Luetelen ja esitän samalla v. 1946 sotasyyllisyysoikeukenkäynnissä esitetyt syyteet. On huomattava, että tuomioistuin ei hylänyt yhtäkään syyteistä, joten annetut tuomiot perustuivat lueteltuihin syyteisiin.
Syyteen muoto ulkomuistista esitettynä meni niin, että kyseiset henkilöt olivat joko " vaikutaneet maan joutumisesta sotaan" tai syyllistyivät " rauhan estämiseen".
Syyteluetelo oli seuraava:
1. Sotatilan säilytäminen Moskovan rauhansopimuksen solmimisen jälkeen v.1940.
V. 1944 välirauhasopimus velvoitti Suomen saatamaan armeijan rauhanajan kannalle, mutta 1940 rauhansopimus ei sisältänyt sellaista velvoiteta. Toisaalta sota-ajan poikeuslait säilyivät jonkin aikaa myös vuoden -44 jälkeen.
Tämä huomautus siksi, että 1944 välirauhan artiklat onäyttää olleen syytelistan pohjana.
Sittem vuoteen 1940. Sota oli juuri päätynyt, mutta tulevasta ei ollut tietoa. Sota raivosi Euroopassa ja se mainittin syyksi sotatilalakien säilytämiselle. Kun ottaa huomioon Neuvostoliiton harjoittama painostus, sillä oli perusteet.
2. Puolustuslinnoitusten rakentaminen
Saksa ja Ranska olivat I maailmansodan jälkeen rakentaneet niin vahvat puolustuslinnoitukset, että kumpikaan ei pääsyt hyökkäämään suoraan, vaan ne piti koukata, kuten Saksa teki v. 1940 hyökkäämällä Alankomaiten kauta.
Saksan johtoa ei tuomittu Nürbergin oikeudenkäynnissä puolustulinnoitusten rakentelusta.
Neuvostoliitto kyllä arvosteli Suomea uusien linnoitusten rakentamisesta v.1940, mutta Pasikiven mukaan Molotov oli sanaton, kun Paasikivi perusteli sitä itsenäisen valtion velvollisuutena puolustaa itseään.
3. Sodanjulistus 25.6.1941.
Jällen huomautus: Saksan johtajat tuomittiin sodan aloitamisesta ilman sodanjulistusta, siksi on erikoista, että Suomi tuomittiin sodanjulistamisesta.
Saksan hyökätyä Neuvostoliittoon/Venäjälle ( miten sen nyt tulkitankaan) 2.6.1941 NL aloitti sotatoimet samana päivänä ensin Hangon tukikohdassa ja myöhemmin laajemmin. Eduskunta julisti maan sotatilaan ( nyk. puolustustila) kun N-liiton ilmavoimat olivat pommittaneet Suomen asuinalueita, joissa kuoli siviilejä.
Sotatilan julistaminen annettin kun Saksan lähetiläs kävi ulkomisiteriössä sanomassa, että se " riittää" sotatilan julistamiseksi.
Mainittu tapaus varmaan osoitta, mikä oli Suomen asema Saksan suhteen ja että kyseinen suurvalta ei olisi hyväksynyt Suomen pysytelemistä puolueettomana. Mutta vaikka kukaan ulkomaan suurlähetiläs ei olisi käynyt sanomassa mitään sellaista, niin sotatilan julistamatta jättäminen silloin kun siviilikohteita pommitettiin olisi saatanut Suomen omituiseen asemaan. Sen uskottavuus kansainvälisessä politiikassa olisi kärsinyt. Sotatilan julistus säilytti maan uskottavuuden.
4. Eteneminen 1939 rajojen yli 1941.
Tähän voitaisiin huomautta, että yksikään II maailmansodan osapuoli ei pysähtyny vuoden 1939 Saksan rajoille, van liittoutuneet tunkeutuivat vihollisen sisämaahan saaka. Tämä siksi, jottaSaksa ei olisi enää uhka mailman rauhalle ja turvallisuudelle.
Suomella oli samanlainen tavoite Venäjän suhteen: Saattaa se niin heikoksi ettei se kykenisi uhkaamaan Suomea sataan vuoteen ( presidentti Risto Rytin radiopuhe). On myös muistettava, että kaikissa sodissa on tapana mennä vihollisen alueelle, jotta vihollinen ei pääsisi omalle puolelle. Kaikilla oli sama tavoite samasta syystä v. 1914-1918. Tämän vuoksi Suomea ei voida tuomita tehdystä ratkaisusta.
5. Tarjotun rauhansopimuksen hylkääminen syksyllä 1941.
Itse asiassa tämä ei olisi kuulunut edes syytelistaan, koska NL itse kiisti kyseisenä ajankohtana käyneensä mitään neuvotteluja.
