Kaikki JT eivät ota vakavasti

Hyvin kelpasi seuraksi. Joitakin jopa vakavasti sairaita kehotettiin karttamaan huonona seurana, kun eivät pysty olemaan aktiivisia. Oli mielivaltaista tuomarointia tietämättä mistä on edes kysymys. Aktiivisuus ja paikalla olo on mittari, jolla ihmisiä arvostetaan. Viis siitä, kuka mistäkin syystä on paikalla, ja mitä syitä joillakin olla olematta paikalla. Olihan noita tapauksia, ja on varmaan edelleenkin. JT :llä on röntgenkatse ihmisen sisimpään, ainakin omasta mielestään.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kelpasi seuraksi. Joitakin jopa vakavasti sairaita kehotettiin karttamaan huonona seurana, kun eivät pysty olemaan aktiivisia. Oli mielivaltaista tuomarointia tietämättä mistä on edes kysymys. Aktiivisuus ja paikalla olo on mittari, jolla ihmisiä arvostetaan. Viis siitä, kuka mistäkin syystä on paikalla, ja mitä syitä joillakin olla olematta paikalla. Olihan noita tapauksia, ja on varmaan edelleenkin. JT :llä on röntgenkatse ihmisen sisimpään, ainakin omasta mielestään.

Lue lisää

"Paikalla olo."
Joo. Meillä oli esivalvoja, joka kokouksen aikana spläräsi kalenteriaan. Eikä mitään minuutin kaksi vaan saattoi selata sitä koko tunnin.
Heräsi touhuistaan vasta sitten jos lavalla olija sanoi: "Ja sitten seuraavana (esivalvojan nimi ).
Hänen ajatuksensa oli aina muualla, mutta ei itse kokouksessa. Ikinä ei vastannut kysymys- vastaus ohjelmissa.

Näinpä.

"Sitten on myös tapatodistajia, jotka katsovat että kyseessä on hyvä tai jopa paras elämäntapa, vaikka eivät kaikkea dogmiikkaa kuittaisikaan. Heidän ongelmansa on se, etteivät ole milloinkaan aidosti selvitystöineen kyseenalaistaneet tuota järjestöä, eivät edes ole tietoisia sen todellisuudesta."

Itsekin arvelen tuntevani / tunteneeni paljonkin tällaisia. He eivät ole karttamisvaatimuksen tms. takia mukana väkisin roikkuvia, vaan uskovat sinänsä ihan aidosti, vaikkakin epämääräisesti ja selvitystyötä tekemättä, Jehovan todistajien järjestön opetukseen ainakin suurien linjojen osalta. Mahdollisesti häiritsevät yksityiskohdat he jättävät odottamaan, josko niihin tulisi myöhemmin uutta valoa.

He ovat löytäneet Jehovan todistajien uskonnosta porukan, joka jakaa suurin piirtein samat arvot, tuntevat olonsa kotoisaksi ja löytävät omat sosiaaliset verkostonsa todistajien keskuudessa. Kenttäpalvelus ei ole välttämättä herkkua, mutta sitä tehdään (oikeastikin, eikä vain tunteja "kynäillen"), kokouksissa käydään säännöllisesti mikäli suinkin onnistuu. Rahaakin lahjoitetaan.

Tuo porukka on lopulta se, joka pitää Jehovan todistajien uskonnon pystyssä, jos jotkut. Fanaatikkoja, jotka pistävät kaiken peliin (tienraivaus, betel-palvelus), on lopulta aika vähän. Mukana väkisin roikkuvilta taas on turha odottaa esimerkiksi lahjoituksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Sitten on myös tapatodistajia, jotka katsovat että kyseessä on hyvä tai jopa paras elämäntapa, vaikka eivät kaikkea dogmiikkaa kuittaisikaan. Heidän ongelmansa on se, etteivät ole milloinkaan aidosti selvitystöineen kyseenalaistaneet tuota järjestöä, eivät edes ole tietoisia sen todellisuudesta."

Itsekin arvelen tuntevani / tunteneeni paljonkin tällaisia. He eivät ole karttamisvaatimuksen tms. takia mukana väkisin roikkuvia, vaan uskovat sinänsä ihan aidosti, vaikkakin epämääräisesti ja selvitystyötä tekemättä, Jehovan todistajien järjestön opetukseen ainakin suurien linjojen osalta. Mahdollisesti häiritsevät yksityiskohdat he jättävät odottamaan, josko niihin tulisi myöhemmin uutta valoa.

