Suuria tunteita.

Kävin tuossa erään kaverin luona kuuntelemassa häntä, kun on eronnut juuri.
Sieltä tuli kaikenlaista sellaista juttua, että Iittalan astiasto kaiversi enemmän ja hävinneet Finnlaysonin verhot, kuin se ihminen...

Hän ajatteli pääsevänsä lopulta voitolle ja exä joutuu kerjuulle...

Että osasikin olla ahdistava ilta ja yö. 🤯

Ei sydäntä voi takoa rahalla ja raudasta. 🤔

Todella säälittävä tapaus...teki pahaa kokea tuo kaikki... onneksi pääsin kotiin ja voin nähdä oman elämän niin rikkaana... minulla on sydän. ❤️
Olen onnekas...

197

1086

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kyllä mä lasken jokaiselle exälle hinnan (ok, kaikki ei oo ollu maksullisia)
      Tottakai olen paljonkin, liikaakin heitä rakastanut mutta he eivät ole rakastaneet mua ja siksi erotessa lasken heidän arvonsa rahassa. En voi loputtomiin välittää ihmisistä jotka eivät välitä minusta.

      • Luultavasti tämän miehen nainenkin miettii rahaa ja vakka on kantensa valinnut...siihen en edes puutu.

        Mutta ei tuossa talossa olekaan ollut mitään sydäntä kellään... korkeintaan lapsilla...


    • Anonyymi

      En tietenkään voi sun tuttavastasi sanoa. Ehkä hälle se raha ja materia ovat oleellisia. Vaan omassa tuttavapiirissä oon huomannu sellasenkin, että joskus rahasta ja materiasta valittaminen on tapa piilottaa sitä omaa oikeaa tunteisiin liittyvää kipua. Jotenkin heille on helpompaa valittaa siitä tavarasta ja rahasta, kuin myöntää, että sydämeen tekee kipeää.

      • Anonyymi

        Ja joo, sitä on minunkin mielestä todella ahdistavaa kuunnella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja joo, sitä on minunkin mielestä todella ahdistavaa kuunnella.

        Kyllä tässä tapauksessa kaikki oli aitoa. .

        Hyvä ihminen, mutta sydäntä ei vaan ole...sitä ei ole missään..

        Onko joku assbergeri tai vst. Mutta ainoa surun syy on käsittämättömyys, miksi puitteet ei riitä pysymään hänen luona. Mutta kuulemma joku vielä ymmärtää niidenkin merkityksen...🙄


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja joo, sitä on minunkin mielestä todella ahdistavaa kuunnella.

        En edes uskonut miten voi olla läsnäollessa ahdistavaa. Mieli tekisi polttaa vaatteet ja mennä suihkuun pesemään tuo kamala pois...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kyllä tässä tapauksessa kaikki oli aitoa. .

        Hyvä ihminen, mutta sydäntä ei vaan ole...sitä ei ole missään..

        Onko joku assbergeri tai vst. Mutta ainoa surun syy on käsittämättömyys, miksi puitteet ei riitä pysymään hänen luona. Mutta kuulemma joku vielä ymmärtää niidenkin merkityksen...🙄

        Joku kerta on tullut ihan henkilökohtaisesti törmttyä tollasiin tyyppeihin, silleen parisuhdetarjokkaina. En onneksi ole koskaan yhdenkään tollasen mukaan lähtenyt, mutta ihan vaan pelkät pakit saadessaan ovat alkaneet selittää niitä rahojaan ja materiaansa ja miten "kyllä sä vielä kadut ja huomaat miten paljon olisit saanut". Hyvin mahdollista, että tollanen tyyppi päätyy yksiin juuri toisen samanmoisen kanssa. Tosi ahdistavaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joku kerta on tullut ihan henkilökohtaisesti törmttyä tollasiin tyyppeihin, silleen parisuhdetarjokkaina. En onneksi ole koskaan yhdenkään tollasen mukaan lähtenyt, mutta ihan vaan pelkät pakit saadessaan ovat alkaneet selittää niitä rahojaan ja materiaansa ja miten "kyllä sä vielä kadut ja huomaat miten paljon olisit saanut". Hyvin mahdollista, että tollanen tyyppi päätyy yksiin juuri toisen samanmoisen kanssa. Tosi ahdistavaa.

        Kuullostaa tutulle... juuri sellainen hänkin on...


    • No oottappas tovi, se voi ääni kellossa pehmentyä ajan kanssa, alussa sitä vihaa, surua ja pelkoa on sisällä niin, ettei sitä pysty käsittämään. Useimmat tasaantuvat ja tolkkuuntuvat muutamassa kuukaudessa kyllä.

      • Oon mä siinä talossa käynyt ennenkin...vuosia sittenkin. Ja nyt tiedän mikä puuttui...


      • Disseisback kirjoitti:

        Oon mä siinä talossa käynyt ennenkin...vuosia sittenkin. Ja nyt tiedän mikä puuttui...

        Se ottaa koville, sielu kiljuu, toivottavasti ystäväsi pääsee pian tilanteen tasalle ja saa olonsa rauhottumaan 🙁


    • Anonyymi

      🤣🤣🤣voi sua🥰😻ihana huomio

      • Ihsna, upea ja toisaalta helkatin karu huomio, joillekin jopa tuomio...☹️


    • Anonyymi

      Usein kriisin kohdatessa keskitytään epäoleelliseen, pysytään kasassa, se on turvallisempaa niin. Ajan kanssa kaverisikin siitä tasaantuu.

      - Sheena

      • Anonyymi

        Juurikin näin toimii moni ihmismieli.
        Kun puu kaatuu pihalle, niin haravoidaan neulasia pois.

        -keinovaginamies-


    • Anonyymi

      Järkyttynyt ja pertynyt voi takertua surussaan epäoleellisuuksiin kuten materiaan. Ei se vielä tarkoita, että on kylmä ja tunteeton. Vasta myöhemmin sitten pystyy käsittelemään sitä kipeintä asiaa ettei toinen ole enään vierellä.

      • Sellainen hän on ollut kyllä aina...


    • Anonyymi

      No siis mietipä mitä tapahtuu, kun joku kuolee. Se perinnöstä tappeleminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka joku harva ilman sitä välttyykin. Se on ihan aidosti tapa käsitellä sitä surua, se tappeleminen, niin idioottimaiselta kuin se kuulostaakin. Kaikilla ei ole kykyä ja valmiuksia käsitellä surua ja sitten keskitytään epäolennaiseen, ettei tarvitse tuntea.

      • Kenenkähän kanssa mä saan tapella, kun olen ainoa perillinen joka ne miljoonat perii. 🤣


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kenenkähän kanssa mä saan tapella, kun olen ainoa perillinen joka ne miljoonat perii. 🤣

        Voithan sä vaikka kehottaa porukoitas testamenttaamaan osan siitä ei-lakiosuudesta jollekin muulle. Voit sitten tapella ja yrittää mitätöidä sitä testamenttia. 😝


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voithan sä vaikka kehottaa porukoitas testamenttaamaan osan siitä ei-lakiosuudesta jollekin muulle. Voit sitten tapella ja yrittää mitätöidä sitä testamenttia. 😝

        Niiiii-i. Mä olen kyllä vaatinut niitä tuhlaamaan itse oman omaisuutensa eläessään, eikä jätä mulle kuin valokuvat.

        Olen myös ehdottanut, että jos jotain perittävää jää ne testamenttaisi mun lapsilleni. Nuoret tarttee enemmän rahaa elämän perustamiseen, kun minä taas en tartte kun sen mitä pankkisaldolla kulloinkin on. Köyhyyskään ei mua harmita yhtään. Päinvastoin, kunhan saa syödäkseen, vaatteet ylleen ja katon ja seinät ympärilleen. 😜


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Niiiii-i. Mä olen kyllä vaatinut niitä tuhlaamaan itse oman omaisuutensa eläessään, eikä jätä mulle kuin valokuvat.

        Olen myös ehdottanut, että jos jotain perittävää jää ne testamenttaisi mun lapsilleni. Nuoret tarttee enemmän rahaa elämän perustamiseen, kun minä taas en tartte kun sen mitä pankkisaldolla kulloinkin on. Köyhyyskään ei mua harmita yhtään. Päinvastoin, kunhan saa syödäkseen, vaatteet ylleen ja katon ja seinät ympärilleen. 😜

        Sama. Me ollaan siskoni kanssa hoettu mutsille vuoronperään, että käytä rahaa itseesi, kun voit vielä niistä nauttia. Vaan ei se käytä. Sitäkin on puhuttu, että jos haluaa perintöä jättää, niin miettisi sitä sitten jo tässä kohtaa ja laittaisi pikkuhiljaa lapsenlapsille, niin menisi veroja. Tietenkin minun (tai siis mun lapseni) kannalta taloudellisesti huono ratkaisu tuo, sillä siskolla on 4 muksua ja mulla vaan 1. Eli jos mut ja sisko ohitettais ja kaikille lapsenlapsille sama määrä, niin tuohan omanihan "häviäisi" siinä hitosti. Vaan oikeasti samapa tuo, sillä kysehän ei ole minun omaisuudestani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sama. Me ollaan siskoni kanssa hoettu mutsille vuoronperään, että käytä rahaa itseesi, kun voit vielä niistä nauttia. Vaan ei se käytä. Sitäkin on puhuttu, että jos haluaa perintöä jättää, niin miettisi sitä sitten jo tässä kohtaa ja laittaisi pikkuhiljaa lapsenlapsille, niin menisi veroja. Tietenkin minun (tai siis mun lapseni) kannalta taloudellisesti huono ratkaisu tuo, sillä siskolla on 4 muksua ja mulla vaan 1. Eli jos mut ja sisko ohitettais ja kaikille lapsenlapsille sama määrä, niin tuohan omanihan "häviäisi" siinä hitosti. Vaan oikeasti samapa tuo, sillä kysehän ei ole minun omaisuudestani.

        siis "niin ei menisi veroja".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sama. Me ollaan siskoni kanssa hoettu mutsille vuoronperään, että käytä rahaa itseesi, kun voit vielä niistä nauttia. Vaan ei se käytä. Sitäkin on puhuttu, että jos haluaa perintöä jättää, niin miettisi sitä sitten jo tässä kohtaa ja laittaisi pikkuhiljaa lapsenlapsille, niin menisi veroja. Tietenkin minun (tai siis mun lapseni) kannalta taloudellisesti huono ratkaisu tuo, sillä siskolla on 4 muksua ja mulla vaan 1. Eli jos mut ja sisko ohitettais ja kaikille lapsenlapsille sama määrä, niin tuohan omanihan "häviäisi" siinä hitosti. Vaan oikeasti samapa tuo, sillä kysehän ei ole minun omaisuudestani.

        Jep. Meilläkin vanhukset saa niin pientä eläkettä, ettei hääviä ole sen kanssa kaksinkaan. Niin vielä jos siitä toinen heittää veivinsä, niin heikosti menee.

        Mielummin tosiaan käyttää sitten kaiken rahaksi muutettavan itseensä se viimeistään, joka heistä leskenä joutuu elämään. Voin auttaa myynnissä yms. järkätä kodin ja mitä apua tarviikaan, pääasia että elää hyvän loppuelämän omilla rahoillaan. Eikä kituuta nälkäkuoleman kanssa, jotta mulle saisi antaa jotain.

        Mä en ole ikinä laskenut yhdenkään perinnön varaan elämääni, ei oo mun juttu.

        No äitees sitten toimii miten toimii. Ehkä hän meinaa, että te muksut jaatte sitten omianne miten tykkäätte lapsillenne.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Jep. Meilläkin vanhukset saa niin pientä eläkettä, ettei hääviä ole sen kanssa kaksinkaan. Niin vielä jos siitä toinen heittää veivinsä, niin heikosti menee.

        Mielummin tosiaan käyttää sitten kaiken rahaksi muutettavan itseensä se viimeistään, joka heistä leskenä joutuu elämään. Voin auttaa myynnissä yms. järkätä kodin ja mitä apua tarviikaan, pääasia että elää hyvän loppuelämän omilla rahoillaan. Eikä kituuta nälkäkuoleman kanssa, jotta mulle saisi antaa jotain.

        Mä en ole ikinä laskenut yhdenkään perinnön varaan elämääni, ei oo mun juttu.

        No äitees sitten toimii miten toimii. Ehkä hän meinaa, että te muksut jaatte sitten omianne miten tykkäätte lapsillenne.

        Niinhän se on. Me on yritetty mutsille moneen kertaan sano, että ei niitä kannata säästöön mahdollista hoitokotia tmv. varten jättää. Ne ottavat vain päältä ensiksi pois omat varat, eikä niillä mitään lisää saa. Mielummin käyttää nyt itseensä ja sitten jos joskus tarve tulee, niin me maksamme siskon kanssa hänelle vähän parempaa hoitoa. Silleen voi jotain saadakin, kun eivät voi vanhukselta itseltään ensiksi kupata kaikkea "irtonaista".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän se on. Me on yritetty mutsille moneen kertaan sano, että ei niitä kannata säästöön mahdollista hoitokotia tmv. varten jättää. Ne ottavat vain päältä ensiksi pois omat varat, eikä niillä mitään lisää saa. Mielummin käyttää nyt itseensä ja sitten jos joskus tarve tulee, niin me maksamme siskon kanssa hänelle vähän parempaa hoitoa. Silleen voi jotain saadakin, kun eivät voi vanhukselta itseltään ensiksi kupata kaikkea "irtonaista".

        Fiksu huomio, noin se menee. Jos vanhuksella on rahaa, ne ei kauaa haise missään hoitokodissa eläessä.

        Tuossa oli juuri toinen vanhemmista viikko sitten aivoinfarktin takia sairaalassa. Puhe mongersi, mutta onneksi ei tullut pahempaa. Tai henki lähtenyt. Mutta oli puhetta, että pieni edullinen, mutta siisti vuokrakämppä olis ok. Muutoin elää silleen turvatusti, ettei viimisillä roposillaan elä.


      • Anonyymi

        En sanoisi harvan välttyvän perinnöstä riitelyltä, mieluummin toisinpäin, suurimmalle osalle sopu on ihan selvä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sama. Me ollaan siskoni kanssa hoettu mutsille vuoronperään, että käytä rahaa itseesi, kun voit vielä niistä nauttia. Vaan ei se käytä. Sitäkin on puhuttu, että jos haluaa perintöä jättää, niin miettisi sitä sitten jo tässä kohtaa ja laittaisi pikkuhiljaa lapsenlapsille, niin menisi veroja. Tietenkin minun (tai siis mun lapseni) kannalta taloudellisesti huono ratkaisu tuo, sillä siskolla on 4 muksua ja mulla vaan 1. Eli jos mut ja sisko ohitettais ja kaikille lapsenlapsille sama määrä, niin tuohan omanihan "häviäisi" siinä hitosti. Vaan oikeasti samapa tuo, sillä kysehän ei ole minun omaisuudestani.

        Moni puhuu lapsen lapsille testamenttaamisesta ja rahan lahjoittamisesta. Se ei kuitenkaan aina ole kovin fiksuja. Koskaan ei tiedä mitä lapsenlapsesta tulee. Voi olla niin, että "pesämunasta" on vain haittaa, tai nuori laittaa rahat jonninjoutavaan tai jopa itselle pahoihin asioihin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Jep. Meilläkin vanhukset saa niin pientä eläkettä, ettei hääviä ole sen kanssa kaksinkaan. Niin vielä jos siitä toinen heittää veivinsä, niin heikosti menee.

        Mielummin tosiaan käyttää sitten kaiken rahaksi muutettavan itseensä se viimeistään, joka heistä leskenä joutuu elämään. Voin auttaa myynnissä yms. järkätä kodin ja mitä apua tarviikaan, pääasia että elää hyvän loppuelämän omilla rahoillaan. Eikä kituuta nälkäkuoleman kanssa, jotta mulle saisi antaa jotain.

        Mä en ole ikinä laskenut yhdenkään perinnön varaan elämääni, ei oo mun juttu.

        No äitees sitten toimii miten toimii. Ehkä hän meinaa, että te muksut jaatte sitten omianne miten tykkäätte lapsillenne.

        Nykyään moni, myös omat vanhemmat elää aika vanhaksi. Vanhempasi taitaa olla vielä melko nuoria, elämää edessä, ehkä hoitokotiin asti. Kun omat vanhemmat kolkuttelevat ysikymppiä, lapsillakin alkaa olla ikää. Mahdolliset lasten lapsetkin saattavat olla keski-iässä. Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä vähemmälle jää kuluttaminen.

        Minusta on hyvä, ettei isovanhemmat testamenttaa omaisuuttaan lapsenlapsille, ainakaan ilman hyvää syytä. Jos sitten vanhemman kuollessa lapsi ei perintöä halua, niin siitä voi ilmoittaa luopuvansa lastensa hyväksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään moni, myös omat vanhemmat elää aika vanhaksi. Vanhempasi taitaa olla vielä melko nuoria, elämää edessä, ehkä hoitokotiin asti. Kun omat vanhemmat kolkuttelevat ysikymppiä, lapsillakin alkaa olla ikää. Mahdolliset lasten lapsetkin saattavat olla keski-iässä. Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä vähemmälle jää kuluttaminen.

        Minusta on hyvä, ettei isovanhemmat testamenttaa omaisuuttaan lapsenlapsille, ainakaan ilman hyvää syytä. Jos sitten vanhemman kuollessa lapsi ei perintöä halua, niin siitä voi ilmoittaa luopuvansa lastensa hyväksi.

        Juu. Mun vanhemmat on aika nuoria 50-lukulaisia. Mutta monisairaita, joka varmasti lyhentää heidänkin elinikää.

        Tuokin on totta joo. Voihan sen perinnön siirtää itsekin lapsilleen, luopuen siitä itse. Niin mä varmaan teenkin, jos jotain perin missä jakamista on.


    • Noooo kannattaa katsoa tarkkaan sitten, kun pariutuu uudestaan, ettei ota völjyyn tuollasta joka on rahan ja materian perään. Miellummin joku jolle ne merkkaa mahdollisimman vähän suhteessa. Enkä tarkoita tuhlaajatyttöä tai poikaa, joka hassaa kaiken heti. 😆

      • No jotenkin tuossa kyllä oli juurikin samanlaiset nyt yhdessä, mutta joku tuli väliin...


      • Disseisback kirjoitti:

        No jotenkin tuossa kyllä oli juurikin samanlaiset nyt yhdessä, mutta joku tuli väliin...

        Siis kolmas tuli väliin vai muuten lähti sukset harittamaan eri suuntiin?


      • G-LoveR kirjoitti:

        Siis kolmas tuli väliin vai muuten lähti sukset harittamaan eri suuntiin?

        Mene ja tiedä? Kaverikaan ei suoranaisesti tiennyt, epäili vaan jotain kolmatta osapuolta, mutta toisaalta voihan se johtua tuosta kaverin selkeähköstä Asberger-hämmingistä.


      • Disseisback kirjoitti:

        Mene ja tiedä? Kaverikaan ei suoranaisesti tiennyt, epäili vaan jotain kolmatta osapuolta, mutta toisaalta voihan se johtua tuosta kaverin selkeähköstä Asberger-hämmingistä.

        Todennäköisesti syy on lähempänä, kun arvaakaan.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Todennäköisesti syy on lähempänä, kun arvaakaan.

        No mulle tuli mieleen yks toiben kamu, eräs nainen joka taitaa asustella assen kanssa. Se ei käsitä miten se toinen voi olla niin kylmä... noh, jos on asse, on lähes tunteeton...se on vaikea ymmärtää, mitä se on...


      • Disseisback kirjoitti:

        No mulle tuli mieleen yks toiben kamu, eräs nainen joka taitaa asustella assen kanssa. Se ei käsitä miten se toinen voi olla niin kylmä... noh, jos on asse, on lähes tunteeton...se on vaikea ymmärtää, mitä se on...

        Asseista ei ole kokemusta, mutistista on. 😆

        Mutisti taasen ei ole kylmä, se ei vaan saa sanotuksi sitä.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Asseista ei ole kokemusta, mutistista on. 😆

        Mutisti taasen ei ole kylmä, se ei vaan saa sanotuksi sitä.

        Jonkin sorttista aleksitymiaakin olen kohdannut. Voisko tuo kaverisi potea aleksitymiaa?


      • G-LoveR kirjoitti:

        Jonkin sorttista aleksitymiaakin olen kohdannut. Voisko tuo kaverisi potea aleksitymiaa?

        En ole perehtynyt...

        Mutta olipa sinäällään mitä on, niin kyllä tuollaisen ihmisen kanssa eläminen on varmasti vaikeaa...🙄


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mulle tuli mieleen yks toiben kamu, eräs nainen joka taitaa asustella assen kanssa. Se ei käsitä miten se toinen voi olla niin kylmä... noh, jos on asse, on lähes tunteeton...se on vaikea ymmärtää, mitä se on...

