Tuolla toisessa ketjussa joku kirjoittaja kertoo ettei naispappeuskysymys ole pelastuskysymys. Siitä siis saa olla mitä mieltä tahansa, eikä se vaikuta taivaspaikkaan tuon taivaallista vai mitä tuo mahtaa tarkoittaa?
Myös eräässä pitkässä avioeroja ja uudelleen vihkimisiä koskevassa ketjussa tuli esiin näkemys, että Raamatun vastaiset (Jumalan kieltämät) uudelleen naimiset ovat enemmänkin omatunnonkysymys kuin vakava synti. Ja asiasta on mahdollista jopa "neuvotella" Jumalan kanssa.
Ja sitten tämä "homottaminen." Se on taas vakava asia ja ehdottomati pelastuskysymys. Näin olen käsittänyt, se tie vie Helvettiin. Aina. Ja sinä "homotat" mikäli vain heterona hyväksyt seksuaalivähemmistöjen oikeudet, aktiivinen toimija niiden edistämiseksi ei tarvitse olla.
Mutta millä logiikalla tai mekanismilla synnit sitten luokitellaan pelastuskysymyksiksi ja ei-pelastuskysymyksiksi?
Kuinka voi olla niin , että vaikka jostakin asiasta olisi Raamatussa ehdoton kielto, niin se ei aina olekaan sitten niin ehdoton se kielto, vaan erilaisilla tuulesta temmatuilla tulkinnoilla ja selityksillä haetaan lievennystä asiaan ja sitten taas toisten kieltojen suhteen ollaan täysin ehdottomia?
Tietenkin asioiden sattuessa omaan lähipiiriin on helpompi lähestyä asioita inhimilliseltä kannalta kuin toitottaa tuomioita, puhumattakaan siitä, että osuu omalle kohdalle. Uudelleen avioituskieltohan esimerkiksi käytännössä tarkoittaa, ettei ihminen yhden ainoan epäonnistumisen vuoksi ihmissuhteessa saisi koskaan elämässään solmia romanttista parisuhdetta. Täysin kohtuuton vaatimus ja siksi paljon rikottu tätä Raamatun määräystä jopa konservatiivien parissa.
Luulenpa kyllä ettei mitään logiikkaa tässä asiassa olekaan muutoin kuin, että omat synntit eivät ole koskaan kadottavia. Näinkö se menee?
-a-teisti-
Myös eräässä pitkässä avioeroja ja uudelleen vihkimisiä koskevassa ketjussa tuli esiin näkemys, että Raamatun vastaiset (Jumalan kieltämät) uudelleen naimiset ovat enemmänkin omatunnonkysymys kuin vakava synti. Ja asiasta on mahdollista jopa "neuvotella" Jumalan kanssa.
Ja sitten tämä "homottaminen." Se on taas vakava asia ja ehdottomati pelastuskysymys. Näin olen käsittänyt, se tie vie Helvettiin. Aina. Ja sinä "homotat" mikäli vain heterona hyväksyt seksuaalivähemmistöjen oikeudet, aktiivinen toimija niiden edistämiseksi ei tarvitse olla.
Mutta millä logiikalla tai mekanismilla synnit sitten luokitellaan pelastuskysymyksiksi ja ei-pelastuskysymyksiksi?
Kuinka voi olla niin , että vaikka jostakin asiasta olisi Raamatussa ehdoton kielto, niin se ei aina olekaan sitten niin ehdoton se kielto, vaan erilaisilla tuulesta temmatuilla tulkinnoilla ja selityksillä haetaan lievennystä asiaan ja sitten taas toisten kieltojen suhteen ollaan täysin ehdottomia?
Tietenkin asioiden sattuessa omaan lähipiiriin on helpompi lähestyä asioita inhimilliseltä kannalta kuin toitottaa tuomioita, puhumattakaan siitä, että osuu omalle kohdalle. Uudelleen avioituskieltohan esimerkiksi käytännössä tarkoittaa, ettei ihminen yhden ainoan epäonnistumisen vuoksi ihmissuhteessa saisi koskaan elämässään solmia romanttista parisuhdetta. Täysin kohtuuton vaatimus ja siksi paljon rikottu tätä Raamatun määräystä jopa konservatiivien parissa.
Luulenpa kyllä ettei mitään logiikkaa tässä asiassa olekaan muutoin kuin, että omat synntit eivät ole koskaan kadottavia. Näinkö se menee?
-a-teisti-
Vastaukset 35
Vanhimmat
milloin mongoloidi hyväksytään papiksi ?
Onhan niitä jo rabbeina ja imaameina.