He ovat löytäneet Jehovan todistajien uskonnosta porukan, joka jakaa suurin piirtein samat arvot, tuntevat olonsa kotoisaksi ja löytävät omat sosiaaliset verkostonsa todistajien keskuudessa. Kenttäpalvelus ei ole välttämättä herkkua, mutta sitä tehdään (oikeastikin, eikä vain tunteja "kynäillen"), kokouksissa käydään säännöllisesti mikäli suinkin onnistuu. Rahaakin lahjoitetaan.

Tuo porukka on lopulta se, joka pitää Jehovan todistajien uskonnon pystyssä, jos jotkut. Fanaatikkoja, jotka pistävät kaiken peliin (tienraivaus, betel-palvelus), on lopulta aika vähän. Mukana väkisin roikkuvilta taas on turha odottaa esimerkiksi lahjoituksia.

Lue lisää

"He eivät ole karttamisvaatimuksen tms. takia mukana väkisin roikkuvia, vaan uskovat sinänsä ihan aidosti, vaikkakin epämääräisesti ja selvitystyötä tekemättä, Jehovan todistajien järjestön opetukseen ainakin suurien linjojen osalta. Mahdollisesti häiritsevät yksityiskohdat he jättävät odottamaan, josko niihin tulisi myöhemmin uutta valoa."

Vaikea sanoa pelkistetyn luokitteluni edustajien %-osuutta todistajissa, mutta tuo hyvin kuvaamasi "hengellinen keskiluokka" on ilmeisemmin se suurin osuus, joskin samalla se joutuu painimaan kelpoisuus- ja riittämättömyyspaineiden alla.

"He ovat löytäneet Jehovan todistajien uskonnosta porukan, joka jakaa suurin piirtein samat arvot, tuntevat olonsa kotoisaksi ja löytävät omat sosiaaliset verkostonsa todistajien keskuudessa. Kenttäpalvelus ei ole välttämättä herkkua, mutta sitä tehdään (oikeastikin, eikä vain tunteja "kynäillen"), kokouksissa käydään säännöllisesti mikäli suinkin onnistuu. Rahaakin lahjoitetaan."

Tuon lisäksi 'totuus' ja siihen liittyvä yhteisöllisyys luo omalla tavallaan turvallisuudentunnetta ja onhan siinä hyvin keskeisesti mukana se rauhaisan maan paratiisitoivokin ja uskomus että kuolema ei ole finaali. Mahdolliset pintaan tulevat jotkin ristiriitaisuudet, tunteet niistä, lakaistaan taka-alle, jossa myön kogitiivinen dissonansi tulee automaattisesti mukaan, varsinkin jos jotakin hieman vakavemmalta tuntuvaa tulee mielen pirtaan, vaikkapa lasten veridogmi-kuolema.

Ne kynätunnit taitavat olla lähinnä PIMO:n aluetta, jotka joutuvat karttamistuomion vuoksi taiteilemaan kuvioissa mukana.

"Fanaatikkoja, jotka pistävät kaiken peliin (tienraivaus, betel-palvelus), on lopulta aika vähän."

Näkisin, että luokitus fanaatikko sopii melko harvaan, lähinnä Palosen & Co tiedottajien ymv. ominaisuuksiin. No, tuleehan srk:n lungimmankin vanhimman viime kädessä olla se ns. firman mies. Ravariksikin osa päätyy järjestöpaineen vuoksi koska se maalataan ideaaliksi ja "kokosydämiseksi" tavoitteeksi, vaikka tokihan heistä osa on hengellisesti aikas lailla HD-henkilöitä.

Olisikin kiinnostava nähdä mikä olisi lopputulema jos ihmissuhteilla / karttamisella kiristämisen politiikkaa ei olisi, joka on myös osaltaan tuollaisten fundis-konseptien heikkouden merkki.

Tilanne saattaa muuttua. Vaikka ei itse enää haluaisi olla JT uskonnossa mukana, niin perheenjäsen saattaa alkaa kiinnostua JT uskonnosta. Silloin on parempi olla edes kirjoilla JT uskonnossa, koska muuten menettää perheenjäsenensä. Perheenjäsenen kuuluu tietää ennen kasteellemenoa, mitä se merkitsee ihmissuhteille, ja ennen kaikkea omalle perheelle. Ehkä kannattaa pysyä vain ikikiinnostuneena menemättä kasteelle.

