Uusi suhde tai ei

Jos toipuu niin odotat, jos ei niin käy asia läpi itsesi kanssa minkä toiminnan kanssa voit katsoa itseäsi vielä peiliin.

Hyvän neuvon jo saitkin. Eli mieti mikä on sellainen ratkaisu, jonka kanssa kestät elää ja voit katsoa hyvillä mielin peiliin. Muiden mielipiteistä ei kannata liiemmin välittää. Sopeutuvat aikanaan. Jos teillä on lapsia, niin ehkä heidän näkemystään asiaan voisi kysellä ja aiheesta keskustella etukäteen. Jos puolisosi tilanne jatkunut jo pitempään, luulen, että ymmärrystä löytyy. Jos kovin tuore muutos terveydentilassa niin tarvitsee varmasti läheisiltäkin enemmän sulattelua.

Laki ainoastaan kieltää avioliiton solmimisen jos vanha on vielä voimassa. Yritys ei ole rangaistava, ja vankeutta tai edes sakkoa ei mätkäistä onnistuneesta kaksinnaimisesta.

Tallinaan.....

Ehkä kannattaa vain rukoilla. Avioliitto on kahdenkeskinen sopimus, jossa kumpikin uhraa oman elämänsä toisilleen. Lupasit kumppanillesi joten pysy rinnalla loppuun asti. Vie asia Jumalalle. Jos et vielä usko Jumalaan niin voit aloittaa vaikka tällä ilmaisella Raamattukirjekurssilla.

https://www.raamattuavautuu.fi/

Käy Bingossa jos seuraa haluat.Niin kyllä se siitä.

Niin toi on hyvä kysymys, jos on mennyt kirkossa naimisiin niin eiköhän vala sano että niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
Se on sitten eri että mikä on ihmisen moraali tuon suhteen ja minun mielestä tuossa se rakkaus punnitaan.

Tuntuu että toi vihkivala pitäisi muokata nykyisin niin että korvataan se kohta ''niin myötä, kuin vastoinkäymisissä'' vaikka tekstillä kunnes kyllästyy tai löytää paremman.

Käy "vieraissa"

Voi tilannetta..etkö voi ottaa avioeroa jossain kohtaa? Mikä tietysti estää sinua elelemästä itsenäisesti, mutta tietysti omantunnon mukaan..mitä toimintaa itseltäsi kestät. Kovin ei ole helppo tilanne tai mikä tuossa sitten on oikein ja mikä väärin vai onko sellaista lainkaan. Tietysti olisi hyvä päättää vanhat suhteet ennen uusia.

Jos on kerran vihannes. Uus Nainen ok.

Mikä laki kieltää solmimasta uutta suhdetta???? Ookko suomalainen?

Saat olla vapaa.

Kannattaa odottaa.

Minkä lain puitteissa "et saisi tehdä mitään?"

Ei kannata ainakaan marttyriksi heittäytyä. Ja toisekseen "melkein" vihannes. Outoa luonnehdintaa tilanteestasi. Kyllä hän voi siitä elpyäkin. Aviolitossa, jos olette ja lapsiakin siunaantunut, niin kait avioliittolupaukseen on jotain myös sisältynyt, kuten sen tiedätkin. Ei tuosta tilanteestasi oikein selkoa saanut onko tilanne jo ollut kauemminkin tjs. Joten plokkaa "yläkoppasi" ensin ja seuraat tilanneta ensin t i e t e n k in on hän puolisosi. En lähtisi kovin kevyen mielin ratkomaan mihinkään "raitille lähtöön" ja hakemaan epämääräistä seuraa itsellesi.

