole tabu, haittavaikutukset tunnetaan kohtalaisen hyvin. Se on arkijärki, miksi asioita ei kannata tehdä liian monimutkaisiksi.- Anonyymi
Määrittelen sekavuudella jopa psykoottisilta vaikuttavien oireiden puhkaisemisen psyykenlääkityksillä mitä edesauttaa niihin liittyvät ulottuvuudet
esim.vieroitusoireet mihin sisältyy tunteiden heittely, ("neuroemotions"), unihäiriöt
haittavaikutuksena mania
akatisia ja sisäinen voimakas levottomuus
depersonalisaatio, derealisaatio
ajattelun ja prosessoinnin vaikeutuminen ja kognitiiviset haitat
muu sekavuus mikä tulee kun käyttää psykoaktiivisia aineita
huonot vaikutukset esim.impulssikontrolliin
Ajatusprosesseihin voi tulla muutoksia psykoaktiivisten aineiden myötä mitkä eivät aina ole suotuisia.
Mitkä on siis helposti sotkettavissa mielenterveysongelmiin vaikka syypää olisi lääkitys.
Sanon psykoottisilta vaikuttavat haitat, koska oireet voi helpottua kun haitat poistuu ja vieroitusoireet tulee lusittua.
Itse olen täysin eri mieltä siitä että lääkitys poistaa sekavuutta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Määrittelen sekavuudella jopa psykoottisilta vaikuttavien oireiden puhkaisemisen psyykenlääkityksillä mitä edesauttaa niihin liittyvät ulottuvuudet
esim.vieroitusoireet mihin sisältyy tunteiden heittely, ("neuroemotions"), unihäiriöt
haittavaikutuksena mania
akatisia ja sisäinen voimakas levottomuus
depersonalisaatio, derealisaatio
ajattelun ja prosessoinnin vaikeutuminen ja kognitiiviset haitat
muu sekavuus mikä tulee kun käyttää psykoaktiivisia aineita
huonot vaikutukset esim.impulssikontrolliin
Ajatusprosesseihin voi tulla muutoksia psykoaktiivisten aineiden myötä mitkä eivät aina ole suotuisia.
Mitkä on siis helposti sotkettavissa mielenterveysongelmiin vaikka syypää olisi lääkitys.
Sanon psykoottisilta vaikuttavat haitat, koska oireet voi helpottua kun haitat poistuu ja vieroitusoireet tulee lusittua.
Itse olen täysin eri mieltä siitä että lääkitys poistaa sekavuutta.Tässä esimerkkitarina esimerkiksi masennuslääkkeiden sekavuutta lisäävästä vaikutuksesta. Henkilö kirjoitti kirjan siitä kuinka sekavaan kuntoon meni lääkityksellä ja oireet helpotti lääkityksistä irroittautuessa.
https://youtu.be/Q3OiM9bCa5E
On myös useita väkivaltatapauksia SSRI-lääkkeitä syöneillä, jossa voi pohtia niiden yhteyttä väkivaltaan.
Halusin myös nostaa esille asian että on turha syyttää pelkästään skitsofreniaa esim jonkun väkivaltaisuudesta jos samaan aikaan ihminen on esimerkiksi voimakkaasti päihderiippuvainen ja ehkä samaan aikaan vetelee aineita psyykensä hoitoon tehden jonkunsorttista sekakäyttöä. Tai vieroittelee itseään näistä voimakkaista aineista miten sattuu.
Oma kokemukseni psyykenlääkkeistä oli, että ne lisäsivät sekavuutta vieroituksessa, sekoittivat tunnetasolla koska vieroitus aikaansaa aivokemioiden heittelystä johtuvia kemiallisia tunteita "neuroemotions" millä ei ole välttämättä mitään yhteneväisyyttä tapahtuviin asioihin. Esim äkilliset ärtyneisyyden kokemukset, sahaavat tunteet. Nuo ärtyneisyyden puuskat antoivat itselleni jotain kuvaa siitä, miksi mahdollisesti joku saattanee muuttua aggressiivisiksi lääkityksillä tai miksi väkivalta linkitetään lääkkeisiin. Myös esimerkiksi vieroituksen puhkaisema psykomotorisen levottomuuden ja agitaatio ja akatisia saattanee liittyä äkillisiin aggression puuskiin mitä psyykenlääkkeet voi puhkaista. Kyseinen oirekuva voi linkittyä väkivaltatapauksiin.
Itse en myöskään ihmettele henkilön impulssikontrollin muuttumista hermostoaineita käyttäessä jossa ehkä selvänä ihminen kykenee hallitsemaan impulssejansa paremmin kuin jotain keskushermostoaineita vetäessään.
Ihmisen tunne-elämä voi myös muuttua itselle vieraaksi kun sitä sotketaan jollakin aineilla mikä aikaansaa epätodellisuuden kokemuksia esim depersonalisaatio. Netistä löytyy kuvauksia tästä samaten esim huumeita tai päihteitä käyttäneillä eli yhtäkkiä iskee jollain tavoin epätodellinen tai vieras olo mutta myös esim psyykenlääkkeistä vieroittautuneilta. Tämä ei ole sama kuin psykoosi, kannattanee huomioida. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä esimerkkitarina esimerkiksi masennuslääkkeiden sekavuutta lisäävästä vaikutuksesta. Henkilö kirjoitti kirjan siitä kuinka sekavaan kuntoon meni lääkityksellä ja oireet helpotti lääkityksistä irroittautuessa.
https://youtu.be/Q3OiM9bCa5E
On myös useita väkivaltatapauksia SSRI-lääkkeitä syöneillä, jossa voi pohtia niiden yhteyttä väkivaltaan.