        Minä ymmärrän paremmin aspergeriläistä kuin ihmisiä jotka jatkuvasti ihmettelevät heitä. Aspergerin syndroomasta kärsivät ovat myös aivan erilaisia persoonia, kuten kaikki muutkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä ymmärrän paremmin aspergeriläistä kuin ihmisiä jotka jatkuvasti ihmettelevät heitä. Aspergerin syndroomasta kärsivät ovat myös aivan erilaisia persoonia, kuten kaikki muutkin.

        No en minä tavallaan ihmettele assen toimintaa, kunhan ensin tajuan, että kyse voisi olla siitä...

        Ei asse voi mitään sille, ettei voi nähdä toisen tunteita, eikä omiaan...eikä osaa käyttäytyä sosiaalisesti oikein ja samoin miten muut ihmiset huomioi toisten tunnereagtiot.

        Mutta ihan samoin asset ihmettelee itse miten muut ihmiset käyttäytyy. Jos he loukkaavat tai mitätöivät toisen tunteet ja reaktiona tulee vaikka viha, niin he eivät ymmärrä miksi toinen yks kaks paiskoo ovia ja huutaa tms.


    • Anonyymi

      Vapautuminen ajasta ottaa koville muillakin kuin Rosalla.

    • Anonyymi

      Mjaa, eroaminen ei ole riitaisaa jos ymmärtää antaa oikeita tunteita ja sitä oikeudenmukaisuutta myös eron hetkellä. Säilyvät hyvät välit eron jälkeenkin.
      Moni mies on kupannut naisensa erotessaan, eivät ole ilmeisesti uskoneet pärjäävänsä ilman naista.

      AV

    • Anonyymi

      Tuota vai alussa. Ei siinä tilanteessa ole mitään järkeä puhua myöskään tunteista. Ei sitäkään jaksa tai halua kuunnella. Ehkä edellistäkin surkeampaa.

      Eronneilla on rankkaa, koska kukaan ei jaksa kuunnella, vaikka paha olo ei hellitä hetkeksikään. Yleensä siitä toipumisenkin odotetaan tapahtuvan nopeammin. Tai voi olla, ettei muut halua enää siitä jutella

      Ystävänä voisit kehottaa hakeutumaan jälleenrakennus kurssille, jossa saa keskusteluun vertaistukea ja toipuminen voi alkaa. Asioitakin voi puhua avoimemmin, kuin ystäville ja tutuille. Jotkin asiat voivat olla rutkasti rumempia, kun kahvikupeista vaikeroivat valitukset antaisivat olettaa.

    • Viha kuuluu eroon vaiheisiin. Jossain luin, että on ihan normaalia suunnitella toisen auton renkaiden puhkomista tms. pikku-kivaa, muttei ole normaalia toteuttaa noita ajatuksia! Suurempi rakkaus vaatii isomman vihan, jotta siitä pääsee ohi ja ylitse. Jokainen eronnut tietää lisäksi, että tunteet menee eron jälkeen aaltoina ja usein sahaa edestakaisin.

      Jos ero on ensimmäinen tai pari ei osaa käsitellä surua, pettymystä ja vihaa, voi se kaikki purkautua tyhmästi vaikka sitten verhoista riitelyllä. Niin kuin muutkin sanoo, anna ystävällesi aikaa ja kuuntele häntä vain sen verran kun itse jaksat ottaa vastaan ja siedät! Lapsia kyllä käy tuollaisessa kuviossa sääli! 😞

      Ihmiset menee yhteen muusta kuin rakkaudesta, valitettavasti. Jos rakkautta ei ole ollut alussa, harvoin se kasvaa myöhemminkään. Kenenkään muun puolesta ei voi valita, mutta omiin valintoihin voimme vaikuttaa ja myös toiselta kannataa odottaa riittäviä vastatunteita ja omaa valintaa. Joskus harvoin, varsinkin naiset, pakottaa miehen tekemään valinnan, jota he eivät ilman painostusta olisi itse tekemässä. Ei sellainen kanna kumminkaan päin.

      • Anonyymi

        Paras suhde syntyykin siitä ettei kumpikaan tunne minkäänlaista pakonomaista tehdä mitään toisen hyväksi, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, aivan kuten seurusteluaikana. Sehän on sitä ihmisten ylitsepursuavaa rakastamisen aikaa.
        Harmi että ihmiset kuvittelevat samat seinät sitovan johonkin, päättyy se oikea tahtotila tehdä toinen onnelliseksi, kun on jo ne sitovat raamit ympärillä.
        Jotkut voivat vankilaksi sitäkin kutsua.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paras suhde syntyykin siitä ettei kumpikaan tunne minkäänlaista pakonomaista tehdä mitään toisen hyväksi, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, aivan kuten seurusteluaikana. Sehän on sitä ihmisten ylitsepursuavaa rakastamisen aikaa.
        Harmi että ihmiset kuvittelevat samat seinät sitovan johonkin, päättyy se oikea tahtotila tehdä toinen onnelliseksi, kun on jo ne sitovat raamit ympärillä.
        Jotkut voivat vankilaksi sitäkin kutsua.

        AV

        Harvoin parisuhde on vankila. Olen kyllä senkin kokenut, mutta se ei johtunut siitä, että ex olisi minut vanginnut vaan jouduin odottamaan, että lapsi kasvaa riittävän isoksi kestääkseen eroahdistuksen ja samaan aikaan kärsin itse jäämisestä kohtuuttomasti.

        Itse muutuin vasta kun olin useamman vuoden yrittänyt kaiken mitä voi yrittää ja toinen totaalikieltäytyi puhumaan ollenkaan. Taisi laskea sen vieraan etten lähde kun on lapsi ja okt laivoineen. Sitten kun ilmoitin perustelujen kanssa, että olen lähdössä, oli hyvin pettynyt ja sitä mieltä että kaikkihan on hyvin. 😂


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Harvoin parisuhde on vankila. Olen kyllä senkin kokenut, mutta se ei johtunut siitä, että ex olisi minut vanginnut vaan jouduin odottamaan, että lapsi kasvaa riittävän isoksi kestääkseen eroahdistuksen ja samaan aikaan kärsin itse jäämisestä kohtuuttomasti.

        Itse muutuin vasta kun olin useamman vuoden yrittänyt kaiken mitä voi yrittää ja toinen totaalikieltäytyi puhumaan ollenkaan. Taisi laskea sen vieraan etten lähde kun on lapsi ja okt laivoineen. Sitten kun ilmoitin perustelujen kanssa, että olen lähdössä, oli hyvin pettynyt ja sitä mieltä että kaikkihan on hyvin. 😂

        Voihan vankilastakin vapautua:)
        Jotkut jopa jäävät kierteeseen...

        AV


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Harvoin parisuhde on vankila. Olen kyllä senkin kokenut, mutta se ei johtunut siitä, että ex olisi minut vanginnut vaan jouduin odottamaan, että lapsi kasvaa riittävän isoksi kestääkseen eroahdistuksen ja samaan aikaan kärsin itse jäämisestä kohtuuttomasti.

        Itse muutuin vasta kun olin useamman vuoden yrittänyt kaiken mitä voi yrittää ja toinen totaalikieltäytyi puhumaan ollenkaan. Taisi laskea sen vieraan etten lähde kun on lapsi ja okt laivoineen. Sitten kun ilmoitin perustelujen kanssa, että olen lähdössä, oli hyvin pettynyt ja sitä mieltä että kaikkihan on hyvin. 😂

        Olet kovin laskelmoiva nainen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet kovin laskelmoiva nainen.

        Rakkaus lapseen ja hänen hyvinvointi on isompi arvo kuin oma hyvinvointi. Jälkimmäisestähän minä luovuin!

        Ex tiesi kyllä tilanteen, jos kertaakaan kuunteli, etten ole tyytyväinen ja mitä tarvitsisin ollaksemme edes tilassa jota voi kutsua sanalla välttävä parisuhde. Siis ei olis pitänyt olla mikään uusi juttu. En jaksa nyt toistaa mikä mätti, mutta syyt oli suuret.

        Sinänsä mitä okt tulee, elämäni huonoin kauppa! Varmaan 30te kokonaistappio asunnonvaihdoista ja jotta pääsin pois, oli pakko myydä halvalla ex:lle. Kummallakin oli omat lainat eikä kumpikaan tarvinnut takauksia, joten jos luulet okt vaikuttaneen sillä ei ole tämän asian kanssa muuta tekemistä kuin rahan menetys.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voihan vankilastakin vapautua:)
        Jotkut jopa jäävät kierteeseen...

        AV

        En tarvitse vankilaa ja se ei kuulu suunnitelmiani. Enkä tarvitse miestä sen takia, että minulla olisi mies. Sen miehen pitää olla hyvä, että asiaa kannattaa edes harkita. P.S. Hyvä suhde on taivas eikä helvetti.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        En tarvitse vankilaa ja se ei kuulu suunnitelmiani. Enkä tarvitse miestä sen takia, että minulla olisi mies. Sen miehen pitää olla hyvä, että asiaa kannattaa edes harkita. P.S. Hyvä suhde on taivas eikä helvetti.

        Tunnut oppineesi jotain, no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
        Tulee yksi laulu mieleen.

        https://www.youtube.com/watch?v=Ij99dud8-0A

        AV


      • No kyllä toi juttu on surullinen... ☹️

        Kyllä mä sitä kaveria kuuntelen, kyllä sitä koskee, vaikka se kuullostaa ja tuntuukin minusta kylmältä...

        Ei jotain sydäntä siinä mielessä kuin mä sen ymmärrän, voi tosiaan rahallakaan takoa...


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Rakkaus lapseen ja hänen hyvinvointi on isompi arvo kuin oma hyvinvointi. Jälkimmäisestähän minä luovuin!

        Ex tiesi kyllä tilanteen, jos kertaakaan kuunteli, etten ole tyytyväinen ja mitä tarvitsisin ollaksemme edes tilassa jota voi kutsua sanalla välttävä parisuhde. Siis ei olis pitänyt olla mikään uusi juttu. En jaksa nyt toistaa mikä mätti, mutta syyt oli suuret.

        Sinänsä mitä okt tulee, elämäni huonoin kauppa! Varmaan 30te kokonaistappio asunnonvaihdoista ja jotta pääsin pois, oli pakko myydä halvalla ex:lle. Kummallakin oli omat lainat eikä kumpikaan tarvinnut takauksia, joten jos luulet okt vaikuttaneen sillä ei ole tämän asian kanssa muuta tekemistä kuin rahan menetys.

        "Sitten kun ilmoitin perustelujen kanssa, että olen lähdössä, oli hyvin pettynyt ja sitä mieltä että kaikkihan on hyvin. 😂"

        "Ex tiesi kyllä tilanteen, jos kertaakaan kuunteli, etten ole tyytyväinen ja mitä tarvitsisin...."

        Tähän vähän samansuuntainen kommentti mitä aloitukseen. Ihmiset reagoivat vaikeisiin asioihin ja etenkin tunteisiinsa pääsääntöisesti yrittämällä ohittaa asian, kiinnittää huomiota sivuseikkoihin, tai ainakin ulkopuolisen silmissä sivuseikkoihin, ts. yrittämällä selviytyä. Tavalla tai toisella kuormittuneessa parisuhteessa on hyvin tavallista, että toinen sanoo tasaisin väliajoin mikä mättää (usein sama asia(t) mikä ennenkin), mutta toinen ei halua keskustella. Yleensä tosin kyse ei ole halusta, vaan siitä, ettei pysty keskustelemaan, tuntuu siltä että suhteessa jää altavastaajaksi, toinen on henkisesti niskan päällä. Ei sellaisessa tilassa voi keskustella miten suhteesta saisi kumppanille paremman, kun itsekään ei voi hengittää suhteessa kunnolla.

        - Sheena


      • Disseisback kirjoitti:

        No kyllä toi juttu on surullinen... ☹️

        Kyllä mä sitä kaveria kuuntelen, kyllä sitä koskee, vaikka se kuullostaa ja tuntuukin minusta kylmältä...

        Ei jotain sydäntä siinä mielessä kuin mä sen ymmärrän, voi tosiaan rahallakaan takoa...

        Tunnekylmyys on tapa peittää tunteita näkymästä. Luulen, ettei miehellä ole kovin helppoa alla itkeä toiselle miehelle ellei olla parissa promillessa saunassa.

        Pahin on, jos laittaa kaikki tunteet maton alle. Mies tulee hajoamaan palasiksi jossain kohtaa sillä tavalla. Itse antaisin neuvoksi, että kuuntelee eromusaa kun on yksin kotina tai metsässä ja antaa kaiken tulla ulos oli se sitten itku tai huuto tai raivo. Voit sanoo, että täti palstalta lähetti aloitusannoksen:

        https://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
        https://m.youtube.com/watch?v=1S0RPvo_6yE

        Ei ehkä miesten ykkössuosikkisolisteja, mutta tähän tarkoitukseen sopivia. Tuon ensimmäisen artistin levy oli mun ero levy 13v takaa. Siksi sitä ei tule enää kuunneltua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tunnut oppineesi jotain, no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
        Tulee yksi laulu mieleen.

        https://www.youtube.com/watch?v=Ij99dud8-0A

        AV

        En mä hukannut vuosia, lapsi oli täysi ja riittävä syy odottaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Sitten kun ilmoitin perustelujen kanssa, että olen lähdössä, oli hyvin pettynyt ja sitä mieltä että kaikkihan on hyvin. 😂"

        "Ex tiesi kyllä tilanteen, jos kertaakaan kuunteli, etten ole tyytyväinen ja mitä tarvitsisin...."

        Tähän vähän samansuuntainen kommentti mitä aloitukseen. Ihmiset reagoivat vaikeisiin asioihin ja etenkin tunteisiinsa pääsääntöisesti yrittämällä ohittaa asian, kiinnittää huomiota sivuseikkoihin, tai ainakin ulkopuolisen silmissä sivuseikkoihin, ts. yrittämällä selviytyä. Tavalla tai toisella kuormittuneessa parisuhteessa on hyvin tavallista, että toinen sanoo tasaisin väliajoin mikä mättää (usein sama asia(t) mikä ennenkin), mutta toinen ei halua keskustella. Yleensä tosin kyse ei ole halusta, vaan siitä, ettei pysty keskustelemaan, tuntuu siltä että suhteessa jää altavastaajaksi, toinen on henkisesti niskan päällä. Ei sellaisessa tilassa voi keskustella miten suhteesta saisi kumppanille paremman, kun itsekään ei voi hengittää suhteessa kunnolla.

        - Sheena

        Sanoin myös kymmeniä kertoja, että haluatko miettiä rauhassa ja sitten jutellaan kun olet valmis, sanot vaan itse koska sopii (ei koskaan palannut asiaan tai ei ollut valmis kun kysyi sopiiko nyt). Tai sanoin monta kertaa, että olen vuorostani hiljaa 10min, ja saat rauhassa sanoa. Yhtään sanaa ei tullut 10min aikana ulos, vaikka yrityksiä oli. Pyysin kirjoittamaan mitä ajattelee (sitä kirjoitusta ei koskaan tullut). Mitä muuta voin tehdä? Jos ei pysty kommunikoimaan muuta kuin moi, menen autotalliin ja lähden töihin, en voi kantaa vastuuta toisen puolesta. Parisuhde pitäisi perustua vuorovaikutukseen ja molempien osallistumiseen.

        Ei ole kyse siitä, että on pelkästään vaikea sanoa vaan sitä halua sanoa ei kertakaikkiaan ollut ja laski sen varaan etten lähde, koska on lapsi.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        En mä hukannut vuosia, lapsi oli täysi ja riittävä syy odottaa.

        Odotin tuota kommenttiasi ja sen sain, tunnen siis sinut jo aika hyvin.

        Tietysti lapset menevät useinkin omien etujen edelle, jopa nyt eron jälkeen.
        Tänäänkin töiden jälkeen piti tukea tulevaa iloista balleriinaa, vaikka väsytti.
        Ei se oma olo, vaan se kokonaisuus.

        Itseasiassa lapseni ovat tärkeimpiä minulle mitä naiset, vanhat ja uudet (jos sellaisia vielä joskus tulisi tapailtua). Tuon vuoksi en alenna itseäni tilanteeseen jossa tulisi tehdä kompromisseja, tietyssä mielentilassa voisi arvioida väärin... väärin peilaten siihen mikä elämässä on tärkeintä.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Odotin tuota kommenttiasi ja sen sain, tunnen siis sinut jo aika hyvin.

        Tietysti lapset menevät useinkin omien etujen edelle, jopa nyt eron jälkeen.
        Tänäänkin töiden jälkeen piti tukea tulevaa iloista balleriinaa, vaikka väsytti.
        Ei se oma olo, vaan se kokonaisuus.

        Itseasiassa lapseni ovat tärkeimpiä minulle mitä naiset, vanhat ja uudet (jos sellaisia vielä joskus tulisi tapailtua). Tuon vuoksi en alenna itseäni tilanteeseen jossa tulisi tehdä kompromisseja, tietyssä mielentilassa voisi arvioida väärin... väärin peilaten siihen mikä elämässä on tärkeintä.

        AV

        Itse en usko, että parisuhde voi onnistua ilman kompromissejä. Suhteen pitää myös olla tärkeä ja saada aikaa onnistuakseen! Oma näkemykseni on, että tarvitaan joustava ja toimiva tasapaino kahden tärkeän asian välille. Lapsia ei tietenkään laiteta hyllylle, mutta ei ne siitä kärsi myöskään, jos ovat viikonlopun välillä mummilla tai muualla hoidossa. Kun kumpikin osa joustaa ja ymmärrettävät kohtuullisuuden, on toivoa jopa onnistua.


      • Citrinella kirjoitti:

        Tunnekylmyys on tapa peittää tunteita näkymästä. Luulen, ettei miehellä ole kovin helppoa alla itkeä toiselle miehelle ellei olla parissa promillessa saunassa.

        Pahin on, jos laittaa kaikki tunteet maton alle. Mies tulee hajoamaan palasiksi jossain kohtaa sillä tavalla. Itse antaisin neuvoksi, että kuuntelee eromusaa kun on yksin kotina tai metsässä ja antaa kaiken tulla ulos oli se sitten itku tai huuto tai raivo. Voit sanoo, että täti palstalta lähetti aloitusannoksen:

        https://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
        https://m.youtube.com/watch?v=1S0RPvo_6yE

        Ei ehkä miesten ykkössuosikkisolisteja, mutta tähän tarkoitukseen sopivia. Tuon ensimmäisen artistin levy oli mun ero levy 13v takaa. Siksi sitä ei tule enää kuunneltua.

        No sen verran mä sitä kaveria tunnen, että hän ei kyllä vaan kykene tuntemaan kuten monet ihmiset tuntee...
        Ei ainakaan sitä osaa ulospäin näyttää, vaikka muuten kyllä osaa puhua vähän kaikesta...

        Ehkä hän on asberger tai jotain? 🤔


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Itse en usko, että parisuhde voi onnistua ilman kompromissejä. Suhteen pitää myös olla tärkeä ja saada aikaa onnistuakseen! Oma näkemykseni on, että tarvitaan joustava ja toimiva tasapaino kahden tärkeän asian välille. Lapsia ei tietenkään laiteta hyllylle, mutta ei ne siitä kärsi myöskään, jos ovat viikonlopun välillä mummilla tai muualla hoidossa. Kun kumpikin osa joustaa ja ymmärrettävät kohtuullisuuden, on toivoa jopa onnistua.

        Kuten kerroin, tuo on syy miksi en halua parisuhdetta. Elämässä on myös niitä pyhiä asioita joita ei halua rikkoa. Kyllä, asumme erillämme mutta olemme ehkä enemmän se "perhe" mitä koskaan aikaisemmin olemme olleet. Se on outoa että etäisyys lähentää ihmisiä, kun se on sopivassa suhteessa elämän kokonaisuudessa.

        Tuskin löytyy ihmistä joka saisi oman FMEA:n näyttämään nollaa.
        Joten, turhaan edes koko asiaa syvällisesti ajattelee. Tulee tyytyä kohtaloonsa ja nauttia asioista joita toki edelleen on paljon.

        AV


      • Disseisback kirjoitti:

        No sen verran mä sitä kaveria tunnen, että hän ei kyllä vaan kykene tuntemaan kuten monet ihmiset tuntee...
        Ei ainakaan sitä osaa ulospäin näyttää, vaikka muuten kyllä osaa puhua vähän kaikesta...

        Ehkä hän on asberger tai jotain? 🤔

        Joo ymmärrän, 7-8v ehkä asperger kanssa seurustelleena. Kyllä ne tuntee, mutteivät osaa tunnistaa tai sanoittaa mitä tuntee.


      • Citrinella kirjoitti:

        Joo ymmärrän, 7-8v ehkä asperger kanssa seurustelleena. Kyllä ne tuntee, mutteivät osaa tunnistaa tai sanoittaa mitä tuntee.

