-
Kadotamme helposti näkyvistämme evankeliumin vapauden ja teemme siitä uuden lain. Teemme kutsusta vaatimuksen. Alamme vaatia ilmaisesta hintaa, jota ihmisellä ei koskaan ole suorittaa. Kokonaan huomiotta jää lain olemus.
Laki kohdistuu siihen, millainen minä olen ja millainen minun tulisi olla. Evankeliumin sanoman ydin on kuitenkin siinä, millainen Jumala on minua kohtaan. Uskoessani Jeesuksen täytettyyn työhön, Jumala näkee minut Pojassaan, ja ainoastaan siitä syystä olen hyväksytty.
Toinen puoli asiassa on se, että Jumala itse sijaisen kautta vaikuttaa meissä kaikkea sitä, minkä laki vaatii. “Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” (Tiit. 2:11,12).
Liha ei jalostu
Liha ei alistu lain alle. Sitä voi kyllä yrittää, mutta kukaan ei siinä onnistu. Lihan mieli on aina vihollisuutta Jumalaa vastaan. Kun laki on lopulta saanut väsyttää minut perin pohjin, on armon aika.
Vain tähän toivottomuuden hetkeen voi Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ilmestyä koko täyteydessään. Kun laki saa minua kasvattaa, joudun epätoivoon ja ainoaksi toivoni perustukseksi tulee Golgatan sovitustyö.
Kun uskova väsyy kaikkeen siihen mitä hänen odotetaan tekevän ja millaisen hänen odotetaan olevan, niin on valtavaa löytää Raamatusta kohta, jossa sanotaan: “Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: “Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra” (1. Kor.1:30).
Ja Jeesus sanoi: “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28).
Jumala ei vaadi meiltä mitään, mitä Hän itse ei meissä henkensä kautta vaikuttaisi.
Kun tahtominen ja tekeminen ymmärretään tätä kautta niin se on juuri sitä, mihin Jumala tahtoo meitä johdattaa, kun Hän on valmistanut meille teot, että me niissä vaeltaisimme. Tällöin toteutuu se Jeesuksen sana, että löydätte levon sieluillenne.
Uudessa Testamentissa puhutaan armosta n. 155 kertaa. Tästä määrästä on Paavalin osuus n. 100. Johtiko Paavalin käsitys armosta hänet velttouteen? Tuhannesti ei! Edelliseen perustuen on aiheellista väittää, että juuri lain sekoittaminen armoon johtaa velttouteen – ei suinkaan armo!
-
( Lyhyt ote Paavo Lievosen kirjasesta "Padassa on kuolema")
s-seutulainen
Kadotamme helposti näkyvistämme evankeliumin vapauden ja teemme siitä uuden lain. Teemme kutsusta vaatimuksen. Alamme vaatia ilmaisesta hintaa, jota ihmisellä ei koskaan ole suorittaa. Kokonaan huomiotta jää lain olemus.
Laki kohdistuu siihen, millainen minä olen ja millainen minun tulisi olla. Evankeliumin sanoman ydin on kuitenkin siinä, millainen Jumala on minua kohtaan. Uskoessani Jeesuksen täytettyyn työhön, Jumala näkee minut Pojassaan, ja ainoastaan siitä syystä olen hyväksytty.
Toinen puoli asiassa on se, että Jumala itse sijaisen kautta vaikuttaa meissä kaikkea sitä, minkä laki vaatii. “Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” (Tiit. 2:11,12).
Liha ei jalostu
Liha ei alistu lain alle. Sitä voi kyllä yrittää, mutta kukaan ei siinä onnistu. Lihan mieli on aina vihollisuutta Jumalaa vastaan. Kun laki on lopulta saanut väsyttää minut perin pohjin, on armon aika.
Vain tähän toivottomuuden hetkeen voi Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ilmestyä koko täyteydessään. Kun laki saa minua kasvattaa, joudun epätoivoon ja ainoaksi toivoni perustukseksi tulee Golgatan sovitustyö.