Halusin myös nostaa esille asian että on turha syyttää pelkästään skitsofreniaa esim jonkun väkivaltaisuudesta jos samaan aikaan ihminen on esimerkiksi voimakkaasti päihderiippuvainen ja ehkä samaan aikaan vetelee aineita psyykensä hoitoon tehden jonkunsorttista sekakäyttöä. Tai vieroittelee itseään näistä voimakkaista aineista miten sattuu.
Oma kokemukseni psyykenlääkkeistä oli, että ne lisäsivät sekavuutta vieroituksessa, sekoittivat tunnetasolla koska vieroitus aikaansaa aivokemioiden heittelystä johtuvia kemiallisia tunteita "neuroemotions" millä ei ole välttämättä mitään yhteneväisyyttä tapahtuviin asioihin. Esim äkilliset ärtyneisyyden kokemukset, sahaavat tunteet. Nuo ärtyneisyyden puuskat antoivat itselleni jotain kuvaa siitä, miksi mahdollisesti joku saattanee muuttua aggressiivisiksi lääkityksillä tai miksi väkivalta linkitetään lääkkeisiin. Myös esimerkiksi vieroituksen puhkaisema psykomotorisen levottomuuden ja agitaatio ja akatisia saattanee liittyä äkillisiin aggression puuskiin mitä psyykenlääkkeet voi puhkaista. Kyseinen oirekuva voi linkittyä väkivaltatapauksiin.
Itse en myöskään ihmettele henkilön impulssikontrollin muuttumista hermostoaineita käyttäessä jossa ehkä selvänä ihminen kykenee hallitsemaan impulssejansa paremmin kuin jotain keskushermostoaineita vetäessään.
Ihmisen tunne-elämä voi myös muuttua itselle vieraaksi kun sitä sotketaan jollakin aineilla mikä aikaansaa epätodellisuuden kokemuksia esim depersonalisaatio. Netistä löytyy kuvauksia tästä samaten esim huumeita tai päihteitä käyttäneillä eli yhtäkkiä iskee jollain tavoin epätodellinen tai vieras olo mutta myös esim psyykenlääkkeistä vieroittautuneilta. Tämä ei ole sama kuin psykoosi, kannattanee huomioida.Tämä on myös mielenkiintoinen varoittava tarina psykiatristen aineiden äärimmäisistä seuraamuksista joillakin. Suomessakin esiintynyt Jordan Peterson kävi melkoisen kärsimyksen läpi psykiatrian tarjoamien aineiden seurauksena jossa haittaa lääkittiin lääkkeillä. Lopulta psykiatrit olivat diagnosoimassa keski-ikäiselle miehelle yhtäkkiä skitsofreniaa. Hän selvisi kurimuksestaan ja on palannut töihinsä, eikä todellakaan kiitos antipsykoottilääkkeiden, kenties koska hänen perheensä oli niin tiedostava ja yritti löytää hänelle keinoja selvitä lääkkeiden myötä puhjenneista ongelmista. En tiedä mitä hänelle olisi käynyt jos olisi joutunut psykiatriseen osastohoitoon ja hoidettu diagnoosin mukaisesti (joka siis oli selvästikin väärä).
https://www.madinamerica.com/2021/03/beyond-benzos-jordan-peterson/
Miksi tarinoita joissa ihminen menee psykiatrian aineilla yhä sekavampaan kuntoon ja selviää kun aineita puretaan ei oteta esille julkisesti. Narratiivi on aina sama. Mielenterveyspotilas ei ota lääkkeitään ja se on syy kaikelle. Psykiatriaa vaivaa yksinkertaistettu ajattelu jossa ei ymmärretä kaikkea problematiikkaa mitä sen tarjoamiin aineisiin sisältyy.
Ties kuinka moni potilas on kokenut jotain vastaavaa kuin Katinka Newman tai Jordan Peterson mutta se on diagnosoitu mielenterveyssairaudeksi ja he eivät ole kirjoittamassa yhtään mitään kun ovat isoilla pysyvillä lääkekoktaileilla aivot jäässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on myös mielenkiintoinen varoittava tarina psykiatristen aineiden äärimmäisistä seuraamuksista joillakin. Suomessakin esiintynyt Jordan Peterson kävi melkoisen kärsimyksen läpi psykiatrian tarjoamien aineiden seurauksena jossa haittaa lääkittiin lääkkeillä. Lopulta psykiatrit olivat diagnosoimassa keski-ikäiselle miehelle yhtäkkiä skitsofreniaa. Hän selvisi kurimuksestaan ja on palannut töihinsä, eikä todellakaan kiitos antipsykoottilääkkeiden, kenties koska hänen perheensä oli niin tiedostava ja yritti löytää hänelle keinoja selvitä lääkkeiden myötä puhjenneista ongelmista. En tiedä mitä hänelle olisi käynyt jos olisi joutunut psykiatriseen osastohoitoon ja hoidettu diagnoosin mukaisesti (joka siis oli selvästikin väärä).
https://www.madinamerica.com/2021/03/beyond-benzos-jordan-peterson/
Miksi tarinoita joissa ihminen menee psykiatrian aineilla yhä sekavampaan kuntoon ja selviää kun aineita puretaan ei oteta esille julkisesti. Narratiivi on aina sama. Mielenterveyspotilas ei ota lääkkeitään ja se on syy kaikelle. Psykiatriaa vaivaa yksinkertaistettu ajattelu jossa ei ymmärretä kaikkea problematiikkaa mitä sen tarjoamiin aineisiin sisältyy.