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne saattaa muuttua. Vaikka ei itse enää haluaisi olla JT uskonnossa mukana, niin perheenjäsen saattaa alkaa kiinnostua JT uskonnosta. Silloin on parempi olla edes kirjoilla JT uskonnossa, koska muuten menettää perheenjäsenensä. Perheenjäsenen kuuluu tietää ennen kasteellemenoa, mitä se merkitsee ihmissuhteille, ja ennen kaikkea omalle perheelle. Ehkä kannattaa pysyä vain ikikiinnostuneena menemättä kasteelle.

Lue lisää

"Vaikka ei itse enää haluaisi olla JT uskonnossa mukana, niin perheenjäsen saattaa alkaa kiinnostua JT uskonnosta. Silloin on parempi olla edes kirjoilla JT uskonnossa, koska muuten menettää perheenjäsenensä."

Juurikin päinvastoin. Kulttitodistajuudellaan ei tule toista kannustaa todistajuuteen.

Mutta ensin tulee itselleen perusteellisesti selvittää _miksi_ ei enää halua olla todistaja. Siihen liittyy mm. sen selvittäminen vastaakko järjestön rooliväittämä todellisuutta vai ei.

Selvitystyönsä jälkeen voi sitten rauhallisin mielin erota tuosta järjestöstä / kultista ja myös varoittaa siitä "saattaa alkaa" kiinnostunutta läheistäänkin.

Parhaimmillaan saattaa pelastaa hänen kirjaimellisenkin henkensä, sillä todistajuus vaatii kieltäytymistä potentiaalisti pelastavista verensiiroista.

Herätys-lahkolainen vetelee tapansa mukaisesti yksinkertaisuudessaan mutkia suoriksi, mutta raamatun ajatus selkeämmin alla. Tuossa oli lähtökohtaisesti kyse epäjumalille uhratusta lihasta, joka tuolloin oli yksi kiistan aihe ko. kontekstissään:

"Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan." 28

"Mutta jos joku sanoo teille: »Tämä on uhrilihaa», jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia." 29

"En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen."

Toreilta saattoi ostaa lihaa kyselemättä sen alkuperästä tai teurastustavoista, saattoi siis olla kuristettua tai ei. Mutta jos itse teurasti, niin veren maahan laskemisen rituaalia tuli noudattaa.

Anonyymi kirjoitti:

Herätys-lahkolainen vetelee tapansa mukaisesti yksinkertaisuudessaan mutkia suoriksi, mutta raamatun ajatus selkeämmin alla. Tuossa oli lähtökohtaisesti kyse epäjumalille uhratusta lihasta, joka tuolloin oli yksi kiistan aihe ko. kontekstissään:

"Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan." 28

"Mutta jos joku sanoo teille: »Tämä on uhrilihaa», jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia." 29

"En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen."

Toreilta saattoi ostaa lihaa kyselemättä sen alkuperästä tai teurastustavoista, saattoi siis olla kuristettua tai ei. Mutta jos itse teurasti, niin veren maahan laskemisen rituaalia tuli noudattaa.

Lue lisää

"Mutta jos itse teurasti, niin veren maahan laskemisen rituaalia tuli noudattaa."

Asia ei ole aivan näin yksioikoinen kristinuskon kohdalla, juutalaisuuden kohdalla tuo on toki selvä. Kristinuskossa suhde ruokaan on perustavanlaatuisesti erilainen kuin juutalaisuudessa: ruoka on jotain, mikä kuuluu tähän maailmaan - ei joitain, mitä Jumala erityisesti tarkkailisi tai vaatisi tietynlaista ruokavaliota. Ruuasta ei pitänyt tehdä kiistakysymystä, mutta muuten kristinuskossa suhde ruokaan on käytännöllinen ja mutkaton, esim.

