mitä sanoo alexandra henrion-caude (Ranskan thl) rokotteesta

Pfizerin koronarokote teki suomalaisen Anninan elämästä päivittäistä kamppailua
Julkaistu 06.02.2023 09:01, 2291 lukukertaa, 2 kommenttia

Annina Salmela, 35, on aktiivinen nelilapsisen perheen äiti. Aluehallintoviraston päätös tarkoitti, että lasten luistelut loppuvat, jos vanhempi ei ota kokeellista koronarokotetta. Tästä alkoi Anninan nyt jo 13 kuukautta kestänyt helvetti. MKR Suomi on julkaissut tarinan, jotka valtamedia kategorisesti vaikenee.

Sydämen tykytykset, pulssin nousu pienestäkin rasituksesta, raajojen puutuminen, oudot kivut, valtavat kyhmyiset mustelmat, tärinä, kaikennielävä väsymys, keuhkoveritulppa, kuoleman pelko. Diagnoosina Anna Salmelalla on Pfizerin koronainjektiosta saatu rokotehaitta. MKR Suomi on tuonut julkisuuteen toisen traagisen tarinan mRNA-piikityshaitoista kärsivästä kansakunnasta.

Perheen vapaa-aika kuluu jäähallilla lasten kanssa ja koiraa ulkoiluttaen. Aina kun ehditään, pakataan lapset, koira, kamppeet ja romppeet autoon ja keksitään mukavaa tekemistä miehen siskon perheen kanssa. Työpaikka Anninalla on päiväkodissa. Elämä Suomen lounaisrannikolla on mukavaa, vaikka vilskettä piisaa.

Alkaa vuosi 2020. Tiedotusvälineet toistavat lakkaamatta uutisia Kiinasta leviävästä koronaviruksesta ja lopulta pandemiasta. Annina on huolissaan etenkin poikansa puolesta, jonka lapsuuteen kuuluivat jatkuvat sairaalareissut. Silti hän ei luota hätäisesti kehitettyyn rokotteeseen. Kollegat ottavat injektion. Naapurit ottavat injektion. Kaverit ottavat injektion. Kukaan ei kyseenalaista mitään.

Vuoden 2021 lopulla tulee aluehallintokeskuksilta viesti, ettei lasten harrastuksiin jäähallille ole asiaa ilman koronapassia. Pojan jääkiekkoharrastus vaatii toimitsijavuorojen tekemistä jäähallilla. Jos ei itse pääse, on maksettava sijaiselle vuoron tekemisestä.

Anninaa surettaa ja huolettaa – viisivuotias ei pärjää yksin pukukopissa, eikä taitoluisteluseura pysty mitenkään järjestämään apua kaikille pikkulapsille, joiden vanhemmat eivät ota rokotetta. Aluehallintoviraston päätös tarkoittaa, että lasten luistelut loppuvat, jos vanhempi ei ota kokeellista koronarokotetta.

Annina päättää ottaa injektion. ”Eihän siitä yleensä ole sairastuttukaan, eihän?” ”Pääasia, että voin olla äiti lapsilleni rokotteen jälkeenkin”, hän miettii. Tästä alkaa Anninan nyt jo 13 kuukautta kestänyt helvetti.

Rokotehaitat alkavat
Kolme tuntia injektion jälkeen alkavat ensimmäiset oireet: huimaus, päänsärky, niskakipu. Muutaman päivän päästä oireet pahenevat, eikä Annina pysy huimaukselta pystyssä. TYKSistä neuvotaan ottamaan Buranaa ja tekemään koronatesti.

”Itkin vuolaasti, minua pelotti.” ”En tiennyt näenkö enää huomista päivää. Pyysin miestäni kertomaan lapsille, että äiti rakastaa heitä.”

Mies valvoo Anninan vierellä koko yön ja herättelee häntä varmistaakseen, että puoliso on vielä elossa. Aamulla vointi on parempi, mutta oireet palaavat muutaman päivän kuluttua.

Iltavuorossa Annina saa samanlaisen kohtauksen. Aktiiviranneke näyttää, että pulssi nousee yli sadan pelkästään seisomaan noususta. Seuraavana aamuna Annina menee jälleen töihin, mutta pelkkä liikkuminen saa pulssin nousemaan 140:een ja rinnassa vihloo viiltävä kipu. Annina tuntee olevansa kuolemansairas ja lähtee työterveyslääkärille.