Ties kuinka moni potilas on kokenut jotain vastaavaa kuin Katinka Newman tai Jordan Peterson mutta se on diagnosoitu mielenterveyssairaudeksi ja he eivät ole kirjoittamassa yhtään mitään kun ovat isoilla pysyvillä lääkekoktaileilla aivot jäässä."Ylipäätään se ajattelumalli, että psykoosissa oleva ihminen saa psykoosi lääkityksen, mutta paranee muista syistä, ja vaipuu psykoosin kaltaiseen tilaan mutta ei psykoosiin lääkkeet lopetettuaan, vaatii aikamoista mielen agropatiaa, mitä tavan tallukoilta ei löydy."
Ihmiset jotka ei ole aineita psykoosiin edes käyttäneet voivat mennä lääkkeissä huonompaan kuntoon. Vieroitusoireita(withdrawal symptoms, paws pitkittyneet vieroitusoireet) ja huonoja lääkereaktioita (adverse reaction) voidaan väärindiagnosoida myös johtaen mahdollisesti syöksykierteeseen yhä uusia aineita ja pahenevaa oloa jota voidaan tulkita mt-ongelmien läpi. Joskus ratkaisu onkin irrottaa itsensä aineista ja täten irroittautua myös niihin liittyvistä ongelmista. Tosin siinä voi kestää aikaa että vieroitusoireet on myös lusittu. Järkevää on tehdä hidas asteittainen vähennys tällöin minimoidakseen lisäongelmat esim liian nopeasta vähennyksestä.
- Anonyymi
HYVÄ TIETÄÄ SKITSOFRENIASTA 1
Mielen pulmiin on suhtauduttu hyvin vaihtelevasti eri kulttuureissa, eri aikoina.
Länsimaista ajattelutapaa hahmottaa hyvin aatehistorioitsija Petteri Pietikäisen teos “Hulluuden historia”. Siinä hän toteaa: ”Hulluuden kasvot ovat alati muuttuvat. Samalla ne ovat tunnistettavissa eri aikoina siitä, että hulluksi todetaan tai luokitellaan ihminen, jonka käytös poikkeaa niin sanotusta keskivertokäyttäytymisestä enemmän kuin normaaliuden rajat sallivat”.
Tällä hetkellä käytettävät luokittelut juontuvat psykiatri Emil kraepelinilta. Hän pyrki kuvaamaan tarkasti sairaaksi tulkittua käytöstä.
Kraepelin kuvasi 1899 käsikirjassaan taudin, jota kutsui nimellä dementia praecox eli ennenaikainen dementia. Siihen liittyi harha-aistimuksia, outoja ajatuksia, katatoniaa ja muita suuria liikuntavaikeuksia. Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler ehdotti taudin nimeksi skitsofreniaa vuonna 1908. Taudin ennuste oli varsin huono.
Skitsofrenian ennuste parani huomattavasti kun 1917 Constantin von Economo kuvasi virussairauden nimeltä encephalitis lethargica. Tätä silloin yleistä sairautta poteneet erotettiin skitsofreenikoista, joilla ei ollut dementiaan johtavaa sairautta eikä yleensä liikuntapulmia.
Tauti oli kuitenkin ehtinyt jo saada huonon maineen vääjäämättä kuolemaan johtavana dementiana.
Tätä toivotonta kuvaa – erheellisyydestään huolimatta – ei skitsofrenian yltä ole saatu karistettua. Edelleenkin on varsin kiistanalaista, erotteleeko ”skitsofrenia” -käsite jonkin ryhmän oikeasti muista. Kahdella skitsofreenikolla ei ole välttämättä yhtään samaa oiretta ja kuitenkin he ikäänkuin “sairastavat samaa tautia”.
Nykyään skitsofreniaa arvioidaan olevan noin prosentilla aikuisväestöstä.
Potilailla on kolmenlaisia pulmia
Potilailla on usein kolmenlaisia ongelmia. Positiivisiksi sanotaan – harhaanjohtavasti – oireita jotka tuovat jotain lisää potilaan tavalliseen olemiseen. Niitä ovat mm. kuuloharhat, epäileväisyys, oudot ajatukset ja yleinen mielen sekoittuminen. Nämä oireet herättävät usein ympäristössä suurta hämminkiä ja levottomuutta.
Negatiivisiksi oireiksi kutsutaan normaalien asioiden menettämistä. Niitä ovat tunteiden latistuminen, kyvyttömyys kokea mielihyvää ja apaattisuus. Tämä on kokijalle itselleen varmaan tilan ikävin puoli, mutta se ei herätä niinkään ympäristön huolta.
Kolmannen ryhmän muodostaa tiedonkäsittelyyn liittyvät kognitiiviset pulmat. Tarkkaavaisuus, muisti, havaintojen erottelu, oman toiminnan ohjaus jne. ovat usein skitsofreenikoilla puutteellisia.
Nykyään erittäin yleinen antipsykoottinen lääkitys kohdistuu vain positiivisiin oireisiin. Ne vähentävät ennen kaikkea monilla psykoottisilla harhoihin liittyvää kiihtymystä.
Pitkäaikaiseen kuntoutumiseen vaikuttaa lähinnä kognitiivisten pulmien ratkaisu (1 – 3). Kognitiiviset ongelmat näyttävät edeltävän varsinaisen psykoosin puhkeamista ja niiden hoito näyttää määrittävän potilaan tulevaisuuden (4 – 6). Kognitiivisia ongelmia ei kuitenkaan ole kaikilla potilailla.