1. Kor. 6:13 Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi.

1. Kor. 8:8 Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.

On perusteita väittää, joskin asia on tulkinnanvarainen, etteivät mitkään ruokasäädökset sinänsä sido kristittyjä, kunhan rakkauden vaatimusta noudatetaan eikä toisen omaatuntoa loukata. Kristunuskon yhteydessä toistetaan monia Vanhan testamentin moraalisäädöksiä osoittaen, että samat periaatteet ovat voimassa, mutta verensyöntikieltoa ei kristinuskon yhteydessä toisteta, lukuunottamatta Ap.t. 15. luvun kehoitusta, jonka asiayhteys oli kuitenkin kompromissin tekeminen juutalais- ja pakanakristittyjen välillä.

Ap.t. 15:20 Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta*, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. ["Haureus" tarkoittanee tässä Vanhassa testamentissa kiellettyjä sukulaisavioliittoja]
21 Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina."

Tuo oli siis, kuten monet muutkin Uuden testamentin käskyt ja kehoitukset, omaan aikaansa ja tiettyyn tilanteeseen liittyvä ohje, eivätkä Ut:n ohjeet ole automaattisesti yleistettävissä kaikkiin aikakausiin ja tilanteisiin (edes Jehovan todistajien järjestön mielestä). Nykyajan kristittyjen ei tarvitse samalla tavalla varoa juutalaiskristittyjen omaatuntoa kuin 1. vuosisadalla. Eri aikakausina eri asiat ovat jakaneet kristittyjä, mutta rakkauden periaate ja pyrkimys toisen omantunnon kunnioittamiseen ovat universaaleja.

Kristinusko alkoi juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä, mutta laajeni ajan mittaan ns. jumalaapelkääviin ja pakanoihin. Tämä ei tapahtunut ilman konflikteja, vaan varsinkin juutalaisilla oli paljon sopeutumista uusiin tulokkaisiin. Apostolien tekojen kertomuksen historiallisuus on kyseenalainen, mutta se liittyy sinänsä ihan todellisiin kysymyksenasetteluihin 1. vuosisadalla, kun juutalais- ja pakanakristittyjen välisiä kiistoja pyrittiin sovittelemaan. Lopulta jakautuminen ei kuitenkaan ollut vältettävissä, vaan kristinusko lähti omille teilleen, eikä juutalaiskristillisyys löytänyt asemaa synagogajuutalaisuuden ja pakanakristillisyyden välissä.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta jos itse teurasti, niin veren maahan laskemisen rituaalia tuli noudattaa."

Asia ei ole aivan näin yksioikoinen kristinuskon kohdalla, juutalaisuuden kohdalla tuo on toki selvä. Kristinuskossa suhde ruokaan on perustavanlaatuisesti erilainen kuin juutalaisuudessa: ruoka on jotain, mikä kuuluu tähän maailmaan - ei joitain, mitä Jumala erityisesti tarkkailisi tai vaatisi tietynlaista ruokavaliota. Ruuasta ei pitänyt tehdä kiistakysymystä, mutta muuten kristinuskossa suhde ruokaan on käytännöllinen ja mutkaton, esim.

1. Kor. 6:13 Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi.

1. Kor. 8:8 Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.

On perusteita väittää, joskin asia on tulkinnanvarainen, etteivät mitkään ruokasäädökset sinänsä sido kristittyjä, kunhan rakkauden vaatimusta noudatetaan eikä toisen omaatuntoa loukata. Kristunuskon yhteydessä toistetaan monia Vanhan testamentin moraalisäädöksiä osoittaen, että samat periaatteet ovat voimassa, mutta verensyöntikieltoa ei kristinuskon yhteydessä toisteta, lukuunottamatta Ap.t. 15. luvun kehoitusta, jonka asiayhteys oli kuitenkin kompromissin tekeminen juutalais- ja pakanakristittyjen välillä.

Ap.t. 15:20 Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta*, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. ["Haureus" tarkoittanee tässä Vanhassa testamentissa kiellettyjä sukulaisavioliittoja]
21 Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina."

Tuo oli siis, kuten monet muutkin Uuden testamentin käskyt ja kehoitukset, omaan aikaansa ja tiettyyn tilanteeseen liittyvä ohje, eivätkä Ut:n ohjeet ole automaattisesti yleistettävissä kaikkiin aikakausiin ja tilanteisiin (edes Jehovan todistajien järjestön mielestä). Nykyajan kristittyjen ei tarvitse samalla tavalla varoa juutalaiskristittyjen omaatuntoa kuin 1. vuosisadalla. Eri aikakausina eri asiat ovat jakaneet kristittyjä, mutta rakkauden periaate ja pyrkimys toisen omantunnon kunnioittamiseen ovat universaaleja.

