Työtehtäväni veivät minut viimevuosikymmenellä neljäksi vuodeksi keski-eurooppaan. Matkaan lähti nuorimies erittäin vakain sinivalkoisin silmin, maailman-parhaasta-onnelasta, Suomesta. Kanssakäyminen paikallisten kollegoideni kanssa havahdutti minut vähitellen huomaamaan että muuallakin voi olla elämää, hyvää elämää.
Suomi-propaganda lottovoittoista ja muut normaalit väittämät ylivoimaisesta yhteiskuntasysteemistä evoluution huipulla ei pitänytkään paikkansa. Nuorilla on muuallakin mahdollisuus kouluttautua huolimatta perhetaustastaan. Keskiluokkaisella työtätekevällä ihmisellä on mahdollisuus luoda täysin itsenäinen, valtiontuista riippumaton, vauras elämä. Perheen hyvinvoinnin arvostus ja arvomaailma yleensäkin oli terveellä pohjalla. Hyvinvointi ja taloudellinen riippumattomuus on osa normaalia elämää, joten niihin suhtauduttiin rauhallisesti ilman hysteeristä hössötystä.
Palattuani kotomaahan totesin työtätekevän yksilön ryöstön hiotun huippuunsa yhteiskunnassamme. Mikäli teen työtä / työllistän muita, valtionvallan toimesta suurin osa varallisuuteni kasvusta leikataan perheeltäni pois, tulonsiirtojen avulla tasa-arvon nimissä. Siispä kaikki suomalaiset sosialisti lampaat leikkimään samalle sosialistiselle hiekkalaatikolle samoin hiekkalapioin, huolimatta yksilön kyvyistä tai pyrkimyksistä. Tuloerojen kasvun minimoimisen avulla varmistetaan ettei kenelläkään ole vahingossakaan hyvä olla.
Kun valhetta Suomi-onnelasta toistetaan, muuttuu se todeksi kun ei paremmasta tiedä / ymmärrä tai toistokertoja on riittävän useita. Lähestyisin asiaa lähinnä Komplementti-Kiannon säkein: Raukat vain jääköhöt.
Perheemme muuttaa maasta kuluvan vuoden aikana. Kiitos ja hyvää yötä sosialistinen Suomi, viimeinen lähtijä sammuttaa valot.
Suomi-propaganda lottovoittoista ja muut normaalit väittämät ylivoimaisesta yhteiskuntasysteemistä evoluution huipulla ei pitänytkään paikkansa. Nuorilla on muuallakin mahdollisuus kouluttautua huolimatta perhetaustastaan. Keskiluokkaisella työtätekevällä ihmisellä on mahdollisuus luoda täysin itsenäinen, valtiontuista riippumaton, vauras elämä. Perheen hyvinvoinnin arvostus ja arvomaailma yleensäkin oli terveellä pohjalla. Hyvinvointi ja taloudellinen riippumattomuus on osa normaalia elämää, joten niihin suhtauduttiin rauhallisesti ilman hysteeristä hössötystä.
Palattuani kotomaahan totesin työtätekevän yksilön ryöstön hiotun huippuunsa yhteiskunnassamme. Mikäli teen työtä / työllistän muita, valtionvallan toimesta suurin osa varallisuuteni kasvusta leikataan perheeltäni pois, tulonsiirtojen avulla tasa-arvon nimissä. Siispä kaikki suomalaiset sosialisti lampaat leikkimään samalle sosialistiselle hiekkalaatikolle samoin hiekkalapioin, huolimatta yksilön kyvyistä tai pyrkimyksistä. Tuloerojen kasvun minimoimisen avulla varmistetaan ettei kenelläkään ole vahingossakaan hyvä olla.
Kun valhetta Suomi-onnelasta toistetaan, muuttuu se todeksi kun ei paremmasta tiedä / ymmärrä tai toistokertoja on riittävän useita. Lähestyisin asiaa lähinnä Komplementti-Kiannon säkein: Raukat vain jääköhöt.
Perheemme muuttaa maasta kuluvan vuoden aikana. Kiitos ja hyvää yötä sosialistinen Suomi, viimeinen lähtijä sammuttaa valot.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitenköhän tämä liittyi autoiluun????????????????
Meidän perhe muutti Neuvosto-Suomesta - keväällä 2000 pois. Kyllästyttiin korkeisiin hintoihin, mataliin palkkoihin, hirveisiin veroihin, huonoihin palveluihin, kyräileviin naapureihin, kalliisiin autoihin, tv-lupaan, pienitissisiin naisiin ja vittumaiseen poliisiin.
Asuttiin vuokralla Jakomäessä, autona oli saatanan pieni Civic, josta sai peräpukamia. Olin ammattitaitoinen nuohoaja, palkka nipinnapin 18000/kk., josta verottaja vei neljänneksen. Ei kannattanut käydä töissä, ansiosidonnaisella sai käteen saman.
Vaimo oli perushoitaja, mutta peruspäivärahalla, kun Viinanen ja Niinistö oli leikanneet terveyspalvelut. Kolme lasta, niillä jatkuva korva-tulehdus, itsellä närästys.
Nykyisin asumme Espanjassa, paritalossa tyylikkäällä asuinalueella. Ei ole naapurissa somaleja. TV-lupaa ei tarvita ja autoa saa ajaa 0,8%:n hiprakassa. Autona meillä onkin E-sarjan Mersu 430, joka alkaa kohta olla jo osittain maksettu.