Psykoosi laukeaa
Yleisimmin skitsofrenia puhkeaa aikuisuuden alussa. Nuorella on voinut olla tunne-elämän ja ajattelun pulmia aiemmin. Hän vetäytyy muista omaan maailmaansa. Hänen ajattelustaan tulee outoa ja nuori kokee kuuloharhoja. Usein ympäristön paineet, rakastuminen, armeija tai muut haasteet ovat hänelle ylivoimaisia. Sisäinen ja ulkoinen todellisuus törmäävät, harhat lisääntyvät ja nuoren valtaa kiihtymys. Nuorta ympäröivät ihmiset järkyttyvät hänen outoudestaan ja tilanne muuttuu psykoottiselle hankalaksi. Hoidon alku on toisinaan psykoosiin joutuneelle traumaattinen tapahtuma.
Paraneeko skitsofrenia?
Varhaisimmat luotettavat seurantatutkimukset skitsofreniasta toipumisesta löytynevät 1940-luvulta. Niiden mukaan vuosina 1946 – 1950 diagnosoiduista uusista skitsofreenikoista Warren State – sairaalassa Pensylvaniassa 73 prosenttia oli parantunut itsenäiseen elämään kolmen vuoden kuluttua (7).
Vastaavia tuloksia saatiin monista seurantatutkimuksista USA:ssa ja Isossa -Britanniassa. Hieman yli puolet palasi muutamassa vuodessa itsensä elättäviksi melko tavallisiksi yhteiskunnan jäseniksi (8,9).
Tilanteeseen tuli muutos Ranskasta. 1951 laivaston kirurgi Henri Laborit kokeili klooripromatsiinia leikkauspotilaillaan. Aine vahvisti muiden nukutusaineiden tehoa. Esitellessään aineen vaikutuksia kongressissa Brysselissä joulukuussa 1951, hän ehdotti sen käyttöä myös psykiatriassa. Se ”tuottaisi todistettavan, lääkkeillä aikaansaadun lobotomian”, hän totesi (10).- Anonyymi
Dopamiini – avain skitsofreniaan?
Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.
Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)
Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?
1961 neuroleptejä tutkittiin USA:ssa kuuden viikon kokeessa yhdeksässä sairaalassa. Neuroleptit vähensivät mitattuja oireita – ajatus ja kuuloharhoja, ahdistusta ja epäluuloisuutta – lumelääkettä enemmän. Tämä havainto toistui monissa kuuden viikon mittaisissa kokeissa seuraavina vuosina. Vuonna 1977 julkaistussa katsauksessa havaittiin neuroleptien voittaneen lumeen 83 prosentissa näistä tutkimuksista. Akuutissa psykoosissa olleista neurolepteillä oli helpottavaa vaikutusta 70 prosentin positiivisiin oireisiin kuuden viikon aikana (14). Seitsemän kymmenestä koki siis harhojen vaikutuksen lievittyneen.
Kauanko lääkettä tuli ottaa paranemisen varmistamiseksi? USA:n mielenterveysviraston NIMH:in rahoittamissa tutkimuksissa potilaiden, joiden oireet olivat vähentyneet jatkuvan neuroleptilääkityksen aikana, lääkitys lopetettiin äkisti. Heitä verrattiin vastaavanlaisiin potilaisiin joiden lääkitystä jatkettiin.
Vuonna 1995 Patricia Gilbert tarkasteli 66 tutkimusta ja havaitsi että lääkinnän lopettamista seuranneiden 10 kuukauden aikana 53 prosenttia joutui uudestaan akuuttiin psykoosiin. Jatkuvassa lääkityksessä näin oli käynyt vain 16 prosentille. Neuroleptien jatkuva käyttö ehkäisi siis psykoosin uusiutumista tehokkaasti (15) . Tästä tuli tärkeä peruste jatkuvalle ylläpitolääkitykselle
Hämmentäviä seikkoja
Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.
Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)
Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.
Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Dopamiini – avain skitsofreniaan?
Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.
Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)
Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?
1961 neuroleptejä tutkittiin USA:ssa kuuden viikon kokeessa yhdeksässä sairaalassa. Neuroleptit vähensivät mitattuja oireita – ajatus ja kuuloharhoja, ahdistusta ja epäluuloisuutta – lumelääkettä enemmän. Tämä havainto toistui monissa kuuden viikon mittaisissa kokeissa seuraavina vuosina. Vuonna 1977 julkaistussa katsauksessa havaittiin neuroleptien voittaneen lumeen 83 prosentissa näistä tutkimuksista. Akuutissa psykoosissa olleista neurolepteillä oli helpottavaa vaikutusta 70 prosentin positiivisiin oireisiin kuuden viikon aikana (14). Seitsemän kymmenestä koki siis harhojen vaikutuksen lievittyneen.
Kauanko lääkettä tuli ottaa paranemisen varmistamiseksi? USA:n mielenterveysviraston NIMH:in rahoittamissa tutkimuksissa potilaiden, joiden oireet olivat vähentyneet jatkuvan neuroleptilääkityksen aikana, lääkitys lopetettiin äkisti. Heitä verrattiin vastaavanlaisiin potilaisiin joiden lääkitystä jatkettiin.
Vuonna 1995 Patricia Gilbert tarkasteli 66 tutkimusta ja havaitsi että lääkinnän lopettamista seuranneiden 10 kuukauden aikana 53 prosenttia joutui uudestaan akuuttiin psykoosiin. Jatkuvassa lääkityksessä näin oli käynyt vain 16 prosentille. Neuroleptien jatkuva käyttö ehkäisi siis psykoosin uusiutumista tehokkaasti (15) . Tästä tuli tärkeä peruste jatkuvalle ylläpitolääkitykselle
Hämmentäviä seikkoja
Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.
Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)
Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.
Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18)Neuroleptien pitkäaikaishyötyjen tutkimuksia
Asian ratkaisemiseksi NIMH rahoitti useita tutkimuksia 1970 luvulla.
Carpenter ja McGlashan havaitsivat, että ilman lääkkeitä hoidetut voitiin kotiuttaa sairaalasta nopeammin kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkkeillä hoidetuista 45 prosentilla psykoosi uusiutui seuraavan vuoden aikana, ilman lääkkeitä hoidetuilla 35 prosentilla. Ilman lääkkeitä hoidetuilla oli vähemmän masennusta, tunteiden latistumista ja liikuntavaikeuksia kuin lääkityillä.
McGlashan ja Carpenterin mukaan lääkkeittä hoidettut potilaat kertoivat kokemuksen olleen paitsi ahdistava, myös palkitseva ja opettava. He elivät psykoosin läpi ilman tunteita lamaannuttavia lääkkeitä. McGlashan ja Carpenter päättelivät lääkkeittä hoidettujen oppineen kokemastaan ja olevan kyvykkäämpiä selviytymään elämänsä tulevista haasteista (19).
Rappaportin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus ja sen tulokset olivat vakuuttavat. Hän satunnaisti 80 ensimmäistä kertaa skitsofreniaa sairastavaksi diagnosoitua nuorta miestä kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää hoidettiin sairaalassa tavanmukaisella lääkityksellä, toista hoidettiin lumelääkkeillä.
Psykoosilääkkeillä hoidettujen huomattavimmat oireet vähenivät nopeammin. Silti molempien ryhmien potilaat toipuivat ja kotiutettiin keskimäärin kuudessa viikossa. Tässä vaiheessa kaksi ryhmää jakaantuivat. Molemmista ryhmistä puolta potilaista lääkittiin nyt ”uusiutumisen estämiseksi”. Rappaport seurasi potilaita kolme vuotta. Potilaista, jotka olivat päässeet ryhmään mitä ei lääkitty lainkaan, 8 % joutui sairaalaan tilan uusiutumisen takia. Koko ajan tehokkaasti lääkityistä potilaista päätyi seuranta-aikana sairaalaan tilan uusiutumisen vuoksi 73 prosenttia!
”Tulosten perusteella antipsykoottinen lääkitys ei ole suositeltava hoitomuoto, ainakaan osalle potilaista, mikäli olemme kiinnostuneitä potilaiden pitkäaikaisesta edistymisestä” totesi Rappaport (20).
Tutkimustuloksista huolimatta 1980 – ja 1990 luvuilla neuroleptit muuttuivat rutiiniksi skitsofrenian hoidossa. Niiden käyttö yleistyi myös muihin potilasryhmiin. Neurolepteistä tuli johtavia tuotteita lääketeollisuudelle, joka oli noussut ylivoimaisesti tuottoisimmaksi teollisuudenalaksi yhdysvalloissa (23).
WHO yllätti itsensä
Maailman terveysjärjestö WHO vertasi 1968 alkaen skitsofreniahoidon tuloksellisuutta yhdeksässä maassa. Oletus oli, että mitä korkeatasoisempi hoitojärjestelmä ja tehokkaampi lääkitys, sitä paremmat olisivat tulokset.
Kahden ja viiden vuoden seurantajaksot toivat selvän ja yllättävän vastauksen: mitä köyhempi maa, sen paremmat olivat hoitotulokset. Maiden väliset erot olivat suuria tarkasteltiinpa sitten oireiden poistumista tai sosiaalisen toimintakyvyn palautumista (25).
Odottamaton tulos poiki vastalauseita, epäilyksiä ja uuden tutkimuksen. WHO toteutti sen nyt 1978 kymmenessä maassa. Tutkimus tehtiin suurella tarkkuudella, jotta edellisen hämmentäville tuloksille saataisiin selitys. Seurattavaksi valittiin potilaita, joilla oli akuutti skitsofrenia ensimmäisen kerran. Diagnoosit tehtiin tarkasti länsimaisten kriteerien mukaan.
Uusi tutkimus vahvisti tarkasti edeltäjänsä tuloksen: Köyhissä maissa – Intiassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa – kahden vuoden kuluttua toipuneita oli 64 prosenttia, vauraissa maissa 36 prosenttia. Rikkaissa maissa oli siis lähes kaksinkertainen määrä kroonistuneita kehitysmaihin verrattuna. Tutkijat eivät antaneet ilmiölle edelleenkään mitään selitystä. Erityisen hämmentävää oli, että vain 15,9 prosenttia köyhien maiden potilaista sai asianmukaista lääkitystä (26). Tutkimuksessa ilmeni vahva korrelaatio hyvien hoitotulosten ja vähäisen lääkityksen välillä. Huonoimmat tulokset olivat Moskovassa ja parhaat Agrassa Intiassa. Moskovassa lääkittiin eniten ja Agrassa vähiten.
Vuonna 1997 WHO:n tutkijat haastattelivat uudelleen kahden aiemman tutkimuksen potilaat. Kehitysmaissa enemmistö entisistä potilaista ei kärsinyt enää lainkaan psykoosioireista ja kolme neljästä oli mukana työelämässä. Maissa, joissa potilaita ei pidetty säännöllisessä lääkehoidossa, enemmistö toipui sairaudestaan ja eli hyvää elämää 15 vuoden kuluttua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neuroleptien pitkäaikaishyötyjen tutkimuksia
Asian ratkaisemiseksi NIMH rahoitti useita tutkimuksia 1970 luvulla.