        Joo... siis ei tää mulkku ole, mutta kyvytön tunteitten käsittelyyn tms.

        Kyllä tuollaisen kanssa on varmasti vaikeaa elää, jos ei itse ole samanlainen tms..🤔


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuten kerroin, tuo on syy miksi en halua parisuhdetta. Elämässä on myös niitä pyhiä asioita joita ei halua rikkoa. Kyllä, asumme erillämme mutta olemme ehkä enemmän se "perhe" mitä koskaan aikaisemmin olemme olleet. Se on outoa että etäisyys lähentää ihmisiä, kun se on sopivassa suhteessa elämän kokonaisuudessa.

        Tuskin löytyy ihmistä joka saisi oman FMEA:n näyttämään nollaa.
        Joten, turhaan edes koko asiaa syvällisesti ajattelee. Tulee tyytyä kohtaloonsa ja nauttia asioista joita toki edelleen on paljon.

        AV

        En usko, että sinun ”ex” olisi valmis uutta ihmistä ottamaan kuvioon ilman hieman isompaa sotaa. Toimivaa systeemiä kannattaa vaalia, ja jos olet itse kohtuullisen tyytyväinen kannattaa myös nauttia siitä mikä toimii. Vaikka kaikki ei olisi priima , silti hyvä on varmasti paljon parempi kuin huono tilanne.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        En usko, että sinun ”ex” olisi valmis uutta ihmistä ottamaan kuvioon ilman hieman isompaa sotaa. Toimivaa systeemiä kannattaa vaalia, ja jos olet itse kohtuullisen tyytyväinen kannattaa myös nauttia siitä mikä toimii. Vaikka kaikki ei olisi priima , silti hyvä on varmasti paljon parempi kuin huono tilanne.

        No tuskin katseli tänään ulkomaanlentoja kolmelle jos niin ajattelisi, tai mistä minä nyt tiedän kuka se kolmas olisi:)
        Naiset kun voivat olla joskus ailahtelevaisia.

        AV


      • Disseisback kirjoitti:

        Joo... siis ei tää mulkku ole, mutta kyvytön tunteitten käsittelyyn tms.

        Kyllä tuollaisen kanssa on varmasti vaikeaa elää, jos ei itse ole samanlainen tms..🤔

        Joo, sana pätee ex. Ei missään nimessä paha eikä ilkeä, ei vaan osaa eikä kykene empatiaan tai tunteisiin, eikä edes itse kaipaa niitä juurikaan. Nyt lapsen huoltajina menee hyvin. Ainoa vain, että mitä tahansa lapsen päätöksiä joutuu kysymään n-kertaa, ennen kuin saa mitään ulos tai sitten sanoa, että anna vaikka hiihtoloman x.y. Klo z ja laitan näin, jos et reagoi ja halua muuta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No tuskin katseli tänään ulkomaanlentoja kolmelle jos niin ajattelisi, tai mistä minä nyt tiedän kuka se kolmas olisi:)
        Naiset kun voivat olla joskus ailahtelevaisia.

        AV

        Eiköhän se sinä ole ja laskun osoitteen myös arvaan…Arvaan, että kolmas maailmansota olisi aika pientä siihen verrattuna, jos ottaisit sinne ex:lle oman sängyn ja nyx:n parisänkyyn. 😁 Vaikka virallisesti ette ole suhteessa, kovin parisuhteelta tuo monilta osin kuulostaa. Enkä usko, että sinäkään sietäisi kuviota toisin päin!


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Eiköhän se sinä ole ja laskun osoitteen myös arvaan…Arvaan, että kolmas maailmansota olisi aika pientä siihen verrattuna, jos ottaisit sinne ex:lle oman sängyn ja nyx:n parisänkyyn. 😁 Vaikka virallisesti ette ole suhteessa, kovin parisuhteelta tuo monilta osin kuulostaa. Enkä usko, että sinäkään sietäisi kuviota toisin päin!

        Taitaa mennä niin että maksut ovat meidän maksuja, en erottele rahoja omiksi tai vieraiksi (ei hänkään).
        Yhteisessä elämässä, olkoon se sitten millaisessa muodossa tahansa tapahtuvaa, ei kannata liikaa kiinnittää huomiota rahaan. Sitä tulee ja menee, vain kokemukset ja onnellisuus määrittelevät sen, olisiko raha mennyt oikeaan tarkoitukseen.

        Tärkeintä on se että jokaisella on mukava olo ja hyvä fiilis.

        Kumpikaan ei ole katsonut vielä uutta kumppania, tai edes kokeillut miltä sellainen tuntuisi, joten on kai vielä henkisesti tiedostamatta voimassa samat säännöt. Ehkä kumpikaan ei näe tarvetta sellaiselle, vaikka aikaa molemmilla varmasti olisi tehdä tuolla saralla mitä huvittaa.
        Sinänsä outoa kun tarkemmin ajattelee.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa mennä niin että maksut ovat meidän maksuja, en erottele rahoja omiksi tai vieraiksi (ei hänkään).
        Yhteisessä elämässä, olkoon se sitten millaisessa muodossa tahansa tapahtuvaa, ei kannata liikaa kiinnittää huomiota rahaan. Sitä tulee ja menee, vain kokemukset ja onnellisuus määrittelevät sen, olisiko raha mennyt oikeaan tarkoitukseen.

        Tärkeintä on se että jokaisella on mukava olo ja hyvä fiilis.

        Kumpikaan ei ole katsonut vielä uutta kumppania, tai edes kokeillut miltä sellainen tuntuisi, joten on kai vielä henkisesti tiedostamatta voimassa samat säännöt. Ehkä kumpikaan ei näe tarvetta sellaiselle, vaikka aikaa molemmilla varmasti olisi tehdä tuolla saralla mitä huvittaa.
        Sinänsä outoa kun tarkemmin ajattelee.

        AV

        Ei uusia ota, jos vanhat tunteet on kesken. Näinhän se menee!


      • Citrinella kirjoitti:

        Joo, sana pätee ex. Ei missään nimessä paha eikä ilkeä, ei vaan osaa eikä kykene empatiaan tai tunteisiin, eikä edes itse kaipaa niitä juurikaan. Nyt lapsen huoltajina menee hyvin. Ainoa vain, että mitä tahansa lapsen päätöksiä joutuu kysymään n-kertaa, ennen kuin saa mitään ulos tai sitten sanoa, että anna vaikka hiihtoloman x.y. Klo z ja laitan näin, jos et reagoi ja halua muuta.

        Joo... mun ystävätär on myös assen kaa.. aika toivotonta saada mitään lämmintä ajatusta, jos sitä ei itse pyydä, sittenkin se saattaa olla väkinäistä ja "velvollisuudesta" tehtyä.

        Ei asset itselleen mitään voi, mutta kyllä toisaalta elo heidän kanssa olis tosi kylmää...surullista, mutta totta.


      • Disseisback kirjoitti:

        Joo... mun ystävätär on myös assen kaa.. aika toivotonta saada mitään lämmintä ajatusta, jos sitä ei itse pyydä, sittenkin se saattaa olla väkinäistä ja "velvollisuudesta" tehtyä.

        Ei asset itselleen mitään voi, mutta kyllä toisaalta elo heidän kanssa olis tosi kylmää...surullista, mutta totta.

        Minulle ex ei sen 7-8v aikana pystynyt sanoman kertaakaan tykkään tai rakastan. Tiesin ettei toinen ISA, enkä ottanut hernettä nokkaan. Ex ei osannut sanoa edes lapselle takaisin, kun lapsi kertoi rakastavansa. Kun n-kertaa rauhallisessa tilanteessa kerroin miltä se tuntuu lapsesta, oppi kyllä vastaamaan lapselle takaisin. Siis hyvin ehkä-asperger oppii kun selittää, se vain ei tule luonnostaan vaan opettelemalla kädestä pitäen sosiaaliset kuviot. Oppimiskyvyssä eikä älykkyydessä ollut mitään vikaa. Motivaatio ei vaan riittänyt muuhun oppimiseen kuin lapsen hyvinvointiin ja siitä, että hän hoitaa isyyden hyvin (paljon paremmin kun aiemmin).

        Lapsi tiedostaa isän haasteet. Jos aikuisen pitää mennä mukaan vaikka kysymään ihan uutta kaveria leikkimään, toteaa minulle ettei isi vaan osaa eikä se pysty. Se ei ole iso juttu kuitenkaan, kun tärkein hoituu.


      • Citrinella kirjoitti:

        Minulle ex ei sen 7-8v aikana pystynyt sanoman kertaakaan tykkään tai rakastan. Tiesin ettei toinen ISA, enkä ottanut hernettä nokkaan. Ex ei osannut sanoa edes lapselle takaisin, kun lapsi kertoi rakastavansa. Kun n-kertaa rauhallisessa tilanteessa kerroin miltä se tuntuu lapsesta, oppi kyllä vastaamaan lapselle takaisin. Siis hyvin ehkä-asperger oppii kun selittää, se vain ei tule luonnostaan vaan opettelemalla kädestä pitäen sosiaaliset kuviot. Oppimiskyvyssä eikä älykkyydessä ollut mitään vikaa. Motivaatio ei vaan riittänyt muuhun oppimiseen kuin lapsen hyvinvointiin ja siitä, että hän hoitaa isyyden hyvin (paljon paremmin kun aiemmin).

        Lapsi tiedostaa isän haasteet. Jos aikuisen pitää mennä mukaan vaikka kysymään ihan uutta kaveria leikkimään, toteaa minulle ettei isi vaan osaa eikä se pysty. Se ei ole iso juttu kuitenkaan, kun tärkein hoituu.

        Aika raffia, vaikka tosiaan ei sille mitään tosiaan voi...
        Ehkä ymmärrys auttaisi...vaan en tiedä itse, että kykenisinkö rakastamaan assea? 🤔
        Pelkkä ymmärrys ei riittäisi...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo... mun ystävätär on myös assen kaa.. aika toivotonta saada mitään lämmintä ajatusta, jos sitä ei itse pyydä, sittenkin se saattaa olla väkinäistä ja "velvollisuudesta" tehtyä.

        Ei asset itselleen mitään voi, mutta kyllä toisaalta elo heidän kanssa olis tosi kylmää...surullista, mutta totta.

        Kylmät ihmiset ovat kylmiä toisilleen, lämpöisillä lämpöä riittää.

        AV


      • Disseisback kirjoitti:

        Aika raffia, vaikka tosiaan ei sille mitään tosiaan voi...
        Ehkä ymmärrys auttaisi...vaan en tiedä itse, että kykenisinkö rakastamaan assea? 🤔
        Pelkkä ymmärrys ei riittäisi...

        Rakastaa voi hyvinkin, mutta myös toiseen suuntaan on tultava jotain takaisin, että suhde kestää. Alussa ex antoi kohtuullisesti itsestään, mutta jälkikäteen tajusin, että vain miellytti minua ja koko ajan oli omalla epämukavuusaslueella. Alussa myös sanoitti itseään aivan toisenlaiseksi kuin on (kun kysyin mitä toivoo ja millainen on).

        Itse olin hyvin vähään tyytyväinen edellisen suhteen traumojen jäljiltä. Vähätunteinen tuntui siinä kohtaa turvalliselta, vaikka itse olen tunneihminen. Olin 2v suhteiden välissä sinkku ja 1.5v niin siitä etten käynyt baarissa kertaakaan tai edes puhunut tai hymyillyt vieraille miehille. Silti se 2v oli liian lyhyt aika toipua.


      • Citrinella kirjoitti:

        Rakastaa voi hyvinkin, mutta myös toiseen suuntaan on tultava jotain takaisin, että suhde kestää. Alussa ex antoi kohtuullisesti itsestään, mutta jälkikäteen tajusin, että vain miellytti minua ja koko ajan oli omalla epämukavuusaslueella. Alussa myös sanoitti itseään aivan toisenlaiseksi kuin on (kun kysyin mitä toivoo ja millainen on).

        Itse olin hyvin vähään tyytyväinen edellisen suhteen traumojen jäljiltä. Vähätunteinen tuntui siinä kohtaa turvalliselta, vaikka itse olen tunneihminen. Olin 2v suhteiden välissä sinkku ja 1.5v niin siitä etten käynyt baarissa kertaakaan tai edes puhunut tai hymyillyt vieraille miehille. Silti se 2v oli liian lyhyt aika toipua.

        No mä mietin juuri, että miten voi ihastua asseen?

        Mutta jodkus taisin jutella täällä sellaisen kanssa. Nimimerkillä "todellavaikeaa" taisi olla asse. Hän mietti miten voisi opetella miellyttämään naisia. Oli vaikeaa käsittää hänen tunnesokeus... nyt ehkä ymmärrän paremmin, kun olin tään kaverin luona...🤔


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Sanoin myös kymmeniä kertoja, että haluatko miettiä rauhassa ja sitten jutellaan kun olet valmis, sanot vaan itse koska sopii (ei koskaan palannut asiaan tai ei ollut valmis kun kysyi sopiiko nyt). Tai sanoin monta kertaa, että olen vuorostani hiljaa 10min, ja saat rauhassa sanoa. Yhtään sanaa ei tullut 10min aikana ulos, vaikka yrityksiä oli. Pyysin kirjoittamaan mitä ajattelee (sitä kirjoitusta ei koskaan tullut). Mitä muuta voin tehdä? Jos ei pysty kommunikoimaan muuta kuin moi, menen autotalliin ja lähden töihin, en voi kantaa vastuuta toisen puolesta. Parisuhde pitäisi perustua vuorovaikutukseen ja molempien osallistumiseen.

        Ei ole kyse siitä, että on pelkästään vaikea sanoa vaan sitä halua sanoa ei kertakaikkiaan ollut ja laski sen varaan etten lähde, koska on lapsi.

        Oliko mies ollut joskus toisenlainen? Kirjoituksesi perusteella saa kuvan, että eron syynä oli miehen puhumattomuus. Niin etenkin naiset sanovat, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Pelkkä puhuminen ei tuo kommunikaatiota, vaan usein päinvastoin, puhe on valtaa ja vie tilaa. Tietysti myös puhumattomuus on valtaa, etenkin kun parisuhteen toinen osapuoli haluaisi toisen puhuvan. Tämä on se ongelma, ei puhumattomuus, vaan "vaatimus" puhumisesta, tunnetasolla ongelma molemmilla.

        Voi leikkiä ajatuksella mitä olisi tapahtunut, jos mies olisikin puhunut. Sanonut asioita mitä sinun pitäisi korjata kuten esimerkiksi voisit olla joskus hiljaa ja vaatimatta häneltä puhumista, tai mitä tahansa epämieluista sinulle. Villi veikkaus, ettet olisi riemuissasi siitä, että mies puhuu, kun hän odottaisi sinulta asioita, joista et pidä, etkä haluaisikaan ryhtyä toteuttamaan. Tästä syntyisi vain riitaa, joka vain pahentaisi valtataistelua teidän välillä. Toisena veikkauksena on ilmiselvää, että mies kuin mies jää kanssasi alakynteen. Olet tottunut olemaan se joka sanoo viimeisen sanan, kilpailemaan ja voittamaan, tunnetasolla tämä tuottaa ongelmia. Mies ei voi muuta olla hiljaa ja mennä autotalliin. Sinä sanot olleesi suhteessa lapsen tähden, mutta siinä valehtelet. Jokainen jatkaa suhdettaan itsensä vuoksi, niin pitkälle kuin jatkaa, lasta käytetään vain tekosyynä. Erityisesti pieni lapsi aistii kodin tunneilmapiirin ja tuollaisessa ristiriitojen täyteisessä ilmapiirissä kehitys menee väärään suuntaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oliko mies ollut joskus toisenlainen? Kirjoituksesi perusteella saa kuvan, että eron syynä oli miehen puhumattomuus. Niin etenkin naiset sanovat, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Pelkkä puhuminen ei tuo kommunikaatiota, vaan usein päinvastoin, puhe on valtaa ja vie tilaa. Tietysti myös puhumattomuus on valtaa, etenkin kun parisuhteen toinen osapuoli haluaisi toisen puhuvan. Tämä on se ongelma, ei puhumattomuus, vaan "vaatimus" puhumisesta, tunnetasolla ongelma molemmilla.

        Voi leikkiä ajatuksella mitä olisi tapahtunut, jos mies olisikin puhunut. Sanonut asioita mitä sinun pitäisi korjata kuten esimerkiksi voisit olla joskus hiljaa ja vaatimatta häneltä puhumista, tai mitä tahansa epämieluista sinulle. Villi veikkaus, ettet olisi riemuissasi siitä, että mies puhuu, kun hän odottaisi sinulta asioita, joista et pidä, etkä haluaisikaan ryhtyä toteuttamaan. Tästä syntyisi vain riitaa, joka vain pahentaisi valtataistelua teidän välillä. Toisena veikkauksena on ilmiselvää, että mies kuin mies jää kanssasi alakynteen. Olet tottunut olemaan se joka sanoo viimeisen sanan, kilpailemaan ja voittamaan, tunnetasolla tämä tuottaa ongelmia. Mies ei voi muuta olla hiljaa ja mennä autotalliin. Sinä sanot olleesi suhteessa lapsen tähden, mutta siinä valehtelet. Jokainen jatkaa suhdettaan itsensä vuoksi, niin pitkälle kuin jatkaa, lasta käytetään vain tekosyynä. Erityisesti pieni lapsi aistii kodin tunneilmapiirin ja tuollaisessa ristiriitojen täyteisessä ilmapiirissä kehitys menee väärään suuntaan.

        Olet totaalisen väärässä, projisoit vai omia kokemuksiasi tai olet itse ”väärinymmärretty” Assi-puoliso.

        Suhteessa ei ollut valtataistelua, ei ainakaan omalta puolestani. Annoin miehen tehdä mitä haluaa, enkä viimeiseen 2v edes enää yrittänyt puhua, yrittänyt kertoa mitä tarvitsen tai moittinut autollissa asumisesta. Ennen muutosta sanoin kyllä selkeästi, etten halua painostaa millään tavalla enkä halua, että hän joutuu tekemään mitään mitä ei halua ja vastuu siirtyy nyt TÄYSIN hänelle puhumisen, seksin, läheisyyden ja läsnäolon suhteen. Sen jälkeen mitään noista ei enää ollut muuta kuin yksi taputus olalle kohdassa missä tuin häntä hyvin vaikeassa tilanteessa. Olisitko itse valmis samanlaiseen parisuhteeseen? Ei taida olla kovin moni neurotyypillinen olla…

        Ja kun vihdoin sanoin, että nyt se on loppu, mies oli sitä mieltä, että nythän on mennyt tosi hyvin. 😂😳😬😡 Itse tulkitsen asian, että hänelle riitti se, että joku on kotona ja sanoo moi, ennen kuin häviää autotalliin. Söimme ja harrastimme 80-90% lasten kanssa keskenämme, kun lopetin myös osallistumisen ”vaatimisen”. Sai siis elää tasan niin kuin halusi. Muutoksen alussa odotin, samaa kuin sinä, että kyse on vain siitä että olen ”liian” aktiivinen, mutta ei se sitä ollut! Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta! Tosin puhui kanssani kyllä vapaaehtoisesti hieman sen jälkeenkin, mutta vain tieteestä ja tekniikasta. Se oli hänelle parisuhteen laatuaikaa, merkitse tunneyhteyttä ja sen hänelle soin.

        Alussa en tajunnut, että ex haluaa miellyttää minua. En sitä koskaan itse vaatinut! Ex oli lähes kokematon 38v parisuhteissa ja naissuhteissa, luulin aidosti, että se muu alussa näkyvä oli vain kokemattomuuden puutetta, opettelua ja ujoutta. Kuten sanoin jo aiemmin, kyselin paljon mitä hän haluaa ja etsii, ja se vähä mitä sain irti oli melkein vastakohta todellisuudelle. Ja itse olin totaalisen sokea edellisten traumojen takia.

        Olet myös totaalisen väärässä suhteen jatkamisen kanssa. Kun lapsi on 1-2v ja eroat, aiheutat vaurioita lapselle halusit tai et ja siinä kohtaa isyys jää helposti viikonloppujen varaan ja isäsuhde ei muodostu kunnolla. Joskus on pakko silti erota, esim. kun puoliso on väkivaltainen, juoppo, maaninen, skitsofreninen, pari riitelee rajusti tai jotain muuta mikä on lapselle isompi uhka kuin isäsuhteen jääminen väljäksi. Jos suhteessa ei ole riitaa, eikä valtataistelua, kuten omassa tapauksessa tilanne oli, on ihan käypä valinta jäädä rakkaudesta lapseen! Sinulla ei ehkä ole lapsia, kun niin vahvasti kyseenalaistat rakkauden lapseen?