Diagnoosi
Työterveydessä on onneksi paikalla lääkäri, jolla on kokemusta rokotehaitoista. Ensin hän epäilee lievää sydänlihastulehdusta ja määrää vuodelepoa. Annina saa myös lähetteen tutkimuksiin. Otetaan EKG, keuhkoröntgen ja laboratoriotestejä. Selitystä oireille ei löydy.

Anninan vointi ei kohene. Parin viikon päästä hän hakeutuu jälleen lääkäriin. Lääkärin ilme kertoo, että jotain on pahasti vialla.

Anninan arvot ovat edelleen hyvät. EKG:ssä ja hapetusarvoissa ei näy mitään hälyttävää, mutta D-dimeeri on hieman nousussa. Lääkäri tietää, että Annina on tutkittava tarkemmin.

TYKS ei kuitenkaan halua hyväksyä lääkärin kirjoittamaa lähetettä TT-kuvaukseen. Sairaalassa oireiden syyksi esitetään rokotuspäätöksen aiheuttamaa paniikkihäiriötä.

Työterveyslääkäri saa kuitenkin taisteltua Anninalle TT-kuvauksen. Kuvissa näkyy keuhkoveritulppa.

Perusterveellä, 35-vuotiaalla, normaalipainoisella ja liikuntaa harrastavalla Anninalla todetaan keuhkoveritulppa. Lähihoitajana Annina tietää olevansa hengenvaarassa.

”Alkuvuodesta 2022 en muista mitään, olin niin sairas. En edes tiedä kuka hoiti meidän 3- ja 5-vuotiaita.” jatkuu

jatkuu....Sydänlääkäri tekee Anninalle kattavat tutkimukset, geeniperimäkin selvitetään. Anninalta ei löydy sydänvikaa eikä sydänsairauksille altistavia perintötekijöitä vaan täysin terve ja normaali nuoren ihmisen sydän. Tämä sama sydän on kuitenkin muljahdellut ikävästi koronainjektion ottamisen jälkeen. Lääkärin mukaan mahdollinen tukostaipumus olisi tullut ilmi myös neljän raskauden aikana.

Diagnoosi on selvä. Kyseessä on koronarokotteen aiheuttama rokotehaitta ja keuhkoveritulppa. Sydänlääkäri arvioi vaivan lyhytaikaiseksi.


Anninan piina jatkuu
Toukokuussa Annina palaa töihin, ensin osa-aikaiseksi ja kesäkuussa kokoaikaiseksi. ”Hyvinäkin aikoina väsymys on raastavaa, mutta sen kanssa pärjää vielä”, Annina kuvailee vointiaan.

Rokotehaitan aiheuttamat oireet vaikuttavat Anninan vointiin päivittäin. Yli vuoden kestänyt jatkuva sairastaminen on vienyt mielen niin alas, että Annina joutuu turvautumaan ammattiapuun. Perhe on Anninalle korvaamaton tuki. Pienimmätkin lapset ymmärtävät äidin olevan hyvin sairas.

”Pahimpina hetkinä 3-vuotiaani toi keksejä ja viinirypäleitä sohvalla makaavalle äidille ja antoi voimahalin”, Annina muistelee liikuttuneena. ”Kamalinta on, kun minua syytetään valehtelijaksi sosiaalisessa mediassa. Miten muka hyötyisin valehtelusta?”

Koronarokotteen jälkeen Annina on rokotehaittojen aiheuttamien oireiden lisäksi sairastanut kymmenen flunssaa ja koronan, jonka hän lopulta sai viime kesänä. ”Olin koronassa 24 tuntia, vaikka kuulun riskiryhmään saatuani rokotehaittoja. Tämänkö takia rokottauduin!?” ”Tämänkö takia ihmisiä peloteltiin?”

”Erittäin voimakas toimintakykyä heikentävä aivosumu, huono lyhytmuisti, keskittymisongelmia, päivittäinen päänsärky, kova paineen tunne etenkin vasemmalla puolella, ääniherkkyys, painajaisia joka yö, ajoittaista tajunnantilan alenemista, huimausta, kova unettomuus ja uupumus, näön raju heikkeneminen, näkökentän värinä ja outo tunne silmissä, polttava tunne käsivarsissa, hengitysvaikeuksia, ajoittaisia rytmihäiriöitä ja korkea pulssi, kasvoja kihelmöi, kädet ja käsivarret jäykät ja tärisevät pienimmänkin rasituksen jälkeen, elohiiri koko kehossa, kova tinnitus…” – suomalainen koronarokoteuhri

jatkuu...
Uusi romahdus
Elokuussa Anninan oireet palaavat, pulssi on 120. Lääkäri ei Anninan epikriisin luettuaan kysele turhia vaan lähettää hänet heti EKG:hen, TT-varjoainekuviin ja ottaa tukoksista kertovan D-dimeeriarvon. Arvo on 0,8 mg/l eli jopa enemmän kuin lääkärin todetessa keuhkoveritulpan. Nuorella ihmisellä arvon tulisi olla alle 0,3 mg/l.

