Synnytyssupistukset järkyttävää painetta?

Synnytin muutama kuukausi sitten, ja mieleeni on noussut kysymys, että olikohan minun supistukseni (esikoisesta) ihan normaaleja...?

Esitietoja; olin synnyttäessä 19v ja olen melko lyhyt 160cm.
Vauva oli ollut kiinnittyneenä ja laskeutuneena jo kauan ja ennakoivia supistuksia ollut kuukauden (maha kovettui kivikovaksi kuin supistaisi).
Olo oli ollut hyvä synnytyksen alkuun saakka, ja todella helppo raskaus muuten.
Napanuora oli vauvan ympärillä useaan kertaan (myös kaulan), sektio- ja imukuppiriski tämän takia. Pieni episiotomia/välilihan leikkaus tehtiin, eikä isompia repeämiä tullut. Ponnistusvaihe kesti alle 30min.
Olin ollut auki sormelle jo viikon tai kaksi ennen synnytystä, mutta kohdunkaulaa vielä jäljellä muutama cm. Limatulppa oli tullut viikko ennen synnytystä, ja tuli uudelleen synnytyspäivänä.

Aluksi oli polttelua vatsalla ja alaselällä vuorokauden ajan supistaessa, ja s-konstien jälkeen heräsin lopulta yöllä klo2 melko koviin supistuksiin. Nukuin siitä vielä vaihtelevasti n. 12 asti päivällä, kun alkoi olla jo todella kovaa painetta.

Tunnin, pari, otin kotona supistuksia vastaan sängyssä. Ne todella oli ihan kokonaisvaltaista painetta lantiossa, vatsalla, selässä, pepussa ja alapäässä.
Eikä supistusten aikana voinut kävellä. Piti irrottaa peppu sängystä ja kannatella itseä käsien varassa, mitenkään päin ei ollut paineessa hyvä.

Ulostamisen kanssa oli ollut loppuraskaudessa ongelmia, ja näissä paineen tunteissa ei puhettakaan ulostamisesta.

Lopulta klo.16 lähdettiin viemään koira hoitoon. Hoitopaikassa yritin vielä käydä vessassa, mutta supistuspaineen kanssa pöntöllä istuessa tuli itku.

Lopulta n. klo.17 oltiin synnärillä. Autossa supistuksia oli tullut jatkuvalla syötöllä.
Käyrien jälkeen minulta tyhjennettiin suoli vesihuuhtelulla ja minut katetroitiin toiveestani, muttei ne paineen tunnetta juuri helpottaneet. Tässä vaiheessa sain päättää lähdenkö kotiin, osastolle Tensin kanssa, vai synnytyssaliin, kun ei ollut ruuhkaa. Niissä kivuissa jäin mieluusti saliin.

klo. 19 synnytyssalissa, tässä vaiheessa vasta 2cm auki ja kaula kadonnut kokonaan. Mutta supistusten tullessa lösähdin lattialle ja vaikeroin paineen ollessa niin kova, sängyssä en voinut olla mitenkään päin, tuntui kuin olisi pitänyt olla ylösalaisin jottei olisi ollut niin kova paine. Maassa olin polvillani ja pyörittelin päätä, olin ollut jo kauan supistusten ajan omissa maailmoissani, olin TODELLA kipeä...

Aika pian tens oli jäänyt boostille enkä huomannut enää vaikutusta, sain ilokaasua mutta pian se oli vain naamariin huutamista. Olin edelleen 2cm auki, ja minut katetroitiin taas, kun pöntöllä hetkeäkään oleminen oli niin tuskaa, kun tuli supistus oli pakko mennä lattialle polvilleen heilumaan ja vaikeroimaan.

Minulle laitettiin sitten epiduraali, vaikka olin yhä vasta sen 2cm auki.
Sen jälkeen paineen tunne katosi lähes kokonaan, supistaessa vain peppuun tuli pieni paine.
Nukuinkin sitten, ja epiduraalin laitosta n.5h oli vauva maailmassa :D

Jännityin supistaessa paineen tunteesta kuulemma niin kovasti, etten päässyt aukenemaan...

Tässä vain pohdin, että jos joskus synnyttämään menisin uudelleen, niin eihän se ole yhtä tuskaisaa painetta taas! :(