        Ainoa, joka kärsi jäämisestä olin minä. Ex teki ihan niin kuin halusi, taas tietoinen valinta itseltä, vankilan kesti paremmin ilman riitaa ja lapset ei kärsineet. Olen vahva luonne, mutta pystyn myös hallitsemaan itseni, kun haluan,.Tällä oli tietysti kova hintansa, rakkaus ja kiintymys loppuivat jo kauan ennen eroa ja en olisi edes halunnut ex, vaikka olisi mieltänsä muuttanut. Ex haju alkoi tuntua hyvin epämiellyttävältä, muutin omaan sänkyyn myös ja aloin järjestää omia menoja (vaikka se sai paheksuntaa, kun minun olisi pitänyt pysyä kiltisti vankilassa).

        En koe, että ex on paha ja huono, hän on vaan itselleni totaalisen väärä! Vapaa mies on, eli voin trokata yhteystiedot kiinnostuneelle. 🤣

        Luulen, että suhde ei olisi edes alkanut jos itse olisin ollut omillani. Olin ja elin stressin jäljiltä kuin INTJ tai ISTJ vaikka olen ENFP. Silloin en ymmärtänyt sitä, mutta oppia ikä kaikki. Sanoitin kyllä itseäni omana itsenäni ex:lle, mutta en nähnyt miten vänkkyrässä vielä olin siinä kohtaa. Joskus pitää elää, oppiakseen elämään hyvin. Tällä kertaa olen ollut tietoisesti 3.5v sinkkuna ja jo eropäätöksen kohdalla olin jo 1.5v ollut henkisesti täysin eronnut (pitävän päätöksen tehnyt ja kotityöt tehtynä). Vain yhden tietoisen yhdenillan jutun annoin tapahtua (3v sitten), koska epäilin etten enää muista miltä seksi tuntuu ja nähdäkseni tuleeko maton alta isoja erotunteita esiin. Se mies oli muualta Suomesta kotoisin, aika samassa tilanteessa myös ja myös läheisyyden kaipuussa. Ilta, yö ja aamu oli ihana kokemus, eikä käsittelemättömiä tunteita tullut pintaan. Tiedän siis käsitelleeni ja oppineeni asian/sta.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Olet totaalisen väärässä, projisoit vai omia kokemuksiasi tai olet itse ”väärinymmärretty” Assi-puoliso.

        Suhteessa ei ollut valtataistelua, ei ainakaan omalta puolestani. Annoin miehen tehdä mitä haluaa, enkä viimeiseen 2v edes enää yrittänyt puhua, yrittänyt kertoa mitä tarvitsen tai moittinut autollissa asumisesta. Ennen muutosta sanoin kyllä selkeästi, etten halua painostaa millään tavalla enkä halua, että hän joutuu tekemään mitään mitä ei halua ja vastuu siirtyy nyt TÄYSIN hänelle puhumisen, seksin, läheisyyden ja läsnäolon suhteen. Sen jälkeen mitään noista ei enää ollut muuta kuin yksi taputus olalle kohdassa missä tuin häntä hyvin vaikeassa tilanteessa. Olisitko itse valmis samanlaiseen parisuhteeseen? Ei taida olla kovin moni neurotyypillinen olla…

        Ja kun vihdoin sanoin, että nyt se on loppu, mies oli sitä mieltä, että nythän on mennyt tosi hyvin. 😂😳😬😡 Itse tulkitsen asian, että hänelle riitti se, että joku on kotona ja sanoo moi, ennen kuin häviää autotalliin. Söimme ja harrastimme 80-90% lasten kanssa keskenämme, kun lopetin myös osallistumisen ”vaatimisen”. Sai siis elää tasan niin kuin halusi. Muutoksen alussa odotin, samaa kuin sinä, että kyse on vain siitä että olen ”liian” aktiivinen, mutta ei se sitä ollut! Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta! Tosin puhui kanssani kyllä vapaaehtoisesti hieman sen jälkeenkin, mutta vain tieteestä ja tekniikasta. Se oli hänelle parisuhteen laatuaikaa, merkitse tunneyhteyttä ja sen hänelle soin.

        Alussa en tajunnut, että ex haluaa miellyttää minua. En sitä koskaan itse vaatinut! Ex oli lähes kokematon 38v parisuhteissa ja naissuhteissa, luulin aidosti, että se muu alussa näkyvä oli vain kokemattomuuden puutetta, opettelua ja ujoutta. Kuten sanoin jo aiemmin, kyselin paljon mitä hän haluaa ja etsii, ja se vähä mitä sain irti oli melkein vastakohta todellisuudelle. Ja itse olin totaalisen sokea edellisten traumojen takia.

        Olet myös totaalisen väärässä suhteen jatkamisen kanssa. Kun lapsi on 1-2v ja eroat, aiheutat vaurioita lapselle halusit tai et ja siinä kohtaa isyys jää helposti viikonloppujen varaan ja isäsuhde ei muodostu kunnolla. Joskus on pakko silti erota, esim. kun puoliso on väkivaltainen, juoppo, maaninen, skitsofreninen, pari riitelee rajusti tai jotain muuta mikä on lapselle isompi uhka kuin isäsuhteen jääminen väljäksi. Jos suhteessa ei ole riitaa, eikä valtataistelua, kuten omassa tapauksessa tilanne oli, on ihan käypä valinta jäädä rakkaudesta lapseen! Sinulla ei ehkä ole lapsia, kun niin vahvasti kyseenalaistat rakkauden lapseen?

        Ainoa, joka kärsi jäämisestä olin minä. Ex teki ihan niin kuin halusi, taas tietoinen valinta itseltä, vankilan kesti paremmin ilman riitaa ja lapset ei kärsineet. Olen vahva luonne, mutta pystyn myös hallitsemaan itseni, kun haluan,.Tällä oli tietysti kova hintansa, rakkaus ja kiintymys loppuivat jo kauan ennen eroa ja en olisi edes halunnut ex, vaikka olisi mieltänsä muuttanut. Ex haju alkoi tuntua hyvin epämiellyttävältä, muutin omaan sänkyyn myös ja aloin järjestää omia menoja (vaikka se sai paheksuntaa, kun minun olisi pitänyt pysyä kiltisti vankilassa).

        En koe, että ex on paha ja huono, hän on vaan itselleni totaalisen väärä! Vapaa mies on, eli voin trokata yhteystiedot kiinnostuneelle. 🤣

        Luulen, että suhde ei olisi edes alkanut jos itse olisin ollut omillani. Olin ja elin stressin jäljiltä kuin INTJ tai ISTJ vaikka olen ENFP. Silloin en ymmärtänyt sitä, mutta oppia ikä kaikki. Sanoitin kyllä itseäni omana itsenäni ex:lle, mutta en nähnyt miten vänkkyrässä vielä olin siinä kohtaa. Joskus pitää elää, oppiakseen elämään hyvin. Tällä kertaa olen ollut tietoisesti 3.5v sinkkuna ja jo eropäätöksen kohdalla olin jo 1.5v ollut henkisesti täysin eronnut (pitävän päätöksen tehnyt ja kotityöt tehtynä). Vain yhden tietoisen yhdenillan jutun annoin tapahtua (3v sitten), koska epäilin etten enää muista miltä seksi tuntuu ja nähdäkseni tuleeko maton alta isoja erotunteita esiin. Se mies oli muualta Suomesta kotoisin, aika samassa tilanteessa myös ja myös läheisyyden kaipuussa. Ilta, yö ja aamu oli ihana kokemus, eikä käsittelemättömiä tunteita tullut pintaan. Tiedän siis käsitelleeni ja oppineeni asian/sta.

        yhden illan juttu tekee naisesta parisuhde kelvottoman


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Olet totaalisen väärässä, projisoit vai omia kokemuksiasi tai olet itse ”väärinymmärretty” Assi-puoliso.

        Suhteessa ei ollut valtataistelua, ei ainakaan omalta puolestani. Annoin miehen tehdä mitä haluaa, enkä viimeiseen 2v edes enää yrittänyt puhua, yrittänyt kertoa mitä tarvitsen tai moittinut autollissa asumisesta. Ennen muutosta sanoin kyllä selkeästi, etten halua painostaa millään tavalla enkä halua, että hän joutuu tekemään mitään mitä ei halua ja vastuu siirtyy nyt TÄYSIN hänelle puhumisen, seksin, läheisyyden ja läsnäolon suhteen. Sen jälkeen mitään noista ei enää ollut muuta kuin yksi taputus olalle kohdassa missä tuin häntä hyvin vaikeassa tilanteessa. Olisitko itse valmis samanlaiseen parisuhteeseen? Ei taida olla kovin moni neurotyypillinen olla…

        Ja kun vihdoin sanoin, että nyt se on loppu, mies oli sitä mieltä, että nythän on mennyt tosi hyvin. 😂😳😬😡 Itse tulkitsen asian, että hänelle riitti se, että joku on kotona ja sanoo moi, ennen kuin häviää autotalliin. Söimme ja harrastimme 80-90% lasten kanssa keskenämme, kun lopetin myös osallistumisen ”vaatimisen”. Sai siis elää tasan niin kuin halusi. Muutoksen alussa odotin, samaa kuin sinä, että kyse on vain siitä että olen ”liian” aktiivinen, mutta ei se sitä ollut! Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta! Tosin puhui kanssani kyllä vapaaehtoisesti hieman sen jälkeenkin, mutta vain tieteestä ja tekniikasta. Se oli hänelle parisuhteen laatuaikaa, merkitse tunneyhteyttä ja sen hänelle soin.

        Alussa en tajunnut, että ex haluaa miellyttää minua. En sitä koskaan itse vaatinut! Ex oli lähes kokematon 38v parisuhteissa ja naissuhteissa, luulin aidosti, että se muu alussa näkyvä oli vain kokemattomuuden puutetta, opettelua ja ujoutta. Kuten sanoin jo aiemmin, kyselin paljon mitä hän haluaa ja etsii, ja se vähä mitä sain irti oli melkein vastakohta todellisuudelle. Ja itse olin totaalisen sokea edellisten traumojen takia.

        Olet myös totaalisen väärässä suhteen jatkamisen kanssa. Kun lapsi on 1-2v ja eroat, aiheutat vaurioita lapselle halusit tai et ja siinä kohtaa isyys jää helposti viikonloppujen varaan ja isäsuhde ei muodostu kunnolla. Joskus on pakko silti erota, esim. kun puoliso on väkivaltainen, juoppo, maaninen, skitsofreninen, pari riitelee rajusti tai jotain muuta mikä on lapselle isompi uhka kuin isäsuhteen jääminen väljäksi. Jos suhteessa ei ole riitaa, eikä valtataistelua, kuten omassa tapauksessa tilanne oli, on ihan käypä valinta jäädä rakkaudesta lapseen! Sinulla ei ehkä ole lapsia, kun niin vahvasti kyseenalaistat rakkauden lapseen?

        Ainoa, joka kärsi jäämisestä olin minä. Ex teki ihan niin kuin halusi, taas tietoinen valinta itseltä, vankilan kesti paremmin ilman riitaa ja lapset ei kärsineet. Olen vahva luonne, mutta pystyn myös hallitsemaan itseni, kun haluan,.Tällä oli tietysti kova hintansa, rakkaus ja kiintymys loppuivat jo kauan ennen eroa ja en olisi edes halunnut ex, vaikka olisi mieltänsä muuttanut. Ex haju alkoi tuntua hyvin epämiellyttävältä, muutin omaan sänkyyn myös ja aloin järjestää omia menoja (vaikka se sai paheksuntaa, kun minun olisi pitänyt pysyä kiltisti vankilassa).

        En koe, että ex on paha ja huono, hän on vaan itselleni totaalisen väärä! Vapaa mies on, eli voin trokata yhteystiedot kiinnostuneelle. 🤣

        Luulen, että suhde ei olisi edes alkanut jos itse olisin ollut omillani. Olin ja elin stressin jäljiltä kuin INTJ tai ISTJ vaikka olen ENFP. Silloin en ymmärtänyt sitä, mutta oppia ikä kaikki. Sanoitin kyllä itseäni omana itsenäni ex:lle, mutta en nähnyt miten vänkkyrässä vielä olin siinä kohtaa. Joskus pitää elää, oppiakseen elämään hyvin. Tällä kertaa olen ollut tietoisesti 3.5v sinkkuna ja jo eropäätöksen kohdalla olin jo 1.5v ollut henkisesti täysin eronnut (pitävän päätöksen tehnyt ja kotityöt tehtynä). Vain yhden tietoisen yhdenillan jutun annoin tapahtua (3v sitten), koska epäilin etten enää muista miltä seksi tuntuu ja nähdäkseni tuleeko maton alta isoja erotunteita esiin. Se mies oli muualta Suomesta kotoisin, aika samassa tilanteessa myös ja myös läheisyyden kaipuussa. Ilta, yö ja aamu oli ihana kokemus, eikä käsittelemättömiä tunteita tullut pintaan. Tiedän siis käsitelleeni ja oppineeni asian/sta.

        Niin no, jos puhut yhtä paljon ja perusteellisesti kuin kirjoitat, niin tulee ajatus voiko keskustelu olla samanlaista. Siitä puuttuisi vastavuoroisuus. Siis tämä vain kirjoitustavastasi mieleen... En usko, että näin käytännössä kuitenkaan.

        Usein miehet kieltäytyvät keskustelemassa ja sopimasta yhteisesti asioita ja puhumasta tunteistaan. Kaikesta yhteistyöstä irtisanoutunut mies voi perustella asiaa työkiireillä ja stressillä, Takana on itsekäs tapa säilyttää oma vapaus päättää omista asioita ja irtisanoutua tehtävistä ja vastuusta, joita yhteinen elämä vaatisi.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No kyllä toi juttu on surullinen... ☹️

        Kyllä mä sitä kaveria kuuntelen, kyllä sitä koskee, vaikka se kuullostaa ja tuntuukin minusta kylmältä...

        Ei jotain sydäntä siinä mielessä kuin mä sen ymmärrän, voi tosiaan rahallakaan takoa...

        Raha kuitenkin voi helpottaa mieltä, jos sitä on. Pahempaa on tuska ja kipu, kun rahaa ei ole. Eikö palstalaisilla ole kokemusta eroköyhyydestä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Odotin tuota kommenttiasi ja sen sain, tunnen siis sinut jo aika hyvin.

        Tietysti lapset menevät useinkin omien etujen edelle, jopa nyt eron jälkeen.
        Tänäänkin töiden jälkeen piti tukea tulevaa iloista balleriinaa, vaikka väsytti.
        Ei se oma olo, vaan se kokonaisuus.

        Itseasiassa lapseni ovat tärkeimpiä minulle mitä naiset, vanhat ja uudet (jos sellaisia vielä joskus tulisi tapailtua). Tuon vuoksi en alenna itseäni tilanteeseen jossa tulisi tehdä kompromisseja, tietyssä mielentilassa voisi arvioida väärin... väärin peilaten siihen mikä elämässä on tärkeintä.

        AV

        Hyvä että olet kiinnostunut lapsestasi ja hänen hyvinvoinnistaan. Mielestäni alat kuitenkin mennä vähän överiksi lapsesi suhteen, ripustaudut häneen. Lapsi, lapsi, lapsi. Mitä muuta elämää sinulla on?

        Sinulle tekisi hyvää olla 24/7 lapsen kanssa muutaman kuukauden putkeen, näin omat rajasi saattaisi löytyä, eikä hetkittäinen oleminen lapsen kanssa olisi alati jatkuvaa kuherruskuukautta.

        Rakkaus lapseen on aivan eri asia kuin aikuisten välinen rakkaus. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi rakastaa molempia yhtäaikaa, eri tavalla vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuskin katseli tänään ulkomaanlentoja kolmelle jos niin ajattelisi, tai mistä minä nyt tiedän kuka se kolmas olisi:)
        Naiset kun voivat olla joskus ailahtelevaisia.

        AV

        Mielestäni tuo kuulostaa hullulle. Ensin sovitaan yhdessä minne mennään ja milloin.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Ei uusia ota, jos vanhat tunteet on kesken. Näinhän se menee!

        Niin tai vanhoihin tunteisiin liittyy turvatut ja vähän höveliltä kuulostavat raha-asiat. Vaikuttaa siltä, että AVn lapsen äiti tykkää AVn rahasta enemmän kuin AVsta. AV suo tämän "lapsen takia".


      • Anonyymi kirjoitti:

        yhden illan juttu tekee naisesta parisuhde kelvottoman

        Tässä kohtaa olemme sama mieltä! Olen täysin kelvoton sinulle ja sama myös toisin päin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin no, jos puhut yhtä paljon ja perusteellisesti kuin kirjoitat, niin tulee ajatus voiko keskustelu olla samanlaista. Siitä puuttuisi vastavuoroisuus. Siis tämä vain kirjoitustavastasi mieleen... En usko, että näin käytännössä kuitenkaan.

        Usein miehet kieltäytyvät keskustelemassa ja sopimasta yhteisesti asioita ja puhumasta tunteistaan. Kaikesta yhteistyöstä irtisanoutunut mies voi perustella asiaa työkiireillä ja stressillä, Takana on itsekäs tapa säilyttää oma vapaus päättää omista asioita ja irtisanoutua tehtävistä ja vastuusta, joita yhteinen elämä vaatisi.

        Kun asiasta kirjoitetaan, voi ihan rauhassa pohtia eikä se poista vuorovaikutusta kuin heiltä, jolla on heikko lukutaito. Mutta itse taas näen, ettei pelkkä kahden lauseen keskustelu anna oikein mitään ja ne kenen kanssa jään keskustelemaan yleensä osaa ja haluaa kirjoittaa sekä he myös pitävät ajatuksien moniulotteisesta pohtimisesta.

        En ymmärrä miksi kaikkien kirjoittajien pitäisi mennä samaan muottiin? Jos tykkää lyhyestä vastauksista, sitten kirjoittaa niitä ja jos mielummin pohtii, niin siihenkin pitää löytyä tilaa! Jokainen voi itse harkita mitä lukee, mihin vastaa ja mihin jää keskustelemaan. Se tämän palstan idea on! Luulenpa että yleistät ja oletat liikaa.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No kyllä toi juttu on surullinen... ☹️

        Kyllä mä sitä kaveria kuuntelen, kyllä sitä koskee, vaikka se kuullostaa ja tuntuukin minusta kylmältä...

        Ei jotain sydäntä siinä mielessä kuin mä sen ymmärrän, voi tosiaan rahallakaan takoa...

        Aika tuttu tunne silloin kun ero on aivan tuore, ja sydämestä asti kuristaa, ahdistaa!
        Kyllä siinä ensimmäisenä minä ainakin todistelin itselleni; mien paljon rahaa ja aikaa olin häneen uhrannut! Siis ett juoksin joka aamu melkein kyyditsemään hänen pari poikaansa esikouluun ja tarhaan. Kiikutin ruokaa siihen huushollin, jota lapset saisivat syödä kunnon ruokaa. Pesin lasten vaatteita ja ostin joitain uusiakin.

        Rahaa ja aikaani paloi, hänen poikiensa hyvinvointiin. Suhteilla sain järjestettyä hänelle myös rahakkaan uuden työpaikan, samasta kaupungista ja kaupungin ympäristö kunnista, rakennusurakoitsijan palveluksesta. Myöhemmin avustin asunnonlainan järjestelyssä, pankista.. Mies osti ison kolmion, itselleen ja pojilleen. Kun hänen petoksensa sitten paljastui... sydän suunnilleen juuttui kurkkuun.

        Ensimmäisenä mä ajattelin rahaa ja aikaa jonka olin hänen takiaan uhrannut, sekä työpaikanjärjestelyt ym. mitä kaikkea aineellista hyvää mä olin järjestänyt, hänen elämäänsä -> mitä vielä ois pitänyt järjestää lisää... helvetti millainen ketale!

        Aikaa kului ja mä itkin itkuni, yksin ollessani.... viha ja pettymys laantui, mutt ei kadonnut kokonaan. Ajattelin ainoastaan; mitä hän oli luvannut mulle; lapsen, sitten vähän myöhemmin kun elämä alkaa sujumaan paremmin, hänen asuntovelkansakin pankkiin olisi pienempi jne. Käsitin etten mä enää luottanut pettäjään himpun vertaa, joten sellaista aikaa ei yksinkertaisesti koskaan tulisi.... luotto mieheen oli mennyt!

        Yhä mielessä kaiversi se pettymys; luvattua lasta en sitten koskaan saanut, ellen...
        Tuumasta toimeen, mies oli helppo nakki, käveli milteipä juoksi suoraan suunnittelemaani ansaan. Pelkkä puhelin soitto ja... mä olin se jolla otti luonnolle, mutt alkoholista oli apua, sillä pääsi kyllä estoisuuden ja pettymyksen kynnyksen yli.
        Sovin tapaamisen kylpylään -> jutellaan tapahtuneesta, ehkä meillä on vielä jotain yhteistä olemassa.... tapaamiset kuitenkin loppuivat, ei synkannut tämä on loppu nyt!
        No joo, tulihan meille jotain yhteistä, josta ei ollut tarkoitus edes kertoa miehelle!

