Yksinkertaisesti sanottuna sodan syy on se, ettei Vladimir Putin ole koskaan hyväksynyt Ukrainaa omana itsenäisenä valtionaan. Putin on pyrkinyt kontrolloimaan Ukrainaa koko valtakautensa ajan erilaisin keinoin. Putin totesi jo George Bush nuoremmalle, ettei Ukraina ole mikään oikea valtio. Putin haaveilee neuvosto-Venäjän palauttamista ja on kuvannut Neuvostoliiton hajoamista suureksi katastrofiksi. Putin on myös sanonut, ettei hän kunnioita valtioiden rajoja - viitaten siihen, että hänelle venäläis-enemmistöiset alueet ovat osa Venäjää - menipä maan raja ihan missä vain.
Toinen osasyy sotaan on Länsimaiden heikkous. Länsimaat näyttivät jo Georgiassa, etteivät ne lähde suojelemaan entisiä Neuvostotasavaltoja Venäjän agressiota vastaan. Georgia halusi lähestyä länttä, mutta Venäjä vastasi tähän hyökkäämällä maahan. Sama malli toistui Ukrainassa vuonna 2014. Talouspakotteet eivät ole asia, jotka Putin ottaisi vakavasti. Mitään aluetta ei ole koskaan vapautettu talouspakotteiden avulla. Ne ovat ”hinta”-joka on helppo maksaa ja samalla Venäjä pääsee irroittautumaan riippuvaisuudestaan Länsimaihin.
Kolmas syy on Ukrainan sisäinen jakautuneisuus. Monet entiset Neuvostotasavallat ovat olleet venäläistämistoimenpiteiden kohteena ja maassa asuu muutenkin suuri, paikoitellen jopa kirkkaassa enemmistössä oleva, venäläinen kansanosa. Venäläiset ja Ukrainalaiset ovat eläneet sovussa eikä heidän välillä ole ollut mitään massiivista erimielisyyttä. Tämä etninen jakautuneisuus toimi kuitenkin pohjana sisäiselle epävakeudelle, jota Kremlin oli helppo lietsoa. Itä-Ukrainassa asuvat venäläisethän katsovat venäläistä televisiota ja siten vetävät sisäänsä Kremlin propagandan kuin imupaperi.
Vuonna 2014 Ukrainassa oli vallassa venäläismielinen (lue: Kremlin lahjoma) presidentti Janukovitsh, joka pysäytti kauppasopimusneuvottelut EU:n kanssa. Tämä nostatti ukrainalaiset kaduille ja useiden kuukausien mielenosoitusten jälkeen Janukovitsh määräsi erikoisjoukkojen avata tuli hallintorakennuksiin pyrkiviä mellakoijia vastaan. Tämä kuitenkin oli Janukovitshin viimeinen teko ja hän menetti poliittisen tukensa. Janukovitsh joutui väistymään ja hän joutui neuvottelemaan uuden hallituksen kokoonpanosta. Näiden jälkeen hän pakeni Venäjälle.
Ajatus, että Ukraina saisi itse päättää kenen kanssa se perustaa kauppaliittoja, kuin itsenäinen valtio, oli Putinille sietämätön. Hän näkee kauppaliiton ensimmäisenä askeleena, jota saattaa seurata EU-jäsenyys ja sitten jopa Natoon liittyminen. Putin ei siis voinut enää yrittää alistaa Ukrainaa poliittisesti, vaan hän päätti lähteä toteuttamaan unelmaansa eli ottamaan Itä-Ukrainaa haltuunsa. Krimin valtaus onnistui kuin unelma ja Länsimaiden reaktio oli pehmoinen. Tämä kannusti Putinia vuosi sitten alkaneeseen suursotaan. Sodan pohja luotiin siis jo Merkelin ja Macronin kausilla, jolloin Eurooppalainen diplomatia oli juurikin sitä heikkoutta, jota Putin toivoi. Eurooppa oli lisäksi ajanut itsensä kaasu-riippuvuuteen, joten ajatus voimakkaista reaktioista ei käynyt Putinilla edes mielessä. Ainut jäljellä oleva huoli oli Yhdysvallat, mutta kun Biden antoi 2021 lopussa Putinille suoran lupauksen, ettei Yhdysvallat tuo sotilaitaan Ukrainan tueksi, Putin katsoi saaneensa aika lailla vapaat kädet hyökätä Ukrainaan.
