Saksa ei myöskään anna muiden lähettää.Pakko
entistä enemmän kallistua siihen näkemykseen.
Saksa haluaa Venäjän voittavan.
entistä enemmän kallistua siihen näkemykseen.
Saksa haluaa Venäjän voittavan.
Saksa ei lähetä,jos Usa ei lähetä panssareita.
Anonyymi-ap
13103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No ei hätää !! Puola lähettänyt jo muita tankkeja 260 kpl!! Jos tilanne huononee puolalta palaa hermot ja lähettää armeijansa joukkoja lyömään vihulaiset ilman NATOn lupaa !!
Saksa on pehmo vaikka tajuaa jotta venäjä on lyötävä !!
Suomessa Persut haluaa pyhän Putinin SA voittavan jotta saisi venäjä tuella Suomesta diktatuurin Persuputinilan !! Mutta ei onnistu! Putinin Kello käy käy ennenkuin loppuu!!
Puolan tankit ovat varmaan niitä varsovan liiton ajoilta olevia.
Saksa kuvittelee olevansa turvassa. Mitäpä siitä jos siitä ympäriltä pienemmät Venäjä valtaa.
Samankaltaiset ovat kautta aikain maailman nuukinta väkeä ! Kaikki muistamme heistä omituiset bussissa suomen Lapista esim. Lattian alla sivusta luukut , missä yöpyivät . Nykyään eivät enään kehtaa . Eli ei nuo raaski lomailla ensinkään. Hautaansa eurot nuo pihtarit säästää . Minä itse pidän saksalaisia yhtä paskoina kuin ryssiä .
Tarkoitin siis Saksalaisia
----Tutkimusten mukaan Saksan hallituksen asenne vastaa suuren osan Saksan väestöstä odotuksia. Mielipidetutkimuslaitos Kantar Publicin Korber-säätiön puolesta elokuussa tekemä edustava kysely osoitti, että 80 prosenttia pelkää sodan leviämistä Ukrainasta naapurimaihin Nato-maihin ja 69 prosenttia Venäjän ydiniskua; 72 prosenttia sanoo kokevansa Venäjän uhkaavan. Samaan aikaan kuitenkin suurin osa saksalaisista (52 prosenttia) haluaa hallituksen jatkavan varovaista toimintaa kansainvälisissä asioissa. Niistä 41 prosentista vastaajista, jotka haluaisivat nähdä vahvemman läsnäolon, 65 prosenttia toivoo enemmän diplomatiaa, mutta vain 14 prosenttia lisää sotilaallista tukea ja 13 prosenttia enemmän taloudellista sitoutumista. Yli kaksi kolmasosaa tämän kyselyn vastaajista vastusti Saksan johtavaa roolia sotilasalalla, jota sosiaalidemokraattinen puolustusministeri Christine Lambrecht kuvaili väistämättömäksi.
-----On silmiinpistävää, kuinka suuret erot saksalaisten välillä maan itä- ja länsipuolella ovat. Idässä, entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR), jonka väkiluku oli 16,4 miljoonaa vuonna 1989, vain 31 prosenttia vaati enemmän kovuutta Venäjää kohtaan, kun taas lännessä (entinen liittotasavalta, jonka väkiluku oli lähes 63 miljoonaa) 47 prosenttia halusi enemmän kovuutta.
Myös itäisillä alueilla 34 prosenttia uskoo, että Saksan hallitus tekee "liikaa" Ukrainan tukemiseksi, kun taas läntisillä alueilla vain 18 prosenttia. Noin 60 prosenttia vastaajista lännessä ja 32 prosenttia idässä kannatti raskaiden aseiden toimittamista. Allensbach Institute for Public Opinion Research havaitsi, että 62 prosenttia lännessä luottaa pelotteeseen tehokkaimpana keinona, mutta vain 30 prosenttia idässä. 62 prosenttia Länsi -Saksassa ja 29 prosenttia Itä -Saksassa tukee Naton joukkojen lisäämistä. Länsi-Saksassa 63 prosenttia haluaa täyttää liittoutumisvelvoitteet hyökkäyksen sattuessa, kun taas Itä-Saksassa vain 36 prosenttia on samaa mieltä.
