(disclaimer: olosuhteiden pakosta olen taas vähän retkahtanut kuningas A:n suuntaan, mutta tilanne ei ole niin paha kuin aikaisemmin ja toivoa on :-) Vinkkinä alkoholiin hurahtaneille, että Islayn (ja koko muunkin maailman) viskeistä parhaimmat ovat selkeästi Lagavulin, Ardbeg ja Laphroaig....
Heitän tähän nyt aika paljon erilaisia ajatuksiani - saattaa mennä koko pakka sekaisin.
Otsikossa on diagnoosi meikäläisestä... Kyllä nämä uskonnolliset ajatukset ovat päässäni melkoisen paljon, mutta välillä painopisteeni on ateismin puolella ja välillä uskonnollisuuden puolella. Jossain vaiheessa keikuin (voi muuten olla että tämä vaihe tulee uudestaan, mutta vähän epäilen) mormonismin ja muiden "kristillisten" kirkkojen välissä, mutta nyt on tosi kyseessä: Jumala vai ei Jumalaa!
JÄRKI sanoo, että mitään Jumalaa ei olekkaan ja että mikään ei ole saanut ihmisten joukossa kärsimystä aikaiseksi kuin uskonto. Kaikki alkuperäiskansat ovat kehittäneet uskontojaan selittämään tuntematonta - miksi jokin niistä olisi oikeassa (varsinkin kun ne ovat niin erilaisia ja täysin ristiriidassa keskenään tieteen kanssa)? Sitten kun vielä perehtyy aivotutkimukseen, niin Jumala alkaa olla aikas lailla hukassa.....
Täällä palstalla on paljon puhuttu uskonnollisesta ilmoituksesta ja usein Tapani on sanonut, että oikean uskonnon tunnistaa oikeasta ilmoituksesta. MINÄ sanon nyt, että kukaan ei voi sanoa, että jonkun ihmisen saama "uskonnollinen" ilmoitus olisi parempaa kuin jonkin toisen saama ilmoitus. Minä olen sitä mieltä, että minun saamani ilmoitus on MINULLE tärkeämpää kuin MAP-profeetan saama ilmoitus - olenko väärässä? Älkää silti antimorkku-jeesustelijat nyt innostuko: teidän ilmoituksenne ja uskontunnustuksenne eivät ole yhtään sen arvokkaampia; miksi joku keskiaikainen pallopää olisi jotenkin enemmän ymmärtänyt maailman menosta tai Jumalasta. Se pyhä kolmiyhteyskin voi olla vain perua siitä, ettei ymmärretä mistään mitään. Morkkujen Jumalkäsitys on muuten aikas lailla science fictionia, joten siinä mielessä se tuntuu ainakin minun mielestäni luontevammalta kuin joku jäykkä sumupallo joka on aina ollut olemassa. Toisaalta pidän todennäköisempänä sitä, että jotkut avaruuden Witgensteinit kävivät maapallolla opettamassa alkeellisille alkuasukkaille moraalikäsityksiä etteivät tappaisi toisiaan sukupuuttoon. Voisivat tulla uudemman kerran ennenkuin George keksii vääntää avaimesta ja painaa nappulaa...
Viime aikoina on ollut mielessä kuolema. Jos Jumalaa ei ole, niin tuskin on kuoleman jälkeistä elämääkään, vai miten on? Olen jotenkin hurahtanut noihin Sheldraken kollektiivi-hommiin, joten eräs päässäni pyörivä ajatus on ollut, että kaikki elollinen eliöstö muodostaa yhteisen kollektiivi-tietoisuuden, joka on se Jumala. Tämä ei silti tarkoita, että joku kuolemansa jälkeen säilyisi "elossa" vaan ihmisen kuolema olisi verrattavissa viinan tappaman neuronin kuolemaan. Lohdutonta. Tuo kollektiivitietoisuus muuten yhdistäisi kaikki maailman uskonnot: Buddha ja Jeesus pääsivät kunnolliseen laajakaistayhteyteen tuohon kollektiivitajuntaan. Tuo kollektiivitajunta muuten kuolee jos elämä maapallolla kuolee, joten jos se on Jumala, niin kannattaisi tehdä jotain...
Minusta oman "pelastumisen" miettiminen on suorastaan kornia. Ensimmäinen murheen aihe on se, että jatkuuko elämä kuoleman jälkeen! Minä menisin "mielelläni" helvettiin ennenkuin häviäisin olemattomiin. Jos joku varsinaienn helvetti on olemassa, niin se on se tieto siitä että häviää kuoltuaan olemattomiin. Mutta onko uskovaisten tieto siitä että elämä jatkuu yhtään enemmän totta?
Minusta Jumala on muuten äärimmäisen epäoikeudenmukainen (jos on edes olemassa), koska maailmassa ja luonnossa on niin paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukasuutta. Maailman epäoikeudenmukaisuus muuten kielii siitä, että Homo Sapiensin käsitys oikeudenmukaisuudesta ei ole välttämättä linjassa "Jumalaan". Minulla menee muuten kaikenkaikkiaan ihan hyvin vaikka vähän viinaan menevä olen (ja terveys vähän reistaa), ja olen monta kertaa miettinyt että mistä se johtuu: Jumalastako vai omista valinnoistani ponnisteluistani. Vielä tähän päivään mennessä en ole uskaltanut Jumalaa tuosta ansioluettelosta jättää pois - enkä jätä jatkossakaan, mutta miksi monilla muilla menee päin persettä?
Sitten vielä anti-morkku-jeesustelijoille tiedoksi: minulla ei ole mitään syytä väitää, että joku muu uskonto olisi parempi kuin mormonismi. Vielä kornimmalta tuntuisi tuo kategorisointi "kristillisiin" kirkkoihin (niin, minä kirjoitan tämän nykyään lainausmerkkeihin, koska koko käsite tuntuu olevan vähintäänkin epäselvä) - ikään kuin Morkkula ei olisi Kristillinen. Hävetkää.
Jotta meikää einyt leimata morkkujen salaiseksi psyykkausagentiksi, niin voisin vielä sanoa, että MAP-kirkolla menisi paremmin jos tapahtuisi seuraavaa:
- kirkon katolle pistetään risti ja se perustellaan sillä, että halutaan osoittaa tietämättömille että MAP-kirkko on kuin onkin kristillinen kirkko
- Kerrotaan, että kirkon aikaisemmalla johdolla lähti mopo käsistä (vaikka Jumala käski pitää vielä kytkintä pohjassa) ja siitä johtui tuo moniavioisuus, verisovitus, yms ajan mukaiset ilmoitukset.
- Jos ns. "kristillinen" usko on oikein, niin silloin morkkujen temppelityö on ainoa tie pelastukseen niille, jotka eivät Kristuksesta ole koskaan kuulleetkaan - siinä mielessä en voi sanoa, että temppelikotkotukset pitäisi lopettaa (vaikka mieli tekisi).
Vaikka tässä horjun ateismin ja Mormonismi-"kristillisyyden" välissä, niin vaikeaa on. Olen kyllä saanut osakseni siunauksia ja varsinkin silloin kun olen tehnyt Herran tahdon mukaan (MAP-oppeja noudattaen). Minä joudun edelleen hakemaan totuutta ja tietoa, mutta kun sitä tietoa näistä asioista tulee vain ja ainoastaan omasta päästäni.....
Heitän tähän nyt aika paljon erilaisia ajatuksiani - saattaa mennä koko pakka sekaisin.
Otsikossa on diagnoosi meikäläisestä... Kyllä nämä uskonnolliset ajatukset ovat päässäni melkoisen paljon, mutta välillä painopisteeni on ateismin puolella ja välillä uskonnollisuuden puolella. Jossain vaiheessa keikuin (voi muuten olla että tämä vaihe tulee uudestaan, mutta vähän epäilen) mormonismin ja muiden "kristillisten" kirkkojen välissä, mutta nyt on tosi kyseessä: Jumala vai ei Jumalaa!
JÄRKI sanoo, että mitään Jumalaa ei olekkaan ja että mikään ei ole saanut ihmisten joukossa kärsimystä aikaiseksi kuin uskonto. Kaikki alkuperäiskansat ovat kehittäneet uskontojaan selittämään tuntematonta - miksi jokin niistä olisi oikeassa (varsinkin kun ne ovat niin erilaisia ja täysin ristiriidassa keskenään tieteen kanssa)? Sitten kun vielä perehtyy aivotutkimukseen, niin Jumala alkaa olla aikas lailla hukassa.....
Täällä palstalla on paljon puhuttu uskonnollisesta ilmoituksesta ja usein Tapani on sanonut, että oikean uskonnon tunnistaa oikeasta ilmoituksesta. MINÄ sanon nyt, että kukaan ei voi sanoa, että jonkun ihmisen saama "uskonnollinen" ilmoitus olisi parempaa kuin jonkin toisen saama ilmoitus. Minä olen sitä mieltä, että minun saamani ilmoitus on MINULLE tärkeämpää kuin MAP-profeetan saama ilmoitus - olenko väärässä? Älkää silti antimorkku-jeesustelijat nyt innostuko: teidän ilmoituksenne ja uskontunnustuksenne eivät ole yhtään sen arvokkaampia; miksi joku keskiaikainen pallopää olisi jotenkin enemmän ymmärtänyt maailman menosta tai Jumalasta. Se pyhä kolmiyhteyskin voi olla vain perua siitä, ettei ymmärretä mistään mitään. Morkkujen Jumalkäsitys on muuten aikas lailla science fictionia, joten siinä mielessä se tuntuu ainakin minun mielestäni luontevammalta kuin joku jäykkä sumupallo joka on aina ollut olemassa. Toisaalta pidän todennäköisempänä sitä, että jotkut avaruuden Witgensteinit kävivät maapallolla opettamassa alkeellisille alkuasukkaille moraalikäsityksiä etteivät tappaisi toisiaan sukupuuttoon. Voisivat tulla uudemman kerran ennenkuin George keksii vääntää avaimesta ja painaa nappulaa...
Viime aikoina on ollut mielessä kuolema. Jos Jumalaa ei ole, niin tuskin on kuoleman jälkeistä elämääkään, vai miten on? Olen jotenkin hurahtanut noihin Sheldraken kollektiivi-hommiin, joten eräs päässäni pyörivä ajatus on ollut, että kaikki elollinen eliöstö muodostaa yhteisen kollektiivi-tietoisuuden, joka on se Jumala. Tämä ei silti tarkoita, että joku kuolemansa jälkeen säilyisi "elossa" vaan ihmisen kuolema olisi verrattavissa viinan tappaman neuronin kuolemaan. Lohdutonta. Tuo kollektiivitietoisuus muuten yhdistäisi kaikki maailman uskonnot: Buddha ja Jeesus pääsivät kunnolliseen laajakaistayhteyteen tuohon kollektiivitajuntaan. Tuo kollektiivitajunta muuten kuolee jos elämä maapallolla kuolee, joten jos se on Jumala, niin kannattaisi tehdä jotain...
Minusta oman "pelastumisen" miettiminen on suorastaan kornia. Ensimmäinen murheen aihe on se, että jatkuuko elämä kuoleman jälkeen! Minä menisin "mielelläni" helvettiin ennenkuin häviäisin olemattomiin. Jos joku varsinaienn helvetti on olemassa, niin se on se tieto siitä että häviää kuoltuaan olemattomiin. Mutta onko uskovaisten tieto siitä että elämä jatkuu yhtään enemmän totta?
Minusta Jumala on muuten äärimmäisen epäoikeudenmukainen (jos on edes olemassa), koska maailmassa ja luonnossa on niin paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukasuutta. Maailman epäoikeudenmukaisuus muuten kielii siitä, että Homo Sapiensin käsitys oikeudenmukaisuudesta ei ole välttämättä linjassa "Jumalaan". Minulla menee muuten kaikenkaikkiaan ihan hyvin vaikka vähän viinaan menevä olen (ja terveys vähän reistaa), ja olen monta kertaa miettinyt että mistä se johtuu: Jumalastako vai omista valinnoistani ponnisteluistani. Vielä tähän päivään mennessä en ole uskaltanut Jumalaa tuosta ansioluettelosta jättää pois - enkä jätä jatkossakaan, mutta miksi monilla muilla menee päin persettä?
Sitten vielä anti-morkku-jeesustelijoille tiedoksi: minulla ei ole mitään syytä väitää, että joku muu uskonto olisi parempi kuin mormonismi. Vielä kornimmalta tuntuisi tuo kategorisointi "kristillisiin" kirkkoihin (niin, minä kirjoitan tämän nykyään lainausmerkkeihin, koska koko käsite tuntuu olevan vähintäänkin epäselvä) - ikään kuin Morkkula ei olisi Kristillinen. Hävetkää.
Jotta meikää einyt leimata morkkujen salaiseksi psyykkausagentiksi, niin voisin vielä sanoa, että MAP-kirkolla menisi paremmin jos tapahtuisi seuraavaa:
- kirkon katolle pistetään risti ja se perustellaan sillä, että halutaan osoittaa tietämättömille että MAP-kirkko on kuin onkin kristillinen kirkko
- Kerrotaan, että kirkon aikaisemmalla johdolla lähti mopo käsistä (vaikka Jumala käski pitää vielä kytkintä pohjassa) ja siitä johtui tuo moniavioisuus, verisovitus, yms ajan mukaiset ilmoitukset.
- Jos ns. "kristillinen" usko on oikein, niin silloin morkkujen temppelityö on ainoa tie pelastukseen niille, jotka eivät Kristuksesta ole koskaan kuulleetkaan - siinä mielessä en voi sanoa, että temppelikotkotukset pitäisi lopettaa (vaikka mieli tekisi).
Vaikka tässä horjun ateismin ja Mormonismi-"kristillisyyden" välissä, niin vaikeaa on. Olen kyllä saanut osakseni siunauksia ja varsinkin silloin kun olen tehnyt Herran tahdon mukaan (MAP-oppeja noudattaen). Minä joudun edelleen hakemaan totuutta ja tietoa, mutta kun sitä tietoa näistä asioista tulee vain ja ainoastaan omasta päästäni.....
Vastaukset 27
Vanhimmat
voe sinnuu hyvä mies!
"Minä joudun edelleen hakemaan totuutta ja tietoa, mutta kun sitä tietoa näistä asioista tulee vain ja ainoastaan omasta päästäni..... "
-höpönlöpön!
Mihin on kiire? Oletko ajatellut että tuo hösötys pilaa koko jutun?
Milloin olet viimeksi rukoillut ihan ajan kanssa Taivaan Isältä että "kerro minulle totuus ja anna vähän viisautta lisää. Kerro mihin juuri minun pitää mennä? Mikä on totuus Sinusta Isä? Avaa Isä sydämeni sinun äänellesi että voisin sen kuulla. KErro minulle oletko Sinä olemassa?"
Älä hyvä mies pyöri liikaa täällä! TÄällä ei tapahdu muuta kuin että sulla menee nuppi ihan sekaisin.
etkä sinä totuutta itsestäsi löydä Jumalasta. Jumala sen sinulle kertoo kun annat siihen mahdollisuuden, etkä mieti itseäsi hulluksi tuon "järkeilyn" kanssa.
Jumalaa kun ei voi järjellä selittää tai löytää. Aivoja kyllä saa käyttää ja se on jopa ihan sallittua.
Tutki raamattua ajatuksella ja rukoukse hengessä. Ja rukoile ja rukoile...Rukous on todella puhetta joka kuullaan ja Jumala todellakin haluaa sinulle vastata kun vain käännyt Hänen puoleen EIKÄ TÄNNE!
=)
Oot kyl ihana hömppä!
kerron lyhyesti oman kokemukseni.
Jälkeenpäin ajteltuna elämääni on varmaankin kuulunut tuollainen tuhoisa maaninen vaihe.
Onnekseni sain ohjauksen joka johdatti minut kokonaan irti uskonnosta. Edelleen mielipiteeni on ettei uskon asioita voida ratkaista väkisin. Kannettu vesi ei tässäkään asiassa pysy kaivossa.
Suureksi ilokseni olen sanut todeta tuon maanisuuden kokonaan minusta poistuneen ja uskon olevani ainoassa MINULLE oikeassa uskossa. Iloitsen myös siitä, että Tapani ja monet muut ovat uskossaan vahvoja.
Minusta ei liene neuvojaksi. Sanon kuitenkin, ota rauhallisesti, anna ajan kulua, yhtenä kauniina päivänä saat havaita kaiken olevan kunnossa.
Turust
Jos kirjahyllystäsi löytyy tai käyt kirjastossa, Aaro Hellaakosken runo Hengen manaus on minusta viisainta mitä tästä aiheesta on kirjoitettu ainakaan suomeksi.
Alkaa joteski: Jumala, Henki, Sinutko kieltäisin, siksi vain ettet mahtunut ahtaaseen majaan, jonka sun asunnokses kaavailin...
...mutta sen tiedän, ja osannen ottaa lukuun,
Sinua ilman kuulumme susien sukuun.
Jumalaa ei kannata etsiä kaukaa eikä mistään erityisistä teoreettisista oppirakennelmista, Hän on ihan lähellä, arkinen asia, mukana työssä, ilossa, surussa ja myös tässä maailman käsittämättömässä epäoikeudenmukaisuudessa ja pahuudessa, sen läpi, Hän näkyy kaikessa missä on rakkautta, iloa ja hyvyyttä.
Minä tein aikanani diilin Jumalan kanssa, kun en häntä mistään uskonnoista enkä kirjoista löytänyt, että "etsi Sinä nyt minut, jos olet olemassa, sillä minä olen etsinyt enkä ole löytänyt Sinua."
Kyllä se kohta selviää, ihan hetimiten. Älä hättäile. Tapaat veli Josephin ja muitakin.
NO seuraavalla kerralla pidä VIELÄ pidempi väli ilman Kunkkua kyllä siitä vallankaappaus vielä tulee kun vaan jaksat yrittää!
Hennalla oli jo hyviä ideoita sulle.
Entinen uskonnon opettajani sanoi kerran... oli Jumala olemassa tai ei niin: mitä sitä menettää, jos elää uskovaisesti ... ja mitä siitä voi menettää jos EI elä uskovaisen tavoin ja Jumala on olemassa!!!
Ja kaiken varaltahan ne kuolleiden kasterituaalitkin tehdään.
Kaiken varalta kuin vanhanpiian tissit ja paavin pallit...
Kannattaako olla luterilainen vai mormoni?
Jos on mormoni, mutta luterilaisuus onkin oikea oppi, silloin joutuu kadotukseen, koska uskoo valheprofeettaa, joka on harrastanut ja opettanut harhaoppeja.
Jos on luterilainen, mutta mormonismi onkin totuus, silloin pääsee kuitenkin jonkinlaiseen korkotukseen vaikkei kirkkaimpaan ainakaan aluksi pääsisikään. Ja ainahan sen kaiken varalta tehdyn kasteen voi ottaa vastaan sitten henkimaailmassa.
Eli siis on melkoinen riski olla mormoni, mutta on ellei erinomaista niin ainakin riittävän hyvää olla luterilainen.
otan ilomielin, sillä uskon, että Jumala on oikeamileinen ja raksataa kaikkia lapsiaan, eikä hän heitä hyviä ihmisiä helvettiin vain koska ei ole saanut aikanaan kuulla evankeljumista.... Saati sitten sylivauvoja joita pappi ei ole ehtinyt kastaa.
Minä en ota riskiä liittyä mormoneihin. Jos päättäisin jostain syystä kuitenkin hylätä mormonismin tässä elämässä, voisin sovittaa syntini vain verisovituksella. Se olisi sen verran ällöttävää, että eipä sopisi minulle.
Toisaalta jos liittyisin mormoneihin, mutta kuitenkin antaisin kastaa sylilapseni (kaiken varalta tai sukulaisten vuoksi), silloin joutuisin helvettiin ilman muuta, kuten mormoniopissa opetetaan.
Riskit liittyä mormonismiin ovat aivan liian suuret.
>> Toisaalta jos liittyisin mormoneihin, mutta kuitenkin antaisin kastaa sylilapseni (kaiken varalta tai sukulaisten vuoksi), silloin joutuisin helvettiin ilman muuta, kuten mormoniopissa opetetaan.
on yhteydessä siihen, mitä tiedämme. Mormonin kirjassa todetaan, että lapsikaste ei ole oikein. Niille, jotka tiesivät, ettei se ole oikein, sanottiin varsin ankarat sanat.
Lähetyssaarnaajat eivät pelottele helvetillä, koska he pyrkivät siihen, että kukin saisi henkilökohtaisen todistuksen eli varmuuden siitä, että kirkko on palautettu ja Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta. Pelkoon perustuva kääntyminen on heikolla pohjalla. Sitäpaitsi käsityksemme helvetistä poikkeaa yleisestä käsityksestä.
Aivan. Pelotteluhan alkaa kuten muissakin lahkoissa vasta sitten kun ihminen on saatu huijattua jäseneksi. Viimeistään se alkaa silloin, kun ko. henkilö alkaa kyseenalaistaa jotain opinkohtaa tai aikoo erota lahkosta.
Joskus tuo mainitsemani pelottelukohta on linkitty tänne. Ulkoa en muista eikä nyt ole aikaa etsiä.
Jos Kristuksen tosi kirkko katosi täältä maan päältä jo ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, miksi se palautettiin vasta vuonna 1830? Eikö olisi ollut paljon viisaampaa palauttaa se paljon aikaisemmin? Maailma oli teidän uskonne mukaan ilman Jumalan johdatusta 1700 vuoden ajan.
yksityisiä ihmisiä kautta aikojen, mutta kirkoilla ei saatujen ilmoitusten mukaan ole ollut oikeata johtoa ja jumalallista valtuutta. Syntyi miltei lukemattomia kirkkoja ja suuntia. Opit ja toimitukset muuttuivat kunnes ne palautettiin.
>> ..., mutta kirkoilla ei saatujen ilmoitusten mukaan ole ollut oikeata johtoa ja jumalallista valtuutta. Syntyi miltei lukemattomia kirkkoja ja suuntia. Opit ja toimitukset muuttuivat kunnes ne palautettiin.
mutta voimme vain arvailla. Aikanaan luovuttiin apostolisesta johdosta. Herra odotti ehkä sitä, että ihmiset valistuisivat riittävästi pysymään siinä, minkä hän antaa. Uskonnonvapauttakaan ei ollut juuri muualla kuin Amerikassa. Varmaan siksi palautus tapahtui siellä, mutta sielläkin kirkko joutui kovan vainon alle.
Onko tämä totta ? : "Kids who receive the priesthood and then abandon the church are taught that they will spend an eternity in hell."
Pitääkö paikkansa sellainen väite että pappeuden saanut Mormonikirkon jäsen joutuu ikuisiksi ajoiksi helvettiin jos hän eroaa kirkosta ja liittyy vaikkapa helluntaikirkkoon?
Olisi mielenkiintoista tietää opettavatko Mormonit näin.
Kadotukseen joutuvat vain ne, jotka tekevät anteeksiantamattoman synnin. Sen taas voi tehdä vain henkilö, jolla on tosi varma tieto evankeliumista, jonka hän siitä huolimatta kieltää. Raamatussa on tästä seuraavia kohtia.
Matt. 12:31-32
Hepr. 6:4-6
Hepr. 10:26
Pappeuden saamisella ei ole tässä merkitystä. Ei sen saaminen tarkoita, että sen saanut voisi edes tehdä vielä ko. syntiä. Ko. synnin tekemistä verrataan viattoman veren vuodattamiseen ja murhaan. Jos kirkon jäsen murhaa, niin siinä tuo kadotuksen mahdollisuus toteutuu.
Mutta itsehän aina sanot, että jokainen joka lukee vilpittömästi Mormonin kirjaa vakuuttuu sen oikeellisuudesta. Väitätkö nyt, että edes pappinne eivät tavallisesti ole vakuuttuneita?
Luulenpa että sinulla tulee tässä asiassa vetelät housuun, kun et muutoin pysty selittämään kirkkonne selviä opetuksia, joiden mukaan kirkon hylänneet mormonismiin uskoneet joutuvat kadotukseen.
Viittaat vain murhaan. Miksi unohdit mustaihoisen naimisen? Ai niin. Senhän voi sovittaa kuolemalla verta vuodattaen.
P.S. Mainitsemissasi raamatunkohdissa ei puhuta mormonilahkosta mitään.
Useimmat meistä ovat uskon varassa, mutta kun joku saa todella varman tiedon, niin vastuu on toinen. Katso antamiani kohtia Raamatusta.
ollenkaan uskottavalta, eikä siksi motivoi oikein toimimaan. Onko uskottavan tiedon kohdalla vastuu sen kertojalla vai saajalla?
Sinun huuhaa-lahkosi kun on kaikkea muuta kuin uskottava ja vastauksenne kaikkiin kysymyksiin sekoittavat asioita entistä enemmän. Lisäksi tietoja, kuten kirkon taloudenhoitoa salaillaan, joten jos uskonne olisi todellista tietoa, voisi epäillä, että muutkin tärkeät asiat salataan.
mitä tietää. Sellainen tieto, josta on uskonnollisesti vastuussa, ei ole peräisin toiselta henkilöltä, vaan Pyhältä Hengeltä.
räksyttämässä, etteivät muut tiedä itse elämäänsä kuuluvista totuuksista mitään. Tuskin sinäkään siinä tapauksessa toisten puolesta asioita tiedät.
mainitsemasi kohdat Raamatusta. Niissä ei todellakaan puhuta mitään siitä, jos joku eroaa kaikissa ennustuksissaan epäonnistuneen huoripukin perustamasta lahkosta.
a v a r u u s
"olosuhteiden pakosta" olisi mielenkiintoista kuulla hieman enemmän.
Turust