Pohjimmiltaan kyse on aina myös arvoista. Putin ei kunnioita mitään muuta kuin sotilaallista voimaa ja hän on valmis tekemään kaikkensa, uhreista piittaamatta, Venäläisen Neuvostoliiton aikaisen imperiumin suuruuden palauttamiseksi. Suurin syy sodan eskalaatioon ovat Scholtzin ja Macronin kaltaiset saamattomat diplomaatit, jotka luulevat, että Putinia hillitään muulla kuin sotilaallisella voimalla. Eskalaation vaara poistuu vasta, kun Eurooppalaiset johtajat onnistuvat vakuuttamaan Putinin, että Eurooppa on valmis lähtemään yhteistuumin tarvittaessa suoraan sotaan Venäjää vastaan. Schotzin ja Macronin tulisikin nyt pikimmiten vakuuttaa Putin, että molemmat maat lähtevät 100% varmuudella suoraan sotaan Venäjää vastaan, jos Putin hyökkää Baltiaan tai Puolaan. Nykyisellään näiden johtajien empiminen on suurin riski Euroopan rauhalle ja tankkien ja F-16 hävittäjien kanssa empiminen saattaa johtaa suursotaan.
Venäjän ydinasepelote on pitkälti bluffia, mutta se on otettava yhtä tosissaan kuin lapsen uhkailu itkupotkuraivarilla, jos lapsi ei saa haluamaansa karkkia. Itkupotkuraivarien uhkaa ei minimoida antamalla lapsen saada halunsa läpi, vaan päinvastoin osoittamalla taipumattomuutta, jolloin lapsi on jo etukäteen sata-varma, ettei hän saa mitään läpi raivareiden kautta. Oleellista on, ettei Putin luule voivansa lypsää asioita - kuten vaikkapa estää F-16 hävittäjien toimittamisen Ukrainaan - ydinpelotteen kautta.
Aika kattava venäläissyntyisen amerikassa asuvan toimittajan näkemys konfiktista löytyy:
https://www.youtube.com/watch?v=qEu0oRajJxE
Toinen osasyy sotaan on Länsimaiden heikkous. Länsimaat näyttivät jo Georgiassa, etteivät ne lähde suojelemaan entisiä Neuvostotasavaltoja Venäjän agressiota vastaan. Georgia halusi lähestyä länttä, mutta Venäjä vastasi tähän hyökkäämällä maahan. Sama malli toistui Ukrainassa vuonna 2014. Talouspakotteet eivät ole asia, jotka Putin ottaisi vakavasti. Mitään aluetta ei ole koskaan vapautettu talouspakotteiden avulla. Ne ovat ”hinta”-joka on helppo maksaa ja samalla Venäjä pääsee irroittautumaan riippuvaisuudestaan Länsimaihin.
Kolmas syy on Ukrainan sisäinen jakautuneisuus. Monet entiset Neuvostotasavallat ovat olleet venäläistämistoimenpiteiden kohteena ja maassa asuu muutenkin suuri, paikoitellen jopa kirkkaassa enemmistössä oleva, venäläinen kansanosa. Venäläiset ja Ukrainalaiset ovat eläneet sovussa eikä heidän välillä ole ollut mitään massiivista erimielisyyttä. Tämä etninen jakautuneisuus toimi kuitenkin pohjana sisäiselle epävakeudelle, jota Kremlin oli helppo lietsoa. Itä-Ukrainassa asuvat venäläisethän katsovat venäläistä televisiota ja siten vetävät sisäänsä Kremlin propagandan kuin imupaperi.
Vuonna 2014 Ukrainassa oli vallassa venäläismielinen (lue: Kremlin lahjoma) presidentti Janukovitsh, joka pysäytti kauppasopimusneuvottelut EU:n kanssa. Tämä nostatti ukrainalaiset kaduille ja useiden kuukausien mielenosoitusten jälkeen Janukovitsh määräsi erikoisjoukkojen avata tuli hallintorakennuksiin pyrkiviä mellakoijia vastaan. Tämä kuitenkin oli Janukovitshin viimeinen teko ja hän menetti poliittisen tukensa. Janukovitsh joutui väistymään ja hän joutui neuvottelemaan uuden hallituksen kokoonpanosta. Näiden jälkeen hän pakeni Venäjälle.