Kun uskova väsyy kaikkeen siihen mitä hänen odotetaan tekevän ja millaisen hänen odotetaan olevan, niin on valtavaa löytää Raamatusta kohta, jossa sanotaan: “Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: “Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra” (1. Kor.1:30).
Ja Jeesus sanoi: “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28).
Jumala ei vaadi meiltä mitään, mitä Hän itse ei meissä henkensä kautta vaikuttaisi.
Kun tahtominen ja tekeminen ymmärretään tätä kautta niin se on juuri sitä, mihin Jumala tahtoo meitä johdattaa, kun Hän on valmistanut meille teot, että me niissä vaeltaisimme. Tällöin toteutuu se Jeesuksen sana, että löydätte levon sieluillenne.
Uudessa Testamentissa puhutaan armosta n. 155 kertaa. Tästä määrästä on Paavalin osuus n. 100. Johtiko Paavalin käsitys armosta hänet velttouteen? Tuhannesti ei! Edelliseen perustuen on aiheellista väittää, että juuri lain sekoittaminen armoon johtaa velttouteen – ei suinkaan armo!
-
( Lyhyt ote Paavo Lievosen kirjasesta "Padassa on kuolema")
s-seutulainen
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvää tekstiä
>>Paavo Lievonen varoitti aikoinaan vapaaseurakunnan jäsenenä eksytyksistä, sillä seurauksella että hänet eroitettiin.
Häntä ei myöhemmin edes päästetty vahtimestarein taholta sisälle omaan seurakuntaansa.
Mutta hän on Kristuksen palvelija ja hänen raittiita kirjoituksiaan löytyy www.kristitynfoorumi.fi>>
Näin kirjoitti nimimerkki ReaStr aloituksessaan "Paavo Lievonen raitista opetusta" tällä palstalla 06.06.2005 klo. 22.48.12.
Aloitus näyttää poikineen silloin tasan yhden vastauksen!
s-seutulainen
s-seutulainen, en pidä sinua Jeesuksen seuraajana. Pelastukseen ei riitä raitis opetus, vaan pitää sydämestää uskoa ja suullaan tunnustus sydämen usko. Olet kaiken aikaa tunnustanut olevasi syntinen ja olet ottanut päällesi syntisen ihmisen sädekehän päähäsi, kuin synnit sinut pyhittäisivät.
-
Sydämen tyydyttyminen
Jos pelastus olisi annettu ihmisen järjestettäväksi, niin se taatusti perustuisi johonkin muuhun kuin armoon. Onhan täysin käsittämätöntä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, sen, joka uskoo Jeesukseen. Jeesusta sanottiin syntisten ystäväksi ja sitä hän todella oli. Sitä hän on myös tänään.
Sille annetaan armo, joka kääntyy Hänen puoleensa. On valitettavaa, että kääntymisestä on alettu suomenkielessä käyttämään sanaa “parannus”. Sehän johtaa siihen, että ihminen alkaa korjailla elämässään yhtä ja toista ja kuvittelee siten tulevansa otollisemmaksi Jumalan edessä. Asioiden korjaantuminen on kääntymisen seurausta, ei sen edellytys.
Armon sanoma on hullutusta, jota ei mikään inhimillinen logiikka voi käsittää. Se on kuitenkin ainoa mahdollisuus, joka antaa ihmiselle sen elämän, joka voi tyydyttää hänen sisäisen maailmansa ja täyttää hänen tarpeensa. Armon sanoma täyttää sen tyhjiön, jota tämän maailman ihminen yrittää täyttää joskus jopa henkensä kaupalla erilaisilla elämyksillä ja omien rajojensa kokeiluilla. Kun tämä armon sanoma tyydyttää ihmisen sydämen, “haluamisen keskuksen”, niin tämä saa aikaan sen, että ihmisestä tulee monin tavoin käyttökelpoinen Jumalalle ja myös lähimmäisille hyödyllinen.