Kyse oli tapauksesta, jossa NL tarjosi Yhdysvaltojen kauta sopimusta, jossa Suomi olisi saanut vallatut alueet. Suomi esitti vastaehdotuksen, jossa uusi raja olisi ollut täsmällisempi. Naapurin esittämät rajat olisivat voineet johtaa myöhemmin kiistoihin ja uuden sodan syttymiseen.
Varsinaisenä syynä oli epluottamus itänaapuria kohtaan, sama jonka vuoksi Englanti oli hylänyt Hitlerin rauhanehdotuksen v. 1940. Joten, vastapuolen rauhantarjouksen hylkääminen, koska luottamusta vastapuoleen ei ole, ei pitäisi olla rikos. Muutenhan Englannin johtajat olisi pitänyt tuomita Nürbergin oikeudenkäynnissä " rauhan estämisestä".
Toinen syy oli saksalaisten joukkojen maassa olo ja se, että Saksa ei olisi antanut Suomen tehdä erillisrauhaa.
6. Riitävien valtuuksien puuttuminen maaliskuun -44 neuvottelijoilta.
Tämä viita Pasikiven matkaan Moskovaan maaliskuussa 1944. Paasikiveltä ja matkakumppanilla ei ollut valtuuksia tehdä sopimuksia, ainoastaan saada " tulkinta" Kollontayn välitämistä ehdoista.
Kun lukee Paasikiven ja Molotovin keskusteluja, niin ei voi vältyä sellaisesta vaikutelmalta, että heitä painostettiin hyväksymään jokainen pykälä ennen kuin menttiin seuraavaan. Tietävästi Paasikivikin oli sitä mieltä, ettei tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka neuvottelijoilla olisi ollut valtuudet esittä halituksen kanta ja allekirjoitta sopimuksia.
jatkuu
Syyteen muoto ulkomuistista esitettynä meni niin, että kyseiset henkilöt olivat joko " vaikutaneet maan joutumisesta sotaan" tai syyllistyivät " rauhan estämiseen".
Syyteluetelo oli seuraava:
1. Sotatilan säilytäminen Moskovan rauhansopimuksen solmimisen jälkeen v.1940.
V. 1944 välirauhasopimus velvoitti Suomen saatamaan armeijan rauhanajan kannalle, mutta 1940 rauhansopimus ei sisältänyt sellaista velvoiteta. Toisaalta sota-ajan poikeuslait säilyivät jonkin aikaa myös vuoden -44 jälkeen.
Tämä huomautus siksi, että 1944 välirauhan artiklat onäyttää olleen syytelistan pohjana.
Sittem vuoteen 1940. Sota oli juuri päätynyt, mutta tulevasta ei ollut tietoa. Sota raivosi Euroopassa ja se mainittin syyksi sotatilalakien säilytämiselle. Kun ottaa huomioon Neuvostoliiton harjoittama painostus, sillä oli perusteet.
2. Puolustuslinnoitusten rakentaminen
Saksa ja Ranska olivat I maailmansodan jälkeen rakentaneet niin vahvat puolustuslinnoitukset, että kumpikaan ei pääsyt hyökkäämään suoraan, vaan ne piti koukata, kuten Saksa teki v. 1940 hyökkäämällä Alankomaiten kauta.
Saksan johtoa ei tuomittu Nürbergin oikeudenkäynnissä puolustulinnoitusten rakentelusta.
Neuvostoliitto kyllä arvosteli Suomea uusien linnoitusten rakentamisesta v.1940, mutta Pasikiven mukaan Molotov oli sanaton, kun Paasikivi perusteli sitä itsenäisen valtion velvollisuutena puolustaa itseään.
3. Sodanjulistus 25.6.1941.
Jällen huomautus: Saksan johtajat tuomittiin sodan aloitamisesta ilman sodanjulistusta, siksi on erikoista, että Suomi tuomittiin sodanjulistamisesta.
Saksan hyökätyä Neuvostoliittoon/Venäjälle ( miten sen nyt tulkitankaan) 2.6.1941 NL aloitti sotatoimet samana päivänä ensin Hangon tukikohdassa ja myöhemmin laajemmin. Eduskunta julisti maan sotatilaan ( nyk. puolustustila) kun N-liiton ilmavoimat olivat pommittaneet Suomen asuinalueita, joissa kuoli siviilejä.
Sotatilan julistaminen annettin kun Saksan lähetiläs kävi ulkomisiteriössä sanomassa, että se " riittää" sotatilan julistamiseksi.
Mainittu tapaus varmaan osoitta, mikä oli Suomen asema Saksan suhteen ja että kyseinen suurvalta ei olisi hyväksynyt Suomen pysytelemistä puolueettomana. Mutta vaikka kukaan ulkomaan suurlähetiläs ei olisi käynyt sanomassa mitään sellaista, niin sotatilan julistamatta jättäminen silloin kun siviilikohteita pommitettiin olisi saatanut Suomen omituiseen asemaan. Sen uskottavuus kansainvälisessä politiikassa olisi kärsinyt. Sotatilan julistus säilytti maan uskottavuuden.