Ajatus, että Ukraina saisi itse päättää kenen kanssa se perustaa kauppaliittoja, kuin itsenäinen valtio, oli Putinille sietämätön. Hän näkee kauppaliiton ensimmäisenä askeleena, jota saattaa seurata EU-jäsenyys ja sitten jopa Natoon liittyminen. Putin ei siis voinut enää yrittää alistaa Ukrainaa poliittisesti, vaan hän päätti lähteä toteuttamaan unelmaansa eli ottamaan Itä-Ukrainaa haltuunsa. Krimin valtaus onnistui kuin unelma ja Länsimaiden reaktio oli pehmoinen. Tämä kannusti Putinia vuosi sitten alkaneeseen suursotaan. Sodan pohja luotiin siis jo Merkelin ja Macronin kausilla, jolloin Eurooppalainen diplomatia oli juurikin sitä heikkoutta, jota Putin toivoi. Eurooppa oli lisäksi ajanut itsensä kaasu-riippuvuuteen, joten ajatus voimakkaista reaktioista ei käynyt Putinilla edes mielessä. Ainut jäljellä oleva huoli oli Yhdysvallat, mutta kun Biden antoi 2021 lopussa Putinille suoran lupauksen, ettei Yhdysvallat tuo sotilaitaan Ukrainan tueksi, Putin katsoi saaneensa aika lailla vapaat kädet hyökätä Ukrainaan.
Pohjimmiltaan kyse on aina myös arvoista. Putin ei kunnioita mitään muuta kuin sotilaallista voimaa ja hän on valmis tekemään kaikkensa, uhreista piittaamatta, Venäläisen Neuvostoliiton aikaisen imperiumin suuruuden palauttamiseksi. Suurin syy sodan eskalaatioon ovat Scholtzin ja Macronin kaltaiset saamattomat diplomaatit, jotka luulevat, että Putinia hillitään muulla kuin sotilaallisella voimalla. Eskalaation vaara poistuu vasta, kun Eurooppalaiset johtajat onnistuvat vakuuttamaan Putinin, että Eurooppa on valmis lähtemään yhteistuumin tarvittaessa suoraan sotaan Venäjää vastaan. Schotzin ja Macronin tulisikin nyt pikimmiten vakuuttaa Putin, että molemmat maat lähtevät 100% varmuudella suoraan sotaan Venäjää vastaan, jos Putin hyökkää Baltiaan tai Puolaan. Nykyisellään näiden johtajien empiminen on suurin riski Euroopan rauhalle ja tankkien ja F-16 hävittäjien kanssa empiminen saattaa johtaa suursotaan.
Venäjän ydinasepelote on pitkälti bluffia, mutta se on otettava yhtä tosissaan kuin lapsen uhkailu itkupotkuraivarilla, jos lapsi ei saa haluamaansa karkkia. Itkupotkuraivarien uhkaa ei minimoida antamalla lapsen saada halunsa läpi, vaan päinvastoin osoittamalla taipumattomuutta, jolloin lapsi on jo etukäteen sata-varma, ettei hän saa mitään läpi raivareiden kautta. Oleellista on, ettei Putin luule voivansa lypsää asioita - kuten vaikkapa estää F-16 hävittäjien toimittamisen Ukrainaan - ydinpelotteen kautta.
Aika kattava venäläissyntyisen amerikassa asuvan toimittajan näkemys konfiktista löytyy:
https://www.youtube.com/watch?v=qEu0oRajJxE
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laajahko ja hyvä arviointi Putinin ajatusmaailmasta ja suunnitelmista. Ei hän nykyään enää edes itse ole varma suunnitelmiensa toteutumisesta. Hän kopaisi kahdesti kepillä jäätä, ja ensimmäisellä kopautuksella hän totesi jään kestävän. Eli Krimin miehityksestä ei sivistynyt maailma välittänyt mitään. Saadessaan näin uskoa Venäjän "rajattomien " rajojen palauttamiselleen, hän kopaisi jäätä uudelleen, mutta ei kuullut jään ritisemistä ja hän eteni vaheeseen B, jossa vasta maailma heräsi. Nyt säännöt ovat kaikilla tiedossa. Putinia ei pysäytä mikään muu kuin riittävä voima. Hän pelaa pelin loppuun saakka, eli tarvittaessa paskantaa housuihinsa, syyttää Natoa housujensa likaamisesta ja pakenee Venezuelaan sille maatilalleen, jossa on jo valmiina linnoitus jota vahditaan nykyaikaisin menetelmin. Tulee äijälle aika rajoitetut eläkepäivät. Ellei oikeus tapahdu, ja joku muu venäläinen eliminoi sen.
Naton laajentuminen eli lännen "laillinen " rosvous, ihmisarvo verukkeena !!!
Kuinka ne julkenevat puolustaa omia alueitaan? Venäjän pitäisi tehdä valitus.