Vihollisen suunnitelmat
Sielunvihollinen ei pidä armon sanomasta. Se tahtoo hämärtää jo ajatuksenkin ansaitsemattomasta armosta tarjoten tilalle “evankeliselta” näyttäviä korvikkeita. Evankeliumi itsessään on Jumalan voima (Room. 1:16) ja tuo voima ei pääse esille, jos armon sanoma on peitossa. Näyttää siltä, että vihollinen on pannut likoon kaiken oveluutensa kätkeäkseen armon sanoman.
Armosta elävä ihminen on sille pahin asia maailmassa. Siksi se ujuttaa hengelliseen julistukseen ja elämään hengelliseltä näyttäviä lain tekoja, jotka johtavat pois Jumalan armosta (Gal. 5:4). Tässä myyräntyössä se on onnistunutkin jo varsin hyvin. Pääasia sille näyttää olevan, että erilaisten aktiviteettien avulla ihminen saadaan oravanpyörään, jossa kaikki riippuu ihmisestä itsestään ja hänen onnistumisestaan.
Näin se vääristää Jumalan valtakunnan ihanuuden sen levon irvikuvaksi, joka on täysin vastakkainen sille, mitä Jeesus lupasi omilleen, kun hän sanoi: “...minä annan teille levon”. Toinen puoli vihollisen suunnitelmassa on saada ihminen käyttämään Jumalan armoa syntielämänsä tueksi. Tämäkin on yksi eksytyksen muoto.
Paavali torjuu jyrkästi jo tällaisen ajatuksenkin. Hän sanoo: “...niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi... (Room. 5:21). Ja: “Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” (Room 6:1,2).
Jumalan armo omistetaan ja säilytetään ainoastaan uskon kautta. Ei ole lainkaan varmaa, että heittäytyessämme syntielämään voisimme säilyttää uskon. Vihollinen tietää tämän ja leikittyämme synnin kanssa se on valmis sanomaan, ettei armo sinulle enää riitä. Asia on siis hyvin vakava.
-
( Ote Paavo Lievosen kirjasesta "Padassa on kuolema")
s-seutulainen
www.kristitynfoorumi.org on ajantasalla oleva sivusto. Yllä on vanha osoite, joka ei enää aukea.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17731778b
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Syntiä kannattaa tehdä rohkeasti. Sillä siellä, missä synti on tullut suureksi, on armo tullut ylitsevuotavaksi. Ja jos ihminen ei ole syntinen, silloin Jeesus kuoli turhaan. Siis syökäämme ja juokaamme, iloitkaamme ja riemuitkaamme elämästä ja kaikista sen ihanista antimista runsain mitoin!!
Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” (Room 6:1,2).
s-seutulainen
Miksi Paavalia uskoisin? Ei hän mikään Jeesuksen veroinen ollut!
Ei laista kannata puhua yhtään mitään ellei kerro suoraan mistä laista on kyse. Mitä lakia joko haluaa noudattaa tai ei noudata. Mooseksen lakia-mikä on tosin ainut laki mikä on Raamatussa- jotain typisteltyä kymmentä käskyä tai omia kivasti muotoiltuja perinnäissääntöjä.
Muutoin kyse on pelkästä uskonnollisesta runoilusta ilman mitään merkitystä. Pitäisi aivan konkreettisesti ymmärtää mitä lain noudattaminen tai noudattamatta jättäminen tarkoittaa. Saako lain mukaan lyödä toista halolla päähän, vaikka sitä ei nyt nimenomaisesti ole Raamatussa kielletty, jos siitä ei seuraa kuin kuhmu otsaan.
Ja pitää varautua siihen että laista on yhtä paljon erilaisia käsityksiä kuin mitä on kuuijoita ja noudattajia.
Ilman kirkasta omakohtaista uudestisyntymää mikään ei aukene raamatusta oikein.
Muotojumaliset kirkkoisien tupsuista kiinnipitäjät ovat kelvottomia opettamaan mitään raamatusta.
Paavali oli valheveikko, ei kaihtanut valehtelemista eikä pitänyt sitä edes syntinä.
Jumala heitti miehen saatanan haltuun kuritetttavaksi ja lopulta tapettavaksi.
Room. 3:7
Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?
Paavalin kirkastama totuus kihahtaa nopeasti päähän.