Asiaan on harhaoppinen näkökulma. Ei uusi liitto ole eikä usko siinä ole lakikokoelmia että tätä saa tehdä, tätä ei ja tätä ehkä saa ehkä ei. Sellainen vanhan liiton ajattelu on harhaoppia. Mikä ei sinällään ole uskoville vierasta ja juuri siitä syystä suurin osa uskovien kinoista johtuu. Heitä ei ohjaa Jumala eikä Pyhä Henki, vaan heidän lihallinen harhaoppinsa, jossa he itse päättävät mitä tässä oikein on soveliasta tehdä itse ja mistä muita kiva tuomita.
Uusi liitto on taasen sitä hullutusta mistä Paavali kirjoittaa että me pääsemme Hengessä Jumalan lapsiksi eikä meille ensinnäkään lueta lakia, vaan me vaellemme Jumalan tuntemisessa ja tahdossa.
Joskin joidenkin mielestä tämä on vielä hirveämpi harhaoppi.
Joten ei voi tehdä muuta kuin itse lukea apostolien teoista ja lähetyskirjeistä miten se uuden liiton usko meni. Joskin siinäkin oli hairahduksia kuten uskossa aina on koska meidän hengestä ja sielusta taistelee myös paholainen. Olemme jomman kumman vallassa. Mitä muuta sisäsiistiä kristillisyyttä ei ole olemassakaan.
Kun Jeesuksen opettama taivadten valtakunnan isä teki ikuisen liiton luomansa kanssa, niin kenen kanssa te teette uuden liiton?
”Mutta millä logiikalla tai mekanismilla synnit sitten luokitellaan pelastuskysymyksiksi ja ei-pelastuskysymyksiksi?”
Oikeastaan jo osittain vastasit itsekin tuohon; ”Kuinka voi olla niin , että vaikka jostakin asiasta olisi Raamatussa ehdoton kielto, niin se ei aina olekaan sitten niin ehdoton se kielto, vaan erilaisilla tuulesta temmatuilla tulkinnoilla ja selityksillä haetaan lievennystä asiaan ja sitten taas toisten kieltojen suhteen ollaan täysin ehdottomia?”
Eli riippuu todellakin siitä, mitä tulkintalinjaa edustaa. Tämä ns. sanatarkka eli fundamentalistinen tulkintalinja on uusin juttu, jota jotkut kovasti yrittävät noudattaa.
Siihen on vain jo sisäänrakennettuna ongelma – oikeasti ei kaikkea tulkitakaan sanatarkasti vaan otetaan Raamatusta sopivia kohtia ja käytetään niihin modernin maailman käsitteitä. Näin saattaa jopa alkuperäinen merkitys kadota kokoaan.
”Uudelleen avioituskieltohan esimerkiksi käytännössä tarkoittaa, ettei ihminen yhden ainoan epäonnistumisen vuoksi ihmissuhteessa saisi koskaan elämässään solmia romanttista parisuhdetta. Täysin kohtuuton vaatimus ja siksi paljon rikottu tätä Raamatun määräystä jopa konservatiivien parissa.”
Yksi esimerkki siitä, miten aikojen saatossa asiat muuttuvat. Ellei ymmärrä tuon historiallista sekä kulttuurista perustaa, jää tuo kielto ymmärtämättä.
Tästä huomaa juuri tuon sanatarkan tulkintalinjan ongelmallisuuden. Ei todellakaan tätä kieltoa enää edes pyritä noudattamaan niidenkään keskuudessa, jotka olettavat olevansa ehdottomia. Ehkä juuri tuon vuoksi, että se on todella kohtuuton vaatimus nykyaikana.
Uusi liitto, jonka Jeesus teki, ei perustu syntiluetteloiden tekemiseen vaan siihen, että "ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän." Joh 3:16
Jumalan tietää, että me kaikki teemme syntiä, eikä toinen synti ole toista painavampi, siksi tuollaiset tulkintalinjat ja syntiluettelot ovat yhtä tyhjän kanssa.
Mutta ei se tarkoita sitä, että ehdontahdoin rikomme Raamatun ohjeita, vaan Jeesuksen seuraaja yrittää noudattaa Hänen ohjeitaan, vaikka ei siihen aina pysty.
Mutta evankeliumin pääsanoma onkin se, että jokainen katuva syntinen saa synnit anteeksi eikä siihen vaikuta se, minkälaisia seremonioita kirkot ovat keksineet.
"Mutta evankeliumin pääsanoma onkin se, että jokainen katuva syntinen saa synnit anteeksi eikä siihen vaikuta se, minkälaisia seremonioita kirkot ovat keksineet."
Tuota, näihän kirkkokin opettaa. Eikä siihen tarvita muitakaan seremonioita, mutta kyllä niihin uskovat haluavat osallistua - kukin omalla tavallaan.