Olemme alkaneet urheilla ja syödä terveellisesti. Täällä saa upeita punaviinejä alle 5:llä eurolla: Vega del Quipar Tinto, Don Sancho, Serrana, Don Opas, El Tiempo Tinto, Peñasol, Casador Red Cosecha Red, Viña Almazán Tinto, Viña Alcanta Tinto, Aldea Vino Tinto.... Varsinkin nuo Tinton viinit ovat oikein huippuja.
Valkoviineissäkin löytyy miltei maitopurkin hinnalla. Erityisiä suosikkejamme ovat Blancon mainiot viinit: El Tiempo Blanco, Aldea Vino Blanco, Tapas Blanco, Los Molinos Blanco.
Myös kulinaarisissa nautinnoissa löytyy. Pitsat ja piirakat ovat tosi halpoja, riisotto ei maksa katukeittiössä juuri mitään eikä ratatouille. Hyvästi vain makkara ja perjantaikossu.
Golffia olemme jo oppineet lyömään. Meillä on rautainen kunto, reipas mieli ja hyvät hampaat. Vaimon tissit ovat kasvaneet b:stä C-kuppiin.
Meillä on kauniit ja terveet lapset, joista Jonna (17 v) odottaa jo omaa pienokaista eräälle Manuel-nimiselle kreiville, jolla on viinitila ja linna Sevillassa, meren rannalla. Vielä emme ole käyneet siellä, kun on aina tullut jotain harmillisia yhteensattumia, mutta "Manu" on luvannut viedä meidät sinne kalastamaan ja opettelemaan varjoliitoa.
Siitä linnasta on julkaistu postikorttikin. Kuvassa on tyylikäs kivipalatsi jonka markiisiverhoissa toistuu suvun vaakunan viisi tähteä ja linnan nimi: el Hostal de Cuatro Estrellas.
Häät aiotaan pitää tuossa linnassa ennen kuin lapsi syntyy elokuussa. Silloin meistäkin tulee aatelisia! Väsykää siihen kommarisuomessa.
Sevillalaisen perinteen mukaan "Manu" on nyt matkustanut äitinsä luo muutamaksi kuukaudeksi suunnittelemaan häävalmisteluja. Sen piti eilen tulla hakemaan Jonna käymään siellä, mutta sille on kai tullut jotain ongelmia.
Ilmeisesti ainakin hänen suomalaisvalmisteinen kännykkänsä on mennyt rikki, kun ei olla saatu pariin viikkoon yhteyttä. Nokian puhelimet onkin ihan paskoja. Manulle kun soittaa, niin nauha vain toistaa, jotain, että "el nombre cerrado es..." ja toisesta numerosta sanotaan, että "son doscientas 250 pesetas per minuto..." Eli johonkin väärään paikkaan ohjautuu puhelut.
Siitä se ei voi johtua, ettei olisi kenttää. Kuvassa sen linnan seinässä on kyltti, jossa on puhelimen kuva ja teksti "el teléfono" ja se kuulemma tarkoittaa, että on gsm-linkkitorni lähellä! Kortti on painettu jo v. 1980, joten pu-heet Suomesta johtavana langattoman viestinnän maana voitte sitten unohtaa tästä lähtien.
Annoin "Manulle" meidän auton lainaksi ja nyt on kovin ikävä hemmottelevia nahkapenkkejä ja huviajeluja kauniilla maaseudulla. Kaikki palveluthan täällä ovat kävelyetäisyydellä, ettei autoa sen puoleen tarvitse.
Nuohota mun ei täällä tarvitse, kun ei ole mitään hiton palomääräyksiä. Vaimon ei tarvi täällä käydä töissä ollenkaan, kun täällä on kuulemma sosiaalisesti ihan ok, että muijat on kotona ja valtio maksaa kuulemma aika hyvin jotain tukea.
Me ei olla ihan vielä päästy sen tuen piiriin, kun pitää ensin asua jonkin aikaa täällä, mutta tuskin siihen enää kauaa menee. "La temporada cinco años", tai jotain semmosta ne sanoi eli ei kai ole enää kuin 5 anomusta ennen meitä.
Toistaiseksi on eletty ihan sillä, kun myytiin se Civikki ja yhelle hölmölle pankkimiehelle osuutemme perikunnan perämettästä. Saatiin yhteensä satoja tuhansia markkoja tosta vaan, vaikka sitä mettää ei ollut kuin joitain kymmeniä hehtaareja. Sen äijän joku asiantuntijakin sanoi, ettei se mitään ihmeellistä metsää ole: tullut jo ihan päätehakkuuvaiheeseen ja olisi tarvinnut uudistaa lähivuosina.
Täällä on muuten lainat halvempia kuin Suomessa, vaikkei ole paljoa tarvinnu ottaa. Nimelliskorko on 10%, mutta kun se on euroissa, niin eihän se ole kuin 1% vanhassa rahassa!
Jos olisin kaikesta tästä tiennyt, olisin muuttanut pois Suomesta jo 80-luvulla!
Ja takaisin minua on turha odottaa, ennen kuin STT, MTK, WWF, Helsingin Jokerit ja viimeinenkin kyläkauppa on lakkautettu!