Mikä jälleensyntyy

vaikka et edes tiedä, mihin uskoa?

Kysyt asiaa jonka vain harvat tuntevat. Jos meissä on ruumiillinen ja sielullinen ja hengellinen olemus, niin tästä voi lähteä arvioimaan niiden säilymistä syntymien ja
kuolemien välillä. Ihmeellisimpiä on ajatus
sitä, että kristuksen tavoin joskus pukeudumme
katoamattomuuteen ja saamme ylösnousemusruumiin kaltaisen tilan. Tästä on jälkiä kristillisessä traditiossa, kun kun uskontunnustuksessa mainitaan ruumiin ylösnousemus. tämä on vain rappeutunut kuva koskemaan vain tätä yhtä elämää. Joskus myös kristillisessä ajattelussa on ollut selvä yhteys uudelleensyntymiin. Nyt vain elämme aikaa jossa tämä on nousemassa esiin.

Kun ihminen kuolee, sinetöiytyy se pääseekö hän taivaasen vai ei?

Kun uskoo Jeesukseen päsee taivaaseen. Jos ei usko joutuu kadotukseen, helvettiin. Ei ole mitään kiertosysteemiä, uudellen syntymistä ihmiseksi takaisin!

Ihmisen henki on ikuinen. Lue tästä tilanteesta kuoleman jälkeen.


19.Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin liinavaatteisiin, eläen joka päivä ilossa ja ylellisesti.

20.Eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen porttinsa pielessä täynnä paiseita.

21.Hän halusi ravita itseään rikkaan pöydältä putoavilla muruilla. Koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.

22.Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Myös rikas kuoli, ja hänet haudattiin.

23.Kun hän tuonelassa* vaivoissa ollessaan kohotti katseensa, hän näki kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

24.Hän huusi: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja vilvoittamaan kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä'.

25.Aabraham sanoi: 'Poikani, muista että sinä eläessäsi sait hyväsi, Lasarus taas sai pahaa. Nyt hän saa täällä lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

26.Kaiken tämän lisäksi meidän välillemme on vahvistettu kuilu, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä siellä olevat pääsisi kuilun yli meidän luoksemme'.

27.Rikas mies sanoi: 'Isä, minä rukoilen sinua lähettämään hänet isäni taloon

28.viiden veljeni luo todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.

29.Aabraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä'.

30.Mies sanoi: 'Ei, isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän luokseen, he nöyrtyisivät parannukseen'.

31.Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

[Jumalan Kansan Raamattu: Luuk. 16:19-31]

Näin voit pelastua!

9.Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.

[Jumalan Kansan Raamattu: Room. 10:9]

Lisäksi sanoudu irti Budhalaisuuden hengestä Jeesuksen nimessä ja veressä. Polta kaikki kirjamateriaali ja mahdolliset taikakalut.

Etsi Jeesukseen uskovien seuraa vaikka seurakunnista tai rukousryhmistä!

Koko systeemi. Kun kuolet niin sinä kuolet, mutta sinä maadut ja muutut mullaksi. Simple, Huh?

Jälleensyntymä on jatkuva prosessi. Se sinä, joka lukee tämän viestin nyt, ei ole sama sinä, joka kirjoitti alkuperäisen kysymyksen muutama pävä sitten. Muistosi menneistä toki aiheuttavat jatkuvuuden tunteen, jonka helposti tulkitset siten, että olisi olemassa jokin muuttumaton pysyvä sinä. Mutta se on harhaa. Vain tämä hetki on totta, ja seuraava hetki on jälleensyntymä.

No mitäs sitten tapahtuu kun kuolet ja jälleensynnyt toisessa ruumiissa? Aivan sama asia kuin koko ajan nytkin. Muistoja vaan ei tietenkään ole. Eikä nykyistä egoasi, joka noiden muistojen perusteella väittäisi, että olisi ollut joku pysyvä ja muuttumaton sinä. Kunnes tietenkin keräät uusia muistoja, ja egon luoman harhan kierre jatkuu. Ellet itse luovu siitä.

Muistan välähdyksiä edellisistä elämistäni (muutama muisto tullut keskellä päivää, suurin osa valveen ja unen rajalla). Mutta edes tämä ei auta minua kertomaan että mikä se sitten siirtyy eteenpäin.

Olen vain teoretisoinut että minä, tämä persoona ei synny kuin yhden ainoan kerran. Olen kuin rukkanen joka vedetään siihen käteen jossa on aiemmin ollut toisia rukkasia.

Se jonka väyliä fyysisen tason olemassaoloon kehot ja persoonat ovat, ei oikeastaan ole koskaan syntynyt eikä tule syntymään. Yksittäinen persoona voi tulla siitä/hänestä tietoiseksi, jolloin puhutaan valaistumisesta.

Minä kutsun iäisyydessä sijaitsevaa osaa yksinkertaisesti "hengeksi", ja katson että tuo henki on ikäänkuin ympyrän keskipiste. Ympyrän ulkoreunalla on aika ja paikat, ja siellä tapahtuu tämä elämäksi nimittämämme happening. Kun kaikki tarpeellinen on koettu, ruumis tipahtaa pois ja hajoaa materian tasolla, muu osa vetäytyy sisäänpäin kohti henkeä. Mikäli ihminen oli täysin pelkästään egonsa, voisi sanoa että mitään "hänestä" ei jää jäljelle. Itsetietoiseksi, Itsestään eli hengestään tietoiseksi tullut saattaa kenties säilyttää tietoisuutensa siinäkin vaiheessa kun karkeammat osat hänestä hajoavat ja hän siirtyy henkeen, hengeksi.

Sitä en tiedä kuinka pitkälti kahden eri inkarnaation välillä on jatkuvuutta. Kokemuksieni perusteella voin sanoa että minä se olin, minä se olen aina ollut joka täällä on katsellut eri kehoista ja eri silmien kautta maailmaa, mutta kuitenkaan se en ole ollut minä, sillä minä eli ego ei säily! Saattaa toki olla että jatkuvuus on vain harha, mutta minusta tässä jatkuvuuden tunteessa on jokin totuus kuitenkin piilevänä.

Useimmat meistä eivät tietenkään muista mitään menneistä, varmaankin koska syntymän trauma on niin voimallinen että siinä viimeistään sammahtaa kaikki se mitä henki oli kenties ottanut mukaan menneestä. Oletan että itse päätin ed. elämässäni tai välitilassa että en halua enää unohtaa täysin, koska olen niin kyllästynyt tähän ilveilyyn että pitää uskoa olevansa se ja se sieltä ja sieltä. Minulle kaikki iät, sukupuolet, kansallisuudet jne. ovat samanarvoisia.

Sanoin paljon mutta en sanonut mitään. Tämä asia on täysi mysteeri.

Se mikä jälleensyntyy, ei ole sama mieli kuin tämä nykyinen. Eikä myöskään kokonaan eri. Valaistumisen hetkellä Buddhakin muisti koko menneiden jälleensyntymiensä mittavan ketjun...

Vanha buddhalainen kynttilänliekkivertaus on aika hyvä: kun kynttilä (tämä elämä) palaa loppuun, sen liekki sytyttää liekin uuden kynttilän sydämeen. Uusi kynttilä on uusi kynttilä, mutta liekki on vanhan kynttilän sytyttämä.

Siksi ei ole sama miten elämme, keräämme karmaa hetki hetkeltä, kuin verkkoa kutoen, ja tämän karman saa uusi yksilö kantaakseen.