Liberaalien perustehan tulkinnoille on usein se, että Raamattu on aikasidonnainen. Ja onhan se. Jos niin tulkitaan. Fundamentalistit taas kusettavat jopa itseäänkin väittäessään noudattavansa Raamattua kirjaimellisesti ja tulkitsevat sitä kuitenkin joissakin kohdin laveastikin.
Rehellisyydessä pisteet tässä liberaaleille, he myöntävät rehellisesti tulkitsevansa, fundamentalistit taas helposti kieltävät tulkitsevansa ja tulkitsevat silti.
-a-teisti-
Jokainen vastaa omista synneistään.
Myynti Jeesus oli sitten judejen ja juudasten alaa et niinku Jeesusta myynnissä rahasta. 💰💰💸
Evlut kirkko ei enää edes puhu synnistä ja kehoita katumukseen koska se kuulemma ahdistaa ihmisiä. Miten voi saada synnit anteeksi jos niitä ei saa edes osoittaa synneiksi?
Miksi täällä sitten räävitään vain muiden syntejä? Nämä syntien rääpijät eivät omistaan pukahdakkaan. Eivät edes kysyttäessä, se on kuulema heidän ja Jumalan välinen asia, eikä kuulu muille. Mutta miksi muiden synnit sitten eivät sitä ole, vaan niitä voi rääpiä vapaasti?
-a-teisti-
Ehkä sinä vain koet niin.
Eikös täällä kritisoida evlut kirkon kantaa synteihin?
On täällä ainakin minun syntejäni listattu. Tehtyjä ja vielä enemmän tehdyiksi oletettuja. Ja nämä molemmat nimimerkit ykskantaan kieltäytyvät avautumasta omistaan, kun niistä heiltä sitten kysyin.
-a-teisti-
Miksi jonkun uskovan pitäisi avautua synneistään ateistille?
Heidän ja HEIDÄN Jumalansa välinen asia. Minun Jumala esimetkiksi ei ole syntijumala, vaan taivasten valtakunnan isä Jumala.
Jeesus teki uuden liiton?! Tarkoittanet uutta liittoa, jonka Paavali teki Jeesuksen verellä, Jeesus opetti vain taivasten valtakunnan isästä, joka teki ikuisen liiton luomansa kanssa.
Miksi uusi liitto oli tehtävä verellä?
Miksi sinä puutuit sitten tuolloin "synteihini"? Sinähän olet toinen näistä nimimerkeistä, et tällä millä tällä kertaa kirjoitat, mutta olet silti. Olet muuten jopa huoritellut nimimerkillä uskopistevainen silloista avovaimoani. No, on nyt jo vaimo, yksi synti vähemmän. Toki muistit huoritella minuakin. 😂
-a-teisti-
Hyvä kysymys, kun ateistikaan ei ymmärrä, että kun höpötätte synnistä on teidän Jumala Saatana.
Anteeksi mutta kenen synteihin minä olen puuttunut? Ymmärrät varmaan, että kristinuskossa synneistä voidaan ja pitää puhua ihan synteinä kohdistamalla niitä henkilöön.
Sinun jumalasi on saatana.
"Mutta miksi muiden synnit sitten eivät sitä ole, vaan niitä voi rääpiä vapaasti?"
Ehkä se on helpompaa eikä tarvitse olla rehellinen itselleen?
Edellä puhutaan uudesta liitosta. Jeesuksen opettama Taivasten valtakunnan isä Jumala teki ikuisen liiton kaiken luomansa kanssa.
Kenen kanssa te teette uuden liiton?
Luterilaiset avautuu synneistä kasteessa. Kun ne silloin tunnustaa, niin sitten ei enää ole mitään hätää tapahtui tai teki mitä tahansa. Juuri siksihän se kaste on sellainen kuin on eikä mikään lahkokaste jossa syntisyys jää.
Miksi tehdään Jeesuksen verellä uusi liitto ja minkä kanssa, jos Jeesuksen opettama Luojajumala teki ikuisen liiton luomansa kanssa?
Siis jos on noiden ulkopuolella, ei omaatuntoa tarvitse vaivata.
Kyllä eräitten kelpaa!
""Mutta evankeliumin pääsanoma onkin se, että jokainen katuva syntinen saa synnit anteeksi eikä siihen vaikuta se, minkälaisia seremonioita kirkot ovat keksineet."
Mummonmuori:
Tuota, näihän kirkkokin opettaa. Eikä siihen tarvita muitakaan seremonioita,"???
Väärin. Luterilainen kirkko opettaa, että ilman kastetta ei voi pelastua, eikä saada syntejään anteeksi. Kirkko uskoo seremonioihin. Augsburgin tunnustus:
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan"
Kirkko on sitonut itsensä kasteen palvomiseen.