Toimi niin, että pystyt katsomaan itseäsi peiliin, muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Kerrot että puolisosi on likimain vihannes, ei siis ilmeisesti tiedä tästä maailmasta enää mitään, joten häntä et voi silloin teoillasi loukata. Väkisin tulee mieleeni, että et taida kovasti enää rakastaa puolisoasi kun muihin vilkuilet. Ymmärrän sen jos puoliso on jo pidempään ollut "vihannes", mutta olet kuitenkin vasta 4-kympin huitteissa.
Enemmän sinun tulee varoa loukkaamasta puolisosi läheisiä kuin häntä itseään joka ei enää tästä maailmasta tiedä, siinä samalla saatat kyllä vahingossa loukata myös itseäsi ellet toimi riittävän harkiten, joten mieti tarkkaan mitä teet. En kuitenkaan olisi tuomitsemassa jos solmit suhteen toiseen aikuiseen, ilman vastarakkautta ja kosketusta on vaikea elää, ainakaan pidempään.

Puolisosi tuskin halusi tiedostaessaan että uhraat elämäsi odottaen hänen hidasta kuolemaa. Elämä on nyt ja tässä, ole armollinen itsellesi ja anna uudelle elämälle mahdollisuus:)

Jos itse olisit vihannes niin mitä se sinua auttaisi että puolisosi siinä ikävissään nyhjäisi, et ehkä jaksaisi paremmin sullekin seuraa pitää ollessaan itse paremmissa kantimissa.

Unelmoi. Lue. Käy usein vessassa tumputtamassa. Kyllä se siitä.
Itse asiassa saattaisit vain nolata tilanteen, suhteentyngän, niin.
Oma apu paras apu.
Ja Flesu alan öikkeestä huomiota herättämättä.
Vatakaa, vatkaa .... 🤭

Saa vierais käyä.

Pidä itsestäsi huolta ja itsesi virkeänä. Ole tukena, empaattinen ja kunnioittava vihannestasi kohtaan ja tue häntä toipumisessa. Samaan aikaan salli itsellesi viettää aikaa muiden kanssa, mutta vain jos pystyt olemaan kertomatta vihannekselle. Koska muutoin, jos toipuu, tieto romauttaa kunnon samantien. Ideana on että jonkun toisen kanssa oleminen on todella teille "kotiinpäin" eli saa sinut jaksamaan paremmin ja jaksamaan tukea toista toipumisessa. Itse olen kerran ollut sivusuhteessa "vieraan" miehen kanssa avioliittoni ohessa. Molempien puoliso oli pettänyt, mutta emme halunneet lähteä suhteistamme ja hajottaa perhettä. Sivusuhteestamme saimme iloa, se paikkasi kolautettua itsetuntoa ja saimme energiaa käydä raskasta prosessia läpi kotona. Kun kotona alkoi taas asiat sujua niin sivusuhdekin jäi. Perheeni on nyt onellinen ja kaikki hyvin. Lapset saivat pitää ydinperheen ja minä rakastamani miehen (toisen miehen pikku avustuksella pystyin antamaan anteeksi hänelle) . Kerroin tämän vain siksi, että ei kaikki ole aina mustavalkoista ja voit tehdä valinnan joka tukee parhaiten tilannettasi.

Eipä siinä oikein muuta auta kuin hakata tattiin vimmatusti tai naisena keppiä tötteröön.

Mitä tarkoittaa "vanhempi 80-luvun nuori" ? Ja mitä tekemistä sillä on tilanteesi kanssa, olit sitten noin 50 v tai 80. Mikä puolisoasi vaivaa, onko tila pysyvä, ei toivoa kuntoutumisesta vai onko toivoa normaalielämästä?

En oikein ymmärrä otsikkoa ? ei ole lakia, ettei ihminen saisi nauttia elämästä. Itse olen 64 v. mies ja seurustelen 41 vuotiaan naisen kanssa. Ja mukavaa on.

eipä ollu sus

Jos aloittajan ikäinen ihminen kysyy neuvoa tuollaiseen asiaan, niiin mitä muuta elämässä on jäänyt väliin?