        Meillä oli yhteisiä tuttavia ja saihan hän aikanaan tietää mun tyttärestäni, ja sen verran laskutaitoa ett osasi epäillä olevansa lapseni isä. Mä kyllä kielsin asianlaidan, mutt kun kukaan ei osannut kertoa hänelle parempaakaan isäehdokasta...
        Mentiin pattitilanteeseen; Hän vaati ett isyys selvitetään, tunnusti Mimmin tyttärekseen, vaikka mä vastustin asiaa, niin kauan kuin suinkin pystyin.

        Nyt heillä on tapaamisoikeus ja Mimmi kyllä on rakastunut isäänsä. Mä lähinnä pettynyt ja isken sanallisesti hänen kimppuunsa aina kuin suinkin voin. Joten mä välttelen kohtaamisiamme parhaani mukaan.

        Ei kysymys koskaan ole ollut lopultakaan RAHASTA, en mä ole pyytänyt häneltä elatusapuakaan, pystyn kyllä maksamaan Mimmin elatuksen itsekin, ilman avustuksia.
        Maksaa silti Mimmin säästötilille, melkein kuukausittain joitakin satasia, jotka Mimmi saa käyttöönsä aikuisempana; opiskeluun, autokouluun, asuntoon, mihin nyt tarvitsee.
        Rehellisesti sanottuna; se hänen petoksensa ex- vaimonsa kanssa, koskee minuun yhä ja aikaa siitä on kulunut vuosia...
        Mä todella rakastin sitä lurjusta kerran; eikä ole helppo ollut päästä asiasta yli, mutt aika parantaa kyllä, kunhan haavat arpeutuu!
        trollikka

        Päivä lähes pulkassa; hommat hoidossa hoivallakin, ½-tuntia ja haen Mimmin hoidosta!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä että olet kiinnostunut lapsestasi ja hänen hyvinvoinnistaan. Mielestäni alat kuitenkin mennä vähän överiksi lapsesi suhteen, ripustaudut häneen. Lapsi, lapsi, lapsi. Mitä muuta elämää sinulla on?

        Sinulle tekisi hyvää olla 24/7 lapsen kanssa muutaman kuukauden putkeen, näin omat rajasi saattaisi löytyä, eikä hetkittäinen oleminen lapsen kanssa olisi alati jatkuvaa kuherruskuukautta.

        Rakkaus lapseen on aivan eri asia kuin aikuisten välinen rakkaus. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi rakastaa molempia yhtäaikaa, eri tavalla vaan.

        Nyt vedät johtopäätöksiä oman rajatun elämänkokemuksesi läpi. Ihan menee puutaheinää-osastolle - siis suhteessa minun elämääni. Kannattaa muistaa, että et tiedä mitään miten elän enkä edes elä hetkittäin lapsen kanssa. Mistä sinä nämä kaikki kuvittelet? 😂

        Enkä ymmärrä mistä vedät mukaan ettei aikuista ja lapsia voisi samana aikaan rakastaa? Tottakai voi. Ja minulla on muutakin elämää, veikkaan että enemmän kuin useimmilla täällä. CV:tä tai todisteita vapaa-ajaatani en kuitenkaan aio lähettää.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Nyt vedät johtopäätöksiä oman rajatun elämänkokemuksesi läpi. Ihan menee puutaheinää-osastolle - siis suhteessa minun elämääni. Kannattaa muistaa, että et tiedä mitään miten elän enkä edes elä hetkittäin lapsen kanssa. Mistä sinä nämä kaikki kuvittelet? 😂

        Enkä ymmärrä mistä vedät mukaan ettei aikuista ja lapsia voisi samana aikaan rakastaa? Tottakai voi. Ja minulla on muutakin elämää, veikkaan että enemmän kuin useimmilla täällä. CV:tä tai todisteita vapaa-ajaatani en kuitenkaan aio lähettää.

        Vastaus oli AV.lle


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vastaus oli AV.lle

        No sitten tuli väärä vastaus. Sorry!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika tuttu tunne silloin kun ero on aivan tuore, ja sydämestä asti kuristaa, ahdistaa!
        Kyllä siinä ensimmäisenä minä ainakin todistelin itselleni; mien paljon rahaa ja aikaa olin häneen uhrannut! Siis ett juoksin joka aamu melkein kyyditsemään hänen pari poikaansa esikouluun ja tarhaan. Kiikutin ruokaa siihen huushollin, jota lapset saisivat syödä kunnon ruokaa. Pesin lasten vaatteita ja ostin joitain uusiakin.

        Rahaa ja aikaani paloi, hänen poikiensa hyvinvointiin. Suhteilla sain järjestettyä hänelle myös rahakkaan uuden työpaikan, samasta kaupungista ja kaupungin ympäristö kunnista, rakennusurakoitsijan palveluksesta. Myöhemmin avustin asunnonlainan järjestelyssä, pankista.. Mies osti ison kolmion, itselleen ja pojilleen. Kun hänen petoksensa sitten paljastui... sydän suunnilleen juuttui kurkkuun.

        Ensimmäisenä mä ajattelin rahaa ja aikaa jonka olin hänen takiaan uhrannut, sekä työpaikanjärjestelyt ym. mitä kaikkea aineellista hyvää mä olin järjestänyt, hänen elämäänsä -> mitä vielä ois pitänyt järjestää lisää... helvetti millainen ketale!

        Aikaa kului ja mä itkin itkuni, yksin ollessani.... viha ja pettymys laantui, mutt ei kadonnut kokonaan. Ajattelin ainoastaan; mitä hän oli luvannut mulle; lapsen, sitten vähän myöhemmin kun elämä alkaa sujumaan paremmin, hänen asuntovelkansakin pankkiin olisi pienempi jne. Käsitin etten mä enää luottanut pettäjään himpun vertaa, joten sellaista aikaa ei yksinkertaisesti koskaan tulisi.... luotto mieheen oli mennyt!

        Yhä mielessä kaiversi se pettymys; luvattua lasta en sitten koskaan saanut, ellen...
        Tuumasta toimeen, mies oli helppo nakki, käveli milteipä juoksi suoraan suunnittelemaani ansaan. Pelkkä puhelin soitto ja... mä olin se jolla otti luonnolle, mutt alkoholista oli apua, sillä pääsi kyllä estoisuuden ja pettymyksen kynnyksen yli.
        Sovin tapaamisen kylpylään -> jutellaan tapahtuneesta, ehkä meillä on vielä jotain yhteistä olemassa.... tapaamiset kuitenkin loppuivat, ei synkannut tämä on loppu nyt!
        No joo, tulihan meille jotain yhteistä, josta ei ollut tarkoitus edes kertoa miehelle!

        Meillä oli yhteisiä tuttavia ja saihan hän aikanaan tietää mun tyttärestäni, ja sen verran laskutaitoa ett osasi epäillä olevansa lapseni isä. Mä kyllä kielsin asianlaidan, mutt kun kukaan ei osannut kertoa hänelle parempaakaan isäehdokasta...
        Mentiin pattitilanteeseen; Hän vaati ett isyys selvitetään, tunnusti Mimmin tyttärekseen, vaikka mä vastustin asiaa, niin kauan kuin suinkin pystyin.

        Nyt heillä on tapaamisoikeus ja Mimmi kyllä on rakastunut isäänsä. Mä lähinnä pettynyt ja isken sanallisesti hänen kimppuunsa aina kuin suinkin voin. Joten mä välttelen kohtaamisiamme parhaani mukaan.

        Ei kysymys koskaan ole ollut lopultakaan RAHASTA, en mä ole pyytänyt häneltä elatusapuakaan, pystyn kyllä maksamaan Mimmin elatuksen itsekin, ilman avustuksia.
        Maksaa silti Mimmin säästötilille, melkein kuukausittain joitakin satasia, jotka Mimmi saa käyttöönsä aikuisempana; opiskeluun, autokouluun, asuntoon, mihin nyt tarvitsee.
        Rehellisesti sanottuna; se hänen petoksensa ex- vaimonsa kanssa, koskee minuun yhä ja aikaa siitä on kulunut vuosia...
        Mä todella rakastin sitä lurjusta kerran; eikä ole helppo ollut päästä asiasta yli, mutt aika parantaa kyllä, kunhan haavat arpeutuu!
        trollikka

        Päivä lähes pulkassa; hommat hoidossa hoivallakin, ½-tuntia ja haen Mimmin hoidosta!

        No kyllä sitä itsekin rahasta ja muusta oli huolissaan kun erosin lasten äitistä. Mulla nyt oli muuten sellainen olo, että halusin hänestä eroon, että olin itse se jättäjä. Mutta silti se kirpaisi ja kyllä minulla jotain hyviäkin tunteita oli häntä kohtaan. Mietinkin, että mikä hänet sai käyttäytymään minua kohtaan niin ilkeästi ja halusin koettaa ymmärtää eron jälkeenkin...

        Mutta tämä mun kaveri ei sanallakaan miettinyt sitä, miltä hänen vaimostaan on voinut eläminen hänen kanssaan tuntua. Hän ainoastaan ihmetteli sitä, etteikö puitteet riittäneet tai oliko hän liian lyhyt, ei osaisi panna tms... ei yhtään mistään tunteisiin liittyvästä tai rakkaudesta sanaakaan. Sanoi pitävänsä yhä naisesta, mutta ei sanaakaan mistään kaipuusta tai lämmöstä tms. Joita olen kyllä kuullut karskimmmankin miehen edes kännissä myöntävän. Ei kyynrltä silmässä, vaan lukulasit päässä selityksiä miten hän nyt tulevaisuuden raha-asiat hoitaa jne.

        Kaikki mitä hän puhui oli kuin joku työprojekti tai suunnitelma, mikä meni nyt uusiksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Raha kuitenkin voi helpottaa mieltä, jos sitä on. Pahempaa on tuska ja kipu, kun rahaa ei ole. Eikö palstalaisilla ole kokemusta eroköyhyydestä?

        No en ole kenenkään kuullut olevan noin huolissaan vai rahasta ja materiaaleista, sekä miettivän, että miten näyttää exälle pärjäävänsä ilman häntäkin.

        Olen mä hänen viesteissä ihmetellyt jo vuosia, että pelkkiä öyhöttäviä p.lluvitsejä tulee, mutta en ole sen kummemmin niitä miettinyt, mutta varmasti on voinut joku seksikin olla hänen kohdallaan aika yksitoikkoista naisen puolesta...emotionaaliset hienoudet on varmaan puuttuneet.... ei hän puhunut seksistä, vaan p.llusta...saiko sitä vai ei...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no, jos puhut yhtä paljon ja perusteellisesti kuin kirjoitat, niin tulee ajatus voiko keskustelu olla samanlaista. Siitä puuttuisi vastavuoroisuus. Siis tämä vain kirjoitustavastasi mieleen... En usko, että näin käytännössä kuitenkaan.

        Usein miehet kieltäytyvät keskustelemassa ja sopimasta yhteisesti asioita ja puhumasta tunteistaan. Kaikesta yhteistyöstä irtisanoutunut mies voi perustella asiaa työkiireillä ja stressillä, Takana on itsekäs tapa säilyttää oma vapaus päättää omista asioita ja irtisanoutua tehtävistä ja vastuusta, joita yhteinen elämä vaatisi.

        Sivusta. Aivan varmasti Citrinella suhteissaan puhuu niin perusteellisesti, että vastavuoroisuus suhteessa jää väkisinkin syntymättä. Palstalla sama näkyy selkeästi mitä tapahtuu, miten jonkun "ei nuoleskeleva" kirjoitus osuu. Kirjoittaja tyrmätään vaikka näin "Olet totaalisen väärässä, projisoit vai omia kokemuksiasi tai olet itse ”väärinymmärretty” Assi-puoliso." Se on hänen omissa suhteissaan aivan varmasti myös näin. Toinen tyrmätään henkisesti, ei ymmärretä eikä huomioida toisen tunteita, siitä seurauksena on aina vaikeneminen.

        En sano sillä, etteikö ao. henkilö olisi ollut vaikeissa suhteissa ja kokenut kärsimystäkin. Henkilö ei vain näe miten haastavaa hänen kanssaan on olla suhteessa. Vika on aina miehissä, joita muistaakseni on ollut aika monta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta. Aivan varmasti Citrinella suhteissaan puhuu niin perusteellisesti, että vastavuoroisuus suhteessa jää väkisinkin syntymättä. Palstalla sama näkyy selkeästi mitä tapahtuu, miten jonkun "ei nuoleskeleva" kirjoitus osuu. Kirjoittaja tyrmätään vaikka näin "Olet totaalisen väärässä, projisoit vai omia kokemuksiasi tai olet itse ”väärinymmärretty” Assi-puoliso." Se on hänen omissa suhteissaan aivan varmasti myös näin. Toinen tyrmätään henkisesti, ei ymmärretä eikä huomioida toisen tunteita, siitä seurauksena on aina vaikeneminen.

        En sano sillä, etteikö ao. henkilö olisi ollut vaikeissa suhteissa ja kokenut kärsimystäkin. Henkilö ei vain näe miten haastavaa hänen kanssaan on olla suhteessa. Vika on aina miehissä, joita muistaakseni on ollut aika monta.

        Ihan jonninjoutavaa shaibaa suollat. Sinä et tiedä mitään jonkun ihmisen elämästä, vaan luulet tietäväsi ja perustat siihen kommenttisi.

        Eiköhän tuo Citrinella tiedä paremmin omat asiansa elämästään kuin sinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni tuo kuulostaa hullulle. Ensin sovitaan yhdessä minne mennään ja milloin.

        Hulluilla on hauskempaa, hän saa päättää oman sopivan aikataulun koska oma aikataulu voi joustaa.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tai vanhoihin tunteisiin liittyy turvatut ja vähän höveliltä kuulostavat raha-asiat. Vaikuttaa siltä, että AVn lapsen äiti tykkää AVn rahasta enemmän kuin AVsta. AV suo tämän "lapsen takia".

        Ei se noin mene, kun käydään kaupassa hän voi ostaa ruokaa minulle omin varoin jne.
        Toki tunnen ettei hänen tarvitse lapseen paljoa rahallisesti panostaa ruokalaskujen lisäksi koska muut kustannukset tietysti isä maksaa. Mikä isä se sellainen olisi jos ei tuohon olisi kykenevä?

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta. Aivan varmasti Citrinella suhteissaan puhuu niin perusteellisesti, että vastavuoroisuus suhteessa jää väkisinkin syntymättä. Palstalla sama näkyy selkeästi mitä tapahtuu, miten jonkun "ei nuoleskeleva" kirjoitus osuu. Kirjoittaja tyrmätään vaikka näin "Olet totaalisen väärässä, projisoit vai omia kokemuksiasi tai olet itse ”väärinymmärretty” Assi-puoliso." Se on hänen omissa suhteissaan aivan varmasti myös näin. Toinen tyrmätään henkisesti, ei ymmärretä eikä huomioida toisen tunteita, siitä seurauksena on aina vaikeneminen.

        En sano sillä, etteikö ao. henkilö olisi ollut vaikeissa suhteissa ja kokenut kärsimystäkin. Henkilö ei vain näe miten haastavaa hänen kanssaan on olla suhteessa. Vika on aina miehissä, joita muistaakseni on ollut aika monta.

        Totta. Nuo sen kilometriviestit on myös niin kuivia ja tylsiä että pistää miettimään kuinka hukassa se itsensä kanssa on, kun kuvittelee olevansa ENFP. Ei ikinä. Ilmiselvä kuivakka ISTJ, jonka sokea piste on Fe eli muiden tunteet.


    • Anonyymi

      Kyllä erossa pitää myös tavarat jakaa, ei siinä mitään ihmeellistä ole.

      Minulla on runsaasti irtainta arvo-omaisuutta, niin jos vielä erehdyn jonkun kanssa saman katon alle, niin arvoesine-ja kalustoluettelo tulee kirjatuksi avoehtona.

      Siinä tilanteessa kun on ero, niin kosto, kauna ja katkeruus saa tavallisenkin ihmisen yltymään kaikenlaisiin paskatemppuihin, ikinä ei voi tietää. Siinä ei enää niillä hyvillä sydäntunteilla seilata.

      Enkä kuuna kullan päivänä ala marttyyriksi joka antaa toiselle kaiken vaan jonkun hyvistelyn nimissä, vien vessaharjankin mukanani jos olen sen maksanut.

      • Anonyymi

        Ai että vessaharjakin. Jos toinen haluaa myös vessaharjan, maksamasi peilikaapin ja paljon muuta, niin miten pitkään jaksat riidellä niistä?


      • Anonyymi

        Me olemme täydelliset vastakohdat. Minä olen lähtenyt liitosta vieden mukanani vain vaatteeni, kosmetiikkani ja muut aidosti henkilökohtaiset tavarani. Toin liittoon mukanani valtaosan irtaimesta, mutta en todellakaan olisi alkanut niistä kiistellä. Jätin autonikin miehelle täysin ilmaiseksi. Riitti, että hoiti auton rekisteröinnin omiin nimiinsä, mutta sitäkin hän vetkutti, kunnes ilmoitin irtisanoneeni auton vakuutukset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai että vessaharjakin. Jos toinen haluaa myös vessaharjan, maksamasi peilikaapin ja paljon muuta, niin miten pitkään jaksat riidellä niistä?

        No ei tarvi riidellä, kun on selkeät rajat sovittu.

        Vien todellakin peilikaapin, jos sen olen maksanut, nehän on kalliita ja jos on mieleinenkin vielä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me olemme täydelliset vastakohdat. Minä olen lähtenyt liitosta vieden mukanani vain vaatteeni, kosmetiikkani ja muut aidosti henkilökohtaiset tavarani. Toin liittoon mukanani valtaosan irtaimesta, mutta en todellakaan olisi alkanut niistä kiistellä. Jätin autonikin miehelle täysin ilmaiseksi. Riitti, että hoiti auton rekisteröinnin omiin nimiinsä, mutta sitäkin hän vetkutti, kunnes ilmoitin irtisanoneeni auton vakuutukset.

        Ehkä meidän kamatkin on sitten toistensa vastakohtia? Ei ole itsellä mitään kaatopaikalle kärrättävää romua, enkä näe mitään syytä, miksi antaisin erossa jotain puolisolle "lahjaksi", ihan järjetöntä touhua. Ymmärrän tietenkin, jos vaan haluaa häipyä suhteesta mahdollisimman helposti ja nopeasti niin jättää kaiken expuolison harteille, voi sen nimittäin niinkin ajatella.

        Jos ystävälle tulisi ero, niin koittaisin mieluummin tukea, oli hänen reaktio sitten mikä tahansa, tai toppuutella jos tulee ajatuksia renkaiden viiltelystä, en välttis alkaisi haukkumaan asseksi järkyttynyttä, eron keskellä sinnittelevää ihmistä...voisit Disse vähän miettiä, kukas se kylmä nyt olikaan?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä meidän kamatkin on sitten toistensa vastakohtia? Ei ole itsellä mitään kaatopaikalle kärrättävää romua, enkä näe mitään syytä, miksi antaisin erossa jotain puolisolle "lahjaksi", ihan järjetöntä touhua. Ymmärrän tietenkin, jos vaan haluaa häipyä suhteesta mahdollisimman helposti ja nopeasti niin jättää kaiken expuolison harteille, voi sen nimittäin niinkin ajatella.

        Jos ystävälle tulisi ero, niin koittaisin mieluummin tukea, oli hänen reaktio sitten mikä tahansa, tai toppuutella jos tulee ajatuksia renkaiden viiltelystä, en välttis alkaisi haukkumaan asseksi järkyttynyttä, eron keskellä sinnittelevää ihmistä...voisit Disse vähän miettiä, kukas se kylmä nyt olikaan?

        Oletkin ymmärtänyt väärin... ei mies mikään kylmä ole, eikä hirviö, vaan toisenlainen...

        Ehkä hän kärsii Asbergerin oireyhtymästä ja ei osaa nähdä tunneasioita samoin kuin suurin osa näkee...mutta ei se tee hänestä kylmää ihmistä ja inhottavaa... enkä ole väittänytkään niin..


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Oletkin ymmärtänyt väärin... ei mies mikään kylmä ole, eikä hirviö, vaan toisenlainen...

        Ehkä hän kärsii Asbergerin oireyhtymästä ja ei osaa nähdä tunneasioita samoin kuin suurin osa näkee...mutta ei se tee hänestä kylmää ihmistä ja inhottavaa... enkä ole väittänytkään niin..

        Miksi yleensä edes pohdit tuota, kun hänellä on vaikeaa? Jonkun ihmisen diagnosointi ei ole ihan järjellistä, jossei ole pätevyyttä. Toivottavasti et mikroviesteillyt paheksuntaasi hänen suuntaansa, vaan naamarisi pysyi päällä🤭

        Ilmeisesti hän on kuitenkin mukava ja luotettavakin, jos on sinun ystävä?