Annina saa itkukohtauksen ja miettii pelonsekaisin tuntein, miten huonoon kuntoon hän taas menee. Hänen kehonsa tärisee, palelee ja voi huonosti. Tulppaa ei tällä kertaa löydy, mutta oireet ovat samat. Jälleen uusi sairausloma ja uudet lisäselvitykset. Annina on sänkypotilas – mies hoitaa lapset ja heidän harrastuksensa.

Väsymys on valtava, silmät eivät tahdo pysyä auki vaan Annina nukahtelee istualtaan. Kun väsy iskee, jalat lakkaavat tottelemasta ja painavat kuin tiiliskivet. Annina jaksaa kävellä ensin metrin, sitten sata metriä – ja jotenkin elämä alkaa taas sujumaan ja Annina pääsee takaisin töihin.

Marraskuussa Anninan vointi romahtaa jälleen ja hän joutuu menemään lääkäriin. D-dimeeriarvot ovat koholla ja hänet lähetetään jälleen TT-varjoainekuviin. Tällä kertaa varjoaineesta tulee allerginen reaktio ja hän joutuu jäämään seurantaan joksikin aikaa. Suuri pelko valtaa Anninan mielen. ”Onko tulppa pieni vai iso?” ”Onko nyt se hetki, kun löytyy iso tulppa ja joudun TYKSin teho-osastolle liuotushoitoon?”

”Oireet loppuvat – pienet oireet jäävät ja sitten ne tulee taas takaisin kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vetävät ihan toimintakyvyttömäksi.”

Lyhytaikaiseksi arvioitu rokotehaitta kroonistuu
Vuosi vaihtuu – edelleen Anninan keho väsyy pienestäkin rasituksesta. Tavarat putoilevat käsistä. Koiralenkki saa pulssin hakkaamaan, henki ei kulje ja päässä huimaa. Iholle ilmestyy valtavia mustelmia, joiden sisällä on kyhmyjä. Annina on poissa töistä ja tuntee syyllisyyttä. Päiväkoti tarvitsee häntä, ja sijaisia on vaikea saada.

Lääkäreiden mukaan Anninan tila on kroonistunut. Oireet tulevat, vaikka arvoissa ei näkyisi mitään poikkeavaa. Anninan mieleen hiipii pelko – vuosi on jo sairastettu, eikö hän koskaan enää parane?

Jatkuvien oireiden takia Annina ikään kuin syrjäytyy omasta elämästään. Touhuttuaan hetken lasten kanssa hän on aivan poikki, samoin kaverien tapaaminen syö voimat. Tuskallisinta Anninalle on, ettei hän voi hoitaa omia lapsiaan, kun he sairastavat.

”En pysty olemaan äiti sairaille lapsilleni – en pysty ottamaan heitä kainaloon ja lohduttamaan, koska joudun välttelemään tartuntaa”, Annina suree. ”Koen valtavaa riittämättömyyden tunnetta, koska en voi olla läsnä lapsilleni silloin, kun he tarvitsevat äitiä eniten.”


Rokotehaitoista vaikeneminen – ajatuksia
Miksi lääkäreitä ei kouluteta tunnistamaan rokotehaittoja? On alentavaa antaa vaikeista oireista kärsivälle mielenterveysdiagnoosi, kun oma osaaminen ei riitä. Lähihoitajana ’kuuntele – tue – auta’ ovat aina kulkeneet Anninan ohjenuorana työssä. Hän ihmettelee, mitä lääkärien eettisille periaatteille on yhtäkkiä tapahtunut.

