Ongelmani ei varsinaisesti taida kuulua tämän otsikon alle, mutta asiallisista vastauksista olisin kiitollinen. Ongelmani, tai siis vanhempieni ongelma on seuraavanlainen:
Vanhempani ovat avioliittonsa suhteen jatkuvasti soutaa-huopaa linjalla, ensi vaiheen avioerohakemuksia on jätetty ainakin kolme mutta avioeroasia on aina rauennut harkinta-ajan aikana.
Noin kymmenen vuotta sitten tapahtuneen "avioeroyrityksen" aikana isäni halusi niin kiihkeästi eroon vaimostaan ja lapsistaan,että hänen aloitteestaan vanhempani tekivät (tai siis lakimies teki heille) ositussopimuksen avioeron varalta.
Tämän mukaan avioerossa omakotitalokiinteistö, joka on isäni nimissä, siirtyy tasinkona äidilleni, ja äitini on velvollinen maksamaan isälleni tietyn summan mikäli hän päätyy myöhemmin myymään ko. kiinteistön. Avioeroasia raukesi, yllätys yllätys...
Isäni uhkailee sairasta äitiäni erolla harva se päivä, ja sanoo että hän ei enää aio antaa tuota tasinkoa äidilleni. Paperi on kuitenkin olemassa, ja käsittääkseni kerran tehty ositus aviopuolisoiden välillä jää pysyväksi elleivät puolisot sitä kirjallisella sopimuksella peru tai muuta. Vaikuttaako tässä tapauksessa asiaan se että tasinkona on kiinteistö? Avioeroa ei ole vielä tullut eikä yhteiselämää ole lopetettu, joten tuo ositus on olemassa vain paperilla eikä näin ollen kiinteistön omistussuhteissa ole tehty ositussopimuksen mukaisia muutoksia. Olisiko omistus myös virallisesti pitänyt siirtää äidilleni jo tuolloin, hakea lainhuuto ja maksaa varainsiirtovero jotta ositussopimus olisi pätevä.
Ymmärrän että nuo virallistavat toimet kuten lainhuuto tulee suorittaa tietyn määräajan kuluessa omistuksen siirrosta, mutta mistä lähtien kyseinen määräaika lasketaan tai siis milloin omistuksen tulee siirtyä tällaisessa tapauksessa??? Ositussopimuksen tekopäivänä, avioeron tuomitsemispäivänä vai milloin? Koska nythän isälläni on lainhuuto kiinteistöön, mutta jos äitini oikeus olisi voimassa, rasittaisi se sitä, mutta tästä ei ole mitään merkintää lainhuuto-ja kiinnitysrekisterissä jolloin ulkopuolinen, esim. velallinen ei ole tästä tietoinen.
Valitettavasti en osaa asiaa selittää yhtään paremmin kun se on niin järkyttävän monimutkainen...olisin kuitenkin kiitollinen jos joku asiansa osaava henkilö osaisi vastata että onko äidilläni vielä, yli kymmenen vuotta tuon sopimusosituspaperin tekemisen jälkeen oikeus saada tasinkona ko. kiinteistö mikäli isäni päättäisi hylätä hänet, varattoman ja sairaan ihmisen, lopullisesti.
Sopimusosituksen pysyvyys avioerossa????
13
1357
Vastaukset
- Jurristi
10 vuotta sitten tehty ositussopimus on tuskin enää ajan tasalla. Kun avioeroa ei ole tullut niin parempi ajatella, että sopimus on rauennut.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että äitinne jäisi osattomaksi. Jos avioehtoa ei ole, niin kumpikin puoliso lähtee liitosta yhtä varakkaana. - um.
>>vanhempani tekivät (tai siis lakimies teki heille) ositussopimuksen avioeron varalta.
- kielenkäyttöään
Alkuperäinen sopimus on laadittu pari päivää ennen avioerohakemuksen vireilletulopäivää, mutta on muutama päivä vireilletulon(=ositusperusteen syntyhetken) jälkeen vahvistettu kommentoijan mainitsemalla tavalla lopulliseksi omaisuuden ositukseksi, todistajineen kaikkineen. Ilmeisesti siis oikeustoimelle asetettu muotovaatimus on täyttynyt ja lopullinen ositus siis syntynyt.