Carpenter ja McGlashan havaitsivat, että ilman lääkkeitä hoidetut voitiin kotiuttaa sairaalasta nopeammin kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkkeillä hoidetuista 45 prosentilla psykoosi uusiutui seuraavan vuoden aikana, ilman lääkkeitä hoidetuilla 35 prosentilla. Ilman lääkkeitä hoidetuilla oli vähemmän masennusta, tunteiden latistumista ja liikuntavaikeuksia kuin lääkityillä.
McGlashan ja Carpenterin mukaan lääkkeittä hoidettut potilaat kertoivat kokemuksen olleen paitsi ahdistava, myös palkitseva ja opettava. He elivät psykoosin läpi ilman tunteita lamaannuttavia lääkkeitä. McGlashan ja Carpenter päättelivät lääkkeittä hoidettujen oppineen kokemastaan ja olevan kyvykkäämpiä selviytymään elämänsä tulevista haasteista (19).
Rappaportin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus ja sen tulokset olivat vakuuttavat. Hän satunnaisti 80 ensimmäistä kertaa skitsofreniaa sairastavaksi diagnosoitua nuorta miestä kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää hoidettiin sairaalassa tavanmukaisella lääkityksellä, toista hoidettiin lumelääkkeillä.
Psykoosilääkkeillä hoidettujen huomattavimmat oireet vähenivät nopeammin. Silti molempien ryhmien potilaat toipuivat ja kotiutettiin keskimäärin kuudessa viikossa. Tässä vaiheessa kaksi ryhmää jakaantuivat. Molemmista ryhmistä puolta potilaista lääkittiin nyt ”uusiutumisen estämiseksi”. Rappaport seurasi potilaita kolme vuotta. Potilaista, jotka olivat päässeet ryhmään mitä ei lääkitty lainkaan, 8 % joutui sairaalaan tilan uusiutumisen takia. Koko ajan tehokkaasti lääkityistä potilaista päätyi seuranta-aikana sairaalaan tilan uusiutumisen vuoksi 73 prosenttia!
”Tulosten perusteella antipsykoottinen lääkitys ei ole suositeltava hoitomuoto, ainakaan osalle potilaista, mikäli olemme kiinnostuneitä potilaiden pitkäaikaisesta edistymisestä” totesi Rappaport (20).
Tutkimustuloksista huolimatta 1980 – ja 1990 luvuilla neuroleptit muuttuivat rutiiniksi skitsofrenian hoidossa. Niiden käyttö yleistyi myös muihin potilasryhmiin. Neurolepteistä tuli johtavia tuotteita lääketeollisuudelle, joka oli noussut ylivoimaisesti tuottoisimmaksi teollisuudenalaksi yhdysvalloissa (23).
WHO yllätti itsensä
Maailman terveysjärjestö WHO vertasi 1968 alkaen skitsofreniahoidon tuloksellisuutta yhdeksässä maassa. Oletus oli, että mitä korkeatasoisempi hoitojärjestelmä ja tehokkaampi lääkitys, sitä paremmat olisivat tulokset.
Kahden ja viiden vuoden seurantajaksot toivat selvän ja yllättävän vastauksen: mitä köyhempi maa, sen paremmat olivat hoitotulokset. Maiden väliset erot olivat suuria tarkasteltiinpa sitten oireiden poistumista tai sosiaalisen toimintakyvyn palautumista (25).
Odottamaton tulos poiki vastalauseita, epäilyksiä ja uuden tutkimuksen. WHO toteutti sen nyt 1978 kymmenessä maassa. Tutkimus tehtiin suurella tarkkuudella, jotta edellisen hämmentäville tuloksille saataisiin selitys. Seurattavaksi valittiin potilaita, joilla oli akuutti skitsofrenia ensimmäisen kerran. Diagnoosit tehtiin tarkasti länsimaisten kriteerien mukaan.
Uusi tutkimus vahvisti tarkasti edeltäjänsä tuloksen: Köyhissä maissa – Intiassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa – kahden vuoden kuluttua toipuneita oli 64 prosenttia, vauraissa maissa 36 prosenttia. Rikkaissa maissa oli siis lähes kaksinkertainen määrä kroonistuneita kehitysmaihin verrattuna. Tutkijat eivät antaneet ilmiölle edelleenkään mitään selitystä. Erityisen hämmentävää oli, että vain 15,9 prosenttia köyhien maiden potilaista sai asianmukaista lääkitystä (26). Tutkimuksessa ilmeni vahva korrelaatio hyvien hoitotulosten ja vähäisen lääkityksen välillä. Huonoimmat tulokset olivat Moskovassa ja parhaat Agrassa Intiassa. Moskovassa lääkittiin eniten ja Agrassa vähiten.
Vuonna 1997 WHO:n tutkijat haastattelivat uudelleen kahden aiemman tutkimuksen potilaat. Kehitysmaissa enemmistö entisistä potilaista ei kärsinyt enää lainkaan psykoosioireista ja kolme neljästä oli mukana työelämässä. Maissa, joissa potilaita ei pidetty säännöllisessä lääkehoidossa, enemmistö toipui sairaudestaan ja eli hyvää elämää 15 vuoden kuluttua."Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)
Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?"