Kristinusko alkoi juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä, mutta laajeni ajan mittaan ns. jumalaapelkääviin ja pakanoihin. Tämä ei tapahtunut ilman konflikteja, vaan varsinkin juutalaisilla oli paljon sopeutumista uusiin tulokkaisiin. Apostolien tekojen kertomuksen historiallisuus on kyseenalainen, mutta se liittyy sinänsä ihan todellisiin kysymyksenasetteluihin 1. vuosisadalla, kun juutalais- ja pakanakristittyjen välisiä kiistoja pyrittiin sovittelemaan. Lopulta jakautuminen ei kuitenkaan ollut vältettävissä, vaan kristinusko lähti omille teilleen, eikä juutalaiskristillisyys löytänyt asemaa synagogajuutalaisuuden ja pakanakristillisyyden välissä.

Lue lisää

Ap.t. 15:20 "Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu."

No, tuo ristiriitainen, ihmisten kirjoittama raamattu nyt on hyvin tulkinnavarainen ja onhan sen tekstitkin liki kauttaaltaan muutettu laajoinkin lisäyksin ja poistoin joka kopiointikierroksella vastaamaan aikansa uskomuksia.

Tuohon haureushommaan on vaikea otta sen kummemmin kantaa, sillä tulisi tietää siinä käytetty "alkuperäinen" sana ja miten ja missä yhteyksissä ja missä merkityksessä sitä on raamatussa käytetty. Se voi yhtä hyvin merkitä sisarusliittoja, temppeliprostituutiota, aviorikosta kuin vapaita seksisuhteitakin, homoilua tai niitä kaikkia.

Mooseksen kirjassa kuitenkin perusperiaate oli ravinnoksi tapettavan eläimen veren maahan laskeminen. Tuo apt:n kohtakin sen toistaa.

Vt-seurahan tulkitsee tuon apt:n kohdan kirjaimellisena vedoten mm. siihen, että samassa yhteydessä on mainittu haureus, jonka suhteen periaatteet eivät ole muuttuneet ja sillä, että jumala tahtoineen on muuttumaton.

Kuitenkaan samassa kohdassa mainittu epäjumalille uhratun lihan syöminen ei itsessään ollut kiellettyä, vaan sitä tuli välttää toisten ja ilmeisesti varsinkin pakanoiden omaatuntoa ajatellen. Toreilta saattoi ostaa lihaa kyselemättä sen alkuperästä tai teurastustavoista. Tietty, voihan sen niinkin ajatella, että teurastettaessa veren maahan laskeminnekin olisi ehdollinen vaatimus.

"Kristinusko alkoi juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä, mutta laajeni ajan mittaan ns. jumalaapelkääviin ja pakanoihin."

Niin, jeesus syntyi kertomuksen mukaan juutalaiseksi, siitä myöhemmin luopioituen ja alkaen hakea opetuslapsia / seuraajia itselleen ja siitähän hän sai ns. lunta tupaan juutalaisilta ja eikös seuraajiaan tuolloin lahkolaisikskin nimitetty.

Onhan noita jakaumia jakaumien päälle riittänyt, joista jokainen vakuuttelee ainutlaatuisuuttaan:

- https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Kristitytkaavio-uusi.png

Sitten vt-seuran sisäisestikin ristiriitainen, veren jakeisiin pilkottu, verensiirrot kieltävä hengenvaarallinen dogmiikka menee aivan omille raiteilleen ja pohjaa tuohon apt:n kohtaan, vaikka verensiirroilla ja veriruolila ei ole mitään tekemistä keskenään.

Verensiirto on elinsiirtoon rinnastettava elävän kudoksen siitoa, ei suinkaan suonien kautta ruokailua.

"Jehova on tärkein".
Jos niin olisi, ei he harrastais valehtelua Jehovan nimissä.

Niin kieltää vartiotorniuskonto esilleottamisen

Mutta niin kieltää myös esille ottamisen asiaa selkiyttävän jakeen Gal. 3:13, laki ei ole enää voimassa.
Elikkä tällä on poistettu Mooseksen lain verisäännöt.

Vartiotorniseura on lisännyt omaa lakiaan kirjoittamalla siihen fraktiot.