Onko ap sinun puolisollasi toivoa paranemisesta? Jos on niin ehkäpä jaksat sitoutuneena tukea hänen paranemistaan. Jos toivoa paranemisesta ei ole niin ehkäpä sinullakin voisi olla hyväksikin mielialaasikin kohottava suhde. Itselläni on muutamakin ystävä jo nuorena alle neljäkymppisenä jäänyt leskeksi ja ovat todenneet kuinka tietyllä tapaa helpottavaakin puolison kuolema oli tilanteessa, jossa toivoa paremmasta ei ole ja kuolema on vain ajankysymys ja itse roikut jaksamisen partaalla, erityisesti jos on lapsia. Tottakai kuolema on surettanut ja tuntunut pahalta, mutta elämänkin on jatkuttava. Itse en ainakaan lähtisi tuomitsemaan tuollaista. Voimia ap sinulle ja yritä ajatella, että joskus on vielä valoisampaa, puolisosi tilasta ei oikein alotuksen perusteella pysty tietämään.

Jos aloittaisit paremman suhteen itsesi kanssa, siis opettelemalla tuntemaan itsesi paremmin meditoimalla ja tietoisella läsnäololla, niin opit paremmin ymmärtämään tarpeitasi ja tunteitasi ilman, että kokisit tarvetta tässä vaiheessa ainakaan haluta uutta suhdetta.

Lapsena olit täysin onnellinen, vaikka sinulla ei ollut sellaista suhdetta, eikä muutenkaan melkein mitään. Mikä estäisi sinua olemasta tänä päivänä yhtälailla onnellinen?

Elämääsi ei kannata vielä romuttaa joten unohda vanhoilliset tavat . Ole itsekäs .

Se on omasta tunteista kiinni. Ei laki pysty kenenkään pakottamaan mut oma tunte voisi rajoittaa

Voihan sitä erota..Mitä hitin väliä sillä vaikka menisi puolet jostain paskasta omaisuudesta..Ei niitä sinne arkkuunkaan koskaan mitään omaisuutta mukaansa saa niin mitä väliä..Omakotitalossa paljon muuta kuin hirveästi eri maksuja ja lämmittämisen tai viilentämisen probleemeja ja pelkkää ruohonleikkuuta ja usein vielä puutarhanhoitoa perään..saatikka jotain rempan tapaista koko ajan useinkin?.Rivarissakin usein melko samat ongelmat ja saa vielä kuunnella naapureiden riidat,usein molemmilta puolin vielä..Että voi olla kerrostalossa hyvinkin pikkasen helpompaakin?tai tiedä sitten?..Mutta kun on eronnut niin mieli on kuitenkin rauhaisampi ja voi tehdä oikeasti mitä haluaakin,Ja jos jää kiinni pettämisestä jonkun työkaverin katseen alla esim.niin kun on eronnut ja yksinäinen niin ei ole mahdollisissa juoruissakaan sitten mitään oikeen pohjaa, kun kerran on vapaakin ...Mutta kukin taaplaa nykyään aika omalla tyylilään että kai monilla on se avioliitto muutenkin sitten pelkkä teoria, joka ei pidättele minkään käyttäytymisen suhteen että kai niillä ihmisillä on sitten vaan.vähän erilainen mieli ja omatunto joka kestää pienet paineet ja pettämiset niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.. Että ei paina mikkään ollenkaan mieltä ainakaan,vaikka olisi käyty vähön esim vieraissa ...Että vähön sitten riippuu ihmisestä millainen luonto ja tyyli on sattunut tulla itselle?.Kaipa se tyyli ja luonne jo siellä lapsuudessa on muokkautunut; että joku ei kestä pettämisen ajatuksiakaan ja joku toinen taas pettää kokoajan..Ja suuri osa ovat kuitenkin sitten jostakin siitä väliltä?

Kylläpäs sä kerkiät, etkös just yhessä aiheessa kysellyt miten jakaa vuokranmaksu tyttöystävän kanssa, joko se sitten koomaankin ehti.

Kannattaako täällä idiooteilta kysellä neuvoja muutenkaan. 🤪