”Järkyt neurologiset oireet 24/7: nykii, pistelee, tärisee, vapisee, kipuja ympäri kehoa, tasapainohäiriöitä, aivosumu, itsetuhoiset ajatukset, kauhupaniikki.” – suomalainen koronarokoteuhri

Huumeidenkäyttäjä saa kyselemättä ja moralisoimatta apua, mutta kun potilas sanoo sanan ”koronarokote”, liian moni lääkäri nostaa kätensä pystyyn ja väistää vastuun sanomalla ”en ota kantaa”. Pahimmassa tapauksessa lääkäri – jonka tulisi antaa monioireiselle potilaalle hoitoa – poistuu huoneesta.

Mikä on maamme päättäjien rooli ja vastuu? Miksi THL ei ota kantaa koronainjektion aiheuttamiin mittaviin rokotehaittoihin ja ylikuolleisuuteen, muuten kuin julkaisemalla pari löysää tutkimusta, joissa väitetään kaiken olevan kunnossa, tosiasioilta silmät sulkien? Miksi sosiaali- ja terveysministeriö haluaa jatkaa koronainjektioiden jakelua ihmiselämiä tuhoavista rokotehaitoista piittaamatta?

Suomalaisten koronarokotteiden uhrien kertomaa:

”Se on jotenkin karua, että rokotteen ottaminen kaduttaa joka ikinen päivä.”
”Kadun toisen Pfizerin rokotteen ottamista joka ikinen päivä. Mä en koskaan anna anteeksi enkä ole hiljaa.”
”Se kaikki painostus joka pirun tuutista.”
”Olen todella katkera kaikille niille, jotka painostivat ottamaan rokotteen.”
Näen painajaisia rokotehetkestä ja toivon, että olisin valinnut toisin ja lähtenyt menemään, kun kerran epäilytti.”
Koko alkuperäinen artikkeli, lähteineen ja kuvineen:

https://mkrsuomi.fi/koronarokote-teki-anninan-elamasta-paivittaista-kamppailua/

Kyllä hän varmasti osittain oikeassa on, mutta en ymmärrä hänen virustutkimuksiaan viruksen genomista miten hän on päätynyt pitämään viruksena sitä mitä on tutkinut eli jätti kertomatta miten on päätynyt siihen tulokseen.

Lukuisat tietopyynnöt maailman laboratorioille osoittivat, että yhdelläkään laboratoriolla ei ole tieteelliset menetelmät täyttävää eristettyä virusta olemassa missään. Ilmeisesti on tutkinut tietokoneella luotua ns. viruksen silicogenomia jonka vastinetta ei ole luonnosta mistään löydetty.

Soluviljelmiin perustuva viruksen eristäminen kun ei ole eristämistä vaan erilaisten geneettisten partikkelien keskenään sekoittamista, joka on eristämisen vastakohta. Soluviljelmiin lisättyä oletettua potilaasta otettua viruksia sisältävää eritettä oletettua siksi kun eivät kykene niitä viruksia suoraan näytteestä havaitsemaan vaan viruksen mukamas aiheuttaman oletetun sytopaattisen efektin soluviljelmässä.

Kontrollikokeet ovat osoittaneet soluviljelmässä solujen hajoavan ilman lisättyä oletettua virunäytettäkin vaikka ne muuten ovat prikulleen samanlaisia , eikä tuloksia voi mitenkään erottaa toisistaan. Ei pitäisi olla kovinkaan vaikea ymmärtää, että soluviljelmät eivät kerro mitään mistään viruksista vaan oletuksista.

Johdonmukaisesti ajateltuna viruksen joka leviää ympäristöönsä aiheuttaen sairastumisia ja jota ei onnistuta löytämään mistään ilman näitä taikakeitoksia vaikka tekniset edellytykset sille olisivat olemassa.

Tieteen sääntöjen mukaan oletus ei ole mikään peruste millekään vaan ensin olisi pystyttävä osoittamaan esim. soluviljelmiin lisätyssä potilasnäytteessä olevan viruksia mikä taas tekisi soluviljelmän itse turhaksi jos virus kyettäisiin löytämään suoraan potilaasta, mutta sellaista mitä ei ole olemassa ei voida mitenkään löytää.

Pandemiota tehtaillaan tasan niin kauan kuin ihmiset uskovat olemattomiin ns. asiantuntijoiden sepityksiä uskoessaan. Kyseenalaistaminen on tervettä ja kuuluu tieteelliseen ajatteluun etenkin näissä viruksiin liittyvissä asioissa kun ne näyttäisi enemmänkin liittyvän bisneksen tekemiseen kuin mihinkään ihmisten terveyteen liittyvään.