Kristinuskon perustaan kuuluu uskomus ruumiista erillisestä sielusta, jonka käsitteeseen sekoittuu mieli ja tietoisuus tai ainakin sen osia. Mihin tämä uskomus perustuu?
Antiikin aikaan uskottiin, että tietoisuus (sielu) asuu sydämessä. Tämä uskomus on todennäköisesti saanut alkunsa siitä, että ihmiset ovat nähneet pahasti loukkaantuneen tajuttoman ihmisen tai eläimen sykkivän itsestään. Tästä tulee varmasti vahva intuitio siitä, että sydämessä on jotain salaperäistä ja muusta ruumiista erillistä.
Aivojen merkitystä tietoisuudelle ei ymmärretty kunnolla. Esimerkiksi Aristoteles piti aivoja sekundaarisena elimenä, joka jäähdytti verta. Eläimiä pidettiin villeinä ja alkeellisina, koska ne olivat kuumaverisiä kun pienet aivot eivät jäähdyttäneet verta tehokkaasti.
Lisähämmennystä tietoisuuden asuinsijasta toi tajunnan tilan muutokset unissa, mielisairauksissa, päihteiden vaikutuksen alla ja päävammoissa. Näitä pidettiin ihan legitiimeinä keinoina hankkia tietoa normaalin hereillä olevan mielen rinnalla. Tämän vuoksi Raamatun profeetat saivat visionsa unessa ollessaan. Samaanit käyttivät päihteitä, jotta tajunnan tila muuttuisi ja he saisivat visionsa. Tajunnan tilan muutoksissa unissa ja hallusinaatioissa tietoisuus vaikuttaa olevan irti fyysisestä ruumiista. Oli siis ihan luontevaa uskoa, että sydämessä majaileva tietoisuus on ruumiista itsenäinen ja voi lähteä sopivassa tilanteessa vaeltelemaan ruumiin ulkopuolelle.
Mitä mieltä keskustelijat ovat, perustuuko uskomus ruumiista erilliseen sieluun, tietoisuuteen näihin? Miksi jotkut ihmiset uskovat vieläkin tähän, vaikka on täysin varma fakta, että mieli ja tietoisuus tulee aivoista?
Antiikin aikaan uskottiin, että tietoisuus (sielu) asuu sydämessä. Tämä uskomus on todennäköisesti saanut alkunsa siitä, että ihmiset ovat nähneet pahasti loukkaantuneen tajuttoman ihmisen tai eläimen sykkivän itsestään. Tästä tulee varmasti vahva intuitio siitä, että sydämessä on jotain salaperäistä ja muusta ruumiista erillistä.
Aivojen merkitystä tietoisuudelle ei ymmärretty kunnolla. Esimerkiksi Aristoteles piti aivoja sekundaarisena elimenä, joka jäähdytti verta. Eläimiä pidettiin villeinä ja alkeellisina, koska ne olivat kuumaverisiä kun pienet aivot eivät jäähdyttäneet verta tehokkaasti.
Lisähämmennystä tietoisuuden asuinsijasta toi tajunnan tilan muutokset unissa, mielisairauksissa, päihteiden vaikutuksen alla ja päävammoissa. Näitä pidettiin ihan legitiimeinä keinoina hankkia tietoa normaalin hereillä olevan mielen rinnalla. Tämän vuoksi Raamatun profeetat saivat visionsa unessa ollessaan. Samaanit käyttivät päihteitä, jotta tajunnan tila muuttuisi ja he saisivat visionsa. Tajunnan tilan muutoksissa unissa ja hallusinaatioissa tietoisuus vaikuttaa olevan irti fyysisestä ruumiista. Oli siis ihan luontevaa uskoa, että sydämessä majaileva tietoisuus on ruumiista itsenäinen ja voi lähteä sopivassa tilanteessa vaeltelemaan ruumiin ulkopuolelle.
Mitä mieltä keskustelijat ovat, perustuuko uskomus ruumiista erilliseen sieluun, tietoisuuteen näihin? Miksi jotkut ihmiset uskovat vieläkin tähän, vaikka on täysin varma fakta, että mieli ja tietoisuus tulee aivoista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, mutta tunnustan, että en tunne kehitystä, joka on johtanut tähän deluusioon uskonnoissa. Ehkä se on niin kuin esitit.
Ihmettelen sitä, miten yliopistomiehet voivat yhä vielä pitää tietoisuutta hengen - ei aineen - ominaisuutena, kun näyttöä on vain jälkimmäisestä.
~Heh ! Heh hah, Kampelatutkija, jne.
Suosittelen muuten riemuidiootin Heikki Patrosen kirjaa Fysikaalinen teologia (voi tilata häneltä itseltään).
Siinä yliopistomies vetää itse maton jalkojensa alta, kun paradigmana on se, että tietoisuus on hengen - ei aineen - ominaisuus.
Tässä on itse asiassa kehäpäätelmä:
"ihminen on pohjimmiltaan henki ruumiissa" ja siksi
"henki on tietoisuuden keskus ja lähde".
Yritin tässä Heikkiä oikaista, mutta ei suostunut millään hylkäämään kristilliseen uskoon perustuvaa näkemystään.
Vanha juoppo kun on, niin oli sekoittanut päänsä kristinuskolla, mutta vielä kristittynä vetää kännejä ja sekoilee kuvitellen olevansa älyn jättiläinen.
Kaikin puolin säälittävä tapaus ja osoittaa sen, että kristitty voi olla älykäs ja terve järjeltään, mutta on erehtynyt vain uskon asioissa.
Ei Heikki Patronen mieleltään sairas ole ja hänen lääkärivaimonsa voi vahvistaa tämän asian. Lääkärinä hän on sentään asiantuntija, toisin kuin sinä, palstan ripulivajakki.
Kuvakaappaus otettu ja viesti lähetetty Heikille. Jos tämä ei täytä kunnianloukkausta niin ei sitten mikään.
Aika vahva signaali siitä, että tämä nimimerkki Heh on itse tämä mainittu kirjailija. Ei kai kukaan muu uskalla haukkua tällä tavalla juridista henkilöä kuin henkilö itse? On varma siitä, ettei haasta itseään oikeuteen. Tämä Heh on palstan pitkäaikainen helluntailainen multinikki G4G, poleemikko, Trohättan jne. ja Jumalanvalakuntablogin kirjoittaja.