----Potsdamin sotahistorioitsija Sonke Neitzel sanoo, että huomattava määrä saksalaisia "pitää edelleen Yhdysvaltoja todellisena vihollisena". Vaikka syvälle juurtunut amerikkalaisvastaisuus on täysin saksalainen ilmiö, Saksan demokraattisen tasavallan propagandan pitkäaikaisena vaikutuksena se on paljon selvempi idässä kuin lännessä. Oikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) ja vasemmistopuolueen äänestäjät, joilla molemmilla on suurin äänestäjäpotentiaalinsa uusissa liittovaltioissa, ovat erityisen alttiita tälle. Die Linke, vasemmistopuolue, on entinen Itä -Saksan hallitseva puolue, sosialistinen unionipuolue, jota ei hajotettu Berliinin muurin murtumisen jälkeen,
https://www.gisreportsonline.com/r/germany-russia-ukraine/
niin siis sille on syynsä että saksa ei täysin sydämin ole mukana tässä sodassa....
vielä samasta lähteestä
----Monien idän saksalaisten ristiriitainen tunne siitä, että he kuuluvat länteen näkemättä sitä kotimaanaan, auttaa Venäjää vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen Saksassa.
vielä...
Vaikka Scholzin hallitus ei kyseenalaista transatlanttista liittoa, erot "liikennevalokoalitioon" kuuluvien puolueiden välillä ovat yhä ilmeisempiä. Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa monet tulkitsevat Venäjän aggression Ukrainassa sijaissodaksi Yhdysvaltojen kanssa. He kannattavat asetoimitusten katkaisemista ja Ukrainan johdon suostuttelemista neuvottelemaan ehdoitta Moskovan kanssa. Sitä vastoin vihreät, jotka kannattavat kiivaasti Ukrainan aseistamista, näyttävät jättäneen syrjään perinteiset varauksensa Washingtonia kohtaan. Kolmas hallituspuolue, liberaali Vapaa demokraattinen puolue, on aina ollut transatlanttinen eikä näe mitään syytä muutokseen. Sekin kannattaa lähes yksimielisesti Ukrainan tukemista.
----
edelleen samasta lähteestä
----Vaikka CDU: n uusi johtaja Friedrich Merz pidättäytyy avoimesta kritiikistä rouva Merkeliä kohtaan, hän korostaa uskollisuutta liittoumalle Yhdysvaltojen kanssa. Tämä kanta on kuitenkin kiistanalainen. Esimerkiksi Saksin CDU: n pääministeri Michael Kretschmer puhui Ukrainan sodan "jäädyttämisen" puolesta sen sijaan, että toimitettaisiin aseita Kiovaan. Kretschmer sai suosionosoituksia tästä kannasta Sahra Wagenknechtilta (Die Linke) ja Alternative for Germanyn (Alternative fur Deutschland, AfD) johtajalta Tino Chrupallalta.
CDU:n oikealla laidalla, AfD:ssä ja oikeistolaisissa ajatushautomoissa tällaiset pohdinnat saavat suuren kaiun. Intellektuellit, jotka määrittelevät itsensä kansalliskonservatiiveiksi, kannattavat transatlanttisen siteen uudelleenarviointia ja yhteisymmärryksen etsimistä Venäjän kanssa. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että julkaisijan Johannes Barnickin kirja painettiin äskettäin uudelleen. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1959 otsikolla "Saksan ja Venäjän naapurusto", ja siinä vaaditaan strategista kumppanuutta Venäjän kanssa ja varoitetaan, että "liberaalin Länsi- ja Itä-Euroopan nationalismin liitto" merkitsisi Saksan uutta piiritystä. Barnickin teesiä puolustaa nyt Vladimir Putinin elämäkerran kirjoittaja Thomas Fasbender, joka pitää Ukrainan jakamista väistämättömänä. Venäjälle Saksa on "ajaton kumppani Keski-Euroopassa" rauhoittamaan niiden välisiä epävakaita alueita. Tällaiset pohdinnat ruokkivat itäeurooppalaisten poliitikkojen pelkoa siitä, että Moskova ja Berliini voisivat jälleen kerran sopia näiden maiden ylivallasta. Vuoden 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimus heittää edelleen varjon Saksan ja sen naapureiden välisten suhteiden ylle.
Sisäpolitiikan piperrykset voisi jättää ellei halua Venäjää naapurikseen.
Scholz saa nautintoa Ukrainalaisten
kansanmurhasta?