Aika hyvä analyysi Viron historiasta löytyi Albert Kivikaksen romaanista "Nimet marmoritaulussa". Kirja kuvaa Viron itsenäisyyssotaa 1919, mutta on kirjoitettu 1936:
”Minusta tuntuu, ettei meidän heikkoutemme suinkaan ole vain ulkoisen avun puutteessa, vaan se on meissä itsessämme”, jatkoi opettaja. ”Meillä odotetaan vain apua ulkoa eikä uskota omiin voimiin. Ei ainoastaan kansa vaan myöskin sivistyneistö potee orjuusajan perintönä voimattomuutta. Meistä tuntuu, ettemme jaksa mitään elleivät muut auta, ettemme tohdi mitään elleivät muut anna meille lupaa. Yleinen välinpitämättömyys, saamattomuus ja pelkuruus on juurtunut niin syvälle kansan sieluun, että tokko sellainen kansa on pystyvä itsenäisyyttään puolustamaan. Ja tämä kaikki johtuu siitä, että meillä ei ole oikeata vakavaa, syvää kansallistunnetta, oman rodun itsetietoisuutta. Mitä siis auttaisi, jos vieraat taistelisivat meille itsenäisyyden ja lahjoittaisivat sen meille, kun emme oman sisäisen voimattomuutemme takia pystyisi sitä kuitenkaan säilyttämään. Sehän se tässä on, mikä saa mielen niin murheelliseksi!”
(Albert Kivikas: Nimet marmoritaulussa , s.34)
Tätä taustaa vasten voi ymmärtää kansan jakautumisen 1940, 1941 ja 1944 osin saksalaisten, osin neuvostoliittolaisten puolelle.
Myös äkillinen into NATO-jäseneksi voidaan ymmärtää mainittua taustaa vasten.
”Minusta tuntuu, ettei meidän heikkoutemme suinkaan ole vain ulkoisen avun puutteessa, vaan se on meissä itsessämme”, jatkoi opettaja. ”Meillä odotetaan vain apua ulkoa eikä uskota omiin voimiin. Ei ainoastaan kansa vaan myöskin sivistyneistö potee orjuusajan perintönä voimattomuutta. Meistä tuntuu, ettemme jaksa mitään elleivät muut auta, ettemme tohdi mitään elleivät muut anna meille lupaa. Yleinen välinpitämättömyys, saamattomuus ja pelkuruus on juurtunut niin syvälle kansan sieluun, että tokko sellainen kansa on pystyvä itsenäisyyttään puolustamaan. Ja tämä kaikki johtuu siitä, että meillä ei ole oikeata vakavaa, syvää kansallistunnetta, oman rodun itsetietoisuutta. Mitä siis auttaisi, jos vieraat taistelisivat meille itsenäisyyden ja lahjoittaisivat sen meille, kun emme oman sisäisen voimattomuutemme takia pystyisi sitä kuitenkaan säilyttämään. Sehän se tässä on, mikä saa mielen niin murheelliseksi!”
(Albert Kivikas: Nimet marmoritaulussa , s.34)
Tätä taustaa vasten voi ymmärtää kansan jakautumisen 1940, 1941 ja 1944 osin saksalaisten, osin neuvostoliittolaisten puolelle.
Myös äkillinen into NATO-jäseneksi voidaan ymmärtää mainittua taustaa vasten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja onnea? Niinkö pitäisi aina regoida?
Mainitussa elokuvassa on muutama repliikki, jossa ihmetellään sitä, kannattaako venäläisiä vastaan edes taistella, kun tappio on varma.
1939 ei sitten taisteltu. Valinnan edut olivat selkeät, ei kannattanut tapattaa omia - tasangolla on sen verran lystiä ajaa mitättömyyksiä tankeilla littuun, toisin kuin esim Vuoksen suistossa sitten vähän myöhemmin.
Miinuspuolelle jäi sitten tarjolle tuo tekosyyn heiluttelu, mitä tsaari Putin nyt(kin) käyttää. Kun ei taisteltu, oli liittyminen vapaaehtoista.
Valetta tietysti. Samaan syssyyn voisi väittää, että Tanska liittyi vapaehtoisesti Natsi-Saksaan. Moista ei kukaan väitä, mutta meilläkin on näitä, jotka inttävät, että Viro kyllä liittyi.
Vielä kun miettii, miten Viron silloisen valtiojohdon kävi, noin niin kuin kiitokseksi, voisi lähestyä vähän objektiivisempaa näkemystä.
Mielestäni meillä ei ole kanttia moittia virolaisia ainakaan vastarinnan puuttumisesta 1939.
En moiti. Totean vain historioidemme erilaisuuden.
Sinänsä jännää tuo, että Venäjä katsoo liittämisen tapahtuneen vapaaehtoisesti kun kerran vastarintaa ei ollut eikä sotaa julistettu. Viron metsäveljien sissisotaa 1950-luvulle asti ei sitten luettukaan sodankäynniksi vaan satunnaisten bandiittien hulinoinniksi rauhanomaisesti liitetyssä yhtenäisessä maassa.
Jos kerran liittyminen oli vapaaehtoista, voisi Venäjä nyt yhtä vapaaehtoisesti palauttaa Petserin ja Vasknarvan alueet Virolle, jos niitä ei kerran sotasaaliina valloitettu.
täälläkin ollaan.
En silti usko, että Nyky-Venäjä(kään) mitään Vasknarvaa tms takaisin nyt antaa, eilenhän tehtiin ns sopimus... koko lailla pakosta.
Mitä nyt muutama setukainen päätyy evakkoon. Lebensraumia sitä pitää Venäjällä olla - ja lisää. Tuttu kaiku saappaiden.
Mielestäni Viro ja Suomi olisi pitänyt yhdistää samaksi valtioksi, sanotaan sitä nyt vaikka Suomen-liittotasavallaksi.
Jonka osavaltioina olisivat alueet Suomesta ja Virosta.
vuoden aikana Suomen ja Viron välillä -30 luvulla.
Sopimus hieman vain sai kolausta kun Viro luovutti Venäläisille linnakkeet joista piti rakentua yhteisen meripuolustuksen ydin.
Lopullisesti sopimukset haudattiin ja Viro todettiin epäkelvoksi kumppaniksi kun Venäjän Talvisodan aikana sallittiin, Viron vielä ollessa itsenäinen käyttää ilman vastatoimia omaa maaperäänsä Suomen vastaiseen sotatoimintaan.
Suomalaisilla oli olemassa valmis suunnitelma pommittaa Tallinna poroksi vuonna -39 mutta suunnitelma jätettiin toteuttamatta,tilanteen nopeasti muuttuessa,harmi.
Tosin mainittakoon, että Viron tiedustelupalvelussa kaksi kapteenia(en muista nimiä) työskenteli oman valtionsa petturipolitiikasta piittaamatta itsensä uhraten Suomen ja Viron sopiman sodanaikaisen yhteistyön sääntöjen mukaan,,lähettäen salaa Tallinnaan vedettyä merikaapelia myöten kaiken saamansa tiedon Venäläisten liikkeistä ja tappioista, avaten ja siepaten myös Venäläisten sanomia.