Nätti nainen autokeitaalla !

Ääliöltä sinä viestisi perusteella vaikutat etkä edes mieheltä

Anonyymi kirjoitti:

Ääliöltä sinä viestisi perusteella vaikutat etkä edes mieheltä

Mistäs sen tiedät.

Anonyymi kirjoitti:

Ääliöltä sinä viestisi perusteella vaikutat etkä edes mieheltä

Muunsukupuolinen?

Niimpä, sinä nainen halusit ensin syödä, kun pyysin sinua tanssimaan, oltiin samassa neuvottelussa muutama vuosi venäjän hajoamisen jälkeen, olimme saaneet neuvottelut loppuun, "olit erinomainen tulkki", neuvottelut olivat Pietarilaisessa suuressa hotellissa. Myöhemmin kerroit että olit vielä opiskelemassa, mutta myös töissä venäläisellä firmalla, sehän oli jo selvinnyt. Mutta, niimpä söit, sitten sinä pyysit minua tanssimaan. Olin hyvin iloinen, olin katsellut sinua noin 4 tuntia kokouksessa, en ollut koskaan nähnyt niin kaunista naista, en edes elokuvissa, siksi minua jännitti tanssiin pyytäminen.
Sitten tanssittiin, 6 biisiä, mm. miljoona ruusua, vaikka se oli jo vanha sekä kulunut, eikä sitä laulanut Alla Pugatšova. Sitten juuri sinä ehdotit että lähdetään pois, kysyin hyvin viattomasti mihin me mennäänkään. Kerroit että sinulla on vielä opiskelun aikainen asunto keskustassa. Niin mentiin, käperryit kainalooni kun kävelimme Nevski prospekt katua, suomeksi se on Nevan valtakatu, kerroit, en tiennytkään sitä. Sanoit yht`äkkiä "holodnyi" hyvin viehättävästi, romanttisesti, hieman kuin itseksesi, ja kuin se olisi ollut juurikin silloin maailman upein asia, en osaa niin sanoa enkä kirjoittaa, laitoin takkini sinun hartioille, olen miettinyt, sanoitko juuri siksi.
Asuntosi oli mielettömän vanhassa, mutta upean kauniissa talossa, päältä päin, sisällä oli vielä enemmän vankan näköistä mutta ei kaunista, huone oli hyvin pitkä ja kapea, lisäksi oli keittiö.
Pitkässä huoneessa oli kaksi sänkyä, peräkkäin, joiden välissä oli kaunis jakaja, toinen sänky oli sinun, toinen kuulemma toisen opiskelijan. Myös pöytä mahtui toiselle pitkälle senälle.
Sitten seurasi tapahtumat jotka eivät sovi tänne kirjotettavaksi. Tajuntani alkoi sitten huomioida arkisia asioita noin 5 aikaan aamuyöstä. Yritin puhua sinulle siitä, miten voidaan tavata uudelleen, koska minun piti lähtetä sen päivän puolivälissä junaan muiden työkavereideni kanssa.
Purskahdit itkuun, painuit taas kainalooni, et väittänyt kuitenkaan että on kylmä. Kerroit, että ei me voida tavata, hän valmistuu pian, sen jälkeen hän ei voi tavata ulkomaalaisia, matkustaa hän voi vain niihin maihin mihin muut lähettävät, ja Suomi ei ole sellainen. Sitten itkin minäkin. Oli tunne että olimme sukulaissieluja, ja vartalommekin sopivat täydellisesti yhteen. Unohdinko mainita että puhuit lähes virheetöntä suomea, toki venäjää ja kolmea muuta kieltäkin. Niillä ei ole kuitenkaan väliä, työnantajaasi et saanut kertoa, se oli kuitenkin jokin uusi valtion laitos, presidentin hallinnon luoma.
Olen itkenyt hyvin paljon sen jälkeen, vieläkin ainakin lähes viikottain kun tulet ajatuksiini, usein yöllä. Olen tapaillut naisia jonkin verran, muutaman kerran kutakin, en löydä rauhaa heidän kanssaan, lisäksi alan nyt olla jo vanha. Sinä olet ikuisesti minun naiseni, en vain saa sitä sanoa sinulle. Silmistäni valuvat vettä, paperi ei kuitenkaan kastu, kun on tämä tabletti. Siis jotakin hyvääkin.