Jokainen sukupolvi kirjoittaa historian uudelleen. Aikanaan sanottiin, että Suomi hävisi sodan NL:a vastaan, kunnes Väinö Linna keksi, että "pieni urhea Suomi tuli toiseksi". Sitten esitettiin, että tuloksena oikeastaan oli tasapeli, kun kumpikin sai pitää haluamansa, ja nykyisin moni ajattelee, että suomi oikeastaan voitti sodassa. Vastapainoksi sitten katsotaan, että Suomi ei käynytkään erillissotaa, mikä varmasti on totta NL:n kannalta, sillä vihollisten väliset suhteet eivät heitä paljoa kiinnosta. Erillissodasta on kuitenkin puhuttu kesäkuusta 1941 alkaen, ilman että saksalaiset tai amerikkalaiset olisivat väittäneet vastaan. Olisihan se hyvä saada jokin nykytietoihin perustuva selvitys Saksan ja Suomen välisistä suhteista sodan ajoilta, sillä diplomatia taitaa olla hienovaraisempaa ja vivahteisempaa kuin halkojen hakkaaminen halki, poikki ja pinoon.
Poliittista mynttiä on historian tapahtumista lyöty iät kaiket. Sodan aikaiset tapahtumat ovat vain yksi kohde monien joukossa. Eivät vain ilmiselvät poliitikot vaan myös feministit, suomenruotsalaiset, fennomaanit, ateistit, kristityt, työläiset ja teollisuuspamput ym.selittävät historiaa omien tarkoitusperiensä mukaisesti.
Poliittista mynttiä on historian tapahtumista lyöty iät kaiket. Sodan aikaiset tapahtumat ovat vain yksi kohde monien joukossa. Eivät vain ilmiselvät poliitikot vaan myös feministit, suomenruotsalaiset, fennomaanit, ateistit, kristityt, työläiset ja teollisuuspamput ym.selittävät historiaa omien tarkoitusperiensä mukaisesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämän vuoksi lähihistoriaa ei voida tarkastella puolueettomasti... Odotellaan siis 100 vuotta niin saamme lukea mitä todella tapahtui.
Sata vuotta sitten, syksyllä, maassamme oli suurlakko. Suurlakon yhteydessä maahamme saatiin yleinen äänioikeus. Meille on korostettu, että tällöin naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa, mutta saa nähdä, muistaako kukaan ensi syksynä, että myös miehistä yli 70 % pääsi vasta silloin ensimmäisen kerran äänestämään.
Suomessa oli siihen asti koko läntisen Euroopan vanhanaikaisin vaalijärjestys; meillä oli vielä 1900-luvulla säätyvaltiopäivät ja äänioikeus oli kaikkea muuta kuin demokraattinen. Vika ei ollut venäläisissä vallanpitäjissä, vaan suomalaisten keskinäisessä eripuraisuudessa: ruotsinkieliset tiesivät valta-asemansa romahtavan, kun enemmistö saa äänensä kuuluville. Mahdetaanko juhlapuheissa muistella tällaisia tosiasioita tai edes mainita niitä?
Tää oli hyvä. Tietoa, analyysiä ja kysyvää oivallusta.
Monet yläaste ikäiset ovatkin siinä käsityksessä, että Suomi voitti NL:n. Tämä tulkinta on kyllä mielestäni aikalailla vääristynyt. Eikai se nyt ihan niinkään mennyt...