Tässä tilanteeessa käsittääkseni tulee sovellettavaksi kommentoijan seuraava johtopäätös:
""Jos sen sijaan lopullinen ositus (kertomallani tavoin) on aikanaan tehty, se ei ole rauennut, vaikka avioeroasia onkin rauennut. Sillä seikalla, ettei lainhuutoa ole haettu, kuten olisi pitänyt, ei ole tässä suhteessa merkitystä.
Jos ositus on laillisesti toimitettu, puolisoilla ei sen jälkeen ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tässä tapauksessa, eron ehkä nyt aktualisoituessa, heidän välillään toimitetaan omaisuuden osituksen asemesta omaisuuden erottelu. ""
Anteeksi että vaivaan, mutta miksi sillä ei ole merkitystä että lainhuutoa ei ole haettu? Ja miksi asia on Jurristin mielestä jo vanhentunut? Haluaisin osata perustella asian mahdollisimman hyvin kun esitän sen äidilleni, ja hänelle oli kuulemma joskus joku, en tosin tiedä kuka, sanonut että lainhuuto olisi pitänyt hakea jne...
Kiitos kuitenkin vastaajille, vaikka teillä olikin eriävät mielipiteet, koska lukemani perusteella uskoisin että asiaa kannattaa ainakin tiedustella "fyysiseltä" lainoppineelta. =) - Jurristi
kielenkäyttöään kirjoitti:
Alkuperäinen sopimus on laadittu pari päivää ennen avioerohakemuksen vireilletulopäivää, mutta on muutama päivä vireilletulon(=ositusperusteen syntyhetken) jälkeen vahvistettu kommentoijan mainitsemalla tavalla lopulliseksi omaisuuden ositukseksi, todistajineen kaikkineen. Ilmeisesti siis oikeustoimelle asetettu muotovaatimus on täyttynyt ja lopullinen ositus siis syntynyt.
Tässä tilanteeessa käsittääkseni tulee sovellettavaksi kommentoijan seuraava johtopäätös:
""Jos sen sijaan lopullinen ositus (kertomallani tavoin) on aikanaan tehty, se ei ole rauennut, vaikka avioeroasia onkin rauennut. Sillä seikalla, ettei lainhuutoa ole haettu, kuten olisi pitänyt, ei ole tässä suhteessa merkitystä.
Jos ositus on laillisesti toimitettu, puolisoilla ei sen jälkeen ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tässä tapauksessa, eron ehkä nyt aktualisoituessa, heidän välillään toimitetaan omaisuuden osituksen asemesta omaisuuden erottelu. ""
Anteeksi että vaivaan, mutta miksi sillä ei ole merkitystä että lainhuutoa ei ole haettu? Ja miksi asia on Jurristin mielestä jo vanhentunut? Haluaisin osata perustella asian mahdollisimman hyvin kun esitän sen äidilleni, ja hänelle oli kuulemma joskus joku, en tosin tiedä kuka, sanonut että lainhuuto olisi pitänyt hakea jne...
Kiitos kuitenkin vastaajille, vaikka teillä olikin eriävät mielipiteet, koska lukemani perusteella uskoisin että asiaa kannattaa ainakin tiedustella "fyysiseltä" lainoppineelta. =)"Kun sopimuksen teosta kuitenkin on kulunut jo 10 vuotta ja avioliitto on edelleen voimassa, katsoisin, että sopimus on rauennut."
- um.
kielenkäyttöään kirjoitti:
Alkuperäinen sopimus on laadittu pari päivää ennen avioerohakemuksen vireilletulopäivää, mutta on muutama päivä vireilletulon(=ositusperusteen syntyhetken) jälkeen vahvistettu kommentoijan mainitsemalla tavalla lopulliseksi omaisuuden ositukseksi, todistajineen kaikkineen. Ilmeisesti siis oikeustoimelle asetettu muotovaatimus on täyttynyt ja lopullinen ositus siis syntynyt.
Tässä tilanteeessa käsittääkseni tulee sovellettavaksi kommentoijan seuraava johtopäätös:
""Jos sen sijaan lopullinen ositus (kertomallani tavoin) on aikanaan tehty, se ei ole rauennut, vaikka avioeroasia onkin rauennut. Sillä seikalla, ettei lainhuutoa ole haettu, kuten olisi pitänyt, ei ole tässä suhteessa merkitystä.
Jos ositus on laillisesti toimitettu, puolisoilla ei sen jälkeen ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tässä tapauksessa, eron ehkä nyt aktualisoituessa, heidän välillään toimitetaan omaisuuden osituksen asemesta omaisuuden erottelu. ""
Anteeksi että vaivaan, mutta miksi sillä ei ole merkitystä että lainhuutoa ei ole haettu? Ja miksi asia on Jurristin mielestä jo vanhentunut? Haluaisin osata perustella asian mahdollisimman hyvin kun esitän sen äidilleni, ja hänelle oli kuulemma joskus joku, en tosin tiedä kuka, sanonut että lainhuuto olisi pitänyt hakea jne...
Kiitos kuitenkin vastaajille, vaikka teillä olikin eriävät mielipiteet, koska lukemani perusteella uskoisin että asiaa kannattaa ainakin tiedustella "fyysiseltä" lainoppineelta. =)Kuulehan Jenni, otan vähän nokkaani samanarvoisista kiitoksistasi "vastaajille, vaikka teillä olikin eriävät mielipiteet". Etkö näe minun ja Jurristin vastausten (4 riviä) perusteellisuudessa ja laadussa mitään eroa? Maallikkona sitä ehkä on vaikea huomata. No tässä kuitenkin lisäkommentteja:
Ensinnä Jurristin päätelmästä:
>>10 vuotta sitten tehty ositussopimus on tuskin enää ajan tasalla. Kun avioeroa ei ole tullut niin parempi ajatella, että sopimus on rauennut.>Anteeksi että vaivaan, mutta miksi sillä ei ole merkitystä että lainhuutoa ei ole haettu?>Avioeroa ei ole vielä tullut eikä yhteiselämää ole lopetettu, joten tuo ositus on olemassa vain paperilla eikä näin ollen kiinteistön omistussuhteissa ole tehty ositussopimuksen mukaisia muutoksia. Olisiko omistus myös virallisesti pitänyt siirtää äidilleni jo tuolloin, hakea lainhuuto ja maksaa varainsiirtovero jotta ositussopimus olisi pätevä. - um.
Jurristi kirjoitti:
"Kun sopimuksen teosta kuitenkin on kulunut jo 10 vuotta ja avioliitto on edelleen voimassa, katsoisin, että sopimus on rauennut."
Lainattu kohta koski tilannetta, jossa lopullista ositusta ei ollut tehty. Oli siis kysymys "sopimuksesta avioeron varalta". Mutta kun ositus on laillisesti tehty (kuten Jennin täsmennys osoittaa), se ei raukea, niin kuin myös olen selvittänyt.
- Jurristi
um. kirjoitti:
Lainattu kohta koski tilannetta, jossa lopullista ositusta ei ollut tehty. Oli siis kysymys "sopimuksesta avioeron varalta". Mutta kun ositus on laillisesti tehty (kuten Jennin täsmennys osoittaa), se ei raukea, niin kuin myös olen selvittänyt.
Ok. Tämä tarkoittaa myös sitä, että 10 vuotta sitten on tullut solmituksi "avioehto" eli sopimuksen jälkeen hankittuun omaisuuteen ei ole avio-oikeutta.
- kapulakieli
um. kirjoitti:
Kuulehan Jenni, otan vähän nokkaani samanarvoisista kiitoksistasi "vastaajille, vaikka teillä olikin eriävät mielipiteet". Etkö näe minun ja Jurristin vastausten (4 riviä) perusteellisuudessa ja laadussa mitään eroa? Maallikkona sitä ehkä on vaikea huomata. No tässä kuitenkin lisäkommentteja:
Ensinnä Jurristin päätelmästä:
>>10 vuotta sitten tehty ositussopimus on tuskin enää ajan tasalla. Kun avioeroa ei ole tullut niin parempi ajatella, että sopimus on rauennut.>Anteeksi että vaivaan, mutta miksi sillä ei ole merkitystä että lainhuutoa ei ole haettu?>Avioeroa ei ole vielä tullut eikä yhteiselämää ole lopetettu, joten tuo ositus on olemassa vain paperilla eikä näin ollen kiinteistön omistussuhteissa ole tehty ositussopimuksen mukaisia muutoksia. Olisiko omistus myös virallisesti pitänyt siirtää äidilleni jo tuolloin, hakea lainhuuto ja maksaa varainsiirtovero jotta ositussopimus olisi pätevä.Sun vastaus oli niin kapulakielistä että huh. Kun Jennin äiti menee hakemaan lainhuutoa yli 10 vuotta vanhalla asiakirjalla, niin eihän siitä kuitenkaan mitään tule.
Kun avioeroa ei tuomitttu, niin silloin myös sopimus raukesi. Eihän ole mitään järkeä, että vanhan avioeroprosessin vanha siihen tilanteeseen tehty sopimus olisi vielä kurantti. Uskokaa vain, että ihmisillä on sentään vielä tervettä järkeä päässä. - um.
kapulakieli kirjoitti:
Sun vastaus oli niin kapulakielistä että huh. Kun Jennin äiti menee hakemaan lainhuutoa yli 10 vuotta vanhalla asiakirjalla, niin eihän siitä kuitenkaan mitään tule.
Kun avioeroa ei tuomitttu, niin silloin myös sopimus raukesi. Eihän ole mitään järkeä, että vanhan avioeroprosessin vanha siihen tilanteeseen tehty sopimus olisi vielä kurantti. Uskokaa vain, että ihmisillä on sentään vielä tervettä järkeä päässä.Kuulehan, kyllä Suomen laki nyt menee ainakin sinun "terveen järkesi" yli, vaikka muuta näyt luulevan.
- Jenni
kapulakieli kirjoitti:
Sun vastaus oli niin kapulakielistä että huh. Kun Jennin äiti menee hakemaan lainhuutoa yli 10 vuotta vanhalla asiakirjalla, niin eihän siitä kuitenkaan mitään tule.
Kun avioeroa ei tuomitttu, niin silloin myös sopimus raukesi. Eihän ole mitään järkeä, että vanhan avioeroprosessin vanha siihen tilanteeseen tehty sopimus olisi vielä kurantti. Uskokaa vain, että ihmisillä on sentään vielä tervettä järkeä päässä.Sinulle joka esitit kommenttisi terveestä järjestä: Koko alkuperäinen kysymys pohjautui sille tosiasialle että muotovaatimukset täyttävä ositussopimus ei raukea, vaikka avioeroasia, jonka vireille tultua ositus on suoritettu, raukeaisikin.
Ositus poistaa avio-oikeuden puolisoiden väliltä vaikka avioliitto jatkuisikin. Avio-oikeuden palauttamisesta täytyy nimenomaisesti sopia samalla tavalla kuin se on poistettukin, mikäli ei haluta, että avioliiton myöhemmin päättyessä suoritettavaksi tulee pelkkä omaisuuden erottelu, vaan halutaan suorittaa ositus uuden ositusperusteen syntyhetken mukaisen varallisuustilanteen perusteella.
Jos olisit lukenut tekstini kunnolla niin olisit huomannut kysymykseni käsittelevän enemmänkin ositussopimukselle asetettuja muotovaatimuksia, joiden täyttyminen on siis osituksen lainmukaisuuden edellytys, sekä sitä, miten esineoikeuden alaan kuuluvat
muotovaatimukset kiinteistön saannon osalta tulee mahdollisesti ottaa huomioon perheoikeudellisessa asiassa...
Ja nyt riita poikki, kiitos. Sain vastaukseni, josta kiitos henkilölle nimimerkin "um." takana. Valitettavasti en osaa harkita jokaista tavunpaikkaa, joten ehkä kyseisellä henkilöllä oli oikeutta ottaa nokkiinsa siitä mistä ilmoitti näin tapahtuneen. Tämän johdosta paheksun suuresti sekä itseäni huonoista sananvalinnoista että niitä jotka ovat objektiivisen totuuden sijaan tarjoilleet perinjuurin subjektiivisia "totuuksiaan". - niin mitä
Jenni kirjoitti:
Sinulle joka esitit kommenttisi terveestä järjestä: Koko alkuperäinen kysymys pohjautui sille tosiasialle että muotovaatimukset täyttävä ositussopimus ei raukea, vaikka avioeroasia, jonka vireille tultua ositus on suoritettu, raukeaisikin.
Ositus poistaa avio-oikeuden puolisoiden väliltä vaikka avioliitto jatkuisikin. Avio-oikeuden palauttamisesta täytyy nimenomaisesti sopia samalla tavalla kuin se on poistettukin, mikäli ei haluta, että avioliiton myöhemmin päättyessä suoritettavaksi tulee pelkkä omaisuuden erottelu, vaan halutaan suorittaa ositus uuden ositusperusteen syntyhetken mukaisen varallisuustilanteen perusteella.
Jos olisit lukenut tekstini kunnolla niin olisit huomannut kysymykseni käsittelevän enemmänkin ositussopimukselle asetettuja muotovaatimuksia, joiden täyttyminen on siis osituksen lainmukaisuuden edellytys, sekä sitä, miten esineoikeuden alaan kuuluvat
muotovaatimukset kiinteistön saannon osalta tulee mahdollisesti ottaa huomioon perheoikeudellisessa asiassa...
Ja nyt riita poikki, kiitos. Sain vastaukseni, josta kiitos henkilölle nimimerkin "um." takana. Valitettavasti en osaa harkita jokaista tavunpaikkaa, joten ehkä kyseisellä henkilöllä oli oikeutta ottaa nokkiinsa siitä mistä ilmoitti näin tapahtuneen. Tämän johdosta paheksun suuresti sekä itseäni huonoista sananvalinnoista että niitä jotka ovat objektiivisen totuuden sijaan tarjoilleet perinjuurin subjektiivisia "totuuksiaan".Jos amattörit ei kelpaa, niin mitä vittua täällä kyselet?
- Maanmittari
Jenni kirjoitti:
Sinulle joka esitit kommenttisi terveestä järjestä: Koko alkuperäinen kysymys pohjautui sille tosiasialle että muotovaatimukset täyttävä ositussopimus ei raukea, vaikka avioeroasia, jonka vireille tultua ositus on suoritettu, raukeaisikin.
Ositus poistaa avio-oikeuden puolisoiden väliltä vaikka avioliitto jatkuisikin. Avio-oikeuden palauttamisesta täytyy nimenomaisesti sopia samalla tavalla kuin se on poistettukin, mikäli ei haluta, että avioliiton myöhemmin päättyessä suoritettavaksi tulee pelkkä omaisuuden erottelu, vaan halutaan suorittaa ositus uuden ositusperusteen syntyhetken mukaisen varallisuustilanteen perusteella.
Jos olisit lukenut tekstini kunnolla niin olisit huomannut kysymykseni käsittelevän enemmänkin ositussopimukselle asetettuja muotovaatimuksia, joiden täyttyminen on siis osituksen lainmukaisuuden edellytys, sekä sitä, miten esineoikeuden alaan kuuluvat
muotovaatimukset kiinteistön saannon osalta tulee mahdollisesti ottaa huomioon perheoikeudellisessa asiassa...
Ja nyt riita poikki, kiitos. Sain vastaukseni, josta kiitos henkilölle nimimerkin "um." takana. Valitettavasti en osaa harkita jokaista tavunpaikkaa, joten ehkä kyseisellä henkilöllä oli oikeutta ottaa nokkiinsa siitä mistä ilmoitti näin tapahtuneen. Tämän johdosta paheksun suuresti sekä itseäni huonoista sananvalinnoista että niitä jotka ovat objektiivisen totuuden sijaan tarjoilleet perinjuurin subjektiivisia "totuuksiaan".Se lainhuudon hakeminen on sinänsä ihan hyvä toimi sillä sen tuomien oikeusvaikutusten lisäksi siinä tutkitaan saannon laillisuus. Eli käräjäoikeus viran puolesta tutkii onko tuo 10 vuotta vanha ositussopimus voimassa vai ei. Ei tartte sitten niitä asioita täälä arvailla.
- Toinen Oikkari
Tämä viesti nyt ei ole erityisemmin tarkoitettu kenellekkään tietylle, joten pistän se tähän juureen.
Ositussopimus = osituksen esisopimus. Sopimusositus ei ole synonyymi sanalle ositussopimus. Ainakin hiukan vanhemmassa kirjallisuudessa puhuttiin juuri ositussopimuksesta esisopimuksena. Nykyään Urpot ja muut konkarit näyttäisivät suosivan termiä osituksen esisopimus, joka on terminä paljon läpinäkyvämpi kuin ositussopimus, joka on sekoitettavissa sopimusositukseen.
Käytännön ongelmat terminologian suhteen tosin ilmenevät lähinnä näillä foorumeilla. Sisältö (tai pikemminkin osapuolten tarkoitus) määrää, olkoon ositussopimuksen tai osituskirjan otsikko sitten vaikka "naimakirja" tai "aviotestamentti"
Nimerkki um. on mielestäni hyvin jyvällä ositussopimuksen raukeamisen ja osituksen jälkeisen avioeroasian raukeamisen suhteen, asiantuntevalta hepulta vaikuttaa mitä olen hänen kirjoituksiaan lukenut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t734396- 332501
- 402314
Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin201807Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐401672Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?251542- 811536
- 1481331
Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..221243Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät901145