        Muistan itse varsin hyvin, kuinka lukossa tunteet oli 2.n eron hetkellä, se vasta oli kylmää kyytiä. Silloin nuorena se tuli automaationa. 1.n eron poikaystävästä ei sujunut ihan draamattomasti, vaan aloin juomaan, mikä oli todella huono asia. 3.n poikaystävän kanssa oli järjettömiä riitoja siihen asti, kunnes erottiin ystävinä ja järjellisesti ilman sekoilua. Eli otin opikseni miten ero ksnnattaa hoitaa. Eteenpäin vaan ja suree sitten kun on asiat kunnossa ja tilanne rsuhoittunut ja tämä onkin toiminut, vaikken ole varsinaisesti vakavammin seurustellut vuosikymmeniin.

        Olen itse näin aikuisena ihan mestari tunnesäätelyssä, ihan on off-meininki, panttaan ja säästän tunteita niihin parhaisiin ja pahimpiin hetkiin. Myös tuuletus onnistuu.

        Tuskin saisin mitään hyvää aikaiseksi, jos olisin jossain voimakkaassa tunnetilassa 24/7, olen suorittajatyyppiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi yleensä edes pohdit tuota, kun hänellä on vaikeaa? Jonkun ihmisen diagnosointi ei ole ihan järjellistä, jossei ole pätevyyttä. Toivottavasti et mikroviesteillyt paheksuntaasi hänen suuntaansa, vaan naamarisi pysyi päällä🤭

        Ilmeisesti hän on kuitenkin mukava ja luotettavakin, jos on sinun ystävä?

        Muistan itse varsin hyvin, kuinka lukossa tunteet oli 2.n eron hetkellä, se vasta oli kylmää kyytiä. Silloin nuorena se tuli automaationa. 1.n eron poikaystävästä ei sujunut ihan draamattomasti, vaan aloin juomaan, mikä oli todella huono asia. 3.n poikaystävän kanssa oli järjettömiä riitoja siihen asti, kunnes erottiin ystävinä ja järjellisesti ilman sekoilua. Eli otin opikseni miten ero ksnnattaa hoitaa. Eteenpäin vaan ja suree sitten kun on asiat kunnossa ja tilanne rsuhoittunut ja tämä onkin toiminut, vaikken ole varsinaisesti vakavammin seurustellut vuosikymmeniin.

        Olen itse näin aikuisena ihan mestari tunnesäätelyssä, ihan on off-meininki, panttaan ja säästän tunteita niihin parhaisiin ja pahimpiin hetkiin. Myös tuuletus onnistuu.

        Tuskin saisin mitään hyvää aikaiseksi, jos olisin jossain voimakkaassa tunnetilassa 24/7, olen suorittajatyyppiä.

        Enpä siellä diagnosoinut...kuuntelin ja koitin selvitä tilanteesta.

        Korkeintaan aamulla hän saattoi ihmetellä mikä kiire minulla on kotiin, mutta tokkopa edes sitä mietti.

        Ja hän on vain kaveri, ei muuta. Ystäväksi hänestä ei ole. Meillä arvot ihan muuta keskenään.

        No mä tiedän ihmisiä, jotka osaa reagoida tunteisiinsa fiinisti ja osaavat hiukan himmata, ettei ne lähde laukalle väärässä paikassa, mutta se on ihan eri juttu kuin se, mitä nyt tuolla koin ja näin. Ei ole mitään tunteita...siis joku harmitus tai pettymys ehkä, mutta sekin tyyliin silleen, että ei kai tässä muu auta kun rakentaa hommat taas uusiksi. Käydä pankissa ja miettiä asianajajan kanssa ositus.. vähän samanlaista kuin olis rantasauna palanut...pitää kai tehdä uusi....

        Sellaiset tunteensa fiksusti kohtaavat kertovat kyllä tunteensa ääneen ja sanovat, että nyt pitää silti keskittyä arkihommiin ja eivät mitätöi tai aliarvio tunteita... mutta tässä tapauksessa ei tunteita oikein ole... vaikeaa sanoa konkreettisemmin, mutta en edes usko että hän on ikinä saanut mitään fiboja halaamisesta, suutelemisesta tai katseesta suoraan silmiin, kauniista sanoista... ne on ollut samaa kuin postilaatikkoon tupsahtanut lehti tai puhelimeen tullut viesti.. no kappas....tällänen..


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Enpä siellä diagnosoinut...kuuntelin ja koitin selvitä tilanteesta.

        Korkeintaan aamulla hän saattoi ihmetellä mikä kiire minulla on kotiin, mutta tokkopa edes sitä mietti.

        Ja hän on vain kaveri, ei muuta. Ystäväksi hänestä ei ole. Meillä arvot ihan muuta keskenään.

        No mä tiedän ihmisiä, jotka osaa reagoida tunteisiinsa fiinisti ja osaavat hiukan himmata, ettei ne lähde laukalle väärässä paikassa, mutta se on ihan eri juttu kuin se, mitä nyt tuolla koin ja näin. Ei ole mitään tunteita...siis joku harmitus tai pettymys ehkä, mutta sekin tyyliin silleen, että ei kai tässä muu auta kun rakentaa hommat taas uusiksi. Käydä pankissa ja miettiä asianajajan kanssa ositus.. vähän samanlaista kuin olis rantasauna palanut...pitää kai tehdä uusi....

        Sellaiset tunteensa fiksusti kohtaavat kertovat kyllä tunteensa ääneen ja sanovat, että nyt pitää silti keskittyä arkihommiin ja eivät mitätöi tai aliarvio tunteita... mutta tässä tapauksessa ei tunteita oikein ole... vaikeaa sanoa konkreettisemmin, mutta en edes usko että hän on ikinä saanut mitään fiboja halaamisesta, suutelemisesta tai katseesta suoraan silmiin, kauniista sanoista... ne on ollut samaa kuin postilaatikkoon tupsahtanut lehti tai puhelimeen tullut viesti.. no kappas....tällänen..

        En nyt oikein tykkää, enkä usko, että hän menettää mitään jossette ole läheisempiä. Aika kriittistä puhetta toisesta ihmisestä joka on kuitenkin siinä uskossa, että olette kavereita.

        Jollain jos olis tuollainen asenne minua kohtaan selän takana, niin hän olisi lähinnä mun vihamieheni.

        Kylmä voi olla monellakin tavalla, kuten sinä tuossa kommentissasi toit esille. Empatumiakin on lämpöä ja se, että käsittää kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia tietyllä inhimillisyyden tasolla.

        Mut mut..minäpä alan taas hommiin, hyvää päivän jatkoa!


      • Anonyymi kirjoitti:

        En nyt oikein tykkää, enkä usko, että hän menettää mitään jossette ole läheisempiä. Aika kriittistä puhetta toisesta ihmisestä joka on kuitenkin siinä uskossa, että olette kavereita.

        Jollain jos olis tuollainen asenne minua kohtaan selän takana, niin hän olisi lähinnä mun vihamieheni.

        Kylmä voi olla monellakin tavalla, kuten sinä tuossa kommentissasi toit esille. Empatumiakin on lämpöä ja se, että käsittää kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia tietyllä inhimillisyyden tasolla.

        Mut mut..minäpä alan taas hommiin, hyvää päivän jatkoa!

        Siis kyllä mä hänen murheita kuuntelen ja oon tukena tässäkin... mutta ei hän jaa samoja arvoja kuin minä...se on fakta. Hänelle raha on tärkeämpää kuin ihmiset vierellä. Minäkin merkkaan hälle ehkä jotain, kun kuuntelen häntä, enkä ala vääntämään mitään hänen sanomisiaan.

        Sinä nyt saat toki kokea kirjoittelun perusteella mitä tykkäät ja sitten niin...

        Eikun hyvää päivänjatkoa vain sinnekin. 😊


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Siis kyllä mä hänen murheita kuuntelen ja oon tukena tässäkin... mutta ei hän jaa samoja arvoja kuin minä...se on fakta. Hänelle raha on tärkeämpää kuin ihmiset vierellä. Minäkin merkkaan hälle ehkä jotain, kun kuuntelen häntä, enkä ala vääntämään mitään hänen sanomisiaan.

        Sinä nyt saat toki kokea kirjoittelun perusteella mitä tykkäät ja sitten niin...

        Eikun hyvää päivänjatkoa vain sinnekin. 😊

        Eipä sitten ihme, että vaimokin oli sitä sorttia, että vei tuhkatkin pesästä miehen mitä ilmeisimmin maksamasta kodista..mitäpä sitä murehtimaan, jos vakka on kantensa valinnut.

        Ota sä toi Citrinella, voisitte olla hyvä pari..

        Näin koin🙂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eipä sitten ihme, että vaimokin oli sitä sorttia, että vei tuhkatkin pesästä miehen mitä ilmeisimmin maksamasta kodista..mitäpä sitä murehtimaan, jos vakka on kantensa valinnut.

        Ota sä toi Citrinella, voisitte olla hyvä pari..

        Näin koin🙂

        No vaikea sanoa mikä niillä lopulta siellä on, kun en mä kuullut nyt kuin tuon miehen näkökulman...

        Heh.. en mä taida ketään vaan ottaa. 😄

        Sitä paitsi taitaa asustella ihan eripuolella Suomea. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Oletkin ymmärtänyt väärin... ei mies mikään kylmä ole, eikä hirviö, vaan toisenlainen...

        Ehkä hän kärsii Asbergerin oireyhtymästä ja ei osaa nähdä tunneasioita samoin kuin suurin osa näkee...mutta ei se tee hänestä kylmää ihmistä ja inhottavaa... enkä ole väittänytkään niin..

        Tunnevammainen ei osaa asettua toisen asemaan.

        Se on muuten asperger, ei asberger. Asbergeristä tule mieleen asbesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tunnevammainen ei osaa asettua toisen asemaan.

        Se on muuten asperger, ei asberger. Asbergeristä tule mieleen asbesti.

        Jaaha... no pitääpä jatkossa muistaa oikein...vaikka eiköhän tämä tälläerää ole käsitelty...


    • Ihminen saattaa reagoida yllättävilläkin tavoilla, ennen kuin alkaa käsitellä surua.
      Surun käsittelyssäkin on monta eri vaihetta.
      Toivotaan, että kaverisikin pääsee pian pimeydestä takaisin valoon ja eteenpäin. 👍
      Todella surullista, jos tarinaan liittyy myös lapsia.

      • No se kestää minkä kestää, että pääsee yli...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No se kestää minkä kestää, että pääsee yli...

        Eihän erosta pääse yli, se pitää vain käsitellä ja elää sen kanssa koko loppuelämä.
        Vaikuttavatko erot nykyiseen minääni, varmasti vaikuttavat, joten en tule pääsemään niistä koskaan "yli". Ne seuraavat mukanani ihmisessä joka nyt olen.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän erosta pääse yli, se pitää vain käsitellä ja elää sen kanssa koko loppuelämä.
        Vaikuttavatko erot nykyiseen minääni, varmasti vaikuttavat, joten en tule pääsemään niistä koskaan "yli". Ne seuraavat mukanani ihmisessä joka nyt olen.

        AV

        Ehkä noinkin... kuka käyttää mitäkin ilmaisua...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän erosta pääse yli, se pitää vain käsitellä ja elää sen kanssa koko loppuelämä.
        Vaikuttavatko erot nykyiseen minääni, varmasti vaikuttavat, joten en tule pääsemään niistä koskaan "yli". Ne seuraavat mukanani ihmisessä joka nyt olen.

        AV

        Jaa-a. Itse ainakin olen päässyt eroistani yli. En keksi oikein mitään jälkeä, jonka yksikään eroni olisi minuun jättänyt. Niistä parisuhteista itsestään on kyllä jäänyt jälkiä, mutta ei eroista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän erosta pääse yli, se pitää vain käsitellä ja elää sen kanssa koko loppuelämä.
        Vaikuttavatko erot nykyiseen minääni, varmasti vaikuttavat, joten en tule pääsemään niistä koskaan "yli". Ne seuraavat mukanani ihmisessä joka nyt olen.

        AV

        Erosta pääsee hyvinkin yli ajan kanssa. Se vain edellyttää eroamista oikeasti. Eikä siis siten, että suhde, tapailu ja kaikki jatkuu, vain eri osoitteista käsin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Erosta pääsee hyvinkin yli ajan kanssa. Se vain edellyttää eroamista oikeasti. Eikä siis siten, että suhde, tapailu ja kaikki jatkuu, vain eri osoitteista käsin.

        Niin kyllä. Varsinaisesti ei ole erottu, on vaan muutettu erilleen, jos kaikki jatkuu muutoin kuten ennenkin. En näkisi miestä/naista sinkuksi tollaisessa tilanteessa, vaikka se inttäisi kuinka olevansakin.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Niin kyllä. Varsinaisesti ei ole erottu, on vaan muutettu erilleen, jos kaikki jatkuu muutoin kuten ennenkin. En näkisi miestä/naista sinkuksi tollaisessa tilanteessa, vaikka se inttäisi kuinka olevansakin.

        No moni jää sellaiseen "löysään hirteen" heilumaan, eikä itsekään tiedä missä mennään. Mulla on yksi tuttava facessa, joka kaiketi on eronnut, mutta exänsä kommentoi jokapaikkaan...
        Ihan kuin silti olisivat yhdessä...

        Minusta jokaisen kannattaisi ihan itsensä puolesta tehdä selvä ero, että voi aloittaa oman elämisen, eikä roikkua siinä exässä.

        Itsellä on epäsäännöllinen vuorotyö ja oli alkuun vaikeaa sopia siihen lasten kanssa oloa. Tehtiin aluksi sellainen sopimus, että "mahdollisuuksien mukaan muksut minulla". No sehän oli ihan perseestä...en ikinä tiennyt milloin muksut mulle tulee.

        Sitten merkattiin ne kalenteriin ja homma muuttui täysin. Isompana ne oli vko/vko ja sitten vielä kun muutettiin erikaupunkeihin, sovittiin uudelleen kuviot. Ilman selkeää rajanvetoa, eroa ei kellään muulla ihmisellä olisi tilaa tullakaan mun elämään tai exän...


      • Disseisback kirjoitti:

        No moni jää sellaiseen "löysään hirteen" heilumaan, eikä itsekään tiedä missä mennään. Mulla on yksi tuttava facessa, joka kaiketi on eronnut, mutta exänsä kommentoi jokapaikkaan...
        Ihan kuin silti olisivat yhdessä...

        Minusta jokaisen kannattaisi ihan itsensä puolesta tehdä selvä ero, että voi aloittaa oman elämisen, eikä roikkua siinä exässä.

        Itsellä on epäsäännöllinen vuorotyö ja oli alkuun vaikeaa sopia siihen lasten kanssa oloa. Tehtiin aluksi sellainen sopimus, että "mahdollisuuksien mukaan muksut minulla". No sehän oli ihan perseestä...en ikinä tiennyt milloin muksut mulle tulee.

        Sitten merkattiin ne kalenteriin ja homma muuttui täysin. Isompana ne oli vko/vko ja sitten vielä kun muutettiin erikaupunkeihin, sovittiin uudelleen kuviot. Ilman selkeää rajanvetoa, eroa ei kellään muulla ihmisellä olisi tilaa tullakaan mun elämään tai exän...

        Kyllä samaa mieltä. Vaikka en halua ohjailla ketään mihinkään, mikä ei itselle ole hyvän tuntuista, kunhan vaan totean oman mielipiteeni ja olen kanssasi samaa mieltä. Ero kannattaa tehdä kunnolla, jos oikeasti on erottu ja aiotaan jatkaa omaa elämää ilman sitä ex-kumppania.

        Niin minä ainakin haluan eroni aina hoitaa, puhutaan asiat läpi, jos mahdollista, erotaan hyvissä väleissä, jos mahdollista mieluiten, eikä jäädä roikkumaan exään ja tunneryöppyihin, kuten ikävä jotain asiaa.

        Ajatukset suuntaa tulevaan ja mä ainakin alan rakentaa itselleni heti omaa elämää, kun olen eronnut. Keksin uusia juttuja mitkä ilahduttaa mua ja mihin voin onnellisesti uppoutuakin tarvittaessa, jos pieni ikävä tai harmittaa suhteen kiville karahtaminen. Monia sellaisia elämää eteenpäin vieviä asioita haalin itselleni, jotta saan mielekästä pontta mennä eteenpäin enkä jäädä maahan parkumaan kaatunutta velliä. :)


      • G-LoveR kirjoitti:

        Kyllä samaa mieltä. Vaikka en halua ohjailla ketään mihinkään, mikä ei itselle ole hyvän tuntuista, kunhan vaan totean oman mielipiteeni ja olen kanssasi samaa mieltä. Ero kannattaa tehdä kunnolla, jos oikeasti on erottu ja aiotaan jatkaa omaa elämää ilman sitä ex-kumppania.

        Niin minä ainakin haluan eroni aina hoitaa, puhutaan asiat läpi, jos mahdollista, erotaan hyvissä väleissä, jos mahdollista mieluiten, eikä jäädä roikkumaan exään ja tunneryöppyihin, kuten ikävä jotain asiaa.

        Ajatukset suuntaa tulevaan ja mä ainakin alan rakentaa itselleni heti omaa elämää, kun olen eronnut. Keksin uusia juttuja mitkä ilahduttaa mua ja mihin voin onnellisesti uppoutuakin tarvittaessa, jos pieni ikävä tai harmittaa suhteen kiville karahtaminen. Monia sellaisia elämää eteenpäin vieviä asioita haalin itselleni, jotta saan mielekästä pontta mennä eteenpäin enkä jäädä maahan parkumaan kaatunutta velliä. :)

        Se mikä jäi edellisessä erossa harmittamaan, ettei eroa kunnolla työstetty ja puhuttu molemmat omista fiiliksistä asian suhteen. Minä oon aina kova puhumaan, mutta kun kumppani ei ole, niin helposti jää olo ettei eroa tehty rakentavasti.

        Mutta eipä niitäkään asioita voi kantaa ikuisesti sydämellään, että joku ero meni huonosti. Helposti sitä jää vatvomaan ja pyörittelemään, kun haluaisi aina kaiken hoitaa mahdollisimman fiksusti ja asiallisesti osapuolien kesken.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Se mikä jäi edellisessä erossa harmittamaan, ettei eroa kunnolla työstetty ja puhuttu molemmat omista fiiliksistä asian suhteen. Minä oon aina kova puhumaan, mutta kun kumppani ei ole, niin helposti jää olo ettei eroa tehty rakentavasti.

        Mutta eipä niitäkään asioita voi kantaa ikuisesti sydämellään, että joku ero meni huonosti. Helposti sitä jää vatvomaan ja pyörittelemään, kun haluaisi aina kaiken hoitaa mahdollisimman fiksusti ja asiallisesti osapuolien kesken.

        Selvä ero menttaali ja materiapuolelta helpottaa omaa elämää ja voi rakentaa uutta omaa elämää.

        Ei tarkoita, että pitäis olla ilkeäkään, mutta exä on exä...

        Mulla on ystäviä ja kavereita, en mä tartte niitä exästä enää...


      • Disseisback kirjoitti:

        Selvä ero menttaali ja materiapuolelta helpottaa omaa elämää ja voi rakentaa uutta omaa elämää.

        Ei tarkoita, että pitäis olla ilkeäkään, mutta exä on exä...

        Mulla on ystäviä ja kavereita, en mä tartte niitä exästä enää...

        Jeps. 👍❣️


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No moni jää sellaiseen "löysään hirteen" heilumaan, eikä itsekään tiedä missä mennään. Mulla on yksi tuttava facessa, joka kaiketi on eronnut, mutta exänsä kommentoi jokapaikkaan...
        Ihan kuin silti olisivat yhdessä...

        Minusta jokaisen kannattaisi ihan itsensä puolesta tehdä selvä ero, että voi aloittaa oman elämisen, eikä roikkua siinä exässä.

        Itsellä on epäsäännöllinen vuorotyö ja oli alkuun vaikeaa sopia siihen lasten kanssa oloa. Tehtiin aluksi sellainen sopimus, että "mahdollisuuksien mukaan muksut minulla". No sehän oli ihan perseestä...en ikinä tiennyt milloin muksut mulle tulee.

        Sitten merkattiin ne kalenteriin ja homma muuttui täysin. Isompana ne oli vko/vko ja sitten vielä kun muutettiin erikaupunkeihin, sovittiin uudelleen kuviot. Ilman selkeää rajanvetoa, eroa ei kellään muulla ihmisellä olisi tilaa tullakaan mun elämään tai exän...

        Mutta, eikös nyt lopputuloksesi ole nolla, vaikka olet saanut vapauden tehdä mitä olet halunnut? Sinulla ei ole elämänkumppania, joten tilanne ei nyt sen puolesta näytä kovin valoisalta?
        Teidän ero oli riitaisa, ehkä hyvistä syistä, meillä lähinnä käytännönläheisistä syistä joissa eivät ne tunteet muuttuneet.
        Jokainen taaplaa tavallaan, en voi antaa kenellekään neuvoja miten ihmissuhteitaan hoitaisivat koska he itse tietävät sen parhaiten.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta, eikös nyt lopputuloksesi ole nolla, vaikka olet saanut vapauden tehdä mitä olet halunnut? Sinulla ei ole elämänkumppania, joten tilanne ei nyt sen puolesta näytä kovin valoisalta?
        Teidän ero oli riitaisa, ehkä hyvistä syistä, meillä lähinnä käytännönläheisistä syistä joissa eivät ne tunteet muuttuneet.
        Jokainen taaplaa tavallaan, en voi antaa kenellekään neuvoja miten ihmissuhteitaan hoitaisivat koska he itse tietävät sen parhaiten.

        AV

        Ei minun mielestä tulos todellakaan ole nolla, ei minun tai kolmen muunkaan kohdalta, mitkä eroon liittyivät.
        Lapset on sanoneet, että ero oli fiksu, kun ovat nyt isompia. Ei tullut hirveitä säröjä väleihin. Ei väkivaltaa, pettämisiä, alkoholismia tms. Lisäksi heidän ei tarvinnut ainakaan tässä osoitteessa kuulls mitään räyhäämistä.

        Jos ei just nyt ole uutta kumppania, niin olen saanut tässä eron jälkeen tuntea tosi lämmintä välittämistä ja rakkautta ulkopuolisilta, vaikka niistä ei pidempiaikaisia suhteita tullutkaan. Sain heiltä enemmän kuin olen saanut koko elämältä ennen heitä.

        Mutta joksinrn tavallaan....jos sä tykkäät roikkua jossain välimaastossa, se on sun asia...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ei minun mielestä tulos todellakaan ole nolla, ei minun tai kolmen muunkaan kohdalta, mitkä eroon liittyivät.
        Lapset on sanoneet, että ero oli fiksu, kun ovat nyt isompia. Ei tullut hirveitä säröjä väleihin. Ei väkivaltaa, pettämisiä, alkoholismia tms. Lisäksi heidän ei tarvinnut ainakaan tässä osoitteessa kuulls mitään räyhäämistä.

        Jos ei just nyt ole uutta kumppania, niin olen saanut tässä eron jälkeen tuntea tosi lämmintä välittämistä ja rakkautta ulkopuolisilta, vaikka niistä ei pidempiaikaisia suhteita tullutkaan. Sain heiltä enemmän kuin olen saanut koko elämältä ennen heitä.

        Mutta joksinrn tavallaan....jos sä tykkäät roikkua jossain välimaastossa, se on sun asia...

        Se että asuu kahdessa asunnossa ei ole välimaastoa, se on yleensä toimivampi tapa olla suhteessa mitä samojen seinien sisällä. Ihmeen moni parisuhteessa oleva valittaa täällä asioista joista itse en valita? Nehän ovat lähisuhteeseen liittyviä asioita kun asutaan samassa asunnossa. Ne haasteet ovat huomattavasti suurempia negatiivisessa mielessä pitää suhde tarpeeksi tuoreena.
        Joka tapauksessa minulla on se elämäni tärkeä nainen yhä joka päiväisessä elämässä ja hänellä minut. Yhteistä historiaa jo 15 vuotta. En voi valittaa, koska tunnen hänet jo tosi hyvin ja hän minut. Ei tule niitä yllättäviä asioita enää eteen kuten uudessa tuoreessa suhteessa yleensä tulee. Sinulla on tuo vielä edessä, itse en halua kokea enää.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se että asuu kahdessa asunnossa ei ole välimaastoa, se on yleensä toimivampi tapa olla suhteessa mitä samojen seinien sisällä. Ihmeen moni parisuhteessa oleva valittaa täällä asioista joista itse en valita? Nehän ovat lähisuhteeseen liittyviä asioita kun asutaan samassa asunnossa. Ne haasteet ovat huomattavasti suurempia negatiivisessa mielessä pitää suhde tarpeeksi tuoreena.
        Joka tapauksessa minulla on se elämäni tärkeä nainen yhä joka päiväisessä elämässä ja hänellä minut. Yhteistä historiaa jo 15 vuotta. En voi valittaa, koska tunnen hänet jo tosi hyvin ja hän minut. Ei tule niitä yllättäviä asioita enää eteen kuten uudessa tuoreessa suhteessa yleensä tulee. Sinulla on tuo vielä edessä, itse en halua kokea enää.

        AV

        Erillissuhde onkin ihsn jees.. mä vaan oon ymmärtänyt, ettet sellaisessa elä, vaan pieni haku on päällä jos muuta löytyis...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Erillissuhde onkin ihsn jees.. mä vaan oon ymmärtänyt, ettet sellaisessa elä, vaan pieni haku on päällä jos muuta löytyis...

        Aikuisessa erillissuhteessa jossa kummallakin osapuolella on yhteiset tavoitteet.
        Ei ole asiaa josta ei toiselle voisi puhua, ei ongelmaa jota yhdessä ei voitaisi korjata.
        Hyvä puoli tässä on se ettei kumpikaan valita kummankaan asumistyylistä, siivouksista, ajankäytöstä tai muustakaan. Toki soitellaan jos tulee esteitä tehdä jo ennalta sovittuja asioita. Homma toimii paremmin mitä yhdessä asuessa. Energiaakin on antaa enemmän jälkikasvulle kun saa huilata yksin, omissa oloissaan.
        Ihmisten kannalta en näe mitään huonoa tämän hetken arkipäivässä, vaikka elämme epänormaalisti yleiseen standardiin nähden.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aikuisessa erillissuhteessa jossa kummallakin osapuolella on yhteiset tavoitteet.
        Ei ole asiaa josta ei toiselle voisi puhua, ei ongelmaa jota yhdessä ei voitaisi korjata.
        Hyvä puoli tässä on se ettei kumpikaan valita kummankaan asumistyylistä, siivouksista, ajankäytöstä tai muustakaan. Toki soitellaan jos tulee esteitä tehdä jo ennalta sovittuja asioita. Homma toimii paremmin mitä yhdessä asuessa. Energiaakin on antaa enemmän jälkikasvulle kun saa huilata yksin, omissa oloissaan.
        Ihmisten kannalta en näe mitään huonoa tämän hetken arkipäivässä, vaikka elämme epänormaalisti yleiseen standardiin nähden.

        AV

        Erillissuhde on jees... mutta itse koen sen stabiilina ja kuitenkin sitovana...

        Joku vapaa suhde on eri juttu jo...enkä mä sellaista tule omalle kohdalle ymmärtämään.

        Sinä et ole puhunut mitenkään naisestasi... enemmänkin lapsestasi hänen kanssaan ylistävästi ja saat käsityksen aikaan, että sinä voisit alkaa suhteen jonkun muun naisen kanssa...olenko ymmärtänyt väärin?


    • Anonyymi

      Saattaapi olla se alkutuska niin kova pala käsitellä että pyrkii purkaantumaan tuolla tavalla, yltiöpaasaamisella asioista mistä välttämättä välitä pätkääkään. Meitä on moneksi

      • Anonyymi

        Ihan normasli ja luonnollinen jopa hyvä reaktio tuollsinen kylmä käytännöllisyys kriisitilanteessa. Siitä on helpompi jatkaa, kun käytännön asiat on kunnissa eikä täysin perseellään kun on lyönyt tunneasioiden vuoksi hanskat tiskiin ja alkanut ryyppäämäön tms

        Ei tule sitten lähdettyä kännissä niitä renkaita viiltelemään..hoh.

        Surun voi antaa tulla sitten, kunnon sen aika tulla.


    • Anonyymi

      Eron vaiheet:

      Ensiksi vihataan ja syytetään kaikesta toista

      Sen jälkeen vihataan ja syytetään kaikesta itseään

      Kolmas ja kaikkein harvinaisin vaihe mitä ihmiset käy läpi on se, että lopulta ymmärretään mistä kaikessa oli kyse

      Suurin osa käy parhaimmillaankin ne kaksi ensimmäistä vaihetta läpi, jotkut jää siihen ensimmäiseen. Ja sen takia ovat tuomittuja samaan loopiin aina uudestaan ja uudestaan.

      • Jep...

        Mä vaan näen ihmisen, jolla ei ole sydäntä. Ei ole ollut rnnen, ei ole nyt, eikä tule olemaan, kun sellaiseen hänellä ei ole vaan mahkuja..

        Hän voi tarjota toiselle vain meteriaa...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Jep...

        Mä vaan näen ihmisen, jolla ei ole sydäntä. Ei ole ollut rnnen, ei ole nyt, eikä tule olemaan, kun sellaiseen hänellä ei ole vaan mahkuja..

        Hän voi tarjota toiselle vain meteriaa...

        Jos olisit käynyt nämä kolme vaihetta läpi, näkisit mahdollisesti toisin. Ymmärtäisit mistä on kyse.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos olisit käynyt nämä kolme vaihetta läpi, näkisit mahdollisesti toisin. Ymmärtäisit mistä on kyse.

        Oon mä käynyt noita useasti läpi, mutta nyt tässä tapauksessa ei kyse ole siitä...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Oon mä käynyt noita useasti läpi, mutta nyt tässä tapauksessa ei kyse ole siitä...

        Onko eksäsi edelleenkin narsisti ja sinä viaton kärsijä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko eksäsi edelleenkin narsisti ja sinä viaton kärsijä?

        Luultavasti...

        Enkä mä ole kyllä sanonut olleeni viaton... olen ollut mahdollistaja mm.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Luultavasti...

        Enkä mä ole kyllä sanonut olleeni viaton... olen ollut mahdollistaja mm.

        Miten Disse itse olet nuo ajat elänyt tai surrut eri tavalla kuin kaverisi? Ilmaissut ehkä sanallisesti itseäsi

        Tulee mieleen, et olet tehnyt kaiken hyvin sun exälle.

        Itse olin vaan täysin kykenemätön puhumaan mitään tai avaamaan itsäni kenellekään. En edes terapeutille avautunut. Jälleen rakentamisessa sain eniten. Pysyin itkemään, kun en ollut pystynyt tekemään sitäkään yksin ja itse. Tavallaan järkytyin niistä kohtaloista, joita ihmisillä oli. Eroja on niin monenlaisia, ja ainakin jätettyihin aina sattuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten Disse itse olet nuo ajat elänyt tai surrut eri tavalla kuin kaverisi? Ilmaissut ehkä sanallisesti itseäsi

        Tulee mieleen, et olet tehnyt kaiken hyvin sun exälle.

        Itse olin vaan täysin kykenemätön puhumaan mitään tai avaamaan itsäni kenellekään. En edes terapeutille avautunut. Jälleen rakentamisessa sain eniten. Pysyin itkemään, kun en ollut pystynyt tekemään sitäkään yksin ja itse. Tavallaan järkytyin niistä kohtaloista, joita ihmisillä oli. Eroja on niin monenlaisia, ja ainakin jätettyihin aina sattuu.

        Siis ei toi erojuttu oikeastaan ole edes tään aloituksen pointti, tunnesokeus on...

        Sitä ei voi sanoin kuvailla miten tää kaveri kuitenkin eroon suhtautui... oikeastaan sen ihmisen menettäminen elämästä ei ollut mitään, mutta se, että elämä muuttuu muuten oli pahinta hälle.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Siis ei toi erojuttu oikeastaan ole edes tään aloituksen pointti, tunnesokeus on...

        Sitä ei voi sanoin kuvailla miten tää kaveri kuitenkin eroon suhtautui... oikeastaan sen ihmisen menettäminen elämästä ei ollut mitään, mutta se, että elämä muuttuu muuten oli pahinta hälle.

        Okei. Jotenkin siis olet hämmentynyt siitä, ettei hän näytä surevan puolisoaan tai millään tavalla välitä hänestä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Okei. Jotenkin siis olet hämmentynyt siitä, ettei hän näytä surevan puolisoaan tai millään tavalla välitä hänestä?

        .. Onko sinun mielestä hänelle oikein, että näin kävi? Tunsitko hänen puolisonsa ja näkemys erilaisesta tarinasta?


      • Anonyymi kirjoitti:

        .. Onko sinun mielestä hänelle oikein, että näin kävi? Tunsitko hänen puolisonsa ja näkemys erilaisesta tarinasta?

        Siis en mä tälläistä ois tosiaan toivonut...ja vaikuttaa, että voi tulla vielä likainen ero...☹️

        Puolisoa tunnfn vain pinnsllisesti, enkä tiedä varsinaista eron syytä...

        Vaikka en mä itse voisi elää tuollaisen ihmisen kanssa, kun mitä toi mun kaveri on. Hyvä tyyppi, mutta ei kykene tunteita esittämään, eikä näkemään muissa... vuorovaikutus perustuu vain hyötyyn tms. 🤔


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Siis en mä tälläistä ois tosiaan toivonut...ja vaikuttaa, että voi tulla vielä likainen ero...☹️

        Puolisoa tunnfn vain pinnsllisesti, enkä tiedä varsinaista eron syytä...

        Vaikka en mä itse voisi elää tuollaisen ihmisen kanssa, kun mitä toi mun kaveri on. Hyvä tyyppi, mutta ei kykene tunteita esittämään, eikä näkemään muissa... vuorovaikutus perustuu vain hyötyyn tms. 🤔

        Minusta tuollainen hyötyajattelu on aika tavallista mieheltä, erityisesti "hyvältä tyypiltä". Ero kolahtaa tosi pahasti, "tappiota" ei myönnetä eikä nähdä toisessa mitään hyvää.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Siis ei toi erojuttu oikeastaan ole edes tään aloituksen pointti, tunnesokeus on...

        Sitä ei voi sanoin kuvailla miten tää kaveri kuitenkin eroon suhtautui... oikeastaan sen ihmisen menettäminen elämästä ei ollut mitään, mutta se, että elämä muuttuu muuten oli pahinta hälle.

        Narsistisia piirteitä. Onhan se kovaa, jos täytyy itse muokata elämänsä uudestaan eikä voi käyttää enää puolisoa hyväksi mitenkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Narsistisia piirteitä. Onhan se kovaa, jos täytyy itse muokata elämänsä uudestaan eikä voi käyttää enää puolisoa hyväksi mitenkään.

        No tavallaan mä en näe noita narsistisiksi kuitenkaan, koska narsistilla on vihaa, jos hänet jätetään... mä en kuitenkaan mitään vihaa huomannut tyypissä yhtään, vaan korkeintaan ihmetystä, että näin nyt on käynyt...

        Mies kyllä pitää vaimoaan narsistisena ja tavallaan ymmärrän, jos tämä mies ei ymmärrä mikä merkitys toiselle voi tunteenosoituksista olla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minusta tuollainen hyötyajattelu on aika tavallista mieheltä, erityisesti "hyvältä tyypiltä". Ero kolahtaa tosi pahasti, "tappiota" ei myönnetä eikä nähdä toisessa mitään hyvää.

        No mies ei nähnyt vaimossa sinäällään mitään huonoa, eikä suhteessakaan. Kuulemma säpäkkäluonteinen nainen oli ja määrätietoinen. Ystävät kuulemma keksivät hälle tämän eroidean päähän.


    • Anonyymi

      Jos sydän särjetään ja jätetään yms se kertoo, että rakkaus ei silloin ole merkannut jättäjälle tipan vertaa eikä sitä edes ole toisella osapuolella ollut. Itse ainakin siinä tapauksessa vetäisin joka euron mitä mahdollista ja korkojen kera. Petturit eivät ansaitse vain toispuoleista raakuutta ja omahyväisyyden tunnetta, vaan siihen on vastattava samalla mitalla.

    • Anonyymi

      Minulta ei löydy empatiaa suhteiden rikkojia kohtaan. Suhde voi päättyä niin ettei kumpikaan ole enää kiinnostunut toisesta tai että se on vain yksipuolista. Oman suhteensa sabotoiminen typerällä käyttäytymisellä on suhteen rikkomista. Jos pääsi ei kestä viinaa, älä juo. Jos et kestä kritiikkiä, käy kallonkutistajalla ja meditoi. Adaptoidu tilanteisiin mikäli mielesi mielii pysyä suhteessa JA KANNA VASTUUSI I**OOTTI!!!

    • Anonyymi

      Kai teit omahyväisesti selväksi miten paljon parempi ihminen olet kuin hän kun ei halua kaikkea omaisuuttaan luovuttaa naiselle jota ei tuntemutkaan?

      -harmiseikirj-

      • Kuuntelin vaan lähinnä... ei mulla ollut mitään erikoisemmin hälle sanottavaa...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kuuntelin vaan lähinnä... ei mulla ollut mitään erikoisemmin hälle sanottavaa...

        Hienoa jos maltoit olla möläyttämättä "Jokainen on vastuussa omista tunteistaan" :D

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa jos maltoit olla möläyttämättä "Jokainen on vastuussa omista tunteistaan" :D

        -harmiseikirj-

        No pysyin pokkana, vaikka hän sanoi, ettei ole puoleen vuoteen saanut pilluakaan kuulemma...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No pysyin pokkana, vaikka hän sanoi, ettei ole puoleen vuoteen saanut pilluakaan kuulemma...

        On ollut sitten surkeana :( , hyvä kun et provosoinut suuntaan etkä toiseen.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No pysyin pokkana, vaikka hän sanoi, ettei ole puoleen vuoteen saanut pilluakaan kuulemma...

        No tuohan on ehdottomasti hyvä syy katkeruuteen. Että peräti puoleen vuoteen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No tuohan on ehdottomasti hyvä syy katkeruuteen. Että peräti puoleen vuoteen.

        Ei siinä kyllä ollut edes katkeruutta... ihmettelyä vaan..


    • Anonyymi

      Suuria tunteita hahattavia mielencvikaisia ajatuksia psykiatreilta.

      hhahh, voisiko jokainen mielenvikainen psykiatri nyt ottaa itsekin jonkin kognitiivesen tesin kun kun niin mielenvcilaistai kaikke JE :D

      Paljonko noppa maksaa, tässä on hyvä kysymys jos kognnitiivisuus ja älykkyys yhtään toimii psykiartilla, pitäisi tietää vcastaus?

    • Anonyymi

      En ihan koko ketjua jaksanut lukea läpi, joten pahoittelut jos toistelen jotain jo sanottua, mutta tuli mieleen, että voisiko ystäväsi purkaa kipuaan johonkin tuollaiseen, millä yrittää tavallaan vähätellä menettämänsä ihmisen tärkeyttä? Joskus ihminen purkaa vihaa, katkeruutta, kipua hieman tuohon tyyliin "ei se mitään edes merkinnyt, verhotkin harmittaa enemmän", vaikka syvällä sisimmissään menetys sattuu pahasti

      • Joo, monet on miettineet samaa, mutta luulen hänen olevan asberger. Ns. Tunnesokea.

        Tuo kylmyys on näkynyt aiemminkin siellä, en vaan ole yhdistänyt sitä tälläiseen...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, monet on miettineet samaa, mutta luulen hänen olevan asberger. Ns. Tunnesokea.

        Tuo kylmyys on näkynyt aiemminkin siellä, en vaan ole yhdistänyt sitä tälläiseen...

        Saattaa olla jotain tuollaistakin. Ihmiset käsittelevät tunteita kuitenkin joskus hyvinkin irrationaalisesti, jopa oudosti muiden silmissä, vaikkei olisi mitään erityistä neuropsykologista erityisominaisuuttakaan. Ilmeisesti hän on kuitenkin ollut todella kylmä tunteiden ilmaisussaan, kun olet ilmiselvästi siitä "järkyttynyt". En nyt keksinyt parempaa sanaa..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saattaa olla jotain tuollaistakin. Ihmiset käsittelevät tunteita kuitenkin joskus hyvinkin irrationaalisesti, jopa oudosti muiden silmissä, vaikkei olisi mitään erityistä neuropsykologista erityisominaisuuttakaan. Ilmeisesti hän on kuitenkin ollut todella kylmä tunteiden ilmaisussaan, kun olet ilmiselvästi siitä "järkyttynyt". En nyt keksinyt parempaa sanaa..

        Ei oikein ole mitään tunteita, mitä hän olisi voinut kertoa selkeästi...se järkytti.
        Tosi fiksu ihmiben, joka osaa kyllä puhua ja kyllä hälle se exä on tärkeä, samoin lapset, mutta missä muut sanovat tilanteen olevan surullinen ja riipaiseva, hänestä on outoa, kun tilukset ja muut mitä hän antoi vaimolleen, eivät häntä tyydytä.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ei oikein ole mitään tunteita, mitä hän olisi voinut kertoa selkeästi...se järkytti.
        Tosi fiksu ihmiben, joka osaa kyllä puhua ja kyllä hälle se exä on tärkeä, samoin lapset, mutta missä muut sanovat tilanteen olevan surullinen ja riipaiseva, hänestä on outoa, kun tilukset ja muut mitä hän antoi vaimolleen, eivät häntä tyydytä.

        Tiedän erään miehen, joka suhtautui ongelmiin avioliitossaan hieman samalla tavalla. Hän oli aivan kuin ongelmia ei olisikaan ja erokin oli vähän kuin pelkkä muodollisuus. Hän oli todella tunteeton kaiken suhteen ja järjesteli vain käytännön asioita. Hän suoritti, hoiti kaiken tiptop, mutta ei tuntenut mitään tai ei ainakaan näyttänyt sitä kenellekään. Hän patosi tunteensa ja jätti ne tyystin käsittelemättä, minkä seurauksena erosta jonkin ajan päästä hän sai burnoutin.


      • Anonyymi

        Minä uskon tuohon teoriaan, mutta voihan se olla tapauskohtaista. On varmaan eroa, tappeleeko osituksessa kaikesta tavarasta, vai puhuuko niiden menetyksestä ilman mitään mielenkiintoa todelliseen materian menetykseen (enemmän kuin puolisostaan).


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän erään miehen, joka suhtautui ongelmiin avioliitossaan hieman samalla tavalla. Hän oli aivan kuin ongelmia ei olisikaan ja erokin oli vähän kuin pelkkä muodollisuus. Hän oli todella tunteeton kaiken suhteen ja järjesteli vain käytännön asioita. Hän suoritti, hoiti kaiken tiptop, mutta ei tuntenut mitään tai ei ainakaan näyttänyt sitä kenellekään. Hän patosi tunteensa ja jätti ne tyystin käsittelemättä, minkä seurauksena erosta jonkin ajan päästä hän sai burnoutin.

        Joo. Mä jo alan hiffaamaan mikä tässä tapauksessa on ehkä kyseessä...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä uskon tuohon teoriaan, mutta voihan se olla tapauskohtaista. On varmaan eroa, tappeleeko osituksessa kaikesta tavarasta, vai puhuuko niiden menetyksestä ilman mitään mielenkiintoa todelliseen materian menetykseen (enemmän kuin puolisostaan).

        Sain käsityksen, että vaimokin oli materiaalia mikä lähti p.lluineen nyt pois. Tosin ei sitä p.llua ollut saanut muutenkaan puoleen vuoteen mikä oli vähän myös outoa...tosin miehen mielestä hän saattoi saada "täytettä" muualta...🙄


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Sain käsityksen, että vaimokin oli materiaalia mikä lähti p.lluineen nyt pois. Tosin ei sitä p.llua ollut saanut muutenkaan puoleen vuoteen mikä oli vähän myös outoa...tosin miehen mielestä hän saattoi saada "täytettä" muualta...🙄

        Aika vaikeaa vaimon olisikaan p.luaan miehen luo jättää, voi sentään mitä meininkiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika vaikeaa vaimon olisikaan p.luaan miehen luo jättää, voi sentään mitä meininkiä.

        Niin, mä en vähästä hätkähdä, mutta noiden juttujen kuuntelu ahdisti oikeesti. Jos vihaisin tai inhoisin tyyppiä, noi ois ihan ok, mutta kun tyyppi on ihan oikeesti hyvä ihminen...mutta tunnesokea.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin, mä en vähästä hätkähdä, mutta noiden juttujen kuuntelu ahdisti oikeesti. Jos vihaisin tai inhoisin tyyppiä, noi ois ihan ok, mutta kun tyyppi on ihan oikeesti hyvä ihminen...mutta tunnesokea.

        Ikävä todeta, mutta vaikuttaa että naisella on uusi suhde ja harkinnut eronsa miehen selän takana. Ystäväsi on todennäköisesti vielä järkytysvaiheessa.
        Ei niistä jutuissa ole vielä järkeä, kun ei itsekään ymmärrä mitä tapahtunut.

        Se "ystävien neuvosta viittaus" on yleensä uuden ystävän kanssa puhutut toiveet ja ajatukset tulevasta. Nämä asiat tulevat esiin melko pian eron jälkeen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ikävä todeta, mutta vaikuttaa että naisella on uusi suhde ja harkinnut eronsa miehen selän takana. Ystäväsi on todennäköisesti vielä järkytysvaiheessa.
        Ei niistä jutuissa ole vielä järkeä, kun ei itsekään ymmärrä mitä tapahtunut.

        Se "ystävien neuvosta viittaus" on yleensä uuden ystävän kanssa puhutut toiveet ja ajatukset tulevasta. Nämä asiat tulevat esiin melko pian eron jälkeen.

        Voi ollakin, että on uutta miestä kehissä tai ollut suhinoita... vaikea sanoa, eikä sinäällään mulle kuulu.

        Toi kaveri on ns. puolituttu joka vaan halus avautua mulle. Mä jo aiemmin sitä kuuntelin, niin halus mut luokseen.

        Jotenkin veikkaan, ettei moni jaksa häntä kuunnella yksinkertaisesti...itsellekin se oli rankkaa, joskin osaan hyvin suodattaa, enkä jumi liikaa asioihin. Tärkeintä on läsnäolo...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Voi ollakin, että on uutta miestä kehissä tai ollut suhinoita... vaikea sanoa, eikä sinäällään mulle kuulu.

        Toi kaveri on ns. puolituttu joka vaan halus avautua mulle. Mä jo aiemmin sitä kuuntelin, niin halus mut luokseen.

        Jotenkin veikkaan, ettei moni jaksa häntä kuunnella yksinkertaisesti...itsellekin se oli rankkaa, joskin osaan hyvin suodattaa, enkä jumi liikaa asioihin. Tärkeintä on läsnäolo...

        Tein oikein, mutta et ole tilanteessa se paras tuki. Jos hän ei ole mikään aspeger, paitsi nyt, niin sen kyllä tajuaa ettet ollut läsnä ja kiihtynyt puhumaan omia tuntojasi esiin. Sitähän hän ehkä olisi kaivannut, sanoitusta omille tunteilleen, jotka ovat kaaoksessa. Voin itsekin todeta, miten iloinen olen, että erostani on jo kauan. Oma paras ystäväni oli siskoni, joka antoi minun vain olla. Ei ottanut kantaa purkauksiini, eikä tuntunut välittävän niistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tein oikein, mutta et ole tilanteessa se paras tuki. Jos hän ei ole mikään aspeger, paitsi nyt, niin sen kyllä tajuaa ettet ollut läsnä ja kiihtynyt puhumaan omia tuntojasi esiin. Sitähän hän ehkä olisi kaivannut, sanoitusta omille tunteilleen, jotka ovat kaaoksessa. Voin itsekin todeta, miten iloinen olen, että erostani on jo kauan. Oma paras ystäväni oli siskoni, joka antoi minun vain olla. Ei ottanut kantaa purkauksiini, eikä tuntunut välittävän niistä.

        Siis ehkä et ole. Ei näistä niin koskaan tiedä. Mikä kellekin se sopivin. Menit tukemaan pyynnöstä. Se on tärkeintä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tein oikein, mutta et ole tilanteessa se paras tuki. Jos hän ei ole mikään aspeger, paitsi nyt, niin sen kyllä tajuaa ettet ollut läsnä ja kiihtynyt puhumaan omia tuntojasi esiin. Sitähän hän ehkä olisi kaivannut, sanoitusta omille tunteilleen, jotka ovat kaaoksessa. Voin itsekin todeta, miten iloinen olen, että erostani on jo kauan. Oma paras ystäväni oli siskoni, joka antoi minun vain olla. Ei ottanut kantaa purkauksiini, eikä tuntunut välittävän niistä.

        Ei minulla ollut mitään sanomista hänen ositussuunnitelmiin ja uusien kalliiden antiikkilasien ostoon Iittaloiden tilalle....

        Eikä hän oikeastaan välittänyt mistään mitä välillä sanoin...ei häntä kiinnostanut kuin omat jutut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siis ehkä et ole. Ei näistä niin koskaan tiedä. Mikä kellekin se sopivin. Menit tukemaan pyynnöstä. Se on tärkeintä

        Niin.... ei tuon kaverin kanssa voinut keskustella... se oli monologi, mitä hän minulle piti omistukdistaan yms.


    • Hienoa että kuitenkin jaksoit olla läsnä ja kuunnella.

      "... korkeintaan lapsilla..." Tuntematta tapausta niin toivon että lasten asia oli jo käsitelty ennenkuin mentiin omaisuuden jakoon. Jos ei, niin ensin omaisuus sitten lapset tuntuu aika tylyltä järjestykseltä.
      Jos nyt on mietinnässä verhojen ja astioiden arvo eikä pohdita miten lasten kautta saadaan toiseltä nyljettyä suurin taloudellinen hyöty ja hyvässä lykyssä myös käyttää lapsia koston välilappaleena niin silloin ehkä on toivoa tulevaisuudessa.

      • Kyllä lapset kuitenkin oli jo huomioitu.


    • Anonyymi

      Eroprosessin aikana ihminen ei ole oma itsensä, vatvoo typeriä ja epäolennaisia, kuten juuri lautasia. On rankka tapahtuma, oli sitten jättäjä tai jätetty. Ei varmaan kaikilla mutta luulen että useilla.
      Kun asiaan saa etäisyysttä, muuttuu takaisin omaksi normaaliksi itsekseen.
      Kokemuksesta puhun.

      • Anonyymi

        Anonyymi kirjoitti 2023-01-25 09:22:32

        Täyttä asiaa puhut lyhyesti, allekirjoitan täysin saman mielipiteen!
        Mä itse selittelin samaa asiaa, pitkänkaavan mukaisesti.
        trollikka


      • Anonyymi

        Totta! Hyvä muistaa tuokin, että myös jättäjällä on tunteensa vatvottavanaan. Ei välttämättä tarunhohtoisen ihania nekään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta! Hyvä muistaa tuokin, että myös jättäjällä on tunteensa vatvottavanaan. Ei välttämättä tarunhohtoisen ihania nekään.

        Riippuu siitä, onko uusi suhde jo alkanut. Kyllä sellaiseenkin liittyy tunteiden vatvomista, mutta rutkasti optimismia ja odotuksia paremmasta.


    • Anonyymi

      Olitko luottamuksen arvoinen..

      • Mielestäni kyllä. Kuuntelin..


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mielestäni kyllä. Kuuntelin..

        Ystävä kuuntelee ja saa sanoa mielipiteensäkin. Joskus tunnekuohuinen ihminen tarvitsee toppuutusta mielenkiihkolleen ettei ajatus rullaa yhtä rataa yhä syvemmälle. Kohtelias huomautus että miksi meni näin, miten tekisit jos roolit olisi toisinpäin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ystävä kuuntelee ja saa sanoa mielipiteensäkin. Joskus tunnekuohuinen ihminen tarvitsee toppuutusta mielenkiihkolleen ettei ajatus rullaa yhtä rataa yhä syvemmälle. Kohtelias huomautus että miksi meni näin, miten tekisit jos roolit olisi toisinpäin.

        No tosiaankin yritin vähän mennä johonkin sinne monologin väliin ja tuumia, että ehkä kyse ei ole siitä, etteikö entiselle vaimolle ollut kynnyskysymys olosuhteet ja puitteet, vaan ei häntä todellakaan kiinnostanut mikään mitä sanoin. Minun rooli oli olla vain kuunteluoppilas ja piste.

        Ja olisikin ollut jotain tunnekuohua... hän kertoili määrätietoisella ja rauhallisella äänellä mitä on suunnitellut ja miten hommat tulee tehdä. Uusi emäntäkin taloon on vain ajan kysymys, kunhan ensin saa edellisen kanssa rätingit selväks.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No tosiaankin yritin vähän mennä johonkin sinne monologin väliin ja tuumia, että ehkä kyse ei ole siitä, etteikö entiselle vaimolle ollut kynnyskysymys olosuhteet ja puitteet, vaan ei häntä todellakaan kiinnostanut mikään mitä sanoin. Minun rooli oli olla vain kuunteluoppilas ja piste.

        Ja olisikin ollut jotain tunnekuohua... hän kertoili määrätietoisella ja rauhallisella äänellä mitä on suunnitellut ja miten hommat tulee tehdä. Uusi emäntäkin taloon on vain ajan kysymys, kunhan ensin saa edellisen kanssa rätingit selväks.

        Heppu toistaa samaa mitä pään sisällä pyöritellyt. Seuraavalla kerralla pläjäytä kättä pidemmällä päähän jos nauha jumii. Kops. :D


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mielestäni kyllä. Kuuntelin..

        Hyvin kuuntelit, on paljon meille muille nyt kerrottavaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin kuuntelit, on paljon meille muille nyt kerrottavaa

        Jaaha. Voinko todeta, "ilkeys ei asu meissä" 😆🤣periaatteessa mistään ei voisi puhuam


      • Anonyymi kirjoitti:

        Heppu toistaa samaa mitä pään sisällä pyöritellyt. Seuraavalla kerralla pläjäytä kättä pidemmällä päähän jos nauha jumii. Kops. :D

        No jos seuraavaksi korkeintaan kuuntelen puhelimitse tyyppiä...😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaaha. Voinko todeta, "ilkeys ei asu meissä" 😆🤣periaatteessa mistään ei voisi puhuam

        Kukaan ei kiellä puhumasta omista asioista. Eikä toisten, mutta onko se kovin arvostettavaa ruotia toisen ihmisen kriisiä keskustelupalstalla, ei minun mielestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei kiellä puhumasta omista asioista. Eikä toisten, mutta onko se kovin arvostettavaa ruotia toisen ihmisen kriisiä keskustelupalstalla, ei minun mielestä.

        Jos itse osallisena kuten disse, niin voi ehdottomasti ruotia asiaa.


    • Anonyymi

      Onko kirjanpitoa ajan tasalla?

    • Anonyymi

      Sellaisia täl öötte sellaista väkeä

    • Anonyymi

      Monessa erossa huomannut että se jätetty. Etsii aseen siitä materiaaliasta varsinkin silloin jos toisella on toinen. Kaikki keräilykokoelmat pitää itselleen saada joita toinen kerännyt vuosikaudet. Siitä koitettu saada sota aikaiseksi. Sitten olleet ihmessään se uuden rakkauden löytänyt jättänyt kaiken sen kummempaa mutinoita.

      • Anonyymi

        Riitaisassa erossa halutaan iskeä kovimmalla aseella. Sillä minkä tietää satuttavan toista eniten.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Riitaisassa erossa halutaan iskeä kovimmalla aseella. Sillä minkä tietää satuttavan toista eniten.

        Voihan se olla vain sitä ja itse ylireagoin miehen asialliseen viileyteen. Silti en ole tuollaista kylmyyttä ennen kohdsnnut ja siitä tämä aloitus...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riitaisassa erossa halutaan iskeä kovimmalla aseella. Sillä minkä tietää satuttavan toista eniten.

        Näin se varmaan on. Yksi tuttu tiesi että erosta tulisi helvetillistä. Niin ei vaatinut puolta ositusesta tai omaisuudesta. Pyysi niin pientä summaa että lakimies sanoi että saisit paljon enemmän. Jätti käytännössä kaiken toiselle. Mutta sanoi että hän halusi vaan eroon siitä ihmisestä ja sen verran rahaa että pääsee muuttamaan eikä jaksanu enää tapella tavaroista sen kanssa . Eihän se nyt kaikista fiksuinta ollut mutta toisaalta ymmärrettävää..


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Voihan se olla vain sitä ja itse ylireagoin miehen asialliseen viileyteen. Silti en ole tuollaista kylmyyttä ennen kohdsnnut ja siitä tämä aloitus...

        Onhan se välillä tylyn kuuloista. Miettii että ne ihmiset ovat kuitenkin jossain kohtaa usein rakastaneet toisiaan. Ja nyt käytäytyvät kuin pahimmat viholliset. Mutta kaipa se viha kuuluu siihen eroprosessiin. Jos vielä paljon tunteita pelissä. Onhan niitäkin jotka eroaa sopuisasti .


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se välillä tylyn kuuloista. Miettii että ne ihmiset ovat kuitenkin jossain kohtaa usein rakastaneet toisiaan. Ja nyt käytäytyvät kuin pahimmat viholliset. Mutta kaipa se viha kuuluu siihen eroprosessiin. Jos vielä paljon tunteita pelissä. Onhan niitäkin jotka eroaa sopuisasti .

        No tavallaan tuo on myös sopuisaa. Vaikea selittää mitä tunteita tuo keissi minussa herätti.... tuli jotenkin likainen olo, kun olin siellä. Ihan kuin minut olisi imetty kuiviin... katselin välillä toisen kaverin tuoreita hääkuvia hätäpäissäni, kun niissä näkyi ja välittyi rakkaus. Tuolla sitä ei ole minun mielestä ollutkaan, ei niin, miten minä rakkauden käsitän. Katsotaan silmiin ja kiiluvin silmin sukelletaan sinne toiseen...

        Tuolla se oli jotain muuta, mitä minä en kykene käsittämään...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No tavallaan tuo on myös sopuisaa. Vaikea selittää mitä tunteita tuo keissi minussa herätti.... tuli jotenkin likainen olo, kun olin siellä. Ihan kuin minut olisi imetty kuiviin... katselin välillä toisen kaverin tuoreita hääkuvia hätäpäissäni, kun niissä näkyi ja välittyi rakkaus. Tuolla sitä ei ole minun mielestä ollutkaan, ei niin, miten minä rakkauden käsitän. Katsotaan silmiin ja kiiluvin silmin sukelletaan sinne toiseen...

        Tuolla se oli jotain muuta, mitä minä en kykene käsittämään...

        Ehkäpä muutenkin ajatusmaailma erilainen. Itsekään en ole kiintynyt mihinkään tavaroihin etteikö niistä voisi luopua tarvittaessa. Jos toinen minun Iitalan tuikkukipot muut kupit haluasi viedä tai Vallilan verhot jne.. Ihan sama se minulle olisi. Muutenkin ihan yli arvostettua tavaraa. Jaksaisi sellaisesta vääntää. Ehkä jotkut perintöhuonekalut vois olla sellaisia niilläkin lähinnä tunne arvoa minulle. Mutta siinäpähän veisi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkäpä muutenkin ajatusmaailma erilainen. Itsekään en ole kiintynyt mihinkään tavaroihin etteikö niistä voisi luopua tarvittaessa. Jos toinen minun Iitalan tuikkukipot muut kupit haluasi viedä tai Vallilan verhot jne.. Ihan sama se minulle olisi. Muutenkin ihan yli arvostettua tavaraa. Jaksaisi sellaisesta vääntää. Ehkä jotkut perintöhuonekalut vois olla sellaisia niilläkin lähinnä tunne arvoa minulle. Mutta siinäpähän veisi.

        Sepä se...

        Mä en saa mistään tavarasta mitään fiilistä...siis voisin vaikka asua taivasalla, kunhan mun muksut on lämpimässä.
        Tuolle miehelle oli lapsienkin kohdalla tärkeämpää, ettei heidän tarvitse mistään jo saadusta tavarasta tai edusta luopua...hirvenlihaakin tuuppasi exälle, ettei tarvitse sianlihaan heti tottua...🙄


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sara ja Pyry eronneet?

      Pitääkö huhu paikkansa, tietääkö kukaan?Joku kertoi, että olivat tapelleet rajusti Emma gaalan jälkeen ja sen jälkeen Sara poisti Instatililtään kaikk
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      3279
    2. Alaston miesuimari järkytti suuresti naisuimareita Espoon Matinkylän uimahallissa

      Mikä siinä miehen alastomuudessa voi olla niin järkyttävää? Lainmuutoksen jälkeen tuo on normi. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009378839.html Pian
      Maailman menoa
      115
      991
    3. Koululaiset myyvät huumeita jopa kesken koulupäivän

      Taitaa huumeidenvastainen sota olla hävitty kuten viinanvastainen kieltolain aikana, kun kerran jopa kakarat tekevät huumeilla kauppaa. https://www.i
      Maailman menoa
      149
      903
    4. Sen takia sanoin sen

      Että et ottaisi itseesi kun ei ole tarkoitus sinua loukata. Me vain heijastellaan toistemme kipukohtia ja se tuntuu ikävälle.
      Ikävä
      100
      828
    5. Miten paljon vertaat itseäsi muihin?

      Mä huomasin joskus vertaavani omaa elämää toisten elämiin, mutta jossain vaiheessa huomasin (konkreettisesti) ettei ne kokemukset toisen elämisen laad
      Sinkut
      241
      773
    6. Milloin mies näimme viimeksi

      Ja millainen fiilis siitä jäi?
      Ikävä
      42
      764
    7. Hyvää päivää

      Naiselle hyvin samanlaiselle
      Ikävä
      101
      738
    8. Nyt lopeta.. jumalauta

      Ole niin hyvä. En rakasta sinua enää.
      Ikävä
      43
      726
    9. Yksi tavoite tälle vuodelle

      Tulen kietomaan sinut pikkusormeni ympärille. Jos pikkusormi ei riitä, niin käytän järeämpiä keinoja. Älä koita piiloutua minulta.
      Ikävä
      46
      690
    Aihe