Olen nyt viimeaikoina oikeasti harkinnut itseni päiviltäpäästämistä. Kipuni ovat sitä luokkaa, etten jaksa enää välittää. Olen keskustellut asiasta ystävieni kanssa, joita on paljon, vaan eivät osaa jakaa asiaa kanssani. Kyllä, kaipaan heitä, mutta eivät tule kaipaamaan minua lähdettyäni. Rakkaus on mielenkiintoinen olotila, se antaa ja ottaa. Hän kuka osaa sen oikein ymmärtää, on voittaja ja lastensa opettaja, kykenee osallistumaan maailmaan lasten tavoin ja heidän kanssaan.
Olen väsynyt, ja nyt on minun aika mennä, elämä ei lopu tähän. Elän edelleen teidän kanssanne;)
Olen väsynyt, ja nyt on minun aika mennä, elämä ei lopu tähän. Elän edelleen teidän kanssanne;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Krooninen kipu on yksi ihmisen helvetti. Ymmärrän ratkaisusi, ja kyllä sinua tullaan kaipaamaan ystäviesi keskuudessa, välillä muistosi jää elämässä taka-alalle, ja sitten se taas tulee sieltä kuin aaltona, jossain elämän hetkessä.
Hei tuntematon! Ethän ole vielä tehnyt itsemurhaa. Älä teekään. Minullakin on sellainen tilanne, että olen suurimman osan valveillaoloajasta kipeä. Yöllä on helpompaa. Otan kipulääkkeitä vain illalla ja yöllä, että pystyn nukkumaan edes jonkin verran. Tiedän mistä kipuni johtuvat, mutta en voi tehdä tilanteelle mitään. Ehkä ajan myötä tilanne helpottaa.
Kirjoitit, että ystäväsi eivät osaa jakaa asiaa kanssasi. Jospa me voisimme tehdä sen. Kirjoitit myös, että kipua pitäisi oppia rakastamaan. En ole koskaan ajatellut, että pitäisi. Kipua ei myöskään kannata vihata, se tekee asian vielä vaikeammaksi. Kipua on pakko kestää ja sietää, ei sen enempää. Ajattelen ja uskon, että aikaa myöten tilanne helpottaa, koska uskon tietäväni mikä kipuni aiheuttaa.