”Luterilainen kirkko opettaa, että ilman kastetta ei voi pelastua, eikä saada syntejään anteeksi. Kirkko uskoo seremonioihin.”
Kaste on tosiaan keskeinen kristinuskon oppi. Pelkkä kaste ei pelasta ketään. Luterilainen kirkko opettaa että pelastus on kokonaan Jumalan armoteko eikä ihmisen teko.
Seremoniat ovat varmaan kaikilla kristikunnalla käytössä kasteen suhteen.
Luterilaisessa kirkossa kaste on pyhä toimitus eli sakramentti ja se tehdään vakiintuneen tavan mukana.
Samoin tehdään uskovaisten kasteet, joissa ihminen siis itse pelastuu, kun tekee seuraavan seremonian mukaan sen:
Ensin on evankeliumin julistus, sitten kääntyminen, josta seuraa uskonratkaisu, minkä jälkeen saa synnit anteeksi.
Pelastuminen siis on tässä kohtaa, kun uskoon tullut henkilö on myös uudestisyntynyt ja hänet on julistettu vanhurskaaksi. Sen jälkeen seuraa kaste ja kasteen jälkeen Pyhän Hengen vastaanottaminen.
Hienoa mummonmuori. Juuri noin Raamatussakin tehdään
"Ensin on evankeliumin julistus, sitten kääntyminen, josta seuraa uskonratkaisu, minkä jälkeen saa synnit anteeksi.
Pelastuminen siis on tässä kohtaa, kun uskoon tullut henkilö on myös uudestisyntynyt ja hänet on julistettu vanhurskaaksi. Sen jälkeen seuraa kaste ja kasteen jälkeen Pyhän Hengen vastaanottaminen."
Mutta lisään tuohon vielä sen, että lopullinen pelastus tapahtuu vasta sitten, kun ihminen
on kilvoitellut hyvän uskon kilvoituksen ja uskossa Herraan Jeesukseen nukkuu pois:
2. Tim 4
" minun lähtöni aika on jo tullut.
Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. >> Jakeen lisätiedot
Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastava".
Mutta ihmettelen, että mihin mummonmuori on jättänyt aivojensa käytön:
"Luterilainen kirkko opettaa että pelastus on kokonaan Jumalan armoteko eikä ihmisen teko."???
Eikös siihen kasteeseen tarvitakkaan ihmisten tekoja? Ei kai vanhojen fraasien hokeminen kerro järjen käytöstä.
”Juuri noin Raamatussakin tehdään”
Itse asiassa Raamatussa ei ole tuollaista, vaan kyllä siellä kuvataan paljon vähemmän seremonioita tarkassa järjestyksessä.
"Luterilainen kirkko opettaa että pelastus on kokonaan Jumalan armoteko eikä ihmisen teko."???
”Eikös siihen kasteeseen tarvitakkaan ihmisten tekoja? Ei kai vanhojen fraasien hokeminen kerro järjen käytöstä.”
Niin, tässä on se ero. Luterilaisuudessa ei ihminen pelasta itse itseään edes kasteen kautta. Kunnia annetaan Jumalalle.
Uskovan pelastuskysymys on se että tiedostaa olevansa syntinen ja tunnustaa tehneensä syntiä Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Katuu syntejään ja tahtoo tehdä parannuksen. Aito tunnustus omasta tilasta avaa tien syntien anteeksi antamiseen Jeesuksen sovitustyön tähden.
Ei ole olemassa syntiä, mikä on toista kadottavampi. Vähäinenkin Jumalan tahdon vastainen teko johtaa kadotukseen, ellei ihminen ole tunnustanut sitä synniksi ja katunut tekoaan. Ainoastaan syntien anteeksiantamus pelastaa Jeesuksen sovitustyön kautta. .
Mielenkiintoinen ja ajattelemisen aihetta oleva aloitus ateistilta, vaikka itse olen uskova. Voi olla että kaikki kristityt eivät ole olleet aivan johdonmukaisia , esim uudelleen naimisessa. Mikä oikeus kristityllä on tuomita homoja jos hän itse on ollut kolmesti naimisissa, tälläisäkin tapauksia ehkä on. Sitten mikä synti on kadottava synti ja mikä ei, tämä on hyvä kysymys jota teologitkin miettivät, kuinka paljon uskova voi tehdä syntiä että pelastuu? Kaikki synti on tietysti erittäin vakavaa ja Jumala ei katso pientäkään syntiä sormien läpi, mutta toisaalta synti asuu uskovassakin, uskova ei saa tehdä syntiä, mutta välillä vanhurskaskin lankeaa.
Kiitos asiallisesti kommentista. Näinhän se asia on, että synnit koskevat aivan meitä kaikkia.