Tämä. Sitten ihmiset on entistä alttiimpia psykooseille, "dopamine supersensitivity psychosis". On hölmöläisten hommaa blokata olennaisten välittäjäaineiden toimintaa, millä on lukuisia säätelytehtäviä kehossa motoriikkaan asti. Tietenkin keho pyrkii estämään tämän blokkauksen yrittämällä kiertää sen. Se yrittää aina löytää homeostaasin psykiatrian tekemästä sekasotkusta huolimatta jossa psykiatriassa potilas koukutetaan fyysisesti riippuvaiseksi aineestaan (dependence). Aivot pyrkii kääntämään muutoksia minkä ehtii jottei mitään olisi liikaa tai liian vähän, koska jos olisi, se voisi olla vaarallista. Aivot on ihmeelliset, psykiatrian typerät rohdot ei. Mutta ihan Käypähoitoa tämäkin hölmöläishoito. Terveyttä ei kannata ainakaan psykiatrian maailmasta etsiä. Vieroitusoireet voi olla yhtä kovia tai kovempiakin kuin laittomista psykoaktiivisista aineista säännöllisessä käytössä.
Vaarallisinta aikaa psykiatrian aineiden käytössä ei ole välttämättä käytön jatkuminen vaan kaikenlaiset muutokset käytettyyn aineeseen joka pakottaa kehon tekemään uuden homeostaasitilan.
Tiettyyn rajaan asti aivot ja hermosto pystyy korjaamaan sen toiminnan sotkemista. Valitettavasti siinäkin on rajansa mistä on merkki tardiivi dyskinesia, jossa naama voi alkaa nykiä.
Aina se ei parane mikä on merkki aineiden pysyvästä vauriopotentiaalista. Kun dopamiinia peukaloidaan seurauksena voi olla samankaltaisia oireita kun parkinsonin taudissa, lääkeparkinsonismia. Kummassakin pohjimmiltaan kyse dopamiinin häiriöistä. Parkinsonia hoidetaan dopamiiniagonisteilla lisäämällä dopamiinia siinä missä psykiatria aiheuttaa potilailleen motorisia häiriöitä dopamiiniantagonisteilla blokkaamalla dopamiinia aiheuttaen parkinsonin kaltaisia tiloja näin kärjistetysti. Dopamiini on mototiikalle tärkeä välittäjäaine.
Lopputuloksena psykiatriasta voi olla itseään pakkoliikutteleva hermoraunio jonka sosiaalista elämää voi haitata nykivät kasvot. Tai joka liikehtii levottomana kykenemättä olemaan paikallaan kun motoriikka on sotkettu. Jonka kognitiivinen toiminta on rapautunut aineilla mutta psykiatria syyttää siitä potilaan sairautta. Käsittääkseni tardiivin dyskinesian riski antipsykooteissa kasvaa mitä pitempään käyttöä on takana.
Uskon, että tardiivi dyskinesia on vain jäävuoren huippu psykiatristen aineiden vauriopotentiaalista. Se on näkyvä merkki vaurioista mutta paljon voi olla näkymätöntä elämänlaatua vähentävää ihmisyyden värejä vähentäviä oireita tunnemaailman latistumisesta kognitiivisen puolen ongelmiin ja heikommin toimivaan kuuppaan.
- Anonyymi
Psykiatriassa ollaan kovin huolissaan esimerkiksi kannabiksen pössyttelyn vaikutuksesta ihmisten aivojen toimintaan ja kehittymiseen, mutta onneksi antipsykoottien vaikutukset makakiapinoiden aivoihin voidaan tulkita skitsofrenian aikaansaamaksi. Näin ollen voidaan pikkulapsille määrätä neuroleptejä aggressiivisuuden ja muun vaikean käytöksen hallintaan, minkäänlaista psykoottista oireilua ei vaadita. Kaksoistandardit joita psykiatriassa sovelletaan "laillisten" psyykenlääkkeiden ja "laittomien", mietojenkin huumausaineiden vaikutuksiin on aivan ilmeinen. Todennäköisesti esimerkiksi kannabiksen polttaminen silloin tällöin säännöllisestikin on aivoille huomattavan paljon vähemmän kuormittavaa kuin neuroleptien syöminen vuosikausia putkeen, mutta valtava huolipuhe kohdistuu vain mömmöihin, joita psykiatrit eivät itse määrää. Jos nuori pössyttelee säännöllisesti kannabista hänet huostaanotetaan, jos hän syö säännöllisesti neuroleptejä hänen kaikki oirelunsa tulkitaan johtuvan jostain taustalla olevasta mielenterveydellisestä haasteesta. Tämä on kätevää, koska psyykenlääkkeiden vaikutukset usein on helppo sotkea psyykkisiin ongelmiin eikä ihminen edes itse tiedosta, mistä mikäkin johtuu.
- Anonyymi
Mielenkiintoinen sanavalinta, " silloin tällöin säännöllisestikin ".......
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenkiintoinen sanavalinta, " silloin tällöin säännöllisestikin ".......
Minua huvittaa tuo psykiatrian huoli kannabispsykooseista. Olisivat yhtä huolissaan puhkaistessaan manioita ihmisille aineillaan (anna minä arvaan, se on piilevä kaksisuuntainen jonka lääke vain nyt puhkaisee), surkastuttaessaan ihmisten aivoja säännöllisillä antipsykooteilla kuten apinoilla, aiheuttaessaan erilaisia hermostollisia oireita (vieroitusoireita) pitkiksikin ajoiksi ihmisille usein ilman mainintaa määräyshetkellä, kastroidessaan nuoriakin ihmisiä ilman monelle edes mainintaa asian mahdollisesta pysyvyydestä määräyshetkellä, koukuttaessa ihmisten kehoja aineisiin kertomatta dependence ilmiöstä, lääkitessään nuorien ihmisten kehittyviä aivoja hataralla tutkimuksella sen vaikutuksista, puhkaisten itse omanlaista kärsimystään esim haittojen ja vieroitusoireiden muodossa mikä voi olla sekaannuttavaa ihmisille.
Mutta kannabis. Se se on paha aine.
En yllättyisi lainkaan jos mikä tahansa psykoaktiivinen aine voi huonossa keississä pahentaa jonkun sekavuutta psykoosiksi tulkitun tilan asteelle jos siihen tulee huono reaktio. Mutta psykiatrisissa lääkkeissä se on potilaan sairaus, laittomissa päihteissä se on päihde. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua huvittaa tuo psykiatrian huoli kannabispsykooseista. Olisivat yhtä huolissaan puhkaistessaan manioita ihmisille aineillaan (anna minä arvaan, se on piilevä kaksisuuntainen jonka lääke vain nyt puhkaisee), surkastuttaessaan ihmisten aivoja säännöllisillä antipsykooteilla kuten apinoilla, aiheuttaessaan erilaisia hermostollisia oireita (vieroitusoireita) pitkiksikin ajoiksi ihmisille usein ilman mainintaa määräyshetkellä, kastroidessaan nuoriakin ihmisiä ilman monelle edes mainintaa asian mahdollisesta pysyvyydestä määräyshetkellä, koukuttaessa ihmisten kehoja aineisiin kertomatta dependence ilmiöstä, lääkitessään nuorien ihmisten kehittyviä aivoja hataralla tutkimuksella sen vaikutuksista, puhkaisten itse omanlaista kärsimystään esim haittojen ja vieroitusoireiden muodossa mikä voi olla sekaannuttavaa ihmisille.
Mutta kannabis. Se se on paha aine.
En yllättyisi lainkaan jos mikä tahansa psykoaktiivinen aine voi huonossa keississä pahentaa jonkun sekavuutta psykoosiksi tulkitun tilan asteelle jos siihen tulee huono reaktio. Mutta psykiatrisissa lääkkeissä se on potilaan sairaus, laittomissa päihteissä se on päihde.Kannabispsykoosit ovat osittain ihan tottakin, ainakin itse niitä aikoinaan sain useampaankin kertaan.
Psykiatria ja lääkkeet tulivat kohdalle vasta siinä vaiheessa, kun erilaiset päihteet olivat niitä psykooseja saaneet aikaiseksi.
Sainhan siis valtavat määrät psykoosi- ja mielialalääkkeitä, sekä pari diagnoosiakin, ja lisäksi vielä elämäni meni täysin hakoteille lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Mikä nyt sitten on laillista ja mikä laitonta, ihan sama, mutta molemmilla, ja etenkin kaikkien sekoituksella, saa kyllä elämän hyvinkin umpisolmuun.
Tosin sekavuudestakin on mahdollista selvitä, valitettavasti vain kovin moni ei selviä.
- Anonyymi
Nostaisin esiin psyykelääkkeet,särkylääket,nukahtamislääket ja kaljan,viinin,tupakan !Onkin koktaili monella naisella ja miehellä,ennen varsinaista eläke ikää.Läkkeet olivat mitä tahansa ja alkoholi,sotkee ihmisen päättä.Ylen tuli 2022 Tv ,dokumentii sähkö hoidosta. Joka toimii paremin kuin läkeet.Näytetin tehdän Suomessa nukutuksessa ja potilaat antoivat omat kasvonsa asialle. Toimi paremin kuin läkeet. Mutta resussi pulat sepä se.Helpompaa työntää psyke läkeet tutkimatta sen enempää ihmistä ja tietysti halvempaa.Jos lääke reseptit 1v.voimaissa?Potilas siis pois läkäriltä 1v.Kunes uusi reseptin.
- Anonyymi
Koko kommentin ensimmäisenä luetellut asiat takaavat sen, ettei ihmisen tarvitse odottaa eläkettä eläkeikään asti.
Noilla cocktaileilla eläkkeelle pääsee/joutuu jo hyvinkin nuorella iällä.
- Anonyymi
Niin niistä psyykenlääkkeistähän, viakka neurolepteistä tulee keskimäärin kymmenkunta kiloa ylipainoa, joka taas lyhentää elämää jonkun vuoden. Sitten aivomassasi kutistuu joka vuosi jonkun prosentin kymmenyksen lisää, kuin mitä muuten. Ja älyllinen toimintakykysi on jatkuvasti hieman huonompi. Ja kun vielä on useampia tutkimuksia, että neuroleptiä saamattomat toipuvat pitkässä juoksussa paremmin, niin voi miettiä, kannattaako totella lääkesuosituksia, joihin lääkeyhtiöt ovat valikoivilla testeillään (että vaikka julkistetaan vain lääkkeelle suosiolliset tulokset ja rahoittavat pääosan testauksesta) voimakkaasti vaikuttaneet.
- Anonyymi
Joo itellä kun olin kuntoutus jaksolla niin ei ollut oureita mutta neuroletejä pakotettiin syömään ja niitten aiheuttama väsymys laitettiin skitsofrenian piikiksi. Koko diagnoosi poistettiin monta vuotta myöhemmin ihan iljettävää touhua.
- Anonyymi
Kun aloin syödä neuroleptejä osastolla, lamaannuin täysin ja makasin enimmäkseen sängyssä.
Siiten väittivät masennukseksi, laitettiin masennuslääkkeitä.
Ne aiheuttivat maniaa( liikaa vauhtia ), sitten määrättiin siihen lääkitys.
Jatkossa tulikin monia psykooseja, milloin mistäkin syystä. Myös runsas lääkitys piti yllä lähes psykoosiin verrattavaa olotilaa.
- Anonyymi
Paras kun ei mene lääkäriin olenkaan jos on noin negatiivinen kuva heistä. Tottahan tuollainen saa itsensä kuntoon omilla toiminnoillaan
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1371916- 271908
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231848Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851630Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621448Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381160- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101137