4. Eteneminen 1939 rajojen yli 1941.
Tähän voitaisiin huomautta, että yksikään II maailmansodan osapuoli ei pysähtyny vuoden 1939 Saksan rajoille, van liittoutuneet tunkeutuivat vihollisen sisämaahan saaka. Tämä siksi, jottaSaksa ei olisi enää uhka mailman rauhalle ja turvallisuudelle.
Suomella oli samanlainen tavoite Venäjän suhteen: Saattaa se niin heikoksi ettei se kykenisi uhkaamaan Suomea sataan vuoteen ( presidentti Risto Rytin radiopuhe). On myös muistettava, että kaikissa sodissa on tapana mennä vihollisen alueelle, jotta vihollinen ei pääsisi omalle puolelle. Kaikilla oli sama tavoite samasta syystä v. 1914-1918. Tämän vuoksi Suomea ei voida tuomita tehdystä ratkaisusta.
5. Tarjotun rauhansopimuksen hylkääminen syksyllä 1941.
Itse asiassa tämä ei olisi kuulunut edes syytelistaan, koska NL itse kiisti kyseisenä ajankohtana käyneensä mitään neuvotteluja.
Kyse oli tapauksesta, jossa NL tarjosi Yhdysvaltojen kauta sopimusta, jossa Suomi olisi saanut vallatut alueet. Suomi esitti vastaehdotuksen, jossa uusi raja olisi ollut täsmällisempi. Naapurin esittämät rajat olisivat voineet johtaa myöhemmin kiistoihin ja uuden sodan syttymiseen.
Varsinaisenä syynä oli epluottamus itänaapuria kohtaan, sama jonka vuoksi Englanti oli hylänyt Hitlerin rauhanehdotuksen v. 1940. Joten, vastapuolen rauhantarjouksen hylkääminen, koska luottamusta vastapuoleen ei ole, ei pitäisi olla rikos. Muutenhan Englannin johtajat olisi pitänyt tuomita Nürbergin oikeudenkäynnissä " rauhan estämisestä".
Toinen syy oli saksalaisten joukkojen maassa olo ja se, että Saksa ei olisi antanut Suomen tehdä erillisrauhaa.
6. Riitävien valtuuksien puuttuminen maaliskuun -44 neuvottelijoilta.
Tämä viita Pasikiven matkaan Moskovaan maaliskuussa 1944. Paasikiveltä ja matkakumppanilla ei ollut valtuuksia tehdä sopimuksia, ainoastaan saada " tulkinta" Kollontayn välitämistä ehdoista.
Kun lukee Paasikiven ja Molotovin keskusteluja, niin ei voi vältyä sellaisesta vaikutelmalta, että heitä painostettiin hyväksymään jokainen pykälä ennen kuin menttiin seuraavaan. Tietävästi Paasikivikin oli sitä mieltä, ettei tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka neuvottelijoilla olisi ollut valtuudet esittä halituksen kanta ja allekirjoitta sopimuksia.
jatkuu
Vastaukset 1
Vanhimmat
jatkuu
Mielestäni Paasikivi itse laski omaa uskottavuutta ottamalla " etäisyyttä" Suomen kansaan ja hallitukseen. talvisodan syttymiseen liityvässä keskustelussa Paasikivi sanoi, että Suoen kansalla on " naiivi usko" sopimuksiin. Vertailun vuoksi, v. 1947 tilanne oli sellainen sopimuksilla oli Paasikivellekin merkitystä, kun sanoi 1939 hallituksen " puolustukseksi" että maitemme välillä oli 2 kolminkertaiset sopimukset". Jos Paasikivi olisi sanonut saman Molotoville v. 1944 maaliskuussa, niin keskustelun olisi saanut toisen sävyn ja Neuvostoliiton johdon olisi joutunut selittämään omaa suhdetta sopimuksiin.
7. Rytin sopimus tai lupaus Ribbentropille pysyä Saksan rinnalla sotilaallisen avun saamiseksi.
Ei pitäisi olla rikos pyyttää aseveljeltä sotilaallista apua silloin kun isänmaa on hädässä. Tietävästi Nürbergin oikeudenkäynnissä asiaa ei käsitelty eikä saksalaisia tuomittu aseelisen avun antamisesta Suomelle.
On muistettava tukala tilanne: NL oli käynnistänyt voimakaan hyökkäyksen joka mursi Kannaksen puolustuksen ja taisteluja käytiin Viipurin lähetyvillä ( kaupunki oli menetetty). Samaan aikaan vihollinen vaati ehdotonta antautumista.
Siinä tilanteessa oli luonnollista kääntyä avun saamiseksi sen puoleen, joka oli halukas ja kykenevä antamaan apua. Rytin maksama hinta oli henkilökohtainen sitoutuminen pysyä Saksan rinnalla, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut.